Hei haloo!

Jos ajaa sata kilo­metriä 130 km/h säästää kolme min­u­ut­tia 50 sekun­tia  ver­rat­tuna siihen, että olisi ajanut 120 km/h. Kenen aika on noin kallista?

Tuo esit­tämäni nopeu­den  rajoitin toimisi myös taa­jamis­sa. Asun­tokatu­jen nopeusra­joituk­sia riko­taan Suomes­sa erit­täin yleis­es­ti. Siihen ei ole mitään ajankäytöl­listä perustet­ta. Jos ajaa sata metriä 40 km/h vaik­ka rajoi­tus on 30 km/h, säästää kolme sekun­tia. Kata­janokkaa (30 km/h) ter­ror­isoi jokin aika sit­ten paket­ti­au­to, joka kaa­hasi kaduil­la miten halusi. Tämä joh­tui siihen, etteivät van­hem­mat uskalta­ne­et antaa las­ten men­nä yksin koulu­un, vaan hei­dät piti saat­taa. Kaa­haa­ja voit­ti muu­ta­man sekun­nin kort­telia kohden, mikä on vähän ver­rat­tuna van­hempi­en aikatappioon.

Oikeut­ta ajaa ylinopeut­ta on mon­es­sa kir­joituk­ses­sa perustel­tu sil­lä, että vaik­ka suuri nopeus onkin läh­es aina osal­lise­na kuolonko­lareis­sa, niis­sä on usein osal­lise­na myös alko­holi. Tutkin tätäkin joskus 1980-luvul­la. Rat­ti­juo­pon kuolonko­lareis­sa keskinopeudet oli­vat todel­la paljon suurem­pia kuin selvin päin ajet­taes­sa. Onko tämä jokin syy siihen, ettei näitä ylinopeuk­sia tule estää? Jopa rat­ti­juop­po on paljon tur­val­lisem­pi hil­jaisil­la nopeuk­sil­la. Juop­po voi tietysti etukä­teen käy­dä rikko­mas­sa rajoit­ti­men, mut­ta en usko tätä tapah­tu­van kovinkaan usein. Rat­ti­juo­pon hur­jatelu ei yleen­sä ole ennal­ta suun­nitel­tu teko.

Alkolukkoa kan­natan, mut­ta liiken­teen päi­hteistä amfe­tami­i­ni taitaa silti olla pahin, eikä  sitä mikään alkolukko havaitse. Alkolukko on kier­ret­tävis­sä sil­lä, että kaveri käyn­nistää auton.

Konginkankaan onnet­to­muu­den yksi aiheut­ta­jista ilmeis­es­ti todel­la oli nopeu­den­ra­joitin, joka esti oikaise­maan kiihdyt­tämäl­lä heit­tele­htivää rekkaa. Tätä varten rajoitin sal­lii ylinopeu­den, muis­taak­seni 88 km/h, jol­loin kahdek­saakymp­piä aja­va pystyy tuon oikaisuli­ik­keen tekemään. Vika oli vain siinä että kul­jet­ta­ja ajoi ylinopeut­ta, siis rajoit­in­ta vas­ten, jol­loin hän oli itse vienyt itseltään lait­teen sal­li­man oikaisun. Jat­ka lukemista “Nopeu­den­ra­joitin ja poikkeustapaukset”

Min­ua ihme­tyt­ti tuos­sa aiem­mas­sa viestiketjus­sa vähät­televä suh­tau­tu­mi­nen nopeu­den vaiku­tuk­seen onnet­to­muuk­sis­sa. Vähän lukion fysi­ikkaa: Olete­taan että ajat 80 km/h ja seinä nousee äkisti eteen niin, että ehdit juuri ja juuri pysähtyä ennen tör­mäys­tä. Jos vauhtisi jar­ru­tuk­sen alka­es­sa olisi ollut 100 km/h, olisit tör­män­nyt tuo­hon esteeseen nopeudel­la 60 km/h.

Liiken­teessä tapah­tuu koko ajan virheitä tai odot­ta­mat­to­mia tilantei­ta. Se mitä onnet­to­muu­den seu­rauk­se­na tapah­tuu, riip­puu läh­es täysin nopeud­es­ta Jat­ka lukemista “Ovatko pienet ylinopeudet haitattomia?”

EU on saa­mas­sa valmi­ik­si Galileo-satel­li­it­ti­paikan­nusjär­jestelmän. Sen myötä on suun­nitelmis­sa siir­tyä liiken­teen nykyis­es­tä aika sum­mit­tais­es­ta vero­tuk­ses­ta tie- ja ruuhka­mak­sui­hin, jol­loin tiemak­su vai­htelee ajan ja paikan mukaan voimakkaasti. Tämä jär­jestelmä tulee siis seu­raa­maan jokaista Euroopas­sa liikku­vaa autoa. Jos joku pelkää valvo­vaa isoavel­jeä, tämä tuo sen valvon­nan joka tapauk­ses­sa. Maail­ma ei siitä juuri toisen­laisek­si muu­tu, sil­lä melkein kaikkil­la­han on jo kän­nykkä, jota voidaan seu­ra­ta. Jat­ka lukemista “Onko nopeu­den­ra­joitin mahdollinen”

Jokin viikko sit­ten ajaes­sani Van­haa Por­voon­ti­etä kohti Nikkilää osuin Van­taan Kuninkaan­tammes­sa onnet­to­muu­s­paikalle, jos­sa auto oli tör­män­nyt tuke­vaan koivu­un. Vauh­tia oli ollut paljon yli sal­li­tun (40 km/h?), sil­lä koivun runko oli tunkeu­tunut sisään keu­las­ta ja tör­röt­ti takapenkin edestä keskeltä autoa.  Siihen päät­tyi kotkalaisen 39-vuo­ti­aan miehen elämä. Jat­ka lukemista “Nopeu­den­ra­joit­timet autoihin?”

Jostakin itsel­lenikin tun­tem­at­tomas­ta syys­tä kuu­lun Sitran ener­gianohjel­man ohjaus­ryh­mään. Ohjel­man tarkoituk­se­na on olla osaltaan edis­tämässä ilmas­toa säästävää ener­giapoli­ti­ikkaa ja syn­nyt­tää sen poh­jal­ta myös kan­nat­tavaa liike­toim­intaa. Rahaa tähän on käytet­tävis­sä noin 25 miljoon­aa euroa. Paljon kiin­nitetään huomio­ta raken­nusten läm­pö­talouteen, jos­sa uusien raken­nusten osalta läm­mönku­lu­tus tulee putoa­maan mur­to-osaan – pääosin raken­nuk­set lämpiäi­sivät  muun sähkönku­lu­tuk­sen hukkaläm­möl­lä ja asukkaiden kehän läm­möl­lä. Tämä on tot­ta jo nyt – tai siis alkaa olla tot­ta noin vuo­den kulut­tua raken­net­tavis­sa talois­sa yleisem­min, nyt vas­ta jois­sakin pilottihankkeissa. 

Uuden raken­nuskan­nan ener­gianku­lu­tus tulee siis vähen­emään melkois­es­ti – niin paljon, että alkaa olla kyseenalaista, kan­nat­taako niitä liit­tää kaukoläm­pöön. Ongel­mana on van­ha kan­ta, jota on paljon. Kaukana ei ole sekään aja­tus, että joitakin 1960- ja 1970-luku­jen epäon­nis­tunei­ta betoni­hirvi­tyk­siä kan­nat­taisi purkaa. 

Helsin­gin ener­gian omis­ta­ma Mankala Oy ja ja Eteläpo­h­jan­maan voima perus­ti­vat kevääl­lä Mer­itu­uli Oy:n rak­en­ta­maan Off­shore-tekni­ikalla tuulivoimaa 1000–2000 MW:n edestä. For­tum on ilmoit­tanut havit­tel­e­vansa noin tuhan­nen megawatin tuulipuis­toa. Molem­mat odot­ta­vat val­tion tukipäätök­siä, jot­ka nyt näyt­tävät toteu­tu­van syöt­tö­tar­if­fin muo­dos­sa. Sit­ten tarvi­taan enää ympäristölu­vat ja vuokra­sopimus val­tion meri­aluei­ta isän­nöivän met­sähal­li­tuk­sen (sic!) kanssa. Jat­ka lukemista “Tuulivoima on huono uuti­nen sähkölämmitystaloille?”