Konginkankaan onnettomuuden yksi aiheuttajista ilmeisesti todella oli nopeudenrajoitin, joka esti oikaisemaan kiihdyttämällä heittelehtivää rekkaa. Tätä varten rajoitin sallii ylinopeuden, muistaakseni 88 km/h, jolloin kahdeksaakymppiä ajava pystyy tuon oikaisuliikkeen tekemään. Vika oli vain siinä että kuljettaja ajoi ylinopeutta, siis rajoitinta vasten, jolloin hän oli itse vienyt itseltään laitteen salliman oikaisun.
Rekkojen nopeudenrajoittimet ovat tyhmiä. Niiden pitäisi säätää ajoneuvon nopeus tasan 80 km/h ja sallia hetkellinen ylitys. Tätä hetkellistä ylitysmahdollisuutta, esimerkiksi 30 sekuntia, ajattelin myös ohituksia varten henkilöautojen rajoittimiin. Siihen tosin joku vastaisi, ettei niin voi tehdä, koska tieliikennelaki ei salli ylinopeutta ohitustilanteissa. Minä sallisin sen hetkellisen ylityksen silti, mutta en monta kertaa peräkkäin.
Hälytysajot. En tiedä, kuinka usein sellaista tapahtuu, että loukkaantuneen ihmisen henki on kiinni siitä, että hänet kuljetetaan henkilöautolla sairaalaan. Jos tällaista tapahtuu, silloin rajoitin tietysti pitäisi saada pois päältä. Kunnon isoveliyhteiskunnassa tämä tapahtuisi soittamalla hälytyskeskukseen. Tällainen vaikeutus olisi paikallaan, jotta poliisia pakeneva autovaras ei voisi käyttää sitä, eikä myöskään järkensä tilapäisesti pihalle juonut nuori sankari.
Osmo hyvä, kun et ole raskasta ajoneuvoa ikinä ajanut (oletus) et tietenkään tiedä, että ylämäkiin on raskaalla ajoneuvolla otettava ennakoivasti vauhtia, ettei rekka aivan täysin puudu mäkeen. Tämä mahdollisuus tulee säilyttää vastaisuudessakin, liikennevirran sujuvana pitämiseksi. Koska suuri osa suomen tiestöstä on rajoitettu 80km/h:iin, on tuo 88km/h varsin hyvä nopeus rajoittimeen.
Konginkankaan kuskikin otti vauhtia mäkeen, tosin jatkoi (virheellisesti) kyseisellä nopeudella myös mäen jälkeen, kohtalokkain seurauksin.
Kuski oli ajanut samaa reittiä pari tuntia aiemmin, jolloin keliolosuhteet olivat paremmat kuin takaisin tullessa. Näinollen kuski oletti että voi ajaa hieman ylinopeutta, päästäkseen nopeammin perille.
Jos luet Koginkankaan raporttia, niin huomaat sieltä yhden piirteen rajoittimien käytöstä. Eli niitä vasten ajetaan.
Eli mikäli henkilöautossakin olisi rajoittimet, niin aika todennnäköisesti sama asia ilmaantuisi ajotapaan. Eli ajetaan kaikkialla ajattelematta rajoitinta vastaan.
Ja Konginkankaan tapauksessa tutkijalautakunta taisi todeta myös sen, että perävaunun helahtelutaipumus olisi ollut vähäisempi hiukan pienemmällä tilannenopeudella. Samoin kuin tutkijalautakunta kiinnitti huomiota myös poliisien resurssien liian vähäiseen määrään.
Nyt on pakko kysyä Osmolta, että miten rajoitin vähentää toisiksi suurinta onnettomuusryhmää eli kohtaamisonnettomuuksia. Sen ymmärrän että tieltä suistumiset saattavat vähentyä kun nopeutta rajoitetaan.
Ja tilastojen mukaan alkuvuoden aikana on ulosajoissa kuolleiden määrä laskenut. Mutta yllättävää kyllä viimeisen vuoden aikana on ollut 111 (kokonaissaldo 357) kuolemaan johtavaa kolaria joissa on ollut raskas ajoneuvo mukana.
Myöskin nuorten kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet.
Jos harratettasiiin liikenneturvaa ilman parin kolarin populismia, niin uskoisin että poliisien työn lisääminen liikenteen parissa toisi parempaa satoa kuin mekaaniset tai elektroniset apuvälineet. Poliisien määrä liikennevalvonnassa ei taida toteutua edes valtioneuvoston tai mikä se oli toiveiden mukaisesti.
Tämä on hiukan sama juttu kuin mansikoiden suojaaminen rastailta. Kaiken maailman petolinnun kuvattimet, kahvipussit yms. ei toimi. Mutta psykologinen ase toimii, eli muutaman punaisen kiven laittaminen raakileiden aikaan. Rastaatkin oppii, että punaisesta kivestä tulee nokka kipeäksi.
Samaten kun opitaan, että tappovälineellä ajettaessa on itse vastuussa lopputuloksesta, niin ajotavatkin saattaisi muuttua. Joko pakolla maksamalla siitä tai ennakkopelotteella.
Konginkankaan onnettomuuden suurin tragedia on se, että sekä paperitehtaalla Kemissä että satamassa etelässä oli kiskot. Silti VR:n oman maantiekuljetusyhtiön rekka ajoi ylikuormassa huonoissa keliolosuhteissa tunnetuin seurauksin.
Konginkankaan turman tyyppiset kuljetukset eivät kuulu maanteille, joissa onnettomuuksien syntyminen on vain ajan kysymys. On lähestulkoon ihme, että Venäjälle suuntautuva rekkaliikenne ei ole aiheuttanut pahempia turmia. Todennäköisyys suuronnettomuudelle on silti olemassa.
Raskaat kuljetukset tulisi siirtää kiskoille, järjestelmään, joka ei ole ainakaan sääolosuhteille yhtä herkkä kuin maantiekuljetukset.
“Samaten kun opitaan, että tappovälineellä ajettaessa on itse vastuussa lopputuloksesta, niin ajotavatkin saattaisi muuttua. Joko pakolla maksamalla siitä tai ennakkopelotteella.”
Tämä on minustakin kannatettava tapa parantaan ihmisten asennetta liikenneturvallisuuteen. Itse olen lukenut paljon Moottori-lehden julkaisemia tiivistelmiä kuolonkolareista ja niihin johtaneista syistä. Kun tälläinen tieto yhdistettäisiin kuvalliseen informaatioon, saataisiin mainiota valistusaineistoa erityisesti nuorille. Harvempi on koskaan nähnyt millaista jälkeä onnettomuus tekee.
miten rajoitin vähentää toisiksi suurinta onnettomuusryhmää eli kohtaamisonnettomuuksia. Sen ymmärrän että tieltä suistumiset saattavat vähentyä kun nopeutta rajoitetaan.
Hmmm, voisiko olla niin, että ylinopeutta ajava auto ei aina suistu suoraan ojaan?
Kun selailee näitä viestejä, hämmästyy: en ole tiennyt, että Suomessa on näin kiihkeä ylinopeuksia puolustava joukko. Ja huonosti argumentoiva. Panee miettimään, olisiko nopeudenrajoittimissa sittenkin järkeä.
Toisaalta Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista autoilla, jos mitataan kuolonuhreja per ajettu matka, käsittääkseni esim. Ruotsia turvallisempi.
Tuosta tuli mieleen että mitä jos näitä poikkeustapauksia varten kuskilla olisi “break glass” ‑toiminto käytettävissään, eli sen voisi ohittaa tarvittaessa ja jälkeenpäin olisi syytä löytyä perusteet miksi rajoite on ohitettu (vrt http://hipaa.yale.edu/security/sysadmin/breakglass.html). Tämä auttaisi tuohon Osmon hälytysajoskenaarioon. Paitsi tietysti niihin autovaras ja kaahaava sekopäätapauksiin, mutta tosiaan joku soittelu on vähän liian isoveliyhteiskuntaa (tai kerrotko Osmo tarkoititko tässä “kunnon isoveliyhteiskunnalla” että tämä olisi hyvä idea?). Ja kai niitä hätätapauksia on ettei puhelinta ole käytettävissä.
Tuollainen saattaisi olla vaikea suunnitella niin että olisi äkkitilanteessa otettavissa heti käyttöön, jopa pienessä paniikissa. Äkkitilanteisiin sopisi varmaan paremmin tosiaan järjestelmä joka sallii rajoitusten ylittämisen väliaikaisesti. Sehän voisi sitten vaikka hidastaa johonkin kahteenkymppiin, ettei vaan tule kiusaus käyttää väliaikaisreserviä rutiinina hyväksi.