Verkkosaaren kaava on jälleen osoitus siitä, kuinka hankala kysymys on pysäköinnin järjestäminen tiheään asutuilla alueilla. Jou ihmetteli alueen alhaista tehokkuutta, vaikka rakennukset ovat niin korkeita. Alueelle on jätettu – sinänsä perustellusti – myös rakentamatonta aluetta. On ollut pakko, koska alue on kokonaisuudessaan maan alta pysäköintihallia. Jos olisi rakennettu tiheämmin, pysäköinti olisi pitänyt laittaa kahteen tasoon ja siis meren pinnan alle.
En tiedä, paljonko nuo pysäköintipaikat maksavat, mutta arvatenkin hinta on taas haarukassa 30 000 – 50 000 euroa paikkaa kohden. Kun normi on paikka/115 k-m2, tämä nostaa asuntojen hintaa 260-430 eurolla neliöltä. Koska asuntojen keskikooksi on määrätty 75 m2, noin kahdella asunnolla kolmesta oletetaan olevan auto, mutta kaikki maksavat paikasta.
Joku Helsingissä kuulemma miettii asiaa. Ajatuksena on, että jotkut talot olisivat kokonaan autottomia ja vapautuisivat näin pysäköintipaikkavelvoitteesta. Ajatus on hölmö. Miksi autottomat pitää eristää omiin taloihinsa? Eikö autopaikkoja voisi rakentaa kysyntää vastaavasti, mutta niin, että jokainen maksaa autopaikkansa itse.
Tähän vastataan, ettei kukaan voi tietää, paljonko autopaikkoja tarvitaan myöhemmin, kun asunnonostajat vanhenevat ja vaurastuvat. Kun paikat tulevat talojen alle, ne joudutaan rakentamaan ensin.
Jos arvataan, että paikka/115 k-m2 on sopivasti, kun paikat ovat käyttäjilleen ilmaisia, voisi kai ajatella, että paikkojen ollessa maksullisia, niitä tarvitaan vähemmän. Paljonko vähemmän? Talous on täynnä tällaisia uhkapelejä. Tappiota syntyy arvataan väärin kumpaan suuntaan tahansa. On tappio, jos kalliit pysäköintipaikat eivät käy kaupaksi, mutta on tappio myös, jos joudutaan myymään eioota. Tuo normin mukainen arvaus joka tapauksessa on aivan metsässä, koska yhdestä autosta ei kannata maksaa kolmen auton hintaa.
Eikö tuolle alueelle voisi laittaa pysäköintiyhtiön, joka kustantaa parkkihallin rakentamisen ja vuokraa pysäköintipaikkoja. Jokainen yhtiö voisi perustamisvaiheessa ilmoittaa, montako paikkaa se haluaa hallista varata. Niin paljon se saa ja niin paljosta sen on maksettava, jos paikat eivät mene kaupaksi. Riski olisi siellä minne se kuuluu, eli yhtiöillä itsellään. Nykymallissa, jossa taloyhtiöiltä ei kysytä mitään vaan kaupunki määrää normin, riskin pitäisi oikeastaan olla kaupungilla. Jos paikkoja jää tyhjilleen, niitä saa tietysti vuokrata ulkopuolisille. Arabianrannassa on kuulemma pulaa.
Periaatteena olisi, että jos paikat eivät riitä, ne huutokaupataan – ei niin, että ensin ehtineet saavat paikat ja kaikki maksavat. Jos taloyhtiö on varannut paikkoja liikaa, eikä saa niitä kaupaksi, se joutuu panemaan tappion yhtiövastikkeeseensa – kuten se joutuu nytkin, kun sen velvollisuus on antaa paikat käytännössä ilmaiseksi. Tämä tulisi joka tapauksessa halvemmaksi.
Ideaalista tietysti olisi, jos halli olisi toteutettavissa siten, että se on myöhemmin laajennettavissa. Silloin voitaisiin rakentaa ensin vähemmän ja kysynnän kasvaessa lisää.
Tämä on vasta ensimmäinen kaava. Lisää on tulossa. Verkkosaaren alueella tulee varmaankin käymään niin, että joillekin tonteille pysäköintipaikkojen rakentaminen on vielä kalliimpaa kuin toisille. Tuntuisi järkevältä rakentaa enemmän paikkoja sinne, missä se on halpaa ja vähemmän muualle. Voihan niitä sitten vuokrata ristiin.
Voisi myös ajatella, että kaikkea ei pantaisi maanalle, vaan jonnekin kaavoitettaisiin pysäköintitalo. Siis kaavoitettaisiin, mutta rakennettaisiin vasta, jos tarvitaan. Sellainen voisi toimia riskintasaajana.
Pyydän aiheeseen kyllästyneiltä lukioilta ymmärrystä. Tämä on satojen miljoonien eurojen arvoinen ongelma ja olen siitä kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä osaltani vastuussa.
Mikäli alueella olisi toimiva raitiovaunuliikenne voisi vartioitu pysäköintitalo sijaita myös etäämmällä. Tässä mallissa olisi myös se hyvä puoli, että autopaikkojen hinnat tulisi kunnolla eroteltua asunto-osakeyhtiöiden arvosta. Edullista heille, jotka eivät autoa jokapäiväisessä elämässään tarvitse, Toki alueella tulee päästä autolla jokaisen asuintalon luo tavaroiden siirtoa varten.
Kun vielä veden kulutus saataisiin minimiinsä, niin kohta ei tarvittaisi edes vesilaitoksia.
100 vuoden päästä olisikin vihreiden hesalaisten kiva tepastella nakuna viheriöillään, kun ei olisi autoja eikä vääräntyyppisiä miljöö-asukkaita häiritsemässä kulmiaan. Näin mustikoitakin varmaan alkaisi vihreiden ympäristössä kasvamaan ja muutenkin olisi vihreiden kiva tuottaa tapeisiinsa esim. päreitä kotinsa valaisuun vaikka Savosta asti. City-caarilla sitten hakemaan päreitä jos julkinen liikenne ei toimi.
Minä vaan unelmoin Lotto-voitosta, vaikka tiedän, että n. 1 per 16 miljoonaan voi voittaa.
Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen, niin myös autoton asukas hyödyntää parkkipaikkoja. Esim imeidän perheessä ei autoa ole mutta kadunvarren pysäköintipaikkoja käyttävät mm tutut ja sukulaiset vieraillessaan.
Oman kodin autopaikasta olisin itse valmis maksamaan, ja mielellään vastaanottaisin alennuksen asumiskustannuksiin kun en itse autoa omista.
Mutta luulen että vierailla voisi olla korkea kynnys maksaa markkinahintaa pysäköinnistään.
Jotenkin tuo yritys jättää ne parkit rakentamatta alkaa kuulostaa aika epätoivoiselta. Ehkä sittenkin fiksumpaa antaa periksi ja rakentaa ne samantien.
http://en.wikipedia.org/wiki/Marina_City
Chigagossa tehtiin 19 kerrosta pysäköintiä ja 40 kerrosta asuntoja. 50 vuotta sitten.
Kertausta jo aiemmin esille tuodusta:
Alueellinen pysäköintiyhtiö on varmaankin paikkojen optimoinnin kannalta hyvä. Alueelle olisi hyvä kaavoittaa pysäköintitontteja, joille voi rakentaa esim. kahdessa vaiheessa, pääosin ylöspäin.
Nämä pysäköintilaitokset, tarjonnasta ainakin 50%, sijoitetaan niin, että suuri osa paikoista voidaan käyttää päällekkäispaikkoina, so yöllä asukkaille, muina aikoina alueen palveluille ja joskus liityntäpysäköinnille.
Pysäköintiyhtiö hankkii mahdollisimman suuren osan alueen paikkakannasta omistukseensa ja myy, vuokraa ja päällekkäisvuokraa niitä kysynnän mukaan.
Kokonaismitoituksen tulisi olla vähän puutteen puolella. Ei koskaan millään alueella ole kysyntää vastaavasti mitään alueen asukkaiden juuri sillä hetkellä tarvitsemia palveluja, asuntokokoja tms vaan kevyt niukkuus vallitsee pääosin. Kysynnän vaihtelua on koko ajan,vrt esim päivähoitopaikat jne.
Tonteille kannattaa sijoittaa vain pienempi osa paikoista, minimi ns huoltopaikat. Katuvarsille lyhytaikaisia paikkoja sästeliäästi.
Alueen rakentuessa pysäköintiyhtiö vuokraa tyhjiä tontteja tasopysäköintiin laitospaikkojen rakentamisen myöhentämiseksi. Yhtiön hinnoiteltava paikat niin, että menot saadaan katettua tuloista.
Päällekkäiskäyttö on järkevää, mutta suuri(n) osa helsinkiläisistä käyttää autoa vain viikonloppuisin tai iltaisin, eivät työmatkoilaan. Katajanokalla kdunvarret ovat päivisinkin täynnä asukaspysäköintitunnuksella varustettuja autoja. (Voi tietysti olla, että ne silti ovat espoolaisia työpaikkapysäköijiä, koska ainahan espoolainen voi lainata helsinkiläisen autoa)
”Tuo normin mukainen arvaus joka tapauksessa on aivan metsässä, koska yhdestä autosta ei kannata maksaa kolmen auton hintaa.”
Maksetaanhan kaupunkiasuinneliöstäkin kolmen kaukioasuinneliön hinta eikä kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Ihmisillä on harrasteautoprojekteja joiden pelkkä vuotuinen säilytys- ja ylläpitokustannus hyvinkin ylittää auton myyntihinnan joka on hyvin eri asia kuin sen subjektiivinen arvo.
Miten olisi sellainen ratkaisu että säilytetään normin rasitteet mutta paikat voisi erittäin painavista syistä (esim. merenpinnan tason alle rakentaminen rannassa) rakentaa minne tahansa vastaavalle paikalle ?
Esimerkiksi Verkkosaaressa tehokkuutta voisi kasvattaa jos jokaista 115 k-m2 kohden rakentaa (rahoittaa) yhden kalliopaikan vaikka Kruununhakaan ? Rakennuttaja joutuisi hakemaan tasapainon jossa asuntojen myyntiä Verkkosaaressa ei pysäköintitilan niukkuus haittaa, ja rakentamaan loput paikat jonnekin missä ne saisi toivottavasti myytyä kelvolliseen hintaan ? Tämä ohjaisi resursseja s.e. kalliita vesitiiviitä kaukaloita ei tarvitsisi turhaan rakentaa täyttömaalle, ja luolia rakennettaisiin sinne missä on kysyntää ja kohtuulliset rakennuskustannukset. Resurssien järkevämmästä allokoinnista huolimatta säännöt olisivat edelleen kaikille riittävän samat.
Alueilla joissa pysäköintinormia ei noudateta, siis nyt vaikka Verkkosaaressa tulisi samalla asukaspysäköintimaksu nostaa käyvälle tasolle, esimerkiksi 150 euroa/kk jottei kadunvarsipysäköintiin tule liikaa painetta.
En ymmärrä. Miksi Verkkosaaren asumista pitäisi verottaa velvoliisuudella rakentaa kruununhakalaisille pysäköintipaikkoja. Miksi kruununhakalaiset eivät rakenna ja rahoita niitä itse, jos pysäköintipaikkoja tarvitsevat? Verkkosaaressa asuvat eivät tule saamaan minkäänhintaista asukaspysäköintitunnusta.
Mutta luulen että vierailla voisi olla korkea kynnys maksaa markkinahintaa pysäköinnistään.
Riippuu vähän mihin kellonaikaan vieraasi saapuvat, mutta ainakin täällä Katajanokalla vieraat joutuvat maksamaan pysäköinnistään. Muistaakseni kolme euroa tunnilta, mutta en ole tuosta hinnasta ihan varma.
Päällekkäiskäytöstä on vähän tutkimustietoa ja on oletettavissa, että mahdollisuudet vaihtelevat alueelta toiselle. Kuitenkin Verkkosaareen ollaan kaavoittamasa muutakin kuin asumista, joten potentiaalia on jonkin verran.
Puistolan aseman vieressä on yksi liityntäpysäköintilaitos ( asuinkorttelin kellaripysäköintiä kahdessa tasossa), jonka toimivuudesta saisi tietoa ohkaisesti kerättyä.
Ainakin kaupparatsulle tällainen paikka sopii. Jos hän ei aamulla pääse liikkeelle, siitä mahdollisesti kärsii asiakas, joka on tulossa autollaan lähikorttelin kauppaan tai parturiin ja kiroaa aamu-unista maailmanmatkaajaa, jolta jää bonukset saamatta. Esimerkiksi kaupan pysäköintitarpeen huippu on pe-iltana ja lauantaina, jolloin taas lähistön työpaikkojen valot eivät pala.
Päällekkäiskäyttöpaikka sopii asukkaalle, joka ei halua maksaa pysäköinnistään paljoa ja hankkii siksi rajoitetun pysäköintioikeuden. Niinhän tekevät kantakaupunkilaiset asukaspysäköintipaikoillaan. Harva asukas kantakaupungissa ostaa pysäköintipaikan kallioluolasta, vaikka niitä on kyllä myynnissä joskus läheltäkin.
Yleiseltä kadulta, jota ei ole rakennettu yksityisomaisuuden varastotilaksi, paikka hankitaan kaupungin subvetoidessa tätä toimintaa. Vähän hassua, mutta sitähän elämä onneksi enimmillään on.
On totta, onneksi, että suuri osa ( n 30-40%) ei käytä autoaan työmatkoilla. Totta on myös, että suurin osa käyttää eli yli 50% niistä, joilla on autonavaimet taskussa, tökkää sen aamuisin kaaransa virtalukkoon ja ei kun menoksi.
Juha:
”Jotenkin tuo yritys jättää ne parkit rakentamatta alkaa kuulostaa aika epätoivoiselta. Ehkä sittenkin fiksumpaa antaa periksi ja rakentaa ne samantien.”
Ei tässä ole kyse välttämättä siitä, että rakennetaan vähemmän pysäköintipaikkoja. Kenties jopa enemmän. Tuolla alueella, toisin kuin keskustassa, ei ole liikennepoliittista syytä rajoittaa pysäköintipaikkojen määrää. Minusta niitä voi sallia rakennettavaksi juuri niin paljon kuin halutaan, mutta itse maksaen.
Helsingin rantojen frakentamisen yhteydessä pysäköintiin on tarkjoitus investoida puoli miljardia euroa. Kyllä julkisen vallan käyttäjällä, joka normilla määrää tämän investoinnin teht56äöväksi, on jonkinlainen velvollisuus pohtia, onko investointi kannattava. Tämä asenne,että julkinen raha tai julkisen vallan asettamat normit ovat ilmaisia, tulee kalliiksi meille kaikille.
Tämä politiikka on kahdella tavalla kallista. Paikkoja tulee liikaa – kun otetaan huomioon hinta – mutta liian vähän, kun politiikkana on jakaa niitä (käytännössä)ilmaiseksi. Ilmaisille pysäköintipaikoille tuo paikka/115 neliötä on liian vähän ja maksullisille uskoakseni liian paljon. Arabianrannasta on valitettu aiheellisesti, että ensin on joutunut maksamaan asunnon hinnasta kymmeniä tuhansia parkkipaikasta, eikä sitä sitten edes saa, koska naapuri ehti ensin.
Uskoakseni, mutta miksi uskomaan? Miksi ei anneta taloyhtiöiden ja niiden osakkaiden itse päättää, kuinka suuresta parkkipaikkamäärästä ne ovat halukkaita maksamaan?
Arabianranta on muuten sikäli hyvä esimerkki, että siellä on pysäköintipaikkoja saatavissa pysäköintilaitoksesta suurin piirtein tuotantokustannuksia vastaavaan hintaan, mutta ne eivät mene kaupaksi, vaikka hirveätä nurinaa on siitä, että paikkoja on liian vähän. Eihän se paikka sen halvemmaksi tule, että se pakotetaan rakentamaan. Mutta ymmärrän yksittäistä valittajaa, joka on ensin maksanut naapourinsa ”ilmaisen” paikan ja joutuu sitten maksamaan vielä omastaan markkinahinnan. Nämä säännöt eivät ole reiluja. Kaupunki on vastuussa niiden reiluudesta, koska puuttuu päätöksenteon vapauteen kaavamääräyksillä.
Helsingin pysäköintipolitiikka on muutenkin aivan poskellaan. Täällä Katajanokalla, jossa pysäköinti on siis ulkopuolisille maksullista, sitä maksullistakaan paikkaa ei saa. Niinpä keskellä päivää kaikki suojatien edessä olevat sakkopaikat ovat käytössä. Pysäköinnin valvojan on helppo käydä rahastamassa ne aika-ajoin. Näin talvella toisaalta näkee, että kadunvarsilla lojuvia asukaspysäköintitunnuksilla varustettuja autoja ei ole liikutettu viikkoihin. Minusta on haaskausta antaa kuusi metriä katua kesäauton varastointiin kymmenellä sentillä päivässä.
Jotenkin minusta on tullut tässä asiassa markkinatalouden kannattaja.
Ei Osmo tarvitse olla huolissaan, etteikö tämä asia kiinnostaisi muitakin kuin kaupunginvaltuutettuja.
Kyse on kustannusten ja riskin oikeasta sijoittamisesta. Kustannuksista on tällä palstalla puhuttu paljon, eikä kovin moni ole vastustanut sitä, että ne kuuluvat autopaikan käyttäjälle. Riski oikean (= kaupaksi käyvän) paikkamäärän rakentamisesta kuuluu sille, joka korjaa taloudellisen hyödyn. Tuo Osmon ehdotus olisi ehkä hyvä: ”Jokainen yhtiö voisi perustamisvaiheessa ilmoittaa, montako paikkaa se haluaa hallista varata.”
Olennaista on nimenomaan se, että kaavassa on varaus lisätilalle maan alle, joka voidaan tarvittaessa rakentaa parkkihalliksi yksityisellä rahalla. Jos ja kun auton omistaminen kaupungissa muuttuu harvinaisemmaksi, mikä vaikuttaa todennäköiseltä, niin tämä voidaan toki ottaa vaikka varastokäyttöön.
Kompromissina tulisin kaupungin ja taloyhtiöiden puolelta hieman vastaan. Keksin tähän kaksi keinoa:
Ensinnäkin, ja oletuksilla että louhiminen sinänsä ei ole niin kauhean kallista ja että se on jälkeenpäin hankalaa, kaupunki/taloyhtiöt louhii tyhjää kallioluolaa odottamaan käyttöä. Tähän tilaan ei kuitenkaan vedetä sähköjä, hissejä, jne. Jos tarvetta tulee, niin yrittäjä voi ostaa tilan ja rakentaa parkkihalliksi. Kustannus on tuohon louhimiseen sitoutunut pääoma jos sitä ei myöhemmin saada myytyä.
Toiseksi, yhdistetään parkkipaikat ja varastotilat. Teholuvulla 2,0, alueen alle mahtuu periaatteessa 1/2 asuinneliötä maanalaista tilaa yhteen tasoon. Käytetään tämä esim. niin että tehdään maan alle 2,5x10m autotalleja, syviä siksi että saadaan parempi suhde väylien ja tilan välillä. Tilan voi jakaa väliseinellä Kahden tällaisen välissä on noin 6m ajoväylää, eli yksi talli vie 2,5x13m tilaa. Sanotaan hisseineen, portaineen, ramppeineen 40m2. Eli maks. yksi autotalli per 80m2.
Vastaavasti taloihin ei tehdä kellarikomeroita, tms. Autotalleja voi sitten käytttää varastoina, verstaina, bändien harjoitustiloina, tai parkkipaikkoina. Tai antaa yhteiskäyttöisiksi parkkipaikoiksi joista saa tuloja osuutena pysäköintimaksuista. Markkinat sitten päättää mikä on järkevintä käyttöä ja mihin pysäköinnin hinta asettuu.
Taloyhtiöt rahoittavat hallit, osakkaat voivat halutessaan ostaa nämä uuden asunnon yhteydessä omakustannehintaan, loput vaikka huutokaupataan.
Olisi mielenkiintoista tietää koko kansantalouden kannalta paljonko auton käyttäjät tuovat veroina rahaa valtiolle? Jos ne tuovat tarpeeksi paljon niin eikö silloin olisi perusteltua se, että heitä jeesattaisiin näissä paikoitusasioissa!
Ja eihän se nyt ole aivan tavatonta, että rahoittaja ei hyödy mitään omasta sijoituksesta. Viittaan nyt autottomiin autopaikkojen maksajiin. Minun verorahoillani tehdään mielestäni paljon asiaoita, jotka eivät hyödytä minua mitenkään. Esim voisin sanoa, että vammaisiin sijoittaminen ei auta omaa hyvinvointiani mitenkään.
Eikö olisi fiksuinta vaan antaa markkinoitten hoitaa asia. Joku voisi rakentaa täysin autopaikattomia asuntoja ja jos ne menee kaupaksi niin hyvä niin.
”Kyllä julkisen vallan käyttäjällä, joka normilla määrää tämän investoinnin teht56äöväksi, on jonkinlainen velvollisuus pohtia, onko investointi kannattava.”
Olen joskus pohtinut, että jos julkinen valta lailla, asetuksella tai muulla määräyksellä pakottaa kansan joihinkin maksuihin tai kustannuksiin, nuo rahat pitäisi kierrättää valtiovarainministeriön kautta samoin kuin muutkin yhteiset menot. Ei se syöttötariffi ole yhtään sen vähemmän oikeaa rahaa kuin alv, mutta ensimmäinen ei ole valtion budjetissa, niin ketään ei kiinnosta onko se kallista ihmisille vai ei.
Osmo:”Jotenkin minusta on tullut tässä asiassa markkinatalouden kannattaja.”
Järki voittaa lopulta. 😉
Vielä kun alkaisit kannattamaan markkinataloutta tonttien käyttötarkoituksen valinnassa, niin kaupunkisuunnittelun ongelmat vois tulla ratkaistuiksi ajatuksillasi.
Miksi meidän pitäisi kaavoittaa pysäköintitaloja, kun emme tiedä tarvitaanko niitä vai ei? Markkinat sen sijaan tietävät, joten jos niille annetaan valta päättää siitä mitä tonteille rakennetaan niin pysäköintitaloille varataan tilaa vain ja ainoastaan jos niitä tarvitaan.
ASUKAPSYTÄKÖINNISTÄ JA VÄHÄN MUUSTAKIN
Köävin eilen kaupungissa autolla, kun matkalla oli toinenkin mneo. ja sitöpais sain aivan yllättäen kutsun perutuuspaikalle.
Vastioin oletustani löydin helposti parkkipaikan, Liiikenne on vähentynytt. Katselin sitten joutessanit parkkeerattuja autoja, ja useimmat olivat asukas (yritys)pysäköintununuksella. Sen verrnan fiinin näköisiä menopelejä, että asukaspysököintimaksun noston ei pitäisi tuntua kovalta.
36 e/ kk eli 1100 prosentin korotus on turhan korkea. Mutta jo 20 e/kk (240 e/vuosi) ja 50 e/kk yrityspysäkintipaikka todella karsii turha psyäköintiä. Eikä noston tarvitse olla edes näin dramaattinen.
Niin. Ja auton tulee olla käytössä (ei seisonnassa) Sen lisäksi sillä tulee ajaa vähintään kerran 4 päivässä ja siirtää aina silloin toiseelle pys. paikalle. Eiköhän nämä temput voisi auttaa. Ainakin ensi hätään.
Pidän hintaa parempana ratkaisuna kuin sitä, että viikon ulkomaanmatkan aikana pitää palkata naapuri siirtelemään autoa.
Ode: Verkkosaaren kaava on jälleen osoitus siitä, kuinka hankala kysymys on pysäköinnin järjestäminen tiheään asutuilla alueilla.
Asiasta tulee juuri niin hankala kuin sen halutaan olevan. Ratkaisu: Tehdään pysäköintipaikkoja järkevästi sen verran kuin on kohtuudella mahdollista ja vapautuneet resurssit satsataan muuhun infraan. Tuskin minkään suurkaupungin keskusta-alueilla auton sijoittaminen etuoven eteen on luontaisetu, kuten täällä ajatellaan.
Arabianrannassa pula (ilmaisista) parkkipaikoista on varmasti kannustanut ihmisiä käyttämään rahansa muuhun kuin siihen käytettyyn datsuniin oven edessä. Pyörät ainakin alueella ovat lisääntyneet ja asukkaat ovat ryhtyneet vaatimaan parkkitilaa fillareille. Kuulin jopa ajatuksesta vallata yleisiä parkkipaikkoja polkupyörille. Eli muunlaisiakin näkemyksiä on.
”Miksi Verkkosaaren asumista pitäisi verottaa velvoliisuudella rakentaa kruununhakalaisille pysäköintipaikkoja.”
Olen ajatellut että kaavoituksen ideana on määritellä rakentamiselle suuntaviivat niissä tapauksissa kun ei uskota vapaan markkinatalouden tuottavan toivottua lopputulosta. Kaava edellyttää tehtäväksi asioita joiden hyvinvointihyötyjä ei voida mitata rahassa. Kaava siis on rasite, ja sen aiheuttamat kustannukset tavallaan rakennuttajiin kohdistettuja kaupunkirakentamisveroja. Näin ajatellen kyse on vain veron tuottojen kohdistamisesta.
Normit eivät tyypillisesti ole mitään täsmäinstrumentteja, ja itseisarvo markkinoilla on että säännöt ovat kaikille samoja. Esimerkiksi: ei ole järkevää että äänekkäin valittaja (rakennuttaja) pääsee kokonaan luistelemaan pysäköintipaikkavelvoitteestaan osoittamalla kustannukset kohtuuttomiksi. Toisaalta, kun tiedetään että rakennuskustannukset välillä ovat kohtuuttomia kuten täyttömaavelliin meren pinnan tason alle rakennettaessa, on pragmaattinen ratkaisu säilyttää ”vero”, mutta kohdistaa sen tuotot siten että kaupunki edelleen hyötyy.
”Olisi mielenkiintoista tietää koko kansantalouden kannalta paljonko auton käyttäjät tuovat veroina rahaa valtiolle? Jos ne tuovat tarpeeksi paljon niin eikö silloin olisi perusteltua se, että heitä jeesattaisiin näissä paikoitusasioissa!”
Hyvä pointti. Autoilijat maksavat paljon jo auto- ja polttoaineveroissa, joten nykysysteemi ei välttämättä ole niinkään huono.
Minun mielestäni autot pitäisi kuitenkin saada kiinteistöjen alle parkkihalleihin. Jos ne myydään autoilijoille puoleen hintaan, niin mistä rahoitus? Pitäisikö rahoitukseen osallistua laajempi joukko esim. kiinteistöveron korotuksella? Paikallinen elinkeinoelämä kutenkin saa hyötyä tiivistä rakentamisesta.
Yksityiset parkkiyhtiöt ovat huono ajatus. He tulevat vain rahastamaan kun maan hinta nousee. Hukkaan heitettyä rahaa. Jos parkkiyhtiöitä on, niiden pitäisi olla asuntoyhtiöiden tai kaupungin omistuksessa.
Minustakin parkkiyhtiön pitäisi olla asunto-osakeyhtiöiden omistuksessa monopolihinnoittelun estämiseksi. Se, että kiihtelysvaaralöainen maksaa benswaveroa liikaa, ei minusta ole syy panna autoton jätkäsaarelainen maksamaan naapurinsa autopaikkoja – eikä peruste tehdä autopaikkoja, joita edes niiden käyttäjä ei pidä hintansa arvoisena.
Hinnan noston lisäksi pitäisi olla vaatimus, että kadunvarsipysäköinnissä autolla tulee olla voimassa oleva liikennevakuutus. Autot joissa ei ole kilpiä, tai voimassa olevaa liikennevakuutusta hinattaisiin välittömästi pois. Tällöin paikkoja ei rasittaisi ne, jotka käyttävät seisonnassa olevaa autoa varastokomerona. Muutenkin helpottaisi ongelmatapausten pois hinaamista.
Työpaikkanäkökulma
En tiedä, mutta epäilen, että HUS:issa on samanlainen järkyttävä autokaaos kuin täällä TYKS:inkin liepeillä.
Suurin osa autoista lienee hoitohenkilökunnan, ja työmatkojen kulkeminen omalla autolla on varmasti perusteltua: työntekijät ovat levittäytyneet omakotimatolle lähikuntiin, epämukavat työajat jne. Toisaalta taas esimerkiksi työmatkavähennys itse asiassa kannustaa asunnon hankintaan huonojen kulkuyhteyksien takaa – ja voi olla, että sairaaloiden hankalat työajatkin ovat osaksi siksi niin hyvin siedettyjä, koska se tarjoaa veroedun.
Eli kaksi toimenpidettä. Keppi pitkällä tähtäimellä: pois KAIKKI työmatkavähennykset verotuksessa. Porkkana heti: sairaaloiden työntekijöille jaettaisiin parkkeeraukseen oikeuttava lupalappu tai vaihtoehtona eesim. 300€/ vuosi. Summa voisi olla joku muukin, mutta sellainen, joka oikeasti rupeaisi vähentämään sairaalahenkilöiden työmatka-autoilua.
Touko Mettinen
Ari Aaltonen:
”Olisi mielenkiintoista tietää koko kansantalouden kannalta paljonko auton käyttäjät tuovat veroina rahaa valtiolle? Jos ne tuovat tarpeeksi paljon niin eikö silloin olisi perusteltua se, että heitä jeesattaisiin näissä paikoitusasioissa!”
Ei tuo ole mikään perustelu sosialistiselle suunnitelmataloudelle!
Lopettakaa se ”ilmaisten palveluiden” haikailu, ne eivät ole ilmaisia! Eikä suunnitelmatalous edelleenkään toimi. Se ei toiminut Neuvostoliitossa, ei toimi Venezuelassa eikä se kyllä ala toimimaan sillä, että sosialismia sovelletaan Helsingin parkkipaikkoihin!
Jos pysäköintiyhtiö-ajatusta ei voida toteuttaa, niin autottomat talot ovat vähemmän huonoja vaihtoehtoja kuin se malli jossa autopaikat maksatetaan asunnon hinnoissa oli paikkaa tahi ei.
Jos näin, niin
1) Pitäisi tarjota autopaikoitusta myös autottomien vieraile ja laina-autoille.
2) Tällöin paikoituksen hinta pitäisi olla niin korkea että autolliset eivät osta itselleen edullisempia autottomien asuntoja
3) Alueen pitää sitoutua siihen että myöhemminkään alueelle ei taijota ”ilmaista” kadunvarsipysäköintiä.
Emma Londonille:
Ei ole tarpeeksi edes kadunvarsia.
Minua kummastuttaa lehdestä lukemani kannanotto autottomista taloista (esim. Jätkäsaareen), joita mm. VVO kuuluu olevan kiinnostunut kokeilemaan. Taloja kuulemma halutaan kokeilla yksittäin, ”pienin askelin”, tavoittelematta kokonaista autotonta aluetta.
Mutta eikös nyt ole niin, että asunnon hinta määräytyy alueittain ja jos nyt yhden alueen yksi talo on parkkipaikaton ja muut parkkipaikallisia, niin tuskin ”autottomasta talosta” saa asuntoa sen halvemmalla – ainakaan käytettyä asunto ostettaessa. Sen sijaan jos rakennetaan kokonainen autoton alue, jonne ei oikeasti pääse kuin ratikalla (muuttoauton kulku pitänee jotenkin järjestää), niin luulisi autottomuuden näkyvän jo hinnoissakin (rakennuskustannukset koko alueella pienemmät).
Ehkä myös asuntojen vähempi haluttavuus (ei parkkipaikkaa) pitäisi hintoja kurissa, joka olisi siis vain hyvä asia. Vaikea kuvitella, että esim. Jätkäsaari (jos siitä siis tulisi autoton, mistä nyt on enää turha haaveilla) ei olisi riittävän haluttu asuinalue autottomanakaan.
Pian meillä ei enää ole sopivia autottomia alueita rakentamatta – tuskin Malmin lentokentän paikalle tai Santahaminaan autottomuus sopii kovin hyvin.
Aki, Santahaminaan autottomuus soveltuisi erinomaisesti. Ainoa autoväylä saarelle on kapea tie Laajasalon etäläosien läpi, jos saari otetaan asutuskäyttöön niin pitäisi tehdä järeä tunneli hyvin haastavaan maaperään ja leventää nykyistä väylää Herttoniemeen. Hintalappu vähintään pari sataa miljoona.
Toisaalta pikaratikka tarjoaisi erinomaiset yhteydet sekä keskustaan että poikittain, lisäksi voisi olla lauttayhteys. Pärjätään sitä käytännössä ilman autoja toisellakin puolustusvoimilta vapautuneelta saarella, Suomenlinna on hyvin haluttu asuinalue.
”En tiedä, paljonko nuo pysäköintipaikat maksavat, mutta arvatenkin hinta on taas haarukassa 30 000 – 50 000 euroa paikkaa kohden.”
30 000 – 50 000 euroa halvempi asunto, sehän olisi autottomalle asunnonostajalle hartaampi toive kuin 10 vuoden joululahjat! Helsingissa muutenkaan asunnot eivät varsinaisesti kovin edullisia ole.
Ak
”Mutta eikös nyt ole niin, että asunnon hinta määräytyy alueittain ja jos nyt yhden alueen yksi talo on parkkipaikaton ja muut parkkipaikallisia, niin tuskin “autottomasta talosta” saa asuntoa sen halvemmalla – ainakaan käytettyä asunto ostettaessa”
Ei kai kukaan ole niin törppo että maksaa asunnosta yhtä innokkaasti pyyntöhinnan jos auto pitää jättää kilometrin päähän? Tuohan karsii ostajista heti kaikkein laiskimmat pois -> ei varmasti saa samaa hintaa. Tämä viesti vain pitää saada osatille kalloon ettei kukaan edes kuvittele saavansa autoa parkkiin ellei etukäteen hommaa rahalla sitä paikkaa.
Touko M: ”En tiedä, mutta epäilen, että HUS:issa on samanlainen järkyttävä autokaaos kuin täällä TYKS:inkin liepeillä.”
Meilahden sairaala-alueen alla on iso pysäköintiluola, mutta muiden HUS:n kiinteistöjen ympärillä voi autokaaosta kyllä olla.
Kaavoituksessa määrätään esimerkiksi tontin käyttötarkoitus, tehokkuus ja parkkipaikkojen määrä. Parkkipaikkojen määrän määräämiseen liittyy ongelmia. Käyttötarkoituksen määrittelyn järkevyyttä on myös syystä epäilty. Olisiko niin, että kaavoituksen pitäisi keskittyä tehokkuuden – siis rakennusten korkeuden – määrittelyyn ja liikennejärjestelyihin? Kaikki muu jätettäisiin ihmisten itse – tai ”markkinoiden” – päätettäväksi.
Meillä ainakin töissä väheni työmatka-autoilu, kun parkkeeraus muuttui maksulliseksi eduksi. Lisäksi työmatkalippu tuli työsuhde eduksi palkan päälle. Eli parkkipaikasta vähennetään hieman palkasta ja taas työmatkalippu tulee palkan päälle.
Tavoitteena oli saada molemmat yhtä kalliiksi työnantajalle. Firma maksaa yhtä paljon parkkipaikan vuokraa tai sitten työsuhdelippua. Laskenta tapana, mitä firman tililtä lähtee kuukaudessa.
Työpaikka muutti Helsingin keskustan liepeellä metroaseman viereen. Kaikkien ilmaiset pysäköintipaikat lopetettiin, nyt voi omaan piikkiin vuokrata läheisestä kauppakeskuksesta. Ei ole kukaan vielä vaihtanut työpaikkaa, joten ei se mikään iso ongelma ole tainnut olla.
Tietysti on väärin, että ihmisillä on nykyisiä autoja. Entä puhtaat sähköautot?
Monien ajatus siitä, että on väärin maksaa jostain, mitä ei tarvitse (autopaikka), kun ostaa asunnon on siis totaalisesti väärin. Toisin sanoen, se maksaa, joka tarvitsee.
OS, en tarvitse sitä enkä tätä kunnalta/valtiolta, mutta kaikesta maksan veroa. Pitäisikö verokin kohdistaa jotenkin tarvitseviin??? Eli: en halua /tarvitse jotain, vähentäkää sen osuus veroista???
Voisiko tota parkkijuttua ajatella niin, että kunta antaisi sellaiselle omistajalle veronalennusta, joka ei omista autoa ja on kuitenkin maksanut asunnon ostaessaan osuutensa parkkipaikoista?? Vaikeuksia valvoa jotenkin, mutta niinhän kaikessa. Entä vuokralainen jossain? Maksaa jotain, ei omista, ei käytä autoa. Vuokra ehkä liian korkea, koska taloyhtiössä iso parkkialue. Ongelmia on, mutta kai niihin viisaat (?) päättäjät ratkaisun keksivät?
Satama-alueilla voisi kokeilla Venetsia tyyppistä ratkaisua, autopaikat parkkitalossa alueen reunalla, siitä eteenpäin liikkuminen vesibusseilla. Tai raitiovaunuilla jos vähän annetaan periksi. Toimii Venetsiassa.
MIVa kysyy: ”Entä puhtaat sähköautot?”
Mitä niistä? Yhdistelmän kaupunki ja auto ongelmat on tilantarve (parkkipaikat ja ruuhkat), melu ja päästöt. Sähköautot todennäköisesti olisivat vähän pienempiä, mutta ei tällä nyt ole parkkikenttien kannalta olennaista vaikutusta.
Samoin moottoritien (surkea) välityskyky ei kasva pätkääkään sähköautojen myötä. Melu on lähinnä ongelma isommissa nopeuksissa joissa se muodostuu (nasta)renkaista, moottoritiet vievät niin paljon tilaa siksikin että niiden välillä pitää olla meluvyöhyke.
Toki olisi hieno juttu, että paikallisista päästöistä päästäiseen eroon, mutta ei sähköauto ratkaise kuin osan kaupunkiautoilun ongelmista.
Tpyyluomalle: olen uskonut, että vihreille on suurin riesa saastuttaminen. Näköjään ei ole, vaan se, että vehkeitä on liikaa ja ne haittaavat jalankulkua/polkupyöräilyä.
Millaiseen kaupunkiin teikäläiset haluavat??? Suomessa on aika paljon tilaa ja kaikki voivat täällä muuttaa mihin ikinä haluavat. Työtä tietysti ei ihan joka paikassa ole kaikille, mutta jos haluaa melutonta, autovapaata jne asuinpaikkaa, niin se varmaan on mahdollista. Minusta ihmisen, joka haluaa elää pääkaupunkiseudulla on aika turha itkeä kaikista ongelmista, joita liikenne aiheuttaa. Jos joku keksii toimivan ratkaisun, millä kaikki asiat hoituvat ilman autoja, niin kertokoon sen heti. Kielletään sitten auton käyttö kokonaan.
Parkkipaikkojen maksujutun ymmärrän epäoikeuden mukaiseksi autottomia asunnonomistajia kohtaan, mutta niinhän noista veroistakin voi sanoa.
Kehotan nyt kovasti OS:a ajamaan siellä valtuustossa pykälän, millä toi pakkomääräys parkkipaikoista kumotaan. Kunhan sitten muutama uusi paikka on rakennettu ilman noita rajoituksia, niin sittenhän on tietoa, miten se hoituu. Arvaukseni on, ettei kovin hyvin. Autottomia asunnonostajia ei taida ihan hirveästi olla. OS:n ajatus, oikeutettu sinänsä, että asunnot myydään silleen ja parkkipaikat omillaan tuntuu ajatuksena tietysti erittäin oikeudenmukaiselta. Tuli vain mieleeni monta tuohon verrattavaa juttua niistä asioista, joista joudumme maksaamaan vaikkemme niitä itse tarvikkaan.
Sitten tosta melusta. Ihminen tulee asumaan pääkaupunkiseudulle ja alkaa valittamaan melusta. Voi hyvä tavaton! Jos on täällä syntynyt ei varmaan valita asiasta. Jotenkin tuntuu, että kaikenlaiset valittajat eivät ymmärrä, että kaupugissa on hiukan melua enemmän kuin jossain Savon peränurkissa. Tietysti on hienoa pyrkiä koko ajan vähentämään näitä todella ongelmallisia asioita, ja pyrkiä parempaan. Toivotan voimia.
MIVa, en ole vihreiden jäsen, enkä ota kunniaa tai vastuuta heidän tekemisistään. Mutta tuohon kysymykseen millainen kaupunki oikein halutaan vastaan mielelläni, koska nimenomaan tästä on kysymys.
Yhden auton tilantarpeesta on monenlaisia arvioita. Parkkipaikka on sellaiset 20 – 30 neliötä kappale, ja näitä on keskimäärin
noin kaksi per auto (koti, työ, kauppa, päiväkoti…) Lisäksi autot eivät siirry teleportaatiolla paikalta toiselle, kuuttakymppiä liikkuva auto vie noin 25m kaistaa, eli noin 75m2. Tämän voi kertoa ainakin kahdella koska motarin reunat puskitetaan melusuojiksi. Toisaalta autoista on ruuhkassa liikenteessä ehkä viidennes kerrallaan, eli sanotaan nyt 30 neliötä. Yhteensä tuollaiset 70 – 100 neliötä, jälkimmäinen on yleinen arvio.
Sellaisessa kantakaupunkimaisessa kaupunkiympäristössä, korttelikaava, palvelut kävelyetäisyydellä, jne. malliin Töölö on noin 20 000 asukasta neliökilometrillä. Maata on siis 50 neliötä per asukas. Saa olla aikamoinen velho joka tunkee tuonne 0,5 autoa per asukas eli yksi per asunto. Käytännössä tuollaisella autoistumisasteella Töölöä, Punavuorta, tms. ei voi tehdä.Tällaisessa kaupungissa palvelut on vieressä, etäisyydet lyhyit.ä, kaduilla tasainen ihmisvirta, ja tiheä joukkoliikenne voidaan järjestää ilman minkäänlaisia tukia.
Osmo haikailee metrokaupunkeja. Asema ja sen ympärillä tiheä asutus. Metroasema vaatii noin 10 000 asukasta. Jos nämä ovat kävelyetäisyydellä asemasta se tarkoittaa säteeltään kävelymatkan pituista ympyrää. Maksimi matka jonka ihmiset päivittäin suostuvat kävelemään asemalle on noin 600 metriä. Jos tämä kuulostaa lyhyeltä niin kannattaa muistaa että se voi olla 600 metriä ylämäkeen, räntäsateessa, kauppakassien kanssa, huonoilla jaloilla, lasten kanssa… Itseasiassa liikennetutkijat puhuvat nykyään 300 – 400 metristä, mutta pidetään tuosta 600 kiinni koska silloin ympyrän pinta-ala on kätevästi neliökilometri. Eli 10 000 asukasta neliökilometrillä, sata neliötä per naama. Eli jokseenkin saman verran kuin yksi auto vie.
Käytännössä autokaupunki tarkoittaa noin 2000 asukasta neliökilometrillä. Omakotitaloalueena tämä voi olla ihan viihtyisä, mutta se ei ole kaupunki. Ja joka paikkaan ajetaan autolla, etäisyydet on pitkiä, subventoimallakaan ei saa toimivaa joukkoliikennettä kun ei ole joukkoja mitä liikuttaa, mitkään kiskaa kummemmat lähipalvelut ei noilla väkimäärillä kannata. Lyhyesti Espoo.
En halua tuollaista epäkaupunkia.
Herttoniemenrannassa on alueellinen pysäköintiyhtiö, joka omistaa myös talojen alakerroksissa ja pihakansien alla olevia paikkoja.
Autopaikkoja on erilaisia, eri tarpeisiin: lämpimiä paikkoja luolasssa, suojaisia paikkoja parkkitalossa, tolppapaikkoja ja satunnaiselle autonkäyttäjälle kylmiä paikkoja syrjässä sorakentällä. Kylmiltä paikoilta on vielä rannan paras merinäköala suoraan Kaivopuistoon ja Suomenlinnaan.
Pysäköintiyhtiön on perustanut kaupunki ja se myös hallitsee yhtiötä, mutta sen omistavat paikalliset taloyhtiöt. Ne ovat joutuneet ostamaan yhtiön osakkeita kaavan määrämien autopaikkojen mukaan. Jokainen asuntoyhtiö hallinnoi omia paikkojaan ja maksaa niistä kuukausimaksun pysäköintiyhtiölle. Asuntoyhtiölle on osoitettu tietyt paikat talon lähettyvillä – jos ne kaikki paikat sattuvat olemaan tolppapaikkoja, ei halliin tai luolaan ole asiaa. Ei ole mitään yhtenäistä tahoa, jolta autopaikkoja voisi hakea, jos kaikki oman talon paikat ovat käytössä. Koska kukin talo on maksanut omista paikoistaan, on luonnollista, että niitä ei ulkopuolisille anneta kuin hyvin lyhytaikaisesti. Jos paikan saa toisen talon kiintiöstä, niin sen voi menettää milloin tahansa talon vapaiden paikkojen tullessa täyteen – vaikka jollain muulla talolla olisikin vielä vapaita paikkoja. Tämä johtaa siihen, että samaan aikaan osassa taloista paikkoja on tyhjinä ja toisissa jonoja. Vain viidakkorumpu kertoo, millä talolla on vapaita paikkoja.
Kun asuntoyhtiöt omistavat paikat, omaa paikkaa ei saa edes rahalla. Toisaalta vaikka paikan hinnan onkin maksanut asunnon yhteydessä, siitä ei itse välttämättä pääse hyötymään. Parkkiyhtiölle maksetulle osakepääomalle ei lasketa korkoa. Asuntovälittäjät osaavat arvostaa omaa parkkipaikkaa, sillä useimmissa ilmoituksissa väitetään, että asuntoon kuuluu parkkipaikka, vaikka kyse onkin kolhoosin paikasta – tai vuokrakämpän kyseessä ollessa šovhoosin paikasta – ja uusi asukas joutuu autopaikkajonon perälle.
Herttoniemenrannan tilannetta paljon parempi olisi, jos parkkiyhtiö olisi täysin erillään asuntoyhtiöistä. Parkkiyhtiö voisi ostaa kaikki tai osan talojen pohjakerroksissa olevista autopaikoista, lisäpaikkoja saisi sitten erillisistä parkkitaloista, joihin rakennettaisiin lisäkerroksia tarpeen mukaan. Asukkaat ja muut paikantarvitsijat voisivat joko ostaa oman paikan tai vuokrata paikan pysäköintifirmalta. Vieraat tai satunnaiset autonkäyttäjät voisivat mennä pysäköintihalliin ja maksaa pysäköintiajan perusteella.
Hankalin asia tässä on saada pysäköintiyhtiö motivoitua rakentamaan lisäpaikkoja tarvittaessa. Tietysti jos auton parkkeeraus maksaa 250 €/kk tai 20 €/yö se motivoi autonomistajaa ostamaan oman paikan, vaikka se maksaisikin 25000-40000 €.
”Hankalin asia tässä on saada pysäköintiyhtiö motivoitua rakentamaan lisäpaikkoja tarvittaessa.”
Tämä on ehkä se kaikkien helpoin tehtävä koko yksityistämisprosessissa: hinnat motivoivat pysäköintiyhtiötä rakentamaan lisäpaikkoja. Jos hinnat eivät ole tarpeeksi korkeat, että pysäköintiyhtiö rakentaisi, niin lisäpaikkoja ei tarvita.