Avainsana: Markkinavirheet

(Tämä on jatkoa keskustelu­un rajakus­tan­nuk­sista etc)

Onko patent­tioikeus kehi­tyk­sen jar­ru vai edistäjä?

Jos patent­tioikeut­ta ei olisi, yri­tys­ten ei kan­nat­taisi käyt­tää paljon rahaa tutkimuk­seen, kos­ka tulos on kil­pail­i­jan ilmaisek­si käytet­tävis­sä. Voidaan väit­tää, että patent­tioikeu­den pois­t­a­mi­nen hidas­taisi kehi­tys­tä. Todet­takoon kuitenkin, että patent­ti sisältää velvol­lisu­u­den myös julk­istaa keksin­tö kaikkien tietoon. Tapah­tuu sel­l­ais­takin, ettei keksin­töä paten­toi­da, kos­ka kil­pail­i­jalle ei halu­ta ker­toa, miten temp­pu tehdään. Jat­ka lukemista “Patent­tei­hin pakkolisensiointi”

Kansan­talousti­eteen oppikir­jois­sa opetet­ti­in ainakin ennen, että markki­namekanis­mi ohjaa voimavaro­jen käyt­töä oikein, kun tas­apain­oti­las­sa tuot­teen hin­ta vas­taa sen valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Tämä tun­tui jo sil­loin vähän arve­lut­taval­ta, sil­lä jos tuotan­tokus­tan­nuk­set jae­taan kiin­teisi­in ja muut­tuvi­in, pelkil­lä muut­tuvil­la kus­tan­nuk­sil­la myyvä yri­tys menee konkurssi­in. Teo­ria pelastet­ti­in olet­ta­mal­la, että läh­estyt­täessä kap­a­siteetin ylära­jaa, muut­tuvat kus­tan­nuk­set alka­vat nous­ta. Oppikir­jois­sa mainit­ti­in myös rautati­et toim­intana, jos­sa kiin­tei­den kus­tan­nusten osu­us on niin suuri, että oikea hin­noit­telu mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan johtaa –  ja sen tuleekin johtaa – toimin­nan tappiollisuuteen.

 Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa tör­mätään yhä use­am­min tilanteeseen, jos­sa valmis­tuk­ses­ta aiheutuu oikeas­t­aan van kiin­teistä kus­tan­nuk­sia ja mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat nol­la. Jos tuote­taan kallis tele­vi­sio-ohjel­ma, sen kus­tan­nusten kannal­ta on yhden­tekevää, kuin­ka moni sitä kat­soo. Sik­si olisi jär­jetön­tä hin­noitel­la osa kat­so­jista ulos korkeal­la hin­nal­la. Sik­si radio- ja tele­vi­sio aloit­ti­vat Euroopas­sa mak­sut­tom­i­na yleis­ra­dioina. (Kat­somi­nen on mar­gin­aal­i­hin­nan kannal­ta mak­su­ton­ta lupa­mak­sus­ta huoli­mat­ta, kos­ka lupa­mak­su pitää mak­saa, vaik­ka ei kat­soisi) Jat­ka lukemista “Rajakus­tan­nuk­set, hin­tamekanis­mi, voimavaro­jen allokoin­ti ja hintadifferointi”

Ostin itsel­leni parem­man kam­er­an, kos­ka val­oku­vaus on van­ha into­hi­moni ja kos­ka olen hul­laan­tunut niistä mah­dol­lisuuk­sista, joi­ta digiku­vaus suo kuvien trim­maamiseen. Omi­naisu­us, jon­ka kam­er­aani halusin, on 14 bit­ti­nen A/D‑muunnin. Tämä tarkoit­taa, että pik­se­lei­den tuot­ta­ma infor­maa­tio muute­taan dig­i­taalisek­si 14 bitin tarkku­udel­la (16 000 eri kirkkaus­vai­h­toe­htoa) kun kar­va­hat­tumalleis­sa on yleen­sä 8 bitin muun­nin (256 eri vai­h­toe­htoa). Noil­la ylimääräisil­lä biteil­lä ei tee mitään, ellei kuvia käsit­tele mitenkään, sil­lä mikään näyt­tö ei toista sävyjä noin tarkasti. Ylimääräiset bitit ovat tarpeen, jos kuvan sävyjä halu­aa raw-kuvien ”kehi­tyk­sessä” muut­taa. Voin lyhyen koke­muk­sen perus­teel­la vaku­ut­taa, että omi­naisu­us on ihana.

On selvää, että parem­mas­ta kam­eras­ta joutuu mak­samaan enem­män, mut­ta tuo yksi A/D muun­nin mak­soi kyl­lä tolkut­tomasti. Epäilen, ettei sen valmis­t­a­mi­nen mak­sa olen­nais­es­ti enem­pää kuin kahdek­san bit­tisen, mut­ta kam­er­aan tulee yli ton­ni hin­taa enem­män. Jat­ka lukemista “Kam­er­at ja hintadifferointi”