For­tum näyt­tää suun­nit­tel­e­van han­ket­ta, jos­sa Helsin­ki läm­mitet­täisi­in Lovi­isaan raken­net­ta­van kol­man­nen ydin­voimayk­sikön jäteläm­möl­lä. Jos ne sel­l­aista suunnnit­tel­e­vat, kai niil­lä sit­ten on jokin aja­tus siitä, miten se toteutetaan.

Nyky­i­sistä ydin­voimaloista läm­pöä ei saa ulos. Se on vain 30-asteista, joten se ei kel­paa kaukoläm­mök­si. Kaukoläm­pöputki­in tuu­pat­ta­va vesi on muis­taak­seni 120 asteista, mikä merk­it­see, että se on melkoises­sa paineessa. Jat­ka lukemista “Helsingistä ydinvoimalämmitteinen?”

Nim­imerk­ki Pes­simis­miä kysyi, mil­lä toden­näköisyy­del­lä ilmas­ton­muu­tos tul­laan tor­ju­maan ajoissa.

Ei mil­lään toden­näköisyy­del­lä, kos­ka siinä ollaan jo peru­ut­ta­mat­tomasti myöhässä. Emme voi enää tor­jua sitä, vaan on tyy­dyt­tävä lieven­tämään muu­tos­ta ja sopeutumaan.

Hyvä kysymys on, pystytäänkö sitä edes lieven­tämään. Kun vähän on öljyä säästet­ty, heti öljyn hin­ta rom­ah­taa ja halvem­pi hin­ta houkut­telee lisää kulu­tus­ta. Ei tun­nu kovin real­is­tiselta, että vapaiden markki­noiden olois­sa joku jät­täisi öljyläh­teen hyö­dyn­tämät­tä. Vaa­di­taan­han Suomes­sakin jopa turvesoiden polt­tamista. Jat­ka lukemista “Tor­ju­taanko ilmas­ton­muu­tos­ta ajoissa?”

Eri­laiset Superkart­tumat ovat selvästi myöhen­täneet eläkeikää. Vikana tässä on vain se, että työ­nan­ta­jan kannal­ta tämä ei ole aina kovin kan­nat­tavaa. Seu­raavas­sa kuvas­sa on teo­reet­ti­nen graafi henkilöko­htaisen tuot­tavu­u­den ja palkan riip­pumis­es­ta iästä.

Jat­ka lukemista “Ikäih­miset sim­pute­taan eläkkeelle”

Voi että olen iloinen ja helpottunut!

Oba­ma on selkeäsanais­es­ti luvan­nut Yhdys­val­tain tule­van mukaan ilmastopoli­ti­ikkaan. Tämä voi tarkoit­taa, että meil­lä on muu­ta­man vuo­den jäl­keen maail­man­laa­juinen päästökaup­pa­jär­jestelmä. Oli­han koko päästökaup­pamekanis­mi alun­perin Clin­tonin hal­li­tuk­sen luo­mus, vaik­ka jotkut levit­tävätkin huhua, että se olisi Hei­di Hau­ta­lan aikaansaan­nos tai muuten vain vihrei­den keksintöä.

Yhdys­val­lois­sa näyt­tää ole­van val­lal­la, ettei ilmastopoli­ti­ik­ka onnis­tu, elleivät kaik­ki maat osal­lis­tu siihen. Veikkaisin, että koh­ta kaik­ki osal­lis­tu­vat, tai itkevät ja osal­lis­tu­vat. Suos­tut­telu­un ei tarvi­ta ris­teily­ohjuk­sia: sulkem­i­nen vapaakau­pan ulkop­uolelle riit­tää. Se ei olisi edes epäreilua, sil­lä kan­sain­väliseen kil­pailu­un ei voi osal­lis­tua aivan eri­laisin sään­nöin. Olympialaisi­inkaan ei pääse, jos käyt­tää dopin­gia. Jat­ka lukemista “Oba­man voit­to ja ilmastopolitiikka”

Demarien kun­nal­lis­vaal­i­t­u­los oli jok­seenkin surkea koko pääkaupunkiseudul­la. Puolue menet­ti kaikissa YTV-kun­nis­sa noin viisi pros­ent­tiyk­sikköä kan­natuk­ses­taan. Osasyynä oli tietysti perus­suo­ma­lais­ten nousu, mut­ta demarien tap­pio oli kyl­lä suurem­pi kuin perus­suo­ma­lais­ten voitto.

Jor­ma Bergholm selit­ti demarien rökäle­tap­pi­o­ta Ylen Ykkösaa­mus­sa sil­lä, että puolue on har­joit­tanut hal­li­tuk­ses­sa kovin oikeis­to­laista poli­ti­ikkaa. Niin onkin. Han­kalampi kysymys on, olisiko tälle ollut toimi­vaa vai­h­toe­htoa. Jat­ka lukemista “Helsin­ki, vihreät ja demarit”

Joskus kolmekym­men­tä vuot­ta sit­ten oli mon­en muun kanssa samaa mieltä siitä, että maail­man väestönkasvu on uhista pahin, eikä siinä ole mitään toivoa. Maail­ma vajoaa takaisin köy­hyy­teen, kan­sain­vael­luk­si­in ja soti­in. Sen jäl­keen väkirikkaissa mais­sa syn­tyvyys on alen­tunut dra­maat­tis­es­ti seu­rat­en sitä oppia, että vauras­tu­mi­nen ja (nais­ten) koulu­tus­ta­son nousu alen­ta­vat syn­tyvyyt­tä. Esimerkik­si Etelä-Kore­as­sa net­tou­u­si­u­tu­mis­luku (mon­tako sukukyp­säk­si vart­tuvaa tyt­töä nainen syn­nyt­tää) on laskenut lähelle 0,5:ttä, mitä voi pitää eläke­pom­min kannal­ta jopa vaar­al­lisen mata­lana. Suomes­sa net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on jos­sain 0,85 ja 0,9:n välil­lä. Koko maail­maa ajatellen voimme siis huokaista helpotuksesta.

Afrikan tilanne on toinen. Syn­tyvyys on siel­läkin laskenut, mut­ta kovin hitaasti ja myöhään. Samanaikaises­ti (ilmas­ton muu­tok­seen liit­tyvä?) satei­den vähen­e­m­i­nen on alen­tanut maan kykyä ylläpitää suur­ta väestöä (car­ry­ing capac­i­ty). Moni Afrikan maa on joutunut köy­htymisen noidanke­hään. Jat­ka lukemista “Ulko­maalais­poli­ti­ik­ka: Afrikan väestönkasvu ja ilmastonmuutos”

Kovin moni ulko­maalaista työvoimaa pelkäävä näyt­tää ole­van sitä mieltä, ettei ela­tus­suh­teesta tarvitse välit­tää, kos­ka automa­ti­soin­ti saa aikaan sen, että vähem­mäl­läkin työvoimal­la pärjätään.

Automa­ti­soin­nin merk­i­tys sat­ur­oituu, kos­ka pian ne toimet — eri­tyis­es­ti teol­lisu­us­tuotan­to — joka on automa­ti­soitavis­sa, on automa­ti­soitu. Julkisen sek­torin on vaikeampi automa­ti­soi­da: robot­it opet­ta­maan, koul­u­laisia, sairaan­hoita­ja pitää kuol­e­vaa kiin­ni kädestä nopeam­min, bus­sit kulke­vat ilman kuljettajaa?

Olen kuitenkin kir­jot­tanut kir­jas­sa Vau­raus ja aika, että tulisimme toimeen huo­mat­tavasti vähem­mäl­lä työn­te­ol­la ilman, että tavarat lop­pu­vat kaupoista. Syy tähän ei ole automa­ti­soin­ti vaan se, että paljon tehtävästä työstä on sel­l­aista, ettei sitä tarvitse vält­tämät­tä tehdä, mut­ta se onkin sit­ten pitem­pi tari­na. Jat­ka lukemista “Automa­ti­soin­ti ja elatussuhde”

Ennen vaale­ja käyti­in räväkkää keskustelua päämin­is­terin Van­hasen puu­tarhakaupunkivi­sioista. Julk­isu­udessa Janne Vapaavuori ja minä pro­filoiduimme näkyvim­min poli­itikko­jen piiristä Van­hasen mallin kri­ti­soi­jik­si. Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa Janne ja minä saimme kak­sis­taan yhteen­sä 16256 ään­tä ja Suomen keskus­ta 11833 ääntä

Teol­lisu­us­mai­hin tule­vat ulko­maalaiset työn­tek­i­jät nos­ta­vat maan syn­type­r­äis­ten rahas­sa mitat­tavaa elin­ta­soa. Tähän­hän “Tiedemies” viit­tasi keskusteluketjus­sa “Onko väärin houkutel­la osaa­jia köy­histä maista”. Ilmiön ymmärtää parhait­en, kun ajat­telee Sau­di-Ara­bi­aa, jos­sa kaik­ki alku­peräiset asukkaat ovat rikkai­ta. He eivät voisi elää ylel­listä elämään­sä, jos kukaan ei siivoisi, ei hoitaisi sairai­ta eikä rak­en­taisi talo­ja. Sau­di-Ara­bia on ääries­imerk­ki, mut­ta myös ruot­salaiset pystyivät kohoa­maan 1970-luvul­la siir­tymään siis­ti­in sisä­työhön, kun suo­ma­laiset siir­to­laiset tekivät duu­nar­ien työt. Jat­ka lukemista “Ulko­maalais­poli­ti­ik­ka: mihin ulko­maista työvoimaa tarvi­taan (2)”

Mihin tarvi­taan ulko­maista työvoimaa, kun koti­maas­sakin on työt­tömiä? Tähän on määrälli­nen ja laadulli­nen vas­taus. Kir­joi­tan tässä postauk­ses­sa määräl­lis­es­tä, seu­raavas­sa laadullisesta.

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan pystyssä pysymisen kannal­ta olen­naista on niin san­ot­tu ela­tus­suhde: kuin­ka mon­ta on yhtä työl­listä kohden sel­l­aisia, jot­ka eivät ole ansio­työssä vaan elävät työssä ole­vien ”kus­tan­nuk­sel­la”. Tätä toisen kus­tan­nuk­sel­la elämistä ei pidä ottaa moit­teena. Joukos­sa on syli-ikäisiä lap­sia ja täy­den työu­rakan tehneitä eläkeläisiä. Jat­ka lukemista “Ulko­maalais­poli­ti­ik­ka: mihin ulko­maista työvoimaa tarvi­taan (1)”