Liiken­ne­m­i­nis­teri Anu Vehviläi­nen selit­tää raha­pu­lal­la sitä, ettei Konginkankaan onnet­to­muu­den johdo­ta suositel­tu­ja tur­val­lisu­us­paran­nuk­sia ole tehty. Kak­si tärkein­tä liian kalli­ina hylät­tyä lain­muu­tos­ta ovat laki kuor­ma-auto­jen nopeu­den­ra­joit­timien säästämis­es­tä 80 km/h:iin ja oikeus ran­gaista kul­jet­ta­jaa, jos ajopi­ir­turi osoit­taa hänen ylit­täneen ajoneu­voko­htaisen nopeusra­joituk­sen. Otta­mat­ta kan­taa näi­den uud­is­tusten sisältöön, seli­tys min­is­terin ihme­tyt­tää. Eikö min­is­ter­iössä ei ole varaa enää edes paperi­in ja painomusteeseen? 

Kiitos amerikkalais­ten rahamarkki­nakeinot­telu­jen, kun­tien talous­lu­vut näyt­tävät aivan hir­veiltä. Helsin­ki esimerkik­si aikoo leika­ta lähivu­osi­na henkilökun­nan määrää kahdek­sal­la pros­en­til­la. Tästä ei tule kivaa. Julki­nen talous on varsin kyvytön supis­ta­maan meno­jaan muu­toin kuin kaikkea huonontamalla.

Näkymätön rahankäyt­tö on eräs suurista julkisen talouden vuo­toko­hdista. Tarkoi­tan päätök­siä, jot­ka eivät muodol­lis­es­ti ole taloudel­lisia, mut­ta joiden seu­rauk­set ovat hyvin kalli­ita. Ehkä asia selviää parhait­en esimerkeil­lä. Jat­ka lukemista “Näkymätön raha”

 Verkkosaaren kaa­va on jälleen osoi­tus siitä, kuin­ka han­kala kysymys on pysäköin­nin jär­jestämi­nen tiheään asu­tu­il­la alueil­la. Jou ihmetteli alueen alhaista tehokku­ut­ta, vaik­ka raken­nuk­set ovat niin korkei­ta. Alueelle on jätet­tu — sinän­sä perustel­lusti — myös  rak­en­tam­a­ton­ta aluet­ta. On ollut pakko, kos­ka alue on kokon­aisu­udessaan maan alta pysäköin­ti­hal­lia. Jos olisi raken­net­tu tiheäm­min, pysäköin­ti olisi pitänyt lait­taa kah­teen tasoon ja siis meren pin­nan alle.

 En tiedä, paljonko nuo pysäköin­tipaikat mak­sa­vat, mut­ta arvatenkin hin­ta on taas haarukas­sa 30 000 — 50 000 euroa paikkaa kohden. Kun nor­mi on paikka/115 k‑m², tämä nos­taa asun­to­jen hin­taa 260–430 eurol­la neliöltä. Kos­ka asun­to­jen keskikook­si on määrät­ty 75 m², noin kahdel­la asun­nol­la kolmes­ta olete­taan ole­van auto, mut­ta kaik­ki mak­sa­vat paikas­ta. Jat­ka lukemista “Hah­motelmia pysäköin­tion­gel­man ratkaisuksi”

STTK:n Mikko Mäen­pää ehdot­taa pitkää maltil­lista tulo­ratkaisua ja väläyt­tää jopa nol­lako­ro­tuk­sia työl­lisyy­den ylläpitämisek­si. Kun­nioi­tan real­is­mia ja ennakkolu­u­lot­to­mia ehdo­tuk­sia, mut­ta mitenkähän päin tässä menevät syy- ja seuraussuhteet?

 Suomen ongel­mana ei ole hin­tak­il­pailukyky (pait­si suh­teessa rajusti devalvoineeseen Ruot­si­in) vaan kysyn­täla­ma sekä yleinen pelko talouden ajau­tu­mis­es­ta deflaa­tioon ja lik­vidi­teet­tiansaan; siis tilanteeseen, jos­sa nimel­lisko­rko­jen pitäisi laskea negati­ivisik­si, mikä on tietysti mah­do­ton­ta. En ole asi­as­ta var­ma, mut­ta kan­nat­taisi kuitenkin kysyä, paran­taako vain heiken­tääkö palkko­jen jäädy­tys työt­tömyyt­tä.   Deflaa­tion riskiä tuskin tor­ju­taan palkko­ja alentamalla.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hylkäsi syksyl­lä yksimielis­es­ti Vallilan laak­soon suun­nitel­lun joukkoli­iken­nekadun. Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Han­nu Pent­tilä alisti tämän kaupung­in­hal­li­tuk­selle, joka kokoomuk­sen, demarien ja RKP:n äänin kumosi lau­takun­nan päätök­sen. Kaupung­in­hal­li­tus löysi jostain pölyt­tyneestä kel­lar­i­varas­tos­ta voimas­sa ole­van kaa­van ja käs­ki toteut­taa yhtey­den sen avul­la. Tähän ei löy­dy muu­ta ratio­ta kuin että val­i­tuskier­roksia tulee vähem­män, kun kaavaa ei muute­ta, sil­lä tämä vai­h­toe­hto on vielä huonom­pi kuin se lau­takun­nan hylkäämä. Jat­ka lukemista “Pietari Kalmin katu”

Sata­mal­ta vapau­tu­vien aluei­den rak­en­t­a­mi­nen alkaa. Verkkosaaren alueelta Kulosaaren sil­lan pohjois­puolelta kaavoite­taan 5,1 maa­he­htaaria niin, että raken­nu­soikeut­ta saadaan alueelle ahde­tuk­si 76600 ker­rosneliötä, eli aluete­hokku­udek­si tulee 1,5. Tehokku­ut­ta nos­taa yli neljän tehokku­udel­la raken­net­ta­va toimis­toraken­nusten kort­teli, jonne tulee mm. 22-ker­roksi­nen torni.  Ker­rostaloko­rt­telien tehokku­us nousee yli viiden. Kort­teli koos­t­uu yhdek­sänker­roksi­sista torneista ja hauskan­näköis­es­tä sol­mu­talosta. Kansalais­mielip­i­teessä valitet­ti­in, että tor­nista tehti­in liian mata­la. Alueelle tulee noin 900 asukas­ta ja tuhat työ­paikkaa. Jat­ka lukemista “Verkkosaari rakenteille”

Kun pöly päämin­is­terin Rukan hiih­toretken oival­luk­sista on laskeu­tunut, ajat­telin kom­men­toi­da eläke­poli­ti­ikkaa Saariselän laduilta.

Nykyiseen eläke­lain­säädän­töön sisäl­tyy niin san­ot­tu eli­na­jan­odotek­er­roin. Kun eli­na­jan odote nousee, eläk­keet laske­vat ja saavut­taak­seen aiem­man eläke­ta­son, on pysyt­tävä töis­sä pidem­pään.   Rajat, 63-vuo­ti­aana saa lähetä ja 68vuotiaana pitää lähteä, pysyvät kuitenkin ennal­laan. Tämä raken­nel­ma on vähän ongel­malli­nen. Yritän havain­nol­lis­taa tähän liit­tyvää matemaat­tista virhet­tä ääriesimerkillä.

Jat­ka lukemista “Onko eli­na­jan­odotek­er­toimes­sa valuvika?”

Mon­et helsinkiläiset auton­o­mis­ta­jat käyt­tävät autoaan vain muu­ta­man ker­ran kuukaudessa, kos­ka työ­matkat hoitu­vat t joukkoli­iken­teel­lä. Täl­laiseen autonkäyt­töön oma auto ei oikeas­t­aan ole järkevä; eri­tyisen jär­jestön siitä tulee, kun ajat­telee näitä pysäköin­nin huikei­ta kus­tan­nuk­sia. Yhteiskäyt­töau­to on paljon parem­pi ja se tulisi myös selvästi halvem­mak­si, jos pysäköin­nin kus­tan­nuk­set sälytet­täisi­in autoil­i­joille, eikä niitä piilotet­taisi asumisen hintaan.

Itse olen City­Car­Clu­bin asi­akas. Tilaan auton netistä. City­Car­Clu­bin Kata­janokan pysäköin­tip­iste on sadan metrin päässä. Autos­ta velote­taan tun­ti­tak­san ja kilo­metri­tak­san mukaan. Hin­noit­telu on regres­si­ivistä niin, että paljon käyt­tävä saa sen halvem­mal­la. Mat­ka lentoase­malle on noin 14 euroa, kun se tak­sil­la on yli 35 euroa. Käyn­ti Vekara­järvel­lä (320 km) tuli mak­samaan noin 120 euroa, valitet­tavasti vähem­män kuin kah­den hen­gen mat­ka julkisilla.

Kesälo­makäytössä yhteiskäyt­töau­to tulee tun­tiveloituk­sen takia suh­teessa kalli­im­mak­si, Jos ottaa auton käyt­töön­sä kolmek­si viikok­si ja ajaa sil­lä kak­si­tuhat­ta kilo­metriä, mak­suk­si tulee 900 euroa ben­soi­neen. Yhteiskäyt­töau­to tulee omaa halvem­mak­si, jos ajaa vuodessa alle 10 000 kilometriä.

Jos tarvit­sen autoa yksin, tilaan pienen neljän hen­gen auton, koko per­heen matkaan yleen­sä ison far­marin ja muut­tokuor­maa tai sel­l­aista varten ison paket­ti­au­ton. Tämä toimii lois­tavasti. Tavan yleistymi­nen voisi säästää sato­ja miljoo­nia euro­ja uusien asuinaluei­den kustannuksista.

Har­mi kyl­lä, jär­jeste­ly toimii vain pääkaupunkiseudul­la. Olisi­han kätevää, jos voisi ottaa auton Tam­pereen ase­mal­ta matkalla vaik­ka Ruovedelle. Tämä tilaus- ja lasku­tusjär­jestelmä pitäisi ava­ta niin, että muutkin yrit­täjät voisi­vat liit­tyä verkos­toon, jol­loin siitä voisi tul­la maanlaajuinen.

He tekivät sen taas! Lue tästä.

Helsin­gin seudun kun­nat käyvät armo­ton­ta ja keinoil­taan hyvin epäurheil­i­ja­maista kil­pailua hyvistä veron­mak­sajista ja negati­ivista kil­pailua huonoista. Tässä yhtey­dessä n vaa­dit­tu, että Helsin­ki vähen­täisi uus­tuotan­nos­sa sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja tar­joisi enem­män uusia asun­to­ja varakkaille.

Näin ei minus­ta pidä tehdä. Toivoisin myös val­tio­val­lal­ta tukea siihen, että raaim­mat keinot tässä verokil­pailus­sa kun­tien välil­lä kiel­let­täisi­in ja että kun­tia palkit­taisi­in sosi­aalis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta val­tiono­su­usjär­jestelmän kautta.

Toimet­tomak­si Helsin­gin ei tässä kil­pailus­sa kan­na­ta jäädä. Mei­dän valt­timme on kan­takaupun­ki, siis Töölö, Punavuori, Kallio ja niin edelleen. Kaupun­gin kan­nat­taisi aloit­taa kan­takaupun­gin saneer­au­so­hjel­ma, jos­sa julki­nen tila pan­taisi­in kun­toon. Päi­hitämme Espoon men­nen tullen tekemäl­lä näistä alueista halut­tu­ja. Jat­ka lukemista “Kan­takaupun­gin saneer­aus Helsin­gin vas­taus kil­pailu­un hyvistä veronmaksajista”