Arto Tuki­ainen kiin­nit­tää arvostelus­saan huomio­ta myös siihen, että kaik­ista pieni­palkkaisim­mil­la ei ole varaa lyhen­tää työaikaansa. Onko siis väärin, että parem­min palka­tu­il­la on?

Irrot­takaamme tarkastelus­ta sen pohtimi­nen, onko oikein, että toisil­la on parem­pi palk­ka kuin toisil­la. Ote­taan se annetuk­si. Onko oikein, että ne, joil­la on parem­pi tun­tipalk­ka, voivat käyt­tää taloudel­lista liikku­ma-alaansa kulu­tuk­sen ohel­la myös vapaa-ajan lisäämiseen, vaik­ka pieni­palkkaisem­mat eivät voi ainakaan yhtä kevyesti? Jat­ka lukemista “Eri­ar­vois­taako mah­dol­lisu­us vapaa-aikaan?”

Jatkan Arto Tuki­aisen kir­ja-arvostelun ruo­timista. Itse arvostelun voi lukea tästä.

“Kuten Soin­in­vaara teok­ses­saan esit­tää, tuot­tavu­u­den kasvu työvoimati­las­to­jen pääaloil­la on hyvin epä­ta­saista. Suurin osa kasvus­ta tapah­tuu teol­lisu­udessa. Maat­aloudessa, rak­en­tamises­sa ja palveluis­sa kasvu on yleen­sä hitaam­paa. Pääsään­tönä on usei­den tutkimusten mukaan se, että teknolo­gian kehit­tymi­nen selit­tää kasvus­ta suurim­man osan, ja etenkin palveluelinkeinois­sa järkevä tek­nol­o­gisoi­tu­mi­nen on usein mah­do­ton­ta. Pääalo­jen sisäl­läkin tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen vai­hte­lut ovat tietysti suuria, eli tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen on selvästi paikallista. Jos tuot­tavu­us yhdel­lä työ­paikalla tai ‑alal­la lisään­tyykin, niin kuin­ka tämä oikein muun­tuu muiden käytet­tävis­sä ole­vak­si vapaa-aikape­li­v­arak­si? Vaik­ka tuot­tavam­mak­si trim­matun tehtaan työn­tek­i­jät voisi­vatkin neu­votel­la itselleen Soin­in­vaaran ohjel­man mukaises­ti sekä lyhyem­mät työa­jat että kohoa­van ansio­ta­son, meil­lä on tuskin lupaa odot­taa vas­taavaa men­estys­tä heikom­min kehit­tyneel­lä tehtaal­la.” Jat­ka lukemista “Epä­ta­sainen tuot­tavu­u­den kehitys”

Val­tuoti­eteen tohtori Arto Tuki­ainen on kir­joit­tanut kanavaan mie­lenki­in­toisen arvion kir­jas­tani “Vau­raus ja aika”  Sovin­nais­tavoista poiketen vas­taan arvostelu­un, kos­ka tuki­ainen menee arvios­saan aivan kir­jan ytimeen. Näitä kir­joituk­sia tulee use­ampia, jot­ta voin palo­p­itel­la keskustelun pienem­pi­in aihealueisi­in. Itse arvostelun voi lukea tästä. Jat­ka lukemista “Mik­si on juosta­va muiden mukana”

Onko julkisen val­lan tarpeen pyrk­iä tor­ju­maan lamaa elvyt­tämäl­lä? Minus­ta on vähän kum­mallista, että tästäkin pitää keskustel­la. Aja­tus, että lama on ran­gais­tus, joka on vain kär­sit­tävä, kos­ka olemme eläneet liian hauskaa elämää, var­maankin liit­tyy jotenkin kaamok­seen. IMF taisi toivoa elvy­tyk­seen noin kak­si pros­ent­tia BKT:sta. En pysty kumoa­maan elvy­tyk­sen vas­taisia argu­ment­te­ja, kos­ka en ole niitä ymmärtänyt.

Miten elvyt­tää, jaka­mal­la rahaa helikopter­ista vai val­tion budjettialijäämällä?

Helikopterielvy­tys­tä on joskus kokeil­tu deflaa­tion paris­sa painiske­le­as­sa Japanis­sa. Rahan jakami­nen kansalle ei toimin­ut, kos­ka koti­taloudet nos­ti­vat vain säästöastet­taan. Krug­man selit­ti tuo­hon aikaan Japanin talouden pysähtymistä huonol­la eläke­jär­jestelmäl­lä, joka pakot­taa säästämään pahan päivän varalle.

Helikopterielvy­tyk­sen sovin­naisem­pi muo­to ovat veronalen­nuk­set. Niiden huono puoli tietysti on, että elvy­tyk­sel­lä on tapana jäädä pysyväk­si; vero­jen korot­ta­mi­nen olo­jen parantues­sa on vähän han­kalaa. Jat­ka lukemista “Vielä elvy­tyk­ses­tä ja setelirahoituksesta”

Perus­palve­lu­min­is­te­ri­aikanani jouduin väit­telemään ter­veyskomis­saari Byr­nen kanssa siitä, saa­vatko suo­ma­laiset syödä silakkaa. EU oli säätämässä direk­ti­iviä elin­tarvikkei­den diok­si­inip­i­toisuuk­sista. Silakan diok­si­inip­i­toisu­udet ylit­tivät rajat selvästi. Neu­vot­telu­un halut­ti­in lähet­tää mielu­um­min vihreä ter­veysmin­is­teri kuin kalas­tusasioista vas­tan­nut maat­alous­min­is­teri Hemilä, kos­ka tämä olisi kuitenkin alka­nut puhua kalas­tuselinkeinon työ­paikoista. Hom­ma olisi kaatunut siihen, kos­ka kaik­ki yrit­tivät puhua työ­paikko­jen­sa puoles­ta, joten se argu­ment­ti olisi puhunut tarkoi­tus­taan vas­taan. Min­un tehtäväni oli osoit­taa, ettei silakan myyn­tikiel­to palvel­lut kansan­ter­vey­del­lisiä tavoit­tei­ta. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako Itämeren loh­ta kalastaa?”

Min­un ana­lyysi­ni luot­to­la­mas­ta on, että rahamarkki­noil­la luoti­in ”inno­vati­ivisia instru­ment­te­ja”, jot­ka luot­toekspan­sion myötä lisä­sivät rahan tar­jon­taa (tai sen kiertonopeut­ta, jos liik­keelle ole­van rahan määrä mitataan ahtaasti) Kun tuo kupla puhke­si, liik­keel­lä ole­van rahan määrä (tai kiertonopeus) väheni radikaal­isti aiheut­taen luot­to­la­man. Tässä tapauk­ses­sa julkisen val­lan (val­tiot ja keskus­pankit) velvol­lisu­us on lisätä liik­keel­lä ole­van rahan määrää alen­ta­mal­la korko­ja, lain­oit­ta­mal­la pankke­ja keskus­pankki­ra­hal­la, velka­elvy­tyk­sel­lä ja ehkä myös setelirahoituksella.

Kaik­ki nämä keinot lisäävät inflaa­tio­ta (tai vähen­tävät deflaa­tio­ta). Onko se varas­tamista säästäjiltä, kuten viestiketjus­sa setelira­hoi­tus moni on väit­tänyt? Jat­ka lukemista “Lama, setelira­hoi­tus, inflaa­tio ja säästö­jen varastaminen”

Tutki­va lääke­te­ol­lisu­us on yleis­maail­mallises­sa kri­i­sis­sä. Tuot­toisat lääkepaten­tit ovat umpeu­tuneet ja vapau­tuneet kaikkien käytet­täväk­si, jol­loin kil­pailu tuet­tuna lääke­vai­h­don kaltaisil­la jär­jestelmil­lä. Syö tulo­ja suuret lääkeyri­tyk­set panevat väkeä pel­lol­la kaikkial­la maail­mas­sa, myös Suomes­sa. Lääk­keek­si on ehdotet­tu patent­tisuo­jan piden­tämistä. Koko lääke­tutkimuk­set rahoi­tusarkkite­htu­uri on surkea ja pitäisi kor­va­ta teol­lisu­us­maid­en yhdessä rahoit­ta­mal­la jär­jestelmäl­lä. Jat­ka lukemista “Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus on uusittava”

Euroop­pa on hanakalan talous­poli­it­tisen päätök­sen edessä. Joko syöksytään lamaan ja ote­taan vas­taan kaik­ki ne taloudel­liset ja sosi­aaliset onnet­to­muudet, joi­ta lamaan liit­tyy tai sit­ten val­tiot elvyt­tävät suurin sum­min ja velka­an­tu­vat aivan jär­jet­tömästi, mikä taas lamaan­nut­taa niiden tule­via toimia ainakin kymmenek­si vuodek­si. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta?”

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Teol­lisu­us­mais­sa sanomale­htien levikit ovat kiihtyvässä laskus­sa. Inter­net on viemässä niiltä sekä mak­sa­vat tilaa­jat että main­os­tu­lot. Lehtien kannal­ta huolestut­tavin­ta on, että nuoret ovat vähen­täneet niiden lukemista. Noidanke­hää kiihdyt­tää toim­i­tusten supis­t­a­mi­nen. Suomes­sa tilanne on lehtien kannal­ta tois­taisek­si paljon parem­pi — kiitos varhaisjakelun.

Lehdet joutu­vat luop­umaan luokitel­luista ilmoituk­sista ja sen mukana paljos­ta rahas­ta. Jos on osta­mas­sa asun­toa, autoa, venet­tä, van­haa pianoa tai tilaa­mas­sa putkimi­estä, kaik­ki tuo löy­tyy helpom­min, nopeam­min ja halvem­mal­la netistä. Jat­ka lukemista “Sanomale­hden lyhyt tulevaisuus”

Suh­taudun vieroksuen poikien uskon­nol­liseen ympärileikkauk­seen. Kun sitä nyt esitetään tehtäväk­si julk­i­sis­sa sairaalois­sa, jot­ta puoske­rien jäljiltä ei jäisi ikäviä seu­ru­ak­sia. Ehkä sit­ten näin, mut­ta mik­si verovaroin rahoitet­tuna? Kun­tien on kus­tan­net­ta­va sairau­den hoito, mut­ta mitä sairaut­ta tässä hoidetaan?

Ehkä siis julkises­sa sairaalas­sa, mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa verovaroin.  Jotain kai ihmiset voivat mak­saa myös itse. Mei­dän pitäisi muutenkin päästä käytän­töön, jos­sa kun­nal­lisen ter­vey­den­hoito mak­saa sairaan­hoi­dos­ta, mut­ta ei esimerkik­si ter­veystodis­tuk­sista tai uskon­toon perus­tu­vista silpomisista.