Ara­bi­an­ran­nan kaavas­ta äänestet­ti­in, mut­ta menivät lis­tan mukaan, pait­si, että Pikku Sar­vas­ton­lah­den kaa­va pan­ti­in pöydälle.

Lau­takun­ta hyväksyi Ara­bi­an­ran­nan pysäköin­tikaa­van 5–3, yhden kokoomus­laisen ollessa esteelli­nen HOASin hal­li­tuk­sen jäse­nenä. Tähän pysäköin­tikysymyk­seen joudu­taan palaa­maan Jätkäsaaren ja Kalasa­ta­man kaavo­jen yhtey­dessä. Olin arfvioin­ut, että pysäköin­ti noil­la alueil­la mak­saisi 300 miljoon­aa euroa, mut­ta virkamies kor­jasi luku­ni viidek­si sadaksi.

Eri­tyisen han­kalaa tämä on sosi­aalisen asun­to­tuotan­non osalta. Pysäköin­ti nos­taa neliöhin­to­ja 350 eurol­la, mikä vie taloil­ta aravakelpoisu­u­den. Ei oikein voi ajatel­la, että muu pysäköin­ti pan­naan maan alle, mut­ta kaupun­gin vuokrat­alot ympäröidään pysäköin­tiken­til­lä. Jos näi­den osalta luovut­taisi­in pysäköin­tipaikoista kokon­aan ja ilmoitet­taisi­in asun­non hak­i­joille, että tääl­lä ei autoa voi pitää, tuskin talot silti tyhjik­si jäi­sivät. Tässä on pähkäilemistä. Puoli mil­jar­dia pysäköin­nistä on aivan liikaa. Jotenkin tun­tu­isi luon­te­val­ta rajoit­taa pysäköin­tipaikko­jen kysyn­tää hinnalla.

Tässä uuti­nen joka voi muut­taa maail­man. Akku, jon­ka ener­giati­heys on suuri ja joka voidaan lada­ta nopeasti. Auto­te­ol­lisu­u­den uusi tulevaisuus?

Jos akun lataami­nen kestää vain min­uutin tai jotain sel­l­aista, koko autokan­ta voidaan muut­taa sähkökäyt­töisek­si. Ja pian.

Tai sit­ten ei.

Markki­na­t­aloudessa suurim­mat tulot kasautu­vat aina niukim­malle tuotannontekijälle.

Joskus ennen teol­lista val­lanku­mous­ta rikkai­ta oli­vat ne, jot­ka omisti­vat maan ja köy­hiä ne, jot­ka omisti­vat vain työvoimansa. Työvoimaa oli yllin kyllin ja maa­ta niukasti. Maan­omis­tus oli vielä sata vuot­ta sit­ten rikkau­den lähde Suomes­sa, mut­ta suurista kar­tanon­o­mis­ta­jista tun­netaan enää Nalle Wahlroos, eikä hänenkään rikkaut­en­sa ole maan omis­tamis­es­ta kiin­ni, vaan hän haaskaa tulo­jaan kar­tanoon­sa. Jos maao­maisu­udel­la on merk­i­tys­tä, se tulee sijain­nista ja poten­ti­aalis­es­ta roolista raken­nus­maana, ei luon­non­va­roista. Jat­ka lukemista “Tulon­jako ja luon­non­va­ro­jen omistus”

Suosit­te­len Koi­järvi-liik­keen 30-vuo­tis­näyt­te­lyä Päiväle­hden museossa, ainakin kaikille liik­keen aktivis­teille aika nos­tal­gi­nen mieli tuli.

Min­un Koi­järvi-liik­keeni alkoi pääsiäis­lauan­taina 14.4.1979, kun uutiset ker­toi­vat, että kui­v­a­tus­ta aja­vat maanvil­jeli­jät oli­vat käyneet kaiva­mas­sa Koi­järveen isom­man laskuo­jan pääsiäis­maanan­tain aamu­na. Oli­vat tietysti ajatelleet, että viralli­nen Suo­mi pystyy reagoimaan vas­ta tiis­taina, mut­ta eivät tulleet ajatelleek­si, että se on päivän ain­oa uuti­nen, jota tois­tet­ti­in tun­nin välein. Ja se uuti­nen suu­tut­ti. Esimerkik­si Ville Kom­sin, joka het­ken rauhoitut­tuaan pää­tyi (takaisin) rauhanomaisen vas­tarin­nan tielle, ja laati suun­nitel­man, miten men­nään porukalla patoa­maan oja ja leiriy­dytään sen var­relle var­tioimaan sitä. Jat­ka lukemista “Koi­järvi-liike; van­ha vet­er­aani horisee”

Ara­bi­an­ran­nan pysäköin­tikaa­va pöy­dältä. Kun maanalainen pysäköin­ti on niin kallista, alueen jok­seenkin viimeisessä kaavas­sa halu­taan sal­lia pysäköin­tipaikko­jen rak­en­t­a­mi­nen maan päälle. Lis­tan mukaan kan­nen alle raken­netut pysäköin­tipaikat mak­saisi­vat 46 000 euroa kap­paleelta. par4kkipaikat tunge­taan Flooran auki­olle tai sen laita­mille. Siitä piti tul­la viihty­isä pikku­tori, jonne oli suun­nitel­tu myös asukkaiden yhteis­ti­la. Aukios­ta jää jotain vielä jäl­jelle, mut­ta ei tuol­lainen pysäköin­tialueen reuna tietenkään mikään viihty­isä Piaz­za enää ole.

Asia on lievästi san­ot­tuna han­kala. Alueelle on suun­nitel­tu sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, HITAS-talo sekä HOAS:n asun­to­la. Autopaikko­jen rak­en­t­a­mi­nen tekee asun­noista niin kalli­it, etteivät ne mah­du ARA:n rajoi­hin. Pysäköinti­nor­mi on laitet­tu sen ver­ran tiukak­si, että alueel­la on pysäköin­tipaikoista pulaa. Täl­lä blogillakin joku ilman paikkaa jäänyt on siitä nuris­sut. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 12.3.2009”

Suomes­sa yli puo­let ikälu­okas­ta val­it­see lukion ammat­tik­oulun sijas­ta. Syy on selvä. Kehi­tys on kohdel­lut duu­nar­i­porukkaa huonos­ti. Yleis­sivistävä koulu­tus on tar­jon­nut tien sosi­aaliseen nousu­un. Sik­si työväen­lu­okkaiset per­heetkin halu­a­vat kas­vat­taa lap­sis­taan her­ro­ja; toisin kuin esimerkik­si Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa tätä pide­tään jois­sain piireis­sä luokkapetturuutena.
Duunareil­la ei todel­la ole men­nyt hyvin. Automaa­tio ja glob­al­isaa­tio – tässä järjestyk­sessä – ovat tehneet työ­paikoista selvää. Sopi­van aka­teemisen koulu­tuk­sen saa­neet ovat päässeet vuole­maan kul­taa. Jat­ka lukemista “Lukioon vai amikseen?”

Taiteelli­nen vaikutel­ma hal­li­tuk­sen eläkepäätök­ses­tä ei ollut kovin hyvä. On selvää, että työuria on piden­net­tävä, jos halu­amme hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan säi­lyvän, mut­ta eikö kom­pro­missi­na voisi olla vain lisätä eläk­keen riip­pu­vu­ut­ta eläk­keelle­si­ir­tymisiästä? Jat­ka lukemista “Eläk­keelle­si­ir­tymisikä: Oden kompromissi”

Jor­ma Ollila (Shell) näyt­tää sanoneen, että päästökaup­pa on hiilid­iok­sidi­vero­ja parem­pi tapa vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä. Hesarin uutis­es­ta ei saanut selvää perusteista. Vaikut­ti siltä, että hän luot­taa enem­män päästökau­pan kohdis­tu­miseen eri sek­tor­eille tas­a­puolis­es­ti, mikä on taloudel­lisen tehokku­u­den edel­ly­tys. Hiiliv­eron suun­taamises­sa poli­itikot saat­ta­vat olla herkkiä lob­bauk­selle ja vihaiselle kansalaismielipiteelle

Jos tietäisimme tarkkaan hiilid­iok­sidipäästö­jen hin­ta­jous­ton tarkkaan — mikä päästö­ta­so vas­taisi mitäkin vero­ta­soa, olisi sama kumpaa käyt­täisimme. Jos tavoit­telisimme päästömäärää q₁ ja tätä vas­taisi vero­ta­so t₁, olisi aivan sama, ase­tam­meko päästöille veron t₁ vai kaup­paam­meko päästäoikeuk­sia määrän q_1, jol­loin päästöoikeu­den hin­ta aset­tuu tasolle t_{1. Jat­ka lukemista “Päästökaup­pa toisi oudon tilanteen”}

Muu­ta­ma vihainen kansalainen on ottanut min­u­un yhteyt­tä Helsin­gin Sanomien tämän­päiväisen uutisen joh­dos­ta, jos­sa lehti väit­tää jokaisen vuon­na 2007 eduskun­tatyön jät­täneen kansane­dus­ta­jan hak­e­neen kansane­dus­ta­jan sopeu­tu­miseläket­tä, jos oli­vat siihen oikeutet­tu­ja. Tästä voisi päätel­lä, että nos­tan kansane­dus­ta­jaeläket­tä, mut­ta en nos­ta. Hesarin uuti­nen oli ainakin min­un kohdal­tani väärä.