Peruspalveluministeriaikanani jouduin väittelemään terveyskomissaari Byrnen kanssa siitä, saavatko suomalaiset syödä silakkaa. EU oli säätämässä direktiiviä elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksista. Silakan dioksiinipitoisuudet ylittivät rajat selvästi. Neuvotteluun haluttiin lähettää mieluummin vihreä terveysministeri kuin kalastusasioista vastannut maatalousministeri Hemilä, koska tämä olisi kuitenkin alkanut puhua kalastuselinkeinon työpaikoista. Homma olisi kaatunut siihen, koska kaikki yrittivät puhua työpaikkojensa puolesta, joten se argumentti olisi puhunut tarkoitustaan vastaan. Minun tehtäväni oli osoittaa, ettei silakan myyntikielto palvellut kansanterveydellisiä tavoitteita.
Minulla oli silakan puolesta vahvat argumentit. Suomessa ihmiset elävät sitä pitempään, mitä enemmän heillä on dioksiinia veressään; ei siksi, että dioksiini olisi terveellistä vaan koska sitä saa Suomessa lähinnä vain kalasta ja kalan terveyshyödyt ylittävät dioksiinin terveyshaitat. Muualla Euroopassa, jossa on harjoitettu pitkään jätteiden polttoa, koko maaperä on dioksiinin saastuttamaa. Minulla oli mukana myös neuvoloiden esitteitä, joissa kehotettiin, joissa kehotettiin odottavia äitejä välttämään silakan syömistä. Silakkaa ei saa muualta kuin Itämerestä. Jos se poistuu suomalaisten ruokavaliosta, se ei korvaudu muulla kalalla.
Byrne pani minut aika koville; hän selvästi nautti tieteellisestä väittelystä. Keskustelun päätteeksi hän ojensi kätensä ja sanoi, että syökää sitten silakkaanne, kunhan ette myy sitä muualle.
Olin hyvin helpottunut, ettei koko keskustelussa mainittu koko keskustelussa mainittu sanaa lohi, sillä lohen kalastuksen puolesta minulla ei ollut yhtään argumenttia, jota olisi läpäissyt Byrnen älyllisen seulan. Onhan Itämerten lohi helposti korvattavissa norjalaisella kassilohella. Suomi sai kuitenkin määräaikaisen poikkeusluvan paitsi silakan, myös lohen pyyntiin. Direktiiviä kasannut belgialainen vihreä terveysministeri oli minulle muuten aika vihainen.
Ministeri edustaa noissa neuvotteluissa maan kantaa eikä omaansa. Jos olisin edustanut omaa kantaani, olisi kehottanut Byrneä kieltämään suomalaisilta kaupallisen lohen kalastuksen. Itse en perheelleni Itämeren lohta syötä, koska kiitos puunjalostusteollisuuden vanhojen syntien, se on aika myrkyllistä. Vähiin käyneen luonnon lohen massakalastus ei ole mikään ekoteko, eikä siinä myöskään ole kansantaloudellista järkeä. Lohi tuottaisi paljon paremmin pohjoisen jokivarsissa turistien uistamana.
Norjalainen lohi on vankilassa kasvanutta kassilohta. Kaikki kalastusmuodot ovat epäinhimillisiä; ei se silakkakaan mitenkään nauti troolarin kannelle tukehtumisesta. Kirjolohta en syö. Tämä ei johdu myötätunnosta itse kalaa kohtaan, vaan Itämeren rehevöitymisestä. Norjalainen kassilohi saastuttaa yhtä paljon, mutta Atlantilla rehevöityminen ei ole samanlainen uhka kuin Itämerellä.
Kalan kasvatuksessa ei ole taloudellisesti päätä eikä häntää, jos siitä aiheutuvalle ravinnekuormalle laskee järkevän hinnan. Oikean hinnan saa parhaiten selville analysoimalla yhdyskuntien jätevesilupia. Millä hinnalla viimeisiä fosfori ja typpikiloja poistetaan. Jos tätä marginaalihinta käyttää kalankasvatuksen vesistöpäästöjen hintana, kalankasvatuksesta aiheutuvan saastuttamisen hinta ylittää koko alan liikevaihdon – tai ylitti ainakin vuonna 1993, jolloin tein asiasta selvityksen ympäristöministeriölle (Ympäristön suojelun taloudelliset ohjauskeinot)
Tarkkoja dioksiinipitoisuuksia Itämeren lohelle ja silakalle ie pienellä googlauksella löytynyt, mutta lohen ja ison silakan syömisen suositukset olisivat samat, enintään 1-2 kertaa kuukaudessa. Mikä siis tekisi lohen syömisestä sen epäterveellisempää kuin silakan syömisestä?
Toisaalta, lohen kaupallinen meripyynti ja myynti kaikelle kansalle vissiin jakaa dioksiinit tasaisemmin kuin jos lohta söisi vain ne muutama sata kalastusturistia jotka itse onkivat lohensa.
Taitaa olla lama jo menossa kun ministeritason mies neuvoo kansalaisia ”Syökää silakkaa!” (ja unohtakaa ne lohet).
Lukiessani tätä kirjoitusta myrkyllisestä itämerestä tuli voimattomuuden tunne jota seurasi ajatus, miksei vihreä puolue ole saanut enemmän aikaan? Pentti Linkolan ajattelussa oli realismia.
Nykyisille vihreille on tärkeintä avio-oikeus vuohen kanssa ja moni-ihonvärinen katukuva.
Lohen voi korvata norjalaisella lohella, mutta silakkaa ei voi korvata muulla silakalla.
Ajatus, että lohisaaliin jakaminen tasaisemmin olisi terveellisempää perustuu oletukseen, että dioksiinille olisi jokin turvallinen taso. Vaihtoehtoinen teoria on, että riski on suhteellinen saatuun dioksiinimäärään. Säteilyn osalta tätä ei ole ratkaistu, mutta dioksiinin osalta en tunne vallitsevaa teoriaa.
Eivät ne kalastusturistit niin tolkuttomia saaliita mukanaan vie.
En kehota unohtamaan lohia, mutta kerron nyt kuitenkin, että itse syön norjalaista.
Teemu K:lle:
Vihreä liike laajasti otettuna itse asiassa sai lopetetuksi sellun kloorivalkaisun, josta tämä Itämeren dioksiini on suureksi osaksi peräisin. Se valitettavasti poistuu Itämerestä hitaasti
Olisikohan jollakulla linkkejä ja faktaa ravinnon tuotannosta tässä herra Soininvaaran asettamassa kontekstissa. Siis ajatukset:
Kalankasvatuksen hinta ravinnekuormana (vai muu lihantuotanto rasitteet ympäristölle). Ja tämän ymmärtämiseksi ravinnekuorman( tai muun haitan) merkitys / raja-arvot ympäristössä.
Ja mielellään lihansyöjen tekemänä lihan syöjille.
Hiemen kevennyksenä:
Mun kissoille ei kelpaa itämeren silakka kuin äärimmäiseen nälkään.
Olen muutenkin hämmästynyt niiden kyvystä ”haistaa” hyvä liha. Ainut jauhelihakin mikä kelpaa on erään paremman kaupan tiskiltä tuoreena ja vastajauhettuna ostettu. Ja olen huomannut, että kun paistan itsekin sitä jauhelihaa, siitä lähtee ihan erilainen puhtaampi lihan tuoksu kuin valmiiksi pakatusta suuren lihatalojen tuotteista. Joten eroa niissä on…
Koskahan ihmisille aletaan kertoa mitä oikein syövät? Voisi sen jälkeen alkaa luomuliha maistumaan, vaikka hieman enemmän maksaakin. Mutta se on niitä asioita mistä ei saa maatalous- ja elintarvikepolitiikan vuoksi puhua…
No olipa hyvä, että meillä oli sellainen edustaja, joka sai silakan säilymään suomalaisessa ruokapöydässä. Pitoisuus tekee myrkyn, kunpa kaikki ymmärtäisivät sen. Marsipaanissakin on arseniikkia.
Olen myös jossain määrin pettynyt vihreyteen mm. juuri Teemu K:n esille tuomista syistä johtuen. Liikaa tunnetta, liian vähän järkeä…
Huoh…
Jos jokaisen syömäohjeistuksen ottaa kirjaimellisesti niin jäljelle jäävä ravinto koostuu kotimaisesta luomuporkkanasta ja… öh, en keksi muuta.
Nythän on piparit pannassa, ja ei aikaakaan kun näkkileipä kiellettiin. Itse erehdyin raskausaikana 90-luvun alussa syömään viattomasti yhden saarioisten maksalaatikon.
Seurauksena oli sydämen tykytystä ja suuri puhelinlasku, kun selvittelin liialliseen A-vitamiiniin liittyvää maksakohua, joka velloi pahimmillaan. Kaikesta stressistäni oli sikiölle mahdollisesti suurempaa vahinkoa kuin yhdestä annoksesta maksalaatikkoa.
Sittemmin olen viisastunut. Kaikkea kaupassa myytävää voi syödä kohtuudella, sitä Itämeren lohtakin. Sitä ei kannata joka päivä sisällyttää ruokavalioonsa, se on selvä.
Jotain hyvääkin Suomesta: valtakunnassa lienee kaikki hyvin, jos eläkeikää vauhdilla lähestyvä kuukkelikin katsoo tarpeelliseksi erotella lohet lohesta aikuisille pojilleenkin. Hyvä, että on jotain tekemistä….
Suomalaisten terveysongelmat eivät kuitenkaan liene liiasta kalan syömisestä peräisin, vaan ihan jostain muualta. Osmollakin lienee jotain muuta tähdellisempää vältettävää kuin Itämeren lohi 🙂
Osmo: ”Jos se poistuu suomalaisten ruokavaliosta, se ei korvaudu muulla kalalla.”
Sinulla on varmaan tässä joku ajatus takana mutta minulle se ei oikein aukene. Ainakin mikrotasolla kaupassa logiikka menee jotenkin niin että ”mitäs tänään syötäisiin, hmm… syötäiskö vaikka kalaa?” ja sitten kävellään kalatiskille. Jos sieltä puuttuu silakka niin se ei tarkoittane että sitten mennäänkin lihatiskille.
Vai tarkoitatko jotain kalapuikkomössöä, minkinrehua tms? Hauskana yksityiskohtana: osallistuin johonkin ravintotutkimukseen jossa kysyttiin myös syödyn kalan määrää, suluissa luki että ”kalapuikkoja ei lasketa kalaksi”.
”Kalan kasvatuksessa ei ole taloudellisesti päätä eikä häntää, jos siitä aiheutuvalle ravinnekuormalle laskee järkevän hinnan. Oikean hinnan saa parhaiten selville analysoimalla yhdyskuntien jätevesilupia. Millä hinnalla viimeisiä fosfori ja typpikiloja poistetaan. Jos tätä marginaalihinta käyttää kalankasvatuksen vesistöpäästöjen hintana, kalankasvatuksesta aiheutuvan saastuttamisen hinta ylittää koko alan liikevaihdon…”
Ovatko yhdyskuntien jätevesien päästörajat Norjassa korkeammat kuin Suomessa – ja jos ovat, niin eikö se ole oikein?
Dioksiinit(PCDD/F) ovat niitä kovimpia myrkkyjä mitä tiedossa on. Silakoihin ja muihin rasvaisiin kaloihin ympäristöön päässeet dioksiinit kertyvät. Paperiteollisuuden päästö ovat muutamia grammoja vuodessa. Päästöt ovat kai väheneemään päin. Päästöistä tai altistuksesta aiheutuvaa riskiä on vaikea arvioida tarkasti, minkä takia ei turvallista pitoisuuttakaan ole määritelty (vai onko jossain?). Varovainen kannattaa olla ja välttää ylimääräistä altistumista. Silakkafileiden syömistä ei kuitenkaan kannata lopettaa. Harvapa niitä kilotolkulla syö.
Ennen on sanottu, että lohta kannattaa pyytää vaikka ei saiskaan. Se pätee edelleen, mutta vain urheilukalastajien kohdalla. Jokivarren kalastajat ja alueiden matkailuyrittäjät kritisoivat kovasti ammattikalastajia, jotka tekevät arvokkaasta kalasta halpaa ”makkaraa” ja estävät lohen kutuvaelluksen. Lohen rauhoitus merellä loisi hyvät markkinat kalastusmatkailulle ja samalla turvattaisiin luonnonlohen säilyminen. Niitäkin vielä on.
”Minulla oli silakan puolesta vahvat argumentit. Suomessa ihmiset elävät sitä pitempään, mitä enemmän heillä on dioksiinia veressään; ei siksi, että dioksiini olisi terveellistä vaan koska sitä saa Suomessa lähinnä vain kalasta ja kalan terveyshyödyt ylittävät dioksiinin terveyshaitat.”
Sinä luet tuota kuin piru raamattua jos näin kulunut vertaus sallitaan.
Mikäli ne muutamat kalastuselinkeinon työpaikat unohdetaan, tai ainakin otetaan samalle viivalle muiden työpikkojen kanssa, Itämeren kalan syöminen olisi pitänyt kieltää jo aikaa sitten!
Merkillisen suuri painoarvo muutaman kalastajan työpaikalla kun vaakakupissa on kuitenkin koko väestön terveys. Tämähän on piilevä, ja todennäköisesti, vasta myöhemmmin käsiin räjähtävä terveysongelma. Tai…siinä vaiheessa se on jo sairausongelma.
Kalaa, kohtuullisen hyvääkin kalaa saa, kuten itsekkin totesit, Atlantilla kasvatetusta kassilohesta ja muusta vastaavasta.
On jokseenkin masentavaa ajatella ihmisen (ihmiskunnan) lyhytnäköisyyttä: toinen toistaan hienommat teknis-tieteelliset –keksinnöt osoittautuvatkin monesti ajan saatossa tuhoisiksi ihmiselle itselleen.
Olemme pian M. Atwoodin romaanin ”Oryx ja Crake” mukaisessa tilanteessa: ollakseen ravinnoksi kelpaavaa, kaikki – niin froora kuin faunakin – on kasvatettava tarkoin valvotuissa ja kontrolloiduissa ”laboratorio-olosuhteissa”.
Vähitellen ympäristöolosuhteet näyttävät kehittyvän sellaisiksi, että kaikki villinä ja vapaana kasvanut on myrkkyjen pahoin saastuttamaa, joten niille on asetettava käyttörajoituksia ja -kieltoja.
Muistan lukeneeni (HS) tutkitun esim. kananmunien myrkkypitoisuuksia: luomumunien myrkkyjäämät olivat suurempia verrattuna tehotuotettuihin.
”Kalankasvatuksen hinta ravinnekuormana (vai muu lihantuotanto rasitteet ympäristölle). Ja tämän ymmärtämiseksi ravinnekuorman( tai muun haitan) merkitys / raja-arvot ympäristössä.
Ja mielellään lihansyöjen tekemänä lihan syöjille.”
FAO:n raportteja:
http://www.fao.org/docrep/009/A0699e/A0699e00.htm
http://www.fao.org/docrep/010/a0701e/a0701e00.htm
Mutta ehkä YK:n alainen FAO:kin on vain suuri vihreä salaliitto, joka pohjaa näkemyksensä astrologiaan eikä tieteeseen.
Toinen näkökulma:
http://www.climateactionprogramme.org/features/article/the_world_on_a_plate_food_and_its_contribution
_to_climate_changing_emission/
Menee taas ohi mutta menköön. Kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja sairaaloissa ym. yhteiskunnan laitoksissa tarjotaan kalapuikkoja, sitruunanmakuista uunikalaa jne. Myyjänä on maahantuoja Findus. Kala on etupäässä alaskan seitiä.
Yritin selvitää kalaleikkeen historiaa. En onnistunut. Yksi hyvä arvaus on, että sen pyytävät venäläiset, sen valmistavat thaimaalaiset ja tuote valmistellaan Ruotsissa tai Saksassa.
Kun vaihtoehtona ovat Itämeren lohi tai sitruunanmakuinen uunikala, otan Itämeren lohen. Yritin selvittää tätä asiaa marraskuussa. Menestys oli tasan nolla. Tästä aiheesta on tullut kai joku tv ohjelma. Tietääkö joku.
saint kirjoitti 29.12.2008 kello 18:47
”Muistan lukeneeni (HS) tutkitun esim. kananmunien myrkkypitoisuuksia: luomumunien myrkkyjäämät olivat suurempia verrattuna tehotuotettuihin.”
Mjoo, syön itse luomua, näin äkkiä laskettuna lähinnä perunaa ja leipää. Molemmat laadun takia ei niinkään sen luomu statuksen. Ei se pahaakaan tee, mutta laatu ensin sitten aatteet. Hinta tässä jää kolmanneksi.
Kuulostin varmaan aika asenteelliselta… ei ollut tarkoitus, tarkoitus oli pyytää faktaa kalankasvatuksen ympäristöongelmasta jossain kontekstissa, esim. lihantuotantoon tai muuhun ravinnon tuotantoon verrattuna.
Ehkä noista FAO:n raporteista saisi infon irti, mutta vartissa en saanut, ne ovat aika pitkiä. Voisitkohan Viljami tehdä tarkemman viittauksen laiskalle, jos olet jo etukäteen tietoinen ja aiheeseen perehtynyt? Kiitos vaan.
Jotenkin tuntuu hassulta, että Osmo on ottanut kantaa silakoiden kalastuksen suhteen aikoinaan EU-alttarilla. Mutta hyvä näin kun Osmo sai neuvoteltua asiamme , että vielä saamme kalastaa silakoita omiin tarpeisiimme – jos vaan kalan pyytäjiä ja kuluttajia vielä riittää esim. suurten kaupunkien tarpeisiin.
Muistuukin mieleeni vanhat ajat kun asuin Iijokivaressa. Tuolloin kuin 1. voimalaitoksen pato oli rakennettu jokeen, ja kun lohet perinteisellä matkallaan pyrkivät yläjouksua päin, niin eivätpä päässet padon ohi ja yli.
Mutta kaikista huvittavinta oli se, että Iijokivarteen oli palkattu kalapoliisi joka vartioi kalan noukkijoita patoaltaasta kun lohilla ei ollut mitään edes teoreettista mahdollisuutta päästä ylemmän virran puolelle. Sitä paitsi alueella asui paljon sellaisia, jotka vuosikymmenet olivat kalastaneet lohta sen noustessa ylös pitkin Iijokea.
Monet saivat sakot kun ruuakseen tuoretta karsinoitua lohta pyysivät. Lopulta kävi niin, että kalat kuolivat alakanavaan kun vesi haihtui alakanavasta ilmaan. Mädäntyneen kalan haju alakanavassa sitten loppukesästä olikin melkoinen – tuolloin.
Eipä tuoretta sillakkaakaan eikä lohtakaan ole paljon näkynyt enää kaupan hyllyilläkään.
Villi lohi on ainoa, jota meillä voi tarjoilla, koska kasvatetusta perheen herkkis saa näppyjä jo koulun kalamössöpihvien osasena. Kiinnostaisi itseäkin tietää, johtuuko reaktio lajin erilaisesta proteiinista vai jostain kasvatuksen aikana kalaan lykätystä rehusta tai antibiootista. Ainakin kalan väri on ihan eri. Kun Osmo syöt kassilohta, onko sinulla käsitystä kasvatuksen antibioottiosasta ja sen ympäristövaikutuksista?
Kuluttajana tosiaankin tuskailen aina tuon luonnonlohen pyyntipaikan suhteen ja olisin kovasti kiitollinen, jos lainsäätäjät kieltäisivät kaiken epäeettisen kalatalouden. Aika valistunut saa olla pystyäkseen tekemään sekä eko- että terveystekoja kalatiskillä. Tai no, olemme päätyneet syömään paljon muikkua, jossa myös on runsaasti hyviä rasvoja.
Minun täytyy myös sanoa että pidän varsin erikoisena, miten arvoisa bloginpitäjä ja vihreä poliitikko puhuu hyväksyvään ja jopa kannattavaan sävyyn turismista pohjoisille jokivarsille. Nämä turistit eivät sinne taatusti menisi polkupyörällä, vaan lentäen ja yksityisautoillen, mikä on luonnon kannalta hirvittävää. Puhumattakaan siitä jätemäärästä minkä tämä porukka veisi mukanaan. Ei millään vihreällä argumentilla voida perustella turismin lisäämistä.
Yleisemminkin pitää vakavasti kysyä, mitä vihreätä on jäljellä vihreässä liikkeessä?
Teemu K:”Ei millään vihreällä argumentilla voida perustella turismin lisäämistä.”
Kenties, mutta vaihtoehoto lienee Lapin autioituminen. Lisäksi eräturismi on kevyttä kauraa esim. tuntureita raiskaavaan massaturismiin verrattuna. Näin riippumatta kuormituksesta per henkilö.
Uskoisin kuitenkin, että eräturismin luomilla tuloilla, ja niihin sisältyvillä arvoilla voidaan hyvinkin perustella luonnonsuojelullisten hankkeiden edistämistä, vihreämpää taloutta jne. Vaihoteohto on, että ihmiset asutettaan kuutioihin tekemään etätyötä ja tämä työvoima ravitaan massatuotellu tofulla tai jotain. Mutta onko se siten vihreä vaihtoehto – urbaania linkolalaisuutta?
Ei kai se lentäminen tai autoilu luonnonkaan kannalta ole ihan hirvittävää?
Kalastusturismiin liityvät elinkeinot ovat ihan oikeita elinkeinoja ja yleensä niissä ovat luontoarvot kohdallaan. Eikä kalan narraajat ympäristöään pilaa eivätkä kalasta uhanalaista tee. Luontoihmisiä ja jotkut jopa vihreitä.
Kun luontoharrastuksiin liittyvää turismia on niin mielummin Suomessa kuin kauempana.
”Neuvotteluun haluttiin lähettää mieluummin vihreä terveysministeri kuin kalastusasioista vastannut maatalousministeri Hemilä, koska tämä olisi kuitenkin alkanut puhua kalastuselinkeinon työpaikoista.”
Suomessa on erittäin ongelmallista, että metsästys- ja kalastusasiat ovat ns. elinkeinoministeriöllä, jollainen Maa- ja metsätalousministeriö on. On aivan ihme, että Suomessa enää on susia ja ettei Saimaan norppia ole verkkokalastettu sukupuuttoon.
Kuvavaava on, että ministeri Sirkka-Liisa Anttila vuosi sitten hymyssä suin vastaanotti Iätmeren lohen suojelua vaativan lohiadressin. Nyt syksyllä hän palasi hymysä suin Luxemburgista. Hän oli pelastanut lohen kalastuskiintiöt.
Luontoasiat pitäisi selkeästi olla Ympäristöministeriössä ja elinkeinoasiat MMM:ssa. Nyt on puurot ja vellit sekaisin ja sen voimme havaita, kun Suomessa puutkin jo revitään ylös juurineen.
Teemu K tuossa pohtii pohjoisen turismin, ja kalastusturismin varsinkin, hyväksyttävyyttä. Tottahan tuo on, mutta asiaa voi ajatella niinkin, että ne menevät sinne jokatapauksessa. Aivan välittämättä meidän paheksunnasta, joten… minusta on parasta tehdä se mikä pystytään. Olisiko tämä sitten vihreää realipolitiikkaa.
Muistan kun EU:n kalastuskiintiöt tulivat 90-luvulla. Kalastajat nousivat kapinaan ja esittivät tulonmenetyksistä miljoonien korvausvaatimukset valtiolle.
Kalastajia oli kourallinen. Olin jo kirjautumassa jaolle ja tuen saajaksi. Vene oli trailerilla menossa Porin liepeille parkkiin.
Sitten hiljeni täydellisesti. Maa ja Metsätalousministeriökin vaikeni.
Kuuleman mukaan verottaja oli lähestynyt miljoonien tulonmenetyksillä elämöineitä kalastajia veromätkyillä.
Kunnon korvaukset menivät sivu suun. En laskenut venettäni vesille.
Tässä keskustelussa eniten minua ällistyttää ettei missään tule ilmi että kukaan ottaisi kantaa siihen että tällä vauhdilla meillä ei ole mitään mitä kalastaa Itämeressä! Kaikista muusta on kyllä huolta! Mitä väliä siis paljonko myrkkyä kaloissa on tai ei? Pääsemme historiaan ei vaan Itämeren kalojen myrkyttäjänä, vaan myös ’Sukupolvi joka tyhjensi meret’- tittelillä!!
Luettuani ’Tyst hav, Jakten på den sista matfisken, Isabella Lövin, paljon kohua ja useita palkintoja saanut kirja 2007 kirjailijan suuresta työpanostaan selvittää Ruotsissa tehtyjä päätöksiä kalastuksessa viimeiset 30v ja mihin se on kalakanta vienyt. En meinaa saada se luettu koska se saa minut itkemään ja viettämään unettomia öitä, miten voimme ollaan niin ajattelamattomia!! Lukekaa ken uskaltaa!
Tässä hänen vertailuja siihen, jos sama olisi tehty maalla eläville, mitä meressä eläville olemme tehneet. Tämä heijastaa meidän ymmärtämättömyytemme! Enkä voi uskoa että Suomessa ollaan oltu yhtään sen parempia, samalla tavalla olemme mekin toimineet.
Tässä kun puhumme et jotain kala voi syödä/kalastaa ja toiset ei, mihin se johtaa. Tässä on minun mielestä hyvin vertailtu et näin siinä käy. On käynyt!
”Aldrig hade vi tillåtit skattesubventionerade skogshuggare att hugga ner icke färdigvuxen skog tillhörande det allmänna, aldrig hade vi tillåtit att delar av skogen kasserades för att den var kortsiktigt olönsam, aldrig hade vi tillåtit att alla andra arter skövlades och dödades i jakten på just bara en sorts träd. Aldrig skulle vi stillatigande bevittna slakten på ekorrar, fåglar och älgar för att en yrkesgrupp med skattesubventionerade skogsmaskiner skulle få fortsätta med sin ‘livsstil‘.”
Kirjassa kaikki saavat puhua kalastajat, poliitikot, biologit ym. Paljon viitteitä lähteisiin ja poliittisiin päätöksiin eli kunnon dokkari. Tässä Lennart Nyman, kokenut ja paljon asiaan perehtynyt kalabiologin lakooninen loppukommentti tapahtuneesta:
”Alltför många, alltför effektiva fiskebåtar har finansierats av alltför mycket offentliga pengar för att fiska alltför få fiskar. Så enkelt är det.”