Miesten ja naisten palkkkaeroja on kommentoitu sellaisella vauhdilla, etten pysty kommentoimaan esitettyjä väitteitä. Palkka ei määräydy vapailla markkinoilla tuottavuuden vaan marginaalisen tuottavuuden perusteella. Yritän kuvata eroa äärimmäisyyksiin viedyllä esimerkillä, joka ei edes yritä olla realistinen.
Suomessa on neljä ydinreaktoria, kohta ehkä viisi. Kuvitelkaamme, että yhden ydinvoimalan toiminta vaatisi viisi erittäin erikoistunutta henkilöä, joita ei voi korvata, mutta jotka eivät toisaalta pystyisi tekemään mitään muuta työtä. Näitä tarvittaisiin Suomessa tasan 20. Mikä on tällaisen henkilön marginaalinen tuottavuus? Jos heitä on alle 20, heidän palkkansa säätelemättömillä markkinoilla nousisi huiman korkeaksi, koska ilman jäävä reaktori jouduttaisiin sulkemaan. Jos heitä on yli 20 ja kaikkien on pakko päästä töihin tai elettävä köyhyydessä, heidän palkkansa jäisi naurettavan pieneksi, koska joku jää joka tapauksessa ilman työpaikkaa ja hänen kannattaa myydä itsensä melkein kuinka halvalla tahansa, mutta viides ydinvoimala voi muuttaa kaiken kerralla. Elleivät nuo spesialistit sitten keksi muodostaa ammattijärjestöä ja käytä neuvottelukartellin suomaa vahvaa asemaa sen takaamiseksi, että kaikki pääsevät töihin ja palkka on kaikilla hyvä.
Oikeassa elämässä tällaista ei esiinny, mitä nyt formuloissa ehkä.
Olennaista on, että marginaalinen tuottavuus riippuu paitsi siitä, mikä on kunkin kontribuutio tuotantoon myös siitä, paljonko tarjontaa työmarkkinoilla on. Jos loistavia formulakuljettajia istuisi joka oksalla, muutama nolla otettaisiin palkoista pois.
Kukaan ei voi elämänuraansa valitessaan tietää, mikä on kysynnän ja tarjonnan suhde työmarkkinoilla kolmenkymmenen vuoden päästä. Siksi huutokauppahintaa ei noin yleensä pidetä oikeudenmukaisena.
Julkisella sektorille ei työn markkinahinta määräydy edes periaatteessa millään oikealla markkinalla. Siksi siitä on päätettävä yleistä oikeustajua vastaavasti. Aika halvalla sosiaalityöntekijät nyt esimerkiksi työpanostaan myyvät, kun ottaa huomioon, kuinka raskasta tyuöt5ä he tekevät.
Joskus markkinat vaikuttavat välillisesti myös julkisen sektorin pakkoihin. Näin kävi, kun käräjäoikeuksien tuomarien palkkoja korotettiin roimasti. Koettiin pieneksi oikeusturvaongelmaksi se, että tuomareiksi päätyivät ne, joita ei asianajotoimistoihin kelpuutettu. Tämän takia myös opettajien on helppo neuvotella itselleen hyvä palkka — tai siis ainakin parempi kuin sosiaalityöntekijöiden.
Vapailla markkinoilla paperityöläisten palkka olisi aika huono, koska portin takana riittää halukkaita, eikä työtä ole vaikea oppia, mutta järjestäytymällä he ovat päässeet hyville palkoille, koska pääomavaltaisella alalla lakkoase purree terävästi.
Eikö isosta kirjastakin ole tuttu se tapaus, että jos jotkut ovat vailla jotain, niin sitä vaillinaista aineellista puutetta murretaan muillekkin omasta palastaan.
Eli kun yksi leipä ei millään riitä kaikille, niin leipää saadaan riittämään kaikille, kun leipää vaan tarpeeksi jaetaan kaikille — tasapuolisesti.
Sitä paitsi, Suomen ns. rikkaat ovat aivan liian köyhiä elättämään kaikki Suomen yksityisellä sektorilla työskentelevät työntekijät.
Ruotissa kaiketi on toisin. Siellä murusia putoaa riittävästi työntekijänkin pöytään kun Ruotsin teollisuuden omistaa ruotsalainen mahtisuku.
No eihän monet sairaanjhoitajan tai lastentarhan opettajan työtkään vie kauaa oppia. Sehän tässä hassua onkin.
Ihan asiallinen kirjoitus. Kyllähän tuota marginaalista tuottavuuttakin käsiteltiin edellisessä ketjussa, vaikka ei suoraan sitä termiä käyttäen. Marginaalisesta tuottavuudesta puhuttaessa tulee hyvin esille se, että nimenomaan niukoista ominaisuuksista maksetaan hyvin. Esim. sairaanhoitajilta ei vaadita niukasti populaatiossa esiintyviä ominaisuuksia ja se varmasti osaltaan vaikuttaa heidän palkkoihinsa.
Tuskin formulakuskeilla on mitään kovin erityisiä niukkoja ominaisuuksia alun perin…
Jokainen häiskä ei opi ajamaan ympyrää yhtä nopeasti kuin Räikkönen, mutta moni oppisi.
Autourheiluun nyt vain ei lahjakkaissa piireissä ole suuntauduttu vai tunteeko joku professori- tai tai edes akateemisen perheen, jossa lasta ajetaan mikroautoputkeen? Se olisi lähinnä noloa…
Jokaisessa mäkihyppääjässäkin todennököisesti asuu pieni formulakuski. Kyse on reaktionopeudesta ja huimapäisyydestä.. ehkä jonkinlaisesta tyhmyydestä myös, koska voi asettaa ympyrän kiertämisen kaiken muun edelle.
Tietysi ympyrän kiertäminen erittäin nopeasti on siinä vaiheessa niukka ominaisuus, kun sen on oppinut. Mutta minä en usko, että olemme varikolla tekemisissä minkään erityisen lahjakkaan porukan kanssa.
Niin no formuloissa se “niukkuus” koskee varmaan yhdistelmiä kohtuullisen hyvästä kuskipotentiaalista ja otollisesta perhetaustasta varallisuuden yms. suhteen.
Osmo:
“Kukaan ei voi elämänuraansa valitessaan tietää, mikä on kysynnän ja tarjonnan suhde työmarkkinoilla kolmenkymmenen vuoden päästä. Siksi huutokauppahintaa ei noin yleensä pidetä oikeudenmukaisena.”
Voisitko valaista vähän tätä päättelyketjua? Mitä oikeudenmukaisuus sinusta tarkoittaa? Onko jokaisella oikeus elää mahdollisimman pienessä satunnaisvaihtelussa? Olet aikaisemmin kirjoittanyt synnynnäisten ominaisuuksien pakollisen tasaamisen puolesta, vaikka toisaalta väitätkin kannattavasi ideaa, että jokainen saa tehdä mitä haluaa kunhan ei haittaa muiden oikeutta samaan.
Minusta satunnaisvaihtelulla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.
Niin ja siis on totta, että kukaan ei voi tietää kysyntää ja tarjontaa 30 vuoden päästä. Jos kaikilla on kannustimet yrittää arvioida, niin lopputulos on parempi kuin jos nämä kannustimet poistetaan.
Antero Koski:
“No eihän monet sairaanjhoitajan tai lastentarhan opettajan työtkään vie kauaa oppia. Sehän tässä hassua onkin.”
Minimitason varmaan moni oppii nopeasti. Kysymys on mielestani siita, kuinka patevaa porukkaa naihin hommiin halutaan. Jos sairaanhoitajien ja lastentarhanopettajien yleisen osaamis- ja lahjakkuustason annetaan vahitellen naivettya huonolla palkkauksella, niin seuraukset nakyy pitkalla viiveella ja ovat vaikeasti mitattavia. Koska naissa hommissa tyoskennellaan erittain tarkeiden asioiden parissa, pidan tarkeana, etta tyontekijoiden laatu ja tyomotivaatio ovat selvasti yli minimitason. Opettajiin patee sama asia. Jokainen varmaan muistaa kouluajoilta, kuinka suuri tasoero opettajien valilla voi olla. Jos siita porukasta poistetaan ne kaikki hyvat ja korvataan niilla minimisuoriutujilla, niin aika surkeaa olisi koulunpenkkia kuluttaa.
Ivarko siaraanhoitajien ja alstentarhanopettajien plakat huonoja?
Niin.Simon rotetsilaulun sanoin “Tässä maassa on niin huonot liksta, että nälkä meill on aian vieraanamme”
Sairaanhoitajan palkkausta voi pitää heikkona, jos vertaa amk-insinööriin. Jos vertaa sähköäasentajaan, jolla on samoin 3‑vuotinen koulutus, palkka on sama, joskin palkkahaitari leveämpi, sillä tuottavuus on helpompi määritellä.. Emme katso sähkömiesten olevan palkkakuopassa, ja vastuu silti suuri. Jos vertaa bussikuskiin, palkka on parempi.
Tuli tässä hieman pohdittua sairaanhoitajien palkkaukseen liittyvää ongelmaa, enkä keksinyt tyhjentävää vastausta. Seuraava teksti tulee lähinnä tajunnanvirtana, sen syvällisemmin analysoimatta.
Yleensä kun jonkin niukan hyödykkeen kysyntä kasvaa, sitä kysyvät henkilöt ovat valmiita ja joutuvat maksamaan hyödykkeestä enemmän. Kun hyödykkeenä on “sairaanhoito”, tilanne on ongelmallinen seuraavista syistä:
1. Suomen tilanteessa sairaanhoidon kasvava kysyntä johtuu pääasiassa ikärakenteen muutoksesta. Tällöin kysynnän kasvusta seuraa automaattisesti potentiaalisen tarjonnan pienentyminen maan sisällä, koska työikäisten määrä pienenee.
2. Sairaanhoidon kysyjä ja maksaja eivät ole yleensä sama henkilö. Eli kun yleensä kysynnän kasvua seuraa myös maksuhalukkuuden kasvu, niin tässä tapauksessa maksuhalukkuus ei välttämättä kasva ainakaan samassa suhteessa kuin kysyntä. Myös maksukyky pienenee verotulojen pienenemisen myötä työssäkäyvien vähentymisen johdosta ceteris paribus.
Kun sairaanhoidon kysyntä kasvaa samalla kun potentiaalinen tarjonta ja veronmaksajien maksukyky pienenee, lienee selvää että ratkaisuna ei voi olla sairaanhoitajien määrän ja palkan kasvattaminen loputtomiin. Ääritilanteessahan, jossa ikärakenne olisi tarpeeksi vääristynyt, lähes kaikkien työikäisten pitäisi työskennellä hoitoalalla, jotta hoidon taso pysyisi ennallaan.
Paras ratkaisu lienisi tähän tilanteeseen ulkomaisen työvoiman hankkiminen maista, joissa ikärakenneongelmaa ei ole ja töistä on pulaa. Mielellään tietysti siten, että tuotava työvoima on valmiiksi koulutettua ja kulttuurillisesti mahdollisimman sopeutuvaa.
Tästä myös ilmenee se, että sairaanhoidon kysynnän ja tarjonnan epäsuhta ei implikoi sitä, että sairaanhoitajaksi vaadittavista ominaisuuksista esiintyisi niukkuutta populaatiossa. Se implikoi lähinnä työikäisen väestön niukkuutta.
Ajatuksia tai ratkaisuehdoituksia asiaan?
Osmolta kohtuullisen hyviä pointteja, miksi palkat voivat markkinoilla määräytyä tasolle, joka ei vastaa useiden käsitystä työn vaativuudesta.
Jatkokeskustelun parantamiseksi olisi hyvä keskustella erikseen (1) onko hyvä idea, että bruttopalkat saataisiin lähemmäksi jonkunlaista “yleisen oikeustajun mukaista” tasoa, ja (2) mikä on oikea ohjausmekanismi julkisen sektorin palkkatasosta huolehtimiseen.
(1) Progressiivisen verotuksen on tarkoitus tasoittaa tuloeroja, jotka johtuvat epätasaisista bruttopalkoista. Olen erittäin skeptinen, että poliittisesti pitäisi yrittää puuttua markkinoilla määräytyneisiin palkkatasoihin, oli sitten kysymys miesten ja naisten palkkatasoeroista tai eri alojen välisistä palkkatasoeroista. Palkkatasoerot, vaikka ne ovat joidenkin mielestä “epäoikeudenmukaisia” (*), kannustavat alanvaihtoon. On liiottelua väittää, että alanvalinta on 30-vuotinen projekti. Silmääni pisti eilen uutinen IT-talojen täsmäkoulutuksesta naisille.
http://www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2009/01/08/suuret-it-talot-hakevat-naisia/2009423/66
Jos IT-talot tarvitsevat lisää väkeä, pitäähän palkan houkutella. Veikkaan että tämä työ on unelmatyötä tosi harvalle. Mutta jos parivuotisella koulutuksella saa paremmin palkatun työn, on se ehkä houkutteleva vaihtoehto muutamille. Insinöörien korkea palkkataso johtuu varmaan siitä, että muuten alalle ei saataisi töihin kysyntää vastaavaa määrää. (Julkisesti palkattujen) psykologien matalahko palkkataso voi taas osittain johtua siitä, että ala on erittäin suosittu opiskelupaikkaa valittaessa, ja valmistudeiden määrä taitaa olla hiukan runsas kysyntään nähden.
(*) Eikö progressiivinen tulovero pidä huolen siitä, että “epäoikeudenmukaiset” bruttotuloerot tasoittuvat oikeudenmukaisiksi. Miksi bruttotuloerot olisivat epäoikeudenmukaisia?
(2) Ei ole helppoja vastauksia. Mielestäni julkinen sektori on tuomittu alipalkkaukseen, joka vaihtelee pienestä suureen. Silloin kun vain pieni osa kaikista oli julkisen sektorin palveluksessa, virkamiehille oli varaa maksaa korkeaa palkkaa, ja he olivat yhteiskunnan eliittiä. Nyt kun julkinen sektori työllistää ison osan kaikista suomalaisista, ja yhteiskunta liikkuu melko lailla Laffer-käyrän optimin lähellä (eli enempää verotuloja ei vaan saa kerättyä tästä kansantaloudesta), julkinen sektori joutuu valitsemaan kahden pahan välillä: (a)Enemmän julkisia palveluita, joiden tuottaminen työllistää enemmmän, mutta huonommilla palkoilla, vai (b) vähemmän julkisia palveluita, joiden tuottaminen työllistää vähemmän, mutta paremmilla palkoilla. Valinta helposti kallistuu (a):n suuntaan.
‘Jos siita porukasta poistetaan ne kaikki hyvat ja korvataan niilla minimisuoriutujilla, niin aika surkeaa olisi koulunpenkkia kuluttaa.’ (Rotwang)
Kunhan saataisiin edes ne alle minimitason jäävät pois alalta.
“Ivarko siaraanhoitajien ja alstentarhanopettajien plakat huonoja?”
No, ainakin sairaanhoitajien taannoisen työtaistelun rajuus kertoo, että he kokevat niin olevan. Ei kai tarvi kovin kummoinen oraakkeli olla ennustaakseen, että tulevaisuudessa hoitoalan pitäminen houkuttelevana vaihtoehtona päteville (suomalais)nuorille tulee olemaan hankalaa.
Sairaanhoitajien palkat voisivat olla parempia kuin nykyään, jos
1- hoitajien palkkoja ei maksettaisi veroista
2- kenenkään hoitoa ei taattaisi
3- hoitoa saisi kunhan maksaisi siitä käteisellä
4- hoitajat valitsisivat kelle ja koska hoitoa antaisivat
5- hoitajat päättäisivät itse millä hinnalla hoitoa milloinkin annetaan
Tämä mahdollistaisi hoitajille suotuisien markkinatilanteiden hyödyntämisen. Esimerkiksi epidemioiden aikana hintoja voitaisiin nostaa.
“Jokainen varmaan muistaa kouluajoilta, kuinka suuri tasoero opettajien valilla voi olla. Jos siita porukasta poistetaan ne kaikki hyvat ja korvataan niilla minimisuoriutujilla, niin aika surkeaa olisi koulunpenkkia kuluttaa.”
Juu ja jos palataan päiväkoteihin, niin siellä nuorimmat ovat niin pieniä, että eivät edes osaa puhua ja valittaa kohtalossaan. Ammattitaidoton työntekijä voi saada varsinkin pienten ryhmässä tosi pahaa jälkeä aikaiseksi: varmaan moni muistaa vielä viimekesäisen pahoinpitelyoikeudenkäynnin (parivuotiaita oli pidetty käsistä kiinni ja työnnetty ruokaa väkisin suuhun, jollekin syötetty jopa omaa oksennustaan).
Muistetaan kyllä, että saivat vapauttavan tuomion..
Työn vaativuutta voikin mitata sillä, mitkä ovat seuraukset työntekijälle kun työn tekee huonosti tai suorastaan täysin väärin.
Päiväkodeissa siitä ei näköjään seuraa yhtään mitään. Monessa muussa duunissa tulisi kenkää alta aikayksikön.
Eiköhän se tuomio vielä hovissa muutu, niin outoja olivat käräjäoikeuden perustelut. Tärkeintä kuitenki oli, että päiväkodissa oli myös päteviä ihmisiä, jotka tämän lasten pahoinpitelyn huomasivat. Lehtitietojen mukaan ko. hoitajat on myös siirretty toisiin tehtäviin.
Todellakin olivat outoja:
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/rikos/2008/07/672369
Lapsella oli kunnon mustelmia käsivarsissa, mutta oikeus totesi, ettei tarkoitus ollut tuottaa kipua ja että ison lapsiryhmän valvonta vaatii tiukkuutta.
Mitähän valvontaa se on, että ruokaa työnnetään väkisin suuhun. Mitä siinä valvotaan?
Mutta edelleen kaikkein puolustuskyvyttömimmän ja pienimmän henkilön pahoinpitely on ihan oikeudessa sitten todettu sallituksi..
Odotan hovin päätöstä vielä enemmän mielenkinnolla tässä tapauksessa kuin Vanhanen-Ruusunen ‑keissiä.
Osmolle:
Esittämäsi esimerkki ei – aivan kuten totesit – oikein kuvaa palkkojen muodostumisen todellisuutta. Se selittää yhden sivujuonen. Ei se myöskään kuvaa formulamaailmaa, joka puolestaan selittää pääjuonen.
Vaikka loistavia formulakuljettajia istuisi joka oksalla, yhtään nollaa ei otettaisi parhaiden palkoista pois. Eihän formulakuskien ansiot tule siitä, kuinka nopeasti ja millaisina määrinä he radan kiertävät, vaan siitä, miten he kilpailussa sijoittuvat. Ja voittajia on vain yksi riippumatta siitä, kuinka hyviä ja paljon kuskeja on.
Voidaan kyllä kysyä, miksi parhaille autonajajille, pallon potkijoille tai toisiaan hanskoilla mätkiville maksetaan niin paljon. Samaa voidaan tosin kysyä myös parhaiden yritysjohtajien kohdalla. Eihän heidänkään palkkansa ole kuin osittain riippuvia siitä, kuinka hyvin he opastavat joukkonsa valmistamaan hyviä tuotteita. Suurempi osuus tulee siitä, miten he menestyvät toisiaan vastaan nollasummakilpailussa, jota käydään rahoituksesta ja markkinoiden hallinnasta mm. erilaisilla yksinoikeuksilla ja muita kilpailijoita syrjivillä sopimuksilla – joiden seurauksiin verrattuna muutamat hanskaniskut ovat kärpästen surinaa.
Biologit puhuvat resurssi- ja häirintäkilpailusta, jolloin jälkimmäinen kilpailu ei suoraan kohdistu resurssien hyödyntämiseen vaan siinä yritetään estää kilpailijoiden pääsy resursseihin.
Resurssikilpailussa voitettavat hyödyt ja palkat ovat rajallisia, mikä raja ihmisten taloudessa tosin voi nousta, kun luonnon resursseja opitaan paremmin hyödyntämään. Sen sijaan häirintäkilpailulla tällaista ylärajaa ei ole. Jos yksi kilpailija lisää panostustaan, muidenkin on niin tehtävä. Voitto ratkaisee. Häirintäkilpailuun panostamisella ja menestyjien palkitsemisella ei ole muuta ylärajaa kuin se, minkä häirintään kuluvien resurssien hupeneminen asettaa. Niin kuin nähdään tänään maailmantalouden rahoituksen lamaantuessa ja vielä kärjistetymmin Lähi-idän häirintäresurssien tuhoutuessa.
Mutta formuloista vielä. Kuskeille voidaan maksaa vain niin paljon kuin formulaoikeudet omistavalla yhtiöllä on varoja järjestää kilpailuja ja autotehtaiden kannattaa tätä kautta panostaa autojensa mainostamiseen. Formulasirkuksen rahoitus tulee suurimmaksi osaksi mainostuloista ja mm. televisioinnin yksinoikeustuloista. Mainonta ja yksinoikeudet ovat tyypillisiä talouden häirintäkilpailun välineitä.
Miksi yhteiskunta sallii ja jopa suosii talouden häirintäkilpailua? Yksittäisen yhteiskunnan, esimerkiksi Suomen, on käytettävä häirinnän välineitä ja suosittava häirintätyöntekijöitään, koska muutkin niin tekevät. Siksi Suomenkin laeissa mainonnan kulut ovat verovähennyskelpoisia ja omistusoikeudet on ulotettu käsittämään myös taloudellisesti hyödynnettävän informaation lajeja. Omistusoikeus tarkoittaa tässäkin oikeutta estää muilta kyseisen resurssin hyödyntämisen, vaikka resurssinahan informaatio on ehtymätön ja sen hyöty vain tehostuu sitä jaettaessa.
Kaikkien yhteisen yhteiskunnan, maailmanyhteisön kannalta tilanne on toinen – koska marsilaisia vastaan ei tarvitse kilpailla ja luontoa vastaan kilpailun häviää varmasti. Miksi tavalliset maailmankansalaiset silti kannattavat ja pitävät yllä maailmantalouden häirintämarkkinoita? Hyvä kysymys.
Ainakin osan tästä selittää se, että häirintäkilpailun ajatellaan nopeuttavan talouskasvua. Se keskittää resursseja vahvemmille suuremmiksi kaivoksiksi, tehtaiksi ja kauppakeskuksiksi, joita tarvitaan muuttamaan luonnon resursseja tehokkaammin leiviksi, lääkkeiksi, autoiksi, formulakilpailuiksi ja tietysti myös aseiksi.
Kun kuitenkin tiedetään, että häirintäkilpailun kuluilla ole rajoja ja että se väistämättä johtaa aika ajoin yhteisten resurssien hyödyttömään tuhoutumiseen, mikä vain hidastaa kasvua ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, niin miksi edelleenkin häirintäkilpailun yleiseen hyödyllisyyteen uskotaan. Ehkä tätä ei yleisesti tiedetäkään? Tai edes haluta tiedettävän?
Virkamiehet saavat tehdä virkarikoksia jos eivät tiedä että tietäen tekevät lainvastaisuuksia. Tosin virkamieslaki edellyttää, että virkamiehen tulee tuntea lait erityisen hyvin.
” Näin kävi, kun käräjäoikeuksien tuomarien palkkoja korotettiin roimasti…”
Käräjäoikeuksien tuomareiden palkkojen korotuksen yhteydessä tuomareilta otettiin sporttelit pois. Tämä johti tosiasiallisesti useilla tuomareilla palkkojen laskuun. Puheet “reiluista” korotuksista ovat totta vain jos unohdetaan nuo sporttelit. Tilanne taitaa edelleenkin olla sama kuin ennen noita korotuksia. Tuomareiksi hakeutuvat henkilöt, jotka eivät palkkaansa paljoa katseli eli töitä tehdään kutsumuksesta, kun koetaan toimi omaksi, vaikka palkka ei vastaakaan työn vaativuutta.
Penaalin terävimmät kynät ovat todellakin muualla kuin tuomioistuinlaitoksessa. Tätä edesauttaa myös vakinaisen viran vaikea saaminen. Tuomioistuinlaitoksessa on tuomarin (tai muita juristin) toimia hoitamassa henkilöitä, jotka ovat olleet vuosikausia ketjutetuissa määräaikaissuhteissa. Kuka täysijärkinen suostuisi olemaan esim. yli viisi vuotta ketjutetuissa määräaikaisissa työsuhteissa?
Pahoittelut että tämä kommentti menee vähän alkuperäisestä aiheesta ohi, mutta olkoon puolustuksena uuden keskusteluaiheen ehdotus Osmolle.
Matti H:
Eikö se häirintään käytettävien resurssien raja konkreettisesti tullut nimenomaan formuloissa hyvin vastaan; Mtv3 siirrettyä lähetykset maksukanavalle kalliiden lisenssien kattamiseksi (kai?) katsojaluvut taisivat romahtaa aikalailla, joten ihan mitä vaan ei urheiluhullukaan ole lopulta valmis maksamaan, ja eikö F1 bisnes itsekin ole jo aloittanut rajaamaan järjettömiä kulujaan.
Osmo, mainonnan kuluihinkin liittyvästä hintojen läpinäkyvyydestä olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin. Aihehan nousi myös esille korttimaksuista perittävien kulujen myötä (Kaupat saavat pian veloittaa korttien käytöstä HS 10.1.). Tällaiset maksut (myös esim. pankkien internetpalvelumaksut) kokemukseni mukaan ihmiset kokevat paradoksaalisesti aika usein epäoikeudenmukaisiksi, vaikka kyse on päinvastoin kuluttajien parhaasta. Itsekin ostin juuri 3 lippua flamenco-esitykseen ja 12e tapahtumahinnan päälle laitettiin 2,60e kuluja per lippu vaikka varasin liput netistä ja noudin 30 sekunnissa lippupalvelun tiskiltä. Alkoi omakin aika vankka usko hintojen läpinäkyvyyden maailmaa parantavaan voimaan vähän horjua 😉
Jari K:lle:
Oikeassa olet. Häirintään käytettävien resurssien raja tulee konkreettisesti vastaan, kun yhteiset resurssit vähenevät. Maailmantalouden lama aikaansaa myös mainonnalle ja formuloille vaikeuksia. Pian tullaan näkemään sekin, että Gazan hallinnasta käyty taistelu laantuu ja sen kilpailukulut vähenevät. Eivät lamat ja sodat silti ole parhaita keinoja edistämään kehitystä ja rauhaa.
Kysymys onkin siitä, mitä olisi tehtävä, jotta maailmantalous ei uudelleen lähtisi sellaiseen nousuun, jonka väistämätön seuraus on uusi lama. Sama koskee tietysti myös Israelin ja palestiinalaisten välistä kilpailua. Jos pidetään kiinni vanhoista asenteista ja opeista eikä olennaisesti muuteta häirintäkilpailun sääntöjä, mikään ei estä mainitunlaisten onnettomuuksien toistuvan.