Tulonjako ja luonnonvarojen omistus

12 vastausta artikkeliin “Tulonjako ja luonnonvarojen omistus”

1. “Öljyn viime­vuoti­nen hin­tapi­ik­ki oli ehkä vain ennakko­varoi­tus tulev­as­ta. Ehkä 2030-luvul­la luon­non­va­ro­jen omis­ta­jat ovat taas rikkai­ta ja muut köy­hiä, tai siis näitä paljon köyhempiä.”

   Sil­loin Sau­di-Ara­bi­an ja Iranin hallinnot oli­si­vat entistä vau­raampia. Kos­ka ne ainakin nykyisel­lään akti­ivis­es­ti tuke­vat (varsinkin Sau­di-Ara­bia, lukuisil­la mil­jardeil­la) ääri­aat­tei­den glob­al­isoi­tu­mista, niin en kovin pahak­si pistäisi öljyn maail­man­markki­nahin­nan romahtamista.

   Se on täysin perustel­tu osasyyn­sä yrit­tää eroon öljyri­ip­pu­vu­ud­es­ta. Toimi­vat vai­h­toe­hdot taita­vat nykyisel­lään vain olla aika vähissä tai vuosikym­menten päässä.

   Nykyte­knolo­gial­la laa­jas­sa mitas­sa hyö­dyn­net­täviksi taitaisi­vat löy­tyä vain ydin­voima ja sähköautot?

   Inno­vaa­tioi­ta odotellessa.

   Vastaa

2. Kun kehi­tys­maid­en mas­sat vauras­tu­vat, luon­non­va­ro­jen kulu­tus lisääntyy. 

   Kukaan ei tiedä var­muudel­la, mitä tapah­tuu vähänkin pitem­mäl­lä aikavälil­lä, kos­ka on monia luon­non­va­ro­ja säästäviä tren­de­jä, jot­ka ovat mah­dol­lisia vain vau­rais­sa yhteiskun­nis­sa. Tärkein on tietysti väk­ilu­vun vähen­e­m­i­nen, mut­ta kyl­lä niitä on muitakin. 

   Tehokas kier­rä­tys esim. vaatii investoin­te­ja ja kier­rä­tyk­ses­tä mak­samaan pystyviä talouk­sia. Ihmis­ten pitää myös ymmärtää kier­rä­tyk­sen merk­i­tys. Infrankin pitää toimia hyvin. 

   Uusi­u­tu­vat ener­giavaratkin ovat koh­ta laa­jasti kau­pal­lis­es­ti kan­nat­tavia, mut­ta silti jotain tuulimyl­lyjä tai aurinkovoimaloi­ta ei ilmesty Afrikkaan suuria määriä ennen kuin asi­akkaat vauras­tu­vat tarpeek­si ostaak­seen sähkölait­tei­ta ja sit­ten sähköä. Siihen asti kaade­taan yhä hupenevia pui­ta ja aavikoi­tu­mi­nen jatkuu. Etiopi­alais­ten hiil­i­tase on las­ket­tu selvästi huonom­mak­si kuin suo­ma­lais­ten. Jotain Tan­skan mallia ener­giantuotan­nos­sa pystyy vauras­tu­misen ja ener­giantuotan­non hyö­ty­suh­teen parane­misen takia seu­raa­maan yhä use­ampi val­tio, mut­ta Afrikas­sa tuskin yksikään vielä pitkään aikaan.

   Minus­ta huolestut­tavaa on oikeas­t­aan vain se, ylit­tääkö ihmiskun­ta jonkun “kan­tokykykyn­nyk­sen” ennen kuin poli­ti­ik­ka, tiede ja vauras­tu­mi­nen mah­dol­lis­ta­vat aidosti kestävän kehi­tyk­sen. Man­ner­jään nopea sulami­nen lie­nee pelot­tavin kandidaatti.

   Vastaa

3. Suomes­sa mm. Eero Palo­heimo on näh­nyt kirkkaasti, että lähi­t­ule­vaisu­udessa (10–50 vuot­ta) maan ja luon­non­va­ro­jen arvo nousee kohis­ten. Tässä ei tarvitse olla minkään­lainen pro­feet­ta, riit­tää kun vilkaisee maail­man väestöti­las­to­ja. Rooman klu­bi ja vas­taa­vat ehkä uno­hdet­ti­in het­kek­si, mut­ta totu­us tup­paa pon­nah­ta­maan takaisin silmille.

   Vastaa

4. “Jos maao­maisu­udel­la on merk­i­tys­tä, se tulee sijain­nista ja poten­ti­aalis­es­ta roolista raken­nus­maana, ei luonnonvaroista.

   Sit­ten tuli teolli­nen val­lanku­mous ja pääo­man omis­t­a­mi­nen. Pääo­ma on menet­tänyt niukkuuten­sa ajat sitten.”

   Sijain­ti ei kuitenkaan ole menet­tänyt niukku­ut­taan. Kaupunki­maan hin­ta ampuu niukku­ud­es­ta johtuen raketin lail­la ylöspäin talouskasvun jatkues­sa. Ja vetää perässään asun­to­jen hin­nat kansan­talouden kokoon näh­den epäre­al­is­tisi­in vuokratuotto-odotuksiin.

   Vastaa

5. Malthus näki jo kolme­sa­taa vuot­ta sit­ten kirkkaasti että luon­non­va­ro­jen hin­ta nousee. Toisin on tois­taisek­si käynyt. Ehkä täl­lä ker­taa jokin on toisin?

   Vastaa

6. Ennus­t­a­mi­nen on pahamaineisen vaikeaa, varsinkin tule­vaisu­u­den ennustaminen.

   Itse “ennustin” vuon­na 2004 blo­gis­sani, että öljyn hin­ta nousee yli sadan dol­lar­in viiden vuo­den sisäl­lä. Mut­ta jos min­ul­ta olisi kysyt­ty, mitä öljy mak­saa vuon­na 2009, olisin veikan­nut 150 dol­lar­ia. Tänään taide­taan olla viidenkympin tuntumassa.

   Luon­non­va­ro­jen hin­nat ovat erit­täin syk­lisiä, niiden hin­ta voi suh­dan­tei­den mukana vai­hdel­la moninker­tais­es­tikin. Post hoc, oma ennus­teeni perus­tui toden­näköis­es­ti väärään käsi­tyk­seen. Ei sil­lä, etteikö niukku­us lisään­ty­isi, var­masti lisään­tyy, mut­ta meil­lä ihmisil­lä on tapana sivu­ut­taa tai ainakin aliarvioi­da sub­sti­tuu­tio­vaiku­tuk­sia etenkin pitkäl­lä aikavälillä. 

   Jos jollekin 1700-luku­laiselle olisi ker­rot­tu, kuin­ka rikkai­ta nykypäivän ihmiset ovat rahas­sa mitat­tuna ja pyy­det­ty arvioimaan miten se näkyy kulu­tus­tot­tumuksi­na, niin tämä var­maan olisi kuvitel­lut, että 2000-luvun ihmiset kulke­vat kul­la­tuis­sa vaat­teis­sa ja omis­ta­vat sato­ja lehmiä, tms.

   Vastaa

7. “Markki­na­t­aloudessa suurim­mat tulot kasautu­vat aina niukim­malle tuotannontekijälle.”

   His­to­ri­alli­nen kat­saus jäi mielestäni kesken. Suurim­mat omaisu­udet on viime vuosi­na tehty ilman tuotan­toa eli speku­loimal­la. Vaik­ka Gates onkin nyt maail­man rikkain, niin seu­raa­vat ovatkin jo sijoit­ta­jia (vieläpä tois­t­en rahojen).

   Vai olisko sijoit­ta­mi­nen ja vir­tu­aal­isil­la “arvoil­la” pelaami­nen las­ket­ta­va nyky­isin tuotannontekijäksi?

   Vastaa

8. Olen miet­tinyt, että kun automaa­tion osu­us työstä jatku­vasti lisään­tyy, niin sitä mukaa kehi­tys­maid­en tuot­tavu­use­tu perustuen hal­paan työvoimaan vähe­nee. Sama­han se on tuotan­non teho­jen kannal­ta, että pyöri­ikö automaat­tite­hdas Kiinas­sa vai Espoos­sa. Jol­loin käy mielestäni niin, että tuotan­to siir­retään pitkäl­lä aikavälil­lä sinne, mis­sä se on (jakelu)logistiikan kannal­ta edullis­in­ta. Eli tehtai­ta vede­tään vielä takaisin Euroop­paan vähin­tään Euroopan kulu­tus­ta vastaamaan.

   Luulen että niukim­mak­si resurssik­si yri­tys­ten tuotan­non tek­i­jöi­den kannal­ta muo­dos­tuu sen jäl­keen ns laadukkaan työvoiman saatavu­us. (Ei siis sen bulkin, jon­ka työ automa­ti­soidaan). Ja nämä resurssit keskit­tyvät sinne, mis­sä niiden eli­nolot ovat parhait­en jär­jeste­tyt. Siis esim mis­tä löy­tyy heitä eniten kiin­nos­ta­vat tai parhait­en toimi­vat kaupun­git, har­ras­tuk­set yms. Eli siis niukku­us kohdis­tuu hyvi­nor­gan­isoi­tu­i­hin yhteiskun­ti­in, jot­ka tule­vat voit­ta­maan kilpailussa.

   Mut­ta val­tioiden näkökul­mas­ta niukku­ut­ta tulee mielestäni “kysyn­nästä”. Siis että mitä hyödykkeitä yri­tys­maail­ma laite­taan tuot­ta­maan? Jos tyy­dytään nykyisenkaltaiseen elin­ta­soon, niin resursse­ja ei tarvi­ta koh­ta kuin mur­to-osa siihen, että kaik­ki tarvit­ta­va saadaan tehtyä. Jos yksit­täi­nen val­tio gen­eroi tätä kysyn­tää “omin päin” — esim alkaa palk­it­se­maan globaalien ympäristöhait­to­jen ehkäisyä omil­la rahoil­laan — niin tämä ei mitenkään tuo­ta yksit­täiselle val­ti­olle enem­pää kuin sen panos. Vaan päin­vas­toin per­snet­toa. Jol­loin se panos­tus rasit­taisi kansan­talout­ta niin paljon, että ko val­tio itse asi­as­sa häviää globaalis­sa kil­pailus­sa. Mut­ta jos nuo asi­at sovit­taisi­in globaal­isti sito­vasti, niin kaik­ki voittaisivat.

   Vastaa

9. “seu­raa­vat ovatkin jo sijoit­ta­jia (vieläpä tois­t­en rahojen).”

   Ja vielä suurin osa kiin­teistösi­joit­ta­jia. Jot­ka rahas­ta­vat maako­rkoa sen mukaan, mitä enem­män veron­mak­sa­jat kehit­tävät infra­stuk­tu­uria ja kansan­talout­ta (koulu­tus­ta ja teknolo­giaa). Veron­mak­sa­jat mak­sa­vat sitä kallimpia asun­to­ja, mitä kehit­tyneem­pää yhteisöä rakentavat.

   Vastaa

10. 1970-luvun öljykri­isi oli esimerk­ki siitä, mitä tapah­tuu, kun luon­non­va­ra­hanat laite­taan tiukem­malle (OPEC): hin­to­jen nousu ja val­ta­va sat­saus vai­h­toe­htoisi­in ener­gia­muo­toi­hin yhdis­tet­tynä säästö­toimi­in. Perus­met­alleillekaan tuskin kehitetään vai­h­toe­hto­ja niin kauan kuin hin­nat eivät siihen innos­ta. Sama kos­kee met­sien ja monien muiden varo­jen käyt­töä. Sik­si ihmi­nen ehkä mielel­lään toivoo, että hin­nat kohoa­vat. Alhais­ten hin­to­jen negati­iviset vaiku­tuk­set ovat aika ilmeiset.

    Mut­ta kohoa­vatko? Kil­pailua on useim­miten jonkin ver­ran. Eivätkä fos­si­ilit, met­al­lit, met­sät jne. suo­ranais­es­ti lopu aivan lähi­t­ule­vaisu­udessa. Jos pussin poh­ja alka­isi häämöt­tää eikä vai­h­toe­htoista resurssia olisi, hin­ta kyl­lä alka­isi nousta.

    Ei muuten voi­da sanoa, että luon­non­va­ro­jen kaivamiseen ja jalostamiseen keskit­tyvät yri­tyk­set oli­si­vat jääneet osat­tomik­si. Shell ei ole aivan pikku­fir­ma. Eikä Kuwait köy­hä valtio.

    Osmon mainit­se­ma öljyn hin­tapi­ik­ki vuon­na 2008 selit­tyy kai mielet­tömäl­lä kysyn­näl­lä ja tuotan­tokapeikoil­la. Juuri tämä paina­jais­mainen tapa taitaa olla se, jol­la hin­nat tule­vaisu­udessa kohoa­vat. Äsken julka­isti­in YK:n kat­saus, jos­sa väen määräk­si arvioiti­in 9 mil­jar­dia vuon­na 2050. Ja kun muu­ta­mat mil­jardit yrit­tävät vauras­tua, niin se ei voine olla näkymät­tä hinnoissa.

    Olisi parem­pi, jos hin­to­ja voitaisi­in keinotekois­es­ti kohot­taa ennen kuin tuotan­tokoneis­to on ajet­tu aja­maan punaise­na. Nythän tässä taitaa käy­dä niin, että resursse­ja kaive­taan, hakataan, polte­taan jne. tasaisen tap­pavaan tahti­in, vaik­ka läh­es kaik­ki myön­tävät, että meno on — niin, tosi­aan tappavaa.

    Rankem­pi vero­tus raa­ka-aineille jne. ei lisäisi tuot­ta­jien käärim­iä voit­to­ja, mut­ta kan­nus­taisi mielekkääm­pään tuotan­to- ja kulu­tus­rak­en­teeseen. Täl­laista hin­to­jen kohoamista ihmi­nen toivoisi, ei tuo­ta toisenlaista.

    Vastaa

11. Osmon alus­tus: ”Kun tuotan­to automa­ti­soituu, jalostuk­sen osu­us kakus­ta piene­nee. Osaamisen ja suun­nit­telun osu­us kas­vaa. Nokian kän­nykästä kolme euroa menee valmis­tuskus­tan­nuk­si­in. … Kun kehi­tys­maid­en mas­sat vauras­tu­vat, luon­non­va­ro­jen kulu­tus lisään­tyy. … Ehkä 2030-luvul­la luon­non­va­ro­jen omis­ta­jat ovat taas rikkai­ta ja muut köy­hiä, tai siis näitä paljon köyhempiä.”

    Jos Nokian puhe­li­men hin­nas­ta, san­o­taan sata euroa, menee vaikka­pa viisi euroa valmis­tuk­seen ja toiset viisi jakelu­un, niin yhdek­sänkym­men­tä euroa menee jon­nekin muualle. Mihin? 

    Ehkäpä ainakin suun­nit­telu­un, johtamiseen, yri­tysjär­jeste­ly­i­hin, main­on­taan, kiin­teistöi­hin, laki­a­sioi­hin ja veroi­hin. Jos veroi­hin menee vaikka­pa viisi euroa, puhe­li­men sadas­ta eurosta kuluu varo­ja yhteiskun­nan tarpei­den tyy­dyt­tämiseen valmis­tuk­sen, jakelun ja vero­jen viisi­toista euroa. Lisäk­si suun­nit­telu­un kuluu kymme­nen euroa, joka tullee aikanaan koi­tu­maan kulut­ta­jien hyväk­si. (Luvut ovat hatus­ta vedet­tyjä, kuitenkin suun­taa antavia).

    Siten seit­semänkym­men­tävi­isi euroa sadas­ta kuluu Nokial­ta kansalaisia hyödyt­tämät­tömi­in kil­pailukus­tan­nuk­si­in ja yhteiskunt­aby­rokra­ti­aan. Kun suun­nilleen sama osu­us kuluu tuot­ta­mat­tomaan vään­tämiseen muil­takin puhe­lim­ien valmis­ta­jil­ta ja muidenkin alo­jen yri­tyk­siltä, jot­ka kaik­ki yhdessä muo­dosta­vat kap­i­tal­is­tisen talouden, kap­i­tal­is­min hyö­ty­suh­teek­si saadaan polt­to­moot­to­riluke­mat 25 %. Onko tämä hyvä? Tästä enem­män kom­men­tis­sani 14.3.aiheeseen ”Tulon­jako voit­ta­ja vie kaiken –maail­mas­sa”

    Kap­i­tal­is­min hukkaläm­pö ei kuitenkaan mene suo­raan taivaalle vaan ensin kap­i­tal­istien taskui­hin (näin kai voidaan sanoa, vaik­ka tun­nesisältö ei ole sosial­istin). Sieltä se menee osak­si talouden pyörit­tämisen kitkoi­hin ja osak­si luon­non­va­ro­jen ja maao­maisu­u­den han­k­in­taan ja sen kitkoi­hin, joista ase­te­ol­lisu­udel­la on oma osuutensa. 

    Osmo on ilmeisen oike­as­sa siinä, että 2030-luvul­la luon­non­va­ro­jen omis­ta­jat ovat rikkai­ta ja muut köy­hiä. Mut­ta se ei johdu siitä, että luon­non arvo resurssi­na nousisi vaan siitä, että kap­i­tal­is­min rikas­tut­ta­ma eli­it­ti omis­taa sil­loin vielä suurem­man osan maas­ta ja sen luon­non­va­roista kuin nyt. Ja köy­hät omis­ta­vat niistä vielä pienem­män osan ja ovat vielä köy­hempiä. Absolu­ut­tis­es­ti. Ellei siir­ry­tä kap­i­tal­is­mia parem­paan markkinatalouteen.

    Vastaa

12. Osmo ja muut, jot­ka kuvit­telette luon­non­va­ro­jen kallis­tu­van: halu­at­teko lyödä vetoa?

    http://en.wikipedia.org/wiki/Ehrlich-Simon_bet

    Vastaa