Kysymys Mar­jo Ollikaisen päivähoito­vaikeuk­sista sai ehkä ylim­i­toite­tun merk­i­tyk­sen. Kir­joitin siitä, kos­ka kohtu­ut­tomak­si koe­tu­ista matkoista on tul­lut paljon val­i­tuk­sia, jot­ka jotkut ovat kyl­lä hyvin perusteltuja.

Ongel­mal­la on mon­ta juur­ta: Jat­ka lukemista “Vielä päiväkodeista”

Vuosaaren sata­man pro­jek­tior­gan­isaa­tio­ta pitää onnis­tel­la lois­tavasti, aikataulus­sa ja bud­jetis­sa pysyen läpi viedys­tä pro­jek­tista. Silti halu­an pala­ta vielä itse investoin­tipäätök­seen, vaik­ka san­o­taankin, että joka van­ho­ja muis­telee, sitä tikul­la silmään. Toivon ehdot­tomasti, että olen väärässä, mut­ta pelkään, että päätös sata­man rak­en­tamis­es­ta Vuosaa­reen oli Helsingiltä munaus, jos­ta mak­se­taan pitkään. Jat­ka lukemista “Vuosaaren satama”

Munkkiniemessä asu­va Helsin­gin Sanomien toimit­ta­ja Mar­jo Ollikainen valit­taa kolum­nis­saan, ettei ole saanut lapselleen hoitopaikkaa Munkkiniemestä vaan jostain ihan muual­ta, vaik­ka asuu päiväkodin vier­essä. Niin­pä 15 min­uutin ratikka­mat­ka Munkkiniemestä Hesarin toim­i­tuk­seen on kor­vau­tunut tun­nin matkalla kolmea kulkuneu­voa käyt­täen — tässä harv­inaises­sa tapauk­ses­sa ilmeis­es­ti yhä julk­isil­la. Mitä HKL tekee joukkoli­iken­teen hyväk­si, sen päivähoito pystyy hel­posti mitätöimään.

Ollikaisen mukaan Munkkiniemeen taas tuo­daan lap­sia päivähoitoon jostain aivan muualta.

Vika on tietysti päät­täjis­sä, jot­ka ovat pan­neet päivähoidon liian kovalle säästöku­urille, mut­ta voi olla kyl­lä virkamiehissä ja lau­takun­nas­sa, joil­ta ehkä puut­tuu osaami­nen.  Sanon ehkä, sil­lä en asi­aa tunne, mut­ta min­ul­la on siitä epäilys. On tähän tietysti vaikut­tanut myös syn­tyvyy­den yllät­tävä nousu ja nousukausi, jon­ka vuok­si koti­hoi­dos­ta on siir­ryt­ty töi­hin ja päivähoitoon. Ongel­ma voi siis ratke­ta aivan itses­tään. Jat­ka lukemista “Päivähoitoon kon­sult­ti­a­pua TKK:lta?”

Lai­tan tähän vas­tauk­seni HS-raadille.

Sodas­ta suurem­pi vas­tuu on Israelilla

Tässä kon­flik­tis­sa ei ole yhtään sankaria, mut­ta Israelin silmä hiuk­ses­ta poli­ti­ik­ka ylit­tää kaik­ki kohtu­u­den rajat. Toivoisin, että Euroop­pa sanou­tu­isi Israelin poli­ti­ikas­ta selkeästi irti, jot­ta israelilais­ten käyt­täy­tymi­nen ei kär­jistäisi kon­flik­tia islami­laisen maail­man ja euroop­palaisin kris­til­lisen maail­man välil­lä. Hyökkäys selvästi merkit­tyä ja demil­i­tarisoitua YK-koulua vas­taan oli aivan kohtu­u­ton. Moti­vaa­tio oli ilmeis­es­ti sama kuin Israelin hyökätessä YK-tarkkail­i­joi­ta vas­taan Libanon­in sodan aikana: lähtekää pois, tääl­lä ei kai­va­ta kan­sain­välisiä silmiä eikä korvia. Jat­ka lukemista “Gazan sota”

Miesten ja nais­ten palkkkaero­ja on kom­men­toitu sel­l­aisel­la vauhdil­la, etten pysty kom­men­toimaan esitet­tyjä väit­teitä. Palk­ka ei määräy­dy vapail­la markki­noil­la tuot­tavu­u­den vaan mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den perus­teel­la. Yritän kuva­ta eroa äärim­mäisyyk­si­in viedyl­lä esimerkil­lä, joka ei edes yritä olla realistinen.

Suomes­sa on neljä ydin­reak­to­ria, koh­ta ehkä viisi. Kuvitelka­amme, että yhden ydin­voimalan toim­inta vaatisi viisi erit­täin erikois­tunut­ta henkilöä, joi­ta ei voi kor­va­ta, mut­ta jot­ka eivät toisaal­ta pysty­isi tekemään mitään muu­ta työtä. Näitä tarvit­taisi­in Suomes­sa tasan 20. Mikä on täl­laisen henkilön mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us? Jos heitä on alle 20, hei­dän palkkansa säätelemät­tömil­lä markki­noil­la nousisi huiman korkeak­si, kos­ka ilman jäävä reak­tori joudut­taisi­in sulke­maan. Jos heitä on yli 20 ja kaikkien on pakko päästä töi­hin tai elet­tävä köy­hyy­dessä, hei­dän palkkansa jäisi nau­ret­ta­van pienek­si, kos­ka joku jää joka tapauk­ses­sa ilman työ­paikkaa ja hänen kan­nat­taa myy­dä itsen­sä melkein kuin­ka hal­val­la tahansa, mut­ta viides ydin­voimala voi muut­taa kaiken ker­ral­la. Elleivät nuo spe­sial­is­tit sit­ten kek­si muo­dostaa ammat­ti­jär­jestöä ja käytä neu­vot­telukartellin suo­maa vah­vaa ase­maa sen takaamisek­si, että kaik­ki pää­sevät töi­hin ja palk­ka on kaikil­la hyvä. Jat­ka lukemista “Mar­gin­aa­li­nen tuottavuus”

Postaus “Mik­si on juosta­va muiden mukana” näyt­tää kir­voit­ta­neen keskustelun miesten ja nais­ten palkkaeroista. Kan­nat­taisi tutus­tua Juhana Var­ti­aisen asi­as­ta joitakin vuosia sit­ten tekemään tutkimuk­seen. Sen mukaan selit­tämätön­tä palkkaeroa miesten ja nais­ten välil­lä on noin viisi pros­ent­tia. Lop­pu saadaan selite­tyk­si eri­laisel­la käyt­täy­tymkisel­lä työ­markki­noil­la.  Jat­ka lukemista “Miesten ja nais­ten palkkaerot”

Min­is­teri Jan Vapaavuori on ehdot­tanut, että nyt asun­ton­sa osta­va saisi asun­to­lainaansa työt­tömyy­den sattues­sa helpo­tus­ta: lyhen­nyk­siä ei tarvi­tisi mak­saa ja val­tio mak­saisi korot siltä osin, kun korko ylit­tää tavanomaisen vuokran.

Ensim­mäisen kohdan ymmär­rän hyvin, kos­ka olen sitä itsekin mon­een ker­taan ehdot­tanut. Pankeille ei mak­saisi mitään, jos ne luopuisi­vat lain­o­jen lyhen­nyk­sistä sil­loin, kun asi­akas ei niitä pysty mak­samaan. Pank­ki ei tarvitse lyhen­nys­tä, sille riit­tävät pelkät korot. Päin vas­toin, hallintoku­lut vähenevät, kun ei tarvitse tyrkyt­tää lain­o­ja seu­raav­ille asi­akkaille. Jos täl­lainen vapaavu­osien käytän­tö olisi, omis­tusasum­i­nen tulisi niidenkin ulot­tuville, joiden työ­suhde ei ole asun­to­lainan kannal­ta nyt riit­tävän tur­valli­nen: Kun yhteiskun­ta tukee omis­tusasum­ista paljon vuokra-asum­ista avokä­tisem­min, on oikein saat­taa tämä edullisem­pi asum­is­muo­to vähä­varaisem­pi­enkin ulot­tuville. Nyt täl­lainen takuu työt­tömyys­ti­lanteessa voisi rohkaista asun­non ostamiseen. Jat­ka lukemista “Työt­tömän asuntolaina?”

Kier­toli­it­tymis­sä tapah­tuu kuulem­ma paljon onnet­to­muuk­sia polkupyörille. Se on sil­loin aina autoil­i­jan vika, kos­ka kier­toli­it­tymä on siitä haus­ka, että autoil­i­ja on siinä aina väistövelvolli­nen pyöräil­i­jään näh­den, jos liit­tymässä on pyörätie.
Jos autoil­i­ja on tulos­sa kier­toli­it­tymään, jos­sa on pyöräil­i­jä, autoil­i­ja on väistövelvolli­nen, kos­ka kier­toli­it­tymässä ole­val­la on aina etu­a­jo-oikeus. Jat­ka lukemista “Kier­toli­it­tymässä pyöräil­i­jä menee aina ensin”

“Soin­in­vaara käsit­telee teok­ses­saan mie­lenki­in­tois­es­ti kysymys­tä, joka luk­i­jalle var­masti tulee mieleen edel­lä san­otus­ta: eikö vapaa-ajan ja työsken­te­lyyn käyte­tyn ajan keskinäisen suh­teen ongel­maa kan­nat­taisi ratkaista yksilö­ta­sol­la? Onko se mis­sään mielessä poli­it­ti­nen ongel­ma, joka edel­lyt­täisi lain­säädän­nöl­listä ohjaus­ta? Tosi­asi­a­han on nimit­täin se, että suo­ma­laisil­la on jo nykyisel­läänkin yleis­es­ti ottaen huo­mat­ta­van paljon valin­nan­varaa tässä suh­teessa. Jos hyväksyy alhaisem­man tulota­son, on yleen­sä mah­dol­lista löytää esimerkik­si osa-aikaista työtä. Monille perit­ty tai aiem­min ansait­tu omaisu­us mah­dol­lis­taa työn­tekoon käyte­tyn ajan puris­tamisen todel­la vähi­in.”(Arto Tuki­ainen)

Kun aloin kir­joit­ta­maan kir­jaa, olin siinä käsi­tyk­sessä, että tarvit­semme kollek­ti­ivisia päätök­siä, mut­ta kir­joit­tamisen edetessä muutin mieltäni. Riit­tää, että annetaan ihmisille oikeus vali­ta. Tuo­ta oikeut­ta ei nimit­täin ole kaikil­la, ei esimerkik­si suurim­mal­la osal­la kun­tien ja val­tion virkamiehiä, eivätkä yksi­tyiset työ­nan­ta­jatkaan ajatuk­seen kovin suo­peasti suh­taudu. Jat­ka lukemista “Lyhyem­pi työai­ka indi­vid­u­al­is­tis­es­ti vai kollektiivisesti”

Min­un pitäisi muut­taa suuri määrä raw-tiedos­to­ja muuhun jpeg-muo­toon. Tämän voi tehdä Pho­to­shopil­la yksitellen mut­ta tun­tu­isi luon­te­val­ta, että sitä varten olisi automaat­tisem­pi ohjel­ma. Tietääkö kukaan?