Suosittelen Koijärvi-liikkeen 30-vuotisnäyttelyä Päivälehden museossa, ainakin kaikille liikkeen aktivisteille aika nostalginen mieli tuli.
Minun Koijärvi-liikkeeni alkoi pääsiäislauantaina 14.4.1979, kun uutiset kertoivat, että kuivatusta ajavat maanviljelijät olivat käyneet kaivamassa Koijärveen isomman laskuojan pääsiäismaanantain aamuna. Olivat tietysti ajatelleet, että virallinen Suomi pystyy reagoimaan vasta tiistaina, mutta eivät tulleet ajatelleeksi, että se on päivän ainoa uutinen, jota toistettiin tunnin välein. Ja se uutinen suututti. Esimerkiksi Ville Komsin, joka hetken rauhoituttuaan päätyi (takaisin) rauhanomaisen vastarinnan tielle, ja laati suunnitelman, miten mennään porukalla patoamaan oja ja leiriydytään sen varrelle vartioimaan sitä.
Koijärvi-liikkeellä oli hyvää herraonnea. Helsingin päässä seuraavan lauantain operaatioita alkoivat Villen ohella organisoida Pekka Sundell ja Kai Vaara, jotka yhdessä Villen kanssa hommasit paikalle Helsingistä bussillisen ihmisiä ja monta autollista lehtimiehiä. Ville oli julkisuuden hallinnassa vertaansa vailla. Turusta, Tampereelta ja Forssasta (ainakin) tuli lisää väkeä.
Pato rakennettiin suuren jännityksen mutta myös luottavaisuuden hurmassa ilman viranomaisten häirintää. Lehtimiehiä oli paljon. Kun myöhemmin oikeuden istunnossa kysyttiin, kuka tallasi Vinnikaisen pellon, todistajalausunnot menivät ristiin. Aamulehden toimittaja, sanoi yksi ja TV 1:n kuvaaja, sanoi toinen.
Me olimme silloin varmoja, että tämä askel johtaisi meidät kaikki yhteiskunnan marginaaliin, mutta olimme siihen valmiita. Toisin kävi. Yhdestä meristä tuli esimerkiksi Pirkanmaan poliisikomentaja, tai jotain sellaista.
Kuvittelimme, että urakka olisi ohi parissa viikossa, mutta puoleksitoista vuodeksi sinne juututtiin. (vrtr. Jatkosota; Jouluksi kotiin!)
Koijärvi-liike saavutti noin 90 prosentin kannatuksen väestössä. Se johtui siitä, että tämä laittomuuksiin lähtenyt liike oli opetellut — tai siis sen johtajat olivat opetelleet — väkivallattoman toiminnan filosofiaa. Meitä provosoitiin kaatamaan kaivinkone ojaan ja kerran olisimme voineet antaa piskuiselle poliisijoukolle kunnolla sakinhivutusta syrjäisessä metsässä, mutta mihinkään tuollaiseen emme sortuneet.
Tässä suhteessa eläinsuojelijat ovat tehneet kaiken väärin. Me pyrimme saamaan yleisön puolellemme, ja onnistuimme, eläinsuojelijat näkevät yleisön vihollisenaan, joka pitää pakottaa myönnytyksiin. Arvatkaa, onnistuuko! Kyllä, onnistuivat samaan yleisön vihollisekseen.
Joukkopsykologian dynamiikan kyllä tunsi nahoissaan. Kuinka pitkään yhdessä toiminnassa ollut joukko pyrki radikalisoitumaan ja menettämään suhteellisuudentajunsa. Mutta tätäkin vaaraa osattiin välttää. Kaikki eivät osanneet. Iloisesta karnevalismista alkanut italialainen punaisten prikaatien protestiliike päätyi lopulta Aldo Moron murhaan.
Lisää horinoita kommenteissa.
Hmph?.… Vaikea uskoa, että sinua kiinnostaisivat eläimet (linnut tässä tapauksessa) pätkän vertaa.
Urasuunnittelun kannalta oiva veto niihin aikoihin kyllä. Onnittelut!
Sori kyynisyys… (totuus)
En ollut syntynyt Punaisten prikaatien perustamisen aikaan, joten minulla ei ole ensikäden tietoa liikkeen lähtökohdista ja ajan hengestä. Iloinen karnevalismi ei kuitenkaan ihan vastaa sitä mitä helposti löytyvissä lähteissä kerrotaan, elleivät sitten lyhytkestoiset kidnappaukset sen ajan mittapuulla olleet aivan harmitonta hauskanpitoa.
Elina: älä katso sormea, joka osoittaa, vaan mitä se osoittaa. Kyseessä olisi voinut olla vaikka Lievestuoreen lipeälampi, josta olisi kaivettu oja kuivatusta varten, mitä olisi vastustettu. Linnut eivät tosiaan ole se juttu.
Sen verran muistan 1970-luvun lopusta, että ympäristön suojelulla ei ollut mitään virallista hyväksyntää, ja 90% kannatus Koijärvi-liikkeelle ei toteutunut ainakaan pienillä maalaispaikkakunnilla.
Ellet pahastu, onhan niitä muistelijoita muitakin 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=0BKRZTalEys&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Cm09d4z65Bg&feature=related
Kylläpä aika menee nopsaan. Muistan aivan hyvin ne kuvat joita sanomalehdet tapahtumasta julkaisivat. Useimmat työkaverini tuhahtelivat tai naureskelivat tapahtumalle, mutta näinhän siinä tehtiin historiaa.
Kettutytöt taas eivät osanneet käyttää tilaisuutta hyväkseen edes silloin kun turkistarhaaja ampui haulikolla poistuvia kettutyttöjä, tietäen hyvin, että ihmisiä siellä on.
Vihreän liikkeen saavutuksista ei tule ihan heti mieleen juuri muuta kuin Koijärven pelastaminen. Itseäni kismittää se, ettei Itämeren hyväksi tehty yhtään mitään. Bonjasin vasta myöhemmin, miksi 80-luvulla jengi suhtautui niin nuivasti rantojen suojeluun. Nehän oli kaikki paremmista perheistä ja niillä oli mökki rakenteilla saaristomerelle.
Nykyään röttelömatto peittää esimerkiksi porkkalan ja hangon välin sataprosenttisesti, niin että satunnaisen melojan on ihan oikeasti vaikea löytää telttapaikkaa. Tämä on vihreän liikkeen suurin saavutus. Onneksi luonto kosti, ja vesi muuttui 90-luvun loppuun mennessä pysyvästi paskavelliksi.
Ehkä otsikon vierestä, mutta muistelen Koijärvi-liikkeeseen liittyneen erään tapauksen.
Olikohan Karpon ohjelma vaiko muu ajankohtainen ohjelma telkarissa joka esitti, että kun elää yhteiskunnan ulkopuolella “kommuunissa” ja ekologisesti ilman tuloja ja tukia, niin kuitenkin liikkeeseen kuuluneita päätettiin verottaa sen aikaisen perustoimeentulotuesta kertyvän veron verran.
Itseäni asia tuolloin huvitti, että jos liikeeseen kuuluvalla on tuloja 0, niin siitä huolimatta verottaja pystyi lyömään liikeeseen kuuluvalle verot niskaan.
Emmaus- vaiko mikä liike sitten olikaan.
Joo, muistaakseni se oli Emmaus Jokioisen kommuuni, joka joutui arvioverotuksen kohteeksi, koska tulojen pienuuteen ei uskottu.
Seppo Ryväs kirjoitti 10.3.2009 kello 22:02
“Onneksi luonto kosti, ja vesi muuttui 90-luvun loppuun mennessä pysyvästi paskavelliksi.”
Eipä tuohon mitään meren kostoa tarvittu, kyllä me se paskottiin aivan itse. Kukin osaltaan. Enää ei tarvita kuin yksi vakava tankkerionnettomuus ja Itämeri on menetetty lopullisesti.
Koijärvi-liikkeen toisena kesänä oli kiistaa laskuojan padon korkeudesta. Siitä käytiin välillä poistamassa ylin lankku, jonka Koijärvi-liikkeen edustajat kävivät yhtä sitkeästi aina lisäämässä siihen uudelleen. Lopulta keksimme erään toisen Koijärvi-liikkeessä jäsenen kanssa puolittain vitsinä idean, että voisimme laittaa ylimpään lankkuun saranat. Sen teimmekin, mutta lähinnä sen vuoksi, että saranavirityksestä sai hyvät valokuvat lehteen.
“Tässä suhteessa eläinsuojelijat ovat tehneet kaiken väärin. Me pyrimme saamaan yleisön puolellemme, ja onnistuimme, eläinsuojelijat näkevät yleisön vihollisenaan, joka pitää pakottaa myönnytyksiin. Arvatkaa, onnistuuko! Kyllä, onnistuivat samaan yleisön vihollisekseen.”
On helppo syytellä eläinoikeus- ja eläintenvapautusliikkeitä virheistä. (Eläinsuojelijat ovat muuten ihan eri porukkaa.) Itse asian eli eläinten aseman vakava pohtiminen sen sijaan tuntuu taas ylivoimaiselta.
Eläinoikeusliike on jo vuosia yrittänyt tuoda esille sen, että eläinten tarpeet tulisi myös huomioida vetoamalla mm. siihen, että eläimetkin ovat kokemus- ja kärsimyskykyisiä yksilöitä. Vasta-argumentteina usein esitetään esimerkiksi, että eläimet ovat ihmisiä vähemmän älykkäitä tai eläimillä ei ole moraalia. Tälläiset argumentit kaatuvat kuitenkin siihen, että otammehan pikkuvauvojenkin tarpeet huomioon. Modernin eläinetiikan väittelyt aiheesta on käyty akateemisella tasolla jo vuosikymmeniä sitten, mutta aiheen popularisointi ei ole toistaiseksi onnistunut.
Eläinten asemaa voi lähestyä myös luonnonsuojelullisesta näkökulmasta. On jo pitkään tiedetty, että eläinteollisuus on saastuttavaa ja tehotonta. Tätä havainnollistaa esimerkiksi se, että yhden eläinproteiinikilon tuottamiseen tarvitaan moninkertainen määrä kasviproteiinia, jonka voisi käyttää suoraan ihmisravinnoksikin. Terveellinen ruokavalio ei edellytä eläinkunnan tuotteiden käyttöä.
Tätä taustaa vasten on erikoista, että yleensä nekin henkilöt, joita tavataan pitää maamme johtavina ajattelijoina, ohittavat koko asian tai sortuvat älylliseen laiskuuteen.
Ps. Soininvaaran ajatuksista voi muuten tarkemmin lukea Salla Tuomivaaran pamfletista Mitä tehdä eläimille.
Koijärvi on tuttua ympäristöä, kun satuin lähettyvillä jonkun aikaa asumaan. Haikonkalliolla tuli monet kerrat istuttua. Kerran katselimme hirviperheen kanssa silmätysten vain metrien päästä. Se on ehkä parhaiten jäänyt mieliin, jos ei koiran itsepäisiä temppuiluja lasketa.
Edellisen kerran olen Koijärvellä käynyt kesällä 2005, jolloin tuli vietettyä yö Koijärven lintutornissa. Riittävän valoista oli tiirailla vanhoja valokuvia ja lukea juttuja koijärvi-liikkeestä. Tuolloin kävi myös harvinaisen hyvä sattuma bongaamisten kanssa.
Itseäni on mietityttänyt mihin tämä koijärvi-liike haihtui vihreiden ideologiasta? Nyt on tulossa pj, joka kertoo ettei ole koskaan eläissään yhtään kertaa vaeltanut metsässä.
Liekö silloin ihme, jos Etelä-Suomen metsien nykyistä mittavampi suojelu hakkuilta ei enää juurikaan näy eikä kuulu vihreiden agendalla.
Vain reilu yksi prosentti Etelä-Suomen metsistä on luonnonmukaisessa tilassa.
Koijärvikin on jatkanut umpeen kasvuaan, rehevöitymistään ja soistumistaan, kunnostustöiden julkisen rahoituksen vähäisyyden takia. Tämän johdosta sen ei arvioida enää kuuluvan edes sadan tärkeimmän suomalaisen lintujärven joukkoon.
Onneksi on Lappi.
Ainoa siivekäs, jonka Osmo tunnistaa ilman lintuopasta, on broileri lämpövitriinissä.
Koijärvelle säntäily oli alun perin muutaman pesunkestävän narsistin omintakeinen performanssi. Teko oli suunnattu omistajia ja omistusoikeutta vastaan. Luonnonsuojelu oli vain sivujuonne vasemmistolaisille 70-lukulaisille.
Luontoarvojen kannalta lopputulema oli kuitenkin onnistunut.
Nykyvihreiden agendassa ei IKÄVÄ KYLLÄ ole mitään todellisia luonnonsuojellullisia tavoitteita edistäviä asioita.
Tarvitaan todella ikäviä ratkaisuja kuten globaalia väestöohjelmaa; lapsikiintiöitä, mahdollisesti pakkosterilisointeja, kulutusrajoitteita, tiukkoja kiintiöitä.
Nykyvihreille tärkeintä on parkkipaikkojen vastustaminen sekä avio-oikeus hirven kanssa.
Jussi:
“Eläinoikeusliike on jo vuosia yrittänyt tuoda esille sen, että eläinten tarpeet tulisi myös huomioida vetoamalla mm. siihen, että eläimetkin ovat kokemus- ja kärsimyskykyisiä yksilöitä. Vasta-argumentteina usein esitetään esimerkiksi, että eläimet ovat ihmisiä vähemmän älykkäitä tai eläimillä ei ole moraalia. Tälläiset argumentit kaatuvat kuitenkin siihen, että otammehan pikkuvauvojenkin tarpeet huomioon. Modernin eläinetiikan väittelyt aiheesta on käyty akateemisella tasolla jo vuosikymmeniä sitten, mutta aiheen popularisointi ei ole toistaiseksi onnistunut.”
Osittain syyt ovat varmaan puhtaan itsekkäitä. Laajojen eläinoikeuksien hyväksyminen nimittäin romahduttaisi aika tavalla ihmisten hyvinvointia. Kasvisravintoon siirtymisen seuraukset olisivat vielä pääosin aika triviaaleja (turkeista luopumisesta nyt puhumattakaan), siinä menetettäisiin lähinnä aistinautintojen tuottamaa mielihyvää. Sen sijaan eläinkokeista luopuminen romahduttaisi lääketieteen kehityksen käytännössä täysin, mikä ainakin minulle on se kaikkein vaikeimmin hyväksyttävä seuraus. Usein tätä argumenttia vähätellään viittaamalla epämääräisesti “korvaaviin menetelmiin”, jotka kuitenkaan reaalimaailmassa eivät alkuunkaan pysty korvaamaan eläinkokeita — valitettavasti.
Yksi aspekti eläintensuojelussa, josta mielestäni puhutaan liian vähän on lemmikkieläinten kohtelu ja jalostaminen. En voi kuin ihmetellä sitä mutanttien kirjoa, jonka esim. koirien jalostustoiminta on tuottanut. Edelleen on yleisesti hyväksyttyä ylläpitää näitä sisäsiittoisia linjoja, jotka kärsivät monista perinnöllisistä sairauksista sekä muista jalostuksen seurauksena syntyneistä fysiologisista ongelmista. Kaipaisin myös lemmikkieläinten kohteluun tiukempia pelisääntöjä. Pakollinen lyhyt koulutusjakso ennen lemmikin hankintaa voisi esimerkiksi olla harkitsemisen arvoinen juttu.
Arvosteluni ei kohdistunut eläinsuojelun päämääriin, vaan näiden turkistarhaiskujen tekijöiden itseään päin kääntyvään strategiaan, joka haittasi kaikkea eläinsuojelun puolesta tehtävää työtä ja toi jättimäiset valtiontuet turkistarhaajille — pelkästä sympatiasta.
Poliitikosta ei ole eläinten suojelijaksi — se kun ei perustu äänestäjien miellyttämiseen vaan kylmiin faktoihin ja äärimmäisiin tekoihin.
Eläinsuojeluliikkeen sankarit ovat valovuosien päässä Koijärvestä horiseviin veteraaneihin, kaupunkilaisnuoriin, jotka pelkäsivät eniten pimeää ja puiden rasahdusta metsässä.
Turkistarhauksen vastustajien argumentit ovat kyllä ymmärrettäviä. Lajityypilliseltä käyttäytymiseltään minkkien ja kettujen kaltaisia eläimiä säilötään pienissä rautalankahäkeissä. Jotta joku voisi sipsutella taksista gaalailtaan niiden nahkaan pukeutuneena. Tosin olen sitä mieltä, että maailmassa on suurempiakin ongelmia herkkäomatuntoisten toiminnan kohteiksi.
Se nyt kuitenkin on tällä hetkellä laillinen elinkeino. Ja yleinen osittain sellaisilla alueilla joilla ei korvaavia tuotantosuuntia helposti löydy.
Jos haluaa vastustaa turkisalaa, on sekä ketjun arin lenkki että varsinainen syyllinen jossain muualla kuin Keski-Pohjanmaalla. Boikottia ja miekkaria vaan sopiviin kohteisiin. Se ei tietenkään ole yhtä jännää kuin tarhojen liepeillä hiippailu.
Ja Suomen luonto ei kaipaa yhtään villiminkkiä lisää. Toteaa nimimerkki 30 vuotta melonut.
Kettujen luontoon päästäminen taas on varsinaista eläinrääkkäystä, koska tarhakettu on niin pösilö että menehtyy pian. Ellei sitten jää pihaan istumaan ja tuijottamaan hölmönä kuin Rantanplan.
Minä olen vihjata, että kannattaisi markkinoida mielikuvaa, että minkkiturkki on venäläisen huoran virkapuku.
“Kettujen luontoon päästäminen taas on varsinaista eläinrääkkäystä, koska tarhakettu on niin pösilö että menehtyy pian. Ellei sitten jää pihaan istumaan ja tuijottamaan hölmönä kuin Rantanplan.”
Juu. Tarhassahan se kettu taas elää pitkän ja vaiherikkaan elämän.
“Vasta-argumentteina usein esitetään esimerkiksi, että eläimet ovat ihmisiä vähemmän älykkäitä tai eläimillä ei ole moraalia. Tälläiset argumentit kaatuvat kuitenkin siihen, että otammehan pikkuvauvojenkin tarpeet huomioon.”
Tämä on huono rinnastus, koska vauvoista kasvaa aikuisia ihmisiä ja varhaislapsuus on kehityksen kannalta erittäin tärkeää aikaa.
Minä symppaan eläintenvapautusrintaman toimintaa. He sentään tekevät jotain. Jos edes yksi tai kaksi poliitikkoa pitäisi teemoja aktiivisesti esillä, niin voisin harkita kantaani, mutta ymmärrän ja hyväksyn EVRn linjan valinneiden turhautumisen. Suositan katsomaan seuraavan dokumenttielokuvan EVR(ALF):n toiminnasta: http://www.youtube.com/watch?v=we1-NROdQs8&hl=fi seitsemässä osassa, kesto reilun tunnin verran. Minä kunnioitan monien noista ihmisistä toimintaa.
Minkkien pääsemistä Suomen luontoon on turha pistää aktivistien niskoille. Ne olivat sinne tarhoilta karanneet maan laajuiseksi populaatioksi jo vuosikymmeniä ennen ensimmäisiä iskuja.
Oliko Koijärvellä mielenosoittajien mukana maksettuja provokaattoreita tai vakoilijoita? Historia kertoo että yleensä vastaavissa tapahtumissa on, ja joidenkin mukana olleiden myöhempi urakehityskin viittaa siihen…
Turkistarhaustakin taisi parhaimmillaan vastustaa jo enemmistö suomalaisista, kunnes eläinsuojelijoiden äärilaita tosiaan järjesti sympatiapisteet tarhaajille. Toivottavasti EVR:n pääideologi sai kunnon bonukset turkistarhaajien järjestöltä.
Kyllä, provokaattoreita pyrki leiriin, mutta eivät menestyneet.
Eilisen JSN-päätöksen linjan mukaisesti voidaankin jatkossa todeta Osmo Soininvaaran kirjoittaneen blogissaan “minkkiturkki on venäläisen huoran virkapuku”.
az:
En “pannut villiminkkien luontoon pääsemistä eläinaktivistien niskoille” vaan totesin ettei niiden määrää tarvitse yhtään lisätä.
Päinvastoin:/
az, symppaatko sa siis myos noita englantilaisia ryhmittymia, jotka tekevat sabotaasi-iskuja mm. syopatutkimuslaitoksiin ja lahettelevat tappouhkauksia tutkijoille?
Oli tosi kiinnostava näyttely, kuvista elinvoimaisin oli ehkä se jossa Ville Komsi kohoaa yläruumis paljaana esittämään näkemyksiään kokouksessa. Luonnonsuojelijoita istuu jalkojen juuressa, kuvatekstinä jotain sellaista kuin “Ville Komsi taivutteli enemmistön puolelleen”. Osmolla ei näyttänyt olevan siihen aikaan paljon enemmän tukkaa kuin tuossa blogikuvassa.
“az, symppaatko sa siis myos noita englantilaisia ryhmittymia, jotka tekevat sabotaasi-iskuja mm. syopatutkimuslaitoksiin ja lahettelevat tappouhkauksia tutkijoille?”
Totesinko sympatisoivani kaikkien eläinoikeusaktivistien toimintaa? En.
Viittaan vielä tuohon dokkariin, jonka linkitin ylempänä.
Jussi kirjoitti:
“Eläinoikeusliike on jo vuosia yrittänyt tuoda esille sen, että eläinten tarpeet tulisi myös huomioida vetoamalla mm. siihen, että eläimetkin ovat kokemus- ja kärsimyskykyisiä yksilöitä.”
Sveitsin ei-ihmis-bioteknologian etiikan komitea (ECNH — Federal Ethics Committee on Non-Human Biotechnology) on myös julkaissut raportin kasvien arvokkaasta kohtelusta:
http://www.ekah.admin.ch/uploads/media/e‑Broschure-Wurde-Pflanze-2008.pdf
Tuo ja muitakin “Dignity of living beings” sarjan julkaisuja löytyy täältä:
http://www.ekah.admin.ch/en/topics/dignity-of-living-beings/index.html
Kauas ovat vihreät etääntyneet alkueräisestä aatteesta. Nykyään Vihreät on lähinnä Kokoomuksen apupuolue.
Työministerin roolikin on orjakaupata työttömiä 8 euron palkalla firmoille ilmaiseksi ja vielä palkita firman orjien vartioimisesta ylenpalttisilla tuilla .
Teemu K kirjoitti 11.3.2009 kello 13:18
“Eilisen JSN-päätöksen linjan mukaisesti voidaankin jatkossa todeta Osmo Soininvaaran kirjoittaneen blogissaan “minkkiturkki on venäläisen huoran virkapuku”.”
Mikäpäs siinä, mutta pikaotannan mukaan minkkiturkkiin törmää varmemmin Stockmannilla jonkun vanhemman rouvan päällä. Jalassa tennarit tai lenkkarit, joten… eiköhän anneta rouvien nauttia turkin lämmöstä.
AZ:n ensimmäinen kommentti on järkevä kuin mikä.
Soininvaara, mitä ihmettä hait rinnastuksellasi johonkin kaivinkoneen kaatamisesta keiltäytymiseen? Tuo on uskomattoman laimeaa. Kyllä me (“me vihreät”) olemme suomalaisissa metsäprotesteissa fyysisesti estäneet kaivinkoneita ja motoja, kunhan on varmistuttu, ettei kukaan ole sisällä tai alla. Että sori vain, olemme kyllä tosi väkivaltaisia.
Koko metsäkamppailun ideologinen raakuus liittyy — ei toimintaan, jossa on pahimmillaan ehkä kaadettu jokin traktori puoliksi nurin — vaan konsensukseen, että metsät eivät ole muuta kuin kansantalouden resurssi. Silloin jokainen konsensuksen vastustaja on suunnilleen epäisänmaallinen.
Kaivinkoneen kaataminen puroon olisi tuotanu suuria taloudellisia tappioita, joilla ei olisi edistetty järven säilymistä mitenkään, vaan tavallaan pakotettu valtio päättäväisemmin meitä vastaan. Kaivinkoneet eivät maailmasta lopu.
az:
“Totesinko sympatisoivani kaikkien eläinoikeusaktivistien toimintaa? En.”
Et niin. Totesit symppaavasi EVR:n/ALF:n toimintaa, etkä spesifioinut, missä kulkee mielestäsi hyväksyttävän toiminnan raja. Englannissa ALF on sabotoinut tutkimuslaboratorioita ja lähetellyt ihmisille kirjepommeja ja uhkauksia.
mattij:
“Koko metsäkamppailun ideologinen raakuus liittyy — ei toimintaan, jossa on pahimmillaan ehkä kaadettu jokin traktori puoliksi nurin — vaan konsensukseen, että metsät eivät ole muuta kuin kansantalouden resurssi. Silloin jokainen konsensuksen vastustaja on suunnilleen epäisänmaallinen.”
Ymmärrän kyllä turhautumisesi, mutta ei Suomessa tuollaista konsensusta ole. Suomessa on todella paljon ihan tavallisia virtasia ja lahtisia, joille metsät ovat muutakin kuin taloudellinen resurssi. He mökkeilevät kesäisin ja käyvät syksyisin sienestämässä. Heidät pitää saada mukaan, jos laajaa ja pitkäjänteistä suojelua halutaan edistää. Liian aggressiivinen meuhkaaminen (koneiden sabotointi, uhkailu ym.) pelottaa heidät pois ja kääntää yleisen mielipiteen suojelua vastaan. Nyt kun talouden realiteetit ovat pakottaneet metsäyhtiöt ottamaan tuon isänmaanpetturin roolin, metsiensuojelulle avautuu erinomainen mahdollisuusikkuna. Sitä ei kannata ryssiä.
“He mökkeilevät kesäisin ja käyvät syksyisin sienestämässä. Heidät pitää saada mukaan, jos laajaa ja pitkäjänteistä suojelua halutaan edistää.”
Mökkeily on suurta lunnonvarojen tuhlausta. Lisäksi mökkien aiheuttama jätekuormitus tuhoaa vesistöt.
Liian vanha:
“Mökkeily on suurta lunnonvarojen tuhlausta.”
Niin on. Mutta halusin sanoa, että tässä porukassa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat peruspositiivisesti luonnonsuojeluun. Siitäkin huolimatta, että heidän omat valintansa eivät välttämättä ole kovin ekologisia. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Liian vanha:
“Mökkeily on suurta lunnonvarojen tuhlausta.”
Tuo on täysin väärä asenne, jolla ei kyllä varmasti saada mitään hyvää aikaiseksi. Tuolle linjalle jos lähdetään niin Lapin hiihtokeskukset ne vasta ovatkin karmeata luonnonvarojen tuhlausta kun sinne rahkataan ulkomaita myöten ihmisiä päristelemään moottorikelkoilla. Sitten jos aletaan vertailla luonnonvarojen käyttöä vs. vaihtoehtoihin, niin liharuoka hyppää siinä aivan omaan luokkaansa.
On aivan typerää leimata joku itselle täysin merkityksetön asia karmeaksi tuhlaukseksi.
Ja minä sympatiseeraan kaikkia niitä toimijoita, jotka tuottavat ongelmia ääriryhmille. Esimerkiksi EVR:n aktiiveja haulikolla ampunut maajussi oli aivan oikealla asialla.
“Englannissa ALF on sabotoinut tutkimuslaboratorioita ja lähetellyt ihmisille kirjepommeja ja uhkauksia.”
ALF ei ole varsinainen hierarkinen järjestö, vaan pikemmin iso joukko saman ideologian jakavia itsenäisiä ryhmiä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti, jotka allekirjoittavat seuraavat periaatteet:
1. TO liberate animals from places of abuse, i.e. laboratories, factory farms, fur farms, etc, and place them in good homes where they may live out their natural lives, free from suffering.
2. TO inflict economic damage to those who profit from the misery and exploitation of animals.
3. TO reveal the horror and atrocities committed against animals behind locked doors, by performing non-violent direct actions and liberations.
4. TO take all necessary precautions against harming any animal, human and non-human.
Jos joku lähettää kirjepommeja ALF:n nimissä, hän ei liene lukenut kohtaa 4.
Sylvesteri, EVR ei ole ääriryhmä, maailma on äärimmäisen vinksahtanut.
Vielä ALF:sta ja väkivallasta, wikipediasta lainaten:
A breakaway group from the ALF naming itself the Justice Department was believed to have been responsible for the sending of a number of letter bombs to individuals involved in fox hunting, the fur trade or vivisectors. Of another ALF breakaway group, the Animal Rights Militia, Robin Webb has said the following; “The only difference between ALF and the more radical ones is that ALF basically take every precaution not to endanger life at any time. The Animal Rights Militia Department are prepared to twist the arm of animal abusers”
On hyvinkin mahdollista, että eläinoikeusliike (erotuksena eläinsuojelusta, joka on siis tätä valtavirta-ajattelua eläinten suhteen) ei olisi saanut ääntään juuri kuuluviin ilman iskuja. En itse puolusta iskuja, mutta tällainen mahdollisuus on, että ne toivat asiat tapetille, mikä ei olisi välttämättä muuten onnistunut. Nimittäin EO-liikkeen mielenosoitukset eivät kyllä saaneet julkisuutta ennen iskuja. Vasta iskujen myötä aiheesta näytti tulevan kuuma. Eivätkä miekkarit tietenkään edelleenkään herätä mitään.
Koijärvi-tapaus oli luonteeltaan sellainen, että se sai helposti mediajulkisuutta. Siinä oli kysymys paljon selkeämmin rajattavasta aiheesta, ja siinä luontoaktivismilla oli uutudenviehätystä suomessa. Sen takia analogia on vähän epäselvä.
az, olin näköjään väärässä kirjepommiasiassa, kiitos oikaisusta. Nyt siis tiedän, että nämä ALFin tyypit ovatkin suuria hyväntekijöitä tuhotessaan mm. syöpä- ja HIV-tutkijoiden töiden tuloksia ja estämällä heitä löytämästä parannuskeinoja kyseisiin sairauksiin. Se on tosi hienosti linjassa tuon periaatteen nro 4 kanssa.
Syöpään kuolee muuten vuodessa yli seitsemän miljoonaa ihmistä ja AIDS:iin noin kolme miljoonaa.
BTW, samaisen wikipedian mukaan USA:n ALF näyttäisi välillä hieman lipsuvan noista neljästä periaatteesta:
“In June 2006, the ALF claimed responsibility for a firebomb attack on UCLA researcher Lynn Fairbanks. The Animal Liberation Press Office issued a statement saying that Fairbanks was conducting “painful addiction experiments” on monkeys,[89]. Fairbanks stated that she studies primate behavior and does not do invasive research.[90] A firebomb was placed on the doorstep of a house occupied by Fairbanks’ 70 year-old neighbor and a tenant; according to the FBI, the device was lit, and was powerful enough to have killed the occupants, but it failed to ignite.….ALF spokesman Jerry Vlasak said of the attack on Fairbanks: “force is a poor second choice, but if that’s the only thing that will work … there’s certainly moral justification for that.””
Britanniassa kiellettiin perinteinen ketunmetsästys vuonna 2004. Monissa maissa joissa tarhaiskuja on tehty, on lainsäädäntöä muutettu suuntaan, joka tulee myöhemmin lopettamaan tarhauksen kokonaan ja jo nyt eläinten olot ovat parantuneet. Näkyvä toiminta on myös stigmatisoinut turkiksen käyttöä ja niiden kysyntä on vähentynyt. EU:ssa astui juuri voimaan laki, joka kieltää eläimillä testatun kosmetiikan, jos en väärin ymmärtänyt. Suomessa EVR nosti keräämällään kuvamateriaalilla esille tuotantotilojen todellisuuden, kuka muu sen olisi tehnyt? Näiden erilaisten huolien esille tuomisessahan aktivisteilla ei tietysti ole ollut mitään ansiota?
Suomessakin niin moni näkyvä päättäjä on ottanut eläinoikeuskysymyksiin näkyvästi kantaa, että eivät meinaa yhden käden sormet riittää? Koska vihreiden kansanedustaja edellisen kerran vaati turkistarhauksen kieltämistä? Huomattavaa kohennusta tuotantoeläinten olosuhteisiin?
Mitä näkyvää ja konkreettista Koijärvi-liike lopulta sai aikaan suurempien luontoalueiden rauhoittamiseksi ihmisen toiminnalta? Lainaus, http://www.etelasuomenmetsat.fi/00_johdanto.shtml:
“[Etelä-Suomen metsät] ovat niin tehokkaassa metsätalouskäytössä, ettei metsälajien sukupuuttoaalto ole tällä hetkellä edes hidastumassa.” Koska vihreä kansanedustaja piti tästä aiheesta viimeeksi palopuheen eduskunnassa?
Koijärvenkään kunnostukseen takaisin merkittäväksi lintujärveksi ei lopulta löytynyt varoja, ja se tulee näillä näkymin lintujärvenä kuolemaan.
az, en vastusta eläinten oikeuksia tai aktivismia vaan vandalismia ja väkivaltaa sekä sillä uhkailua. Siis sitä toimintaa, jota ALF ja muut vielä militantimmat eläinaktivistijärjestöt mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa harjoittavat. Samoin kritisoin sitä älyllisesti epärehellistä keskustelua, jolla pyritään kyseenalaistamaan eläinkokeiden merkitys lääketieteen edistymiselle ja antaa vaikutelma tutkijoiden haluttomuudesta käyttää niitä maagisia “vaihtoehtoisia menetelmia”.
Sen sijaan eläinten hyvinvoinnin laiminlyömisen julkituominen on minusta täysin kannatettavaa aktivismia. Esim. äskettäin toteutettu tempaus, jossa aktivistit kuvasivat materiaalia laiminlyödyillä sikatiloilla oli mielestäni varsin hyvä ja nosti tuotantoeläinten kohtelun ainakin muutamaksi päiväksi keskustelunaiheeksi. Oma mutu-pohjainen veikkaukseni on, että poliitikkojen passiivisuus eläinoikeusasioissa johtuu edelleen osittain siitä negatiivisesta leimasta, jonka ne idioottimaiset kettutarhaiskut aikanaan eläintensuojeluun löivät.
hei, mitä sillä tarkoitetaan, kun sanotaan, että metsä on taloudellinen resurssi?
Eikös taloudellinen resurssi tarkoita sitä, että sen voi “alistaa” cost-benefit-analyysiin. Miksi metsälle ei voisi tehdä näin?
Esim. metsää ei kannata hakata, vaan antaa sen kasvaa ikimetsäksi, koska meistä on mukava ajatella sitä luonnon tilassa tai tekoallas kannattaa rakentaa, koska sen tuottama sähkö on parempi juttu kuin sen peittämän alueen säilyminen luonnontilassa.
Miten ihminen pystyy ylipäänsä tekemään päätöksiä metsästä, jos sitä ei voi analysoida hyötyjen ja haittojen kautta?
Vaikea kuvitella mitään niin huonosti yhteen sopivaa kuin Osmo Soininvaara ja oleskelu kehä kolmosen ulkopuolella metsässä.
En pidä tarhaiskuja idioottimaisina, vaan kannatettavina. En jaksa nyt kuitenkaan väitellä asiasta pidemmin. Lääkkeiden testaus on paljon vaikeampi kysymys. Teoriassa on olemassa käsitys siitä, kuinka koe-eläimet voidaan ihmissoluilla korvata tulevien vuosikymmenten kuluessa. Sitä nopeammin, mitä enemmän tähän tutkimukseen panostettaisiin. Alan johtavaa tutkimusta maailmassa tehdään Tampereen yliopistolla Tuula Heinosen johdolla. Tämä täysin konkreettinen problematiikka, ei poista sitä seikkaa, että suuri osa eläinkokeista on turhia ja hyödyttömiä ja voitaisiin jo nyt korvata muilla keinoin, ja EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö on niiden määrää tuntuvasti lisännyt, vaikka EU teoriassa on kirjannut päämääräkseen eläinkokeiden vähentämisen.
Suurin eläinoikeusongelma on lihan tehotuotanto. EVR:n keräämä kuvamateriaali on niitä ainoita välähdyksiä, joissa aihe on konkreettisesti noussut edes hetkeksi julkisen keskustelun ytimeen.
Väite siitä, että EVR estäisi poliitikkoja käymästä asiakeskustelua eläinoikeuksista, on tietysti täyttä puppua. Jos Earth Liberation Front tekisi tuhopolttoiskuja ilmastonmuutoksen takia, niin ei se estäisi ilmastonmuutoksesta keskustelemista.
Mikään ei estä esim. Osmoa bloggaamasta eläintenoikeuksista, tai näkyvää vihreää kansanedustajaa Y tai X ottamasta asiaa esille julkisuudessa. Kyse on vain siitä, kiinnostaako asia itseä, ja kokeeko sen tärkeäksi. Ikävän harva kokee.
Az on kyllä väärässä. EVR:n iskut tekivät jokseenkin mahdottomaksi kaikki parlamentaariset toimet eläinsuojelun hyväksi, koska vaikka loogisesti näin ei ole, todellisuudessa jokinen joka tuki eläinsuojelijoiden tavoitteita, tuli vastuulliseksi myös EVR:n keinoista.
Voit todeta, että olen väärässä, mutta en näe perusteita. Tuntuu karkealta yksinkertaistukselta ja vastuun ulkoistamiselta eikä saa tukea esimerkiksi Britanniasta, jossa ALF:n toiminta on ollut kaikkein näkyvintä.
Paljon uskottavammalta tuntuu se perustelu, että eläinten oikeudet, vihreidenkään prioriteettilistalla, eivät ole olleet kovin korkealla sijalla, nosti EVR omalla tavallaan kysymyksiä julkisuuteen tai ei.
EVR:n toiminta on pikemminkin impulsiivinen reaktio siihen, että päättäjien, aiheesta, ei katsota asiasta välittävän. Silloin radikaalit toimet ovat ainoa tapa nostaa tämä kontrasti julkisuuteen, koska ei kukaan heitä muuten kuuntelisi.
Onkohan jokainen terrorismin vastustaja myös vastuussa kaikista terrorismin vastaisista teoista?
Eikö oikeaksi koettua asiaa voi ajaa, vaikka jotkut sen asian puolustajat toimivat (yleisen mielipiteen näkökulmasta tai muuten) arveluttavasti?
Onko vääryys oikein, jos sen vastustajat ovat pöljiä
Ovatko kaikki suomalaiset murhaajia jos Jammu Siltavuri on?
Ovatko eläinten oikeudet ollenkaan arvioitavissa ihmisten ajattelutavoista käsin?
az:
Elainkokeiden korvaaminen solumalleilla on kylla aika teoreettinen skenaario. Soluviljelya on toki kaytetty laaketieteellisessa tutkimuksessa elainkokeiden rinnalla jo vuosikymmenia hyvalla menestyksella. Silti on paljon kysymyksia, joita on pakko tutkia fysiologisissa olosuhteissa. Nisakkaan fysiologia on niin monimutkaista, etta sen luotettava mallintaminen soluviljelyolosuhteissa on viela puhdasta science fictionia. Tulevien vuosikymmenten kuluessa tahan saatetaan paasta, niita vuosikymmenia vaan voi vierahtaa viela aika monta. Voi tosin olla, etta siina vaiheessa emme enaa tarvitse laaketesteja, koska olemme jo loytaneet parannuskeinot kaikkiin sairauksiin. Suoraviivaisin tapa vahentaa elainkokeita laaketesteissa on hyvaksya uusille laakkeille huomattavasti korkeampi riski, aivan niinkuin hyvaksymme sen, etta uudet tietokoneohjelmat ovat taynna bugeja.
Kannattaa myos pitaa mielessa, etta laaketieteellinen tutkimus on paljon muutakin kun laakkeiden testausta. Elainkokeita kaytetaan paljon myos laaketieteellisessa perustutkimuksessa, jotta ymmarrettaisiin, mista sairaudet johtuvat. Kukaan ei valitettavasti pysty ennustamaan, mitka kokeet johtavat laaketieteelliseen lapimurtoon ja mitka kokeet eivat. Jos olisimme selvannakijoita, emme tarvitsisi tutkimusta.
Koijärvellä touhutaan nykyään taas hanketta alueen pelastamiseksi. Vanha lintutorni oli lahoamassa eikä alueella ollut huolehtijoita. Nyt uutta tornia on rakennettu maaseudun kehittämisrahastosta saadun hanketuen ja talkoovoimien avulla. Tarkoitus on uuden tornin lisäksi rakentaa paikalle kota jossa tulistella ja viihtyä luonnon helmassa, sekä siistiä alue mm. Koijärven ekokoulun oppilaiden luonto-opetuskohteeksi. Ehkä tätä kautta pääsemme kiinni itse järven ennallistamiseen.
Hankkeeseen tarvitaan vielä tukea koska omarahoitusosuudesta puuttuu vielä iso siivu euroja. Mikäli tätä ketjua vielä joku lukee, pyydän piipahtamaan lukemassa hankkeesta lisätietoa osoitteessa http://luontotorni.koijarvenalueenkylat.fi/