Lyhyempi työaika individualistisesti vai kollektiivisesti

“Soin­in­vaara käsit­telee teok­ses­saan mie­lenki­in­tois­es­ti kysymys­tä, joka luk­i­jalle var­masti tulee mieleen edel­lä san­otus­ta: eikö vapaa-ajan ja työsken­te­lyyn käyte­tyn ajan keskinäisen suh­teen ongel­maa kan­nat­taisi ratkaista yksilö­ta­sol­la? Onko se mis­sään mielessä poli­it­ti­nen ongel­ma, joka edel­lyt­täisi lain­säädän­nöl­listä ohjaus­ta? Tosi­asi­a­han on nimit­täin se, että suo­ma­laisil­la on jo nykyisel­läänkin yleis­es­ti ottaen huo­mat­ta­van paljon valin­nan­varaa tässä suh­teessa. Jos hyväksyy alhaisem­man tulota­son, on yleen­sä mah­dol­lista löytää esimerkik­si osa-aikaista työtä. Monille perit­ty tai aiem­min ansait­tu omaisu­us mah­dol­lis­taa työn­tekoon käyte­tyn ajan puris­tamisen todel­la vähi­in.”(Arto Tuki­ainen)

Kun aloin kir­joit­ta­maan kir­jaa, olin siinä käsi­tyk­sessä, että tarvit­semme kollek­ti­ivisia päätök­siä, mut­ta kir­joit­tamisen edetessä muutin mieltäni. Riit­tää, että annetaan ihmisille oikeus vali­ta. Tuo­ta oikeut­ta ei nimit­täin ole kaikil­la, ei esimerkik­si suurim­mal­la osal­la kun­tien ja val­tion virkamiehiä, eivätkä yksi­tyiset työ­nan­ta­jatkaan ajatuk­seen kovin suo­peasti suhtaudu.

Päädyin ennus­ta­maan, että suo­ma­laiset alka­vat käyt­täy­tyä kuten län­sieu­roop­palaiset jo nyt ja lyhen­tävät työaikaansa osa-aikatyöhön siir­tymäl­lä. Tämä seu­raa yleis­es­tä elin­ta­son nousus­ta ja siitä, että kaupungeis­sa syn­tynyt sukupolvi alkaa saa­da asun­ton­sa per­in­tönä. Vapaa val­in­ta ei joh­da opti­maaliseen tulok­seen, kos­ka jos ajat­telemme mui­ta olo­suhteina arvostamme tulo­ja liian paljon ja vapaa-aikaa liian vähän. Kos­ka oma ase­ma oikeasti para­nee, kun lisää tulo­jaan ilman, että muut lisäävät, mis­tä seu­raa aiem­min mainit­tu vauras­tu­misen kil­pavarustelu. Toisaal­ta vapaa-ajas­ta ei ole iloa, jos muut ovat työssä.

Tätä harhaa kuitenkin pro­gres­si­ivi­nen vero­tus kor­jaa vähän liiankin tehokkaasti; niin tehokkaasti, että työa­jan lyhen­tämisessä voidaan ede­tä jopa liian nopeasti. Onhan Suo­mi muut­tunut nopeasti myös kotiäi­tiy­hteiskun­naksi, mikä osoit­taa arvo­jen muut­tumista vähem­män rahaa palvoviksi. Sik­si uskon, ettei mitään eri­ty­isiä toimia tarvi­ta — pait­si se, että otet­taisi­in peri­aat­teek­si, että ellei ylivoimaisia esteitä ole, työn­tek­i­jän tulisi saa­da itse päät­tää, kuin­ka paljon työvoimaansa myy. Näin on nyt pien­ten las­ten van­hem­mil­la, joten ei se mah­do­ton­ta olisi.

Ran­s­ka lyhen­si työaikaa lakimääräis­es­ti kaik­il­ta (ja on nyt peru­mas­sa sitä). Hol­lan­ti ja Nor­ja ovat nou­dat­ta­neet Tuki­aisen epäpoli­it­tisek­si leimaa­maa indi­vid­u­al­is­tista lin­jaa ja pää­tyneet Ran­skaa lyhyem­pään keskimääräiseen työaikaan. Tämä “epäpoli­it­tisu­udessa” on sekin hyvä puoli, että se toteu­tuu väistämät­tä. Kollek­ti­ivista päätöstä työa­jan lyhen­tämis­es­tä ei nykyisessä asen­neil­mas­tossa saa­da aikaan.

Tämä sar­ja päät­tyy nyt tähän. Kiitän Arto Tuki­aista mie­lenki­it­nois­es­ta ja pohdi­tus­ta arvostelus­ta, joka aut­toi men­emään kir­jan argu­men­toin­nin ytimeen.

6 vastausta artikkeliin “Lyhyempi työaika individualistisesti vai kollektiivisesti”

  1. Yksi­tyiset työ­nan­ta­jat eivät tietenkään suh­taudu kovin suo­peasti sooloilu­un kokon­aistyöa­jois­sa, kos­ka se vaikut­taa kus­tan­nuk­si­in ja vaikeut­taa johtamista. 

    Jokaiseen työn­tek­i­jään liit­tyy ker­takus­tan­nuk­sia kuten koulut­ta­mi­nen, henkilöko­htaiset työpis­teet ja ‑väli­neet jne. Henkilö­työn tuot­tavu­us las­kee hitaam­man oppimisen kaut­ta kun työn­tek­i­jämäärä suh­teessa työaikaan kas­vaa. Moni­in pro­jek­ti­tyyp­pisi­in töi­hin liit­tyy tilaus- ja työn­tek­i­jäko­htaisia ker­takus­tan­nuk­sia. Samoin tarvi­taan enem­män kom­mu­nikoin­tia kun tek­i­jöitä on enem­män. Puhu­mat­takaan siitä, että töitä on tehtävä sil­loin kun niille on tarvet­ta. Asi­akkaat kun osta­vat tuot­tei­ta ja palvelu­ja sil­loin kun heille sopii. Vai­htel­e­van kysyn­nän olo­suhteis­sa työaika­jär­jeste­lyt ovat käytän­nössä niin han­kalia, että mitään ylimääräistä mutkikku­ut­ta työn­tek­i­jöi­den yksilöl­lis­ten miel­tymys­ten muo­dos­sa ei mielel­lään suvaita.

    Tietysti voidaan ajatel­la, että työn­tek­i­jä myy hänelle sopi­van työ­panok­sen niin hal­val­la, että työ­nan­ta­ja suos­tuu otta­maan hänen toiveen­sa huomioon. Mut­ta em. syistä hin­ta on hel­posti niin alhainen, että se ei enää kiin­nos­ta työntekijää.

  2. “Toisaal­ta vapaa-ajas­ta ei ole iloa, jos muut ovat työssä.”

    Hehheh. Itseasi­as­sa vapaa-ajas­ta on iloa juuri sik­si, että muut ovat töis­sä. Nimit­täin se joukko, joka viet­tää vapaa-aikaa nimeno­maan vir­ka-aikana eroaa merkit­tävän posi­ti­ivis­es­ti työtä teke­vistä taviksista. Tiet­ty joukos­sa on näyt­telijöitä ja mui­ta luonos­taan värikkäämpiä ihmisiä, mut­ta tyyp­il­lis­es­ti tämä jen­gi har­rastelee aina kypäl­lä ja haas­tavampia asioita.

    Työ­Tavis­ten elämän­sisältö taas on vain työ ja har­ras­tuk­set ovat löysää tuulipu­vus­sa löl­löt­te­lyä vir­ka-aiko­jen välis­sä. Viikon­lop­puna ei kovin mielel­lään ulkoile, sil­lä nämä työ­tavikset voivat olla niin muser­ta­van masen­tavia. Siis rumia ja tyh­miä ja lihavia. Har­ras­tusten pää­tavoite on useim­mal­la laihduttaminen.

    Kuten Osmo mainit­si niin tämä kokoaika­har­ras­t­a­mi­nen on ollut muiden län­si­maid­en tapaan lisään­tymässä. Tok­i­han meil­lä on vielä matkaa amerikkalaistyyp­piseen asen­teeseen, jos­sa viikon pyöräretkellekin pitää heti saa­da spon­sori ja mainostarra.

  3. Työi­ka lyhe­nee moenel­lakin taval­la, yleisin on työvu­osien vähen­e­m­i­nen. Työelämään tul­laan selvästi van­hempana ja lähde­tään aikaisin.

    Minä tulin työelämään jo 15-vuti­aana, mut­ta työ­nan­ta­ja alkoi pukkaa­maan eläkeput­keen heti 57-vuo­ti­aan ja var­maan koh­ta onnis­tuu . Olen syn­tynyt 50-luvul­la, joten työt­tömyy­seläke ei koske min­ua. Entisenä val­tion työn­tek­i­jänä min­un henkilöko­htainen eläkeikäni on 65-vuot­ta, jos eläköi­dyn päinäkin nenen tuo­ta ikää niin val­tion eläekk­tä leikatan rajusti.

    Eipä tässä auta muu­ta kuin sin­nitel­lä 6–7‑vuotta työkkärin lis­toil­la ja matkustuskiellossa .

  4. MIKÄ IHMEEN KOTIÄITIYHTEISKUNTA?

    Ode kir­joit­ti:

    “Tätä harhaa kuitenkin pro­gres­si­ivi­nen vero­tus kor­jaa vähän liiankin tehokkaasti; niin tehokkaasti, että työa­jan lyhen­tämisessä voidaan ede­tä jopa liian nopeasti. Onhan Suo­mi muut­tunut nopeasti myös kotiäi­tiy­hteiskun­naksi, mikä osoit­taa arvo­jen muut­tumista vähem­män rahaa palvoviksi.”

    Onko­han tässä näköharhaa:

    Onko Suo­mi muut­tumas­sa kotiäi­ty­hteiskun­naksi tai ollut muu­ta kuin “kotiäi­tiy­hteiskun­ta”.

    V 1987 äideistä oli liki­main suh­teel­lis­es­ti sama osu­us kotona hoita­mas­sa lap­si­aan kuin nykyäänkin (noin 6- 80.000 äitiä, siis äitiys­lo­ma­l­is­ten lisäk­si) . Moo­di tosin muut­tunut: ne jot­ka oli­vat oli­vat pitem­pään, ja ½ heistä teki samal­la muu­ta työtä esim. per­hep­äivähoita­ji­na. Kan­nat­taa main­tia, että tun­te­mani per­hep­äivähoita­jat oli­vat käyneet keskik­oulun ja usein myös vuo­den puu­tarhak­oulun, kaup­pak­oulun tms. Ikäko­hortis­taan he siis kuu­lui­v­at koulute­tumpaan puolikkaaseen.

    Samoin kotiäideis­sä on nyt enem­män korkeak­oulun käyneitä, mut­ta niin­hän on maas­sa muutenkin.

    Jotenkin ei voivält­tyä vaikutel­mal­ta, että Oden ja muidenkin vihrei­den per­spek­ti­ivi rajoit­tuu vain kaupunkien ylem­pään toimihenkilöväestöön.

    Useim­mat ihmiset menevät töi­hin sen takia, että se on toimeen­tu­lon kannal­ta vält­tämtätön­tä. Tämä muuten on erit­täin ter­ve asenne.

    Vähem­mäläkin voi selvitä sem­minkin kun yleinen tulosta­so on suun­nilleen kah­den­tunut siitä kun nykyiset äid­it ja isät oli­vat syn­tyneet. Aineel­lisen toimeen­tu­lon lisäk­si on ole­mas­sa ainee­ton toimeen­tu­lo, mm. per­heen sosi­aaliset suh­teet. Per­heen sosi­aal­i­talouden ylläpitämi­nen on yllät­tävän aikavaa puuhaa, ja toimi­vas­sa per­hessä se useim­miten on naisen vastuulla.

    Lopuk­si todet­takoon, että luon­no­varo­jen säästämi­nen edel­lyt­tä koti­talouk­sis­sa tehtävän tuotan­to- ja uus­in­tamistyön lisäämistä. Sitä on help­po tehdä las­ten­hoidon yhtey­dessä, edel­lyt­täen että osaa. Voin perustel­la tämän, mut­ta toivon, että tämän pal­stan luk­i­jolle se ei ole tarpeen.

  5. Suo­ma­lais­ten keskimääräi­nen työai­ka näyt­täisi ole­van län­sieu­roop­palaista keski­ta­soa OECD:n tilas­to­jen mukaan: http://ic.pressflex.com/249.pressflex.net/images//2570.photo.jpg

    Kir­jas­sasikin (muis­taak­seni) esimerkik­si nos­ta­masi Hol­lan­ti vaikut­taisi yksit­täiseltä poikkeustapauk­selta. Nor­ja on mah­dol­lis­es­ti toinen, mut­ta voiko reilua ver­taus­ta tehdä he kun ovat onnen­sa joh­dos­ta niin paljon rikkaampia (wikipedia/IMF: Nor­ja BKT henkeä kohden 98k, Suo­mi 55k epäreilua).

    Olisi mie­lenki­in­toista ymmärtää, kuin­ka Hol­lan­nin sys­tee­mi poikkea yleis­es­ti muista maista, ei vain Suomes­ta. Hol­lan­nin BKT/henkeä kohden näyt­täisi ole­van läh­es ident­ti­nen Suomen kanssa. Pitäisi käy­dä gap­min­der­il­la jos­sain vai­heessa kat­so­mas­sa kuin­ka tren­dit maid­en välil­lä poikkeavat.

    Kuitenkin, Suomen ver­taami­nen yleis­es­ti län­si-euroop­paan enem­män työtä tekevänä ei ehkä ole ihan perustel­tua sil­lä Suo­mi vaikut­taisi ole­van aika lähelle mainit­tua keskitasoa.

    Keskustelu on ollut mie­lenki­in­toista, kiitok­set siitä, mut­ta ydinkysymyk­set koskien lisään­tyvän vapaa-ajan konkreet­tista jakamista julkisen sek­torin (korkeasti koulute­tu­ille) tuot­tavu­udeltaan staat­tisille aloille jäivät ainakin itsel­leni epä­selviksi. Keskustelun jäl­keen ne tun­tu­vat yhä koroste­tum­min aja­tus­raken­nel­man akilleenkan­tapäältä tai vai­h­toe­htois­es­ti ele­fan­til­ta olohuoneessa.
    Tun­tuu jopa siltä, että näi­den alo­jen ase­ma heikkenisi entis­es­tään vero­tu­lo­jen mah­dol­lis­es­ti vähentyessä.
    En pysty hah­mot­ta­maan mis­tä saataisi­in rahat uusien ter­veyskeskus­lääkärien, ham­maslääkärien, opet­ta­jien, hoita­jien (jne.) koulut­tamiseen ja palkkaamiseen, jot­ta hekin ammat­tiryh­minä voisi­vat ottaa lungim­min mah­dot­tomaan (suh­teel­liseen) palkkakuop­paan tip­pumat­ta. Hei­dän työmäärästään kun ei voi leika­ta. Päin­vas­toin tuo työmäärä tulee kas­va­maan väestön van­hen­e­misen ja moniet­nistyvän ja ‑kielistyvän nuori­son suju­van perusk­oulut­tamisen vaa­timuk­sien johdosta.

    Näi­den alo­jen osu­us työvoimas­ta, ja hei­dän merk­i­tyk­sen­sä yhteiskun­nan toimivu­udel­la ja hyv­in­voin­nille on niin keskeinen, että ilman tämän kysymyk­sen selkeäm­pää ratkaisemista, en ainakaan itse pysty täl­lä het­kel­lä hah­mot­ta­maan kokon­aisku­vaa “soin­in­vaar­alaisu­ud­es­ta”. Sinän­sä tavoite liial­lisen roinan muut­tamis­es­ta vapaa-ajak­si on kan­natet­ta­va, mut­ta sen dynami­ik­ka vain vaikut­taa kansal­lises­sa ja globaalis­sa kon­tek­stis­saan hyvin mon­imutkaiselta ja vaikealta.

    Keskustelu var­masti jatkuu tulevaisuudessa.

  6. “Onko­han tässä näköharhaa:

    Onko Suo­mi muut­tumas­sa kotiäi­ty­hteiskun­naksi tai ollut muu­ta kuin “kotiäi­tiy­hteiskun­ta”. ”

    Osmo kir­joit­taa tapansa mukaan vähän huoli­mat­tomasti… siihen on aina help­po tak­er­tua, mut­ta kyl­lä minä Osmon tarkoit­ta­man ilmiön tunnista.

    Ennen maail­mas­sa ei varsi­nais­es­ti kotiäite­jä ollut, kos­ka kaik­ki kyn­nelle kykenevät oli­vat kiin­ni talon töis­sä ja lapset kulki­vat mukana. 

    Sit­ten tuli se vai­he, jol­loin naiset oli­vat joko kokon­aan kotona, tai kokon­aan töis­sä. Työssäkäyvien äitiys­lo­mat oli­vat hyvin lyhy­itä, joitakin kuukau­sia vain. 

    Kun kaik­ki äid­it sai­vat oikeu­den jäädä koti­in siihen asti, että lap­si täyt­tää kolme vuot­ta, sitä oikeut­ta alet­ti­in myös käyt­tää. Nykyään tätä oikeut­ta käyt­tävät myös hyvä­tu­loiset äid­it varsin laa­jasti, vaik­ka kah­den tai kol­men tuhan­nen euron kuukausi­palkan menet­tämistä eivät ne koti­hoidon­tuke­na mak­set­ta­vat muu­ta­mat sata­lap­puset juurikaan kor­vaa. Tämä Osmon sano­jen mukaan “osoit­taa arvo­jen muut­tumista vähem­män rahaa palvoviksi”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.