kirjailijoiden tulojen turvaamiseen on olemassa paljon hyviä ja huonoja ratkaisuja. Yksikään hyvä ratkaisu ei sisällä avoimen kaupallisen jakamisen laillistamista, koska silloin kukaan ei maksa tekijöille mitään. On aivan eri asia, että voi salaisesta paikasta jakaa laittomia kopioita kuin että voi mainostaa tätä julkisesti lehdessä.
Huono, mutta todennäköinen ratkaisu on se, että toimitaan kuten taskuvarkaiden osalta muinaisessa Lontoossa. Taskuvarkauksia ei voitu mitenkään estää, mutta niiden määrää hillittiin hirttämällä säännöllisin välein joku taskuvaras varoitukseksi muille. Koska laiton lautaus tai ladattavaksi asentaminen on toisaalta naurettavan helppo jäljittää, käräytetään yksi satunnaisesti valittu ja tuhotaan hänen loppuelämänsä jättikorvauksin ja tehdään jokaisesta tapauksesta näyttävä uutinen. Tätähän näytetään Yhdysvalloissa jo sovellettavan.
Hyvä ratkaisu on se, että lataus tehdään lailliseksi kaikille niille, jotka maksavat jonkin kohtuullisen summan. Spotifyilla se näyttäisi olevan 10 euroa kuussa. Tämä riittäisi myös kaiken kirjallisuuden rahoittamiseen. Jos maksu on riittävän matala, moni maksaa sen mieluummin kuin ottaa riskin tästä negatiivisesta lottoarvonnasta. Tämä ei kuitenkaan toimi, jos ilmainen lataaminen laillistetaan.
Mitä useampi valitsee laillisen tien, sitä helpompi laittoman tien kulkijat on narauttaa.
Meillä on myös pakollinen televisiolupa kaikille, joilla on televisio. Samalla logiikalla voi tulla pakollinen latausmaksu kaikille, joilla on nettiyhteys. Se ei ole hyvä ratkaisu, mutta kuuluu mahdollisiin tulevaisuudenkuviin. Tämä tietysti mahdollistaa kaiken ilmaisen lataamisen. Mahdollisiin tulevaisuudenkuviin kuuluu myös, että latausmaksu on vapaaehtoinen ja viranomaiset keräävät rekisterin kaikista, jotka eivät ole sitä maksaneet ja valvovat vain näiden nettiliikennettä. Näin menetellään televisiolupien kohdalla. Televisioluvan tarkastajaa ei tule, jos maksu on maksettu.
Jos maksettaisiin sitä kymmentä egee kirjoista (Amazon), musiikista (Spotify), videoista (youtuben tms.:n maksullinen versio) yms. niin jäisi enää pähkäiltäväksi, että kenen taskuun olisi sopiva laittaa ne muutamat miljardit kuukausittain (tuota luokkaa globaalisti viimeistään 2011 alkaen tällä kasvuvauhdilla). Spotifyn kanssa esim. näyttäisi olevan menossa siihen suuntaan, että ovelimmat ovat tyhjentämässä pajatson tekijöiden kustannuksella http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/riaa-yhtiot-saivat-spotifyn-osakkeita-pilkkahintaan-miksi
Minusta näyttäisi olevan mahtavan maksullisen kulttuurin ‑kuplan aineksia (tekijänoikeuslobbyn viimeinen puhallus), jonka puhkeamisen jälkeen päästään ehkä terveempiin malleihin, kun lopuillekin (tekijät, maksajat, lainsäädäntö) on valjennut pelin luonne.
“Yksikään hyvä ratkaisu ei sisällä avoimen kaupallisen jakamisen laillistamista, koska silloin kukaan ei maksa tekijöille mitään.”
Huokaus. Kerro nyt edes miten tämä uskonkappaleesi falsifioidaan. Jos ei riitä (miksi ei riitä?), että nykyisessä maailmassamme tehdään kannattavaa liiketoimintaa myymällä samaa tuotetta eri tavaramerkillä eri hintaan (Kukaan ei ole vaatinut tavaramerkkioikeudesta lopumista) niin mikä ihme sitten riittää?
Taskuvarkaan hirttäminen
Jotenkin tuntuisi tuo metodi, jossa satunnaisesti poimitaan muutama “rikollinen” ja lätkäistään hänelle kymmenien tuhansien eurojen korvaukset, oikeusvaltion periaatteiden vastaiselta.
Eli rangaistuksen ja korvausten pitäisi kaiketi olla suhteessa rikoksen vakavuuteen ja aiheutettuun (todelliseen) tappioon. En usko, että nämä USA:n rangaistusluontoiset korvaukset menisivät Suomessa läpi.
Touko Mettinen
Nyt olet mielestäni oikeilla jäljillä. Muutamia ongelmia silti.
Teinin / nuoren aikuisen loppuelämän pilaaminen istuu ehkä amerikkalaiseen tai kiinalaiseen mentaliteettiin, mutta ei esimerkiksi Pohjoismaihin.
Tulevaisuuden yhä yleistyvien kryptattujen yhteyksien ja kovalevyjen myötä niitä tv-luvasta laistaviakin on ihan turha jahdata.
10e x tv-luvan maksavat kotitaloudet on vain murto-osa vuosittaisesta äänitteiden, kirjojen, videoiden, pelien, ohjelmien jne. myynnistä.
Hieman seuraavanlaista ideaa voi ehkä hahmotella, se on toki vielä pitkään utopistinen:
Kaikki lataaminen ja jakaminen olisi laillista ja maksutonta
Julkinen sektori ylläpitäisi mahdollisimman nopeaa ja luotettavaa latauspalvelua, joka muodostuisi ominaisuuksiltaan niin ylivertaiseksi vaihtoehtoihin nähden, että useimmat käyttäisivät sitä.
Tähän latauspalveluun jokaisella kansalaisella olisi oma henkilökohtainen tunnuksensa, kuten tänäpäivänä on vaikkapa kelakortti.
Mitään yksilöitävissä olevia tietoja käyttäjistä ei kerättäisi (julkkis Y diggaa sellaisesta ja sellaisesta pornosta), paitsi yleiset tiedot siitä, kuinka monta kertaa jotain yksittäistä tiedostoa(tuotetta) on ladattu. Latauksia rekisteröitäisiin vain yksi tunnusta kohden.
Tällöin saataisiin luotettavat tiedot tuotteiden menekistä.
Tämän jälkeen jossakin määritellyissä suhteissa hyvitettäisiin tuottajia verovaroista.
Utopistisessa futuurisessa yhteiskunnassa järjestelmä voisi olla lomittuneesti globaali.
Tällainen avaisi yhteiskunnan sisällöntuottamisen paljon suuremmalle ryhmälle ihmisiä ja vähemmän suorasta mainonnasta ja erilaisten symbolien (kuten kauniit tytöt, jotka eivät oikeasti osaa laulaa ja jotka dumpataan musiikkibisneksestä ennen 30 ikävuotta) luomisesta riippuvaiseksi.
Ihmiset kävisivät edelleen elokuvateattereissa, kirjoja ostettaisiin edelleen paperisina niiden mukavuuden takia, maailmantähdet saisivat yhä suihkukonetulonsa kiertueiden ja mainostulojen myötä.
Mutta toisaalta ihmiset voisivat myös kysyä toisiltaan, oletko kuullut sen uuden artistin X kappaleen internet killed the video star?
Suuria häviäjiä olisivat lähinnä PC-pelit (mutta niinhän se on jo nyt ollut useamman vuoden ajan).
Pelikonsolit päivittyisivät edelleen ja valmistajat voisivat helposti tehdä konsolipelien kopioimisen mahdottomaksi tai ainakin niin vaikeaksi, ettei kynnys muodostuu aivan liian korkeaksi.
Elokuvia, kirjoja, musiikkia ja pelejä tuotettaisiin yhä. Raha kiertäisi. Laajempi kulttuurikirjo syntyisi. Ongelmia, virheellisiä oletuksia?
Jos kaikki maksavat kympin kuussa, miten rahat kirjailijoille jaetaan?
“Meillä on myös pakollinen televisiolupa kaikille, joilla on televisio. Samalla logiikalla voi tulla pakollinen latausmaksu kaikille, joilla on nettiyhteys. Se ei ole hyvä ratkaisu, mutta kuuluu mahdollisiin tulevaisuudenkuviin. Tämä tietysti mahdollistaa kaiken ilmaisen lataamisen”
Mikähän on se taho, joka ajaa Vihreitäkin luomaan Suomesta Itä-Saksan kaltaisen kyttäyshteiskunnan.
Lex-Nokia oli hyvä esimerkki, lakia piti Osmokin hyvänä, koska se selventää työnantsjan oikeuksia. Tosin samalla jaettiin kaikille mahdollisille osapuolille mahdollsiuus seurat liikennettä
Ja nyt armeija voi levittää tietoja nuoruuden ongelmista ja katkaista monen uran. Käytännössä tuo merkitsee virkakieltoa ihmisille, jotka ovat joskus kärsineet mielentervysongelmista tai ovat vain olleet luokiteltuja sopeutumattomaksi.
Nyt tulee sitten tuo täydellinne liikenteen anlysointi, jolla kerätään kaikki tiedot ja katsotaan mitkä on viestin sisältö ja sisältääkö se yhteiskunnan kannalta vaarallista tietoa
Eli meillä on perusteilla hevosenottolautakunta , joka määrittelee oletko luottovanki vai ei Itä-Saksan tapaan.
Kyllä Honecker olisi riemuissaaan
Lex-Nokia oli hyvä esimerkki, lakia piti Osmokin hyvänä, koska se selventää työnantsjan oikeuksia
Anteeksi nyt, mutta alan kyllästyä tähän. Liian vanha esittää minyusta ja vihreitä jatkuvasti niin vääriä väitteitä, että en voi olla kutsumatta sitä valehteluksi. Tällä blogilla kirjoitin selvästi, että laki on turha ja järjetön. Mihin pefrustuu väite, että olisin lakia jossain kannattanut? Lähde olisi hyvä mainita.
Kyllä, tuollainen kulttuurimaksu saattaisi hyvinkin olla viisas ratkaisu. Parku siitä kyllä tulisi. Toisaalta, kyllä sitä kasettimaksuakin nurkumatta maksetaan myös CD:istä, joihin lomakuviani tallennan. Ongelmalliseksi tulisi ehkä noiden rahojen jakaminen: Teosto kerää kaikkien puolesta, mutta jakaa vain omilleen.
Nyt näyttää siltä, ettei yhtiöitä juuri kiinnosta artistien edut (http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/riaa-yhtiot-saivat-spotifyn-osakkeita-pilkkahintaan-miksi), joten ehkäpä artistit tulevaisuudessa alkavat myös julkaisemaan itsenäisesti. Tämä saattaisi johtaa parempiin vaihtoehtoihin ja kentän pirstaloitumiseen.
Olen varauksella pienimuotoisen, yksityisen kopioinnin laillistamisen kannalla. Ehkä myös tuo kulttuurimaksun, mutta se on jokseenkin kaukainen haave.
“Jos maksu on riittävän matala, moni maksaa sen mieluummin kuin ottaa riskin tästä negatiivisesta lottoarvonnasta. Tämä ei kuitenkaan toimi, jos ilmainen lataaminen laillistetaan.”
Siis väität oikeasti, että jos epäkaupallinen tiedostonjakaminen laillistetaan, niin kukaan ei maksa enää mitään mistään digitaalisesta tuotteesta, kuten kirjoista, musiikista tai elokuvista?
Tätä asiaahan on tutkittukin: https://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/artikkelit/259-tutkittua-asiaa-tiedostonjakamisesta
Ei sitä ole voitu tutkia olosuhteissa, jossa lataaminen on laillista ja suuri virallinen taho, vaikkapa Google, panee kaiken aineiston tyrkyllä. Tuo “tutkimus” ei kerro mitään.
Latausmaksu on ihan hyvä idea, mutta kuinka se jaataan? TV-maksu menee YLE:lle ja se käytetään yhteiskunnan kannalta hyödyllisiin asioihin.
Entä latausmaksu? Kuinka paljon siitä saa pornoteollisuus, jonka kuvittelisi olleen yksi suurimmista tappionkärsijöitä laajakaistojen yleistymisestä. Entä laillisten palvelujen järjestäjät, jotka tuottavat palvelua tappiolla, yrittämättäkään tuottaa voittoa? Eikö heitäkin pitäisi tukea? Onko oikein että Microsoft saa Windowsin laittomasta leviämisestä voittoa, mutta Linux-säätiö/Canonical ei saa tuottoa Ubuntusta. Ja niin edespäin. Kannustaisiko se tuottajia, jotka ennen antoivat laillisesti ilmaiseksi, nyt “laittomasti” ilmaiseksi, siinä toivossa että saisivat tukieuroja? Luultavasti muitakin komplikaatioita aiheen ympäriltä löytyy. Linux-säätiö ei välttämättä ole kovin innoissaan jos 10e/kk tarjoaisi paitsi ilmaiset viihteet myös käyttöjärjestelmän, jolla on paitsi parempi yhteiskunnan tuki, myös yht’äkkiä “ilmainen” leima?
Ja tietenkin elokuva‑, kirja‑, musiikki‑, ohjelmisto- ja peliteollisuus. Kai siitä kympistä riittää kaikille?
Latausmaksu on hyvä idea, mutta epäilen että jotta kohtuulliseen korvaukseen päästäisiin, niin korvauksen pitäisi olla huomattavasti kymppiä enemmän. Ja miten raha jaetaan eri teollisuusalojen kesken? Miten jako suoritetaan?
Mutta latausmaksu olisi kyllä siitä hyvä ratkaisu, että päästäisiin tästä piratismikeskustelusta eroon. Itse ehkä sallisin yksityisen kopioinnin, mutta samalla tekisin sen laajamittaisesta suorittamisesta vaikeaa esimerkiksi nostamalla kopion luomiseen tarvittavaa tietotaitoa. En sitten tiedä onko se yhtään parempi suunnitelma kuin Osmon esittämä.
Tämä ei siis ole ehdotukseni, koska en ole miettinyt tätä loppuun asti, mutta jos gtuollainen latausmaksu tulisi, tehtäisiin jokin virallinen sivu, josta saa käydä lataamassa niin paljon kuin haluaa. (vrt. Spotify) Lataukset lasketaan, kuten Spotifykin laskee, ja kukin sisällöntuottaja saisi korvauksen sen mukaan, paljonko hänen tekstiään on haettu, mielellään vähän regressiivisesti.
Yksikään hyvä ratkaisu ei sisällä avoimen kaupallisen jakamisen laillistamista, koska silloin kukaan ei maksa tekijöille mitään..
Tämä on mielipiteesi ja tämä mielipide on tullut selväksi, mutta sen perustelut eivät minusta ole kovin solidit.
Jos tarkastellaan Open Source- ohjelmistoja, niin tämä käsitys on vähintään kummallinen. Niiden kaupallinen jakaminen ja kaikenlainen liiketoiminta niiden ympärillä on täysin laillista. Silti hyvin monet yritykset tekevät niitä ja maksavat työntekijäilleen niiden kirjoittamisesta.
Ymmärrän toki, että esimerkiksi kirjallisuus on luonteeltaan erilaista, mutta on vaikea nähdä, että se olisi niin perustavanlaatuisella tavalla erilaista, ettei kukaan maksa kirjailijoille mitään.
Kuten eräässä kommentissani kirjoitin, tämä minun puolustamani näkemys — että kaikista kopiointia rajoittavista kielloista tulisi luopua — on äärimmäinen, mutta minusta se pitäisi kumota rehellisillä argumenteilla, ei pelkällä retoriikalla.
Esimerkiksi sitä, että kirjailijat tms. sisällöntuottajat jättäisivät osan kirjallisuudesta tms. tekemättä, jos kopiointirajoitteista luovuttaisiin, ei kukaan voi oikein kiistää, itse en ainakaan kiistä. Tämä johtuu siitä, että nykyjärjestelmä todellakin mahdollistaa sellaisen hinnoittelun, jolla imuroidaan suurempi osa sosiaalisesta hyödystä kirjailijalle. Samalla jää toki jokaisen kappaleen kohdalla iso osa hyödystä syntymättä, kun ne, joiden maksuvalmius alittaa monopolihinnan, joutuvat odottamaan kirjastokappaletta tai hinnan alenemista muuten. (Tekijänoikeuden raukeamista on turha odottaa, sen takaa nykyinen laki)
Minusta tämä hinnoitteluasia on, kuten aiemmin sanoin, väärä lähestymistapa siksi, että kirjailijalle on olennaista, että hän uskoo saavansa muodossa tai toisessa työstään korvauksen, joka on suurempi kuin hänen vaihtoehtoiskustannuksensa.
Taustalla on virheajatus, joka on syntynyt tekijänoikeuksia puolustavien retoriikasta ja alkanut elää omaa elämäänsä. Ajatus on se, että jos miljoona ihmistä kopioi teoksen, jonka monopolihinta on 20 euroa (mistä kirjailijalle annetaan vaikka 2 euroa), niin kopioinnin salliminen synnyttää kirjailijalle vaihtoehtoiskustannuksen, joka on 2 miljoonaa euroa. Eihän kukaan ala enää kirjailijaksi, jos kirjan kirjoittamisen jälkeen tulee kahden miljoonan tappiot kopioinnista!
Fiksummat menevät vähän pidemmälle, ja ymmärtävät, että eivät ne miljoona olisi ostaneet sitä 20 eurolla, vaan ehkä korkeintaan 5 eurolla ja kirjailijakin olisi saanut vain 50 senttiä kopiolta. Ja päättelevät sitten, että kopioinnin salliminen aiheuttaa 500 000 euron tappion.
Kirjailijalla on yleensä joka tapauksessa jokin vaihtoehtoinen tapa ansaita elantonsa. Hän voi vaikka mennä McDonaldsin kassalle, nostaa työkyvyttömyyseläkettä, toimia hanslankarina, äidinkielenopettajan tms. riippuen siitä, mitä hän nyt sitten onkin pätevä tekemään. Esimerkiksi Ilkka Remes on tietääkseni oikeasti ekonomi.
Koska hän on kirjoittanut kirjoja, hänen on täytynyt uskoa, että niistä saatava hyöty (sekä rahallinen että muuten) ylittää kirjoittamisen kustannukset. Olennaista kaikissa rahoitusmalleissa pitäisi olla se, kuinka moni kirjailija saadaan hyötymään enemmän kuin on kirjoittamisen vaihtoehtoiskustannus, ei se, miten imuroidaan mahdollisimman paljon sosiaalista hyötyä ihmisiltä.
Vapaamatkustaminen on ongelma vain silloin, kun sosiaalinen hyöty jää toteutumatta. Tähän problematiikkaan pitäisi minusta kiinnittää enemmän huomiota. Jos vastaus on senkin jälkeen se, että kopiointi pitää kieltää, jotta kirjallisuutta saadaan, niin sitten asiaa voidaan harkita. Pelkkä “näin on oltava koska sanon niin” ei vaan ole mikään argumentti.
Koska laiton lautaus tai ladattavaksi asentaminen on toisaalta naurettavan helppo jäljittää, käräytetään yksi satunnaisesti valittu […]
Laittomasta lautaukseksta en tiedä, mutta latauksen osalta:
Miten jäljitetään kotikone, johon on vain ladattu aineistoa? Ei yhtään mitenkään! Kiinnijääneet ovat toimineet vertaisverkossa ja levittäneet itse matskua eteenpäin.
“Ei sitä ole voitu tutkia olosuhteissa, jossa lataaminen on laillista ja suuri virallinen taho, vaikkapa Google, panee kaiken aineiston tyrkyllä. Tuo “tutkimus” ei kerro mitään.”
Jos _epäkaupallinen_ kopiointi sallittaisiin, miten Google voisi laittaa kaiken aineiston ladattavaksi? Googlellahan on mainoksia sivuillaan, ja se nostaisi mainostuloja _paljon_, jolloin kyseessä olisi kaupallinen kopiointi. Lisäksi, musiikkien ja elokuvien levittäminen vaatii niin paljon kaistaa, että vertaisverkot ovat yksiselitteisesti tällä hetkellä paras tapa levittää niitä. Ja löytyyhän Googlella nykyäänkin parhaat torrentit, jos jotain ladattavaa on etsimässä.
Ja toiseksi, jos asiaa ei ole voitu tutkia mitenkään (vaikkakin näköjään on voitu…), mihin perustat itse noin vahvat väitteesi? O_o
Ja kolmanneksi, kyseessä ei ole tutkimus, vaan monta (17) tutkimusta, jotka tutkivat juurikin epäkaupallisen kopioinnin vaikutuksia musiikin myyntiin, joista 12 päätyivät siihen, että epäkaupallisesta kopioinnista ei ole haittaa tai siitä on hyötyä.
Olihan sillä merirosvolahdellakin mainoksia. Voittoa sekin tavoitteli.
Mutta edelleen, vaikka vain epäkaupallinenkin kopiointi sallittaisiin, syntyisi kaikkien teidossa olevia, kiinteitä ja turcvallisia latauspaikkoja, joita nyt ei ole.
“Huono, mutta todennäköinen ratkaisu on se, että toimitaan kuten taskuvarkaiden osalta muinaisessa Lontoossa. Taskuvarkauksia ei voitu mitenkään estää, mutta niiden määrää hillittiin hirttämällä säännöllisin välein joku taskuvaras varoitukseksi muille.”
“Hyvä ratkaisu on se, että lataus tehdään lailliseksi kaikille niille, jotka maksavat jonkin kohtuullisen summan.”
Täysin aukotonta ja ideaalia mallia koskaan saadaan, mutta näiden yllä esitettyjen jonkinlainen yhdistelmä voisi olla varteenotettava vaihtoehto sillä edellytyksin ettei rangaistukset olisi järjettömiä. Rangaistus pitäisi mitoittaa siten, että se tuntuu, mutta siitä selviää.
“Minusta tämä hinnoitteluasia on, kuten aiemmin sanoin, väärä lähestymistapa siksi, että kirjailijalle on olennaista, että hän uskoo saavansa muodossa tai toisessa työstään korvauksen, joka on suurempi kuin hänen vaihtoehtoiskustannuksensa.”
Esitätko siis, että oikea hinnoittelu olisi maksaa kirjailijalle täsmälleen (tai ainakin hyvin lähelle) tuo vaihtoestokustannus? (huom: en nyt ota mitään kantaa siihen, miten tuo käytännössä toteutettaisiin)
Eikö jollain tavalla kuitenkin pitäisi huomioida myös työn tuottavuus? Erot kirjailijoiden työn tuottavuudessa kuitenkin varsin ilmeisesti ovat mittavat.
Esimerkki: Minä ja Sofi Oksanen käytämme puoli vuotta kirjan kirjoittamiseen. Yksinkertaisuuden vuoksi oletamme molempien vaihtoehtokustannukset yhtä suuriksi. Meille molemmille siis kuuluisi yhtä suuri korvaus kirjan kirjoittamisesta (ja tämä eittämättä riittäisi siihen että molemmat kirjat kirjoitetaan).
Kuitenkin voidaan sanoa, että SO:n kirja olisi hyvin luultavasti kymmeniä tai satoja kertoja parempi kuin minun kirjoittamani millä tahansa järjellisillä kriteereillä tarkasteltuna. Sofin työn tuottavuuden voidaan siis arvioida olevan selvästi minua korkeamman (ainakin mitä tulee kirjojen kirjoittamiseen).
Tarkoitatko todella, että Sofi ei saisi hyötyä mitenkään siitä, että hänen työn tuottavuutensa on moninkertainen minuun verrattuna tässä esimerkkitapauksessa?
Sinun esittämälläsi ajatustavallahan hyöty Sofin korekeammasta työn tuottavuudesta siirtyisi täysmääräisesti kuluttajien eduksi. Mutta onko se kohtuullista ja oikeudenmukaista?
Kari
Mielestäni Ismon tässä esittämä malli on ehdottomasti paras. En silti ehkä lähtisi “yhteen viralliseen tahoon” vaan vapaan kilpailun hengessä mikä tahansa yksityinen yritys voisi perustaa saitin, josta valitsemallaan rahastasmetodilla (voisi olla kk maksu heavyusereilta ja vaikka mikromaksu ei heavy usereilta) julkaisee sitä mitä parhaaksi katsoo. Tämä johtaisi globaaleihin hyvinkin erikoistuneihin saitteihin, joista löytyisi mitä vaan. Saitit voisivat olla joko yleisjakelijoita, jotka esim jakavat olemassa olevaa populaarimpaa matskua tai pieniä erikoistuneita, jotka voisivat jopa itse julkaista undergroundimpaa settiä. Tämä mahdollistaisi toisaalta tulot Madonnoille ja Reijo Mäille, toisaalta auttaisi alottelevia muusikoita, kirjailijoita, jne alkuun. He voisivat pienillä kustannuksilla saada tuotteensa koko maailman saataville.
Lainsäädäntöön ei käsittääkseni tarvittaisi muita muutoksia, kuin tuon aiemmin mainitun “monopolin” murtaminen. Eli kuka vaan saa levittää, kunhan maksaa siitä tietyt maksut. Tällä hetkellä esimerkiksi kirjan tai levyn hintaa nostaa koneisto, jolla on markkina- ja tuotantotuntemusta. Käytännössä he siis ottavat rahaa valitsemisesta, painamisesta ja markkinoinnista. Purkamalla monopoli tuo väliporras voidaan altistaa kilpailulle samalla takaamalla itse tekijälle tulot todellisen kysynnän mukaan.
Empä äkkiseltään keksi myöskään syytä, miksi ohjelmistojen lähdekoodeja ei voitaisi avata vastaavalla tavalla. Niin kauan kuin aiemman kehitystahon etu turvataan kohtuullisilla korvauksilla koodin käyttämisestä, ohjelmistokehitys ottaisi varmasti aimo harppauksen, kun kuka vaan voisi korjailla vaikkapa windowssin bugeja. Ongelmaksi tietysti taas tulee ei-kaupallinen käyttö. Jos esim minä korjaan pari windowssin äsryttävää “featurea” omaan käyttööni, ja kopion version kaverilleni joka vuotaa sen nettiin, mistä alkuperäinen taho saa rahansa? Tuohonkin vastaisi ohjelmistojen levitykseen erikoistuneet saitit, jotka keräävät maksuja käyttäjiltään ja tilittävät niitä latausmäärien mukaan. Sitten jää enää verifiomisongelma, eli millä varmistetaan, että windows ei leviä ja kerää rahaa väärille hepuille nimellä Doors.
Tsorro: “Olen varauksella pienimuotoisen, yksityisen kopioinnin laillistamisen kannalla.”
Se on laillista.
Oli ikävä uutinen, että Spotify toimii tuolla tavalla. Luulin jo sen viitoittavan ratkaisua ongelmaan. Mutta samanlainen ratkaisu voisi olla hyvä, jos joku perustaisi samantyyppisen palvelimen rehellisesti.
Osakkeet annettiin pilkkahintaan levy-yhtiöille, koska nämä toivat apportio-omaisuutena oikeudet.
Minusta tuo on ehdottomasti väärin, mutta sitä vain ihmettelen, mitä tämä vääryys Piraattipuoluetta kiinnostaa. Heidän mielestäänhän olisi oikein perustaa tuo Spotify niin, ettei oikeuksien omistajille maksettaisi mitään. Mitä artistit Spotifyssa menettävät tähän Piraattipuolueen tarjoamaan vaihtoehtoon verrattuna?
“Jos kaikki maksavat kympin kuussa, miten rahat kirjailijoille jaetaan?”
Niin. Kirjailijoiden ja kustantajien keskinäistä neuvotteluasemaa pitäisi pikemminkin saada jotenkin väännettyä siihen suuntaan että kirjailija voi tietyn ajan jälkeen julkaisusta laittaa e‑version itse omalla kustannuksellaan jakeluun ja pitää myös tuotot itse.
Jos asianmukaisesti kilpaillussa ympäristössä euro riittäisi jakelukustannuksiin, ja kirjailja haluaa lyödä rahoiksi tuplaamalla osuutensa kahdesta neljään euroon, olisi kirjan hinta esimerkiksi viisi euroa. Tämä tuskin muodostuisi kynnykseksi kenellekään.
Miten jäljitetään kotikone, johon on vain ladattu aineistoa? Ei yhtään mitenkään! Kiinnijääneet ovat toimineet vertaisverkossa ja levittäneet itse matskua eteenpäin.
Eikö palveluntarjoaja pysty muka näkemään, mistä sijainnista ja minkä kokoisia ja nimisiä tiedostoja asiakas latailee?
“Olihan sillä merirosvolahdellakin mainoksia. Voittoa sekin tavoitteli.”
Ei Pirate Bay tehnyt (eikä tee) voittoa. Ja ainahan voidaan nussia pilkkua ja sanoa, että Pirate Bay jakaa vain torrent-tiedostoja. Samaa voitaisiin sanoa Googlen toimistakin jos se siihen ryhtyisi, mutta en näe siinä mitään järkeä Googlen kannalta. Voittoa kun ei tuollaisella palvelulla saisi tehdä.
“Mutta edlleen, vaikka vain epäkaupallinenkin kopiointi sallittaisiin, syntyisi kaikkien teidossa olevia, kiinteitä ja turcvallisia latauspaikkoja, joita nyt ei ole.”
Minulle riittää googlen hakutulokset “ladattavan_asian_nimi + torrent” ja muutaman kommentin lukeminen torrenttia koskien. Ja ilmeisesti moni muukin pitää mm. Pirate Bayta ihan turvallisena latauspaikkana.
Hienosti muuten sivuutit noita tutkimuksia koskevan kommenttini.
Ei kai se Pirat Bay ole turvallinen. Siinähän joutuu itse laittomaksi levittäjäksi, mistä voi koitua hankaluuksia. Jos sivusto tuottanut taloudellista tulosta, miten se voitiin myydä suureen hintaan?
“Minusta tuo on ehdottomasti väärin, mutta sitä vain ihmettelen, mitä tämä vääryys Piraattipuoluetta kiinnostaa.”
Miksi ei kiinnostaisi? Piraattipuoluettahan nimenomaan kiinnostaa artistien oikeudet omiin töihinsä ja se, että heitä kohdellaan reilusti.
“Heidän mielestäänhän olisi oikein perustaa tuo Spotify niin, ettei oikeuksien omistajille maksettaisi mitään.”
Taidat lukea aika rajusti rivien välistä. Mistä edes päättelet näin?
“Mitä artistit Spotifyssa menettävät tähän Piraattipuolueen tarjoamaan vaihtoehtoon verrattuna?”
Ei Piraattipuolue ole tarjonnut mitään vaihtoehtoa. Monet Piraattipuoluealaiset ovat Spotifyn maksullista versiota itsekin käyttäneet, tosin jotkut aikovat lopettaa maksamisen tämän uutisen kuultuaan.
Eikö Piraattipuolueessa ollut ymmärrystä tälle merirosvolahdelle, joka teki samaa kuin Spotify, mutta ei maksanut tekijänmoikeuksista senttiäkään? Jotenkin olen uutisista näin ymmärtänyt.
Ei sitä ole voitu tutkia olosuhteissa, jossa lataaminen on laillista ja suuri virallinen taho, vaikkapa Google, panee kaiken aineiston tyrkyllä. Tuo “tutkimus” ei kerro mitään.”
Tuo taas vahvistaa Goglen monopoliasemaa.
Kyllä vapaassa markkinataloudessa jakelukanavien pitää syntyä markkinalähtöisesti, ei valtioiden tai suurten monopoliyritysten tuottamina.
Mitä tulee laittomaan kopiointiin, niin sitä tehtiin jo 70-luvulla kun ensimmäiset kopiokoneet tulivat markkinoille ja oppilaitoksiin.Minäkin olen monta oppikirjaa kopioinut laittomasti jo silloin
Niillä kopiominen oli vain sen verran kallista, että sivumäärät rajoittuivat vain tärkeimpiin.
Nyt kopioinnin hinta on romahtanut ja kopioinnin määrä vastavaasti räjähtänyt.
Enpä usko, että mikään laillinen väylä lopettaa laitonta kopiointia, vähentää se voi
“…Piraattipuoluetta kiinnostaa. Heidän mielestäänhän olisi oikein perustaa tuo Spotify niin, ettei oikeuksien omistajille maksettaisi mitään…”
Etkö mielestäsi mene tuossa provokaatiossasi jo aikalailla mauttomuuden puolelle? Minusta keskustelu pysyisi rakentavampana, jos kaikki puhuisivat omasta tai organisaationsa puolesta, eikä laitettaisi sanoja toistemme suuhun.
Osmo hyvä, josko viitsisit olla esittämättä taas Piraattipuolueen puolesta kantoja, joita sillä ei ole. Olet kuitenkin älykäs henkilö, ja varmaankin tutustunut Piraattipuolueen agendaan kun kerran siitä katsot asianmukaiseksi esittää lausuntoja?
Puolueen kantahan on se että moista (selvästi kaupallista) toimintaa ei saisi harrastaa tuoreella musiikilla (alle 5–10v) ilman tekijän kompensointia.
Toinen juttu sitten on että käytännössä piraatitkin tykkäävät usein tukea artisteja, mutta eivät kiitos perusoikeuksiamme syöviä ja miljoonakorvauksia puolustuskyvyttömiltä tavakansalaisilta kiristäviä mediayhtiöitä. Täten on erittäin relevanttia Spotifyn piraattituettavuuden kannalta, kummalle näistä sen rahat menevät. Tässä ei luulisi olevan mitään vaikeaa…
“Eikö Piraattipuolueessa ollut ymmärrystä tälle merirosvolahdelle, joka teki samaa kuin Spotify, mutta ei maksanut tekijänmoikeuksista senttiäkään? Jotenkin olen uutisista näin ymmärtänyt.”
Totta kai löytyi. Piraattipuoluehan juuri kannattaa epäkaupallisen kopioinnin sallimista. Eli että Pirate Bayn käyttö olisi laillista, eli että sieltä saisi ladata elokuvia ja musiikkia yms. Ja tämän epäkaupallisen kopioinnin (eli ettei esim. aleta myymään Pirate Baysta ladattua musiikkia kavereille) haitasta musiikin myynnille on tehty juurikin nuo 17 tutkimusta, joihin aiemmin linkkasin.
Kerro nyt vielä, miten artistin kannalta on parempi, ettei hänelle makseta mitään kuin että hänelle maksetaan huonosti.
Ne Pirat Baylla olevat mainokset ovat siellä tietysti ilmakseiksi?
Jos Piraattipuolue on sitä mieltä, että vain muutaman vuoden ikäistä musiikkia saa jakaa mainoksia vastaan ilmaiseksi, heidän pitäisi se kertoa, koska nyt asiasta saa aivan toisen käsityksen.
Jos Google perustaa sivuston, joka pursuaa mainoksia ja joka jakaa kaiken ilmaiseksi, onko sekin sallittua ja jos ei ole, miksi sama toiminta on sallittua Pirat Baylle?
“Anteeksi nyt, mutta alan kyllästyä tähän. Liian vanha esittää minyusta ja vihreitä jatkuvasti niin vääriä väitteitä, että en voi olla kutsumatta sitä valehteluksi.”
Täytyy pyytää anteeksi, voi olla , että muistan jonkun muun lausuntoja. Muistini on ollut kyllä huippuluokkaa , mutta voi olla, että vanhuus alkaa painaa päälle .
Mitä tulee tähän kyttäykseen, niin olen sille allerginen. Olen ollut tösiiä sellaisissa maissa kuin Latvia, Venäjä, Kenia,Pakistan, Malsia, Sri Lanka, Indonesia etc joten olen nähnyt miten kerättyä viranomaistietoa käytetään väärin ilman , että uhri havaitsee mitään.
Sama ilmiö toimii lievempänä Suomessakin, sillä näissä hys-hys ‑ympyröissä tällainen vairanomaistiedon levittäminen on yleistä ja kärsijänä on joku suomalainen henkilö
En voi puhua Piraattipuolueen puolesta mitään, koska kuten sanoin, en ole sen jäsen, enkä ole koskaan tietääkseni edes tavannut ketään sen jäsentä tai mitenkään muutenkaan ollut tekemisissä sen kanssa. Toivoisin siksi, ettei kukaan tekisi minun argumenteistani johtopäätöksiä siitä, mikä on Piraattipuolueen mahdollinen linja.
Piraattipuolueen linja on paljon viisaampi poliittisesti kuin se, minkä puolesta olen argumentoinut, koska siinä tehdään paljon sellaisia myönnytyksiä nykylinjalle, joita vastaan olen kategorisesti argumentoinut. Periaatteessa Osmon ja Piraattipuolueen pitäisi olla tässä asiassa samalla puoluella.
Tiedemiehelle:
Monessa asiassa olaankin.
Minä yritän tässä vain patistaa heitä kertomaan,mitä mieltä he oikeasti ovat. On tähysin epäjohdonmukaista sanoa, että on väärin, että Spotify maksaa tekijöille huonosti ja oikein, että Pirat Bay ei maksa mitään.
En ole seurannut kyseisen pumpun kannanottoja kuin julkisuuden kautta. Jotenkin on jäänyt vaikutelma, kuin he olisivat hyväksyneet Pirat Bay:n liikeidean.
No se on turvallista siinä mielessä kuin esim. liikenteessä liikkuminen on turvallista. Muutama harva kuolee liikenteessä, mutta silti me kaikki liikumme. Suhteessa ihan yhtä harva lataaja tai jakaja jää kiinni, ja satojen eurojen tai muutaman tuhannen euron sakot eivät pelota oikeastaan ketään. Ainakaan nuorta.
Kuten aiemmin keskustelussa on myös tuotu esille, niin uudet tekniikat tulevat tekemään lataamisesta ja jakamisesta nykyistäkin turvallisempaa. Joten nämä yhden tuhansista lataajista “esimerkiksi hirttämiset” (joita ainakaan Suomessa ei tulla näkemään) nekin voivat olla vain väliaikaisia, viimeisiä epätoivoisia vanhan systeemin kuolonkorinoita ennen laajaa ja väistämätöntä immateriaalioikeuksien vapautumista ja uudella tapaa järjestäytyvää yhteiskuntaa. Arvaisin, että viimeistään 2020-luvulla.
Vanhaan ja mahdottomaan takertumisen sijaan vihreät tekisivät fiksusti adoptoidessaan joitakin piraattipuolueen teemoista. Moni nörtti “äänestää” nykyisin nukkuvia, koska kokevat politiikan etäiseksi.
“Eikö palveluntarjoaja pysty muka näkemään, mistä sijainnista ja minkä kokoisia ja nimisiä tiedostoja asiakas latailee?”
Totta kai, mutta oikeusvaltiossa kynnys tämän tyyppisen (yksilöivän) tiedon käyttämiseen pitää olla korkeampi kuin epäily jostain tekijänoikeusrikkomuksesta.
On hyvin eri asia valvoa tietoliikennettä siinä toivossa että käyttäjä ehkä joskus tekisi jotain rangaistavaa kuin kerätä samoja tietoja palvelimelta kun tiedetään että oikeudettoman sisällön lataaminen on jo tapahtunut.
TM, open sourcen liiketoimintamalleilla ei todellakaan ole mitään tekemistä mahdollisten kirjojen liikentotoimintamallien kanssa. Esimerksi Red Hat tekee Linux-jakelullaan rahaa myymällä virallisti versiotaan ja tukea siihen, yritykset ostaa tätä etupäässä siksi että muut ohjelmistot on usein toimittajansa puolesta tuettuja vain Red Hatillä. Tai siksi että haluavat standardoida yhteen jakeluun, kun osa ohjelmistoista vaatii Red Hatin niin standardoidaan siihen. En usko että Red Hat saa mitään merkittäviä tuloja kuluttajamarkkinoilta, ylipäänsä Linux-kehittäjien palkat maksaa käytännössä Linuxia käyttävät yritykset ja tavalliset käyttäjät tulee tavallaan siivellä, ei sinänsä että tässä olisi mitään ongelmaa.
Myös vertailu musiikkiin ontuu, joku saattaa ladata viisi tuhatta kappaletta ja jopa kuunnella ne kaikki kertaalleen, viisi tuhatta kirjaa taas on vähän eri asia. Itseasiassa jos laskee kaupunkineliön ja kirjahyllyn hinnan niin kirjojen. Sitäpaitsi vähänkään viitseliäälle melkein minkä tahansa musiikkikappaleen kopiointi ilmaiseksi on ollut mahdollista noin kymmenen vuotta, eikä äänitemyynti edelleenkään ole mihinkään hävinnyt.
Jos kirjallisuus siirtyy nettiin niin se on sitten jotain muuta kuin nykypäivän painettu kirjallisuus. Varsinainen verkkokirja olisi luultavasti lähempänä verkkopeliä tai ‑palvelua kuin sitä mitä nyt ymmärrämme kirjalla. Media muokkaa sisältöä, rahoitusmallit taas mediaa. Esimerkiksi se että uudet ohjelmat tuppaavat olemaan verkkopalveluja on (osittain) seurausta siitä että verkkopalveluista rahastaminen on paljon helpompaa kuin ohjelmistokopioista. En ota kantaa siihen onko tämä hyvä vai huono asia.
Osmo, Pirate Bayn käyttämä teknologia mahdollisti “lentämisen siivellä”, ilman että levitti itse. Tätä ei tosin kyllä paljoa mainostettu, eikä sitä pidetty /pidetä moraalisena toimintana.
Lisäksi oletettavasti domaininilla ja brändilläkin oli jotain arvoa. Vrt. Napster, joka on nykyään enemmän tai vähemmän menestyvä nettikauppa.
Osmo, voisit opetella etsimään ja lataamaan torrentteja ja katselemaan muutaman videopätkän ettei koko ajan menisi käsitteet sekaisin. Perheestä / suvusta löytynee joku teini-ikäinen joka tuohon voisi opastaa. Ja ihan laillista materiaalia luulisi löytyvän myös, ettei tarvitse pienestä kokeilusta omantunnontuskia tuntea.
“Toinen juttu sitten on että käytännössä piraatitkin tykkäävät usein tukea artisteja, mutta eivät kiitos perusoikeuksiamme syöviä ja miljoonakorvauksia puolustuskyvyttömiltä tavakansalaisilta kiristäviä mediayhtiöitä.”
On varmasti perusteita arvostella mediayhtiöitä, mutta mitä kaikkia perusoikeuksia ne loukkaavat? Puutun tähän toistuvasti, mutta häiritsee se muoti viitata asiassa kuin asiassa perusoikeuksiin ja yksilönvapauksiin tilanteessa, jossa ei ole kyse muusta kuin siitä että henkilön oma tahto ei toteudu. Vapaudet, oikeudet ja velvollisuudet menevät jatkuvasti sekaisin.
Piratebayn hinnan taustalla saattoi olla tunnettu brändi ja ajatus rahasta, jota sillä voidaan tehdä. Ei välttämättä raha mitä sillä jo tehdään.
Eiköhän piraattipuolue tullut enemmänkin vastustamaan ylipitkiä tekijänoikeuksia ja vastavoimaksi mediayhtiöiden lobbaukselle, ei laillistamaan piratebayn kaltaista toimintaa. Kyllä piratebayn toiminta voidaan käsittää mainosperusteella kaupalliseksi, tämähän on vain määrittelykysymys.
Tekijänoikeuskeskustelussa pitäisi olla enemmän kyse siitä, kuinka arvokasta kirjailijoiden työ lopulta on ja kuinka paljonko sen perusteella pitää rajoittaa yksityishenkilöiden toimintaa. Ylen Jungner koitti tehdä youtubeen henkilökohtaisen videon ja rikkoi saman tien tekijänoikeuksia taustamusiikin valinnalla, vahingossa. Nuoremmille sukupolville tälläisten videoiden ja kulttuurin tekeminen on arkipäivää. Tämä on se syy miksi epäkaupallisen kopioinnin puolesta pitää puhua, vaikka se hieman vähentäisikin joidenkin tuloja.
Kun yllä kyseltiin suoraan sivutoilta lataamisesta tuli, että netissä oli ainakin vielä joku aika sitten sivusto, jolta saattoi imuroida vanhaa, 60–80-lukulaista suomalaista rokkia. Bändeistä oli kirjoitettu asiantuntevia esittelyjä selvästi suurella vaivalla. Siellä oli pari sellaistakin levyä, joihin minulla on osittainen tekijänoikeus. Noita levyjä ei ole saanut mistään vuosikymmeniin paitsi ehkä jostain vinyylilevykaupasta. Todella mukavaa, että joku oli viitsinyt muuttaa ne digitaalisiksi ja pistää verkkoon ladattaviksi, ajattelin.
Joku ÄKT:stä, vai oliko se Teostosta/Gramexista, sitten ilmoitti, että sinullahan on tässä mielenkiintoinen projekti menossa, mutta poistapa kaikki matsku huomiseen mennessä tai tapaamme oikeudessa. Tarina jatkui tuosta ja jatkuu ehkä vieläkin, mutta en kerro lisää yksityiskohtia.
Harmillista kuitenkin, että tuollainen kulttuuriteko torpedoitiin. Maailmassa täytyy olla todella paljon “sisältöjä”, joiden tekijänoikeuksista tekijä mielellään luopuisi, kunhan joku taho luopumisesta kyselisi. Minulla on tekijänoikeuksia myös muutamaan kirjaan, joita ei saa enää kuin kirjastoista, ja joilla ei varmasti enää tehdä rahaa. Jos joku lähettäisi kirjeen ja kysyisi, luovunko tekijänoikeuksista, suostuisin oikopäätä.
Tuli mieleen, että Teosto, Gramex ja muut pitäisi velvoittaa helpottamaan tekijänoikeuksista luopuminen yhtä helpoksi kuin kirkosta eroaminen. Nuo pöhöttyneet monopolit pitäisi oikeastaan velvoittaa mainostamaan luopumismahdollisuutta. Tai ehkä Piraattipuolue voisi voisi mainostaa busseissa “Eroa Teostosta” ‑tarroilla.
“Minä yritän tässä vain patistaa heitä kertomaan,mitä mieltä he oikeasti ovat. ”
Siinä tapauksessa varmaan kannattaisi ennemmin selvittää asiaa vaikka puolueen ohjelmasta kuin blogiisi kommentoivan sekalaisen seurakunnan mielipiteistä.
http://www.piraattipuolue.fi/puolue/puolueohjelma
Niin, ja epäselvyyksien välttämiseksi, en ole missään tekemisissä ko. puolueen kanssa.
En ole seurannut kyseisen pumpun kannanottoja kuin julkisuuden kautta.
Ja se todella näkyy.
Hyvä tavaton, kyseessä on puolue. Tämä tietenkin merkitsee muun muassa, että sillä on puolueohjelma, kuten kaikilla muillakin Suomen puolueilla. Ja kuten muidenkin puolueiden ohjelmat, Piraattipuolueen ohjelma on tietenkin täysin julkinen ja kenen tahansa helposti tutustuttavissa. Siinä kerrotaan suoraan muun muassa, mitä muutoksia puolue tavoittelee tekijänoikeuslakiin ja mitä muutoksia se puolestaan ei tavoittele. Mitään viikosta toiseen jatkuvaa haparoivaa arvuuttelua ei tarvita.
Entäpä jos vaikka nimim. Liian vanha vastaisi tuohon (omasta mielestäni täysin aiheelliseen) paheksuntaasi siitä, kuinka hän esittää täällä vihreistä jatkuvalla syötöllä täysin paikkansapitämättömiä väitteitä, että “en ole seurannut kyseisen pumpun kannanottoja kuin julkisuuden kautta” — ja siihen vedoten jatkaisi samojen väitteiden esittämistä? Vai koskevatko vihreitä tässä suhteessa eri säännöt kuin muita puolueita?
Huono, mutta todennäköinen ratkaisu on se, että toimitaan kuten taskuvarkaiden osalta muinaisessa Lontoossa. Taskuvarkauksia ei voitu mitenkään estää, mutta niiden määrää hillittiin hirttämällä säännöllisin välein joku taskuvaras varoitukseksi muille.
Siinäkin mielessä tämä on hyvin osuva vertaus, että niissä suurissa väkijoukoissa, jotka kokoontuivat seuraamaan näitä taskuvarkaiden julkisia hirttämisiä, liikkui vähän väliä… taskuvarkaita.
Jos tulkintani, että Piraattipuolueen mukaan Pirat Bayn liiketoiminta oli hyväksyttävää, on väärä, silloin puolue saa kyllä syyttää itse itseään. Asiasta ei voi saada julkisuuden kautta muuta käsitystä. Kannattaa oikaista, jos tämä kaikkialla vastaan tuleva käsitys onkin väärä.
Seuraavassa on tekstiä puolueen omalta sivulta. Siitä kyllä saa sen käsityksen, että on oikein jakaa aivan tuoretta materiaalia maksamatta mitään tekijöille. Toiminta on myös kaupallista, tarkemmin mainosrahoitteista kuten on suuri osa Spotifyn toiminnastakin. Siitä ansaintalogiikastahan tuomio juuri tuli.
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/04/the-pirate-bay-havisi-piraatit-voittivat/
Piraattipuolue ei ole puolue vaan yhdistys. Jos se olisi puolue, selvittäisin sen tekemisiä sen käytännön ehdotusten mukaan. En minä muistakaan puolueista usko niiden ohjelmiin vaan tekoihin.
Kake: Mediayhtiöt pyrkivät aktiivisesti tuhoamaan esim. ihmisten yksityisyydensuojan (ts. päästä valvomaan tai pakottaa muut, kuten ISP:t, valvomaan näiden välistä kommunikaatiota) sekä syyttömyysolettaman (esim. yhteyksien katkaisu pelkkien syytösten perusteella ilman oikeudenkäyntiä, josta Ranskassa on iso taisto, ja muuallakin on kovasti puheissa). Kollektiiviset rangaistukset (esim. nettiyhteyden katkaisu koko taloudesta) on myös yleensä katsottu länsimaisissa demokratioissa paheksuttaviksi.
Varsin epäilyttäviä ovat yhtiöiden heppoisinkin perustein lähettämät kiristyskirjeet tavallisille kansalaisille; näissä kinutaan tyypillisesti tuhansien korvauksia, ja syyllinen tai ei, ellei maksa, voi joutua vuosien kalliiseen oikeusrulijanssiin jonka tulos on epävarma ja joka itsessäänkin jo on hyvinkin rangaistuksenomainen.
Myöskin pitäisin väitettyyn vahinkoon nähden suhteettoman suuria rangaistuksia (satoja tuhansia dollareita muutamasta kymmenestä kopioidusta kappaleesta) perusoikeusrikkomuskategoriaan mahtuvana, semminkin kun syyttäjillä on käytännössä äärettömät resurssit ja syytetyillä minimaaliset. (Tällaista ei Suomessa toki vielä tapahdu, mutta samat mediayhtiöt tässä ovat asialla, ja summia yritetään kyllä aina hilata kattoon kaikkialla.)
Nettiyhteyttäkin pitäisin jo perusoikeutena, joskin tämä näkökulma on ymmärrettävästi vanhoille polville vaikea; nykyajan kansalaiselle kuitenkin netin katkaisu alkaa olla jo verrannollinen kotiarestiin…
Osmo: en puhu tässä virallisesti Piraattipuolueen suulla, mutta rajanvetokysymykset kaupallisen ja epäkaupallisen kopioinnin välillä ovat toki epätriviaaleja, ja harmaista alueista pitää keskustella kunnolla jos ja kun lakeja aletaan järkevöittää PP:n kaipaamaan suuntaan.
Mitä Pirate Bayhin tulee, se toimii geneerisenä indeksi/hakupalveluna. Oli itse palvelu kaupallinen tai ei, se ei jaa mitään tekijänoikeuksien alaista materiaalia, (ellei joku käyttäjä torrentin kuvaukseen sellaista laita, mutta tässä se ei eroa mistään foorumijärjestelmästä). Yksittäiset tiedostoja jakavat käyttäjät toiminevat tyypillisesti epäkaupallisesti.
Sortuakseni nyt johdonmukaisuuteen (toisin kuin tekijänoikeuslait tyypillisesti), TPB:n tulisi olla selvemmillä vesillä kuin jopa Googlen. Google nimittäin aktiivisesti _jakaa_ automaattisesti _itse keräämäänsä_ tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia _omilta palvelimiltaan_.
Kukaan täällä ei myöskään varmuudella tiedä onko TPB:n mainostuksella katettu kulut vai tehty voittoa; itse pitäisin tätä rajanvetoa oleellisena, vaikka monet varmaan eivät. Näin lonkalta voisi heittää ilmaan ajatuksen, että ehkäpä tällaisen toiminnan voisi vaatia tapahtuvan virallisen yhdistys- tai yritystoiminnan puitteissa, joista ensinmainittu tulkittaisiin epäkaupalliseksi. Yhdistyksen tilejä voitaisiin sitten seurata toiminnan luonteen varmistamiseksi.
Osmo:
“Mitä artistit Spotifyssa menettävät tähän Piraattipuolueen tarjoamaan vaihtoehtoon verrattuna?”
Tekijänoikeutensa. Se, että artisti allekirjoittaa sopimuksen levy-yhtiön kanssa, joka sittemmin ostaa omistusoikeutta (oikeutta tuloihin sekä päätäntävaltaan) Spotifyssä vastineeksi oikeudesta hyväksikäyttää levy-yhtiön edustamien artistien kappaleita, ja käyttää päätäntävaltaansa Spotifyssä siihen suuntaan, että Spotify maksaa korvauksia jatkossa entistä vähemmän suoraan artistille ja enemmän levy-yhtiöiden suuntaan, vie artistilta tulojen lisäksi oikeuden julkaista teosta itse haluamallansa tavalla, koska levytyssopimukset ovat EKSLUSIIVISIA. Artisti ei voi myydä oikeuksia kahteen kertaan, jos toteaa nykyisen levy-yhtiönsä m*lkuksi. Artisti ei voi edes itse levittää omaa tuotostaan.
Levytyssopimus on siis lähempänä “varastamista” kuin piratismi, sillä piratismissa artisti sentään säilyttää täydet oikeudet suorittaa omaa business’ta taiteellisilla tuotoksilla vaikka siinä kilpailijana olisikin (toistaiseksi) laiton verkkokopiointi. Kannattaa huomioida, että laiton verkkokopiointi suorittaa myös suuren oman tuotteen markkinoinnista.
Ja mitä tulee TPB:n suorittamaan kaupalliseen (=mainosrahoitteiseen) jakeluun: he eivät ja’a mitään tekijänoikeudella suojattua. Ainoastaan linkittävät jakajia eripuolelta maapalloa. Se olisi vähän sama kuin laitettaisiin teleoperaattori vastuuseen kaikesta nettiliikenteestä tai kännykän käytöstä kommunikointiin rikollisten kesken.
az:“Ongelmia, virheellisiä oletuksia?”
Tässä ne tärkeimmät:
“Tämän jälkeen jossakin määritellyissä suhteissa hyvitettäisiin tuottajia verovaroista.”
J.Salo:“TV-maksu menee YLE:lle ja se käytetään yhteiskunnan kannalta hyödyllisiin asioihin.”
häh? Uskooko joku vielä tähän?!?
Osmo:“sisällöntuottaja saisi korvauksen sen mukaan, paljonko hänen tekstiään on haettu, mielellään vähän regressiivisesti.”
No tottakai! Kuinkas muutenkaan, kun kerran on mahdollista tasoittaa tuloeroja… Tuloerojen tasoitukset on hyvä piilottaa kaikkeen mahdolliseen lainsäädäntöön, että sen kustannukset ei vaan ole läpinäkyviä.
Jos maksut jaetaan artisteilla latauksien mukaan, niin toimiihan se jos puhutaan miljoonista latauksista. Mutta Suomessa tehdään juuri ja juuri kannattavia tietokirjoja, jotka myyvät tuhat kappaletta. Siinä tulisi aika suuri intressi kampanjoida kavereille, että klikkaa se vaikket lukisikaan.
Minkä takia pitää miettiä ratkaisuja, jossa joko väliportaana on valtio tai joku superyhtiö. Nykyajan tekniikka mahdollistaa hyvinkin maksaa suoraa korvausta niille, jotka itse ovat esim. musiikin, kirjan ym. tehneet. Hyvin idealistinen näkökulma tiedän, mutta jos esimm. Uschanovilla on omalla nettisivullaan esittely jatko-osa “Mikä vasemmistoa vaivaa” kirjalle, “mikä oikeistoa vaivaa kun valtion tuki yhtäkkiä kelpaakin”, laittaisin mielelläni pottiin rahaan. Käytännön ongelmia tuhansia, tiedän… mutta ideaali mihin mielestäni pitäisi pyrkiä on, että tekijä ei tarvitse väliportaita oman elantonsa saamiseksi.
Tiedemies: “Jos tarkastellaan Open Source- ohjelmistoja, niin tämä käsitys on vähintään kummallinen. Niiden kaupallinen jakaminen ja kaikenlainen liiketoiminta niiden ympärillä on täysin laillista. Silti hyvin monet yritykset tekevät niitä ja maksavat työntekijäilleen niiden kirjoittamisesta.”
Yritän perustella miksi ohjelmistojen analogia kirjallisuuteen ei toimi.
OS ohjelmistojen tekoa rahoitetaan, koska se säästää rahaa. Softabisneksessä on paljon palikoita joiden kehittäminen on niin kallista että jokaisen firman ei kannata tehdä kokonaan itse. Täten avoimet ohjelmistot ovat osalle yrityksille tapa kilpailla markkinajohtajaa vastaan. Avoimella ohjelmistolla estetään monopolin muodostuminen. Tähän liittyy usein kiinteästi avointen standardien kehitys.
OS softan kehitys on halvempaa, jos vaikkapa puolet työstä tehdään ilmaiseksi harrastajien toimesta. Tekijät voivat olla jopa motivoituneempia, ja siten tehokkaampia, jos he työskentelevät omasta halustaan.
Itse OS softalla voi tosiaan tehdä rahaa monella tapaa, ainakin tarjoamalla tuki‑, räätälöinti- tai integrointipalveluja. OS komponentteja voi ottaa myös osaksi omaa maksullista tuotettaan.
Avoimilla ohjelmistoilla voi tehdä myös rahaa tekemällä siitä kanavan, niille jotka pystyvät tekemään rahaa. Selainvalmistajat saavat rahaa hakukoneilta siitä että niiden kautta haetaan.
Softa eroaa vaikkapa kirjallisuudesta siten että rahaa voivat tehdä lähinnä ne joilla on iso käyttäjäkunta (mainosmyynti) tai asiakkaina suuria yrityksiä (softapalvelut).
En keksi kirjailijalle oikein mitään vastaavaa. Kirjallisuuden puolella voi toki syntyä uusia tulomalleja, mutta uskon että ne toimiakseen vaativat suuria palveluntarjoajia joilla on kosketuspinta isoihin massoihin.
Touko, miten niin eivät menisi läpi?
Nehän menevät jo! Tutki saatuja tuomioita.
Tämä vastannee osittain tuohon kysymykseen.
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/04/the-pirate-bay-havisi-piraatit-voittivat/
“Jos kirjallisuus siirtyy nettiin niin se on sitten jotain muuta kuin nykypäivän painettu kirjallisuus.”
Kirjallisuus siirtyy netiin parhaillaan alkaen aineistosta jonka tekijänoikeudet ovat jo rauenneet tai oikeudenhaltijoiden suostumuksella, ja nimenomaan siinä perinteisimmässä muodossa. Teoksia on nimelliseen hintaan tarjolla jo ainakin puoli miljoonaa sievästi muotoiltuna (World Public Library), käsittääkseni yli pari miljoonaa jonkinlaisina raakaversioina, Googlen hankkeen käänteitä en ole edes seurannut.
Tiedostojen latauskerrat voitaisiin laskea anonyymistikin ja tilittaa maksu rekisteröidyille tiedostojen tekijänoikeuksien omistajille. Mikäli tilitys tehdään kollektiivisesti (Internet-liittymän käyttömaksussa kiinteänä ennakoitavana summana tai verovaroista), niin motivaatio kryptauksen käyttöön olisi pieni. Tilityksen voisivat ihan hyvin hoitaa vaikkapa nykyiset tekijäoikeusjärjestöt. Googlaa: warp-järjestelmä.
Huomautanpa, Osmolle ja muille vähän kelkasta tippuneille, että huomasin keväällä ihan tavallisessa elektroniikkaliikkeessa (kauppakeskus Sellossa, Espoossa) että tiettyjen laitteiden. kuten verkkolevyjan ja reitittimien, paketeissa oli “BitTorrent Certified” tarroja.
Se että laite soveltuu vähän raskaanpaankin vertaisverkoista kopiointiin on siis ihan mainostamisen ja sertifiointiohjelman arvoinen ominaisuus. Ihan tavallisille kuluttajille suunnatuissa ihan tavallisissa verkkolaitteissa. Ihan tavallisessa suomalaisessa elektroniikkaliikkeessä.
Sertifikaatio-ohjelman sivu:
http://www.bittorrent.com/devices/certification
Oma bloggaukseni aiheesta:
http://neulasia.wordpress.com/2009/05/15/jaa-etta-bittorrent-certified/
Huomautanpa, Osmolle ja muille vähän kelkasta tippuneille, että huomasin keväällä ihan tavallisessa elektroniikkaliikkeessa (kauppakeskus Sellossa, Espoossa) että tiettyjen laitteiden. kuten verkkolevyjan ja reitittimien, paketeissa oli “BitTorrent Certified” tarroja.’
Oliko tuossa laitteessa jokin tekninen suodatin niin, että sillä voi välittää vain laitonta aineistoa? Tuo tekniikkahan soveltuu myös laillisen aineiston välittämiseen. Sitä verkossa liikkuvista biteistä kuitenkin on enemmistö. Siksi laittomankin aineiston välittämiseen soveltuvaa tekniikkaa on vähän vaikea kieltää.
Toisin on asia, kun helsinkiläisessä moottoripyöräliikkeessä mainostetaan, että ajokilla pääsee 280 km/h. Niin lujaa ei voi Suomessa ajaa laillisesti missään.
Tässä postauksessa Osmo esittää asian suunnilleen siten kuin itse pitäisin perusteltuna. Linjan pitäisi olla sellainen, että meillä on nettikauppoja, joista voi helposti ja miellyttävästi hankkia haluamaansa sisältöä maksua vastaan. Maksu on yleensä pienempi kuin fyysisessä levy- tai kirjakaupassa, koska tuottajan ja ostajan välissä olevien vaiheiden kustannukset ovat digitaalisuuden ansiosta pienemmät ja myyjän potentiaalinen asiakaskunta suurempi. Kilpailu ja alati vaaniva piraattipeikko pitävät huolen siitä, että hinnat pysyvät kurissa.
Tekijänoikeusmaksuja tilitetään tuottajille toteutuneiden kauppojen perusteella aivan kuten fyysisessä liiketoiminnassa. Jos jokainen lataus liittyy kiistämättömästi maksusitoumukseen, tuottajilla ei ole mitään erityistä mahdollisuutta lisätä rahallisia ansioitaan epäoikeudenmukaisilla konsteilla.
Osmo kirjoitti:
#
Lex-Nokia oli hyvä esimerkki, lakia piti Osmokin hyvänä, koska se selventää työnantsjan oikeuksia
Anteeksi nyt, mutta alan kyllästyä tähän. Liian vanha esittää minyusta ja vihreitä jatkuvasti niin vääriä väitteitä, että en voi olla kutsumatta sitä valehteluksi. Tällä blogilla kirjoitin selvästi, että laki on turha ja järjetön. Mihin pefrustuu väite, että olisin lakia jossain kannattanut? Lähde olisi hyvä mainita.
#
Minä tavallisena teknikkona puolestani olen sitä mieltä, että “Liian vanha” on tuonut sivuston lukijoille muutakin mieleen, kuin vain poitikon näkemyksiä.
Toki luen Osmon ajatukset ja kirjoittamiset enemmänkin matematiikon/tilastotietelijän ajatuksiksi kuin ammattipolitiikon ajatuksiksi.
“Tuo tekniikkahan soveltuu myös laillisen aineiston välittämiseen. Sitä verkossa liikkuvista biteistä kuitenkin on enemmistö. ”
Viite? En uskaltaisi itse kovin paljoa lyödä tuon väitteen puolesta vetoa:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/technology/7978853.stm
Maailma iso, Ruotsi pieni. Jos palvelin olisi ollut Lichtensteinissa, pudotus olisi ollut vielä dramaattisempi.
“Mitä artistit Spotifyssa menettävät tähän Piraattipuolueen tarjoamaan vaihtoehtoon verrattuna?”
Tekijänoikeutensa. Se, että artisti allekirjoittaa sopimuksen levy-yhtiön kanssa
Nyt aletaan olla erässä mielessä asian ytimessä. Artistit eivät menetä tekijänoikeuksiaan Spotifyssa vaan allekirjoittaessaan sopimuksen levy-yhtiön kanssa. Pitäisi tietysti katsoa, mihin nimensä panee.
Tämä Spotifyn osalta artistit tarvitsisivat juristin ja ryhmäkanteen, sillä siinä on kyllä huijattu. Huijaus on tapahtunut Spotifyn osakkeiden merkitsemisen yhteydessä. Nehän saivat arvokkaat osakkeet käytännössä ilmaiseksi. Ilmaiseksi ne eivät niitä kuitenkaan saaneet vaan panivat tekijänoikeudet apportio-omaisuudeksi. Se olisi pitänyt kirjata rehellisesti rahanarvoisena sijoituksena, jolloin siitä ilmeisesti (en tunne sopimusten sisältöä) olisi pitänyt maksaa osuus tekijöille.
Nyt Spotify voi toimia niin, että se maksaa vain pienen summan tekijänoikeuskorvauksia, jotka siis menevät levy-yhtiöille, mutta joista näiden pitää maksaa sopimuksen mukainen osuus artisteille. Loppu on Spotifyn voittoa, joka jaetaan osakkeenomistajille — ja siis myös levy-yhtiöille, josta levy-yhtöiden ei tarvitse maksaa artisteille mitään.
Tämä on ehdottomasti väärin, mutta sitä en edelleenkään ymmärrä, miten olisi kunniakkaampaa tehdä kuten Pirat Bay ja olla maksamatta tekijän oikeusmaksuja lainaan ja tulouttaa koko tuotto omistajille.
Pirat Bay on yrittänyt selittää, etteivät ne jaa mitään, koska laiton aineisto ei ole heidän palvelimellaan. Tämä ei mene minun oikeudentajussani perille. Jos huumeet kätketään tallelokeroon ja huumekauppias myy avaimia, tulee kyllä tuomio huumekaupasta.
Sitten toiminnan kaupallisuus. Voi olla, että toiminta on joskus ammoin alkanut aidosti ei-kaupallisena. Se on kuitenkin muuttunut mainosrahoitteiseksi. Ei vaikuta kovin epäkaupalliselta, että yritys voidaan myydä 60 miljoonalla kruunulla. Ainakaan toiminta ei enää ole epäkaupallista, koska voittoa tavoittelevat sijoittajat ovat yrityksen ostaneet.
Pienenä yksityiskohtana todettakoon, (JOS Talouselämälehden tiedot pitävät paikkansa) että yrityksen yhtiömuodoksi valittiin kaiken kukkuraksi osakeyhtiö. Osakeyhtiölain mukaan yhtiöllä EI SAA OLLA muita tavoitteita kuin omistajien tulojen maksimointi. Tunnen tosin vain Suomen yhtiölain, mutta nämä ovat EU:n piirissä aika pitkälle harmonisoituja.
Ongelmana tässä on ajatus, että “meidän kavereita” koskevat eri säännöt kuin “noita pahiksia”. Tällaisia lakeja ei sivistysvaltiossa voi säätää, vaan lakien on oltava samat kaikille. Mikä sallitaan Pirat Baylle on sallittava myös Spotifyille ja päin vastoin.
Ajatus, että vähän pitää voida olla mainoksia, että saa edes omat kulunsa peitetyksi, ei toimi myöskään. Juuri tämä epäkaupallisuuden vaatimus (ei mitään tuloja levittämisestä) on tarkoitettu pitämään toiminta pienimuotoisena.
Jos halutaan kohdistaa valvonta vain piraattisivustojenkaupallisuuteen, yksinkertaisinta on kriminalisoida mainostilan ostaminen noilta sivustoilta. Se, mitä mainostetaan, on aika yksinkertaista jäljittää.
Todettakoon muuten, että artistien kannalta laittomasti musiikkia myyvä sivusto on paljon pienempi paha kuin sivusto joka jakaa sitä ilmaiseksi, koska korkeaan hintaan myyvä kilpailee laillisen myynnin kanssa vähemmän kuin ilmaiseksi jakava.
Huomaan menneeni nyt musiikin levittämisen puolelle, joka ei ollut tarkoitukseni, koska en halua mitenkään puolustaa musiikin alan tekijänoikeusjärjestöjen raivostuttavaa toimintaa. Minä en voi hyväksyä sitä, että he haluavat rahastaa minun kotivideoistani enkä pidä mitenkään kohtuullisena, että he rahastavat takseja, jos nämä pitävät radiota auki autossaan. Ne ovat menneet ahneudessaan sellaisiin naurettavuuksiin, että en sinänsä halua niiden etuja puolustaa.
Tähän auttaa vain se, että tarjolla on niin paljon tekijänoikeuksista vapaata musiikkia, ettei kohtuuton rahastus onnistu.
“Todettakoon muuten, että artistien kannalta laittomasti musiikkia myyvä sivusto on paljon pienempi paha kuin sivusto joka jakaa sitä ilmaiseksi, koska korkeaan hintaan myyvä kilpailee laillisen myynnin kanssa vähemmän kuin ilmaiseksi jakava.”
Toisaalta jos ajattelemme esimerkiksi kuviteellista Spotifyn tapausta; ihmiset maksavat premium-tilistä (10e/kk), koska kokevat että näin he voivat tukea näitä lempiartistejaan joita he palvelussa kuuntelevat. Jos näin ei ole, olisi parempi että he ensin “varastavat” musiikin TPB:stä (piratebay), ja kun omatunto alkaa kolkuttamaan tarpeeksi heidän kuunnellessaan lempiartistiaan ilman maksua, ostavat kyseisen levyn laillisia teitä (josta artistikin saa osansa).
Eli “rehellinen” piratismi ei sentään valheellisesti myy sinulle puhdasta omatuntoa.
En tiedä onko tuo Spotify esimerkki totta vai tarua täällä esitetyistä spekuloinneista huolimatta.
“Tähän auttaa vain se, että tarjolla on niin paljon tekijänoikeuksista vapaata musiikkia, ettei kohtuuton rahastus onnistu.”
Toisaalta olisi kiva jos ne tekijänoikeudet joskus loppuisivat. Tuntuu että mitään, mikä on julkaistu vuoden 1925 jälkeen ei tule koskaan laillisesti ladattavaksi nettiin. Joidenkin teosten kohdalla puhutaan 1800-luvun loppupuolesta.
“häh? Uskooko joku vielä tähän [TV-maksun hyödyllisyyteen]?!?”
Pliis, älä ole rölli.
On tärkeää että Suomessa on uutisointia joka ei ole sidottu suureen mediayhtiöön.
Ja on tärkeää että telkkarista tulee dokumentteja ja sivistävää materiaalia. Maikkari ja Nelonen kun ei ole oikein tunnettu mistään muusta kuin hyvistä jenkkilaatusarjoista.
YLE tarjoaa materiaalia joka ei välttämättä sovellu pienimmälle yhteiselle nimittäjälle. Se tarkoittaa että TV-maksu ei suoraan palvele kaikkia, mutta esim. Patrian skandaali ei olisi ilman sitä koskaan paljastunut.
Osmo kirjoitti:
“Pirat Bay on yrittänyt selittää, etteivät ne jaa mitään, koska laiton aineisto ei ole heidän palvelimellaan. […] Jos huumeet kätketään tallelokeroon ja huumekauppias myy avaimia, tulee kyllä tuomio huumekaupasta.”
Minusta tuo on huono vertaus. Eivät ne tiedostot ole missään tallelokerossa, vaan ihan oikeiden ihmisten hallussa, heidän tietokoneillaan.
Parempi vertaus:
Minä soitan huumetiedon välittäjälle Pirrelle (=Pirate Bay). Sanon että hasista olisin vailla. Pirre antaa minulle kolmen henkilön puhelinnumerot, että kysypä näiltä. Soitan listan ensimmäiselle henkilölle, joka sanoo että joo, kyllä hasista löytyy. Tarjoan hänelle vaihdossa hiukan LSD:tä ja pullon viinaa. Sovimme kaupat ja tavarat vaihtavat omistajaa.
Tuleeko Pirrelle tuomio huumekaupasta?
Jos Pirre tekee rahaa tällä välitystoiminnalla ja tuo tapahtuma voidaan osoittaa, niin kyllä tulee.
Kakku vain kasvaa, kun käy ilmi, että diileri on saanut huumeen maahantuojalta Pirren välityksellä ja hän on itseasiassa oprganisoinut koko kaupankäynnin puhelimellaan. Yhä pahemmaksi Pirrfen tilanne muuttuu, kun havaitaan, että hänen pankkitililleen on tästä kaikesta ilmaantunut 5,5 miljoonaa euroa. Sanoisin että lähellä maksimirangaistusta.
Pirat Bay on yrittänyt selittää, etteivät ne jaa mitään, koska laiton aineisto ei ole heidän palvelimellaan. Tämä ei mene minun oikeudentajussani perille. Jos huumeet kätketään tallelokeroon ja huumekauppias myy avaimia, tulee kyllä tuomio huumekaupasta.
Analogiasi on väärä. Pirate Bay ei laita tavaraa “tallelokeroihin”. Oikeampi analogia olisi ravintoloitsija, jonka tiloissa huumekauppiaat etsivät asiakkaitaan. Varsinainen kauppa tapahtuu kuitenkin muualla. Tuomio siitäkin toki tulee, koska ravintoloitsija taitaa mainostaa, että meille kannattaa tulla, jos haluaa huumeita.
Pirate Bay ei siis jakele mitään muuta kuin antaa ihmisille mahdollisuuden löytää jakelijat.
Osmo: Minusta tuo on ehdottomasti väärin, mutta sitä vain ihmettelen, mitä tämä vääryys Piraattipuoluetta kiinnostaa.
Piraattipuolueella ei ole asiaan virallista kantaa, vaan kommentoit nyt Piraattiliiton uutista. Liitto on muutaman hengen pyörittämä itsenäinen uutispalvelu, puolue taas kokonaan oma järjestönsä.
Joskin mainittakoon kuitenkin, että monia Piraattipuolueen toimijoita ärsyttää suuresti se tosiseikka, että tekijänoikeuksia puolustellaan yleisesti vetoamalla tekijään ja tämän oikeuksiin — vaikka yleisesti ottaen levittäjät ovat ne merkittävimmät voittojen käärijät. Artikkelissa mainittu toiminta — jos se nyt on sellaista kuin esitetty — on yksi esimerkki lisää tämänlaisesta toiminnasta: esitetään tämän olevan hyvä ja helppo tapa tukea artisteja, vaikka todellisuudessa tuetaan levy-yhtiöitä. (Itse maksan Spotifysta edelleen, uutisesta huolimatta: kaikesta huolimatta projekti on kannatettava, ja on se pieni rahavirta tekijöille parempi kuin ei mitään.)
Olen tosin muutenkin vähän skeptinen uutisessa olleen implikaation suhteen: RIAA omistaa valtaosan musiikin oikeuksista, ja levy-yhtiöt ottavat yleensä lisenssimaksuista noin puolet. Kuten eräs kaveri irkissä huomautti, RIAA:llekin olisi kannattavampaa vääntää lisenssimaksut mahdollisimman korkealle ja ottaa puolet valtaosasta voittoja, kuin vähän päälle 20 prosenttia kaikista voitoista. Jos tämä on RIAA:n kylmän laskelmoiva yritys maksimoida omat voittonsa, on se ontuva.
Vaikuttaisi loogisemmalta että kyseessä olisi vain Spotifylta yritys saada levy-yhtiötkin tukemaan firmaa ja hyötymään sen kasvusta, ei niinkään kenenkään tietoinen yritys kavaltaa artistien rahoja. Matalammat käyttökorvaukset saattavat johtua ihan vain siitä, että yhtiöt kokevat Spotifyn mahdolliseksi digimyynnin uudeksi toivoksi ja pyrkivät tukemaan sen toimintaa (tajuttuaan lopultakin, että niiden aiemmin vaatimat ylihintaiset korvaukset ovat tappaneet potentiaalisia myyntikanavia). Korvauksia ehtii vetää ylöspäin myöhemminkin, kun Spotify on ensin vakiinnuttanut asemansa (ja Spotifykin on helpompi saada suostumaan isompiin korvauksiin, kun siitä omistetaan osa).
Jos Piraattipuolue on sitä mieltä, että vain muutaman vuoden ikäistä musiikkia saa jakaa mainoksia vastaan ilmaiseksi, heidän pitäisi se kertoa, koska nyt asiasta saa aivan toisen käsityksen.
Piraattipuolueen virallinen kanta on, että epäkaupallisen kopioinnin tulee olla aina sallittua, kaupallisen 5–10 vuoden suoja-ajan umpeuduttua. Tämä on aina sanottu selkeästi.
Sen sijaan tulkinnanvaraisempaa on, mikä luokitellaan kaupalliseksi ja mikä epäkaupalliseksi toiminnaksi. Pirate Bayn kohdalla on selkeää, että sivuston käyttäminen aineiston löytämiseen olisi joka tapauksessa sallittua. Eri kysymys on, menikö sen ylläpitäminen kaupallisen toiminnan piiriin vai ei. Tästä on eriäviä tulkintoja: oleellisia kysymyksiä ovat, tekikö sivusto voittoa vai saivatko mainokset pelkästään katettua vähän kuluja, ja oliko se koskaan sen enempää kuin Googlen kaltainen mutta vähän erikoistuneempi hakukone. Itse en koe hirveän suurta merkitystä sille, kummin päin PB:n toiminta halutaan tulkita.
“Jos Pirre tekee rahaa tällä välitystoiminnalla ja tuo tapahtuma voidaan osoittaa, niin kyllä tulee.
Kakku vain kasvaa, kun käy ilmi, että diileri on saanut huumeen maahantuojalta Pirren välityksellä ja hän on itseasiassa oprganisoinut koko kaupankäynnin puhelimellaan. ”
Mutta jos Pirre ei ole ottanut rahaa„ kuten menetllään useimmissa vartaisverkoissa, niin tuomiota ei tule tai se on hyvin lievä.
Vertaisverkoissa tai niihin verrattavissa levitetään paljon huumetietoa eli mistä sitä saa, miten hamppua viljellään etc mutta eipä noisat näytä tuomioita saavan, ainakaan oikeuskäytännöstä ei löydy helposri merkintää asiasta
Googlesta saa piratebayn kaltaisen hakukoneen, kun lisää hakulausekkeeseen filetypeksi torrentin.
Huumeiden poliittinen käyttö on edelleen niiden vaarallisinta käyttöä. Taidan poistua tästä piikittämään itseeni vähän torrenttia piraatilla.
Sivuilla on muuten myös A.W. Yrjänän mielenkiintoinen kolumni muusikon tuloista.
Ja tänään hesarin sunnuntaisivuilla otsikko “Yhdydvalloissa kadutaan jo että lehdet pantiin ilmaiseksi verkkoon”. Jutun mukaan New York Timesilla ja Washington Postilla ei ole koskaan ollut niin paljon lukijoita kuin nyt, mutta lukijat ovat enimmäkseen nettilukijoita jotka eivät maksa mitään, ja lehdillä menee taloudellisesti tavattoman huonosti. Ajatus että verkkosisältö toisi lisää lukijoita jotka houkuttelisivat mainostajia ei ole toiminut käytännössä.
Piratismin suhteen lehdet joutuvat kohtaamaan hieman eri reunaehdot kuin musiikin, softan tai kirjojen kopioijat. Uutiset ovat tuoretuotteita joita valmistetaan jatkuvasti lisää. Vertaisverkkolataamisen pitäisi toimia tavattoman nopeasti ja vaivattomasti (siis maailmassa jossa lehdet eivät enää jakele uutisiaan ilmaiseksi ja ne pitäisi levittää laittomia salakähmäkanavia pitkin) jotta se voittaisi vaivannäössä muutaman euron maksamisen tunnetun lehden portaalille.
Jos taasen tekijänoikeudet kumotaan, salakähmäkanavia ei tarvita. Esimerkiksi mainostajat voivat säilyttää valotaulunsa lentokentillä ja rautatieasemilla, ja jatkaa ilmaisuutisten työntämistä niille. Siis tietenkin niin pitkään kuin lehtitalot pysyvät pystyssä. Sen jälkeen edessä on tuntematon maailma, josta on paha ennustaa kuinka uutisten välittyminen siellä järjestyy.
Sampo: “Huomautanpa, Osmolle ja muille vähän kelkasta tippuneille, että huomasin keväällä ihan tavallisessa elektroniikkaliikkeessa (kauppakeskus Sellossa, Espoossa) että tiettyjen laitteiden. kuten verkkolevyjan ja reitittimien, paketeissa oli “BitTorrent Certified” tarroja.‘”
Osmo tähän: “Oliko tuossa laitteessa jokin tekninen suodatin niin, että sillä voi välittää vain laitonta aineistoa? Tuo tekniikkahan soveltuu myös laillisen aineiston välittämiseen. Sitä verkossa liikkuvista biteistä kuitenkin on enemmistö. Siksi laittomankin aineiston välittämiseen soveltuvaa tekniikkaa on vähän vaikea kieltää.”
Minä tähän: Osmo voisi kenties noteerata, ettei Pirate Bayssakaan mitään moista suodatinta ole, ja sen välityksellä niin ikään jaetaan tavaraa myös täysin laillisesti…
(Se, onko suurin osa verkossa liikkuvista biteistä laillisia on myös vähän kyseenalaista, joskin vaikea sanoa mitään turhan tarkkaa. Spammia ja tekijänoikeuksia rikkovaa aineistoa liikkuu kyllä todella paljon, myös laillisuusstatukseltaan Pirate Baytä vähemmän kyseenalaistettujen palvelujen välityksellä.)
kirjailijoiden tulojen turvaamiseen on olemassa paljon hyviä ja huonoja ratkaisuja.
Varmaankin, mutta vielä tärkeämpi asia ensin. Hyvän kirjallisuuden turvaamiseen on olemassa hyvä lähtökohta ja huono lähtökohta. Hyvä lähtökohta on se, että kirjallisuuden tarkoituksena on tuottaa hyötyä ja huvia lukijoille, huono lähtökohta on se, että kirjallisuuden tarkoituksena on turvata kirjailijoiden toimeentulo.
Jälkimmäisessä tapauksessa perustelu on se, että pystyäkseen kirjoittamaan hyvää kirjallisuutta kirjailijoilla on oltava siihen riittävät taloudelliset edellytykset. Mikä on aivan totta. Se kuitenkin fokusoi tehtävän väärin. Asettaessaan kirjailijan keskiöön, ratkaisun ideat ja niistä johdetut käytännöt kehittyvät perusteella: se mikä parantaa kirjailijoiden toimeentuloa, se on hyväksi kirjallisuudelle. Näin on päädytty mm. markkinoilla myytäviin tekijänoikeuksiin.
Kaupankäyntiä ja tuotteiden hyödyntämistä rajaavilla yhteiskunnan valvomilla oikeuksilla on kuitenkin sellainen ominaisuus, että ne ovat periaatteessa kierrettäviä ja niitä pyritään kiertämään. Siten niiden ympärille muodostuu selitysten ja teorioiden ja niiden mukaan rakennettujen käytäntöjen sekasotku, josta tämäkin keskustelu todistaa. Musiikkipuolella on jo piratebaytä ja spotifyitä ja näytösoikeudenkäyntejä, jotka vain odottavat tuloaan kirjallisuuspuolelle. Ja niin kauan kuin markkinoitavat tekijänoikeudet ovat missään määrin voimassa, suuret oikeuksienomistajat voimistuvat, sekasotku pahenee, otteet kovenevat ja kaikki menettävät.
On keskityttävä lukijoiden kokemaan hyötyyn. Jos kirjailijat kirjoittavat hyvää kirjallisuutta, heille kuuluu ja he saavat siitä markkinoilla ansioiden mukaiset palkat, ellei heitä siitä estetä. Ja koska kirjallisuuden parhaita arvioijia ovat sen asiakkaat, tehtäväksi tulee löytää sellainen kaupankäyntitapa, jolla lukijoiden arviot, siis maksamat rahat, menevät mahdollisimman vapaasti, suoraan ja täysimääräisinä niille kirjailijoille, joita he haluavat lukea. Eikä se ole edes vaikeaa, kuten olen välitilinpäätösviestiketjussa osoittanut.
Ainoa vaikeus on fokuksen muuttamisessa.
“Maailma iso, Ruotsi pieni. Jos palvelin olisi ollut Lichtensteinissa, pudotus olisi ollut vielä dramaattisempi.”
Ymmärtääkseni Pirate bayn serverit ovat olleet ruotsin ulkopuolella jo jonkin aikaa, ja toiseksi, ainakaan tuossa uutisessa ei puhuttu palvelimien sulkemisesta vaan ruotsalaisten tekemästä lakimuutoksesta ja sen vaikutuksista ruotsissa.
Olen ihmetellyt tätä Spotifyn kiinteää kuukausimaksua, joka ei ota ollenkaan huomioon tilaajan tekemien kuuntelukertojen määrää tai mitä kappaleita kuuntelee. Markkinataluodessa kaiketi haluttavuuden pitäisi vaikuttaa hintaan.
Esimerkiksi; voisiko tietyn kappaleen soittokerran hinta määräytyä siten, että ensin arvataan alkuhinta esimerkiksi levytysvuoden ja artistin aikaisemman myyvyyden mukaan. Sen jälkeen hinta nousee tai laskee riippuen siitä, kuinka paljon tälle kappaleelle on tullut soittokertoja.
Spotify toki tarvitsisi kilpailijan tai mielummin useampia, mikäli se olisi mahdollista. Näillä “nettitoreilla” ei mielestäni markkinatalouden perusasiat toimi alkuunkaan.
Nykyään musikkia voi kopioda laillisestikin tai ainakin lähes laillisesti eli kuten ennen vanhaan, radiosta on saanut kopioida musiikkia omaan käyttöön.
Nyt löytyy softia, jotka kopioivat haluttuja kappaleita internet-tadioista. Teet kappalevalikoiman, jonka haluat. Kone ropsuttelee päivän ja sinulla on haluamasi kokoelma koneella eikä mitään Pirate Bayta ole tarvittu ja kaikki laillisesti
“Radiotracker SE
Download FREE music from Internet Radio Stations!
Radiotracker lets you build up an enormous music collection by scanning internet radio stations and downloading the MP3 music file to your computer. If you love new music, you’ll love Radiotracker!
-Download MP3s from internet radio stations
‑Choose your genre of music, and Radiotracker does the rest
‑Automatically obtains song lyrics and album artwork
‑Listen on your PC, or transfer to your portable MP3 player”
Juho Salo:“On tärkeää että Suomessa on uutisointia joka ei ole sidottu suureen mediayhtiöön.”
Jaa. Mun mielestä on tärkeää, että demokratiassa ja oikeestaan muissakin vapaissa yhteiskunnissa uutisointi ja tiedonvälitys ei ole sidottu poliitikkoihin ja valtioon, mutta jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä. Minä vaan toivoisin, että saisin asua Suomessa jossa en joutuisi maksamaan tällaisesta roskasta.
“Maikkari ja Nelonen kun ei ole oikein tunnettu mistään muusta kuin hyvistä jenkkilaatusarjoista.”
Voisko tämä johtua ehkä siitä, että ne on sitä mitä yleisö haluaa? Minä en voi mitenkään hyväksyä viestissäsi esiin tuomaa elitismiä, että sinä tai jotkut Ylen hallintoneuvoston jäsenet tietäisivät paremmin kuin suuri yleisö mitä heidän pitäisi televisiosta katsella. (“dokumentteja ja sivistävää materiaalia.”
“mutta esim. Patrian skandaali ei olisi ilman sitä koskaan paljastunut.”
Ja kuinka monta muuta skandaalia olisi paljastunut, jos Ylen sijaan meillä olisi yksi riippumaton televisioyhtiö lisää? Millä perusteella väität, että juuri Yle paljastaa enemmän skandaaleja kuin osakkeenomistajilleen voittoa tavoittelevat viestimet?
“Teet kappalevalikoiman, jonka haluat. Kone ropsuttelee päivän ja sinulla on haluamasi kokoelma koneella eikä mitään Pirate Bayta ole tarvittu ja kaikki laillisesti.”
Laillisuus on suhteellista. Jos radio edellyttää rekisteröitymistä ja käyttöehdot ovat vaikkapa:
The copying, reproduction, re-arrangement, sale, leasing, renting, lending, distribution, redistribution, modification or adaptation, downloading, sideloading, exchanging, creating of derivative works, uploading, posting, transmitting, communication to the public or publication by you, directly or indirectly, of the Content, including the removal or alteration of advertising, except pursuant to the express limited grant of rights hereunder, is strictly prohibited.
on sopimusrikkomus aika selvä, ja luultavasti on rikottu myös tekijänoikeuslain teknisen toimenpiteen kiertämisen kieltoa.
En ole talousihminen, mutta ymmärtäisin markkinatalouden toimivan jotenkin näin:Rautakaupat P‑rauta, L‑rauta ja M‑rauta saavat vapaasti valita lapioiden, vasaroiden ja hakkujen toimittajatehtaansa. Jos M‑rauta katsoo, että Lapio Oy tekee liian kallita ja huonosti käteen sopivia lapioita voi M‑rauta vaihtaa toimittajaa. Tai jos Vasara Oy:ssä ei olla tyytyväisiä P‑raudan myyntityöhön voidaan jälleenmyyjää vaihtaa.
Myös loppuasiakkaat ymmärtävät, että erilaisilla vasaroilla on eri hinta, vasaran hinta ei ole sama kuin hakun ja samanlainen vasara jossain toisessa rautakaupassa voi olla eri hintainen. Aikaa myöten tällainen järjestelmä löytää edes jonkinlaisen optimikohdan.
Nettimaailmassa asiat ovat toisin: On vain yksi Spotify-rautakauppa, jolla on sopimukset lähes kaikkien toimittajien kanssa. Tosin Spotify rautakauppa ei voi myydä korkalla hinnalla, koska ihmiset tällöin varastaisivat vieläkin enemmän suoraan tehtaalta. Tosin jotkut varkaat ostavat silloin tällöin kromatun erikoismallin, kun omaatuntoa liiaksi kolkuttaa. Pitäähän työntekijöitä tukea!
Toivon, että tämä nykysysteemi jossain vaiheessa tukehtuu omaan umpioonsa ja tilalle tulee “rautakauppamallin” kaltainen ja edes jotenkin toimiva järjestelmä.
“on sopimusrikkomus aika selvä, ja luultavasti on rikottu myös tekijänoikeuslain teknisen toimenpiteen kiertämisen kieltoa.”
Moni asema on vapaasti kopioitavissa ja joka tapauksessa seurannan järjestäminen vaatisi jo jokaisen tietokoneen sisällön seurantaa eli poliitikkojen märkä uni on toteutumassa tekijänoikeuksin varjolla
“on sopimusrikkomus aika selvä, ja luultavasti on rikottu myös tekijänoikeuslain teknisen toimenpiteen kiertämisen kieltoa.””
Esimerkiksi Clas Ohlsson myy internet ‑radiota, joka kopioi suoraan suojaamatonta musiikkia MP3 muodossa muistiin, poistaa välipuheet ja mainokset.
Näytöltä näkyy vain asema , ei käyttöehtoja
“Jos M‑rauta katsoo, että Lapio Oy tekee liian kallita ja huonosti käteen sopivia lapioita voi M‑rauta vaihtaa toimittajaa. Tai jos Vasara Oy:ssä ei olla tyytyväisiä P‑raudan myyntityöhön voidaan jälleenmyyjää vaihtaa.”
Rakennustarvikkeidenkin jakelukanavan voi valita, miski ostaa tuoetta kalliilla M‑raudasta, kun samn voi tilata Netraudasta 20 % halvemmalla tai Ahvenanmaalta 40 % halvemmalla,
Sama koskee muskkiikia, kirjoja tai muitakin henegentuoettia, : Miksi pitää yllä montaa väliporrasta kun tekniikka mahdollsitaa halvemman jakelun.
Itse asiassa tässä kopioinnissa on taustalla se ongelma, että kysyntä ylittää ostajien taloudelliset mahdollisuudet.
Jos rakenttan täydellinen ja kattava Stasi-järjestelmä niin kopiointi todennäköiseti vähenee, mutta ostaminen tuskin kasvaa.
Eli tekijät eivät saa enempää tuloa kuin tänä päivänäkään.
Tekijänoikeuskisa on kysymys siitä, että tuotantoketju ei sopeudu muuttuneeseen maailmaan vaan yrittää pitää kynsin hampain saavutetuista eduista
“kysyntä ylittää ostajien taloudelliset mahdollisuudet”
En oikein ymmärrä ajatusta. Jos kuljet rahattomana torilla ja katselet tomaatteja et muodosta kysyntää etkä ole ostaja.
En itsekkään kannattanut ylimääräisiä jakeluportaita vaan aidon kilpailun toteutumista. Kilpailu varastamista vastaan ei mielestäni ole tällaista. Kyllä vanhan järjestelmän pitääkin sopeutua muuttuvaan maailmaan, mutta “ostajien” pitäisi luopua ilmaisuuden vaatimuksesta.
Kyse ei ole ilmaisuuden vaatimuksesta, vaan ilmaisuuden de facto toteutumisesta ja toteuttamisesta. Se ei ylipäänsä ole neuvottelukysymys vaan lisääntyvä realiteetti. Yhteiskunnan asema on mukautua kehitykseen.
“yhteiskunnan asema on mukautua kehitykseen”
Yhteiskunnan asema on muokata kehitystä. Mitä me sellaisella yhteiskunnalla teemme, joka vain mukautuu “kohtaloon”.
Millä perusteella väität, että juuri Yle paljastaa enemmän skandaaleja kuin osakkeenomistajilleen voittoa tavoittelevat viestimet?
Olisiko vaikka niin yksinkertaisella perusteella, että suuri osa skandaaleista liittyy elinkeinoelämän toimintaan, että kaupalliset viestimet ovat riippuvaisia elinkeinoelämän hyväntahtoisuudesta ja että niillä on täten motiivi olla pöyhimättä skandaaleja?
Kuinka moni pitäisi puolueettomana ohjelmaa, jossa tutkitaan käyttääkö Microsoft väärin markkinajohtajuuttaan, jos siinä olisi välissä Microsoftin mainoksia? Entä ohjelmaa, jossa tutkitaan käyttääkö Microsoft väärin markkinajohtajuuttaan, ja jossa on välissä Applen mainoksia?
“on sopimusrikkomus aika selvä, ja luultavasti on rikottu myös tekijänoikeuslain teknisen toimenpiteen kiertämisen kieltoa.”
Mielenkiintoinen asia, jos tuo radioasema on jossain Vanutulla, Silloin tuollaiset laki-ja sopimusasiat eivät välttämättä ole juridisesti päteviä <suomessa eli ne sitovat vanuatulaisia, mutta eivät suomalaisia.
Lait kun loppuvat valtion rajalle
“En oikein ymmärrä ajatusta. Jos kuljet rahattomana torilla ja katselet tomaatteja et muodosta kysyntää etkä ole ostaja.”
Mutta jos olet nälkäinen niin nappaat tomaatin vaikka seurauksena olisi hirttäminen
“Jaa. Mun mielestä on tärkeää, että demokratiassa ja oikeestaan muissakin vapaissa yhteiskunnissa uutisointi ja tiedonvälitys ei ole sidottu poliitikkoihin ja valtioon, mutta jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä. Minä vaan toivoisin, että saisin asua Suomessa jossa en joutuisi maksamaan tällaisesta roskasta.”
Sosiaalipsykologit ovat tutkineet ihmisten keskustelua ja päätöksentekoa ryhmässä. Jos kukaan ei kyseenalaista, tuloksena on mitä sattuu (groupthink). Se, että joku kyseenalaistaa jollakin tavalla, johtaa ihmisten itsenäisempään ajatteluun. Sillä ei ole mitään väliä millaista puutaheinää se ensimmäinen dissidentti suoltaa. Tämän vuoksi minun mielestäni julkisuudessa pitää olla “toinen ääni”, ja siitä jokaisen kannattaa maksaa oli se sitten kuinka roskaa tahansa.
Melkoisen epäintuitiivisia prosenttilukuja aiheesta (No _minä_ nyt en ainakaan moiseen sortuisi…):
http://en.wikipedia.org/wiki/Asch_conformity_experiments
Tommi Uschanov:“Olisiko vaikka niin yksinkertaisella perusteella, että suuri osa skandaaleista liittyy elinkeinoelämän toimintaan, että kaupalliset viestimet ovat riippuvaisia elinkeinoelämän hyväntahtoisuudesta ja että niillä on täten motiivi olla pöyhimättä skandaaleja?”
Ok. Elinkeinoelämä ei ole mikään yksi toimija, jolla on yksi etu. Elinkeinoelämä ollaan me kansalaiset. Väärinkäytökset liittyvät tietysti aina taloudellisiin etuihin, mutta ne myös liittyvät vallan väärinkäyttöön, joka koskettaa useimmiten poliitikkoja.
Millä perusteella nämä mediayhtiön osakkeenomistajat olisivat niitä samoja jotka ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin? Millä perusteella nämä väärinkäyttäjät pystyvät vaikuttamaan mediayhtiön päätöksentekoon niin paljon, että pystyisivät estämään paljastukset? Omistaako nämä väärinkäyttäjät kaikki kaupalliset viestimet? Onko näissä väärinkäytöksissä yleensä poliitikot yhtenä osapuolena? Eikö ole vaaraa, että poliitikoista riippuvainen viestin on korruptoituneempi kuin osakkeenomistajista riippuvainen?
Noin yleensä muualla maailmassa vierastetaan juuri vallanpitäjien hallussa olevia viestimiä eikä yksityisellä rahalla toimivia…
“Kuinka moni pitäisi puolueettomana ohjelmaa, jossa tutkitaan käyttääkö Microsoft väärin markkinajohtajuuttaan, jos siinä olisi välissä Microsoftin mainoksia?”
Ei varmaan kovin moni ja siksi mediayhtiön intresseissä ei varmaan ole laittaa niitä mainoksia sinne…
“Yhteiskunnan asema on muokata kehitystä. Mitä me sellaisella yhteiskunnalla teemme, joka vain mukautuu “kohtaloon”.”
Ihmiset mukautuvat yhteiskuntaan vai yhteiskunta mukautuu ihmisiin? Molempia tietysti tapahtuu ja molempia varmasti myös tarvitaan, mutta periaatteellisella tasolla, kumman näistä voimista tulisi preferoitua kehityksen määrittäjäksi?
Tuo ylläoleva sanomasi kuulostaa omaan korvaani ikävän särähtävästi, klishettä käyttäen, “isoveljeltä”.
tcrown: Mulla ei ole todellakaan mitään muita ääniä vastaan. En vaan usko, että Yle olisi yhtään sen parempi toinen ääni, kuin poliitikoista erillään oleva mediayhtiö. Millä perusteella meillä ei ole ilman Yleä riittävästi näitä toisia ääniä?
Tässä soppaan pari mielenkiintoista linkkiä / koetta siitä, miten kirjoittaminen voi olla kirjailijalle tuottoisaa maailmassa, jossa ei ole tekijänoikeuksia.
Ajatuksena siis näissä on, että kirjailija on itse laittanut kirjoittamansa vapaasti kopioitavaksi, jopa ennen kuin on julkaissut maksullisen version teoksestaan:
http://focusmanifesto.com/uncopyright/
http://zenhabits.net/2008/01/open-source-blogging-feel-free-to-steal-my-content/
http://theunbook.com/2009/02/18/what-is-an-unbook/
Ainakin Zen Habitsin Leo Babautalle tämä on ollut toimiva tapa rahoittaa elämänsä, voisiko toimia laajemminkin?
“Millä perusteella nämä mediayhtiön osakkeenomistajat olisivat niitä samoja jotka ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin? Millä perusteella nämä väärinkäyttäjät pystyvät vaikuttamaan mediayhtiön päätöksentekoon niin paljon, että pystyisivät estämään paljastukset?
”
Mediayhtymät ovat riippuvaisia mainostajista eli yrityselämästä eli niitä voidaan painosta ataloudellisesti. Yrityselämä on hyvin suojattu julkisuudelta eikä yrityksitä saa paljoakan tietoa esim organiosaatiot ovat salaisia, lukuunottamatta joitakin yleisiä tietoja , henkilöt ovat salaisia esim oma yritkseni ei anna tietoja henkilöistä, tehtävistä, ei heidän puhelinnumeroitaa etc.
Yritykset myös ostavat uhrit hiljaisiksi rahalla, joten suurin osa väärinkäytöksistä/virheistä jää tulematta julkisuuteen esim yhtiömme maksaa miljoonia euroja siitä että asiakkaat pysyvät hiljaisina töppäyksistä
Elinkeinoelämä ollaan me kansalaiset.
Minä myönnän tämän heti, kun sinä myönnät, että valtio olemme me kansalaiset.
Millä perusteella nämä mediayhtiön osakkeenomistajat olisivat niitä samoja jotka ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin? Millä perusteella nämä väärinkäyttäjät pystyvät vaikuttamaan mediayhtiön päätöksentekoon niin paljon, että pystyisivät estämään paljastukset?
Jos olet todella niin naiivi, ettet ymmärrä tätä selittämättä, niin on turhaa edes yrittää sitä erikseen selittää.
Noin yleensä muualla maailmassa vierastetaan juuri vallanpitäjien hallussa olevia viestimiä eikä yksityisellä rahalla toimivia…
Ja tulokset ovat nähtävissä.
Liian vanha:“Mediayhtymät ovat riippuvaisia mainostajista eli yrityselämästä eli niitä voidaan painosta ataloudellisesti.”
Aivan totta. (Aivan joka ikistä toimijaa pystytään painostamaan taloudellisesti.) Yle on taloudellisesti riippuvainen poliitikoista ja sitä voidaan myös painostaa. Millä perusteella oletat, että yksityisen mediayhtiön kokema painostus tekisi siitä “huonomman” toimijan kuin Ylen kokema painostus?
Onko teillä Ylen glorifioijilla mitään todistetta siitä, että Yle paljastaa jotenkin enemmän väärinkäytöksiä kuin mitä paljastuisi, jos Yleä ei olisi olemassa? Onko teillä todisteita siitä, että näiden mukamas syntyneet lisäpaljastukset oikeasti ovat sitä mitä ihmiset haluavat?
Tommi Uschanov:“Minä myönnän tämän heti, kun sinä myönnät, että valtio olemme me kansalaiset.”
En ymmärrä. Kiistät siis, että et ole osa elikeinoelämää? Jos selviät omavaraistaloudessa niin sitten ehkä…
“Ja tulokset ovat nähtävissä.”
häh? Väität siis, että on just jees, että jossain Venäjällä tiedoitusvälineet on valtion hallinnassa? Minä en ainakaan kaipaa moista. Onhan se tietysti hienoa, jos voisi vaientaa kaikki yksilön itsemääräämisoikeuksien vähentämistä kritisoivat…
Taas vähän ohi aiheen ja kommentina joillekin keskustelijoille…Niin kuin Linkola on tainnut osuvasti sanoa, massat eivät halua koskaan muuta kuin leipää ja sirkushuveja. Koska Suomessa “marginaalit” ovat lukumäärällisesti niin pienet, ei heille markkinoiden (Tuista tai Ylestä vapaiden) kautta ole tarjolla juuri muuta kuin massojen kevyttä roskaa. Nämä netissä aktiiviset vapauden esitaistelijat taistelevat tosiasiassa monimuotoisuuden ja valinnanvapauden tosiasiallisen vähentymisen puolesta.
Onko teillä todisteita siitä, että näiden mukamas syntyneet lisäpaljastukset oikeasti ovat sitä mitä ihmiset haluavat?
Suomen perustuslain mukaan ihmiset ilmaisevat poliittisen tahtonsa äänestämällä tahtonsa mukaisen eduskunnan, ja se eduskunta jonka kansa on tahtonsa mukaan äänestänyt, on jonkin oudon sattuman kautta kerta toisensa jälkeen sellainen, että se tukee Ylen olemassaoloa ja toimintaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Revealed_preference
Kiistät siis, että et ole osa elikeinoelämää?
Nyt ei ole kysymys tästä vaan siitä, että olet itse toistuvasti kiistänyt, että olet osa valtiota. (Tavoitteenani on saada sinut kiistämään se nyt taas uudestaan, koska tämä on omiaan vähentämään riskiä, että joku muu keskustelua seuraava joskus ottaisi sinut vakavasti.)
Väität siis, että on just jees, että jossain Venäjällä tiedoitusvälineet on valtion hallinnassa?
En, vaan että on hyvä, että Suomen kaltaisissa länsimaisissa parlamentaarisissa demokratioissa on satojen elinkeinoelämän hallinnassa olevien tiedotusvälineiden rinnalla yksi tiedotusväline, joka ei ole elinkeinoelämän hallinnassa.
Oikea maa vertailukohteiden etsimiseksi Suomelle ei tässä ole mikään Venäjä vaan vaikkapa Italia.
Niin kuin Linkola on tainnut osuvasti sanoa, massat eivät halua koskaan muuta kuin leipää ja sirkushuveja.
Nuo nyt on noita Linkolan fasistijuttuja. Mitä ihmiset oikeasti kaipaavat, minkälaiset ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä, siitä on ihan täyspäistä tutkimustakin. Niissä maissa, jossa elää tyytyväisimmät ihmiset, homma ei perustu leivälle ja sirkushuveille vaan koulutukselle, terveydelle, luottamukselle, vauraudelle, vähäiselle pitkäaikaistyöttömyydelle jne.
YLE:stä voisi sanoa, että onneksi Suomessa, kuten useimmissa sivistysmaissa, on myös ei-kaupallinen media.
Henkilökohtaisesti se on tärkeää, koska kaupalliset kanavat ovat aika köykäisiä … tai sanotaan huonosti meikän makuun sopivia. Ne joutuvat miellyttämään ensisijaisesti mainostajien kannalta tärkeimpiä kuluttajaryhmiä, enkä minä ole nuori tai nainen — tai kovin innostunut urheilusta.
Mutta vaikka mainoskanavat tuottaisivatkin enemmän ohjelmaa minun makuuni, olisin tietysti siitä huolimatta YLE:n puolustaja, jos en muusta syystä niin sitten diversiteetin vuoksi. USA on ikävä esimerkki, mihin se johtaa, jos media on käytännössä firmojen hegemonia.
Eli ei YLE ole glorifioinnin arvoinen, välillä ohjelma on aika luokatonta, mutta ei siitä voi johtaa, että YLE olisi tarpeeton tai peräti vahingollinen viestinnän kannalta. Hupsu ajatus.
Samoilla linjoilla kaken kanssa. Vaikka periaatteessa inhoan holhousta ja jollain lailla voin hyväksyä ajatuksen, että ehkä sellaisella kulttuurilla ei ole niin väliä, josta ihmiset aivät halua maksaa, on kuitenkin ilman holhousargumenttiakin mahdollista puolustaa suomalaisen kulttuurin tukemista.
Meillä kun on sen verran pieni kielialue, että moni sellainen korkeakulttuurin muoto, joka vaikkapa Saksassa menestyisi ilman tukiakin (koska tuotannon rajakustannukset ovat noin nolla ja kiinteät kustannukset kaikki), ei meillä ilman tukea menesty. Minusta se ei ole elitististä holhoamista, jos tätä kielialueen pienuudesta johtuvaa kilpailuhaittaa hieman kompensoidaan.
Tietysti tämä koskee niin kallista viihdyttävää draamaa kuin vaikka vaativaa ja kaikkea muuta kuin viihdyttäväksi tarkoitettua tietokirjallisuuttakin ja kaikkea muutakin pienten yleisöjen kulttuuria.
Sen sijaan jotakin oopperaahan tällä argumentilla ei voi puolustaa, koska siinä rajakustannukset ovat suuret ja lähinnähän ne joikaavat italiaksi eikä siitä muutenkaan mitään selvää saa.
Tommi Uschanov:“Suomen perustuslain mukaan ihmiset ilmaisevat poliittisen tahtonsa äänestämällä”
Koska uskon, että ymmärrät Myth of the Rational Voterin keskeiset argumentit, tulkitsen, että vastauksesi on ei.
http://en.wikipedia.org/wiki/Rational_ignorance
“vaan vaikkapa Italia”
Meinasin valita esimerkikseni Italian, mutta ajattelin, että Venäjä on vielä tehokkaampi esimerkki, mutta mielestäni Italian tilanne on myös lähellä sitä dystopiaa mitä Ylekin edustaa.
Molempien maiden esimerkki puhuu sen puolesta, että poliitikoille ei pidä antaa valtaa tiedotusvälineissä ja on huomattavasti parempi, että valta on hajautettu yksityisillä toimijoilla.
Vertaa Venäjän ja Italian tilannetta Yhdysvaltoihin, jossa valtio ei kontrolloi yhtään suurta mediataloa.
“yksi tiedotusväline, joka ei ole elinkeinoelämän hallinnassa.”
Edelleen, me kaikki jotka hankimme elinkeinomme jotenkin olemme osa elinkeinoelämää. Ei ole mahdollista olla mediayhtiötä, joka ei olisi elinkeinoelämän hallinnassa.
San Anton: Millä perusteella Yhdysvaltojen mediasta puuttuu monimuotoisuutta. Minusta se on enemminkin esimerkki juuri vastakkaisesta ja maat joissa on voimakas valtionyhtiö taas tästä yksinapaisuudesta.
Minä väitän, että Yle on vahingollinen siksi, että poliitikkojen sille asettamat paineet haittaavat sen toimintaa enemmän kuin yksityisesti omistettujen mediatalojen toimintaa JA koska se ei tuota sitä sisältöä, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan, koska sillä ei ole juurikaan kannustimia tehdä niin.
Mainostajien yhtiöille asettamia paineita taas en pidä merkittävinä, koska markkinoilla yhtiöt ovat jatkuvassa kilpailussa keskenään ja yrittävät siksi esittää toisensa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Eli siis jos mediayhtiö X on Coca-Colan leivissä mediayhtiö Y on sitten Pepsin leivissä ja väärinkäytökset tulevat suurelta osin esille.
Marko Hamilo: Juuri esittämilläsi argumenteilla tulit puollustaneeksi oopperaa. Koska meillä on pieni kielialue meidän ei pidä tuottaa samaa kulttuuria kuin mitä Saksassa tuotetaan. Markkinoiden koko vaikuttaa siihen mitä kannattaa tuottaa.
Millä perusteella Yhdysvaltojen mediasta puuttuu monimuotoisuutta. Minusta se on enemminkin esimerkki juuri vastakkaisesta ja maat joissa on voimakas valtionyhtiö taas tästä yksinapaisuudesta.
Jenkkien yleissivistys on tutkitusti hyvin heikolla tasolla. Se johtuu osittain siitä, että media luo todellisuudesta hyvin kapean kuvan. Esimerkiksi maailmaa USA:n ulkopuolella ei oikein ole olemassa. Jenkit esimerkiksi luulevat hyvin yleisesti, että USA on maailman paras maa, amerikkalainen unelma totta ja ainutkertainen ilmiö, yhteiskuntaluokkia ei ole (toisin kuin Euroopassa!) ja muita hölmöyksiä.
Huono yleissivistys johtaa siinä mielessä kierteeseen, että sivistystä vaativaa ohjelmaa ei kannata paljoa lähettää ja oikeistolaiset tv- ja radiohörhöt voivat levittää aivan nurinkurisia käsityksiä maailmasta. Väestö tyhmistyy entisestään ja seuraavalla tuotantokaudella pitää ohjelmatkin sopeuttaa tyhmistyneelle yleisölle.
Irakin sodan alkuaikoina paljastui vielä sellainen piirre täysin kaupallisessa mediassa, että se toisti täysin kritiikittömästi USA:n hallituksen kantoja (lue: valheita).
Mistä sitten sai tasapuolisemman kuvan? No, tietenkin BBC:ltä — ja YLE:ltäkin.
(Kun nyt en ole kirjoittamassa kirjaa, jätän kirjoittamasta sellaisista itsestäänselvyyksistä, kuin että Jenkkilöissä on myös viisaita ihmisiä ja hienoja medioita, epäkaupallisiakin.)
Olen varma, että jos USA:aan perustettaisiin kunnolla rahoitettu yleisradion, se koituisi onneksi paitsi jenkeille itselleen myös niille, jotka joutuvat ottamaan vastaan Yhdysvaltojen apua esim. pommitusten muodossa. Tarkoitan, että totuudellisempi tai ainakin monipuolisempi tiedonvälitys ja sitä kautta sivistyneempi äänestäjäkunta, varmasti saisi USA:n hallituksen toimimaan järkevämmin sotilaallisesti ja muissakin kansainvälisissä kysymyksissä.
Artturi:“Edelleen, me kaikki jotka hankimme elinkeinomme jotenkin olemme osa elinkeinoelämää. Ei ole mahdollista olla mediayhtiötä, joka ei olisi elinkeinoelämän hallinnassa.”
Minusta tuntuu, että joko tahallaan tai tahtomattasi väärinymmärrät sen, mitä tässä tarkoitetaan elinkeinoelämällä. Kyse on tietenkin siitä, että toisin kuin vaaleissa, joissa jokaisella on yksi ääni, elinkeinoelämässä vaikutuksen määrää se, kuinka paljon on rahaa. Tämä vaikutus näkyy tietenkin mediassa siinä, missä kaikessa muussakin. Rupert Murdochilla on paljon enemmän vaikutusta siihen, minkälaisia uutisia ihmiset näkevät kuin sinulla tai minulla. Vaikka siis periaatteessa minäkin olen “elinkeinoelämässä” samalla tavoin kuin Murdoch, niin käytännössä välillämme on valtava ero.
Valtion poliittisen johdon kontrolloimassa mediassa on omat vikansa etenkin silloin, kun käsitellään valtion johdon omia tekemisiä. YLEä ei siis “glorifioida” siinä mielessä, että se yksin olisi paras vaihtoehto, vaan siinä, että pelkästään “elinkeinoelämän” (=taloudellisesti vaikutusvaltaisimpien) käsiin jätetty media ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Etenkin tämä korostuu silloin, kun yhteiskunnan tuloerot alkavat kasvaa, jolloin entistä suuremmat ihmismäärät jäävät sen elinkeinoelämän kannalta merkityksettömiksi.
Tietenkään tuollainen kauhun tasapaino ei sekään aina toimi hyvin jos poliitikot ovat samassa sängyssä elinkeinoelämän kanssa. Tämän vuoksi melkein vielä parempi tilanne olisi jonkinlainen autonomia YLElle. Tähän on kai pyritty sillä, että YLEn rahoitus tulee valtion budjetin sijaan lupamaksuista, mutta minusta tämä ei riitä, koska hallintoneuvosto on silti poliitikkojen miehittämä. Mutta en oikein osaa sanoa parempaakaan vaihtoehtoa sille, miten YLEn linja pitäisi määrätä (tai sen johto nimittää), jos poliittinen johto ei tuota tekisi.
“Mulla ei ole todellakaan mitään muita ääniä vastaan. En vaan usko, että Yle olisi yhtään sen parempi toinen ääni, kuin poliitikoista erillään oleva mediayhtiö. Millä perusteella meillä ei ole ilman Yleä riittävästi näitä toisia ääniä?”
Minä näen sekä valtion että suuryritysten hallinnoinnissa samankaltaisia principal-agent-ongelmia, enkä tämän vuoksi haluaisi antaa mediakenttää yksin kummankaan haltuun. Tietyissä asioissa yritysten intressit ovat kilpailutilanteesta huolimatta hyvin yhdensuuntaiset ja näihin kysymyksiin tarvitaan yritysmaailman ulkopuolista tulkintaa, mielellään vielä poliitikoistakin itsenäistä.
Mitenhän tekijänoikeuksien haltijat aikovat estää Radiotrackerin kaltaisten ohjelmien toiminnan? Vai aikovatko? Sinänsä idea on kieroudessaan mainio: vanhan ajan radioäänitykset globaalissa mittakaavassa automatisoidusti toiveiden mukaan.
“Irakin sodan alkuaikoina paljastui vielä sellainen piirre täysin kaupallisessa mediassa, että se toisti täysin kritiikittömästi USA:n hallituksen kantoja (lue: valheita).”
Pitää muistaa , että yhteiskunnat ovat hajoamassa sisältä päin. globalisaation vaikutuksesta.
Gloalisaatiosta hyötyy pieni eliitti, jolle se avaa suuria rikastumisen mahdollsiuuksia ja luo suuryrityksiä.
Kun suuryrityksen taloudellinen merkitys kansatuottelle kasvaa niin se alkaa hallita poliitikkoja koska he ovat yhä riippuvaisempia näiden suurten yritysten menestyksestä. Hyvä esimerkki on Nokia , joka on ollut jo 10 vuotta asemassa, että kun Ollila tai Kallasvuo soittaa niin ministeri nousee seisomaan ja pistää viipymättä toimeen Suuren Johtajan toiveen.
Poliitikot , eliitti yleensä ja suuryritykset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja irtoavat yhä kauemmas kansasta.
Yhä useammin poliitikkojen suusta kuulee, että kansa on tyhmää eikä sille pitäisi antaa päätäntävaltaa.
Samoin päättäjät pelkäävät yhä enemmän kansan jouksota syntyviä liikkeitä ja ne pyritään tehokkaalla Supo-toiminnalla löytämään ja eristämään
“Mainostajien yhtiöille asettamia paineita taas en pidä merkittävinä, koska markkinoilla yhtiöt ovat jatkuvassa kilpailussa keskenään ja yrittävät siksi esittää toisensa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Eli siis jos mediayhtiö X on Coca-Colan leivissä mediayhtiö Y on sitten Pepsin leivissä ja väärinkäytökset tulevat suurelta osin esille.”
Mieleen tulee toisenlaisiakin skenaarioita, esim. että mediayhtiö X pitää ne uutiset kassakaapissa niinkuin Y:kin ja markkinat jaetaan puoliksi kuten asfalttifirmat aikoinaan.
Tai sitten ristiinomistus, nykyään kun ei pysy kärryillä ostaako Porsche VW:n vai toisinpäin, niin jos Alma ja Sanoma vähän ostelis toisiaan ja YLEä ei olisi niin voisi aika lailla yksipuolistua Suomalainen TV-uutisointi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti tällaisen laman tullessa joku Murdoc huomaa että nyt on osakkeet halpoja ja ostaa molemmat pois häiritsemästä, pörssissä mediayhtiöt kun ovat joka päivä kaupan kunhan vain fyffee riittää.
“Mitenhän tekijänoikeuksien haltijat aikovat estää Radiotrackerin kaltaisten ohjelmien toiminnan? Vai aikovatko? Sinänsä idea on kieroudessaan mainio: vanhan ajan radioäänitykset globaalissa mittakaavassa automatisoidusti toiveiden mukaan”
Teknikka kehittyy sellaista vauhtia, ettivät suuryritykset ja poliitikot pysy vauhdissa.
Kehitystä on yriettty padota suuryritysten taholta ostamalla uhkaavia uusia ideoita ja lopettamalla kehitystoiminta ja toisaalta toimimalla yhteistyössä valtioiden johdon kanssa lisäämällä kansalaisten kyttäystä, rangaistuksia ja ristiinnaulitsemisia.
Noin yleisesti, kun tiedonvälityksen infra on nykyään kaikkien ulottuvilla mediayhtiöistä riippumattomat äänet pääsevät koko ajan paremmin kuuluville. Tämä heikentää Ylen oikeutusta olla olemassa tasapainottamassa suuryhtiöiden valtaa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut en usko yhtiöillä olevan niin yhteneväiset intressit, että tämä olisi ongelma, mutta Yleä on lähinnä täällä puollustettu tällä argumentilla. (Tietysti sen vanhan tutun elitistisen argumentin lisäksi, että harvat ja viisaat tietävät mitä tyhmien massojen pitää katsoa…)
San Aton:“Jenkkien yleissivistys on tutkitusti hyvin heikolla tasolla. Se johtuu osittain siitä, että media luo todellisuudesta hyvin kapean kuvan.”
Millä perusteella?
“Irakin sodan alkuaikoina paljastui vielä sellainen piirre täysin kaupallisessa mediassa, että se toisti täysin kritiikittömästi USA:n hallituksen kantoja (lue: valheita).”
Väitätkö, että hallituksen omistama media olisi käsitellyt Irakin sotaa kriittisemmin!?!
“Olen varma”
Senkun olet. Ilman perusteluita et onnistu vakuuttamaan minua. On vaan jotenkin niin uskomattoman laiskaa älyllisesti syyttää kaupallista mediaa hallituksen mielistelystä ja ehdottaa parannukseksi hallituksen omistamaa tv-kanavaa… Mitä mieltä muuten olet jenkkiarmeijan omasta tiedotuksesta? Fair and balanced?
Samuli Saarelma: Oon melkein kaikesta samaa mieltä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kaupallisen median ollessa kyseessä valta on yleisöllä, eikä omistajilla. Yleisö tosin äänestää euroilla aivan kuten sanoit ja niillä on enemmän valtaa joilla on eniten omaisuutta. Aivan kuten kaikilla muillakin markkinoilla.
tcrown:“Tietyissä asioissa yritysten intressit ovat kilpailutilanteesta huolimatta hyvin yhdensuuntaiset ja näihin kysymyksiin tarvitaan yritysmaailman ulkopuolista tulkintaa, mielellään vielä poliitikoistakin itsenäistä.”
Oon tästä tasan samaa mieltä. Koska tiedonvälitys on siirtymässä yrityksiltä yksityisille Ylen oikeutus heikkenee jatkuvasti.
Liian vanha:“Gloalisaatiosta hyötyy pieni eliitti”
Täysin päin vastoin. Maailmankaupan leviäminen on nostanut ihmisiä ylös köyhyydestä enemmän kuin mikään muu yksittäinen ilmiö.
BRG: Ihan aiheellisia huolia. Sitten kun teillä on jotain näyttöä siitä, että yksityisesti omistetut mediayhtiöt ovat kuluttajan kannalta jotenkin huonompia kuin julkisesti omistetut tässä suhteessa, voi harkita Ylen olemassa oloa uudestaan.
On vaan jotenkin niin uskomattoman laiskaa älyllisesti syyttää kaupallista mediaa hallituksen mielistelystä ja ehdottaa parannukseksi hallituksen omistamaa tv-kanavaa…
On uskomattoman laiskaa älyllisesti omaksua joku hupsukerholaisten teoria ja sitten tunkea vaikka väkisin kaikki empiria siihen.
On myös aika laiskasti tullut seurattua asioita, jos ei ole kuullut jenkkimedian katumusharjoituksista Irak-uutisoinnin suhteen.
BBC taas uutisoi rehellisesti kai siksi, että sikäläinen perinne ja eetos vaatii toimimaan niin. Kaupallisen median puolella on totuttu jatkuvasti pohtimaan, miten eri sidosryhmiä pitää miellyttää. Ehkä mielistely hallituksen suuntaan meni vanhasta tottumuksesta.
Jotenkin kaupallisellakin puolella kuitenkin syntyy myös pelkäämätöntä laatujournalismia (vaikka ei siis USA:ssa Irakin kohdalla). Mutta mitä enemmän ollaan riippuvaisia mainosrahoituksesta, sitä varovaisempi pitää tietenkin olla ja sitä vaikeammaksi rehellisyys muuttuu.
Suosittelen tutustumaan johonkin ns. tiedotusopin alkeisoppikirjaan tai keskustelamaan jonkun kokeneen päätoimittajan kanssa, ennen kuin seuraavan kerran tulee mieleen alkaa haukkua viisaampiaan älyllisestä laiskuudesta. 😉
San Aton:“On myös aika laiskasti tullut seurattua asioita, jos ei ole kuullut jenkkimedian katumusharjoituksista Irak-uutisoinnin suhteen.”
öööö… minä en missään tapauksessa väitä, etteikö kaupallinen media tekisi virheitä ja etteikö sillä olisi syytä katumukseen Irak-uutisoinnissa. Minä väitän, että on epätodennäköistä, että hallituksen omistama media olisi ollut uutisoinnissaan yhtään sen parempi.
“BBC taas uutisoi rehellisesti kai siksi, että sikäläinen perinne ja eetos vaatii toimimaan niin.”
Tämä VOI hyvinkin olla totta. (Se voi myös johtua siitä, että briteillä oli kuitenkin vähän vähemmän omat jauhot pussissa kuin jenkeillä.) Tästä ei seuraa, että jenkeissä hallituksen omistamalla medialla olisi sama eetos ja perinne kuin BBC:llä.
“Mutta mitä enemmän ollaan riippuvaisia mainosrahoituksesta, sitä varovaisempi pitää tietenkin olla”
Jos hallitus ei mainosta kyseisessä mediassa, niin sitä voi ainakin arvostella menemään suht rauhassa… Toisaalta yhden mainostajan etu ei ole sama asia kuin kaikkien yritysten etu, eli aika paljon jää vielä työsarkaa vaikka yrittäisikin suojella niitä omia rahoittajia.
“Täysin päin vastoin. Maailmankaupan leviäminen on nostanut ihmisiä ylös köyhyydestä enemmän kuin mikään muu yksittäinen ilmiö.”
Ja laskenut köyhyyteen hieman enemmän, rahatalouden ulkopuolella elävien määrä on lisääntynyt.
Suurin häviäjä on keskiluokka, joka on häviämässä läntisistä maista
Suomessakin tuloerot ovat kasvaneet ja 2007 Gini-kerroin oli jo 29,5 jolla pääsee jo tuolle suurten tuolerojen puolelle eli sijalle 17–20 27 maan joukossa.
Muut Pohjoismaat oavt edelleen luvuissa 20–24
“Oon tästä tasan samaa mieltä. Koska tiedonvälitys on siirtymässä yrityksiltä yksityisille Ylen oikeutus heikkenee jatkuvasti.”
Hyvä. Eli Ylellä on vielä oikeutus olemassaololleen, ja keskusteluun ylen lakkauttamisesta voidaan palata kun mainstream-mediaan (sanotaan vaikka yksi top viidestä tv-kanavasta, sanomalehdestä ja suomalaisesta web-sivustosta) on noussut jokin ei suuryrityksistä riippuvainen taho. En pidättäisi henkeä tätä odotellessa, vaikka joskus haaveilenkin tuollaisesta tulevaisuudesta wikipedian ym. yhteisöllisten projektien seurauksena. (Edelleen, ylen rooli pitäisi olla kuten keskuspankilla, sekä rahoitus, että päätöksenteko täysin poliitikoista riippumatonta)
Liian vanha: Gini-kerroin ei kerro suunnilleen mitään tuloerojen tasaisuudesta, koska se ei ota huomioon ihmisten tuloja elinkaaren yli. Eli yhteiskuntassa, jossa on pelkästään opiskelijoita, jotka eivät saa mitään ja jotka valmistuttuaan kaikki saavat tasan saman palkan, on hyvin suuri Gini-kerroin, vaikka jokaisen tulot elämänsä aikana ovat yhtä suuret.
Gini-kerroin on siis korkea maissa, joissa ihmiset investoivat itseensä kouluttautumalla ja matala maissa, joissa työn tuottavuutta ei kannata lisätä kouluttautumalla.
“Ja laskenut köyhyyteen hieman enemmän, rahatalouden ulkopuolella elävien määrä on lisääntynyt.”
Maailmankaupan leviäminen ei ole laskenut ihmisiä enemmän köyhyyteen kuin se on nostanut ihmisiä köyhyydestä. En usko, että nykyään rahatalouden ulkopuolella eläisi enemmän ihmisiä kuin ennen, mutta vaikka se olisikin totta, se ei mitenkään todista, että maailmankaupan kasvaminen aiheuttaisi köyhyyttä.
Maailmankaupan kasvamisessa suurimmat häviäjät ovat niitä, jotka omistavat sellaisia niukkoja resursseja, jotka eivät ole niukkoja globaalisti, esim. länsimaissa suorittavan työn tekijät. Kokonaisuutena maailmankauppa tuottaa paljon hyvinvointia ja tällä ekstrahyvinvoinnilla voidaan vaikka lahjoa nämä kaupasta kärsijät hiljaisiksi, jos muu ei auta.
Osmo Soininvaara kirjoitti 15.8.2009 kello 9:58:
“Ei vaikuta kovin epäkaupalliselta, että yritys voidaan myydä 60 miljoonalla kruunulla.
Ainakaan toiminta ei enää ole epäkaupallista,
koska voittoa tavoittelevat sijoittajat ovat yrityksen ostaneet.”
GGF on aikeissa ostaa Pirate Bay ‑brandin, jonka ympärille se aikoo rakentaa laillisen liiketoimintamallin. Varmasti he toivovat saavansa mukana myös käyttäjapohjan, mutta mitään liiketoimintamallia se ei ole ostamassa.
Jos Pirate Bay nykyisellään voittoa tuottaisi niin uskon että se olisi jo ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä selvinnyt.
Google sen sijaan tekee kiistattomasti huikeata voittoa mainoksistaan, tarjoten sekä laittomia että laillisia linkkejä, aivan kuten Pirate Bay:kin. Kaikki sama sisältö mikä löytyy PP:stä löytyy myös Googlesta, ja löytyy myös sen jälkeen vaikka PP suljettaisiin.
En tarkoita puolustella PP:tä, sillä pitää sisällön tuottajien toki saada maksu työstään, vaan tarkoituksenani on tuoda ilmi kansainvälisen kaupallisen suuryrityksen ja voittoa tuottamattoman sivuston eriarvoisuus lain(medialobbyjen ostama sisältö) silmissä.
Liityin juuri piraattipuolueeseen, sillä omat mielipiteeni ja oikeuskäsitykseni käyvät erittäin hyvin yksiin heidän ohjelmansa kanssa. Mielestäni puolueen nimi on kuitenkin huonosti valittu, sillä siitä saa helposti käsityksen että puolue liittyy jotenkin Pirate Bayhin tai piratismiin, mikä ei pidä paikkaansa.
Aivan lonkalta heitettynä kuvaavampi nimi olisi voinut olla vaikka Kulttuuripuolue, sillä mielestäni puolueen arvokkaimpia tavoitteita ovat mm. kulttuurin säilyttäminen, vanhojen teosten ei pidä jäädä kenenkään holveihin pölyttymään. Käyttäjää joka haluaa kuunnella ostamaansa biisiä vaikkapa mp3-soittimellaan ei tule kriminalisoida. Käyttäjää joka haluaa myydä eteenpäin ostamansa levyn, oli se sitten peli, ohjelma, leffa tms. ei tule kriminalisoida.
Tässä vain muutamia lukemattomista epäkohdista, eikä varmaankaan edes tärkeimpiä, mutta mitä nyt ensimmäisenä tuli mieleen.
Artturi:“kaupallisen median ollessa kyseessä valta on yleisöllä, eikä omistajilla.”
En ole tästä ihan samaa mieltä. Tuo voi päteä viihteeseen ja urheiluun, jossa ihmiset oikeasti voivat tehdä valinnan sillä perusteella, mikä tv-kanava tuottaa heille parhaiten sopivaa viihdettä ja urheilua. Median omistajilla ei ole mitään erityisiä motivaatioita lähettää muuta kuin sitä, mitä ihmiset haluavat katsoa. Mainostajillakaan ei ole mitään erityistä motivaatiota painostaa mediaa jonkun tietyn tyyppiden viihteen tai urheilun lähettämiseen.
Tämän vuoksi en näekään YLEllä juuri mitään välttämätöntä roolia tällä saralla ja sen toimintaa voisikin hyvin kutistaa reilusti nykyisestä etenkin siis urheilun ja viihteen tuotannossa.
Sen sijaan uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa tilanne on minusta erilainen. Niissä ensinnäkin sekä median omistajilla että mainostajilla on motivaatio välittää ihmisille tietyn agendan mukaista juttua täyden puolueettomuuden sijaan. Mainostajan ei ole mitään järkeä tukea mainoksillaan sellaisen ajankohtaisohjelman lähetystä, jossa käsitellään vaikka juuri sen lapsityövoimankäyttöä.
Toiseksi näissä asioissa ihmisillä ei ole niin selviä preferenssejä. He tietenkin toivovat, että jokainen uutismedia lähettäisi mahdollisimman totuudenmukaista ja puolueetonta kuvaa maailman tilasta, mutta sen selvittäminen, onko joku Fox Newsin juttuvalikoima ja juttujen käsittely oikeasti puolueetonta vaatii heiltä itseltään paljon vaivaa. Samalla tavoin kuin he voivat suoraan sanoa, että Englannin valioliigaa on mielenkiintoisempi katsoa kuin Veikkausliigaa, he eivät osaa suoraan sanoa, onko kanavan X uutis- ja ajankohtaisohjelmien totuus- ja puolueettomuustaso hyvä, on paljon vaikeampi kysymys.
Tämän vuoksi minusta yksityisistä taloudellisista toimijoista irrallinen YLE on tarpeellinen juuri uutis- ja ajankohtaisohjelmien tuotannossa. Sen rinnalle tarvitaan tietenkin myös ne taloudelliset toimijat, koska myöskään mikään NL:n valtiollinen Pravda-tiedotus ei ole oikea ratkaisu. Periaatteessa YLEn olemassaolo takaa sen, että “elinkeinoelämän” konnuudet tulevat julki ja toisaalta kaupallisen median, että valtiojohdon. Jos YLE on tarpeeksi itsenäinen, niin se voi osaltaan olla mukana tuossa valtiojohdon kurissa pitämisessä.
Ja olet ihan oikeassa siinä, että internet ja sitä myötä yksityisten ihmisten äänen kuuluville saaminen suurille joukoille vähentää tarvetta YLElle. Minusta tämä tarve kuitenkin edelleen on olemassa.
“Ja laskenut köyhyyteen hieman enemmän, rahatalouden ulkopuolella elävien määrä on lisääntynyt.”
Väestönkasvulla ei voi olla mitään tekemistä tämän kanssa? Vai väitätkö väestönkasvun johtuvan globaaleista markkinoista?
“Suurin häviäjä on keskiluokka, joka on häviämässä läntisistä maista”
Ainakin globaalisti keskiluokka näyttäisi olevan pikemminkin kasvamaan päin:
http://www.economist.com/specialreports/displayStory.cfm?story_id=13063298&source=hptextfeature
Kari
tcrown: heh… en ylläri pylläri kyllä tarkoittanut, että Ylellä on tällä hetkellä oikeutus olemassa ololleen, kuten olisit ehkä voinut päätellä tästä:
“Tämä heikentää Ylen oikeutusta olla olemassa tasapainottamassa suuryhtiöiden valtaa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut en usko yhtiöillä olevan niin yhteneväiset intressit, että tämä olisi ongelma, mutta Yleä on lähinnä täällä puollustettu tällä argumentilla.”
En ymmärrä miksi olet fiksoitunut suuriin televisioasemiin ja lehtiin. Eikö voitaisi sanoa, että Yleä ei tarvita, kun vaikka 30% mediasta on suuryhtiöistä riippumatonta. Ihan sama minkä kokoisista organisaatiosta tämä 30% koostuu. Sen lisäksi ei ole järkevää ajatella asiaa mustavalkoisesti, eli että Ylen voi lopettaa kokonaan, kun 30% on täynnä ja siihen asti se saa porskuttaa täysillä. Eikö teidän Ylen puollustajienkin mielestä Ylen markkinaosuutta ja roolia pidä pienentää sitä mukaa, kun intsenäisten tiedotusvälineiden markkinaosuus kasvaa?
Samuli Saarelma: Joo meillä ei taida olla kovin suuria mielipide-eroja, mutta haluaisin edelleen tuoda esille sitä näkökantaa, että vaikka mainostajalla on intressit vaikuttaa ajankohtaisohjelmien sisältöön, mainostajilla ei ryhmänä ole kovin paljoa yhteisiä intressejä, joten minun on vaikea uskoa, että ne pystyisivät estämään niille epämieluisien asioiden julkituloa. Mainostajien ja kanavien välinen kilpailu katsojista varmistaa tämän.
“Mainostajan ei ole mitään järkeä tukea mainoksillaan sellaisen ajankohtaisohjelman lähetystä, jossa käsitellään vaikka juuri sen lapsityövoimankäyttöä.”
Myöskään hallituksella ei ole mitään järkeä tukea sellaista kanavaa rahoituksella, joka paljastaa sen väärinkäytöksiä.
“Toiseksi näissä asioissa ihmisillä ei ole niin selviä preferenssejä. ”
Minusta mitä vaikeampi ja henkilökohtaisempi joku valinta on, sitä suuremmalla syyllä se pitäisi jättää ihmisille itselleen, koska byrokraatin on hyvin vaikea tietää “oikeaa” vastausta ihmisten puolesta.
“vaikka mainostajalla on intressit vaikuttaa ajankohtaisohjelmien sisältöön, mainostajilla ei ryhmänä ole kovin paljoa yhteisiä intressejä, joten minun on vaikea uskoa, että ne pystyisivät estämään niille epämieluisien asioiden julkituloa.”
Olen tästä täysin eri mieltä. Elinkeinoelämällä on ihan oikeasti yhteneviä intressejä. Senhän takia ne esim. ovat muodostaneet EK:n. Ja kyse ei niinkään olisi jostain yksittäisistä epämieluisista uutisista, vaan ennemminkin yleisestä agendasta uutisten korostamisessa ja etenkin niiden kommentoinnissa.
““Toiseksi näissä asioissa ihmisillä ei ole niin selviä preferenssejä. ”
Minusta mitä vaikeampi ja henkilökohtaisempi joku valinta on, sitä suuremmalla syyllä se pitäisi jättää ihmisille itselleen, koska byrokraatin on hyvin vaikea tietää “oikeaa” vastausta ihmisten puolesta.”
Minulla oli huono sanavalinta tuossa. Tarkoitin siis, että ihmisillä oli selkeä preferenssi saada totuudenmukaista ja puolueetonta uutisointia ja asioiden kommentointia, mutta heillä ei ole samalla tavoin mahdollisuutta selvittää, onko se tuutista tuleva uutisointi puolueetonta ja edes totuudenmukaista kuin heillä on mahdollisuus selvittää, onko joku viihdesarja viihteellinen vai ei.
Juuri tässä siis minusta puolueeton valtiollinen YLE voi toimia puhtaasti elinkeinoelämän ehdoilla pyörivän kaupallisen median vastapainona. Se byrokraatti siis oikeasti voi tietää vastauksen siihen, onko uutisointi puolueetonta ja totuudenmukaista, koska hän tietää, mikä “oikea” totuus kunkin uutisen kohdalla on. Jos siis byrokraatti on täysin pyyteetön, tuota esittämääsi ongelmaa ei ole. Tietenkin valtiollisen median ongelma on sitten siinä, että se on riippuvainen poliittisesta johdosta, minkä vuoksi minusta YLElle pitäisikin antaa jonkinlainen autonomia sen hetkisestä poliittisesta johdosta, vaikka pitkällä aikavälillä jonkinlaista kontrollia olisikin. tcrownin ehdottama keskuspankin tapainen rooli olisi minusta juuri se oikea.
Artturin Gini-kertoimen kritiikki on sivumennensanoen täysin validia. Ginin kasvu voi selittyä liki täysin opiskeluaikojen pidentymisellä ja reaalipalkkojen kasvulla suhteessa opintotukiin.
(En tiedä onko näin oikeasti, mutta laskennallisesti se näyttäisi täysin mahdolliselta)
“En ymmärrä miksi olet fiksoitunut suuriin televisioasemiin ja lehtiin. Eikö voitaisi sanoa, että Yleä ei tarvita, kun vaikka 30% mediasta on suuryhtiöistä riippumatonta. Ihan sama minkä kokoisista organisaatiosta tämä 30% koostuu.”
Minä olen fiksoitunut suuriin televisioasemiin ja lehtiin, koska ne ovat _tänään_ mainstream-mediaa. Jos huomenna mainstream-mediaa on jokin muu, luonnollisesti tarkastelen asiaa huomenna sen tosiasian valossa.
“Sen lisäksi ei ole järkevää ajatella asiaa mustavalkoisesti, eli että Ylen voi lopettaa kokonaan, kun 30% on täynnä ja siihen asti se saa porskuttaa täysillä. Eikö teidän Ylen puollustajienkin mielestä Ylen markkinaosuutta ja roolia pidä pienentää sitä mukaa, kun intsenäisten tiedotusvälineiden markkinaosuus kasvaa?”
En muista, että kukaan olisi ollut sitä mieltä, että nykyinen ylen toimintamalli olisi täydellinen. Päinvastoin, monia muutosehdotuksia on tullut esille. Minä en ole sanonut muuta kuin että _tänään_ Yle täyttää tarpeellista toisen äänen tehtävää, joten sitä ei kannata _lakkauttaa_ _tänään_. Viihteen ja urheilun voi minun puolestani poistaa Ylen agendalta vaikka eilen. Ja kuten todettu, koko Ylen lakkauttamisesta voidaan keskustella, jos joskus mainstream-mediassa on merkittäviä tekijöitä, jotka eivät ole riippuvaisia suuryrityksistä.
“Myöskään hallituksella ei ole mitään järkeä tukea sellaista kanavaa rahoituksella, joka paljastaa sen väärinkäytöksiä. ”
Miksi alennut tällaiseen, pystyt kyllä parempaankin? Kukaan ei ole ehdottanut yksityisen median kieltämistä, vaan esittänyt, että yksityinen ja suuryrityksistä riippumaton media täydentävät toisiaan. Kumpikin yksin on huono.
“Artturin Gini-kertoimen kritiikki on sivumennensanoen täysin validia. ”
Pisteet täältäkin Artturille, en ollut ajatellut giniä tuolta kannalta aiemmin. (Tosin jos nyt vertaillaan pohjoismaita, niin teoria jonka mukaan Suomessa olisi merkittävästi pidemmät opiskeluajat (tai huonommat opintoetuudet) ja kovemmat palkat kuin Ruotsissa tai Norjassa, kuulostaa hieman epäintuitiiviselta.)
Keskustelua on käyty erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, mutta se on venähtänyt niin pitkäksi, harvoin lukisin tällaista läpi. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, ja tein myös jäsennetyn tiivistelmän niistä kommenteista, jotka mielestäni liittyivät alkuperäiseen kysymykseen. Tiivistelmä löytyy Opasnet-sivustolta: http://fi.opasnet.org/fi/Arviointi_kirjailijoiden_tulojen_turvaamisesta
tcrown: Ok, eli siis jos tarkoitat mainstreamilla siis pelkkää volyymia, niin sitten ollaan samoilla linjoilla.
Minä käsitin, että se tarkoittaa yleensä suurimpia toimijoita, eli siis jos mediakenttä olis vaikka 30% Maikkari 30% Yle 40% blogit yms. käyttäjien tuottama sisältö, niin mainstreamia olis Maikkari ja Yle ja sit olis noita nichejä jotka jakautus kymmeniin tuhansiin pieniin viestimiin. Mut todellakin, jos ajattelet, että tässä tilanteessa nämä nichet olis mainstreamia, niin ei mulla siihen sit oo nokan koputtamista.
Ja Ginistä vielä sen verran, että siihen siis vaikuttaa paljon se tulojen tasaisuus elinkaaren yli (joka voi johtua tuhannesta ja yhdestä eri asiasta, mutta mm. tuosta koulutuksesta9, mitä ei ainakaan minusta voi pitää hyvällä tahdollakaan pitää epätasa-arvona. (Paitsi nyt joku opiskelijajärjestön pihalla oleva puheenjohtaja, joka yrittää vaan rent-seekata opiskelijoille lisää etuuksia…)
Kahdeksan lukijan blogit eivät ole mainstream-mediaa, oli niitä kuinka monta miljoonaa tahansa. Luin ilmeisen huolimattomasti ja kuvittelin, että viittasit vain teknologiseen muutokseen, jossa uudet mediat joskus nousevat vanhoja suuremmiksi.
Yhdellä medialla, jota seuraa miljoona ihmistä, on enemmän mielipiteenmuokkausykyä kuin sadalla tuhannella, joita kutakin seuraa kymmenen.
tcrown: No jos Ylen oikeutus on vaihtoehtoisten äänien tarve suurille kaupallisille mediataloille, niin miksi nämä kymmenen ihmisen lukemat blogit eivät tarjoa niitä vaihtoehtoisia ääniä? Ei kai sillä nyt ole mitään itseisarvoa, että se vaihtoehtoinen ääni on ison organisaation tuottamaa, jos se kuitenkin saavuttaa riittävän yleisön ja on näin vastapaino suurille mediataloille.
Minusta tämä vaatimus jollekin suurta kaupallista mediataloa vastaavalle epäkaupalliselle medialle sementoi Ylen, koska oikeastaan kaikki käyttäjien itsensä tuottama sisältö on aina hajautunutta, jos niitä tuottajia ajatellaan yksilöinä. Vähän sama kuin ajattelis vaikka Hesarin toimittajia erikseen eikä osana Hesaria. Miksi bloggaajia ei voi ajatella samalla tavalla?
Miten muuten suhtaudut Wikipediaan? Voisiko se olla mielestäsi tällainen vaihtoehtoinen media, joka tasapainottaa suuria kaupallisia mediataloja?
Kysymys on siitä minkä perusteella ne ihmiset, joita ei sinänsä kiinnosta asia A, muodostavat näkemyksensä asiasta A. Kyllä niitä kaikenlaisia huru-ukko-näkemyksiä mistä tahansa asiasta on jo media pullollaan, ja ne joita A kiinnostaa, löytävät äärettömän määrän eri näkökulmia. Ne toiset näkemykset eivät vain tule suuren yleisön silmiin ellei niitä käsitellä siinä mainstream-mediassa. Se, että 30% ihmisten media-ajasta kuluu ruokareseptiblogeihin, ei vielä riitä siihen, että yhteiskunnallinen keskustelu mainstream-mediassa voidaan jättää suuryritysten vastuulle.
“Miten muuten suhtaudut Wikipediaan? Voisiko se olla mielestäsi tällainen vaihtoehtoinen media, joka tasapainottaa suuria kaupallisia mediataloja?”
Wikipedia antaa uskoa siihen, että joskus tulevaisuudessa voisi olla jokin avoin uutis- ja ajankohtaisasioita neutraalisti eri näkökulmilta käsittelevä laajalevikkinen yhteisöpohjainen media. Jos tällainen joskus on, Yle joutaa minun puolestani romukoppaan. (Itseasiassa mielestäni suomenkielisen wikipedian serverit ja yhteydet pitäisi rahoittaa valtion pussista. Tietysti jotenkin niin, että riippumattomuus taataan)
tcrown: Minä tarkotin kysyä sinulta siis, että mitä mieltä olet Wikipedista tällaisena neutraalisti uutis- ja ajankohtaisasioista eri näkökulmilta käsittelevänä laajalevikkisenä yleisöpohjaisena mediana, en mitä mieltä olet Wikipedian mallilla toimivasta jostakin toisesta toimijasta.
“Se, että 30% ihmisten media-ajasta kuluu ruokareseptiblogeihin, ei vielä riitä siihen, että yhteiskunnallinen keskustelu mainstream-mediassa voidaan jättää suuryritysten vastuulle.”
Entäs jos 30% siitä ihmisten media-ajasta joka kuluu yhteiskunnallisen keskustelun seuraamisessa tapahtu blogeista? (Ei siis ruokablogeista vaan esim. tästä Osmon blogista, Krugmanilta, Econlogista, Matti Vanhasen blogista etc.
Wikipedia on jo nyt yksi parhaista tietyn tyyppisten uutisten (kehittyvät tapahtumat) seurauskanavista. Sen sijaan ajankohtaisasioiden normatiivista analyysiä wikipediassa ei tietenkään ole. Wikipedian ja blogien ongelma on, että lukijan pitää aktiivisesti valita mitä lukee, ja jostain kumman syystä ihmiset valitsevat yleensä lähteitä, jotka tukevat omia valmiita näkemyksiä (Montako Naomi Kleinin kirjaa olet lukent?), eli pahimmassa tapauksessa mediakentän pirstaloituminen vain vahvistaa toisen äänen ongelmaa.
tcrown: minusta vaikuttaa, että tämä nyt redusoituu tähän: kaupallisen median vastapainona pitää olla joku yksi suuri toimija, joka huomattavasta markkina-arvostaan huolimatta täytyy ummistaa silmänsä tälle ansaintapotentiaalille ja olla tekemättä voittoa.
Eli sinulle kelpaa pelkästään poliitikkojen hallitsema media vastapainoiksi kaupalliselle. Eikä siinä mitään, että olet tätä mieltä, mutta meidän on turha keskustella tilanteesta, jossa poliittisesti omistetusta mediasta pääsee eroon.
“mediakentän pirstaloituminen vain vahvistaa toisen äänen ongelmaa.”
häh? Mä luulin, että se ongelma oli suurien mediayhtiöiden käyttämä valta (ja sille tarjottu vaihtoehto), eikä se, että ihmiset hakevat tietoa sieltä mistä kokevat sitä saavansa.