Työttömän asuntolaina?

Ministeri Jan Vapaavuori on ehdottanut, että nyt asuntonsa ostava saisi asuntolainaansa työttömyyden sattuessa helpotusta: lyhennyksiä ei tarvitisi maksaa ja valtio maksaisi korot siltä osin, kun korko ylittää tavanomaisen vuokran.

Ensimmäisen kohdan ymmärrän hyvin, koska olen sitä itsekin moneen kertaan ehdottanut. Pankeille ei maksaisi mitään, jos ne luopuisivat lainojen lyhennyksistä silloin, kun asiakas ei niitä pysty maksamaan. Pankki ei tarvitse lyhennystä, sille riittävät pelkät korot. Päin vastoin, hallintokulut vähenevät, kun ei tarvitse tyrkyttää lainoja seuraaville asiakkaille. Jos tällainen vapaavuosien käytäntö olisi, omistusasuminen tulisi niidenkin ulottuville, joiden työsuhde ei ole asuntolainan kannalta nyt riittävän turvallinen: Kun yhteiskunta tukee omistusasumista paljon vuokra-asumista avokätisemmin, on oikein saattaa tämä edullisempi asumismuoto vähävaraisempienkin ulottuville. Nyt tällainen takuu työttömyystilanteessa voisi rohkaista asunnon ostamiseen.

Tuota korkokohtaa en ymmärrä ollenkaan. Mikä on sellainen asuntolainan korko, joka ylittää tavanomaisen vuokran?   Onhan vuokra jokseenkin aina verovähennyksellä subventoitua asuntolainaa korkeampi. Vai tarkoittaako Vapaavuori vuokraa jostain pienemmästä asunnosta? Huomattakoon, että myös omistusasuja on oikeutettu asumistukeen maksamiensa korkojen ja yhtiövastikkeen perusteella.

36 vastausta artikkeliin “Työttömän asuntolaina?”

  1. Entäs mun lukuisat pikavipit, jotka on menneet elämiseen…

    Kuka ministeri niistä kantaisi huolta? Miksi asuntolaina olisi jossain erityisasemassa?

  2. Vapaavuoren ehdotus olisi erinomaista elvytystä luottolamasta johtuvaan alkavaan taantumaan, siksi kannatan sitä. Minunkin mielestäni korkokohta on kuitenkin outo ja asumistuen mahdollisuuden vuoksi tarpeeton. Voisin kuvitella Vapaavuoren tarkoittavan suunnilleen tätä: jos(yhtiövastikeet + lainankorko > käypä vuokra) niin tuetaan. Mutta käypä vuokra on erittäin huonosti määritelty käsite…

  3. Minusta idea on erinomaisen hyvä tähän tilanteeseen, blogasin pidemmin aiheesta. Mitä tulee tuohon Osmon kysymykseen, tulkitsen niin että tuo ”vuokra” olisi sidottu maksukykyyn eikä yleiseen vuokratasoon (arvataan 30% nettotuloista).

    Näin siksi, että jos asunto joudutaan realisoimaan ja työtön joutuu muuttamaan vuokra-asuntoon, niin vuokraan saa tulosidonnaista asumistukea, kun taas korkovähennys on tuloista riippumaton. Suuresti pudonneilla tuloilla tuo asumistuki voi olla suurempi. Ja tästä syystä tällainen järjestely tuskin maksaisi juuri mitään yhteiskunnalle.

  4. Lyhennysvapaat hyväksyn, mutta korkokulut ovat minusta jo velallisen sijoitukseen kuuluva riski. Eikö näitä asuntojen hintoja pönkittäviä tukimuotoja ala olla jo ihan tarpeeksi?

    Minusta asunnon ostaminen on sijoittamista. Sijoittamisessa on riski; vieläpä sellainen että kohde-etuuden arvo saattaa laskea.

  5. Ensimmäiset asiat minäkin ymmärrän, mutta tuota korko -kohta oikeasti en. Mielesäni tuollainen pistää lainanotajat täysin erilaiseen asemaan. Jos asunnonostaja pelkää työttömyyttä ja hän haluaa varmistua etteivät korkomenot karkaa käsistä hän ostaa pankilta korkokaton lainnaansa. Ihmiset ovat esim. tänä vuonna ennen korkojen laskua ottaneet kalliita pitkiä korkokattoja kun ovat varautuneet lamaan. Ja nyt sitten valtio yhteisistä varoista antaisi tänä vuonna ilmaiseksi tuollaisen korkokaton asunonostajille. Tällainen ennakkotapaus vaan ylikuumentaa edelleen asuntomarkkinoita seuraavassa nousussa kun ihmisille tulisi käsitys että laman aikana valtio kuitenkin huolehtii lainasta. Ettei vain jollain Vapaavuoren tutulla olisi ongelmia saada asuntonsa kaupaksi. Asuntomarkkinoita pitää tällä hetkellä omakohtaiset kokemusteni perusteella lukossa se että ostajat odottavat hintojen tippuvan, ei se että ihmiset pelkäisivät työttömyyttä.

  6. Pistin tällaisen Hesariin, mutta eihän ne sitä julkaise joten menköön vaikka tänne:

    Asuntoministeri Jan Vapaavuori on jälleen kunnostautunut esittelemällä uuden sidosryhmilleen suunnatun asumistuen muodon. Tällä kertaa veronmaksajien tulee maksaa myös työttömien asuntolainat. Ilmeisesti jo kertaalleen korotettu ARA-asuntojen asuntokohtainen tuki ei riittänytkään rakentajille.

    Näyttää siltä, että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimustulokset asumistukien valumisesta suurimmaksi osaksi hintoihin, ovat vain vahvistaneet ministerimme uskoa asumisen eri tukimuotoihin. Tuet tutkitusti toimivat ja nostavat sekä vuokria että hintoja. Parhaimpana piirteenä näillä yritystuilla on, että äänestäjät luulevat niiden tekevän asumisesta halvempaa.

    Uuden tukimuodon perustelut vaikuttavat ontoilta. Eikö ministeri tiedä, että pankeista on saanut ostaa asuntolainan yhteydessä työttömyyden varalle vakuutuksia jo pitkään? Eikö ministeri tiedä, että pankeista saa jo nyt lyhennysvapaita, jotka ovat asiakkaan maksuvaikeuksien yllättäessä pankin oman edun mukaisia? Kaikkein käsittämättömin on ministerin huoli pankkien muka vaatimista lisävakuuksista. Luulisi nimittäin edes asuntoministerimme lukeneen lainojen yleiset ehdot, joista selviää ettei asunnon hinnan lasku riitä perusteeksi lisävakuuksien vaatimiselle.

    Ilmeisesti asuntoministeri ei myöskään tiedä että työttömällä omistusasujalla on myös mahdollisuus hakea yleistä asumistukea. Mutta ei se mitään, ainahan Suomeen yksi uusi tuki vanhojen tukien päälle mahtuu.

    Työttömien omistusasujien kohtaloa ei ole syytä vähätellä. Onhan Suomen asuntolainakanta ennätyksellisen tiukasti sidottu vaihtuviin korkoihin jotka seurailevat keskuspankin ohjauskorkoa kohti nollaa EKP:n laskeman kuluttajahintaindeksin käännyttyä jo laskuun. Miten työttömät omistusasujat voisivatkaan pärjätä pian lähes nollakorkoisine asuntolainoineen ilman asuntoministeriämme? Olisihan se nyt liikaa vaadittu, että velalliset aivan itse ymmärtäisivät ostaa itselleen vakuutuksen työttömyyden varalle näin taantuman kynnyksellä, tai ennenkuulumattomasti mitoittaisivat asuntolainansa mahdollisten maksukyvyn muutosten mukaisesti.

    Työttömien lisäksi asuntoministerimme väittää olevansa huolissaan myös asuntorakentamisen vähäisyydestä. Suosittelisin ministerille tutustumista VATT:n tutkimuksiin kiinteistöveron korotuksen vaikutuksesta rakentamiseen. Valitettavasti tutkitusti toimivat keinot eivät taida kuitenkaan olla ministerin sidosryhmien mieleen, koska niihin ei liity minkäänlaisia tukia.

    Uusimman asumistukimuodon realisoitumista odotellessa joku voisi perustaa oikeistopuolueen, joka ei ole grynderien talutusnuorassa.

  7. ..ja tätä Soininvaaraan kommenttia taas en minä ymmärrä lainkaan:

    ”Pankki ei tarvitse lyhennystä, sille riittävät pelkät korot.”

    öö.. eikö pankki todellakaan tarvitse lainaamiaan rahojaan takaisin? Voi tietenkin olla niin, että mitä kauemmin pankki saa korkoja sitä kannattavampi asiakassuhde on (etenkin jos valtio halukas maksamaan takuukorkoa). Mutta jos olemme loogisia tämä ei voi olla perustelu, koska

    ”hallintokulut vähenevät, kun ei tarvitse tyrkyttää lainoja seuraaville asiakkaille”.

    Eli siis pankeilla ei olisi lainaa annettavaksi, koska lainoja ei lyhennettäisi? Tätäkö Soininvaara argumentoin? Mutta eivätkö pankit saa tulonsa lainoja myöntämällä? Siis että mitä?

  8. Juha H, suomalaispankit eivät tee tulostaan asuntolainojen transaktiomaksuista vaan korkokatteesta. Pankeille on se ja sama kenellä laina on, olettaen että laina hoidetaan eli korot maksetaan. Lyhentäminen ja lainan takaisinmaksu ei varsinaisesti edistä pankin bisnestä, ellei pankilla ole tuottoisampia kohteita kyseiselle rahalle.

  9. ”Minusta asunnon ostaminen on sijoittamista. Sijoittamisessa on riski; vieläpä sellainen että kohde-etuuden arvo saattaa laskea.”

    Vasta kun aletaan puhua useista asunnoista voidaan puhua sijoittamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Oman kodin ostaminen ei ole sijoittamista. Näillä leveysasteilla tarvitsee katon pään päälle.

  10. Ukri Niemimuukolle,
    Kiitos sivistyksestä – en ole pankkiasiain asiantuntija – mutta S:n logiikka ei vielä ihan vastaa minun logiikkaani: Jos lainoille tulisi valtiontakaus silloin lainojen kysynnän pitäisi kasvaa, muutenhan Vapaavuoren ja S:n hyvät aikeet eivät toteutuisi. Tässä tilanteessa lainojenmyöntöbisnes olisi kannattavaa ja eikä ihmisille tarvitsisin niitä väkisin tuputtaa.

  11. ”Ensimmäisen kohdan ymmärrän hyvin, koska olen sitä itsekin moneen kertaan ehdottanut. Pankeille ei maksaisi mitään, jos ne luopuisivat lainojen lyhennyksistä silloin, kun asiakas ei niitä pysty maksamaan.”

    Muistanko minä nyt ihan väärin, mutta kyllä ainakin meille pankissa luvattiin, että lyhennysvapaista kuukausista voi tulla neuvottelemaan, jos tulee sellainen elämäntilanne vastaan?

    ”Tuota korkokohtaa en ymmärrä ollenkaan. Mikä on sellainen asuntolainan korko, joka ylittää tavanomaisen vuokran?”

    Jos lasketaan yhteen korko, yhtiövastike ja rahoitusvastike (vaikka putkiremontista) ja jos asunto on kokonaan velalla maksettu, niin kyllä tuo voi ylittää jo sen, mitä samankokoisesta asunnosta vuokraa maksetaan. Mitenhän yleisen asumistuen ehdot omistusasumisen suhteen menevät? Lyhennyksiä sillä ei kai ainakaan voi maksaa, mutta entä lainan koron ja vastikkeen?

  12. Ahaa
    Näin iltatuimaan ajattelu ei ole ihan terävimmillään:
    Minä olen tottunut käyttämään termiä
    ”hallintokulu” merkityksessä sopimuksentekokulu+kirjaamiskulu. S. sisällyttää merkitykseen myös markkinointikulut.

  13. Aihetta sivuten: Täälläkin on puhuttu moneen kertaan kansalaispalkasta. Eikö kansalaispalkan tai vastaavan järjestelmän käyttöönotto vaikuttaisi asumiskustannuksiin nostavasti samaan tapaan kuin asumistuki tai asuntolainan verovähennysoikeus? Jos ei, miksi ei?

  14. Ylläoleviin: Vakuutuksia kyllä kaupataan, mutta niiden hinta, ehdot ja saatavuus ovat huonoja. Viimeksi kun katsoin tarjouksen läpi, niin käytännössä asuntolainan työttömyysvakuutus maksoi niin paljon kuin se maksimissaan korvaa, eli se ei ole mikään vakuutus. Lisäksi ehdot ovat kaiken järjen mukaan tiukentuneet. Eli nämä on ihan samaa sekundaa kuin terveysvakuutuksetkin, riski on niin suuri ettei sen jakaminen hyödytä.

    Tilanteessa jossa asuntomarkkinat seisoo ja uhkana on pikemminkin hintojen romahdus kuin niiden nousu, niin väliaikaiset tuet jotka siirtyvät hintoihin ovat poikkeuksellisesti jopa toivottavia. En ymmärrä mitä tekemistä tällä on sub-primen kanssa, mutta jos asuntojen arvo tippuu nopeasti ja paljon ”we are all sub prime”.

  15. Uhkana hintojen romahdus normaalitasolle.
    http://i202.photobucket.com/albums/aa71/hexbull/hintakaavio.gif

    Se että hintojen ei anneta normalisoitua on tietysti rahojen lypsyä tulevilta asunnonostajilta. Se toimii siis täsmälleen päinvastoin kuin väitetään. Se ehkäisee riskinottoa ja taloudellista toimeliaisuutta ja lopulta myös rakentamista.

    Se että osa ylikalliista asunnoista on ostettu velaksi on ainoastaan ja vain psykologinen ongelma. Kokovihreä hallitus onkin keskittynyt nimenomaan henkisen puolen asioihin ja niiden lumehoitoon…. (Heh, sehän on just niinkuin naistenlehti.)

  16. ”Jos lasketaan yhteen korko, yhtiövastike ja rahoitusvastike (vaikka putkiremontista) ja jos asunto on kokonaan velalla maksettu, niin kyllä tuo voi ylittää jo sen, mitä samankokoisesta asunnosta vuokraa maksetaan.”

    Sama havainto ainakin joillain alueilla Helsingissä ennen koronlaskuja ja vuokrankorotuksia, mutta tilanne on pohjimmiltaan epäterve eikä sitä pitäisi valtiovallan tukea edes symbolisesti. Korkotuella on lisäksi helppo rakentaa uusi entistä syvempi kannustinloukku.

    Rajujen suhdannevaihteluiden kanssa täytyy itse kunkin opetella elämään sen sijaan että valtio poistaisi riskiä sieltä missä sen pitääkin olla ostajan maksamia ylihintoja hillitsemässä. Valtiontakaus sen sijaan poistaa riskiä oikeasta paikasta eli lainaajalta, joka hillitsee lainojen marginaaleja jos pankkien välinen kilpailu muuten toimii.

    Vähän pelottavaa on se että järjestely tuo mieleen Fannie Maen / Freddy Macin, jossa valtio takaa subprime-porukan asunnonhankinnan tekemällä asuntolainoista riskiltään ”valtion papereita”, mutta ehkä tuonkin voi tehdä oikein.

  17. Verot, ja nyt näköjään myös velat, valtiolle maksettavaksi.

    Ostettakoon ensin pieni asunto, johon on vanhanaikaisesti säästetty etukäteen. Kun mopokortti-iässä aloittaa, niin kolmekymppisenä alkaa olla jo mukavasti säästöjä. Jos säästöt eivät yksin riitä asuntoon, kukin ottaa velkaa sen verran, kun katsoo pystyvänsä varmasti hoitamaan.

    Vapaavuoren ehdotus edustaa ihmeellistä ja kestämtöntä paapomista.

  18. En ymmärrä ehdotusta ollenkaan. Asunnon ostaminen velaksi on riskisijoitus, ei valtion pidä mennä nykyistä enemmän sitä tukemaan. Jos ei rahat riitä, muuttakoot velallinen pienempään asuntoon.

    Sitäpaitsi mitä enemmän ja avokätisemmin valtio tukee työttömyyttä, sitä vähemmän on kannusteita työllistyä. Lisäksi kaikki tällainen tukihärdelli vaatii byrokratiaa. Ei hyvä.

    Jos tahdotaan tukea asuntovelallisia niin nostetaan väliaikaisesti vaikka sitä korkovähennystä.

  19. Osmo: Tarkoitatko, että valtion pitäisi pakottaa pankit antamaan lyhennysvapaita vai ainoastaan, että pankit voivat sopia asiakkaidensa kanssa lyhennysvapaista haluamallaan tavalla ja sinä hyväksyt toiminnan isällisesti?

    Jos sinusta omistusasumisen tukeminen on eriarvoistavaa, niin vastaus ongelmaan ei todellakaan ole omistusasumisen laajentaminen vaan joko tuen poisto tai sen korvaaminen muille toisia kanavia pitkin. Meidän ei pidä tavoitella tilannetta, jossa kaikki omistavat asunnon, olipa heillä varaa siihen tai ei.

    Teemu K: Katon voi myös vuokrata.

    tpyyluoma: Sillä, että sijoittamisen riski poistetaan sekä pankilta, että asunnon ostajalta on huomattavasti tekemistä sub-prime lainojen kanssa. Päädymme tilanteeseen, jossa sekä asunnon ostajalle, että pankille on edullista lyödä vetoa sen puolesta, että asunnon arvo nousee. Jos veto menee ohi, niin laskun maksaa veron maksajat. Pankin kannattaa lainata myös ”huonoille” velallisille ja asunnon ostajien kannattaa ostaa, vaikka heillä ei olisikaan varaa asuntoon.

    Me emme tietenkään tarvitse kalliitta asuntoja vaan halpoja. Asuntojen hintojen tukeminen on haitallista. Jos asuntojen arvo tippuu nopeasti ja paljon, lainan maksukyky ei heikkene. Sen sijaan yhä useammalla on varaa asuntoon.

  20. Riitta kirjoitti 6.1.2009 kello 23:10

    ”Muistanko minä nyt ihan väärin, mutta kyllä ainakin meille pankissa luvattiin, että lyhennysvapaista kuukausista voi tulla neuvottelemaan, jos tulee sellainen elämäntilanne vastaan?”

    Niin, paljonhan pankissa luvataan silloin kun se on pankille eduksi. Tuliko maininta lyhennysvapaista kuukausista paperille lainasopimukseen? Siis niin selkeästi ja yksiselitteisesti, että voi mennä pankkin sanomaan, että pidän tänä vuonna nämä ja nämä kuukauden lyhennysvapaina ja ensivunna nuo kuukaudet.

  21. AB:n mopo keulii: ”Sillä, että sijoittamisen riski poistetaan sekä pankilta, että asunnon ostajalta on huomattavasti tekemistä sub-prime lainojen kanssa.”

    Nyt on siis ehdotettu, että valtio tukisi määräaikaisesti (1-2v) koronmaksua työttymyyden takia maksuvaikeuksiin joutuneelle, ja näin vain erittäin poikkeuksellisessa taloustilanteessa. Se että tämä ”poistaa” riskin sekä pankilta että velalliselta on älytöntä liioittelua.

    Jos nyt jätetään se ideologia vähemmälle, meillä nyt vaan de fakto yhteiskunta takaa jonkinlaisen toimeentulon mukaan lukien katon pään päälle, ja yritetään laskea auki: Masa on ostanut asunnon 120 000 eurolla, velkaa 100 000 euroa. Lyhennykset + korko 500e/kk (25v annuiteetti, 4% korkoa). Vastike 150e/kk. Masan nettotulot nyt 1500 euroa, mutta työttömänä 1000e/kk.

    Skenaario A) Masa sinnittelee lainansa kanssa, pankki ei myönnä lyhennysvapaata koska laina-aika on jo nyt 25v. Masalle jää asumiskulujen jälkeen 350 e/kk, ja sanotaan nyt että on vielä jotain muita menoja jotka sossuu katsoo pakollisiksi, niin Masa saa toimeentulotukea noin 100e/kk.

    Skenaario B) Masa ei saa sinniteltyä, ja asunto realisoidaan. Asunnosta saadaan pakkomyynnissä 90 000 euroa, eli 10 000 euroa jää luottotappioksi / Masan tavalla tai toisella maksettavaksi. Masa muuttaa vuokralle (500e/kk) ja asumistukea tullee noin 100 euroa kuussa. Masalle jää 600 miinus velan ulosotto käteen.

    Skenaario C) Valtio malliin Vapaavuori maksaa Masan korot, 350e/kk (tod. näk. mallissa pankki saisi valtionvelan koron mukaan joka olisi pienempi, mutta kuitenkin.) Valtio perii Masalta tämän vastineeksi 30% nettotuloista eli 300 euroa. Masalle jää vastikkeen jälkeen 550e käteen. (En jaksanut laskea poistuvan verovähennyksen vaikutusta)

    C on yhteiskunnalle halvempi, olkoonkin että nuo luvut on arvottu stetson-metodilla. Pointti on että tämä tuskin lisää yhteiskunnalle suoria kustannuksia. Vaihtoehto C on myös sekä Masan että pankin kannalta hyvä. Kokonaistaloudellisilta vaikutuksiltaan se on myös toivottavin, jos yksi Masa ei pysty hoitamaan lainaansa niin se on inhimillinen tragedia, jos noita Masoja on sata tuhatta niin se on kansantaloudellinen tragedia.

  22. Minusta asia pitäisi vain tehdä läpinäkyväksi ensivaiheessa. Eli asuntolainasopimuksissa pitäisi suosia sellaisia versioita, jossa laina-ajalle on luvattu tietty määrä lyhennysvapaita kuukausia jotka voi sitten käyttää haluamanaan ajankohtana.

    Pankit näitä varmasti suostuisivat tekemään, jos ihmiset sellaisia osaisivat pyytää. Vaikka niin, että pääsääntöisesti uuteen lainasopimukseen liittyisi 12 kuukautta lyhennysvapaata, jotka voi käyttää sitten kun on sille tarvetta. Pankki ja asiakas tietenkin voivat neuvotella muuta. En näe mitään syytä, miksi näihin sopimuksiin pitäisi pakottaa.

  23. Ainakin vuonna 2005, kun haimme asuntolainan, lainaan kuului 5 vuotta lyhennysvapaata.

    Itseasiassa pankkia tiukemman rajoitteen lainan lyhennsyvapaisiin kuukausiin määritteli valtio ensiasunnon ostajien takauksen ehdoissa. Tämä on järkeenkäypää sillä pankille lyhennysvapaat kuukaudet ovat puhdasta tuloa takaisinmaksetun koron kasvaessa.

  24. En ehkä yleensä ole Sinivihreän kanssa kovin paljon samaa mieltä, mutta tässä asiassa kylläkin.
    On jotenkin käsittämätöntä, että valtion verohelpotustuella on pitkään kannustettu ihmisiä velkaantumaan suuria asuntolainoja ottamalla.
    Jotenkin tämä perusongelma kannattaisi pitkällä tähtäyksellä hoitaa.
    Oikea idea taitaisi olla, että ihminen pyrkisi siihen, että hän elinaikanaan saa kasaan sen verran, että omien lapsien asunnonhankinta on helpompaa.
    Säästäväisyys kannattaisi nostaa (velka)kulutuksen sijasta yhdeksi ykköshyveeksi.
    Tämä ei tietenkään poista sitä, että ajankohtaisessa tilanteessa varmasti tarvitaan toimia, joilla pahimpia mahdollisia ongelmia (asunnon menettäminen ja velan jääminen) lievitetään.
    Myös vuokra-asumista voisi ruveta pitämään ihan normaalina ja kunniallisena elämänä. Se on käytännöllistäkin, koska nykyisin ihmiset muuttavat entistä enemmän työn perässä ja muutenkin.
    Uuden omistusasunnon realisoiminen ja uuden hankkiminen kaikkinen korko- ja maksujärjestyneuvotteluineen on aikaavievää ja melko byrokraattista puuhaa.

  25. Hiukan tuntuu oudolta että jättimäisiä lainoja ottanneille ”kerralla kunnon kotiin” ihmisille pitäisi antaa tuollaisia takeita. Eikö se johda riskikäyttäytymiseen jonka hinnan maksaa sitten valtio. Vrt. pankkituki.

    Se raha joka meni pankki tukiin oli pois syrjäytymisen ehkäisemisestä ? Ja säästöjen takaaminen on sentään astetta konstruktiivisempaa toimintaa kun ainakin suurien lainojen turvaaminen.

    Mutta en tyrmää ehdotusta ennen kuin ymmärrän asian paremmin.

  26. Sipilä kirjoittaa: ”On jotenkin käsittämätöntä, että valtion verohelpotustuella on pitkään kannustettu ihmisiä velkaantumaan suuria asuntolainoja ottamalla. Jotenkin tämä perusongelma kannattaisi pitkällä tähtäyksellä hoitaa.”

    Olen periaatteessa samaa mieltä. Lisätään verohelpotuksiin vielä asumistuki, korkotuetut vuokra-asunnot, asuntojen myyntivoiton verohelpotukset, markkinahinnan alittavat tonttivuokrat, ja jokunen jonka unohdan, niin yhteiskunta subventoi monin ja sekavin tavoin asumista.

    Mutta sitten taas toisaalta, onko tämä nyt niin iso ongelma? Käytännössä näiden tukien saajat ovat sama joukko kuin niiden maksajat, jos kansa haluaa tehdä valitsemiensa edustajien välityksillä päätöksiä joissa rahaa kierrätetään taskusta toiseen, niin mitä sitten?

  27. Keskustelun jälkeen olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että on oikein pyrkiä käytäntöön, jossa pankki lupaa joustaa (joutuu joustamaan) lainojen lyhennystahdista (mikä ei maksa pankille mitään) mutta olisi väärin tukea korkojen enemmän kuin jo nyt tuetaan asumismenoja asumistuen välityksellä. Jälkimmäinen merkitsisi selvästi ylisuuren asumisen tukemista, jos se on omistusasunto. Asumistukihan tukee vain kohtuudessa pysyvää asumistasoa. Asumistuen ehdoissa on kuitenkin rukkaamista. Nyt se ottaa koroista huomioon vain vähän yli 50 %, kun oikean tason pitäisi olla sellainen, että koroista otetaan huomioon määrä, joka yhdessä verovähennysoikeuden kanssa olisi sata prosenttia.

  28. En ole lukenut kaikkia kommentteja.

    Muistelen vain, että tuossa joitakin vuosia sitten kehitettiin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa loistva ja riskivapaa sijoitusinstrumentti heikosti maksukykyisten kansalaisten asunnonhankinnan rahoittamiseksi…

  29. Oppia ikä kaikki, minulle oli aivan uusi asia että asuntolainan korkomenot ylipäänsä otetaan huomioon asumistuessa. Mutta joo, tuo 100% taso olisi äkkiseltään mielekäs ratkaisu joka itseasiassa saattaisi tehdä tuon Vapaavuoren ehdotuksen tarpeettomaksi.

  30. tpyyluoma kirjoitti:
    ”Oppia ikä kaikki, minulle oli aivan uusi asia että asuntolainan korkomenot ylipäänsä otetaan huomioon asumistuessa. Mutta joo, tuo 100% taso olisi äkkiseltään mielekäs ratkaisu joka itseasiassa saattaisi tehdä tuon Vapaavuoren ehdotuksen tarpeettomaksi.”

    Kaiketi tärkeintä olisi huomta se, että mitä asumistuki taikka ministerin ehdotus itse asiassa sitten korvaisi käytännössä kuluja itse kunkin kohdalla.

    Niin kauan kun ei ole riittävän selviä laskelmia mitä korvataa milläkin lainantasolla, niin keskustelutkin ovat sitä yhtä ja samaa mitä poliitikot ovat suoltaneet julkisuuten vuosien ajan.

    Perusvakuutuksissakin on omavastuu ja ehdot. Sitten kun ehdot ovat käyneet riittävän selviksi, voikin ryhtyä laskemaan kohdallaan mitä hyötyä vakuutuksesta on ja oli.

    Sitä vaan tuppaa innostumaan kun jotain esitetään julkisuudessa ja omaa pää sitten tekemään itselle myönteisiä ajatuksia epäselvien asioiden suhteen.

  31. ”Lisätään verohelpotuksiin vielä asumistuki, korkotuetut vuokra-asunnot, asuntojen myyntivoiton verohelpotukset, markkinahinnan alittavat tonttivuokrat, ja jokunen jonka unohdan, niin yhteiskunta subventoi monin ja sekavin tavoin asumista.

    Mutta sitten taas toisaalta, onko tämä nyt niin iso ongelma? Käytännössä näiden tukien saajat ovat sama joukko kuin niiden maksajat, jos kansa haluaa tehdä valitsemiensa edustajien välityksillä päätöksiä joissa rahaa kierrätetään taskusta toiseen, niin mitä sitten?”

    Hyvä että olet ymmärtänyt tukisekasotkun olemassaolon, ikävä ettet ole ymmärtänyt tukien haittapuolia. Tukien saaja ei nimittäin valitettavasti ole sama joukko kuin niiden maksajat.

    Mainitsin jo aiemmin VATT:n tutkimukset joihin kannattaa mielestäni tutustua, joten tässä nyt vielä linkit. Ensin tukien vaikutuksesta hintoihin:

    http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_2442_id/797

    Ja sitten kiinteistöverotuksesta – toistaiseksi ainoa tietämäni keino jolla rakentaminen saataisiin käyntiin ilman subventointia. Tietenkään Vapaavuori grynderikavereineen ei halua käyttää näin tehokasta menetelmää:

    http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_2442_id/799

    Mutta palatakseni tukiin, kyse ei todellakaan ole siitä että hölmöläiset kantaisivat vettä (veroja) kaivosta toiseen (eli itselleen). Ehei. Hölmöläiset maksavat veroja, joilla maksetaan asumistukia, jotka suurimmaksi osaksi menevät suoraan kohonneiden vuokrien myötä vuokranantajille. Kohonneet vuokrat nostavat asuntojen hintoja, mikä pienentää uusien asuntosijoittajien (=vuokranantaja) vuokratuottoprosentin ”normaaliksi”. Joten kuka sitten käärii lopulta voitot? Grynderit, maanomistajat ja rakennustarvikkeiden kauppiaat. Ehkä pienemmässä määrin myös pankit paisuneiden lainojen tuomina tuloina. On tärkeää kuitenkin huomata, että hyvin pieni osa ”tuesta” oikeasti hyödyttää asukasta. Tukien myötä verorasite kasvaa ja hinnat/vuokrat nousevat, joten vain murto-osa tuesta jää asukkaan hyväksi.

    Samanlainen tutkimus voitaisiin varmasti tehdä muista asumisen tukimuodoista, kuten alijäämähyvityksestä tai ARA-tuista tai vaikka myyntivoiton verovapaudesta. Lopputulos tulee aina olemaan sama. Suurin osa tuesta päätyy rakennusteollisuuden, eli pahiten veroja kiertävän teollisuuden hyväksi. Se ei ole reilua, mutta elämähän ei ole.

    Asumisen kustannukset määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos lisätään vain tukien avulla kysyntää, lopputulos on että asumisesta maksetaan sitten vastaavasti enemmän. Vuokranantajat ja grynderit ottavat voiton kotiin, koska asukkailla on tukien avulla varaa maksaa.

    Mikäli asumisen kustannuksia halutaan laskea, tulee lisätä tarjontaa. Tarjontaa ei tule lisätä tukien avulla, koska tuettu rakentaminen tarkoittaa vain että ei-tuettu rakentaminen vähenee vastaavan määrän. Oikea tapa lisätä tarjontaa on tehdä tonttien seisottamisesta kannattamatonta korotetun kiinteistöveron avulla. Tämä on tietääkseni ainoa keino jolla luodaan ilman veronmaksajille kallista tukiautomaattia tarjontaa, joka pudottaa asumisen kustannuksia.

    Toinen keino vähentää asumisen kustannuksia on vähentää rakennuskustannuksia tinkimällä rakennusmääräyksistä. Ehkä rullatuolilla ei tarvitsisi päästä operoimaan aivan joka asunnossa. Ehkä energiatehokkuusvaatimuksillekin voitaisiin löytää joku kohtuus; mielestäni järkevintä olisi kannustaa energiatehokkuuteen energian verotuksella, ei rakennusmääräyksillä.

    Lopuksi vielä viittaukseni EKP:n kuluttajahintaindeksiin, joka käytännössä määrää mihin ohjauskorko ja sen perässä Suomalaisten asuntovelallisten korkorasite oikein meneekään:

    http://sdw.ecb.europa.eu/reports.do?node=100000181

    Indeksi polkee paikallaan joten voitte lopettaa Jeesustelun omistusasujien tulevista konkursseista. Korot menevät deflaation myötä NOLLAAN Japanin ja Yhdysvaltojen osoittamaa tietä. Lähitulevaisuudessa työttömän tarvitsee vain hoitaa lyhennysvapaalla asuntolainansa korot jotka ovat marginaalin suuruiset. Vuokralaisilla tulee olemaan paljon enemmän ongelmia kuin omistusasujilla, koska vuokrat eivät laske.

    Asumistuet pitäisi laittaa kokonaisuudessaan remonttiin. Käytännössä kaikki omistusasujille suunnatut tuet pitäisi poistaa ja korvata yleisellä sosiaalituen muodolla (on se sitten asumistuki tai toimeentulotuki tai kansalaispalkka) jota maksetaan ko. sosiaalitukea tarvitsevalle kohtuulliseksi katsottava määrä täysin riippumatta asumismuodosta, on se sitten vuokra tai velka. Siitä lienee konsensus että kaikkia sosiaalitukia emme pysty poistamaan, mutta jos järkeä haluttaisiin soveltaa, ainakin tukien päällekäisyydet poistettaisiin, ja pyrittäisiin siihen että mahdollisimman pieni osa tuista muuttuisi pelkiksi yritystuiksi.

  32. tpyyluoma: skenaarioissasi on yksi vika. Oletat, että se asunto tuhoutuu, jos Masa joutuu sen myymään. Todellisuudessahan joku jolla on oikeasti varaa asua siinä asunnossa muuttaa sinne. C on yhteiskunnalle kallein vaihtoehto.

    Siinä olet toki oikeassa, että kun veronmaksajat maksavat asuntolainojen korkoja, niin sekä pankki, että velanottaja hyötyvät.

  33. AB, vaihtoehdossa C tarjolla olevien asuntojen määrä ei muutu mihinkään, paitsi jos Masa muuttaa kimppäkämppään.

  34. tpyyluoma: Joop, luin tuota sinun postausta väärin. Olen pahoillani. Asuntojen määrä ei toki muutu mihinkään.

    Jos Masa joutuu myymään asunnon sen ostaa joku, jolla on siihen varaa. Ainoa tappio aiheutuu muuttamiseen kulutetusta työstä, sekä asunnon myymisestä aiheutuvasta vaivasta. Palkkioksi resurssit jakautuvat tehokkaammin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.