Onko julkisen vallan tarpeen pyrkiä torjumaan lamaa elvyttämällä? Minusta on vähän kummallista, että tästäkin pitää keskustella. Ajatus, että lama on rangaistus, joka on vain kärsittävä, koska olemme eläneet liian hauskaa elämää, varmaankin liittyy jotenkin kaamokseen. IMF taisi toivoa elvytykseen noin kaksi prosenttia BKT:sta. En pysty kumoamaan elvytyksen vastaisia argumentteja, koska en ole niitä ymmärtänyt.
Miten elvyttää, jakamalla rahaa helikopterista vai valtion budjettialijäämällä?
Helikopterielvytystä on joskus kokeiltu deflaation parissa painiskeleassa Japanissa. Rahan jakaminen kansalle ei toiminut, koska kotitaloudet nostivat vain säästöastettaan. Krugman selitti tuohon aikaan Japanin talouden pysähtymistä huonolla eläkejärjestelmällä, joka pakottaa säästämään pahan päivän varalle.
Helikopterielvytyksen sovinnaisempi muoto ovat veronalennukset. Niiden huono puoli tietysti on, että elvytyksellä on tapana jäädä pysyväksi; verojen korottaminen olojen parantuessa on vähän hankalaa.
Veroja alentamalla vai julkisia menoja lisäämällä? 1970-luvun makrokursseilla opetettiin, että menojen lisäämien on veronalennuksia tehokkaampaa. Raha kiertää tavallaa yhden kierroksen enemmän.
Investoinnit ovat luonnollisesti parempi elvytyskeino kuin julkisten kulutusmenojen lisääminen. Jos laaman kunniaksi rakennetaan pari pyramidia, se ei synnytä tarvetta rakentaa niitä lisää laman mentyä ohi. Jos pyramidit vaihdetaan johonkin hyödyllisempään, kuten Kehärataan, nyt tehty investointi jopa vähentää investointitarvetta sitten joskun, JOS lama hellittää.
Kaikenlainen rakentaminen on hyväksi jo siksikin, että suhdanteet kohtelevat rakennusalaa erityisen huonosti. Kun vapautuva kapasiteetti otetaan hyödylliseen käyttöön, elvytyksen ei pitäisi edes ruokkia inflaatiota. Nyt pitäisi rakentaa asuntoja kasvukeskuksiin – hankkeet ovat käynnistettävissä muutamassa viikossa, koska jäihin pantuja projekteja ja huputettuja työmaita on yllikyllin.
Homekoulut kannattaisi korjata, siltoja rakentaa ja ennen kaikkea investoida rautateihin.
Alkuperäinen kysymys kuului, pitäisikö tämän rahoittamiseksi hyväksyä setelirahoitusta. Minä tarkoitan setelirahoituksella sitä, että valtio saa keskuspanilta rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Moni pitää sitä moraalittomana, mutta onko laman aikana syntyvän jättimäisen julkisen velan takaisinmaksussa järkeä sen enempää kuin oli Britannian 20-luvun siirtymisessä takaisin kultakantaan?
Tiedän kyllä, että setelirahoituksen varsinainen määritelämä on, että keskuspankki ostaa valtion obligaatioita, mutta tämä raja on kyllä kuin veteen piirretty viiva. Miten se eroaa siitä, että keskuspankki tunkee rahaa vähän jonkaisen taskuun ja nämä sitten ostavat valtion obligaatioita.
Raha kiertää toki valtion menojen tapauksessa yhden ylimääräisen kierroksen, mutta se päätyy ”seuraavalle kierrokselle” vain niiden taskuun, joilta valtio ostaa jotain. Jos meillä on ongelmana se, että rakennusalalla on ylikapasiteettia, on toki järkevää valtion (tms) investoida vähän enemmän sellaisiin asioihin, joihin se muutenkin investoisi lähivuosina. Tämä jo siksi, että nyt niitä investointeja voi tehdä halvemmalla kuin silloin kun liikutaan kapasiteetin rajalla.
Mutta edelleen, jos ylikapasiteetti on merkittävä ongelma, valtion rakennusprojektit ovat pelkkiä krapularyyppyjä.
En nyt lähde laajemmalti pohtimaan aihetta tässä, mutta esitän ajatuksen, jota kehiteltiin Ydin-lehden järjestämässä keskustelutilaisuudessa kulutuksesta.
Miksi aina elvytyksestä puhuttaessa puhutaan rakentamisesta. Ymmärrän toki investointien aikaistamiseen liittyvän järjen, mutta eikö yhtä lailla olisi mielekästä elvytyksenä tukea teattereita enemmän, työttömyyden lisääntyessähän ihmisillä on enemmän aikaakin? Ja palkata lisähenkilökuntaa päiväkoteihin, kouluihin ja yliopistoihin? Siis tehdä kaikkea sitä, mitä me sanomme, että maailmassa tulisi enemmän tehdä. Vai onko tässä nyt jokin syy siihen, miksi rakennusalan työpaikat ovat huikeasti tehokkaampaa elvytystä kuin lähihoitajien?
Ero kulutusmenojen kasvattamisen ja investointien aikaistamisen välillä on siinä, että jos nyt palkataan päiväkoteihin ylimiehitystä, tätä ei voida ottaa nousukauden aikana takaisin pitämällä yhtä kauan alimiehitystä. Jos nyt rakennetaan Kehärata, sitä ei tarvitse rakentaa enää korkeasuhdanteen aikana.
Rakennusala on perinteisesti se, jonka suhdanteita julkisilla projekteilla pyritään tasaamaan. Jätetään rakentamatta, kun taloudessa menee kovaa ja hinnatkin ovat ylhäällä, ja rakennetaan silloin, kun on hiljaisempaa ja hinnatkin alhaisemmat. Näin ainakin ideaalitilanteessa. Markkinat kuitenkin oppivat, ja sopeutuvat tällaiseen toimintamalliin.
Epäilen vahvasti, että rakennusalan korkeat voitot samalla kun alan tekninen ja toiminnallinen kehitys on ollut erittäin hidasta, voi liittyä juuri tähän julkisen sektorin takuurahoitukseen. Uhkaukset lomautuksista ja irtisanomisista takaavat aina uusia tilauksia, joista ei tarvitse kilpailla hinnalla tai tehostaa omaa toimintaa.
Laman yhteydessä jotkut puhuvat sen tervehdyttävästä vaikutuksesta talouteen ja yritysten toimintaan. Rakennusalalla mekanismi ei toimi.
”JOS lama hellittää”
Pidätkö merkittävänä riskinä talousjärjestelmän romahdusta, sotia ja sivilisaatioiden rappeutumista?
Lamahan on hyvä asia kun juoksutahti taukoaa ja roska jää kauppoihin. Toki tämä jakaantuu epätasaisesti, mikä on valitettavaa. Vanhainkodeissa juostaan kahta kauheemmin. Työtä voisi silti myös jakaa niin kaikki voittaisivat.
Taloudellisen laman ja perustarpeiden tyydyttymättömyyden välillä on valovuosien kuilu Suomessa. Kunhan ei nyt oteta mitään maailmanhistorian Grand Turnia tähän.
”Jos nyt palkataan päiväkoteihin ylimiehitystä…” Eli niissä on nyt riittävästi / oikea määrä miehitystä? Kuten myös muilla hoito- ja koulutusaloilla, vai?
Satuin tänään vilkaisemaan skriptaa, jossain siellä höpistiin jotain 60Me vajeesta edes lainsäädännön vaatimaan tasoon. (summa on toki pähkinöitä, mutta kuitenkin) Ei kyllä kerrottu mikähän se lain vaatima taso on ja millä perusteella siinä on vajetta, todettiin vaan että näin on. Samalla kun ihmeteltiin muita rahanreikiä.
Anteeksi lähteen puute, tässä:
http://www.halla-aho.com/scripta/onhan_meilla_varaa.html
Homekoulut kannattaisi korjata, siltoja rakentaa ja ennen kaikkea investoida rautateihin.
Mielestäni musiikkitalon rakentaminen keskellä korkeasuhdannetta oli suorastaan rikollista tyhmyyttä. Hankkeen budjettikin räjähti, kun korkeasuhdanne nosti kustannukset. Tuollaiset hankkeet pitäisi ilman muuta tehdä keskellä lamaa, kun rakennusfirmoilla ei ole muutakaan tekemistä.
Kehärata vs. päiväkodin työntekijä?
Kun on juhlapuheiden aika, yleensä kaivetaan esiin se fraasi, että koulutus, kulttuuri, liikuntamahdollisuudet jne. ovat investointeja, mutta kun tosipaikka tulee, infraa ja investointeja ovat vain ne asiat, jotka ovat betonista tehtyjä?
Touko Mettinen
Ajatus lamasta rangaistuksena ei välttämättä liity suomalaiseen kaamokseen, sillä jotain samankaltaista on nähtävissä teoretisoinneissa J.M. Keynesin homoseksuaalisuuden ja talouspolitiikan yhteydestä. Konservatiivit muistuttavat mieluusti, että koska homoilla ei yleensä ole lapsia, he eivät välitä tulevaisuudesta, vaan haluavat elää hedonistisesti ”tässä ja nyt”.
Keynesiläisen elvytyksen kannattajat eivät usko säästäväisyyden kristilliseen perushyveeseen, säästäväisyyden moraaliseen arvoon sen itsensä vuoksi, vaan he haluavat elää velaksi ja päästä lamasta mahdollisimman nopeasti.
”En pysty kumoamaan elvytyksen vastaisia argumentteja, koska en ole niitä ymmärtänyt.”
No tämän myöntämistä on kyllä saanut odottaa.
Kumoamisyrityksen puutteesta ei voi kyllä syyttää. Mahdotontahan siinä on onnistua, jos ei tiedä mitä yrittää kumota.
Elvytys ja pitkän tähtäimen politiikan korjaukset pitäisi pitää erillään toisistaan. Molempia tarvitaan.
Elyvytys on tapa saada rahaa talouden kiertoon. Se, että parturilla on nälkä ja pizzerian pitäjällä on pitkä tukka, ei hyödytä ketään. Eikä se ole tarpeellista ”palautumista” nousukaudesta. Jos työtön puuseppä saa töitä valtion elvytysrakennustyömaalta, on hänellä varaa käydä pizzeriassa pizzalla, jonka jälkeen pizzakokki menee parturiin, jonka jälkeen parturillakin on varaa pizzaan jne…
Olisikos arvonlisäveron tilapäinen lasku (3kk tai 6kk) hyvä elvytyskeino? Se varmasti tukisi kulutusta paremmin kuin helikopterirahoitus. Ja ALV-alen loppumisella olisi haluttu inflatoiva vaikutus. Kampaamoiden ALV-alekokeilusta ei pitäisi vetää liikaa johtopäätöksiä, koska kyseessä on isojen hintaerojen ja huonon hintatietoisuuden ala.
Kirjoitin pari päivää sitten aiheesta blogiini:
http://rikuosterman.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/28/elvytetaan-arvonlisaverolla-tuloveron-lisaksi
”Alkuperäinen kysymys kuului, pitäisikö tämän rahoittamiseksi hyväksyä setelirahoitusta. Minä tarkoitan setelirahoituksella sitä, että valtio saa keskuspanilta rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin.”
Niin, en kyllä muista juuri mitään makrotalouden kursseilta, mutta eiköhän tuohon vastaus ole myöntävä. Kun elvytyksellä tarkoitetaan rakentamista, teitä, rautateitä jne. Jos taas elvytyksellä tarkoitetaan lisävirkoja päiväkoteihin ja ”sen sellaisiin” esitän vastalauseen. Eihän se ole mitään elvyttämistä.
En päällepainavan nuhan (kestoselitys) takia jaksanut oikein perehtyä Osmon kirjoitukseen ja sen saamiin vastauksiin, mutta ensinnäkin…
Elvytyksen on oltava, hmm, sanoisinko elvyttävää. Ei ole mitään järkeä elvyttää taloutta tunkemalla rahaa talouden osiin mitkä eivät elvytä valtakuntaa, ainoastaan sen pientä osaa.
Toisaalta voisi kysyä, että mitä raha on. Siis mutakin kuin huonoa paperia. Onhan se laskentayksikkö. Joku laskentaan kelpaava yksikkö meillä on kuitenkin oltava, mutta onko sen oltava täysin fiktiivinen, lähinnä luottamuksen osoitin.
Ylempänä anarkiako ovella? kirjoitti 31.12.2008 kello 10:12
“JOS lama hellittää”
Tottakai se hellittää. Kuinkas muuten. Mikäli lama ei hellitä muulla tavoin se pidenee ja pidenee kunnes voidaan todeta, että olemme normaalissa taloudellisessa tilanteessa.
Eikö olisi kaikkien etu muiden kuin suomalaisten rakkennusmiesten kannalta se, että Suomeen tuotaisiin lisää 2 euron tuntipalkalla työstenteleviä rakennusmiehiä ulkomailta juuri sen rakentamisen ajaksi. Näin ei tarvitsisi maksaa suomalaisille rakennusmiehille ansiosidonnaista silloin kuin töihin eivät pääse. Eikä eläkertymiäkään tarvitsisi rakentajille maksaa.
Sitten kun vielä saataisiin halvat rakennusmiehet rakentamaan muitakin kuin valtion rakennuttamia kohteita, ja kun vielä halvat rakkennuskustannukset menisivät asuntojen myyntihintoihin, niin eikö tästä jo riemu syntyisi.
Teollisuudessa yleisesti ovat automaatio ja tuotannon siirtäminen halvempiin maihin vähentäneet tehokkaasti työpaikkoja. Rakennusala on kehittynyt hitaammin ja se työllistää yhä paljon suomalaisia.
Jos rakennusala kehittyy kuten muut alat, suomalaiset työpaikat vähenevät sielläkin. Jopa maatalouden työpaikat ovat vähentyneet, vaikka maataloutta tuetaan jatkuvasti.
Kansantalouden kannalta voisi olla parempi maksaa työttömälle suomalaiselle rakennustyöläiselle 70% ansiosidonnaista ja vierastyöläiselle 30% entisestä palkkatasosta (ylittänee minimipalkan). Kuluttajia kun olisi tällöin enemmän, todennäköisesti ostaen nopeammin kiertäviä hyödykkeitä.
Tässä tulikin mieleen muistikuva kymmenen vuoden takaa: 90-luvun lopulla Hervantaan Hermian alueelle, nousi joka vuosi Nokialle toimistorakennus. IT-kuplan puhjettua laajennettiin korkeakoulun tiloja.
Sympatiseeraan Aromaan huomiota, että miksi ei voisi käyttää rahaa palveluihin. Kuten Osmo vastaa, taustalla tässä on ajatus että investoinnit esim. infraan ovat kertaluonteisia kun taas palveluiden lisäämisen kuluvaikutus on pysyvä.
Ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä että palvelun täytyy olla pysyvää, oliko esim. Pohjois-Karjala-projekti investointi vai jatkuva kulu? Eli eikö elvytystoimena voisi yhtä hyvin tehdä palveluprojekteja kuin rakennushankkeita, edellisten myös otaksuisin työllistävän paremmin per käytetty euro.
Itse kannata veronalennuksia, koska julkisella sektorilla rahankäyttö on keskimäärin leväperäisempää kuin yksityisellä. Elvytyksenä väylähankkeiden rakentamista kannatan, mutta valtion yleismenojen lisäämistä vastustan henkeen ja vereen. Lama-aikoina rakennettuja menoautomaatteja ei saada enää koskaan purettua, paitsi ehkä seuraavan laman aikana.
Osmo argumentoi veronalennusten muuttuvan pysyviksi. Nykyisellä veroasteella se ei kyllä haittaisi ollenkaan, mutta mikä estää tekemästä kerta-alennuksia? Ei mikään mahti maailmassa estä tekemästä kertaluontoista veronkevennystä esimerkiksi tulonhankkimisvähennyksen tapaan.
Vähän aiheen vierestä, mutta mises.orgissa oli erinomainen kirjoitus, joka kritisoi elvytyksen perustelua käyttämättömien resurssien ottamisella käyttöön: http://mises.org/story/3290
Tätä pointtiahan Tiedemieskin on pitänyt esillä. Taantuma on seurausta väärin allokoiduista resursseista. Tulevaisuuden hyvinvoinnin perusta on näiden resurssien uudelleen allokoiminen oikein. Tämä tapahtuu markkinoilla. Jos valtio elvyttää se sekaantuu markkinoiden hinnoitteluprosessiin ja estää / hidastaa resurssien uudelleen järjestelyä.
Käyttämättömien resurssien ongelma on todellinen ja kritiikki johon Björk linkkaa on omasta näkökulmastani osittain ihan validia. Käsittääkseni kritiikki on kaksiosaista.
1. Elvytys ei kohdistu vain käyttämättömiin resursseihin, vaan myös sellaisiin, jotka tulisivat käyttöön ja siten elvytys nostaa näiden (’väärin’ investoitujen) resurssien hintaa ja pahimmillaan kannustaa tekemään lisää huonoja investointeja.
Tämä on totta, mutta mielestäni se on argumentti lähinnä Osmon piloillaan esittämää pyramidinrakennus-elvytystä vastaan. Sellaiset investoinnit, joita valtio aikoo jollain aikataululla kuitenkin tehdä (tiehankkeita, muuta infraa, rakentamista), on ihan hyvä aikaistaa ja pyrkiä ajoittamaan laskusuhdanteeseen. Tämä paitsi elvyttää, on myös halvempaa ja sotkee markkinoita vähemmän kuin investoiminen korkeasuhdanteessa. Itseasiassa elvytys tässä suhteessa on minusta jopa sivuseikka; jopa libertaarien pitäisi olla tämän kannalla tuon halpuus-argumentin vuoksi
2. Resurssit ovat käytämättöminä, koska on investoitu liikaa ja väärään paikkaan, ja siksi näiden resurssien on hyväkin jäädä käyttämättä ja niiden arvon romahtaa.
Tämäkin on sinänsä totta ja valtion ei pidäkään lähteä kovin spesifisti tekohengittämään mitään teollisuudenalaa. Esimerkiksi USA:n autoteollisuuden (ja Saksan myös) pelastuspaketit ovat minustakin typeriä. Näillä teollisuudenaloilla on vääränlaista kapasiteettia ja sitä on liikaa, ja niiden pitää sopeutua.
Mutta tässäkin kyse on dynaamisesta prosessista. Kysymys ei pitäisi olla ”annetaanko romahtaa” vai ”pumpataanko mielipuolisesti rahaa pelastamiseen”, vaan pääoman ja työvoiman allokaation voiteleminen ja alasajon aiheuttamien negatiivisten sivuvaikutusten hoitaminen. Ei ole kenenkään etu, että syntyy nopeasti aavekaupunkeja; Detroitista voi hyvinkin tulla ghettojen ja hylättyjen tehtaiden kaupunki, vähän samaan tapaan kuin Buffalosta tuli toisen maailmansodan jälkeen.
En ole tavallaan eri mieltä noista argumenteista, mutta niitä pitäisi soveltaa kvantitatiivisesti. On selvää, että jos joku teollisuudenhaara kärsii, se kärsii ”hyvästä syystä”, siis, sen kapasiteetin pitääkin pienentyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kontraktio voisi mennä liian pitkälle aivan samaan tapaan kuin ekspansio meni (ja tietysti se meni; lamahan johtuu siitä)