Kovin moni ulkomaalaista työvoimaa pelkäävä näyttää olevan sitä mieltä, ettei elatussuhteesta tarvitse välittää, koska automatisointi saa aikaan sen, että vähemmälläkin työvoimalla pärjätään.
Automatisoinnin merkitys saturoituu, koska pian ne toimet – erityisesti teollisuustuotanto – joka on automatisoitavissa, on automatisoitu. Julkisen sektorin on vaikeampi automatisoida: robotit opettamaan, koululaisia, sairaanhoitaja pitää kuolevaa kiinni kädestä nopeammin, bussit kulkevat ilman kuljettajaa?
Olen kuitenkin kirjottanut kirjassa Vauraus ja aika, että tulisimme toimeen huomattavasti vähemmällä työnteolla ilman, että tavarat loppuvat kaupoista. Syy tähän ei ole automatisointi vaan se, että paljon tehtävästä työstä on sellaista, ettei sitä tarvitse välttämättä tehdä, mutta se onkin sitten pitempi tarina.
Ongelmana on julkisen sektorin rahoitus. Jos vain pieni osa ihmisistä on töissä ja loput elävät tulonsiirroilla, sitä pientä osaa pitää verottaa aivan tolkuttomasti. Korkeat verot taas ovat myrkkyä taloudelle, erityisesti palveluelinkeinoille. Jos veroaste nousee Suomessa yli 60 prosentin, aika moni alkaa etsiä töitä ulkomailta.
Merkittävämpi syy siihen, että työnantajat haluavat palkata ulkomaista työvoimaa on se, että meillä on monella alalla puutetta ammattityövoimasta. maistereita olisi kyllä yli tarpeen. Rakennusmiehiä nyt esimerkiksi ei riitä. Mansikoita poimimaan tulee joka vuosi tuhansia ulkomaalaisia, koska kotimaista työvoimaa homma ei kiinnosta. Ja niin edelleen.
Voitaisiinko ajatella, että yksi ratkaisu olisi *julkisen sektorin* karsiminen ja tehostaminen?
Ei automaatio varmasti ole ainoa autuaaksi tekevä tie, ja takuuvarmasti myös jonkin verran maahanmuuttoa on hyväksi sekä tarpeellista. Tietysti jos elatussuhteesta puhutaan niin sitten varmaankin pitää valikoida etupäässä sellaisia maahanmuuttajia, jotka todella parantavat tätä suhdetta.
Soininvaara kirjoitti:
”Merkittävämpi syy siihen, että työnantajat haluavat palkata ulkomaista työvoimaa on se, että meillä on monella alalla puutetta ammattityövoimasta. ”
Tämä puolestaan on sellaista maahanmuuttoa mitä äärimmäisen harva vastustaa, olettaen että sitä ei käytetä esim. mainituilla tavoilla palkkatason polkemiseen tai muuten ulkoisteta piilokustannuksia veronmaksajille. Näinhän sen pitäisikin mennä – on olemassa työtehtävä, johon sopivin tekijä löytyy ulkomailta, maahanmuuttaja kutsutaan maahan, ja työllistyy saman tien. Pitkällä tähtäimellä tietysti olisi ehkä tarpeen tarkastella koulutuspolitiikkaakin, mutta jääköön se nyt tästä keskustelusta sivummalle.
Kuulisin kuitenkin mielenkiinnolla kommentteja Japanin valitsemasta tiestä. Sielläkin lienee tehty jonkinnäköisiä laskelmia siitä, mitä kannattaisi tehdä, mutta päädytty ymmärtääkseni melko vastakkaiseen johtopäätökseen.
Itse olen muuten sitä mieltä, että emme ole nähneet automatisoinnista edes alun loppua. Robotit ovat olleet tähän asti suljettuina häkkeihin suurissa tehtaissa; nyt tekniikka on sillä tasolla, että autonomisia koneita testataan kaupunkimaisissa olosuhteissa (esim. DARPA Grand Challenge). Täytyy vain pitää mielessä, että automatisointi tarkoittaa sitä, että ihmiset laitetaan tekemään ihmisille paremmin sopivia tehtäviä, ja koneet koneille paremmin sopivia. Robotit eivät siis opeta (no, ellei nettiä lasketa) eivätkä pidä sairaita kädestä, mutta ne voivat kyllä vapauttaa ihmisiä tekemään juuri noita asioita.
Aikaisemmassa kommentissani laitoinkin linkin laitteeseen, jonka tarkoitus on nimen omaan korvata 50% hoitajista monilla osastoilla (tukirangan avulla yksi hoitaja, hentoinenkin, pystyy auttamaan potilaita kun nykyisin siihen tarvitaan ainakin kaksi). Vähemmän näyttävästä tekniikasta tulee mieleen mm. paikkatietojärjestelmä ja erilaiset työnoptimointitekniikat.
Konsteja kyllä on, kysymys kuuluu, tuleeko olemaan mitään kannustimia niiden käyttöön?
Minua tympäisee maahanmuuttokeskustelun ympärillä käytetty kieli.
Sillä luodaan jatkuvasti mielikuvia, että laajamittaisen maahanmuuton vastustaminen on ehdottoman tunnepitoinen asia. Ellei se ole aivan rasismia, se on ainakin ennakkoluuloja ja pelkoja.
Nytkin tyrkytät jälleen kerran pelkoa, jos ei koe ulkomaista työvoimaa hyvänä vaihtoehtona. Pelkäätkö muuten itse puutarhamallia? Tutisetko ja vapisetko niin helvetisti vai voisiko sinulla olla ihan oikeita rationaalisia perusteita vastustaa ko. ajatusta? Jos et pelkää, niin usko, että muutkin voivat vastustaa asioita ilman pelkoa.
Minusta esim. vain on moraaliton ja jopa rasistinen ajatus haalia tänne muita korjaamaan paskamme, kun meitä se ei satu huvittamaan. Jokainen Janne ja Jenni haaveilee siististä sisätyöstä ja amis on ainakin pääkaupunkiseudulla suoranainen haukkumasana.
Kyllä me pystymme hoitamaan suuret ikäluokat hautaan halutessamme, mutta kun ei hotsita. Kohta meillä on työttömiä moninkertainen määrä, ei ainoastaan automaation vuoksi, vaan tehostuneen viestintäteknologian, parempien tietokoneohjelmien ja lisääntyneen itsepalvelun takia.
Kela mm. lakkauttaa monet Länsi-Helsingin konttorinsa vuoden loppuun mennessä. Kaikki lomakkeet voi täyttää netissä. Tiedustelut tehdä sähköpostitse ja puhelimitse. Toimettomat mammat ehkä työnnetään muualle näennäishommiin, kun irtiseanominen ei onnistu, mutta kun heistä päästään, niin uusia ei tilalle oteta.
Veikkaan että vastaavissa laitoksissa työntekijät vähenevät jopa 30 prossaa, kun eläköityminen tosissaan alkaa suurilla ikäluokilla.
Työtahti sen lisäksi on moninkertainen vaikkapa 70-lukuun nähden. Ja tahti tulee vain kiihtymään.
Pitkän linjan toimittajatuttuni naureskelee toimittajan työtä muutama vuosikymmen sitten. Lounas oli kuulemma klo 12-15 ja töihin palattiin, mikäli promillet sen sallivat… Harvoin palattiin.
’vastaavissa laitoksissa työntekijät vähenevät jopa 30 prossaa, kun eläköityminen tosissaan alkaa suurilla ikäluokilla’ (Elina)
Tätä tosiaan kovasti toivotaan, että saataisiin henkilöstökulut alas…
Virkistävästi, olen pitkästä aikaa Oden kanssa täysin eri mieltä seuraavasta: ”Automatisoinnin merkitys saturoituu, koska pian ne toimet – erityisesti teollisuustuotanto – joka on automatisoitavissa, on automatisoitu.”
Talous- ja teknologiahistorian valossa meillä ei ole mitään syytä olettaa, että automatisointi on saavuttanut saturaatiopisteen. Esimerkiksi potilastietojen käsittelyssä, diagnostiikassa ja jopa ihan perushoidossa on paljon potentiaalisesti automatisoitavaa. Olen jokseenkin varma, että siinä vaiheessa kun saavutaan uudestaan vaippaiän, eri terveysmittarit täydentävät automaattisesti sähköisiä terveystietojani, data mining -sovellukset käyvät läpi lääkitystäni löytääkseen epäoptimaalisia hoitoyhdistelmiä ja vaipat ovat joko sellaisia ettei niitä tarvitse vaihtaa tai sen tekee joku kone.
Ja tällä ei ole mitään merkitystä työvoiman tarpeen kannalta. Hoitotyö on tehostunut koko ajan, puhutaan sitten vaikka pesukoneista jotka tekivät pyykkärit työttömiksi, esim. Lapinlahden sairaalassa on iso pesularakennus jossa oli aikoinaan kymmeniä ihmisiä töissä, tai lääkkeistä jotka ovat korvanneett työläät hoitotoimenpiteet. Se vaan tarkoittaa sitä, että työvoimalla jää enemmän aikaa siihen henkilökohtaiseen hoitoon jota ei voi koneistaa, ja toisaalta voimavarojen antaessa myöten lääketiede kehittää koko ajan uusia sairauksia.
Mitä tulee julkisen sektorin tuottavuuskehitykseen, entä jos onkin niin että matalan tuottavuuden alat ovat määritelmällisesti julkisen sektorin heiniä, koska yksityistä liiketoimintaa ne eivät kiinnosta juuri siksi että niiden tuottavuus on matala? Esimerkiksi yksityistä terveyssektoria kyllä kiinnostaa perushoito tyyliin sairasloman kirjoittaminen, mutta työvaltainen erikoissairaanhoito ei niinkään. Samoin jostain syystä yhteiskunnalta on viety pois valtionyhtiöt eli tuottava teollisuus, mutta jätetty koulutus ja terveydenhuolto.
Osmo kirjoitti:
Olen kuitenkin kirjottanut kirjassa Vauraus ja aika, että tulisimme toimeen huomattavasti vähemmällä työnteolla ilman, että tavarat loppuvat kaupoista. Syy tähän ei ole automatisointi vaan se, että paljon tehtävästä työstä on sellaista, ettei sitä tarvitse välttämättä tehdä, mutta se onkin sitten pitempi tarina.
Hienoa. Kirjaasi voisi käyttää eräänä perusteluiden lähteenä, kun halutaan pitää Suomi suomalaisena eli sanoa ”kiitos ei ” suurimittakaavaisella maahanmuutolle.
Osmo kirjoitti:
Merkittävämpi syy siihen, että työnantajat haluavat palkata ulkomaista työvoimaa on se, että meillä on monella alalla puutetta ammattityövoimasta. maistereita olisi kyllä yli tarpeen. Rakennusmiehiä nyt esimerkiksi ei riitä. Mansikoita poimimaan tulee joka vuosi tuhansia ulkomaalaisia, koska kotimaista työvoimaa homma ei kiinnosta. Ja niin edelleen.
Suomeen on päästetty jopa EU:n ulkopuolelta väkeä esimerkiksi kuljetusalalle. Tämän vuoksi työnantajilta on puuttunut kannuste kehittää liiketoimintaansa ja asettaa palvelujen hinnat realistiselle tasolle.
Hetkinen… jos suomalaisia ei kiinnosta jokin työ, niin entä sitten. Jos työnantajilla ei ole mahdollisuutta palkata ulkomailta väkeä, seuraa muutoksia liiketoiminnassa. Joko yritys lakkaa tai muuttuu säällisiä palkkoja maksavaksi. Maahanmuutto estää kehitystä.
”kun halutaan pitää Suomi suomalaisena”
Anteeksi nyt Osmolle, että rönsyilen aiheesta, mutta mitä ihmettä tämä ”Suomen suomalaisena” pitäminen oikein tarkoittaa? Ikäänkuin suomalaisuus ja suomalaiset olisivat jokin homogeeninen ryhmä?
Tiedoksi vaan nyt sinne, että minulla on aika vähän tekemistä pesäpallon ja kansantanhujen kanssa. Minulla saattaa olla huomattavasti enemmän kulttuurillisia intressejä jonkin Algerialaisen kuin vaikkapa Savolaisen kanssa. Olen silti ainakin syntynyt suomessa, olenko siis suomalainen? Toinen vanhemmistanikin on maahanmuuttaja, vaikkuutaakohan tämä nyt asiaan?
Oikeasti pidän hyvin, hyvin huolestuttavana ja pelottavanakin näkymää siitä, että suomessa alettaisiin iskostaa tai pakottaa ihmisiä johonkin homogeeniseen kulttuuriin. Minun nähdäkseni ainoa kriteeri suomalaisuudelle on se, että on saanut kansalaisuuden. Sen saa joko syntymällä täällä, tai asumalla täällä riittävän pitkään. Silloin kun joku ehdottaa, että politiikalla pitäisi olla jotain rajoittavaa tekemistä minun kulttuuristen tai uskonnollisten preferenssieni kanssa, alan huolestua. Toivottavasti perussuomalaisten nousussa ei ole kyse tästä?
Talous- ja teknologiahistorian valossa meillä ei ole mitään syytä olettaa, että automatisointi on saavuttanut saturaatiopisteen.
Tuo nyt on aivan päivänselvää. Laskentatehon hinta putoaa miljoonasosaan joka 20. vuosi. Tiedonsiirtokapasiteetti halpenee vielä nopeammin. Skenaariot, jotka ulottuvat 40 vuoden päähän ja joissa oletetaan käytössä olevan vuoden 2008 tekniikka joutavat saman tien roskiin. Toivottavasti mikään viranomaistaho ei tuhlaa veromaksajien rahoja sellaisten idioottimaisten skenaarioiden laadintaan.
Vaikka laskentateho menisi äärettömäksi, siis käytetty aika nollaan, se ei saa opettajaa opettamaan nopeammin. Automaatiolla on vaikutusta vain osaan työtehtävistä. Vaikka niihin käytetty työaika menisi nollaan, kansantalouteen jää yhä työtä tehtäväksi.
Työn tuottavuuden nousu on ollut sitä, että maatalouteen käytetään enää muutama prosentti työvoimasta, kun sata vuotta sitten melkein kaikki olivat viljelijöitä. Metsänkorjuu työllisti vuonna 1960 yli satatuhatta suomalaista, nyt enää muutaman tuhatta. Teollisuushalleissa työskentelee enää alle satatuhatta. Nämä ovat aloja, joita voi automatisoida, mutta niiden osuus työvoimasta pienee automaation ansioista, jolloin tuottavuuden nousu kokonaisuudessaan heikkenee.
Elävää ihmistä ei kaikessa voi korvata
Pelkäänpä, että tehdäänpä niin tai näin, yksinäisillä ja/ tai lapsettomilla tulee olemaan huonot ajat, jos jotakin radikaalia ei tehdä.
Olen nähnyt monta kertaa läheisten kanssa, että runsaskaan raha ei ratkaise läheisten puutteen tai välinpitämättömyyden aiheuttamia ongelmia, sukulaiset saapuvat paikalle vasta kun on perinnönjaon aika.
Ehdottaisinkin, että lapsettomat liittyisivät keskenään ja perustettaisiin yhdistys, jolle voitaisiin testamentata mahdollista varallisuutta ja joka ottaisi vastatakseen läheisten puutteen tai välinpitämättömyyden aiheuttamasta aukosta.
Olen nähnyt omakohtaisesti aika ikäviä näytelmiä, pahimmillaan omia vanhempiakin tullaan ”katsomaan” vasta silloin, kun näistä on aika jättänyt eli perinnönjakovaiheessa.
Paraskaan automaatio ei korvaa toista ihmistä, toivottavasti palaamme sikäli takaisinpäin, että eri sukupolvet löytävät toisensa vastavuoroisen avun merkeissä ja myös siinä mielessä, että edellisen sukupolven kokemustietoa osataan hyödyntää, ihminenhän on nuoruudessaan kaikessa kuvittelemassa viisaudessaankin aika suuressa määrin tabulla rasa, tyhjä taulu.
”Vaikka laskentateho menisi äärettömäksi, siis käytetty aika nollaan, se ei saa opettajaa opettamaan nopeammin.”
Juu, mutta kun teknologia kehittyy eksponentiaalisesti ja aivoja ymmärretään paremmin (tulevaisuuden supertietokoneet hoitavat vuosikymmenien inhimillisen tutkimustyön silmänräpäyksessä), niin pian opettaja muuttuu turhaksi, kun tieto voidaan ladata suoraan paranneltuihin ja tehostettuihin aivoihin. Tulevaisuudessa vain pieni osa älystämme on biologista.
Jarkko kirjoitti, että ”Minun nähdäkseni ainoa kriteeri suomalaisuudelle on se, että on saanut kansalaisuuden.”
Rohkenen olla voimakkaasti toista mieltä.
”Vaikka laskentateho menisi äärettömäksi, siis käytetty aika nollaan, se ei saa opettajaa opettamaan nopeammin. Automaatiolla on vaikutusta vain osaan työtehtävistä.”
Tässä Osmo on hiukka väärässä. Kavnttikompuutteria on rakenneltu viime aikoina innokkaasti, se nimittäin suorittaa laskennan jossain muussa ulottuvuudessa, niinettä laskenta-aika on nolla.
Nolla-aika tarkoittaa sitä, että niin monimutkaista ilmiötä ei ole, etteikö sitä voisi simuloida ja optimoida etukäteen. Esimerkiksi oppiminen optimoituu ziljoonakertaiseksi, koska yksittäisestä ihmisestä pidetään tietysti kokoajan yllä doppelganger-mallia, ja meillä on tarkkaan tiedossa mitä hemmo ennestään osaa, ja mitä se voisi vielä oppia, ja voimme vielä etukäteen simuloida sitä olisiko opitusta edes mitään hyötyä.
Seppo,
teoreettisiin kvanttitietokoneisiin joskus hiukan perehtyneenä täytyy kyllä sanoa että optimismisi niiden suhteen on valitettavasti hieman ylimitoitettua.
Kvanttikoneella voidaan nopeuttaa joidenkin ongelmien ratkaisua eksponentiaalisesti suhteessa tunnettuihin ratkaisuihin, mutta näiden ongelmien joukko on melko rajattu. Käytännössä koneista on hyötyä nykyään yleisesti käyetttyjen epäsymmetristen salausten rikkomisessa ja joissakin etsintäongelmissa.
Varsinaisiin vaikeisiin ongelmiin (NP ja vaativammat) joihin ei normaaleilla tietokoneilla tunneta tehokasta ratkaisua, ei ratkaisua löytyne kvanttitietokoneellakaan. Puhumattakaan ongelmista jotka on todistettu tietokoneilla ratkeamattomiksi.
Toki voi olla että Kvanttikoneille rupeaa löytymään mitä milikuvituksellisimpia sovelluksia jahka niitä joskus on saatavilla, mutta nykytiedon valossa vaikuttaisi siltä että niillä on dramaattista vaikutusta lähinnä salausta vaativaan online-toimintaan (pankit, nettiäänestykset jne)
Työvoimapula taitaa olla lähinnä pääkaupunkiseudun ongelma. Turussa on ns. paskaduuneihin tarjolla työvoimaa. Itse työskentelen isossa logistiikkafirmassa, josta suurten ikäluokkien edustajat ovat alkaneet jäädä eläkkeelle. ”Putkeen” lähti parisen vuotta sitten iso joukko kyseisistä ikäluokista.
Lähtijöiden paikat ovat täyttyneet helposti omista osa-aikatyöntekijöistä, joiden tilalle on löytynyt uudet tekijät ilman julkista hakua ihan viidakkorummulla. Halukkaita on ollut enemmän kuin täytettäviä paikkoja.
Suorittavalta portaalta meiltä löytyy monenlaista koulutustasoa mm. geologi, arkeologi ja entinen toimittaja. Ylioppilaita taitaa olla jo kolmannes porukasta. Viittä vaille valmis sairaanhoitajakin löytyy ja taitaa jäädäkin firmaan.
Lisäksi toimipistettämme uhkaa lakkauttaminen tai ainakin raju parin sadan hengen supistaminen.
Samaa kuulee muualtakin.
Melkoinen työvoimapula.
Pitäisikö tämä ”työvoimapulan” paikkaus maahanmuuttajilla hoitaa siellä missä sitä esiintyy eli pääkaupunkiseudulla?
On hyvin huolestuttavaa lukea pohdintoja työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämisestä maahanmuuttajien työllistämiseksi. Tässä vaiheessa ne ovat teoreettisia pohdiskeluja. Ensi vuonna poliittisia aloitteita. Osmosta en tiedä, mutta vihreissä ja osin vasemmistossa löytyy porukkaa, joka näkee kaikenlaiset kansalliset rajat suorastaan mörköinä.
Vielä puoli vuotta sitten luulin, että Vino on muutamien hörhöjen yhdistys. Todellisuudessa sillä on paljon kannattajia vihervasemmistossa.
Oikeisto taas haluaa heikentää yleissitovuutta omista syistään.
En sekoittaisi ollenkaan esim. opettamista tai muita selkeästi ihmiskontaktia vaativia työtehtäviä keskusteluun automatisoinnista, sillä silloin eksytään sivuraiteille. Kuten sanoin, koneille koneiden työt, ihmisille ihmisten työt.
Muutamia esimerkkejä joissa uskon automatisoinnin (tai pitäisikö sanoa mekanisoinnin) näkyvän lähivuosikymmeninä radikaalisti:
-Logistiikka ja kuljetus. Yhdysvaltain armeija on erittäin kiinnostunut autonomisesta logistiikasta – kuljetuskolonnat kun ovat esim. Irakissa kaikkein haavoittuvimpia. Lisäksi jokainen kuorma-autoa kuljettava sotilas on poissa kiväärin äärestä. Kuten merikontti, tämäkin teknologia tulee valumaan siviilikäyttöön varsin nopeasti; itse asiassa uskon että 30 vuoden päästä ihmisen ohjaamia autoja käytetään pääasiassa ellei pelkästään suljetuilla radoilla. Ohjaamisen automatisoinnin jälkeen on nykyisellä pallettijärjestelmällä melko suoraviivaista automatisoida suurin osa lopustakin logistiikasta, etenkin kun konenäkö ja automatisoitu päätöksenteko ovat kehittyneet huimasti.
-Siivoaminen ja kunnossapito. Nyt jo useammassa taloudessa hyörii siivoojan sijaan tai apuna robotti-imuri Roomba. Kyseessä on hyvin yksinkertainen vekotin, ja adaptiivisempi tekniikka tulee mahdollistamaan vähän toisenlaisia juttuja.
-Turvallisuus. Robotti on erinomainen vartija, ja turvallisuusrobotteja kehitellään jo täyttä häkää ympäri maailmaa.
-Virastotyö ja paperinpyöritys. On varmaan selvää, että kun tietokannat tehdään yhteensopiviksi ja datalouhinta arkipäiväistyy, vähenee tarve erilaisille suunnittelijoille ja muille byrokraateille. Keksitään myös uusia tapoja käyttää olemassaolevaa tietoa – miten, sitä ei voi vielä tietää, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saattaa vaikutus olla melkoinen.
Joku jolla on enemmän aikaa ja paremmat lähteet voisi varmaan etsiä tietoa vaikkapa näiden alojen työllistävyydestä nykyään – siitä voitaisiin arvioida, että miten esimerkiksi 10%, 30% tai 50% automatisointi vaikuttaisi.
Suomessa näistä asioista varmaankin parhaiten perillä on Zendroid (www.zendroid.com). Zendroidin herrat ovat käsittääkseni jo mallintaneet motoriikkaa kontrolloivat, virheistä oppivat pikkuaivot roboteille – oppivat koneet eivät välttämättä ole enää kovin kaukaista sci-fiä.
”Automatisoinnin merkitys saturoituu, koska pian ne toimet – erityisesti teollisuustuotanto – joka on automatisoitavissa, on automatisoitu. Julkisen sektorin on vaikeampi automatisoida: robotit opettamaan, koululaisia, sairaanhoitaja pitää kuolevaa kiinni kädestä nopeammin, bussit kulkevat ilman kuljettajaa?”
Joudun liittymään joukkoon, joka on osmon kanssa ainakin osittain eri mieltä.
Ensin, pitäisi ymmärtää, että länsimaisessa yhteiskunnassa on käynnissä jättimäinen töiden mcdonaldsifikaatio. Työt, jotka aiemmin ovat olleet itsenäisiä ja vaatineet oma-aloitteisuutta, ovat kovaa vauhtia häviämässä, kun optimaalisia prosesseja kehitetään, ja työntekijöille jää jäljelle yksinkertaisten optimaalisten rutiinien toisto, ja on vain ajan kysymys kun yksinkertaiset rutiinit automatisoidaan pidemmälle ja pidemmälle.
Otetaan joitain esimerkkejä:
Opetus. http://en.wikipedia.org/wiki/Direct_Instruction
Menetelmässä opettaja redusoidaan opetusmanuaalia ääneen lukevaksi ”koneeksi”. Oikein tai väärin, mutta selvä enemmistö tutkimuksista on osoittanut opetusmentelmän tehokkaammaksi kuin perinteisen opetuksen.
Asuntolainojen myöntäminen. Vanhaan hyvään aikaan ihminen, joka päätti minkä verran asuntolainaa voidaan asuiakkaalle antaa ja millä hinnalla, oli asiantuntija. Nyt pankkitäti katsoo mitä tietokoneelta tulee ulos.
Terveydenhuolto. Japanissa terveydenhuoltorobotteja kehitetään täyttä päätä.
Julkinen liikenne. Kuljettajattomisa metroista puhutaan, enkä olisi kovin hämmästynyt jos vielä omana elinaikanani näkisin automaattisia ratikoita. Itsenäisesti liikkuvia autoprototyyppeja suunnitellaan täyttä päätä.
Jo 1800-luvulla taidettiin olla sitä mieltä, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty.
Eli: Töiden automatisaatio ei tule loppumaan, ja jäljelle jäävien töiden rutiininomaisuus kasvaa. Äärimmäinen tämän trendin tulevaisuudenkuva on, että muutama prosentti ihmisistä miettii miten asioita voitaisiin tehdä vielä tehokkaammin ja yksinkertaisemmin, loput kääntävät manuaalin ohjeiden mukaan pihvejä mcdonaldsissa. Näiden lisäksi sitten taitaa olla ne, jotka ”luovat lisäarvoa” markkinoinnilla. Mutta kun niitä tigerwoodseja ei kovin montaa maailmaan mahdu, niin suuren enemmistön kohtalo on kääntää pihvejä, jotta saavat maksaa yhden dollarin lenkkareista 99 euroa tigerwoodsien koneistolle. (Tämä tietysti on nykyisen taluostieteen mukaan vapaiden valintojen lopputulos, joten siinä ei ole mitään vikaa, mutta minä en olisi vielä aivan valmis hyväksymään nykyistä teoriaa lopulliseksi totuudeksi.)
Ainoa kestävä kehitys tämän mcdonaldsifikaation valossa on mahdollistaa työajan jousto enemmässä määrin alaspäin. Ennen kaikkea ongelma on kulttuurissa, ihminen joka haluaa downshiftata on vielä kummajainen.
Tämä vaatisi jo muutaman erillisen kommentin, mutta yritetään.
Ensiksikin: Kvanttilaskentawhatever ei ratkaise mitään ongelmia vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Vaikka uskoisi (itse en usko) että kvanttilaskennalla saadaan jotenkin yleisemminkin eksponentiaalista laskentatehoa ulos, ja vaikka olettaisi, että kvanttikoneiden bittimäärä noudattaisi yleistettyä Mooren lakia (en usko tähänkään), niin jotta päästäisiin tilanteeseen, jossa meillä olisi normaalikoneessa vaikka 16 kiloqubittia, tarvitaan vielä reilut parikymmentä vuotta.
Toinen on se, että laskentatehon halventuessa pullonkaulaa ei muodosta laskenta vaan softa, joka täytyy vieläkin kirjoittaa. Softan tekemisen automaatio on kehittynyt paljon hitaammin kuin kuvitellaan. Tietyissä sovelluksissa on päästy ”optimointiuralle” ja saatu viilattua nopeasti kaikki hienoksi, mutta tämä kehitys on edelleen täysin ihmisten kekseliäisyyden varassa ja useimmilla aloilla vielä alussa.
Kolmas on se, että ns. zeno-tietokone (tulee Zenon paradoksista: http://en.wikipedia.org/wiki/Dichotomy_paradox) ei tienkään ole mahdollinen. Eksponentiaalinenkin kasvu on vain eksponentiaalista. Vaikka eksponentiaalisen ajan vaativaa laskentaa tehtäisiin koneella, joka nopeutuu eksponentiaalisesti, saadaan laskenta-aika pudotettua karkeasti logaritmiseksi aiemmasta. Moni ihan käytännön kannalta mielenkiintoinen ongelma on tupla-eksponentiaalinen ja se tarkoittaa, että tällaisella koko ajan nopeutuvalla koneellakin sen ratkaiseminen vie eksponentiaalisesti aikaa, so. ongelman koon kasvattaminen yhdellä tuplaa ratkaisuun tarvittavan ajan.
En ole pessimistinen, likipitäenkään. Mutta koneet korvaavat ihmisiä yleensä paikoissa ja tavoilla, joita ei oikein osata etukäteen odottaa. En muista, kuka tämän ajatuksen minulle ensiksi kertoi, mutta kannattaa ajatella pankkiautomaattia. Jos joku olisi 1950-luvulla selittänyt että pankkivirkailijan työ automatisoidaan, olisi scifiä lukenut kaveri ajatellut peltipönttöä, jolla on hehkulamput silminä, laskemassa seteleitä sikarikotelon näköisillä sormillaan. Pankkialalla on kuitenkin edelleen hyvin paljon töitä nykypäivänä.
Hoitoalalla asia on todennäköisesti samanlainen. Hoitajia tarvittaisiin todennäköisesti edelleen, mutta he tekisivät jotain muuta kuin nykyään.
Vaikka laskentateho menisi äärettömäksi, siis käytetty aika nollaan, se ei saa opettajaa opettamaan nopeammin.
No olipa hieno heitto. Et tunnu oikein hahmottavan millaisia järisyttäviä seurauksia laskentatehon hinnan painumisesta (lähes) nollaan olisi/tulee olemaan. Seuraukset heijastuvat kaikkeen tekniikkaan sitä kautta talous- ja kaikkiin muihin elämänalueisiin.
Automaatiolla on vaikutusta vain osaan työtehtävistä. Vaikka niihin käytetty työaika menisi nollaan, kansantalouteen jää yhä työtä tehtäväksi.
Se osa nykyään tehtävistä töistä, joihin automaatio ei mitenkään voi vaikuttaa, on pieni.
Työn tuottavuuden nousu on ollut sitä, että maatalouteen käytetään enää muutama prosentti työvoimasta, kun sata vuotta sitten melkein kaikki olivat viljelijöitä. Metsänkorjuu työllisti vuonna 1960 yli satatuhatta suomalaista, nyt enää muutaman tuhatta. Teollisuushalleissa työskentelee enää alle satatuhatta. Nämä ovat aloja, joita voi automatisoida, mutta niiden osuus työvoimasta pienee automaation ansioista, jolloin tuottavuuden nousu kokonaisuudessaan heikkenee.
Olet totaalisen väärässä, jos luulet, että automatisointi voi tarkoittaa vain teollisuusrobotiikkaa. (Näytät jopa unohtaneen toimistoautomaation, joka on mullistanut toimistorutiineja jo 1980-luvun alkupuolelta alkaen.) Seuraava suuri automatisointiaalto koskee palvelualoja eli juuri niitä, joissa ihmiskognitio (visuaalinen hahmottaminen, navigointi ei-strukturoidussa ympäristössä, päätöksenteko) on ollut tähän asti korvaamaton. Tähän tavoitteeseen päästään kahta reittiä: yhtäältä työprosesseja analysoidaan ja pilkotaan helpommin automatisoitaviin osiin ja toisaalta kehittyvä tekniikka mahdollista entistä avoimempien ja hankalampien ongelmien ratkaisemisen koneellisesti.
Esimerkiksi vaikkapa vartiointi, siivous ja kuljetus voidaan lähivuosikymmeninä hoitaa paljolti automaattisesti. Ruoanvalmistuksessa robotiikka korvaa työvaiheita enenevästi. Terveydenhuollossa erilaisten mittauksien ja kokeiden tekeminen tehostuu, kun samasta verinäytteestä saadaan kerralla kertaluokkia enemmän ja halvemmalla tietoa. Itse asiassa pakko siirtyä vastaanotolle näytteideenottoa varten harvinaistuu, kun ihmisillä on elimistöissään myriadeja mikro- tai nanobotteja, jotka seuraavat jatkuvasti elimistön tilaa ja lähettävät tietoa langattomasti ulos. Niillä pystyttäneen tekemään osa hoitotoimenpiteistä suoraan (esim. infektioiden torjunta, verisuonten seinämien vaurioiden korjaaminen, sappi- ja munuaiskivien poisto jne.) Robotiikan miniatyrisointi on yksi suuri trendi.
”Toinen on se, että laskentatehon halventuessa pullonkaulaa ei muodosta laskenta vaan softa, joka täytyy vieläkin kirjoittaa. Softan tekemisen automaatio on kehittynyt paljon hitaammin kuin kuvitellaan. Tietyissä sovelluksissa on päästy “optimointiuralle” ja saatu viilattua nopeasti kaikki hienoksi, mutta tämä kehitys on edelleen täysin ihmisten kekseliäisyyden varassa ja useimmilla aloilla vielä alussa.”
Kuvittelisin, että tekoälysoftan kehittämisessä ihmisten ja eläinten aivojen mallinnuksesta saadaan merkittävää apua. Nykyään kai suurimpien supertietokoneiden kapasiteetti riittää rotanaivojen reaaliaikaiseen simulointiin. (15-25 vuodessa ihmisaivojen reaaliaikainen simulointi on mahdollista.) Simulointi auttaa selvittämään oppimisen, muistin ja järkeilyn mekanismeja, jotka voidaan toteuttaa mahdollisesti tehokkaammin muulla kuin biologisella alustalla. Koska maailma on kompleksinen, siinä toimiminen inhimillisellä kognitiivisella tasolla edellyttää tietenkin valtavasti laskentatehoa.
”Eksponentiaalinenkin kasvu on vain eksponentiaalista. Vaikka eksponentiaalisen ajan vaativaa laskentaa tehtäisiin koneella, joka nopeutuu eksponentiaalisesti, saadaan laskenta-aika pudotettua karkeasti logaritmiseksi aiemmasta. Moni ihan käytännön kannalta mielenkiintoinen ongelma on tupla-eksponentiaalinen ja se tarkoittaa, että tällaisella koko ajan nopeutuvalla koneellakin sen ratkaiseminen vie eksponentiaalisesti aikaa, so. ongelman koon kasvattaminen yhdellä tuplaa ratkaisuun tarvittavan ajan. ”
Missään nimessä brute force -lähestymistapa ei auta valtaosassa käytännön ongelmia.
Niin, siis missään nimessä laskentatehon lisääntyminen ja halpeneminen ei ole merkityksetöntä, vaan sen merkitys tuottavuudelle on hyvinkin suuri.
Erään koulukunnan mukaan 1990-luvulta aina näihin päiviin jatkunut kasvu (tunnetaan nimellä ”the great moderation) on peräisin lähes yksinomaan automaation ja tietotekniikan hyödyntämisen lisääntymisestä. Uskon, että siinä on jonkin verran perää.
Kritisoin yllä sokeaa teknologiauskoa joka perustuu ymmärryksen puutteeseen. Yhtälailla mielestäni on typerää jättää huomiotta ne kasvumahdollisuudet, joita alati etenevään automaatioon investoiminen tuo.
Tällä hetkellä laskentatehon halpeneminen aiheuttaa pahan ongelman investointien kannalta. Kovin laajamittaisia perusinvestointeja ei yksinkertaisesti ole järkeä tehdä, koska ne vanhenevat nopeammin kuin maksavat itsensä takaisin!
Pitkällä aikavälillä tämä korjaantuu, koska teknologia saturoituu; MP3-soittimet yleistyivät räjähdysmäisesti, kun niiden kehitys ei enää tuonut mitään lisäarvoa. Tällä hetkellä kännykänkokoiseen soittimeen mahtuu enemmän musiikkia kuin ihminen ehtii kuunnella vuodessa vaikka soittaisi yötä päivää. Se, meneekö sinne nyt 100 vai 200 gigatavua musiikkia, on yhdentekevää. Ja muutamassa vuodessa saturoituu liikkuva kuvakin.
Arkielämän automatisoinnissa täytyy tehdä muitakin innovaatioita kuin ohjauslogiikan tekeminen älykkääksi, koska koneet täytyy myös fyysisesti rakentaa. Tällä hetkellä teknologia on aika ankeaa. Näiden laitteiden – miltä ne sitten näyttävätkään, itse en usko antropomorfisten hovimestarirobottien yleistymiseen – rakentamisessa se muu teknologia maksaa suurimman osan. Siis se, joka ei kehity mooren lain mukaisesti.
Hyvinvoinnin tuottamisessa voidaan ajatella, että teknologia korvaa lopulta työvoiman mutta se ei ratkaise kaikkia ongelmia. Tarvitaan myös energiaa ja raaka-aineita. Silloin täytyy miettiä näitä vihreiden arvojen peruskysymyksiä myös.
Ehkä realistisempaa kuin nämä teknologiavisiot on itse tiedon käsittelyn automatisoituminen ja rationalisointi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että lakataan tekemästä loputonta tiedon ”jalostamista” jonka teki mahdolliseksi tai jopa työllistämismielessä tarpeelliseksi suurten ikäluokkien rynniminen työmarkkinoille 60-luvun lopulta lähtien.
Vielä 60-luvulla tiedon pyörittely oli kallista, ja sitä jouduttiin tekemään säästeliäästi. Nykyään sekä pyörittelyyn tarvittava työvoima että tietokoneet ovat edullisia, lopputuloksena loputon turhanaikainen byrokratia ja ”kehittämisprojektit” niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Sietokyky alkaa kuitenkin ylittyä alalla kuin alalla.
Pankkikonttoripalvelun alasajo 90-luvulta alkaen oli tästä uudesta kehityksestä hyvä esimerkki. Rajoitetumpia esimerkkejä on vaikka palkka.fi (palkanlaskentapalvelu), internet-taloushallinto, paikalliseen ”asiantuntemukseen” perustuvan kivijalkamyymäläkulttuurin rappio, ytj.fi, verohallinnon ja eläkevakuutusyhtiöiden web-palvelut, veroilmoitustietojen suorasiirrot ja niin edelleen. Tieto siirtyy ilman että sitä tarvitsee pyöritellä ja ”jalostaa” manuaalisesti matkalla.
Sivusta asiaa seuranneena minulla on sellainen käsitys että esimerkiksi yksityisessä terveydehuollossa tätä turhaa tiedon pyörittelyä (kehityshankkeita, ideapäiviä, laatupiirejä, resurssijohtamista jne) tehdään oleellisesti vähemmän kuin julkisella puolella. Kaikki tämä on tietotyötä, jonka viemät resurssit ovat pois varsinaisesta substanssista. Jos tämä oheistoiminta menee pois muodista, merkitsee se valtavaa laskennallista tuottavuuden kasvua julkisella sektorilla.
Markku Jantunen: ”Nykyään kai suurimpien supertietokoneiden kapasiteetti riittää rotanaivojen reaaliaikaiseen simulointiin. (15-25 vuodessa ihmisaivojen reaaliaikainen simulointi on mahdollista.)”
Täytyy tämä virhe korjata. Ilmeisesti viittaat BlueBrain-projektiin (http://bluebrain.epfl.ch/), jossa rotan aivokuoren osia (neocortical columns) simuloidaan. Näitä osia on rotan aivoissakin miljoonia joten ihan hetkeen ei rottaakaan reaaliajassa simuloida.
Toki jos oletetaan että laskentatehon kasvu jatkaa eksponentiaalista kasvuaan niin tätä kautta voidaan mahdollisesti monet keinoälyn ongelmista (kuten sen kehittämisen vaikeus) ohittaa. Uusia ongelmia tosin ilmennee, tällaisten luontoa imitoimalla rakennettujen tekoälyjen ennustettavuus voi esimerkiksi osoittautua ongelmaksi.
Osmolle pitää vastata kunnolla ja paremmalla ajalla, mutta spottun kuvaus osuu niin yksi yhteen arkikokemukseni kanssa etten malta olla kommentoimatta. Tuo tietotyön taylorisointi on klassista teknologiavetoista huuhaata, eli sen oikeutus on siinä että se on mahdollista.
Huuhaata se on siksi, että palveluprosessien pilkkominen atomäärisiin osiin tuottaa niin monimutkaisia organisaatiota ja toiminnanohjausjärjestelmiä, että niiden pyörittäminen vie enemmän aikaa kuin koko työn tekeminen vanhalla tavalla vei.
Arkipäivän esimerkki elävästä IT-elämästä:
Vuonna miekka ja vihermustanäyttö sellainen yksinkertainen pieni asia kuin esimerkiksi yhden palomuuriavauksen luominen meni jotenkin niin että huikkasit, soitit, tms. verkkoihmiselle tai kirjauduit itse muuriin ja naputit rivin kaksi komentoja. Aikaa kului minuutteja tai tunteja.
Nykyään, sama asia tehdään useammassa isossa (ja pikkuhiljaa konkurssikypsässä) organisaatiossa niin, että täytetään lomakkeeseen parikymmentä kenttää (kustannuspaikka, palvelu, alipalvelu, komponentti, muutosvastaava…) ja lisäksi kirjoitetaan sanallinen kuvaus, koska sen lomakkeen määrämuotoiset kentät ovat usein rajoittavia eli harhaanjohtavia, eli niitä ei kukaan lue. Tämä lomake monien vaiheiden jälkeen ohjaataan sille, pahimmillaan vieressäsi istuvalle kaverille, joka naputtaa sen rivin kaksi komentoja. Korjaan, pahimmillaan ihmiset kirjoittavat näitä itselleen. Aikaa kuluu viikkoja tai kuukausia. Laskin kerran yhden tällaisen prosessin hyötysuhteen, kirjoittamalla 312 merkkiä sai yhden 8 merkin komennon suoritettua.
Eli niille neropateille tiedoksi, ja tunnustan ajoittain olleeni itsekin tälläinen, jotka suunnittelevat toinen toistaan hienompia tietokoneistettuja toiminnanohjausjärjestelmiä palvelualoille, että me ollaan täällä tietokonepuolelle kokeiltu ettei teidän tarvitse, ja voimme raportoida etteivät ne pääsääntöisesti toimi.
Koska IT-alalla kierrätys on aina in ja kehitys kehittyy, niin uusin trendi onkin että kaikki tavalla jollain tavalla palveluun tai ohjelmistoon liittyvät ihmiset kootaan yhteen yksikköön, mielellään yhteen isoon huoneeseen, ja kommunikaatio hoidetaan suullisesti. Näin siksi että saadaan jotain valmista ulos jossain tolkullisessa ajassa.
Arkielämän automatisoinnissa täytyy tehdä muitakin innovaatioita kuin ohjauslogiikan tekeminen älykkääksi, koska koneet täytyy myös fyysisesti rakentaa. Tällä hetkellä teknologia on aika ankeaa.
Öö, siis juuri havainnointi- ja ohjaustoiminnot ovat kaikessa ei-strukturoidussa ympäristössä robotiikan pullonkaula. Ei kai nyt sentään ongelma piile missään voima-antureissa tai servomoottoreissa?
Näiden laitteiden – miltä ne sitten näyttävätkään, itse en usko antropomorfisten hovimestarirobottien yleistymiseen – rakentamisessa se muu teknologia maksaa suurimman osan. Siis se, joka ei kehity mooren lain mukaisesti.
Ja kuinka suuri ongelma tuo on sinun mielestäsi? Kuvitellaanpa nyt vaikka suurtalouskeittiössä työskentelevä ruokaa valmistava robotti, joka maksaa (nyky) 30 000 euroa. Tuollainen konehan maksaa itsensä alle vuodessa takaisin jopa suurtalouskokin palkkaamisen nykykustannuksin.
Ja nyt haluan vielä huomauttaa, että minä olen kritisoinut 40 vuoden päähän tulevaisuuten ulottuvia skenaarioita. On päivänselvää, että 10-15 vuotta eteenpäin on järkevää laatia skenaarioita, joissa ei oleteta mitään teknologisia radikaaleja muutoksia.
Ei epäilystäkään, että automaatio monelta osin vielä mullistaa elämämme siellä missä emme sitä odota.
Kannattaa miettiä kuitenkin paria juttua: vaihtoehto automaatiolle voisi olla tuottavuuden kehitys työtapojen ja -menetelmien kehitys. Potentiaali on epäilemättä valtava mutta ongelmana on henkilöstön muutosvastarinta ja hidas oppiminen. Tästä syystä automaatio on usein johdon kannalta se helpompi tie, vaikkakin kalliimpi tie.
Henkilöstön nykytilassa usein olematon tuottavuuden kasvu juuri avaan ovet halvemmalle työvoimalle (joka kykenee samaan) sekä automaatiolle (joka kykenee parempaan).
Usein työvoima ei ymmärrä työmenetelmien kehityksen kautta avautuvia mahdollisuuksiaan parempaan palkkakehitykseen. Vaikka tämä voisi olla melkoinen ässä hihassa.
Tätä lukiessa kyllä tulee mielle ”Miksi piti syntyä 2000-luvulla eläjäksi” :).
En ole eri mieltä siitä, että robotiikka kehittyy ja korvaa ihmisiä yhä laajemmin, enkä siitä, että ohjauslogiikka olisi sinänsä pullonkaula. Mutta se ei ole enää pitkään ole ollut pullonkaula muiden kuin softan osalta ja ne ohjelmat pitää edelleen kirjoittaa.
Lisäksi sen koneen rajakustannuksista – kun se ohjauslogiikka on ohjelmoitu – suurin osa tulee siitä, että se robotti pitää rakentaa ja sitä pitää jatkuvasti huoltaa. Epäilen lisäksi, että esimerkiksi ruoanlaitossa tarvittavat anturit eivät ole mitään kauhean halpoja, eivätkä halpene sitä tahtia kuin raaka laskentateho.
Epäilen, että homma saturoituu jossakin kohtaa ja että automaatio ei sinänsä tule korvaamaan ihmistä kaikkialla. Varmasti luokkaa 70% nykyisistä työpaikoista voidaan lopulta korvata, mutta kyllä tilalle tulee todennäköisesti jotain muuta. Teknologialla on tapana yllättää.
Osmo kirjoitti: ”Työn tuottavuuden nousu on ollut sitä, että maatalouteen käytetään enää muutama prosentti työvoimasta, kun sata vuotta sitten melkein kaikki olivat viljelijöitä. Metsänkorjuu työllisti vuonna 1960 yli satatuhatta suomalaista, nyt enää muutaman tuhatta. Teollisuushalleissa työskentelee enää alle satatuhatta. Nämä ovat aloja, joita voi automatisoida, mutta niiden osuus työvoimasta pienee automaation ansioista, jolloin tuottavuuden nousu kokonaisuudessaan heikkenee.”
Tämä on sinänsä totta, mutta minusta käsite ”automatisoitavat alat” on itseensä viittaava. Eli tehostuneet alat määritellään sen kautta että niiden työvoimaosuus on laskenut, ikäänkuin tehostuminen aina tarkoittaisi työntekijämäärän laskemista.
Maa- ja metsätalouden tuotteiden kysyntä on rajallinen, ja tämän takia tehokkuuden kasvusta seuraa ko. aloille pienempi työvoimaosuus. Tuottavuuskehitys on ollut rajua muillakin aloille, mutta varsinkin palveluiden kohdalla mitään kysyntärajoitetta ei ole, aina voidaan palvella paremmin.
Esimerkiksi, kun hissien tuotanto tehostuu, niin Kone myy huoltopalvelua. Eli siirrytään laitteiden valmistuksesta niiden käytön tehostamiseen. Ottaen huomioon, että valtaosa teknologian käytännön ongelmista liittyy nimenomaan niiden käyttöön eikä tekniikkaan sinänsä, tämä on luontevaa. Härveleiden lisäarvo on siinä että niillä tehdään jotain eli niitä käytetään. Arthur C. Clarkea mukaillen, tarpeeksi sofistikoitunutta teollisuutta ei pysty erottamaan palvelusta.
Tiedemiehen ajatusleikki seteleitä laskevasta robotista on aivan mainio. Vastoin kaikkea kokemusta, hahmotamme usein teknologisen kehitykseen niin että samaa asiaa tehdään nopeammin, enemmän, virheettömämmin, tms. Tämä on kuitenkin poikkeus, kuten maa- ja metsätalous, ei sääntö.
Kun joku osa siitä prosessista jonka lopputulos on esim. pankkipalvelu muuttuu, niin koko muukin kuvio muuttuu usein yllättävillä tavoilla. Esimerkiksi niin että peruspankkipalvelun merkityksen vähetessä, pankkiväki työllistää itsensä rakentamaan uusia finanssituotteita.
Lisäksi sen koneen rajakustannuksista – kun se ohjauslogiikka on ohjelmoitu – suurin osa tulee siitä, että se robotti pitää rakentaa ja sitä pitää jatkuvasti huoltaa. Epäilen lisäksi, että esimerkiksi ruoanlaitossa tarvittavat anturit eivät ole mitään kauhean halpoja, eivätkä halpene sitä tahtia kuin raaka laskentateho.
Ette Osmon kanssa nyt ota sitä huomioon, että ihmisen työpanos ei halpene ollenkaan. Kyse on komparatiivisesta edusta.
Epäilen, että homma saturoituu jossakin kohtaa ja että automaatio ei sinänsä tule korvaamaan ihmistä kaikkialla. Varmasti luokkaa 70% nykyisistä työpaikoista voidaan lopulta korvata, mutta kyllä tilalle tulee todennäköisesti jotain muuta. Teknologialla on tapana yllättää.
Pidättäydyn tekemästä minkäänlaisia ennusteita siitä miten tekniikka ”lopulta” (= 2060-luvun jälkeen?) vaikuttaa työllisyyteen. Business as usual -skenaariossa vuoteen 2068 mennessä:
– laskentatehon hinta putoaa triljoonasosaan (10^(6*3) = 10^18),
– tiedonsiirtokapasiteetin hinta putoaa muutaman dekadin tarkkuudella yhtä paljon
– koneiden miniatyrisaatio etenee niin pitkälle, että kompleksisuudessa eläviin soluihin verrattavissa olevia koneita voidaan tuottaa halvalla mielivaltaisen suuria määriä
– aivojen toimintamekanismeista luultavasti tiedetään jo niin paljon, että vahva tekoäly voidaan toteuttaa ei-biologisella alustalla => positiivinen takaisinkytkentä => äly on pian halpaa kuin hiekka, (mikä voi olla ehkä onkin edellytys skenaarion toteutumiselle).
Voi olla, että business as usual -skenaario ei toteudu. (Ei voi tietää, vaikka se mielestäni onkin kaikkein todennäköisintä.) Mutta jos se toteutuu, all bets are off. Todennäköisyys sille, että jokin 2060-luvun työvoiman tarvetta koskeva ennuste olisi mielekäs, on kosmologisen pieni. Koko ”työvoiman” käsite saattaa olla vanhentunut.
Tarkoitin ”lopulta 70%” että tilanne saattaa hyvin edetä elinaikanani siihen, että arviolta 30% tällä hetkellä olemassaolevista ammateista on enää olemassa kun minä kuolen. Tilalle on kuitenkin todennäköisesti tullut jotain muuta.
”Julkisen sektorin on vaikeampi automatisoida: robotit opettamaan, koululaisia, sairaanhoitaja pitää kuolevaa kiinni kädestä nopeammin, bussit kulkevat ilman kuljettajaa?”
Vaalien alla oli Tampereella iso möykkä siitä, kun Koukkuniemessä oli yöllä käsketty pidätyskykyisen mutta huonosti liikkuvan vanhuksen laskea alleen, koska kukaan ei kerinnyt auttamaan vessaan ja takaisin. Uskoisin, että esimerkiksi tähän olisi kehitettävissä jokin tekninen ratkaisu, joka on vaippoja parempi. Vaipan käyttö sitä paitsi vain siirtää ihmisen tekemää työtä, kun se vaippa on kumminkin vaihdettava ja paikat pestävä.
Biologisten aivojen simuloinnissa täytyy olla sama bootstrap-efekti kuin tietokoneissa. Eihän nykyisiä sigahertsin tietokoneita voi suunnitella ilman tietokoneita. Kun meillä on yksi hyvä simulaatio helvetin kalliilla ihmiskäsin koodattuna, niin seuraavan version voikin suunnitella se sähköhenkilö itse. Seuraavat sukupolvet ovatkin sitten jo sähköhenkilöiden verkkoja neuronitasolla. Siihen ei ihminen pysty ja jäljelle jää vissiin vaan se mainostettu pyllynpyyhkijän ammatti, joista ei siis tule pulaa.
Kaikille ihmisille riittää työtä niin kauan kuin he omalla työpanoksellaan voivat pysyä hengissä eli viime kädessä tuottaa tarvitsemansa ravinnon.
Vastoin Osmon käsitystä teknologia/mekanisaatio/automatisointi tulee vähentämään ihmisen tekemän työtä Osmon mainitsemilla aloilla, koska ihminen on huomattavasti kekseliäämpi kuin Osmo.
Josko yritettäisiin etsiä tuntemattoman ja arvaamattoman tekijän, ihmisen osuutta asian ratkaisussa.
Suomessa on jo 1800-luvulla rakastettu vempaimia poikkeuksellisessa määrin. Suomessa oleskellut muistaakseni espanjalainen henkilö kirjoitti asiasta maanmiehelleen. Nyt asia näkyy minusta ylenpalttisena uskona tietotekniikan kaikkeen ratkaisun tuovana asiana.
Korvienväliasiat ja inhimillinen tekijä ovat ilmeisesti liian vaikea asia sen suhteen, että niitä uskallettaisiin ottaa laajoin joukoin pohdinnan alle, vaikka syytä olisi. Mitähän mahtaisimme saavuttaa asenteitamme rukkaamalla.
Jospa me palaamme takaisin eri sukupolvien läheisempään rinnakkaiseloon ja löydämme rankkojen kokemusten kautta eri sukupolvien välisen rinnakkaiselon ja keskinäisen kunnioituksen.
Keskinäisen kunnioituksen (ja kunniantunteen) puuttuminen näkyy yhteiskunnassamme joka puolella.