Jut­ta Urpi­lainen on ehdot­tanut ruuan arvon­lisäven alen­nuk­sen peru­mista ja saman rahan käyt­tämistä pien­i­t­u­loisille suun­nat­tuun veronalen­nuk­seen. Päämin­is­teri leimasi esi­tyk­sen type­r­äk­si. Ilmoit­taudun type­r­yk­sek­si, sil­lä minus­ta Urpi­laisen esi­tys on pitkästä aikaa ensim­mäi­nen järkevä.
Jat­ka lukemista “Minä typerys!”

Joku valit­ti Hesarin mielipi­desivul­la, että Ara­bi­an­ran­taan on kaavoitet­tu liian vähän autopaikko­ja. Hän tarvit­see autoa han­kalan työ­matkansa takia, mut­ta ei saa autolleen paikkaa.
Kir­joit­ta­jaa on kohdel­tu väärin, kos­ka hän on todel­lisu­udessa joutunut mak­samaan autopaikas­ta, vaik­ka ei ole saanut sel­l­aista, kuten ovat joutuneet alueen autot­tomat asukkaatkin. Autopaikan hin­ta sisäl­tyy asun­non hintaan/vuokraan.
On väärin, että jotkut saa­vat käyt­töön­sä ali­hin­noitel­lun autopaikan ja toiset eivät. Oikeu­den­mukaisem­paa olisi huu­tokau­pa­ta paikat ker­ran vuodessa. Paikat ovat alueen taloy­htiöi­den omis­tuk­ses­sa. Mak­sut eivät siis valuisi ulkop­uolisille, vaan paikan vuo­ran­neet mak­saisi­vat niille, jot­ka eivät autopaikkaa saa tai hlua.
Tämä ei toisi lisää autopaikko­ja, mut­ta paikat meni­sivät niille, jot­ka niitä eniten tarvitsevat.
Jos paikko­jen kysyn­tä olisi niin suuri, että autopaikan vuo­ra ylit­täisi ylit­täisi autopaikko­jen kus­tan­nuk­set, sil­loin niitä toki kan­nat­taisi rak­en­taa lisää. Paikat ovat kalli­ta, kos­ka ne pitää rak­en­taa joko maan alle tai pysäköintitaloihin.
Kus­tan­nuk­sia vas­taa­va autopaikan hin­ta lie­nee noin 100 euroa kuus­sa, jon­ka alueen asukkaat nytkin joutu­vat mak­samaan. Jos ne raken­netaan maan pin­nalle, ne tule­vat vielä kalli­im­mak­si, kos­ka sil­loin pitää vas­taavasti raken­nu­soikeut­ta alueel­la vähen­tää. Joku menet­täisi siis asun­ton­sa, että toinen saisi autopaikan.

Läh­den per­heineni kiertämään Euroop­paa  junal­la. Pystyn kom­mu­nikaa­torin avul­la aut­tavasti  ylläpitämään blo­giani, mut­ta moderoin­ti har­ve­nee, joten oman kom­mentin hyväksymistä voi joutua vähän odottelemaan.

Tulin eilen Sipoos­ta fil­lar­il­la Helsinki­in. Kalkki­ran­nan tien­haaras­sa tulin Uudelle Por­voon­tielle. Kat­soin ruti­ini­no­mais­es­ti molem­pi­in suun­ti­in, ja kun tie oli tyhjä, ylitin sen. Yhtäkkiä min­ua kohti ajoi moot­toripyörä. Mis­tä se tuli? Silmälasien san­gan takaa vai kirkkaas­sa auringonpais­teessa puiden var­jos­ta? Pelästyin per­hanas­ti, mut­ta ymmärsin sen­tään olla jar­rut­ta­mat­ta, enkä siis pysähtynyt moot­tipyörän eteen kuin hirvi töllistelemään.

Yksikäsit­teis­es­ti min­un mokani. Ei siinä mitään todel­lista vaaraa ollut, kos­ka paikalla oli 60 km/h nopeusra­joi­tus ja moot­toripyöräil­i­jä nou­dat­ti sitä.  Onnek­si oli täl­lainen nau­ret­ta­van alhainen rajoi­tus. Kovem­mal­la nopeudel­la mei­dän molem­pi­en olisi käynyt huonosti.

Hesarin mukaan G8-maat halu­a­vat puolit­taa kasvi­huonepäästöt vuo­teen 2050 men­nessä ja samal­la vaa­ti­vat öljyn­tuotan­non lisäämistä.  Olisin odot­tanut, että ne oli­si­vat sopi­neet toimista öljyn kysyn­nän alentamiseksi.

Hesarin mukaan EU-min­is­ter­it ovat ymmäl­lään, mikä kum­ma nos­taa öljyn hin­taa, kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­suhde vai spekulaatio.

Miten speku­laa­tio voisi nos­taa öljyn hin­taa? Eikö speku­lan­tin ole tärkein­tä osa­ta arva­ta tule­va hin­ta?  Jos he nos­taisi­vat hin­nan todel­lista korkeam­mak­si, hehän siinä häväi­sivät! Hyödyk­keel­lä, jon­ka varas­toin­ti on kallista, speku­loin­ti on aika han­kalaa. Kul­lan hin­nan osalta voi toki sanoa, että sen perus­teena on palk­ka speku­loin­ti, kos­ka kul­taa ei tarvi­ta juuri mihinkään ja sik­si sen hin­ta koos­t­uu itsen­sä toteut­tavista arvauksista.

Speku­loin­niksi tuskin voi kut­sua sitä, että öljyn tuot­ta­jat vähän rajoit­ta­vat sitä, kuin­ka nopeasti varas­ton­sa tyh­jen­tävät. Se, että tule­va niukku­us tart­tuu hin­taan jo nyt, on kai vain ter­vet­tä markkinataloutta.

Kovin moni kom­men­toi­ja on sanonut, että olisi tur­val­lisem­paa, jos teil­lä ei olisi nopeusra­joituk­sia lainkaan, vaan kul­jet­ta­ja sovit­taisi nopeuten­sa vas­tu­ullis­es­ti olo­suhteisi­in ja että nopeusra­joituk­set oikeas­t­aan lisäävät onnet­to­muuk­sia, kos­ka ne yllyt­tävät aja­maan rajoituk­sen sal­li­maa mak­simia sil­loinkin, kun se on liikaa.

Tätä kokeilti­in Suomes­sa vuo­teen 1973 asti. Sil­loin nopeusra­joituk­sista käyti­in kiivas­ta keskustelua, ja rajoi­tusten vas­tus­ta­jat esit­tivät juuri noi­ta argu­ment­te­ja. Asia ratkaisti­in senaik­sel­la tyylil­lä. Urho kekko­nen sanoi uuden­vuo­den puheeessaan, että rajoituk­set tule­vat ja ne tuli­vat. Siinä välis­sä tuli myös ener­giakri­isi, joten ensin kokeilti­in ener­gian säästämisek­si 80 km/h:n kat­tonopeut­ta ja sit­ten siir­ryt­ti­in nyky­isi­in tieko­htaisi­in rajoituk­si­in. Liiken­neon­net­to­muudet vähen­viät heti 250 hen­gel­lä. Tämän jäl­keen voiti­in laskea, että viivyt­te­ly nopeusra­joi­tusten aikaansaamises­sa mak­soi ainakin tuhat ihmishenkeä. Ne, joiden vas­tu­ul­la nuo ihmishenget oli­vat, sai­vat kuitenkin jatkaa vapaina kansalaisina.

Nopeu­den­ra­joit­in­ta koskevas­sa keskustelus­sa sekoit­tui kak­si asi­aa: toimisiko se ja olisiko se hyvä. Nämä kan­nat­taa pitää eril­lään. Olete­taan, että se toimisi ja olisi ohjel­moitavis­sa niin älykkääk­si, että se sal­lisi myös lyhy­taikaisen rajoituk­sen yli­tyk­sen sil­loin kun se esimerkik­si ohi­tusti­lanteessa on tarpeen. Puhun nyt rajoit­times­ta, joka sopeut­taisi nopeu­den val­lit­se­vaan rajoituk­seen. Jat­ka lukemista “Mik­si nopeu­den rajoitin olisi hyvä”

Kun kir­joitin alku­peräisen artikke­lin ”Nopeu­den­ra­joit­timet autoi­hin” olin siinä käsi­tyk­sessä, että asia on mah­do­ton toteut­taa Suomes­sa. Halusin vain sohaista muu­ra­hais­pesää ja aika hyvin se onnis­tui. Sit­tem­min käy­ty keskustelu täl­lä blogilla mut­ta eri­tyis­es­ti lehdis­tössä on saanut min­ut muut­ta­maan käsi­tys­täni. Jotain tämän­su­un­taista tulee var­masti tapah­tu­maan. Jat­ka lukemista “Alan itsekin uskoa ehdotukseeni”