Helsingin energian omistama Mankala Oy ja ja Eteläpohjanmaan voima perustivat keväällä Merituuli Oy:n rakentamaan Offshore-tekniikalla tuulivoimaa 1000-2000 MW:n edestä. Fortum on ilmoittanut havittelevansa noin tuhannen megawatin tuulipuistoa. Molemmat odottavat valtion tukipäätöksiä, jotka nyt näyttävät toteutuvan syöttötariffin muodossa. Sitten tarvitaan enää ympäristöluvat ja vuokrasopimus valtion merialueita isännöivän metsähallituksen (sic!) kanssa.
Jos Suomen rannikoille nousee todella yli seitsemänsataa 150 metrin korkuista tuulivoimalaa, on se ymmärtääkseni huono uutinen sähkölämmitystalouksille. Tuulivoima on luonnostaan tehohäirikkö – nollasta kolmeen tuhanteen megawattiin ja takaisin hallitsemattomasti. Sähkölämmitys on samanlainen tehohäirikkö. Molemmat tarvitsevat tuekseen säätövoimaa, eli käytännössä säädettävää vesivoimaa. Tässä ne kilpailevat samasta resurssista. Säädettävän tehon arvo tulee nousemaan ja tämä on huono uutinen sähkölämmitystalouksille. Talvella korkeapaineen aikana paukkupakkasilla sähkö tulee olemaan kallista ja jotenkin tämä ongelma siirretään kuluttajan maksettavaksi.
Suomessa on lukuisa joukko talouksia, joissa käytetty energia tuotetaan hiilidioksidia runsaasti tuottavilla kivihiilellä ja maakaasulla. Jos ja kun päästöttömään energiaan siirtymisestä syntyy lisäkustannuksia, niin kai ne kustannukset on syytä viime kädessä vyöryttää hiilidioksidia tuottavalle energiantuotannolle, jos halutaan ehkäistä ilmastonmuutosta.
Ehdotan: ladattavat hybridit ja sähköautot vapaaksi rangaistusveroista ja Akulla toimivat sähköbussi isoimpiin kaupunkeihin. Sähköä myyntiin minuutin mukaisella markkinahinnalla.
Eikös tämä ole oikeastaan hyvä juttu. Ohjaa paukkupakkasilla käyttämään vaihtoehtoisia lämmitysjuttuja ja samalla ohjaa rakentamista ja korjausrakentamista energiatehokkaasempaan suuntaan.
Pientaloasukkina nykyisinkin jo sähkönkulutusta tasataan puulämmityksellä sekä tehdään korjausrakentaminen siten että rakennus toimii rakennusteknisesti sekä energiateknisesti.
Passiivi- ja nollaenergiatalojen negatiivinen piirre taitaa olla se, että ne kaipaavat energiaa jäähdyttämiseen kesäaikaan.
Ja onhan se hyvä olla pientalossa vaihtoehtoinen lämmitysmenetelmä, koska yleensä talvella kovalla lumisateella tms. sähköt pätkii.
Kaikki vaihtoehtoinen energia pitäisi hyödyntää eikä nähdä peikkona.
Kun säätövoima kallistuu, luulisi että into kehittää keinoja energian varastoimiseen kasvaisi. Eikö nyt olisi hyvä sauma käyttää verovarojakin vaikka vedyn tuotannon tutkimiseen.
Kollajan tai Vuotoksen kannattavuuslaskelmat ainakin rupeavat näyttämään paremmilta, kun säätövoiman hinta kasvaa?
”Ehdotan: ladattavat hybridit ja sähköautot vapaaksi rangaistusveroista ja Akulla toimivat sähköbussi isoimpiin kaupunkeihin.”
No, sähköautoista maksettava dieselvero (tai käyttövoimavero kai se nykyisin on) on sinänsä kyllä hölmö ja osoittaa lähinnä verotuksen olevan puhtaasti fiskaalista, eikä esimerkiksi ympäristöperustaista.
Mutta näistä sähköautoista. En pidä mitenkään itsestäänselvänä, että ne ovat erityisen hyvä idea. Ongelman muodostavat akut, nekun ovat kalliita ja painavia. Energiakulutuksen kannalta ei tunnu järkevältä nostaa autojen massaa. Bensan korvaamiselle on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, kuten biodiesel, vety ja kaasu. Kaikissa on omat ongelmansa, eikä ole mitenkään selvää, mikä niistä osoittautuu parhaaksi. Tämän vuoksi verotuksen tulisi olla läpinäkyvää ja markkinoiden tulisi antaa hoitaa homma.
Mitä tulee sähköbusseihin, niin niissäkin akut ovat ongelma. Tämä voidaan ratkaista esimerkiksi virtajohtimin (trollikka), mutta sitten herääkin kysymys, että eikö samalla kannattaisi laittaa niille värkeille kiskot… Jonkinlainen hybridikin saattaisi olla toimiva ratkaisu. Ajetaan sähköllä kaupungissa ja dieselillä tai vastaavalla kauempana, jolloin minimoidaan paikallisten päästöjen haitat.
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että olisi kustannustehokkaampaa minimoida hiilidioksiidin käyttöä ensin muista toiminnoista kuin liikenteestä, koska liikenteessä energian kuljetus on myös suuri ongelma ja polttoneisteille kilpailukyisten vaihtoehtojen löytäminen on vaikeaa.
”Sähköä myyntiin minuutin mukaisella markkinahinnalla.”
Periaatteessa kustannusten läpinäkyvyys olisi hyvä asia. Mutta. Sähkönkulutuksen tarkka mittaaminen ja laskutus on melko kallista suhteessa sähkön hintaan. Ei ole mitenkään selvää, että nykyistä tarkempi hintamäärittely parantaisi järjestelmän toimintaa niin merkittävästi, että se perustelisi investoinnit mittaus- ja laskutusmekanismeihin.
Toisekseen, sähköverkon toiminnan kannalta minuutintarkka hinnoittelu on myös järjetön, koska niin pienet piikit tasoittuvat joka tapauksessa järjestelmän hitauden vuoksi. Viimekädessä sähkökoneiden liike-energiaa syötetään takaisin verkkoon. Tuntitasolla vaikutusta toki voisi ollakin (lisävoimalaa ei ehkä tarvitsisi käynnistää).
Kari
Tiedemies, akuilla toimivan bussi on sinänsä teknisesti yksinkertainen, trollikoita jotka ajavat osan aikaa akuilla on olemassa, eikä se kuulemma juuri sen vaikeampaa ole kuin että otetaan akkuja kyytiin. Mutta tässä se on ongelma, että bussia päinvastoin kuin henkilöautoa ajetaan koko päivän ajan eli sähköbussi ottaa tasaisesti virtaa verkosta. Trollikat on sinänsä ihan varteenotettava kuljetusmuoto reiteille jotka halutaan sähköistää ja joilla ei ole edes ratikan vaatimia matkustajamääriä.
Muutenkin, jos kysynnän vaihteluita haluaa hoitaa akuilla, niin mitä järkeä niitä on kuljettaa pyörillä?
Pohjoismaissa on se erikoispiire, että johtuen vesivoiman suuresta osuudesta säätökapasiteettia on runsaasti. Tämän takia myös sähkölämmitys on verrattaen edullista. VTT arvioi muistaakseni että 20% sähköstä voitaisiin NordPoolin alueella tuottaa tuulivoimalla ilman että tämä tuottaisi suurempia ongelmia. Eikä alueellisesti hajautettu tuulivoima korkeilla avomerimyllyillä nyt ihan nollasta sataan heilu.
Tosin, jos ja kun meillä on yhteiseurooppalaiset sähkömarkkinat, ainakin etelämpänä merkittävässä määrin aurinkosähköä jonka tuotanto vaihtelee vuorokauden ajan mukaan, sekä samoin merkittävässä määrin tuulivoimaa jonka tuotanto vaihtelee sään mukaan jonkun verran, ja enemmän ydinvoimaa joka ei jousta kysynnän mukaan niin tuosta vesivoimasta tulee kovin kallisarvoinen resurssi. Toki voidaan varastoida sähköä vaikka pumppaamalla vettä, mutta tämä maksaa.
Se vesivoiman kansallistaminen ei tunnu tarkemmin ajatellen yhtään hullummalta idealta.
KariV: oon perehtynyt jonkun verran noihin passiivitaloihin ja mulle on jäänyt sellainen käsitys, että ne ylilämpenemisongelmat voi kyllä ratkaista rakenteellisesti, eli suojaamalla ikkunoita auringonvalolta kesäisin. (Ja tietysti muitakin rakennuksen pintoja, josta lämpö siirtyy helposti sisätiloihin.)
Toivotaan, että sähköyhtiöt keksivät tehokkaan keinon siirtää tämä säätövoiman pula kuluttajien hintoihin ja toivotaan, että valtio ei pakota fossiilisilla tuottajia maksumiehiksi.
Ode kirjoitti:
”Tuulivoima on luonnostaan tehohäirikkö – nollasta kolmeen tuhanteen megawattiin ja takaisin hallitsemattomasti.”
Hei! Tämähän on vastapuolen argumentti ja siten täyttä hölynpölyä.
Yksittäinen tuulivoimala voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, mutta tuulivoima tuotantona ei niin tee. Meidän sähkömarkkina-alueen kokoista tyventä ei kai ole koskaan meteorologian historian aikana havaittu. Se on siis selvästi harvinaisempi ilmiö kuin ydinvoimalan poksahdus.
Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa mutta suuret ydinvoimayksiköt tarvitsevat varavoimaa. Molempia varten on siis rakennettava ylimääräistä kapasiteettia.
Tuulivoiman integroimisesta sähköverkkoon ja sen säätötehon tarpeesta aidosti kiinnostuneiden kannattaa lukea Holttisen väitöskirja aiheesta.
Öh. Ei niillä busseilla ajettaisi kuin akut tyhjiksi ja sitten varikolle. Akut ladataan silloin kun sähköä on tarpeeksi.
Tunnustan. Lämmitän sähköllä enkä varaa kuin käyttöveden yöllä. Jos on yksinkertainen ja kohtuuhintainen keino siirtyä minuutti/ tuntilaskutukseen, se sopii. Yritän silloin lämmittää kalliin sähkön aikana enemmän puilla.
On esitetty toistakin keinoa: sitoudun siihen, että ostan pakkaspäivinäkin vain tietyn kilowattituntimäärän/ vuorokausi, eli lisävoimaloita ei tarvitse minun takiani käynnistää. Tämäkin vaihtoehto kävisi.
Tekniikan miehet ja naiset! Kumpiko vaihtoehto olisi helpompi/ halvempi toteuttaa? Vai olisiko joku muu keino leikata sähkölämmityksen kulutushuippuja?
Touko Mettinen
PS: En ole ihan varma, onko sähkölämmitys nyt itse saatanasta – ympäristökuormahan riippuu siitä, millä tavoin se sähkö tuotetaan. Mutta onhan se myönnettävä, että töpselisähkö on ihan liian jalostettu tuote niinkin triviaaliin hommaan kuin lämmitykseen. (Vrt. pari klapia tietokoneeseen, kun rupeaa surffaamaan.)
Hei! Tämähän on vastapuolen argumentti ja siten täyttä hölynpölyä.
Tämä Pekka Raukon tapa päätellä on aivan järjetön, mutta valitettavan yleinen. Siis että jos väite tuke vastapuolen argumentointia, se on automaattisesti väärin.
Tehohäiriköinti on tuulivoiman ongelma,emmekä pääse sitä pakoon kieltämällä sen. On vain niin, että sähkölämmitys ja tuulivoima eivät oikein mahdu samaan verkkoon. Minulle se merkitsee, että sähkölämmityksen tulee pikkuhiljaa väistyä. Ja hyvä niin.
En ole ihan varma, onko sähkölämmitys nyt itse saatanasta – ympäristökuormahan riippuu siitä, millä tavoin se sähkö tuotetaan.
Voisitko lukea uudestaan uudestaan artikkelin ”Maalämpö vai kaukolämpö.” Yritin siinä sanoa, että kaikki sähkönkulutus käyttää aina viimeistä voimalaitosta ja että se on melkein aina (ja aina lämmityskauden aikana) kivihiililauhdevoima. Niinpä 1000 kWh sähkölämpöä kuluttaa 2400 kWh kivihiiltä. Niin kauan kun tätä argumenttia ei ole kumottu,katson, että se on voimassa.
Sinivihreä loihe lausumaan:
Suomessa on lukuisa joukko talouksia, joissa käytetty energia tuotetaan hiilidioksidia runsaasti tuottavilla kivihiilellä ja maakaasulla. Jos ja kun päästöttömään energiaan siirtymisestä syntyy lisäkustannuksia, niin kai ne kustannukset on syytä viime kädessä vyöryttää hiilidioksidia tuottavalle energiantuotannolle, jos halutaan ehkäistä ilmastonmuutosta.
Myös sinivihreän kannattaa lukea uudestaan artikkeli ”Maalämpö vai kaukolämpö”
Kuulin uutisista, että hallituksella on aikeita rankaista kivihiilellä tuotettua energiaa. Minustakin se on hyvä asia. Sähkön hinta määräytyy viimeisen voimalaitoksen mukaan, joka melkein aina toimii kivihiilellä. Kun kivihiiltä rangaistaan, kaiken sähkönkulutuksen hinta nousee, kuten oikein onkin. Mitää erityistoimia ei tarvita, koska markkinamekanismi siirtää laskun eri lämmitysmuotojen käyttäjille oikeudenmukaisessa suhteessa. Kivihiilikaukolämpöä käyttävä kuluttaa nettomääräisesti kivihiiltä 340 Kwh jokaista käyttämäänsä tuhatta kilowattituntia kohden ja sähkölämmittäjä 2400 kWh tuhatta kilowattituntia kohden.
Helsingissä muodostuu mielenkiintoinen hinnoitteluongelma kaupungin pääpolttoaineesta maakaasusta, koska maakaasukaukolämmön käyttäjä oikeastaan alentaa hiilidioksidipäästöjä verrattuna vaihtoehtoon, että koko voimala suljetaan kaukolämmön tarpeen kadottua ja puuttuva sähkö tuotetaan kivihiililauhteella. Minusta tässäkin tapauksessa kaukolämpö tulee hinnoitella kivihiilikaukolämmön mukaan samasta syytä kuin sähkö hinnoitellaan kivihiililauhteen mukaan.
Tuulivoiman tehon tasaamiseen voidaan kaiketi käyttää vauhtipyörätekniikkaa. Koitin googlta flywheel wind power, mutta kovin painavaa tietoa tekniikan toimivuudesta en löytänyt. Nykyisten laitteiden pitäisi pitää energiansa todella hyvin, mutta en löytänyt tietoa kuinka hyvin.
Joku mainitsi akkubussit ja vauhtipyörät on ainakin ratikoissa vanha ajatus. Vauhtipyörät ovat kaiketi parempi vaihtoehto siinä mielessä, että kaikki jarrutusenergia saadaan helpommin talteen, koska ei tarvita akkujen latausaikaa vaan suurella teholla voidaan kiihdyttää pyörää hetkellisesti. Lisäksi häviöt energianmuunnoksissa pitäisi olla aika olemattomia.
Maan allekin kaivettuna omassa pihassa sellainen energiantasaaja saattaisi olla turhan järeä ja tasajännitettä niistä kai ulos tulee ja vaihtosähköksi muutettaessa hyötysuhde on aika huono. Tosin lämmöksihän sekin muuttuisi.
Voi tosin olla aika turhaa tällainen höpinä… onhan tuulivoimaloiden rakentajat jo kaikkia vaihtoehtoja punninneet
”Tehohäiriköinti on tuulivoiman ongelma,emmekä pääse sitä pakoon kieltämällä sen. On vain niin, että sähkölämmitys ja tuulivoima eivät oikein mahdu samaan verkkoon. Minulle se merkitsee, että sähkölämmityksen tulee pikkuhiljaa väistyä. Ja hyvä niin.”
Tuulivoiman eräs ongelma on säätövoiman tarve, vaikka nyt sitä Suomessa viime aikoina on hieman liioiteltukin. Tämä totta.
Sen sijaan sähkölämmityksellä ja sähkölämmityksellä on eronsa. Kiinteistökohtainen suora (varaamaton) sähkölämmitys vaatii tehopiikkinstä, sen sijaan kaukolämpöverkkoon laitetut sähkövastukset korjaavat talteen sen tuulivoiman mikä pitäisi ajaa alas ylituotantotilanteessa. Tanskassa eräs tärkeimmistä keinoista tuulivoiman integrointiin.
Niin, ja pohjoismaisessa huippukuormatilanteessa tuulivoima tuottaa enemmän kuin vuosikeskitehonsa. Tästä on monivuotista dataa.
Ja vielä: vanhoihin suorasähkölämmitystaloihin yhdistelmä pellettitakka + ilmalämpöpumppu on harkinnan arvoinen.
Osmo: ”Voisitko lukea uudestaan uudestaan artikkelin “Maalämpö vai kaukolämpö.” Yritin siinä sanoa, että kaikki sähkönkulutus käyttää aina viimeistä voimalaitosta…”
Ok. Luin ja allekirjoitan. Ja myönnän toki, että käytännössä kaikki muut lämmitystavat ovat sähkölämpöä fiksumpia. Ainakin vähän.
Käytännössä jotkut (esim. minä) asuvat nyt sellaisessa talossa, että he eivät ilman kohtuuttoman suuria investointeja vaihtaa mihinkään fiksumpaan lämmitykseen ainakaan kovin nopeasti. Siksipä otin asiakseni pohtia joitakin malleja siihen, kuinka meidät hölmöt sähkölämmittäjät saataisiin lempeällä tavalla lopettamaan tämä ilmakehän turha lämmittäminen.
Jo mainittu ajatus oli tuo Tiedemiehen mainitsema tarkempi laskutus. Se luottaa markkinoihin ja voisi kuvitella, että jos sähkölämmityskiinteistöissä olisi joku liikennevalo-indikaattori keittiön seinässä, joka ilmoittaisi aina, kun sähkön hinta on siinä vaiheessa, että toinenkin Inkoo käynnistetään, niin ihmiset rupeaisivat haeskelemaan villasukkia ja laskemaan huonelämpötilaa.
Toinen sähkönkulutuksen leikkuri olisi se ennalta sovittu: jos sähkösopimusta tehdessään voisi (halvemman hinnan toimiessa porkkanana) sitoutua siihen, että ei ole huippupakkasilla mukana kuin normikulutuksellaan, se toisi saman vaikutuksen: ainakin osa sähkölämmittäjistä mieluummin palelisi tai lämmittäisi kakluuneillaan ja pukisi lisää villaa päälle.
Nämä ovat siis siirtymäkuden (10 – 20 v.) hätäapua – kepeillä ja porkkanoilla sitten koko uudisrakennuskanta ja iso osa myös olemassa olevaa kotia sitten muutettaisiin vähemmän saastuttaviksi.
Kyllä minäkin lupaan muuttaa kotini lämitysmuodon heti, kun keppiä tulee riittävästi. Mutta oletko varma, ettei se minun helvetinmoinen lisälaskuni muutu optioiksi hyville johtajille?
Touko Mettinen
Yksittäinen tuulivoimala voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, mutta tuulivoima tuotantona ei niin tee. Meidän sähkömarkkina-alueen kokoista tyventä ei kai ole koskaan meteorologian historian aikana havaittu. Se on siis selvästi harvinaisempi ilmiö kuin ydinvoimalan poksahdus.
Tanskan mittakaavassa näyttää esiintyvän usean päivän tyveniä putkia, joiden aikana tuulivoimaloista irtoaa sähköä ehkä kymmenesosalla maksimitehosta. (http://www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2004/P554.pdf sivu 42)
Jos nämä suuret tuulivoimapuistot tulevat Suomenlahdelle ja Merenkurkkuun, ei ole kovinkaan harvinainen tilanne, että molemmissa on yhtäaikaa tyyntä. Tai vaikka vain toisessa olisi,aikamoinen teho siinä jää pois. Tämä ei tee tuulivoimasta hyödytöntä eikä järjetöntä, mutta se haastaa miettimään, miten tehoja tasataan. Siihen ei tuo helpotusta sähkölämmitys, koska paukkupakkaset ovat yleensä korkeapaineen aikana ja korkeapaine merkitsee tyyntä säätä.
En tiennytkään, että Tanskassa ylimääräisellä tuulisähköllä lämmitetään kaukolämpövettä. Toivottavasti tämä tapahtuu pienissä aluelämpökeskuksissa,joissa ei ole sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Muuten säästö primaarienergiassa taitaa jäädä aika vaatimattomaksi. Tietysti voisi ajatella, että jos on 200 MW ylimääräistä tehoa, ajetaan kokonaan alas kivihiilivastapainevoimala, joka tuottaa 66 MW sähköä ja 133 MW lämpöä, jolloin säästetään noin 220 MW kivihiiltä. Siis jos KAIKKI lauhdevoimalat on jo ajettu alas. Voimaloiden koneistot eivät vaan oikein pidä paineen vaihtelusta.
Tunneittain vaihtuva sähkön hinta ja kannustin puulämmitykseen korkean hinnan aikana on hyvä ratkaisu. Sekin toimii, että alennetaan lämpötilaa paukkupakkasilla. Varaavaan sähkölämmitykseen voi asentaa paljon isommat lämpöakut, joilla pärjää vaikka viikon.
On esitetty pumppuvoimalaitoksia – siis että halvan sähkön aikana vettä pumpataan ylöspäin ja kalliin sähkön aikana juoksutetaan voimalan läpi alaspäin. Tämä lienee parempi kuin erilaiset vauhtipyörät tai vieterit. Mutta vähän mittaluokista. Jos hyväksytään, että tuon pumppuvoimalan käyttämän altaan pinta vaihtelee kymmenen metriä ja korkeuseroa on 50 m, altaan pinta-alan on oltava melkein 20 neliökilometriä, jotta vuorokauden mittainen 1000 MW:n yliteho saataisiin varastoiduksi. Aikanaan pumppuvoimalaa suunniteltiin Keski-Suomeen Vaarunvuorelle, mutta se ei saanut ympäristöväeltä mitenkään varauksetonta kannatusta.
Jos siirrymme pikkuhiljaa bensa-autoista sähkö- tai vetyautoihin, voidaan akkuja ladata halvan sähkön aikaan. Vedyn (tai metaanin?) tuotannossa tämä on helpompaa, koska tarvitaan paljon akkuja tasaamaan kulutusta vaikkapa vain viikon ajalla.
Voisi olla myös kemianteollisuuden yksinkertaisia mutta energiasyöppöjä prosesseja, jotka voidaan helposti sammuttaa ja taas käynnistää sähkön hintatilanteen mukaan. Alumiinisulatot olisivat tällaisia, mutta ne sopinevat silti paremmin Islantiin, jossa sähkö on halpaa aina.
”En tiennytkään, että Tanskassa ylimääräisellä tuulisähköllä lämmitetään kaukolämpövettä.”
Tarkennetaan että vielä ei toimita näin, mutta kun Tanska nostaa tuulivoiman osuuden 50%:iin niin myös tämä on vaihtoehto. Eräs toinen on merivesiämpöpumpuilla tuotettu kaukolämpö. Valinta riippuu vuotuisesta käyttöajasta.
Sähköpisnes on kyllä hieno laji (ainakin jos omistaa vesivoimaa), koska tuottajan kannattaa aina vaatia ympäristötekoja. Kun sähkön kysynnän kasvulla ei näytä olevan mitään rajaa, niin olisiko millään muotoa mahdollista saada aikaiseksi sitä veroa, jolla kuluttajakin pääsisi hyötymään näistä tuottajan ympäristöteoista esimerkiksi keveämmän työnverotuksen muodossa.
Osmo Soininvaara:
”Minulle se merkitsee, että sähkölämmityksen tulee pikkuhiljaa väistyä. Ja hyvä niin.”
Sinivihreä:
:). Muistuupa mieleen erään kaukolämpöyhtiön tj:n toteamus, kun hän taannoin sanoi, että sähkö on tulevaisuuden lämmitysmuoto. Mikäpä siinä. Uudet energiatehokkaat talot yhdistettynä sähkölämmityksen joustavuuteen ja tarkkuuteen. Eipä taida parempaa löytyä.
Sitä vastoin hiileen ja kaasuun perustuva energiantuotanto taitaa jatkossa olla kovilla. Ilman pilaaminen kun ei oikein ole pop. Toisaalta kaukolämpöä ei vielä yleensä hinnoitella markkinaehtoisesti, joten sillä on eräänlainen sosiaalinen tehtävä alihinnoiteltuna perushyödykkeenä.
Tuosta voisi jotenkin päätellä, että Helsingin energia tuottaisi tappiota myydessään alihintaista energiaa. Voittoa tulee ihan sikana, josta yhtiötä on syytetty jopa monopolihinnoittelun käytöstä ja kaukolämmön ylihinnoittelusta.
Osmo Soininvaara:
”Tuosta voisi jotenkin päätellä, että Helsingin energia tuottaisi tappiota myydessään alihintaista energiaa.”
Sinivihreä:
Ei se, että ei markkinahinnoittele tuotettaan maksimiin, tarkoita tietenkään sitä, että tekisi tappiota. Ei toki. Markkinahinnan alapuolella voi energialiiketoiminnassa tehdä ihan mukavasti voittoa, mutta nostamalla hintansa ns. markkinoiden määrittämälle tasolle, tekee vielä paljon enemmän voittoa. Vrt. esim. Fortumin hinnoittelu.
Kaupunkien omistamat energiayritykset noudattelevat varsin pitkälle kaukolämpöhinnoittelua (pätee osin myös sähköön) joka perustuu energian tuotantokustannuksiin, kaupunkien rahantarpeeseen ja ”sosiaaliseen” elementtiin. Näistä kuitenkin ollaan siirtymässä yhä enemmän painottamaan kaupunkien rahantarvetta (loputon) ja perusteena tuleville hinnannousuille voidaan käyttää esimerkiksi energian hinnannousua erilaisilla markkinapaikoilla, kuten sähköpörssissä.
Ööö… Tarkkaanottaen markkinahinta – jos se on oikein markkinoilla muodostunut – on sellainen, että sillä kyllä tuottaa ns. liiketaloudellista voittoa, mutta ei kuitenkaan mitään kovin suuria riskikorjattuja tuottoja pääomalle. Jos markkinahinnan alle voi tuottaa voittoa niin, että pääoman riskikorjattu tuotto on vallitsevaa korkotasoa suurempi, niin markkinoille tulee lisää tarjontaa.
Sähkön kohdalla näin ei kuitenkaan ole, ja silloin kun näin ei ole, on vähän harhaanjohtavaa puhua ”markkinahinnan alittavasta” hinnasta. Syy on se, että uudet toimijat eivät tuosta vaan voi puskea sähköä verkkoon vaikka se kannattaisi. Näin marginaalinen sähköntuottaja on yleensä lauhdevoimala. Tämähän on se syy, miksi Ode on niin rajusti puhunut sähkölämmitystä vastaan. Sähkölämmitys tuottaa kulutukseen piikkejä, jotka täytyy tuottaa hiililauhteella.
Tuulivoima tuottaa piikkejä myös, mutta ei kulutukseen, vaan tuotantoon. Tuulivoima ei yleensä voi olla se marginaalinen voimanlähde, joten pahimmillaan tuotannon ja kulutuksen väliset maksimierot kasvavat. Tämä lisää lauhdevoiman kysyntää. Tämä tuntuu tuulivoimaentusiasteille intuition vastaiselta, mutta siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä.
Pelkään, että syöttötariffi on huono subvention muoto. Parempi olisi korkotuki tms. tuulivoimainvestoinneille, koska se vähentäisi pääomalta vaadittavaa tuottoa ja tekisi tuulivoimainvestoinneista houkuttelevampia sotkematta sähkömarkkinoita.
Ylimääräinen sähkö kannattaisi ehkä hyvinkin muuttaa vedyksi, prosessi on erittäin yksinkertainen ja nopeasti käynnistettävissä. Itse vedyn varastointi on hankalaa joten se olisi teknisesti, vaan ei poliittisesti koska metsiin ja soille mädäntyessään biomassa niiqu ei silleen pala ja siirry sitte myrkyllisenä CO2ena ilmakehään , viisasta sitoa hiileen jolloin tuotteena olisi tälläinen 3. supolven vai mikä se nyt oli nonfood biopolttoaine.
Mikäli Suomeen todellakin rakennetaan lähivuosina 2000 – 3000 MW tuulivoimakapasiteettia, mitä en kylläkään usko, niin olisi tietysti näin veronmaksajana toivottavaa ettei noita sähköä_akkuihin_varastoijia olisi silloin eduskunnassa enemmistöä.. Ei vaikka kehityttyneistä maakunnista löytyisi kuinka halapaa kiinalaista superakkua ja vähän vielä viksulle vaalirahaakin..
”On vain niin, että sähkölämmitys ja tuulivoima eivät oikein mahdu samaan verkkoon. Minulle se merkitsee, että sähkölämmityksen tulee pikkuhiljaa väistyä.”
Onko näin, ja jos on, mitä se merkitsee enemmistölle? Kuulen ydinvoimakokoomuslaisten taputtavan karvaisia käsiään.
Tuulivoiman vaikutus sähkön hintaan on vuositasolla pieni. Muistaakseni professori Lund TKK:lta laski, että kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan korvaaminen tuulivoimalla vaikuttaisi kotitalouksien sähkölaskuun vain 3 % verran. Sähkölämmitystalossa tuo luku olisi varmaan suurempi, mutta riippuuko sähkölämmityksen kohtalo juuri tästä kysymyksestä?
”Voisi olla myös kemianteollisuuden yksinkertaisia mutta energiasyöppöjä prosesseja, jotka voidaan helposti sammuttaa ja taas käynnistää sähkön hintatilanteen mukaan.”
Suomen teollisuus on valmistautunut säätämään sähkönkulutustaan seisauttamalla jonkin verran tuotantoa pariksi pakkaspäiväksi, pörssisähkön ollessa kalleimmillaan. Tätä säätömahdollisuutta ei ole jouduttu käyttämään. Tarvitseeko sen olla helppoa – riippuu keneltä kysytään.
Sähkönkäytön jatkuva lisääntyminen on merkki sähkön uusista käyttötavoista ja sillä korvataan usein myös tehottomampia energioita. Pelkän tuotannon tehokkuuden lisäksi tulee katsoa miten loppukäytön tehokkuus on hoidettu.
Sähköauto olisi esimerkiksi jo nykyisin energiankäytössään energiapihein, onhan tavallinen autonmoottori yksi energiatehottomimmista koneista. Sähkö soveltuu erinomaisesti ja monipuolisesti myös lämmitykseen, tämän osoittaa se suosio, minkä se lämmitysmuotona on saanut. Sähkö on parhaita lämmitystapoja haja-asutusalueilla. Puu toimii varalämmityksenä, vaikka ekologisesti kestävintä olisi käyttää soveltuva puu rakennusmateriaalina eikä polttaa sitä. Polttamisen ohjeistus ja opastus vaan pitää toteuttaa. Kosteiden tilojen sähkölattialämmityksissäkin sähkö on energiapiheimmin ohjattavissa oleva energia termostaattikytkimien ja kellojen avulla. Kätevyyshän on syy, että kaukolämmitystaloissakin käytetään lattioissa sähkölämmitystä.
Tilastojen mukaan on sähkölämmittäjän energiankäyttö varsin kohtuullista tasoa. Vesikiertoisen muun lämmityksen käyttämä energiamäärä verrattuna sähkölämmityksen vastaavaan ominaiskulutukseen on yleensä kaksinkertainen.
Uusimmista energiatilastoista laskettuna Suomen pientalojen sähkölämmityksessä kuluu energiaa noin 20 kilowattituntia per kuutio, kun asuinkerrostalojen lämmitysenergian kulutus on noin 40 kilowattituntia per kuutio. Yleisesti tutkimuksissa ja vertailuissa muihin lämmitystapoihin tehdään vielä se virhe, että sähkölämmittäjän kokonaiskulutuksesta ei poisteta muun taloussähkön osuutta. Tämä vähennettävä osuus on noin kolmannes koko kulutuksesta, esimerkiksi kokonaiskulutuksen ollessa 18 000 kilowattituntia, menee lämmityksessä ja lämpimän käyttöveden teossa noin 12 000 kilowattituntia.
CO2 -päästömielessä tulee tarkastella käytettyjä kokonaisenergiamääriä ja millä tavalla energia on tuotettu, huipputilanneajat tehontarvemielessä ovat taas huoltovarmuusasioita. Nämä tulee hoitaa erikseen, koska huippuaikana käytetyt energiat eivät ole kovin isoja. Uudet tuntiluentakelpoiset sähkömittarit mahdollistavat hintaohjauksen käyttöönoton, mikä on myös hyvä keino huippujen tasaamiseen.
Selvitysten mukaan suurimpia huippujen aiheuttajia ovat käyttöveden varaajat, jotka kytkeytyvät samoihin aikoihin päälle.
Käsittääkseni Norjassa ”ylimääräinen” sähkö pumppaa vettä takaisin padon yläpuolelle. Onnistuisi kai Suomessakin eikä homma voi ihan järjetöntä voi olla, vaikka varmaankin parempiakin hyötysuhteen keinoja on luvassa ehkä vedyssä.
Uusimmassa Economistissa on muuten juttusarja uusista energialähteistä ja sen sellaisesta. Tuulivoimaa käsittelevä artikkeli
http://www.economist.com/surveys/displaystory.cfm?story_id=11565667
pistää pitkälti toivonsa älykkäisiin verkkoihin, jotka automaattisesti lopettavat sähköjakelun sovittuihin kohteisiin kulutuspiikkien aikana.
Olisiko järkevää koplata tuulimyllyt maatalouspolitiikkaan? Eli maajussit saisivat rahaa ruuan tuottamisen sijasta tuulimyllyistä. Tuulimylly tuottaisi kai selvästi enemmän kuin pelto, tai pikemmin se ei tuhlaisi yhtä paljon ja tulisi autettua siinä sivussa Afrikkaakin. Poliittisesti juuri tällainen uusi investointituki olisi ainakin helppo sekä kotomaassa että EU:ssa, luulisin. Energiateollisuus kyllä taitaisi urputtaa kilpailutilanteen vääristämisestä.
Tästä ketjusta puuttuu kolme viestiä, jotka suodattimeni oli jostain syystä tulkinnut spammiksi. Minun piti palauttaa ne, mutta painoin väärää painiketta ja ne tuhoutuivat lopullisesti.
Tuhoutuneessa viestissä Tapio Laakso sanoi, että sähköverkkoon mahtuu 10 % tuulivoimaa ilman uudensäätövoman tarvetta. Jos Merituuli rakentaa 2000 MW ja Fortum 1300 MW, on se ymmärtääkseni yli 20 %.
Mutta ongelma on ratkaistavissa.
Ode
”Voisi olla myös kemianteollisuuden yksinkertaisia mutta energiasyöppöjä prosesseja, jotka voidaan helposti sammuttaa ja taas käynnistää sähkön hintatilanteen mukaan. Alumiinisulatot olisivat tällaisia, mutta ne sopinevat silti paremmin Islantiin, jossa sähkö on halpaa aina.”
Ymmärtääkseni joitakin toimintoja tehtailla ajetaan ylös ja alas eneregian hintojen mukaan.
Aika hassua, että kaukolämpöön liitettyihin kerrostaloihin rakennetaan vielä tänä päivänä suoralla sähkälämmityksellä toimiva mukavuuslattialämmitys kosteisiin tiloihin. Tämä voitaisiin toki tehdä vesikiertoisena, jolloin se hyödyntäisi kaukolämpöä. Olisihan se hieman kalliimpi, mutta lisäinvestointi maksaisi itsensä aika pian takaisin. Lisäksi kaukolämpöön liitettyjen kerrostalojen huoneistokohtaisien ilmanvaihtokojeiden jälkilämmityspatterit toimivat poikkeuksetta sähköllä. Nehän toimivat juuri kovimpien pakkasten aikaan suoralla sähkölämmityksellä 500-1000W jokaisessa asunnossa. Pitäisiköhän määräyksiä kiristettäessä puuttua tähänkin epäkohtaan.
Insinööri, muutin juuri rivitaloon johon puuhataan vesikiertoista lattialämmitystä kylppäreihin sitten kun niitä muutenkin uusitaan, eli on tähän ongelmaan herätty taloyhtiöissä. Ja toisaalta, vaikka olisi sähkölattialämmitys, niin lämmönlähteenä on edelleen myös vesikiertopatteri.
Mutta varsinaisesta aiheesta, en voi välttyä huomiolta että tämä keskustelu taitaa kolkutella osallistujien teknisen tietämyksen rajoja, allekirjoittanut mukaan lukien. Alleolevaa toivottavasti joku osaaavampi korjaa.
Osmolta menee tarkemmin ajatellen eri säätovoiman tarpeet sekaisin. Se että sähkölämmitys tuottaa huimia kulutuspiikkejä joita ei voi hoitaa oikein muulla kuin hiililauhteella tai kaasuturbiinilla on täysin totta, mutta tämä koskee vain lyhyehköjä talvipätkiä. Tuulivoiman tuotanto taas heittelehtii ympäri vuoden.
Sähkön varastointi jolla voitaisiin hoitaa nuo talvipiikit edellyttäisi tapaa varastoida sähköä kuukausiksi, muutaman päivän tyvenet lienevät lähempänä vuorokauden sisällä tapahtuvaa vaihtelua, joka tietääkseni hoidetaan pitkälle käyttämällä vesivoimaa enemmän päivällä.
Ydinvoimassa on saman tapaiset ongelmat kun se ei jousta kysynnän mukaan. Sähkölämmitys on ongelma joka tapauksessa, ydin- tai tuulivoimaa, tai ei kumpaakaan.
Sähkön varastointi ei sinänsä ole vaikeaa, mutta sen tekeminen kustannustehokkaasti on. Vedyn tuottamisessa elektrolyysillä hyötysuhde on muistaakseni 50%, myös akuissa on muunnoshävikkiä ja ne ovat kalliita. Tehokas vesipumppaamo taas edellyttäisi sellaisia korkeuseroja joita meiltä ei oikein löydy. Jotain muistan lukeneeni sellaisesta konseptista jossa käytettäisiin vanhoja kaivoskuiluja, eli pumpattaisiin sieltä vettä pois ja valutettaisiin turbiinin läpi takaisin…
Insinööri: Osaatko selittää mistä sitten johtuu, että näitä sähkölämmityksiä käytetään kaukolämpöön liitetyissä taloissa, jos kerta investointi maksaa itsensä takaisin aika pian? Olisiko määräyksiä kiristettäessa kuitenkin hyvä säilyttää valinnan vara, eikä pakottaa ihmisiä ratkaisuihin, jotka eivät ole heille järkeviä
Osmo on laatinut otsikon sen verran epämääräisesti, että aiheesta voi kirjoittaa vähän mitä sattuu, joten… Sähkö kuuluu polttomoottorin, rokotteiden, antibioottien ja ehkäisypillerin kanssa sarjaan maailman parhaat keksinnöt.
Mutta yhtä ongelmaa ei ole ratkaistu, sähkön varastointia. Silloin kun tuulimyllyn ropelli pyörii täysillä tai ullivesi virtaa, niin auringon energiaa valuu hukkaan.
Täällä joku heitti ajatuksen tuulienergian sitomista vetyyn. Hieno ajatus (samaan sarjaa kuuluu auringon suoran säteilyn sitominen vetyyn). Tässä saataisiin kaksi kärpästä, jopa kolme, samalla iskulla. Ensinnäkin energia talteen ja siitä auton tankkiin ja talon lämmitykseen polttoainetta. Kolmatta kärpästä en nyt tähän hätään keksi.
Tuulivoimakeskustelussa minua häiritsee tämä: vastustajat sanovat, että energiaa saadaan jos sattuu tuulemaan ja puoltajat sanovat, että Suomen kokoisessa maassa aina jossakin tuulee. Tähän se sitten jää.
MIksi asiaa ei tutkita? Kumpikaan puoli ei minun mielestäni ole tällaisiin tutkimuksiin vedonnut.
Voi olla, että pelkät meteorologiset tiedotkin riittäisivät, mutta voisi olla hyvä, jos sinne oletetun tuulimyllyn paikalle (ja jopa oikeaan korkeuteen) vietäisiin oikeita propelleja, jotka pari vuotta keräisivät dataa sieltä oikeasta paikasta. Näitä etäkäyttöisiä tuuliasemia kun olisi käytössä muutama sata, voisi keskustelu hiukan nytkähtää eteenpäin. Tiedot yhteen ja vertailuun mm. samanaikaisen sähkönkulutuksen kanssa, niin näkisimme, olisiko tuulivoima häirikkö vai kompensoisivatko ne toistensa piikit.
Olisihan sellainen kallis, toki – mutta halpa sellainen vekotin olisi oikeaan tuulimyllyyn verrattuna. Ja siirrettävissä.
Touko Mettinen
Tähän kohtaan kuuluisi huokaus.
Sähköä ei kannata käyttää pääasiallisena yleisenä lämmityslähteenä vaikka sähköä saataisiinkin varastoitua. Poikkeuksena ehkä tilanne, jossa kaikki energia tuotetaan auringonvalolla tms. Syynä on se, että kaikessa energiantuotannossa syntyy hukkalämpöä. Minkään sähköntuotantoprosessin hyötysuhde ei ole 1.
Esimerkiksi niin kauan kuin ydinvoimaa käytetään – toivottavasti vielä pitkään – on suorastaan rikollista, että sen hukkalämpöä (jota tulee luokkaa kaksi kolmasosaa energiasta) ei puhtaasti poliittisista syistä voida käyttää hyödyksi oikein missään tai mitenkään. Sensijaan se pusketaan mereen, missä siitä on lähinnä haittaa.
Lattialämmityksessä käytetään sähköä, koska lattialämmitys ei varsinaisesti lämmitä (tai sillä ei ole ainakaan tarkoitus lämmittää) sitä tilaa, jossa se on. Sen tarkoitus on lämmittää vain se lattian pinta ns. mukavuuslämpöön. Kyllä siellä kylpyhuoneissa edelleen on ne lämpöpatterit seinillä.
Kun huone on muuten lämmin, mukava lattialämmitys saadaan hyvinkin alhaisella teholla aikaiseksi. Ainakin meillä 12 neliöisen kylpytilan lattialämmitin on maksimiteholtaan sellaisen 700 wattia, ja riittää varsin hyvin.
Kyllä mukavuuslattialämmitys lämmittää osaltaan asuntoa. 700 wattia riittää lämmittämään useamman matalaenergia asunnon -20 asteen pakkasella.
Kaukolämmöllä toteutettu vesikiertoinen lattialämmitys on kustannustehokkain tapa lämmittää märkätilat, jos se on liitetty kaukolämpöverkkoon.
Osmo Soininvaara Says:
26. kesäkuuta 2008 kello 21.45
””Hei! Tämähän on vastapuolen argumentti ja siten täyttä hölynpölyä.”
Tämä Pekka Raukon tapa päätellä on aivan järjetön, mutta valitettavan yleinen.”
Sorry. ”Argumenttini” olisi luonnollisesti kaivannut jonkin ironiaa kuvaavan hymiön, mutta sorruin jälleen pitämään tyylilajia liian ilmeisenä.
Meidän sähkömarkkinamme eivät sijoitu Suomenlahden ja Perämeren väliin. Puhumattakaan siitä, että ne sijaitsisivat Tanskassa. Siksi sellaisesta kuvitteellisesta tilanteesta on melko hyödytöntä keskustella.
”Meidän sähkömarkkinamme eivät sijoitu Suomenlahden ja Perämeren väliin. Puhumattakaan siitä, että ne sijaitsisivat Tanskassa. Siksi sellaisesta kuvitteellisesta tilanteesta on melko hyödytöntä keskustella”
jep noin mäkin asiaa alussa ajattelin mutta näin se ei ole, tuulivoima ei tarvitse paljoa säätövoimaa. lisäksi suomessa tuulisinta on talvella jolloin sähkönkulutuskin on suurinta. tutustu tarkemmin tuulivoimaan, siinä on potentiaalia