Kysymys Marjo Ollikaisen päivähoitovaikeuksista sai ehkä ylimitoitetun merkityksen. Kirjoitin siitä, koska kohtuuttomaksi koetuista matkoista on tullut paljon valituksia, jotka jotkut ovat kyllä hyvin perusteltuja.
Ongelmalla on monta juurta:
Kaupunginosakohtaista lapsilukua ei koskaan osata ennustaa oikein — eikä lapsilukua edes koko kaupungissa. Syntyvyydessä on vaihtelua, asuntojen hintakehitys tuottaa yllätyksiä muuttoliikkeeseen ja suhdannekehitys vaikuttaa kotihoidon suosioon. Tämä ei parane ennusteita parantamalla, ei ainakaan kokonaan, vaan yllätyksiin on varauduttava jatkossakin.
Kun lapsi ei mahdu lähipäiväkotiin, hän ei tunnu aina pääsevän siihen seuraavaksi parhaaseenkaan. Syynä on sosiaaliviraston piirijako, jolla ei ole mitään tekemistä julkisen liikenteen logistiikan kanssa. Se seuraavaksi paras paikka olisi usein naapuripiirissä — esimerkiksi saman ratikkalinjan varressa — mutta paikan saa omasta piiristä. Optimointitehtävä on myös hyvin monimutkainen ja toimisi tietokoneavusteisesti paremmin kuin käsipelillä.
Päivähoito on hyvin kallis palvelu, joten en ehdoin tahdoin lisäisi siihen vajaakäytössä olevaa kapasiteettia. Kalliiksi tulee kuitenkin myös se, jos vanhemmat ilmoittavat aina lapset varmuuden vuoksi hoitoon jo elokuussa, vaikka hoitoa oikeastaan tarvittaisi vasta marraskuussa. Nuo pitkät matkat koskevat yleensä kesken vuoden hoitopaikkaa hakeneita.
Tarvitsisimme tiloja, jotka on nopeasti otettavissa päiväkotikäyttöön. Katajanokalla, jossa aikanaan oli aivan mahdottomasti lapsia, kuten uusilla alueilla yleensä on, päiväkodit rakennettiin asuintaloihin niin, että ne voitiin myöhemmin muuttaa asunnoiksi. Tämä on hyvä ratkaisu, mutta ei käy, jos päiväkotitiloille asetetaan kovin korkeita vaatimuksia. Kuinka tarpeellisia nämä lapsikokoiset vessanpytyt ovat, kun ei niitä kotonakaan ole? Kun ennusteet tulevat jatkossakin menemään pieleen, reagointikyvyn lisääminen olisi hyväksi.
Kannattaa kohtuudella kuitenkin muistaa, että suomalainen päivähoito on kansainvälisesti verrattuna varsin laadukasta ja helsinkiläinen on laadukasta moneen muuhun suomalaiseen paikkakuntaan nähden.
“Kuinka tarpeellisia nämä lapsikokoiset vessanpytyt ovat, kun ei niitä kotonakaan ole?”
Ei niitä lapset mihinkään tarvitse. Työntekijän elämä sen sijaan helpottuu, kun hänen ei tarvitse pottaa tyhjentää, vaan riittää, että käskee lapsen vetää vessan perässään.
“Se seuraavaksi paras paikka olisi usein naapuripiirissä — esimerkiksi saman ratikkalinjan varressa — mutta paikan saa omasta piiristä. Optimointitehtävä on myös hyvin monimutkainen ja toimisi tietokoneavusteisesti paremmin kuin käsipelillä.”
Erilaiset piirijaot ovat monesti ongelmallisia (viime aikoina on puhuttu paljon terveydenhuollosta), mutta koneavusteisuuden hyödyllisyydestä en edelleenkään ole tässä tapauksessa aivan varma. Joskus optimointitehtävä on liian monimutkainen ja epämääräinen koneille. Tässähän pitää ottaa huomioon esim. perheen koostumus ja sisarusten sijoittuminen päivähoitoon. Kone voi toki laskea aika äkkiä, mikä päiväkoti on lähinnä kotia ja ehdottaa sitä, mutta tällaisen asian hoitavat hyvin pikaisesti myös päiväkotien johtajat. Tämä on se helppo, mekaaninen osuus. Valituksia aiheuttavat asiat ovat tyypillisesti harkinnanvaraisuudesta ja arvojen painotuksesta johtuvia juttuja. On vaikea sanoa, mikä paino on annettava esim. sille, että perheessä on auto, jolla lapsi voidaan kuljettaa vähän kauemmaksi ilman ajan tai rahan merkittävää haaskausta. Tietenkin valintaongelmat olisivat vähäisempiä, jos päiväkotipaikkoja olisi siellä täällä yli sen hetkisen kysynnän.
Edellisessä päivähoitokeskustelussa pisti silmään hyvin yksinkertainen ehdotus: perustetaan sivusto, jolla vanhemmat voivat ehdottaa toisilleen päiväkotipaikkojen vaihtoa. Ei maksa paljon mitään, mutta hyöty voi olla arvaamattoman suuri. Vastaavia on esimerkiksi asunnonvaihtoasioissa. Oikeastaan ihmettelen, eikö sellaista sivustoa jo ole?
Ne on söpöjä ja houkuttelevat tarpeen tekoon…
Kannatan pienpönttöjä! Ja niitä polvenkorkuisia lavuaareja myös. Maksoi mitä maksoi…
Miten olisi, jos julkisen päivähoidon osuutta laskettaisiin. Markkinamekanismi kun tuppaa allokoimaan resurssit keskusjohtoista taloutta paremmin.
Jos nyt huomaamme, että päivähoito on palveluna niin monimutkainen, että emme osaa optimoida sitä, niin tämän optimointitehtävän voi jättää markkinoilla, joka hoitaa homman hyvin yksinkertaisesti hintamekanismilla.
“Ne on söpöjä ja houkuttelevat tarpeen tekoon…
Kannatan pienpönttöjä! Ja niitä polvenkorkuisia lavuaareja myös. Maksoi mitä maksoi…”
Tähän ei voi muuta kuin yhtyä:D
Osmon edellä esittämiin, optimointitehtävää hämärtäviin seikkoihin voisi lisätä myös vanhanaikaisen suhdepelin. Sen, joka tuntee jonkun paikkajakoa suunnittelevista päiväkotien johtajista, on aika helppoa saada haluamansa päiväkotipaikka. Valitettavasti.
Ovatko sisätilat niinkään se ongelma, vaan sopivat ulkoilutilat?
Pihan tulee olla avara ja siinä tulee olla sopivia direktiivien mukaisia leikkivälineitä. Alueen tulee olla myös mielellään puistoon rajautuva saasteiden ja turvallisuuden takia.
En tiedä sitten, miten innostuneita yksityisissä taloyhtiöissä ollaan päiväkodeista. Tuohan se tolkuttomasti autoliikennettä, melua ja muuta haittaa.
Kotona olevat äidit ovat hoitajareservi, joka voitaisiin ottaa käyttöön tiukkoina aikoina maksamalla hoitajille kunnolla ja joustamalla neljän lapsen periaatteesta. Nythän perhepäivähoitajan työ on lähinnä hyväntekeväisyyttä.
“Kotona olevat äidit ovat hoitajareservi, joka voitaisiin ottaa käyttöön tiukkoina aikoina maksamalla hoitajille kunnolla ja joustamalla neljän lapsen periaatteesta.”
Tuosta neljän lapsen periaatteesta en kyllä lähtisi joustamaan, mutta varmasti saataisiin muutama äiti hoitamaan sekä omat että jonkun muunkin lapset, jos omien lasten hoidosta maksettaisiin samoilla periaatteilla kuin muistakin hoitolapsista, siis vain siinä tapauksessa on myös niitä hoitolapsia hoidossa, ei vain omia.
“En tiedä sitten, miten innostuneita yksityisissä taloyhtiöissä ollaan päiväkodeista. Tuohan se tolkuttomasti autoliikennettä, melua ja muuta haittaa.”
Pirkkalassa nousi oikein kansanliike, kun tekivät omakotitalosta (tilapäistä) päiväkotia. Minusta kyllä haittoja liioiteltiin, kyse oli kuitenkin vain ehkä kymmenestä autosta, pienemmästä määrästä kuin mitä meidän taloyhtiömme parkkipaikalta aamuisin starttaa.
“Kannattaa kohtuudella kuitenkin muistaa, että suomalainen päivähoito on kansainvälisesti verrattuna varsin laadukasta ja helsinkiläinen on laadukasta moneen muuhun suomalaiseen paikkakuntaan nähden.”
Kannattaa kohtuudella kuitenkin muistaa, että suomalaiset kansanedustajat (tai poliisit tai…) ovat kansainvälisesti verrattuna varsin rehellisiä ja korruptio vähäistä…
Miksi näin ei koskaan kukaan pidä tarpeellisena kirjoittaa, mutta heti jos jonkin perheille tärkeän palvelua halutaan kehittää, niin pidetään tärkeänä muistuttaa, kuinka hyvin asiat meillä kumminkin on?
Kotihoidon tuen tuntuva korotus vähentää päiväkotihoidon tarvetta. Mutta tässä on tietysti leegio muttia perässä. Esim se, että onko lapsen parempi olla päivähoidon sosiaalisessa ympäristössä, vai äidin kaa kotona yksin, kun naapurin kersat on päivähoidossa.
Nämä ovat niitä sarjassa ikuisuuskysymyksiä. Minusta päiväkoti on hyvä paikka lapsen kehitykselle.
Luin noita keskusteluja ja on aika mielenkiintoista miten erilainen ajattelu meillä oikeassa työelämässä olevilla on.
Me joudumme aivan oikeasti ratkomaan näitä ongelmia niillä välineillä joita on olemassa, ei niillä, jotka ovat käytettävissä jossain hamassa tulevaisuudessa.
Esim viimeksi differoin tuollasita suurasiakaspalvelua kuluttajapalveluista ja kun on saavutettava hyvä palvelutaso muutamassa viikossa niin ei siinä ehditä ihmeitä kehitellä.
Eli luopumalla hieman tehokkuudesta saavutettiin hyvä palvelutaso parissa kuukaudessa.
Mutta joku resurssi on vajaakäytöllä , tässä tapauksessa työvoima eli kuormitus on vai n 85 %
Jos päiväkoteihin halutaan joustoa niin silloin pitää kehittää sellaisa metodeja ‚jotka voidaan hyödyntää nopeasti.
Kaupungilla on kaavoitusmonopoli ja silloin se voi kaavoittaa aluetta esim koulun pihasta tai puistoista päiväkotikäyttöön jo valmiiksi.
Voihan tämäkin olla tuhlausta, mutta jos ei mitään ole valmiina niin tilanne on aika epätoivoinen
Aivan viihtyisiä parekkaja löytyy ‚joista voi nopeasti pistää päiväkodin pystyyn ja tällaisia viipaleita on helppo laaajentaa ja siirrellä .
Työmailla näitä on pinottu kerroksiinkin , ei suuri vaiva.
Kysymys on tahdosta, ei keinoista