Kepu näyt­tää toteut­ta­van him­me­li­malli­aan päät­täväis­es­ti. Nyt on vuorossa Uuden­maan maan­mit­taus­toimis­ton Helsin­gin toimip­is­teen hajot­ta­mi­nen Loh­jalle, Por­vooseen, Lah­teen ja Hämeen­lin­naan. Kos­ka him­me­li­mallin ”puu­tarhakaupunkei­hin” ei luon­nos­taan siir­ry työ­paikko­ja, ne siir­retään sinne pakol­la. Jat­ka lukemista “Maan­mittarei­den pakkohimmelöinti”

Hal­li­tus näyt­tää esit­tävän, että aseenkan­tolu­paan tarvit­taisi­in jatkos­sa lääkärin lausun­to. Tämä on käsien­pe­sua, sil­lä ter­veyskeskus­lääkäri ei puolen tun­nin jut­telun aikana pysty pal­jas­ta­maan poti­laan psyykkisiä ongelmia, jos poti­las on kieltänyt ker­tomas­ta psyki­a­tris­es­ta hoi­dos­ta muille lääkäreille. Jos oikeasti olisi tarkoi­tus kar­sia psyyken­poti­laat, pitäisi ava­ta poti­laan ter­veystiedot samal­la taval­la, kun ne avataan vaku­u­tus­ta haet­taes­sa. Molem­mat toimen­piteet, vaku­u­tuk­sen otta­mi­nen ja aseenkan­tolu­van hakem­i­nen ovat vapaaehtoisia.

Täl­lä taval­la saataisi­in kuitenkin kiin­ni vain ne psyykkises­ti oireil­e­vat, jot­ka ovat hakeu­tuneet hoitoon. Vaar­al­lisem­pia ovat ehkä ne, jot­ka eivät ole.

Mut­ta kuka tämän sit­ten mak­saa? Jos aseenkan­tolu­pia myön­netään 60 000 kap­palet­ta, tähän tarkoituk­seen tarvi­taan noin 20 lääkärin panos, jos urakas­ta selvitään puo­lessa tun­nis­sa. Onko meil­lä ter­veyskeskuk­sis­sa jouti­las­ta väkeä, jota ei muuhun tarvi­ta? Lain mukaan kun­tien on tar­jot­ta­va puoli-ilmaisek­si sairaan­hoito, mut­ta ei luvan hakem­i­nen ole sairaut­ta. Kun­tienko tämäkin pitää mak­saa? Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa lääkärin lausunnon?”

Hal­li­tus on nos­tanut koti­talousvähen­nyk­sen määrän 6000 euroon pariskunnal­ta ja pois­tanut rajoituk­set, kuin­ka paljon tästä saa käyt­tää remont­tei­hin. Tämä on sinän­sä hyvä asia, mut­ta laki on tässä muo­dos­saan räikeästi ker­rostalois­sa asu­via syr­jivä. Omako­ti­a­sukas (jos talo ei ole asun­to-osakey­htiön kaut­ta vaan suo­raan omis­tet­tu) saa vähen­tää putkire­mon­tin kus­tan­nuk­set, mut­ta ker­rostaloa­sukas ei saa.

Olisi mie­lenki­in­toista kuul­la, miten tätä syr­jin­tää perustel­laan. Lakiteknis­es­ti ei olisi mitään vaikeut­ta ulot­taa remont­tiku­lu­jen koti­talousvähen­nys ker­rostalois­sa asuviin.

Minä olen ymmärtänyt, että tämä roskalu­ot­topeli oli suun­nitel­tu niin, että jok­seenkin tulot­toma­l­la ja varat­toma­lle asun­non osta­jalle annet­ti­in laina, joka oli aluk­si mata­lako­rkoinen, mut­ta nousi vähän ajan kulut­tua korkeako­rkoisek­si. Tässä vai­heessa oli tietysti ilmeistä, ettei velalli­nen selviäisi tästä. Sen piti olla selvää sekä pankille, että velal­liselle itselleen.

Velal­liselle lainae­hto­jen kohtu­ut­to­muu­den ei pitänyt olla mikään ongel­ma, sil­lä lainan vakuute­na oli todel­lakin vain se asun­to. Viemäl­lä avaimet pankin kont­tori­in oli lain­oista vapaa ja oli saanut asua mukavas­sa asun­nos­sa hal­val­la pari vuot­ta. Jat­ka lukemista “Menikö asun­toku­plan pump­paami­nen jotenkin näin?”

Yhdys­val­tain poli­it­tisen päätök­sen­teon väl­itön riip­pu­vu­us kansan mielip­i­teestä ja ymmär­ryk­ses­tä ja keskiver­to äänestäjän val­is­tu­mat­to­muus ja tietämät­tömyys euroop­palaisen silmin kat­sot­tuna on vaar­alli­nen yhdis­telmä. Se real­isoi­tui taas ker­ran eilises­sa roska­pankkiäänestyk­sessä, jos­ta voi olla tuhoisat seu­rauk­set pait­si Yhdys­val­loille itselleen myös muulle maailmalle.

Minä en oikein ymmär­rä mitä tapah­tuu seu­raavak­si. Käykö siinä niin, että amerikkalaisia pankke­ja joutuu aika paljon val­tion haltuun?

Jotain amerikkalais­es­ta riskinot­tokult­tuurista ker­too myös se, että 72-vuo­ti­aan miehen toden­näköisyys kuol­la seu­raavien neljän vuo­den aikana on noin 19 pros­ent­tia. Sil­loin­han vara­pres­i­dent­ti astuu remmiin.

Lauan­taina jär­jeste­tyssä aivan oivas­sa Megapo­lis 2023 ‑tapah­tu­mas­sa brit­tiläi­nen Carl Hon­ore valit­ti, että on meinan­nut jäädä usei­ta ker­to­ja auton alle Helsingis­sä, kun autoil­i­jat puhu­vat kän­nykkään eivätkä näe suo­jatielle astu­vaa jalankulk­i­jaa. Kän­nykästä ei ole kyse, vaan liiken­nesään­nöistä piit­taa­mat­tomista autoilijoista.

Liiken­nesään­tö­jen mukaan autoil­i­jan on annet­ta­va tilaa jalankulk­i­jalle, jos tämä on aikeis­sa ylit­tää kadun suo­jati­etä pitkin. Näin myös muual­la Euroopas­sa menetel­lään, mut­ta meille on iskos­tunut käsi­tys, että suo­jatiel­lä jalankulk­i­jan on väis­tet­tävä autoil­i­jaa. On sääli kat­soa van­haa naista, joka seisoo min­u­ut­ti­tolkul­la suo­ja­tien vier­essä pääsemät­tä yli.

Mitä jos val­lat­taisi­in suo­jatie takaisin? Sovi­taan päivämäärä, jos­ta alka­en jalankulk­i­jat alka­vat nou­dat­taa tieli­iken­nelakia ja menevät suo­jatielle, ellei läh­estyvä auto ole niin lähel­lä, ettei ehtisi enää pysähtyä. Autois­sa on jar­rut. Toivon mukaan radio ja lehdet varoit­taisi­vat autoil­i­joi­ta edessä olev­as­ta muu­tok­ses­ta. Kun jalankulk­i­jat alka­isi­vat nou­dat­taa lakia, aika pian autoil­i­jatkin oppi­si­vat niin tekemään.

Kuka ryhtyy organisoimaan?

Viestiketju­un tur­va­toimet vai ennal­taehkäisy tulleen Anne Mat­ti­la-Bor­gin viestin innoit­ta­mana jatkan pikku­paikkakun­tien keskus­to­jen tuhoamisen ihmette­lyä. Kävin kesäl­lä parikin ker­taa Vihdin Num­me­las­sa, sen “keskus­tas­sa”. Ole­tan olleeni keskus­tas­sa, kos­ka olin lin­ja-autoase­mal­la. Tuo keskus­ta koos­t­ui kahdes­ta hyper­mar­ketista ja ennen kaikkea niiden parkkipaikoista. Pysäköin­tikent­tä keskus­tas­sa tuhoaa kaiken.

Sinän­sä on hyvä, että kau­pan suuryk­siköt ovat taa­ja­man keskus­tas­sa ja tietysti niihin pitää päästä autol­la, kun ensin on raken­net­tu koko kun­ta taval­la, jos­sa kaik­keen kodin ulkop­uoliseen toim­intaan tarvit­see autoa, mut­ta mik­si tuol­lainen pysäköintikenttä?

Olin vuosi sit­ten Ran­skan Provances­sa Aptin pikkukaupungis­sa, jos­sa oli myös keskus­tan tun­tu­mas­sa suurmyymälä. (Tästä myymälästä voi lukea enem­män postauk­ses­ta “Oliko Berlus­coni sit­tenkin oike­as­sa”)
Pysäköin­ti oli jär­jestet­ty myymälän katolle eikä kylää ollut tarvin­nut tuho­ta. Ei kai se olisi vaikea­ta Suomes­sakaan, lumes­takin huolimatta?

Pape­ria voi valmis­taa joko sel­l­us­ta tai hier­teestä. Sel­l­un keiton yhtey­dessä puus­ta irrote­taan lig­ni­i­ni ja muut turhat aine­sosat ja jäl­jelle jää sel­l­u­loosa. Lig­ni­i­ni polte­taan mustal­ipeänä. Koko pros­es­si tuot­taa ener­giaa enem­män kuin siihen menee, joten sel­l­ute­htaas­ta riit­tää ener­giaa ulkopuolisillekin.

Hier­ret­täessä koko puu jauhetaan hier­re­mas­sak­si, jos­ta saa myös paperia.Silloin paperik­si käytetään puu jok­seenkin kokon­aan. Hier­rerlaitos vaati­ii sähköä erit­täin paljon, tuol­lainen 200 MW taitaa olla ihan tavalli­nen. Jat­ka lukemista “Puun hiertämisen energiatehokkuus”

Min­ulle on ker­rot­tu, että Helsingis­sä mon­en toimis­toraken­nuk­sen omis­ta­ja halu­aisi muut­taa talon­sa käyt­tö­tarkoituk­sen (takaisin) asun­noik­si, mut­ta asia on kilpistynyt pysäköin­tipaikkanormi­in. Kaupun­ki vaatii suun­nilleen yhtä pysäköin­tipaikkaa asun­toa kohden, mikä tek­isi muu­tok­ses­ta tolkut­toman kalli­in. Jäl­keen­päin talon alle laitet­ta­vat pysäköin­tipaikat mak­sa­vat kym­meniä tuhan­sia euroa kap­paleelta. Jat­ka lukemista “Pysäköin­tipaikan hin­ta ja asukkaiden valikoituminen”