Kun nyt aloin kir­joit­taa Lah­den radan hyö­dyn­tämis­es­tä, pohdi­taan­pa myös sitä, miten Lahdes­ta eteenpäin.

Olen ajanut voimakkaasti rataa Lahdes­ta Heinolan kaut­ta Mikke­li­in. Olisi hyvä, että tie ja rata meni­sivät samas­sa logis­tises­sa käytävässä, sil­lä pelkkä rata ilman tietä on tehokas kuin Riihimä­ki-Lahti ‑rata. Tiedät­te­hän, Hik­iä ja Oit­ti suurimp­ina väestökeskittyminä.

On toinenkin vai­h­toe­hto: Lahti-Jäm­sä ‑rata, jol­loin Jyväskylään pää­sisi Helsingis­sä paris­sa tun­nis­sa. Kuo­pi­on junat kulk­i­si­vat sil­loin Jyväskylän kaut­ta. Jyväskylän kehi­tys lähtisi isoon nousu­un. Mikke­lille tämä vai­h­toe­hto olisi tietysti pieni katastrofi.

Pääkaupunkiseudul­la on paljon pyrkimys­tä rak­en­taa rato­ja, jot­ta asu­tus­ta voitaisi­in sijoit­taa rato­jen var­relle. Se on kallista puuhaa, mut­ta kannattaa.

Mäntsälässä on jo rata, mut­ta sinne ei juuri suun­nitel­la asu­tus­ta. Kun­ta on kaavoit­tanut  kokeek­si pienen asuin­läm­päreen ase­man tun­tu­maan, mut­ta ei mene kau­pak­si, vaik­ka palvelukin on: alueel­la on avat­tu päiväkoti.

Siitä, etteivät asukkaat ryn­ni pie­neen, eris­tet­tyyn asuin­läm­päreeseen, ei voi päätel­lä, ettei asun­non ympärille raken­net­ta­va kun­non kaupun­ki olisi suuri men­estys. Kun­non kaupungis­sa on kun­non keskus­ta, käve­lykatu, tori, kaup­po­ja, rav­in­toloi­ta, kam­paamo­ja, työ­paikko­ja, ja kaikkea sitä mitä kaupungis­sa on. Jat­ka lukemista “Mäntsälästä kun­non kaupunki”

Perus­taisin yhdessä muiden muusikko­jen kus­tan­nu­so­su­uskun­nan. Osu­uskun­nan yti­menä olisi net­tikaup­pa. jos­ta voisi ostaa yksit­täisiä kap­palei­ta iTunesin tapaan ja/tai kuukausiko­rtin Online-kuun­telu­un Spo­ti­fyn tapaan. Ja main­ok­sia tietysti myös. Osu­uskun­ta toki tek­isi myös cd-levyjä, jos joku niitä vielä ostaa. Net­ti­sivus­toil­la olisi pait­si mah­dol­lisu­us levy­jen lataamiseen, myös musi­ikki­blo­ge­ja ja muu­ta musi­ikkia käsit­televää mate­ri­aalia, lis­to­ja myydyimmistä/ladatuimmista kap­paleista ja muu­ta kiin­nos­tus­ta herättävää.

Kun muusikot itse omis­taisi­vat osu­uskun­tansa, mikään ulkop­uo­li­nen taho ei pää­sisi väli­in rahastamaan.

Mukaan lähtevät artis­tit oli­si­vat var­maan aluk­si osak­si tun­tem­at­to­mia. Osu­uskun­ta voisi han­kkia heille näkyvyyt­tä vapaut­ta­mal­la ainakin osit­tain kap­paleet ilmaiseen lev­i­tyk­seen radioissa.

Kun välikäsiä ei olisi ja jakelukus­tan­nuk­set oli­si­vat mata­lat, musi­ikkia voisi myy­dä varsin hal­val­la, ja silti artistien tulot säilyisivät.

Kaik­ki asi­at menivät esi­tyk­sen mukaan yksimielis­es­ti pait­si, että

- Bus­sikaisto­jen muut­tamis­es­ta kokoaikaises­ti äänestet­ti­in äänin 7–2. Vas­tae­hdo­tuk­se­na oli kokoomuk­sen Eli­na Palm­rooth-Leinon esi­tys, että ne oli­si­vat voimas­sa ma-pe 6–20 ja la 9–20. Samas­sa yhtey­dessä sovit­ti­in, että kysymys mah­dol­lisu­ud­es­ta sal­lia moot­toripyörät bus­sikaistoil­la (mopoil­la tämä oikeus jo on, jos kaista on kadun oike­as­sa laidas­sa) esitel­lään laukun­nalle erikseen.

- Minä pyysin Pis­ararataa koske­van pon­si­vas­tauk­sen pöydälle.

Tokoin­ran­nan kaava

Jo rak­en­teil­la ole­va kahvi­la merk­itään kaavaan samoin kuin huvi­latelt­ta, joka saa olla paikallaan 1,k kk/vuosi

Tilan vuokraami­nen KSV:lle linja-autoasemalta. 

Tilas­ta on kaupunkisu­un­nit­telijoil­la pulaa, mut­ta aika keskeiselle paikalle laite­taan virastoja. 

Kaava­muu­tos Latokar­tanos­sa Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 13.8.2009”

Min­ul­la ei ole mitään tietoa, mitä piraat­tipuolueek­si itseään kut­su­va joukko maail­mas­ta miet­tii, vaan yritin pro­voka­torisel­la postauk­sel­lani selvit­tää, mitä oikein tah­to­vat ne, jot­ka eivät hyväksy tek­i­jänoikeuk­sia esimerkik­si kirjailijoille.Piraarttipuolueeksi itseään kut­suvil­la tun­tui ole­van paljon maltil­lisem­pia mielip­iteitä kuin muil­la. Onko puolueel­la väärä nimi?

 Musi­ik­ki on asia erik­seen. Tieteel­liset julka­isut, joiden syn­tyä yliopis­to­laitos on rahoit­tanut, ovat asia erik­seen. Oppikir­jat ovat myös asia erik­seen. Niihin ehdotan aivan toisen­laista ansait­semis­mall­ia, kun­han muil­ta kiireiltäni ehdin kir­joit­ta­maan. Tilatut kir­jat, kuten pitäjän his­to­ri­at, ovat asia erik­seen. Seu­raa­va tek­sti kos­kee kaunokir­jal­lisu­ut­ta ja sel­l­aista tietokir­jal­lisu­ut­ta, jota mikään tilaa­jata­ho ei rahoita.

Seu­raa­van­laisia mielip­iteitä esi­in­tyi: Jat­ka lukemista “Väl­i­til­in­päätös tekijänoikeuskeskustelusta”

Lääkkei­den paten­toin­ti tuot­taa enem­män hait­taa kuin hyö­tyä – tai san­o­taan, että se tuot­taa lääkkei­den markki­noin­ti­in hyvin haaskaa­van peli­te­o­reet­tisen tilanteen. Nykyti­lan ongelmia ovat:

 1)      Lääk­keet hin­noitel­laan pois kehi­tys­maid­en köy­hien markki­noil­ta. Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi min­ulle eräässä tilaisu­udessa, että jos kuusi patent­tia vapau­tu­isi, Int­ian ter­veysti­lanne paranisi olen­nais­es­ti.  Jat­ka lukemista “Lääkepaten­teista voisi luopua”

Blo­gin tek­i­jänoikeuskeskustelun innoit­ta­mani ajat­telin kir­joit­taa kolumnin aiheesta ja sanoa, että vaik­ka tek­i­jänoikeu­den vas­tus­ta­jat ovat oival­ta­ne­et ongel­man, heil­lä ei ole minkään­laista real­is­tista ratkaisua. Musi­ik­ki ei min­ua kiin­nos­ta vaan kir­jal­lisu­us, sekä kaunokir­jal­lisu­us että tietokir­jal­lisu­us. Jot­ta en antaisi väärää todis­tus­ta, toivoisin että kaik­ki, joil­la mielestään on ratkaisu, esit­täi­sivät sen seu­raavi­in kah­teen ongelmaan.

Koti­mainen kir­ja: kir­jail­i­ja tehnyt töitä täysipäiväis­es­ti puoli vuot­ta, kus­tan­nus­toimit­ta­ja kak­si kuukaut­ta ja, kir­ja on taitet­tu, oikoluet­tu, sitä on kohtu­ullis­es­ti main­os­tet­tu ja markki­noitu  ja se painet­tu ja sen menek­ki on 5 000 kpl, eli siis paljon tavanomaista enem­män. Olisi kohtu­ullista, että kir­jail­i­ja saisi (eläke ym menoi­neen) 20 000 euroa, kus­tan­ta­mo toiset 20 000 euroa, kir­japaino ottaa 12 000 euroa eli yhteen­sä 52 000 euroa.

Kir­jaa myy­dään 20 euroa/kpl. Nykysään­nöil­lä tämä menee niin, että kir­jakaup­pa ja alv-toimis­to vievät hin­nas­ta puo­let.  Voimme esit­tää joitain mielip­iteitä kir­jakau­pan kat­teesta, mut­ta kir­jakaup­po­ja saa perus­taa ihan vapaasti. Ei ole kovin hyvä bisnes. Net­tikau­pas­ta kir­jaa saa 16 eurolla.

Kus­tan­ta­mo saa kir­jas­ta 10 euroa/kpl = 50 000 euroa. Kir­jail­i­ja saa tästä 20 %, eli 10 000 euroa. Toiv­ot­tavasti heltiää apu­ra­ho­ja tai luen­tokeikko­ja ja Uutisvuo­toa, kos­ka puolen vuo­den palkkaa sivuku­luineen tästä ei oikein irtoa. Tarvit­taisi­in 10 000 kap­paleen myyn­ti, että kir­joit­ta­mi­nen yksin kan­nat­taisi. Kus­tan­ta­mo menee tästä hit­ti­tuot­teesta vähän yli­jäämäisek­si, mut­ta sil­lä rahal­la on kus­tan­net­tu paljon huonole­vikkistä kirjallisuutta.

Olete­taan, että SOK perus­taa Rain­bow-kus­tan­ta­mon (ja Kesko kil­pailun pakot­ta­mana Pirk­ka-kir­jat Oy:n), jot­ka otta­vat välit­tämösti kir­jas­ta skan­naa­mal­la näköi­s­pain­ok­sen jon­ka hin­ta 10 000 kap­paleen pain­ok­ses­ta on 15 000 euroa, kos­ka ei tarvitse tuh­la­ta rahaa sen parem­min kir­jail­i­jan palkkioon, tait­toon kuin oikoluku­unkaan, ja myyvät kir­jaa sisään­heit­to­tuot­teena kah­den euron kap­pale­hin­taan, S‑etukortilla jäwsene­tu­tar­jouk­se­na hin­taan 1,50.  Ain­oas­taan kus­tan­ta­mon nimi on muutet­tu Rainbow-kustantamoksi.

Viikkoa myöhem­min Google skan­naa kir­jan ja julkaisee sen ilmaisek­si, mut­ta main­oksin varustet­tuna sivuil­laan. Ne, jot­ka ovat mak­sa­neet kir­jal­lisu­u­den tilaamis­es­ta Googlelle 10 euroa kuus­sa, saa­vat kir­jan helpom­pilukuise­na ja ilman häir­it­se­viä main­ok­sia luet­tavak­si Google-Elek­tron­ic ‑Paperilla.Koska tek­i­jänoikeudet on lakkautet­tu, Google ei niistä tietenään enää mak­sa mitään.

Ulko­mainen käännösromaani

Uno­hdamme nyt kir­jail­i­jan osu­us­den, kos­ka muut maathan sen hoita­vat ja me voimme loisia hei­dän rahoil­laan. Valitet­tavasti kir­ja pitää kään­tää suomek­si. Kään­nöskus­tan­nuk­set 30 000 euroa. Kus­tan­ta­ja kut­suu kir­jail­i­jan Suomeen markki­noin­ti­ti­laisu­u­teen, kus­tan­nuk­set 15 000 euroa. Päälle pain­oku­lut. Kir­jan ilmestyt­tyä sama tari­na, Rain­bow-kus­tan­ta­mo, Pirk­ka-Kir­jat Oy ja Google iskevät väliin.

=====

Minä väitän, että täl­lainen tilanne lopet­taa kir­joit­tamisen, kus­tan­ta­misen ja kään­tämisen  ammat­ti­na, minkä jäl­keen meil­lä on pelkkiä har­rastekir­jail­i­joi­ta, jot­ka julkai­se­vat oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja kir­jo­ja pien­inä pain­oksi­na, eikä kään­nöskir­jal­lisu­ut­ta lainkaan. Ymmärtääk­seni tämä ei ole se maali, johon tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat tähtäävät. Jos mitään sään­töjä ei ole, tähän se minus­ta johtaa. Toivoisin yksilöi­tyjä vas­tauk­sia, miten pelisään­töjä on tarkoi­tus raja­ta, jot­ta kehi­tys ei johtaisi tähän tulok­seen. Tai voiko joku kumo­ta päättelyn?