Ener­giavero­tus syr­jii sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­toa. Tätä var­maankin perustel­laan alue­poli­ti­ikalla: vain kaupunki­lais­ten käytössä ole­va kaukoläm­pö on liian edullista. Vero­tus kuitenkin myös ehkäisee kaukoläm­mön laa­jen­tu­mista viedessään siltä sen edun, jon­ka polt­toaineen tehokas hyväk­sikäyt­tö tuottaa.

Kun yri­tyk­siltä pois­tet­ti­in Kela-mak­su, se piti kor­va­ta pääasi­as­sa yri­tys­ten mak­samil­la ener­giaveroil­la. Nyt on käynyt ilmi, että teol­lisu­u­den kiin­tiöön on las­ket­tu myös koti­talouk­sien mak­sama kaukoläm­pö . Tämä on poli­it­ti­nen hui­jaus. Jos ollaan sitä mieltä, että yri­tys­ten vero­ja pitää siirtää koti­talouk­sien mak­set­tavak­si, se pitää tehdä avoimesti eikä fuskul­la. Voi tätä muu­tos­ta nimit­täin perustel­la ihan rehellis­es­tikin. Jat­ka lukemista “Ener­giavero­tus syr­jii sähkön ja läm­mön yhteistuotantoa”

Kävin tänään asiantun­ti­jana sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nas­sa ker­tomas­sa ajatuk­siani palvelusetelilain­säädän­nöstä. Asian on sen ver­ran mie­lenki­in­toinen, että kir­joi­tan tästä use­am­man postauk­sen sar­jan; pitkät jutut kun eivät oikein toi­mi blogissa.

Palvelusetelin ideana on, että kun­ta voi antaa henkilölle, jot­ka tarvit­see jotain kun­nal­lista palvelua vai­h­toe­htona palvelusetelin, jol­la tämä voi ostaa saman palvelun yksi­tyiseltä puolelta. Jos seteli ei riitä palvelun ostas­miseen, pitää ero­tus mak­saa itse.

Min­ul­la on palvelusetelilain­säädän­töön henkilöko­htainen suhde, sil­lä aikanaan viimeisenä virkatyönäni perus­palve­lu­min­is­ter­inä asetin kah­den hen­gen selvi­tys­porukan (Ris­to Suomi­nen Suomen yrit­täjistä ja Olli Valpolan Kelas­ta) selvit­tämään asi­aa. Jat­ka lukemista “Palvelusetelit: mitä ajat­telin vuon­na 2002?”

Helsin­gin Sanomien mukaan Suomeen tullei­den tur­va­paikan­hak­i­joiden joukos­sa on myös niitä, joi­ta tänne houkut­taa tur­va­paikan­hak­i­jalle mak­set­ta­va toimeen­tu­lo­tu­ki, run­saat 300 euroa kuus­sa, joka on mon­elle suuri raha­sum­ma. Tämä ei voi olla tur­va­paikkapoli­ti­ikan tarkoitus.

Mis­sä vai­heessa tur­va­paikan­hak­i­joille on alet­tu mak­saa (läh­es) täyt­tä toimeen­tu­lo­tukea? Täysi toimeen­tu­lo­tu­ki olisi 400 euroa. Joskus aiem­min käytän­tönä oli, että annetaan ruo­ka ja majoi­tus, ter­vey­den­hoito ja pieni tasku­ra­ha. Ei pitkäaikaises­sa laitoshoi­dos­sa ole­vakaan saa toimeen­tu­lotuen suu­ruista rahaa käyttöönsä.

Palaa­mal­la van­haan käytän­töön — jota moni muu Euroopan maa näyt­tää nou­dat­ta­van — kar­sit­taisi­in tur­va­paikan­hak­i­joista ne, joiden moti­iv­ina ei ole vain­oa pak­en­e­m­i­nen. Samal­la voitaisi­in nyky­istä nopeam­min tehdä päätös niistä, jot­ka ovat oikeasti pak­en­e­mas­sa vainoa.

Tämä voi olla jonkun mielestä ris­tiri­idas­sa sen kanssa, että olemme toivoneet tur­va­paikan­hak­i­joiden käyvän töis­sä. Minus­ta se ei sitä ole. Jos käy töis­sä, saa palkkaa. Sil­loin tietysti mak­saa jotain ruuas­ta ja asumis­es­ta ja Suomes­sa perit­tävät verot, mut­ta työssä käyvä on palkkansa ansainnut. 

Lau­takun­nan tärkeim­mät asi­at kohdis­tu­vat Laa­jasa­lon Kru­unuvuoren­ran­nan alueeseen, jonne on tulos­sa uusi 15 000 asukkaan kaupun­ki. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­nan lista 7.5.2009”

Sikain­flu­enssas­ta ei näytä tule­van Honkongi­laista pahe­mi vit­saus­ta, mut­ta vielä sitä ei voi tietää. Suomes­sa on onnek­si tarpeek­si tam­i­flu-lääket­tä, joka näyt­tää tehoa­van tau­ti­in. Siis tar­poeek­si, jos lääk­keet käytetään järkevästi.

Lehti­ti­eto­jen mukaan tam­i­flu­ta on ham­strat­tu apteekeista, mikä voi merk­itä, että tosi­paikan tuleen lääket­tä ei riitäkään tarvit­seville. Mat­ti Meikäläi­nen ei voi men­nä apteekki­in ja ostaa lääket­tä, kos­ka se on reseptilääke.

Ham­straus tarkoit­taa, että joku lääkäri on määrän­nyt sitä ter­veelle poti­laalle, kos­ka Suomes­sa sikain­flu­enssaa ei ole. Mil­lä perus­teel­la? Tuol­lainen kaverin koti- tai mat­ka-apteekki­in niukan lääk­keen määräämi­nen on ker­takaikkises­ti moraali­ton­ta. Minus­ta STM:n pitäisi tutkia lääket­tä määrän­nei­den lääkärien toim­intaa, kos­ka jokin laki sitä lääkärei­den toimintaakinsäätyelee.

Tavalli­nen teknikko uteli, mitä teen oikein työk­seni ja miten se vaikut­taa blogilla julkaisemi­i­ni kir­joituk­si­i­ni. Ehkä on kohtu­ullista vas­ta­ta. Päiv­itin vas­tauk­sek­si CV:ni alku­un luet­telon tämän­hetk­i­sistä työte­htävistäni. Siitä saa parhaan kuvan siitä, mihin aikana tärvääntyy.

Työaikani jakau­tuu suun­nilleen tasan kolmeen osaan, Sata-komiteaan, kun­nal­lispoli­ti­ikkaan ja ansio­työhön. Kun­nal­lispoli­ti­ikkaa luku­un otta­mat­ta olen luop­unut poli­it­tis­es­ta toimin­nas­ta.  Tämän blo­gin pitämi­nen vie noin viisi tun­tia viikossa.

Ansiostani pääosa tulee luen­noin­nista. Aiheet vai­htel­e­vat suuresti, mut­ta eniten puhu­jakeikko­ja min­ul­la on sosi­aalipoli­ti­ikas­ta, ter­veyspoli­ti­ikas­ta, työa­jan lyhen­tämis­es­tä (Vau­raus ja aika) kaupunkisu­un­nit­telus­ta ja siinä eri­tyis­es­ti liiken­nepoli­ti­ikas­ta, ener­giapoli­ti­ikas­ta ja ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Jat­ka lukemista “Mitä teen työkseni”

(Lyhen­nelmä puheen­vuorostani Tekesin FinnWell-ohjel­man lop­pusem­i­naaris­sa 29.4. Fin­lan­di­at­alol­la. Vas­tat­ta­vanai oli kysymys, mitä tek­isin nyt, kun min­is­terin viit­ta ei paina harteitani)

Kaksikanavaisuus

Ter­vey­den­huol­losta pitäisi pois­taa kak­sikanavainen rahoi­tus, kos­ka se on mon­en ongel­man äiti ja äit­inä vielä hyvin hedelmälli­nen tuot­taen aina uusia ongelmia kun edel­liset on ratkaistu. Hajautet­tu jär­jestelmä ja kak­sikanavaisu­us eivät sovi yhteen lainkaan, kos­ka kak­sikanavaisu­us antaa osaop­ti­moin­tia har­joit­taville toim­i­joille aivan väärät kan­nus­timet. Sen sijaan, että etsit­täisi­in paras­ta ratkaisua, etsitään tapaa siirtää meno­ja oma­l­ta organ­isaa­ti­ol­ta toisille. Sairaus­vaku­u­tus ja hoito pitäisi mak­saa samas­ta kas­sas­ta, kuten tapah­tuu Ruot­sis­sa. Jat­ka lukemista “Mitä tek­isin terveydenhuollolle?”

For­tu­mien toim­i­tusjo­hta­jan eläkeikää ollaan nos­ta­mas­sa 62 vuodes­ta 63 vuo­teen. Loukat­tu kansalais­mielipi­de saa hyvitystä.

Toiv­ot­tavasti tämä ei tarkoi­ta, että Tapio Kuu­lal­la on oikeus ja velvol­lisu­us jatkaa toim­i­tusjo­hta­jana 63-vuo­ti­aak­si. Meil­lä (läh­es) kaikil­la työte­ho las­kee iän mukana. Vaik­ka työte­ho las­kee, se ei mene niin alas, että pitäisi siir­tyä eläk­keelle. Vaik­ka tekee työtä 20 pros­ent­tia hitaam­min, se 80 pros­entin tuot­tokin kan­nat­taa käyt­tää hyväk­si. Jos toim­i­tusjo­hta­jan työte­ho las­kee 20 pros­ent­tia, se johtaa pahim­mil­laan koko yri­tyk­sen tuot­tavu­u­den alen­e­miseen, jol­loin tap­pio voi olla arvoltaan sadan hen­gen työ­panok­sen suu­ru­inen. Sik­si moni yri­tys on sopin­ut top­im­i­tusjo­hta­jille alem­man eläkeiän, eikä vain ollak­seen kiva johtajilleen.

Toim­i­tusjo­hta­jan työu­ran soisi suju­van niin, että joskus kuu­denkymme­nen vuo­den ikää läh­estyessään hän jät­tää työn­sä jollekin ener­gisem­mälle ja nälkäisem­mälle ja siir­tyy vaik­ka hal­li­tusam­mat­ti­laisek­si jaka­maan koe­mus­taan ja osaamis­taan. Eläkeikä v oisi toki olla sama kuin muillakin.

Raken­nusalal­la toimi­va ole­va tut­ta­vani ker­toi uusien asun­to­jen kau­pas­ta pääkaupunkiseudul­la. Yleinen käsi­tys on, ettei mikään liiku uusien asun­to­jen kau­pas­sa. Tämä ei pidä paikkaansa enää. Vuo­den vai­h­teessa ei raha liikkunut eikä osta­ja käynyt pyy­dyk­seen, mut­ta nyt on eri­tyis­es­ti keskikokois­t­en asun­to­jen myyn­ti vilkastunut.

Kaiken jär­jen mukaan lama tuot­taa taas muut­toaal­lon pääkaupunkiseudulle. Jos min­ul­la olisi sato­ja miljoo­nia rahaa sijoit­taa mihin  hyvän­sä, sijoit­taisin sen asun­to­tuotan­toon. Nyt on hal­pa rak­en­taa ja koh­ta myy­dään taas kalliilla.

Meil­lä on huono­ja kap­i­tal­is­te­ja, kun anta­vat asun­to­tuotan­non pysähtyä nyt, kun rak­en­t­a­mi­nen kan­nataisi parhaiten.

Olen täl­lä blogilla valitel­lut use­aan otteeseen sitä, kuin­ka kalli­ik­si tulee pysäköin­nin jär­jestämi­nen Helsin­gin uusil­la merel­lisil­lä asuinalueil­la. Paikan hin­ta liikkuu jos­sain 30 000 euron ja 50 000 euron välillä.

Kuulin mie­lenki­in­tois­es­ta ratkais­us­ta, joka olisi tar­jol­la merel­lisille asuinalueille: iso rav­in­to­lalai­va, joka tar­joaa korkeata­soisen merel­lisen rav­in­to­laelämyk­sen ja jon­ka ruumas­sa on auto­ja pysäköi­tynä use­assa kerroksessa.

Myön­net­täköön, että esimerkik­si Jätkäsaa­reen pysäköin­tip­roomun ei ole aivan help­po ympätä. Jos se olisi niemen kär­jessä, liikenne menisi koko alueen läpi, mut­ta haus­ka ajatus.

Kat­so lisää tästä!