(Tämä on jatkoa keskusteluun rajakustannuksista etc)
Onko patenttioikeus kehityksen jarru vai edistäjä?
Jos patenttioikeutta ei olisi, yritysten ei kannattaisi käyttää paljon rahaa tutkimukseen, koska tulos on kilpailijan ilmaiseksi käytettävissä. Voidaan väittää, että patenttioikeuden poistaminen hidastaisi kehitystä. Todettakoon kuitenkin, että patentti sisältää velvollisuuden myös julkistaa keksintö kaikkien tietoon. Tapahtuu sellaistakin, ettei keksintöä patentoida, koska kilpailijalle ei haluta kertoa, miten temppu tehdään.
Toisaalta kehitys hidastuu myös, kun merkittävä keksintö patentoidaan, eivätkä muut saa sitä käyttää. Pahinta on, että usein patentit ostetaan pois, jotta niitä ei käytettäisi. Jos valmistaa bensamoottoreita, haluaa ehkä ostaa pois keksinnön, joka parantaisi dieselmoottorien hyötysuhdetta. Lääkepatentit ovat eräissä tapauksissa johtaneet täysin epäeettisiin tuloksiin, kun tärkeät lääkkeet on hinnoiteltu kehitysmaiden ulottumattomiin.
Kuulakärkikynän patentoija aikanaan olisi voinut saada 20 vuoden kynämonopolin koko maailmaan, ellei patenttia olisi murrettu kohtuuttomana.
Eräs ratkaisu voisi olla, että patenttioikeuteen liitettäisiin aina lisenssimaksu, jolla keksintö on annettava muiden käyttöön. Lisensoinnin hintaan voisi vaikuttaa myös se, onko keksintö täysin omaperäinen vai onko patentoija vain viikon kilpailijoitaan edellä.
Silloin keksintöjä ei voisi blokeerata eikä ensiksi ehtinyt voisi rahastaa kohtuuttomia summia keksinnöstä, joka ”roikkui ilmassa”
Patentit tehdään nykyään niin, että pelkän patenttitekstin perusteella ei kyllä teknologiaa sinänsä voi vielä kopioida. Alan teknisesti taitava osaa kyllä implementoida sen jonkinasteisen tutkimuspanoksen jälkeen, mutta ajatus, että patentti itsessään tekisi työn ilmaiseksi saataville, on kyllä toiveajattelua.
Sivuutetaan tämä ja tutkitaan kannustimia: Innovoija kohtaa valinnan: jos käsissä on innovaatio, jota voi hyödyntää kaupallisesti, on kaksi vaihtoehtoa: Pitää se salassa tai patentoida se. Salassapito on pelkkää monopolisointia ajatellen kannattavaa, jos idean kopiointi on kallista tai mahdotonta pelkän tuotteen perusteella ja jos salassapito onnistuisi kauemmin kuin patentin voimassaolo. Salassapito tällaisissa tilanteissa estää teknologian leviämisen ja hidastaa kehitystä verrattuna patentointiin.
Patentointi on kannattavaa, jos yhtäältä on niin, että kun tuote on markkinoilla, se on helpohkosti kopioitavissa ja idea nopeasti otettavissa käyttöön. Toisaalta se on kannattavaa, jos on suuri riski, että joku muukin keksii saman asian. Patentointi on siis kannattavinta juuri silloin, kun patentti kaikkein pahiten haittaa kehitystä!
Linkkaan tänne uudestaan tuon artikkelin, mitä sinne aikaisempaankin:
Economists call for abolition of copyright and patents
Yksi asia, mikä usein patenttikeskusteluissa unohtuu, että ennen kuin patentti myönnetään, se antaa patentin keksijälle sisäpiiritietoa. Jos patentoidun tekniikan yks tärkeimmistä osista koostuu esimerkiksi harvinaisesta metallista, patenttia hakeva (tai muu taho) voi etukäteen ostaa ison kasan tuon metallin futuureita. Kun patentti myönnetään, metallin hinta pomppaa ja futuurit lunastetaan. Tällä tavalla patentit saattavat jopa ylipalkita tuotekehitystä.
Ainakaan ohjelmistoteollisuudessa patentit eivät primääristi ole innovaatioiden ilmentymiä, vaan tapoja paaluttaa liiketoiminta-alue, ts. haitata kilpailijoiden toimintaa. Usein on kyse vain mahdollisesta kilpailijasta, eli patentit ovat eräs varallisuuden muoto, jota pienet yritykset harvoin yrittävät ”realisoida” koska realisointi lakituvassa on kallista ja sisältää riskejä. Mutta pienikin yritys haluaa patentteja, koska ne nostavat yrityksen valuaatiota.
Algoritmejahan ei kai EU:ssa ainakaan voi patentoida, ja siksi ohjelmistopatentti alkaa aina sanoilla ”method, apparatus and system for…”
Lisää aiheesta:
http://www.paulgraham.com/softwarepatents.html
On tietysti hyvä lisä jos patenttiin keksii jotain teknisestikin uutta, joka on liiketoiminnan kannalta relevanttia. Tärkeintä kuitenkin on patentoida liiketoiminta, ei teknisiä ideoita.
”Eräs ratkaisu voisi olla, että patenttioikeuteen liitettäisiin aina lisenssimaksu, jolla keksintö on annettava muiden käyttöön. Lisensoinnin hintaan voisi vaikuttaa myös se, onko keksintö täysin omaperäinen vai onko patentoija vain viikon kilpailijoitaan edellä.”
Toi voisi toimia, jos sitten kuitenkin keksinnöstä kilpailuhyötyä saisi ensin keksijä. Eli saisi ensin jonkin aikaa hyödyntää keksintöään ennen, kun lisenssimaksu tulisi ja keksintö olisi muiden hyödynnettävissä.
Se ongelma mitä tässä ei ole käsitelty, minkä olen huomannut, on ns. pöytälaatikkokeksijöiden keksintöjen hyödynnettävyys. Minusta voisi olla sellainen patenttijärjestelmä, jossa pöytälaatikkokeksijät saisivat vaikka ilmaiseksi taikka pienellä hinnalla oman keksintöönsä oikeudet, siten että keksinnöillä olisi samanlainen lisenssimaksusysteemi kuin tässä on aikaisemmin keskustelussa mainittu. Ns. pöytälaatikkokeksijän keksintöä ei tarvitsisi alkuvaiheessa syynätä tarkasti vaan ne voitaisiin ottaa arkistoon ja sitten kun joko keksijä itse, tai sitten joku toinen osapuoli haluaa hyödyntää keksintöä, tehtäisiin vasta ne keksinnön arviot mitä nykyään tehdään annettaessa patenttia. Eli se onko kyseessä ainutlaatuinen keksintö tulisi arvioon vasta hyödyntämisvaiheessa. Tästä olisi se etu, että köyhät pöytälaatikkokeksijät voisivat saada keksinnöilleen ilmaisen suojan ja keksinnöt voisivat olla myynnissä ja lisenssioitavia. Tietyn myyntiajan jälkeen ne pitäisi kuitenkin pakosti lisenssioida.
Minusta tämänkaltaisella systeemillä voisi saada enemmän tavallisten ihmisten keksintöjä hyödynnettäviksi.
Olen itsekin keksinyt pöytälaatikkoon kaikenlaista, koskaan niistä ei mitään tule. Erään viimeisimmän keksinnön tein tossa, kun meillä on pieni lapsi ja vähän aikaa ihmettelin turvaistuinta ja hoksasin siinä puutteen. Nää keksinnöt on aika arkipäiväisiä juttuja. Huomasin tietyn haitan jonka voi poistaa turvaistuimen käytöstä ja helpotettaisiin äitien ja isien elämää.
Toinen keksintö liittyy pyörään, niin hauskalta kun se kuulostaakin. Todella kekisin pyörän uudestaan. Tätäkään en itse tule koskaan hyödyntämään eli jää pöytälaatikkoon. Yksinkertaisuudessaan ideana on miten pyörästä kun se on ihan pyöreä saa kokoontaitettavan ja siten menemään pieneen tilaan. Tästä pitäisi vielä tehdä proto ja vähän kokeilla.
Koko Osmon pohdinta on tavallaan irrelevantti ja validi ainoastaan hyvin pienessä määrässä patentteja. Patentti on tekninen ratkaisu johonkin pulmaan ja lähtökohtaisesti kaikki patentit ovat aina jotenkin kierrettävissä. Tulee huomata että innovaatiota ei voida patentoida vaan ainoastaan hyvin spesifi tekninen ratkaisu, ja tämäkin prosessi on hyvin kallis. Todellisia ns. Fundamentaalipatentteja joiden claimit voidaan määrittää erittäin exclusiivisesti on hyvin harvassa. Patentin todellinen arvo ja happotesti on lähtökohtaisesti aina oikeussalikäsittely.
Ja sitten on tietty ne nimeltämainitsemattomat maat jotka viis veisaavat patenteista.
Olen hiukan eri mieltä nimimerkin Tiedemies kanssa.
Tiedän tuotekehityskonsultointiurani kautta ihan todellisia tapauksia, joissa teknologia jätettiin patentoimatta juuri siksi, etteivät kilpailijat saa siitä tietoa. Vaikka patenttihakemuksen teksti voidaankin jossain määrin ”kryptata,” pelkästään tieto siitä että jokin on mahdollista on usein hyvin arvokasta.
Näppituntumalta sanoisin, että riski patentissa mainitun tiedon leviämisestä riippuu teknologiasta ja teknologian kypsyysasteesta. Näissä yllämainituissa tapauksissa kysymys oli usein – mutta ei aina – erilaisista valmistusmenetelmistä tai työkaluista/koneista, joiden päätteleminen lopputuotteesta ei ole triviaalia.
Sekä Soininvaaran että Tiedemiehen huomiotta jättämä ja aivan todellinen ongelma on se, että patentilla ei käytännössä ole mitään arvoa, ellei yrityksellä ole resursseja sen valvomiseen sekä patentin puolustamiseen oikeudessa. Näin ollen patentit tavallaan suosivat suuryrityksiä pienempien yritysten kustannuksella.
Esimerkiksi Kiinassa kopioidaan aivan surutta kaikkea mahdollista. Jos yritys ei kykene valvomaan näiden tuotteiden kaupittelua – ei välttämättä ihan pieni tehtävä – on turhaa tuhlata rahaa ja aikaa patentointiin. Toisin sanoen, Tiedemiehen argumentti patentoinnin kannattavuudesta pätee ainoastaan silloin, jos yritys kykenee kattavasti valvomaan oikeuksiaan. Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että ainoastaan suuryritysten kannattaa patentoida.
On myös joitain viitteitä siitä, että häikäilemättömämmät länsifirmat käyttävät esim. kiinalaisia alihankkijoita kopioimaan haluamiansa patentoituja komponentteja.
Lisenssimaksu voisi olla hyvä idea. En osaa näin äkkipäätä sanoa, mitä oheisvaikutuksia sillä voisi olla. Ongelma tosin on se, että kuka päättää sopivan lisenssimaksun?
Aikoinaan jenkit halusivat asettaa basmat-riisin tuontikieltoon, kun Jenkit olivat muka lajikkeen kehittäneet ja patentoineet.
Lopuksi kävi kuitenkin niin, että basmat-riisi onkin kasvanut ja kehittynyt ihan issessein Intiassa taikka Pakistanissa.
Mitenkähän on Suomi-sianlihan kanssa. Onko suomalainen sianliha patentoitu ja kehitetty Suomi-Kepun myötä siten, että halpaa sianlihaa Saksasta eikä Tanskasta Suomeen enää voi tuoda.
Aihe on ainakin mielenkiintoinen.
Joka tapauksessa patenttia ei saa ilman riittävää keksinnöllisyyttä eikä toisen kautta millekään jo tunnetulle tekniikalle tai idealle. Tämä näyttää hieman unohtuneen.
Osmon idea pakkolisenssistä on hyvä. Samoin Joren ”uinuva” patentti.
Ongelmana jälkimmäisessä on mielestäni se, että jos homma olisi ilmaista tai halpaa eikä keksinnöllisyyttä hirveästi syynättäisi, olisi kaikki mahdollinen pian piiritetty. Niinpä ainakin voimassaoloaikaa täytyisi rajata. Kello laitettaisiin käymään vaikkapa hakemuspäivästä tai siitä päivästä, kun joku haluaa kaupallistaa idean. Nimittäin jostakin pitäisi luopua, jos haluaisi muita keveämmän menettelyn hyväkseen.
Pakkolisenssin ongelma on oikeudenmukaisen hinnan löytäminen, kuten kaikki toki arvaavat. Olen miettinyt, että olisiko joku julkinen ja sitova tarjouskierros ratkaisu tuohon. WIPO (tai PRH) sitten pitäisi viimekädessä huolen, että pyydetyt ja tarjotut hinnat ovat tästä maailmasta ja leikkaisi ostajan tai myyjän ansiottomia voittoja ja hyvittäisi häviäjää elleivät hinnat kohtaisi vapaaehtoisesti, jolloin viranomaisella ei olisi roolia. Voi olla vaikea toteuttaa, mutta kenties jatkokehittelyn arvoinen?
”WIPO (tai PRH) sitten pitäisi viimekädessä huolen, että pyydetyt ja tarjotut hinnat ovat tästä maailmasta”
Tarkennanpa; noilla olisi siis tekninen rooli, asiantuntijuus muualta.
En usko, että patenttioikeuden poistaminen lopettaisi tuotekehitystoimintaa. Uskon että vaikutus olisi pikemminkin päinvastainen kun kilpailu lisääntyisi. Nythän patentin saatuaan voi lopettaa kehitystyön siihen. Ainakin patentin voimassaoloaikaa tulisi lyhentää radikaalisti. Esim 3 vuotta riittäisi useimmilla aloilla takaamaan alkuperäiselle innovaattorille etulyöntiaseman markkinoilla, mutta vähentäisi passiivista ”patentin päällä istumista”.
”Dont worry about people stealing ideas. If your ideas are truly original you have to ram them down their throats.”
– en muista kenen sanat
”Ongelmana jälkimmäisessä on mielestäni se, että jos homma olisi ilmaista tai halpaa eikä keksinnöllisyyttä hirveästi syynättäisi, olisi kaikki mahdollinen pian piiritetty. Niinpä ainakin voimassaoloaikaa täytyisi rajata. Kello laitettaisiin käymään vaikkapa hakemuspäivästä tai siitä päivästä, kun joku haluaa kaupallistaa idean. Nimittäin jostakin pitäisi luopua, jos haluaisi muita keveämmän menettelyn hyväkseen.”
Tässä ns. ”uinuvassa” patentissa, joka on aika osuva nimi, joka täällä sille keksittiin, toi lisenssihomma auttaisi siihen että se lopulta tulisi käyttöön, ja sitten hyödyntämisvaiheessa arvioitaisiin. Eli ns. ”uinuva” patentti ei voisi määräämättömästi maata virastossa.
”En usko, että patenttioikeuden poistaminen lopettaisi tuotekehitystoimintaa. Uskon että vaikutus olisi pikemminkin päinvastainen kun kilpailu lisääntyisi.”
Tämä aiheuttaisi ongelman sellaisten pienten yritysten kasvulle, joiden kasvu on kiinni innovaatioista. Jos siellä tehdään keksintö, eikä sitä voisi suojata, siinä vaiheessa kun ne ottaa sen tuotantoon ja menee markkinoille, keksintö tulee julkisuuteen ja alkaa kilpajuoksu kuka isoista yrityksistä kerkee markkinoille valtaamaan pienemmältä yritykseltä markkinat tällä tuotteella. Pienen yrityksen kasvu loppuisi kuin seinään. Iso yritys tulisi halvemmalla tuotteella savustamaan pienen pois markkinoilta.
Minä pidän nykyisessä patenttisysteemissä ongelmana, ettei pöytälaatikkokeksijöiden ole kannattavaa tehdä keksintöjä, jotka hyödyttäisivät ihmisiä ja teollisuutta. Joten keksinnöt jäävät kokoaan laatikoihin pölyttymään. Ajatelkaa mikä voimavara jää teollisuudelta ja yhteiskunnilta käyttämättä kun ei hyödynnetä pöytälaatikkokeksijöitä. Toi ”uinuvan” patentin ajatuksen kehittäminen eteenpäin voisi tässä auttaa.
Vielä patenttioikeuden poistamisesta. Jos ei olisi patenttioikeutta, se tarjoisi yrityksille silloin tuotekehityksen ”ulkoistamisen” mahdollisuuden. Ei tarvitsisi itse keksiä voisi vain seurata mitä uutuuksia tulee markkinoille ja poimia sieltä sitten kopioitavaksi sitten voi vähän muunnella. Varsinaista omaa kehitystoimintaa ei tarvitse olla vaan bisnes perustuu kopioimiseen.
Tästähän on jo olemassa markkinoilla selvä esimerkki. Suomessa suuret kauppaketjut, kun menette ison kauppaketjun hehtaarimarketin vaateosastoille, kattokaas sitä rätti- ja kenkävalikoimaa. Minulla on ystävä vaateostaja ja hän selitti miten toi bisnes toimii, hän ostaa isoille marketeille vaatteita. Homma menee näin. Vaatteet ovat heikosti suojattuja, yleensä kukaan ei lähde kärjäjille kopioista, ei edes isot vaatefirmat, koska joutuisivat käräjöimään isoja asiakkaitaan vastaan. Menee asiakassuhteet. Pikkufirmoilla ei ole edes siihen varaa muutenkaan. Tätä käytetään hyväski. Suunnittelu on kallista ja työlästä, joten isoja määriä vaatteita myyvä firma ei palkkaa suunnittelijoiden armeijaa vaan, siellä on muutamia ”suunnittelijoita” ne käyvät ”idean” hakumatkoilla euroopassa. Eli ostavat vaatteita ja sitten ne kopsataan ja pienin muutoksin kiinaan valmistettavaksi ja sieltä Suomeen markettiin. Se on niin loppuun asti homma hiottu, että Kiinasta tulevaan tavaraan ei tarvitse muuten edes käsin koskea kuin nostaa se hyllyyn. Siinä on kaikki liput ja laput jo kiinni. Kiinalainen vaatetehdas on ihan orjan asemassa isojen keskusliikkeiden kanssa, tehtaita on ja liike sanelee miten homma menee jos ei kelpaa niin seuraava tehdas.
Eli jos piratismia ajatellaan niin voihan vaatebisneksenkin nähdä piratismina. Tietenkään isot vaatemerkit yleensä ole piraatteja. Marketeissa asia on toisin. Tässä on se tilanne, ikään kuin ei oleisi patenttioikeutta ollenkaan markkinoilla.
Eli jos ei ole patenttioikeutta, niin meille tulee bisneksen muoto, joka on erikoistunut juuri sen tilanteen hyödyntämiseen, etteivät keksinnöt ole suojattuja, eivätkä itse keksi mitään vaan vähän korkeintaan muuntelevat muiden juttuja vieden keksijöiltä keksinnön hyödyn.
Eli jos ei ole patenttioikeutta, niin meille tulee bisneksen muoto, joka on erikoistunut juuri sen tilanteen hyödyntämiseen, etteivät keksinnöt ole suojattuja, eivätkä itse keksi mitään vaan vähän korkeintaan muuntelevat muiden juttuja vieden keksijöiltä keksinnön hyödyn.
Tätähän bisnes on nykyisellään aika pitkälti jo nyttenkin, kaikki innovaatiot kopioidaan ja kloonataan.
Onko patenttioikeus kehityksen jarru vai edistäjä?
Jos patenttioikeutta ei olisi, yritysten ei kannattaisi käyttää paljon rahaa tutkimukseen, koska tulos on kilpailijan ilmaiseksi käytettävissä. Voidaan väittää, että patenttioikeuden poistaminen hidastaisi kehitystä.
Osmo, eihän kysymyksessäsi ole mitään mieltä ennen kuin on selvitetty mitä kehityksellä tarkoitetaan. Mikä on se päämäärä, jota kohti pitäisi kehittyä ja johon kannustimia tarvitaan? Tekniikan kehittyminen? Tuotannon kasvattaminen? Sosiaalisten ristiriitojen ja sotien vähentäminen? Luonnon kuormituksen vähentäminen?
Ja mikä on näiden sinänsä hyvien päämäärien suhde? Millaiset kannustimet kehittävät minkäkinlaista tekniikkaa ja tuotantoa ja miten kannustimet vaikuttavat ihmisten sosiaalisiin suhteisiin ja luonnon terveyteen? Ei kai ole mitään järkeä kannustaa ihmisiä kehittämään sellaista tekniikkaa ja tuotantoa, joka voimistaa sosiaalisia ristiriitoja ja kiihdyttää luonnon kuormittumista? Sitähän tehdään riittävästi ilman kannustimiakin.
Mikä on patenttien asema ja arvo tässä tarkastelussa?
Suoraan sanoen: erittäin alhainen, negatiivinen. Kaikilla yksinoikeuksilla on yksi ja sama ominaisuus, ne keskittävät valtaa, poliittiset yksinoikeudet poliittista valtaa ja taloudelliset taloudellista valtaa – mikä on pitkälti sama asia. Ja kaikella vallalla on yksi ja sama ominaisuus, se pyrkii kasvattamaan omaansa, myös tieteen ja tekniikan avulla. Siksi yksinoikeuksilla kannustettu tekniikka kehittyy palvelemaan ensisijaisesti vallankäyttöä ja kontrollia ja vasta toissijaisesti muita pyrkimyksiä. Siksi aseiden kehittämiseen ja tuotantoon kulutetaan niin valtavat summat rahaa. Ja siksi rikkaiden lääkkeitä kehitetään niin paljon pontevammin kuin köyhien lääkkeitä. Ja siksi luontoa hävittävää ja saastuttavaa tekniikkaa, jonka hyödyt ovat menestyjille kohdistettavia, kehitetään paljon suuremmilla summilla kuin luontoa säästävää tekniikkaa, jonka hyödyt koituvat kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin.
Kuinka tämän yksinkertaisen logiikan ymmärtäminen/hyväksyminen voi olla niin vaikeaa?
Toisin kuin yllä annetaan ymmärtää, se että joku kopioi tuotekehityksen ja innovaatiot, ei suinkaan johda tuotekehityksen poistumiseen. Jos kukaan ei kehitä tuotteitaan, niin jokaisella on yksityinen kannustin kehittää tuotettaan edes vähän paremmaksi. Kilpailijat kurovat etumatkan kyllä umpeen, mutta etumatka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.
Patenttien arvo on omistajilleen suurin silloin, kun patentoitu teknologia olisi ollut kilpailijoille suhteellisen helppo ja halpa kehittää itse. Tämä korreloi erittäin vahvasti sen kanssa, että teknologia on helppo takaisinmallintaa ja kopioida. Toisaalta, jos teknologia on vaikea takaisinmallintaa ja kopioida, patentin arvo kehittäjälle on kyseenalainen muutenkin. Tilanne on juuri silloin sellainen, että tutkimuspanos on ”arvokas”.
Jälkimmäisessä tilanteessa patentointi olisi kokonaishyvinvoinnin kannalta ehkä perusteltavissa, mutta ensimmäisessä ei.
Tähän liittyy toinenkin räikeä looginen virhe, jolla patentteja puolustetaan, eli se, että kilpailijat luopuvat tuotekehityksestä ja vain poimivat ”parhaat päältä” muiden tuloksista. Koska yritykset markkinataloudessa pyrkivät tekemään voittoa, niin tässä yhteydessä ”parhaat” ovat siis niitä, jotka myyvät hyvin.
Mutta tunnistaakseen ”parhaat” eli hyvin myyvät tuotteet, täytyy kilpailijoiden tarkkailla markkinoita ja ”paremmuuden” toteutuminen tarkoittaa jo määritelmällisesti sitä, että ko. tuotteen kehittänyt on jo rikastunut tuotteellaan.
Eräs klassinen argumentti patenttien ja IPR:n puolesta on, että hyväksytään kyllä ”periaatteessa” edellinen huomio, mutta todetaan, että keksijällä ei aina ole mahdollisuutta, esim. pääomaa, innovaation kehittämiseen tuotteeksi. Patentoimalla keksijä saa jotain, jonka voi myydä parhaiten tarjoavalla kilpailijoista.
Ensiksikin, argumentti täysin sivuuttaa sen käytännön ilmiön, että tällainen käsitys patentoinnista on utopistista ja ettei sellainen voi käytännössä realisoitua, koska patenttien valvominen on käsittämättömän kallista.
Toiseksi, argumentti on väärä, koska ilman patenttiakin keksijän kannattaisi marssia jonkun kilpailijan luo, esittää suunnitelmansa näiden tuotekehitysosastolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kilpailijoiden kanssa, kunhan saa jonkun korvauksen. Jos keksintö on huono, niin keksijä nauretaan (ihan syystäkin) pihalle ja hän voi mennä kokeilemaan onneaan kilpailijoiden luo. Jos keksintö on hyvä, niin voi olla, että nauretaan pihalle, mutta kilpailija ei ehkä naura.
Tilanne olisi täsmälleen sama kuin patenttia kaupitellessa. Paitsi tietenkin tilanteessa, jossa patentti on puhdasta rent-seekingiä, jolla pyritään torpedoimaan tuotekehitystä patentoimalla jokin ilmeinen pullonkaula (esim. Amazonin ”yhden klikkauksen ostokset”- patentti), missä tapauksessa patentti olisi ollut muutenkin tuhoisa sosiaalisesti.
”Toisin kuin yllä annetaan ymmärtää, se että joku kopioi tuotekehityksen ja innovaatiot, ei suinkaan johda tuotekehityksen poistumiseen. Jos kukaan ei kehitä tuotteitaan, niin jokaisella on yksityinen kannustin kehittää tuotettaan edes vähän paremmaksi. Kilpailijat kurovat etumatkan kyllä umpeen, mutta etumatka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.”
Ei tää näin suoraviivaista ole. Toi voisi toimia pienimuotoisessa tuotekehitystyössä, jossa tuloksia voidaan hyödyntää nopeasti, mutta pitkäaikainen, kallis ja aikaa vievä kehitystyö tarkottaisi, että siinä isot taloudelliset satasaukset menisivät kilpailijoiden hyväksi. Eli siitä varsinaisesta tuotekehitystyöstä ei saisi sitä hyötyä irti mitä siihen on panostettu, koska kilpailijat syövät sen hyödyn.
Toisaalta, tossa mallissa pöytälaatikkokeksijöiden ideat elelleenkin jäisivät hyödyntämättä.
Lääkepatenteissa muuten on keksitty temppuilla isotoopeilla:
http://www.nyteknik.se/nyheter/innovation/forskning_utveckling/article591315.ece
Minusta tuo näyttää patenttien kiertämiseltä ainakin ensilukemalta.
Tässä yritän ymmärtää Tiedemiehen logiikkaa. Kirjoitit:
”- – ilman patenttiakin keksijän kannattaisi marssia jonkun kilpailijan luo, esittää suunnitelmansa näiden tuotekehitysosastolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kilpailijoiden kanssa, kunhan saa jonkun korvauksen. Jos keksintö on huono, niin keksijä nauretaan (ihan syystäkin) pihalle ja hän voi mennä kokeilemaan onneaan kilpailijoiden luo. Jos keksintö on hyvä, niin voi olla, että nauretaan pihalle, mutta kilpailija ei ehkä naura.”
Jos keksijällä ei ole keksinnölleen suojaa, esimerkiksi patenttia, mikä estäisi sitä yhtiötä kylmästi ottamaan keksintöä omaan käyttöönsä ilman mitään sopimuksia? Ja mikä arvo olisi ”yksinoikeudesta” firmalle, jos naapurufirma voisi ottaa saman keksinnön käyttöön lman mitään sopimuksia keksijän kanssa?
Touk Mettinen
Jos keksijällä ei ole keksinnölleen suojaa, esimerkiksi patenttia, mikä estäisi sitä yhtiötä kylmästi ottamaan keksintöä omaan käyttöönsä ilman mitään sopimuksia?
Ensiksikin, se, että sanoo ”keksin asian A, kiinnostaako”, ei vielä välttämättä kauheasti paljasta. Keksijä voi vaatia allekirjoittamaan sopimuksen keksinnön hyödyntämisestä. Kyllähän mikä tahansa kahdenvälinen sopimus on tietenkin laillinen vaikka tekijällä ei yksinoikeutta keksintöönsä olekaan, eli jos sopimus on olemassa ja firma tämän jälkeen ”maagisesti” keksii asian itse, niin tilanne on sopimusrikkomus, jonka suhteen ollaan ihan samassa tilanteessa kuin patentinkin kanssa nykyään.
Miten se firma sen keksinnön saa käsiinsä jos keksijä ei sitä paljasta?
Ensimmäinen tuotteen markkinoille tuova kerää kuitenkin jonkinlaisen hyödyn kilpailijoihinsa verrattuna. Ei se naapurifirmakaan sitä maagisesti saa tuotantolinjalleen ilman, että tuote on jo markkinoilla, eikä sen kannata sitä lähteä itse tuomaan markkinoille, jos ei ole evidenssiä, että tuote myy.
Ja kun sitä evidenssiä on, niin silloinhan ensimmäisenä ehtinyt on jo kerännyt voittoja.
Patentithan ovat vain laillistettu monopolijärjestelmä. Alunperin perusteluihin kuului, että tieto keskinnöstä tulee julki ja aikarajan jälkeen keksintöä voisivat kaikki hyödyntää. Tällä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa nykyään (en tiedä onko ollutkaan). ”Patenttisuojaa” kudotaan hämähäkin verkon lailla kalliin juristiarmeijan kanssa niin pitkälle ajalle ja tuuheasti, että markkinoilta saadaan pidettyä mielivaltaisen pitkään ulkona muut kuin samankokoiset patenttitehtaat (joiden kanssa vallitsee MAD-tyyppinen kauhun tasapaino kaikkien rikkoessa toistensa patentteja, tai sitten tehdään ristiilisensointisopimuksia).
Pienet patenttitehtaat voivat myydä tuotoksiaan (tai itsensä) ammuksina isommille mutta eivät oikein muuta.
Kuten täällä on jo tuotu esiin, patenttijärjestelmän nimetty tavoite ei toteudu nykytilanteessa, ja se on vain retoriikkaa, jolla koko epäonnistuneen järjestelmän olemassaoloa puolustetaan. Vaikka patentilta muka vaaditaan uutuutta ja keksinnöllisyyttä, mitä tahansa on mahdollista patentoida. USA:ssa on muun muassa patentoitu riippukeinussa keinuminen: http://www.freepatentsonline.com/6368227.html
Ongelma on se, että patentoiminen on paljon helpompaa ja halvempaa kuin jo myönnetyn patentin kumoaminen.
Ehkä nykyjärjestelmää voisi korjata jollakin sellaisella mekanismilla, että huijaamalla/hakemuskikkailulla hankitun patentin omistaja joutuisi korvaamaan ko. patentin kumoajalle tämän oikeudenkäyntikulut ja lisäksi jonkin sopivan korvauksen vaivannäöstä. Ohjelmistopatenttipuolellahan on patentoitu kaikki kuviteltavissa oleva, vaikka prior arttia on triviaalia löytää eikä mitään keksinnöllisyyttä ole ko. patenteissa ikinä nähtykään.
Muistaakseni ainakin jokin näkemäni simulaatiotutkimus viittasi siihen suuntaan, että talousjärjestelmä kärsii kokonaisuutena patentin kaltaisen monopolimekanismin olemassaolosta. Oli miten oli, nykyinen järjestelmä ei ole toimivaa nähnytkään.
”Keksijä voi vaatia allekirjoittamaan sopimuksen keksinnön hyödyntämisestä. Kyllähän mikä tahansa kahdenvälinen sopimus on tietenkin laillinen vaikka tekijällä ei yksinoikeutta keksintöönsä olekaan, eli jos sopimus on olemassa ja firma tämän jälkeen “maagisesti” keksii asian itse, niin tilanne on sopimusrikkomus, jonka suhteen ollaan ihan samassa tilanteessa kuin patentinkin kanssa nykyään.”
Tiedemies lienee valinnut kolikolla kannan, jota hän on päättänyt puolustaa älyllisesti kiinnostavana pelinä. Sellaisena, jossa voittava kanta löytyy suurin piirtein logiikan ja lakikirjan asettamien rautaisten lakien rajaamana ja vastakkaiset todistelut fiksusti pois perustellen yrittämättä ymmärtää niitä muuta kuin vastaväitteinä.
Siitähän voi seurata vaikkapa sellainen esitys, että realismin ja käytännön seikat voi liimata päälle? Josta voi tulla vaikeuksia, mutta sitä vartenhan loistava äly on, että voi luoda niin sotkuisen spagetin, että jonkun typerämmän on loppujen lopuksi pakko keksiä tai esittää joku tylsä – vailla matematiikan kauneutta oleva siis – mutta tässä maailmassa toimiva ratkaisu. Vaikka joku sellainen kuten mallisuoja tai patentti – hah!
Kerronpas jotain noista sopimuksista eli käytännön vaikeuksista. Kehitin erinomaisen ja tottakai yllättävän menetelmän, jonka avulla voidaan ratkaista eräs suuri ja aseteollisuutta pitkään vaivannut tekninen ongelma. Jokainen isompi asetehdas on viimeisen 30 vuoden aikana esitellyt oman ratkaisunsa vuoron perään. Yksikään ei toimi. Rahaa on poltettu sadoin miljoonin ja tullaan polttamaan, kun seuraavan sukupolven järjestelmää yritetään kilvan luoda.
Konsultoin kahta varsin huomattavaa asesuunnittelijaa kahdesta keskeisestä osaratkaisusta ja tiedän myös heidän nojallaan, että ratkaisuni toimii kuin se junan klosetti.
Juuri nyt edessäni on huomattava sotilas- ja asealan kv. julkaisu. Sen sivulla on valokuvassa on kaunis rivi, x kappaletta, viimeisen tekniikan edustajia. Ne kaikki ovat olleet teknisiä ja kaupallisia floppeja ja sellaisena ne esitelläänkin.
Yksi niistä on minun – puoleksi ja luvattani: Otin yhteyttä isoon asevalmistajaan ja kuvailin kiinnostuksen herättämiseksi tiettyjä piirteitä ideasta.
Kiinnostus heräsi ja lupasin datan, kunhan saan salassapitosopimuksen. Se tuli allekirjoitettuna ”hässäkänkuvalla” ilman päiväystä ja nimenselvennystä. Ne korvasi mukamas toimihenkilön käyntikortti klemmarilla sopparin kylkeen liitettynä. Edes tällä kortin henkilöllä ei ollut nimenkirjoitusoikeutta, sain tarkistutettua. En lähettänyt tietoja, koska asiallista sopimusta ei syntynyt. Ne ovat pääkkösessäni yhäti ja vain siellä.
Oli käynyt heidän mielestään niin, että olin paljastanut koko idean. Vaan kun en, vain toisen puolen. Ja sen he tekivät johonkin esisarjaan saakka ja tuossa on kuva siitä. Toimii mutta ei siten kuin pitäisi: minulla on se ”setelin” parempi puolisko.
Jos olisin hakenut patentin (johon tuolloin ei ollut varaa ja aikaa), ihmisiä tapettaisiin kasapäin maailman eri kolkilla minun oivallukseni avulla. Voi juku, että olisin ylpeä keksinnöstäni… Ja sairaan rikas.
Mutta sopimuksiin ei voi luottaa ja niiden laatiminen on useimmin lähes mahdotonta: niiden avulla ei voida estää vaikkapa asetehdasta edeltä tietämästä jotain ja esittämästä varaumia: ”Joo, tuota ollaan funtsittu ihan sikana, ei mitään uutta. Olik sulla muuta, bye bye.” Ja piirustuskin on esittää – heti huomenna tai ainakin kun käräjille päästään ja luotettava selvitys annetaan.
Jep. En ole ajatellut vieväni ideaa eteenpäin, älkää pelätkö. Koska joidenkin mukaan kaikki sikarikkaat ovat älykkäitä ja viisaita, olen siis tyhmä, kun en ala nostamaan lisenssejä joka mantereelta ja jatkan tätä raatamistani. Mutta pöljästä päästähän pitääkin kärsiä, sehän lienee tyhmyyden looginen seuraus melkoisella matemaattisella todennäköisyydellä…
Tiedemiehen argumentaatiossa on jotain outoa sekä patenttien että tekijänoikeuksien kohdalla. Hän näyttää toivovan, että keksijä/tekijä saa oikeudenmukaisen korvauksen – mutta ilman mitään oikeuksia. Kummassakin tapauksessa aika on Tiedemiehelle tärkeää: tekijä kuulemma ehtii rahastaa ennen kuin muut ryntäävät paikalle. Miksi ei voisi saman tien myöntää, että moraalisilla ja laillisilla oikeuksilla on tässä jotain perustaa? Puhutaan tekijänoikeus-lobbysta, mutta ehkä on olemassa myös piraatti-lobby.
Ongelmana Tiedemiehen esittämässä ajatuksessa kahdenvälisestä sopimuksesta on tiedon epäsymmetria.
Yritys ei – näin nyrkkisääntönä – tule tekemään sopimusta jonkun tietyn ongelmanratkaisutavan yksinoikeudesta, ennen kuin se tietää varsin paljon ko. tavasta. Tähän on (näppituntumalta varsin yleisen) härskin toiminnan lisäksi ihan järkeväkin syy: jos yksinoikeussopimus tehdään liian aikaisin, saattaa myöhemmin esimerkiksi paljastua, että yritys onkin jo keksinyt saman tavan tai jopa kehittänyt sitä eteenpäin. Tällöinhän yksinoikeussopimus avaisi potentiaalisesti mahdollisuuden kiristää yritykseltä rahaa käräjäteitse, ellei yritys pysty pitävästi osoittamaan käyttäneensä tapaa ennen keksijän yhteydenottoa. Joskus tämä voisi onnistua, joskus ei – mutta aikaa ja rahaa palaisi joka tapauksessa.
Näissä teoreettisissa keskusteluissa tunnutaan oman tuntumani perusteella kovin tehokkaasti unohtavan, että pelkkä tieto jonkin teknisen ratkaisun mahdollisuudesta, sopimusneuvotteluissa paljastuvista asioista puhumattakaan, voi olla oikeassa maailmassa toimivalle tuotekehitystiimille erittäin arvokasta. Tälläisestä hahmottomasta inspiraatiosta ei kuitenkaan käytännössä ensinnäkään kannata eikä toiseksi oikeastaan voikaan ryhtyä säätämään erillisiä korvauksia, sillä muuten avattaisiin taas portit jokaiselle pellepelottomalle joka on sitä mieltä, että jonkun yrityksen kehittämä idea oli alunperin varastettu häneltä. Tätäkin toki tapahtuu valitettavassa määrin, mutta silti…
Tuo Nettoveroasteen esittämä skenaario on hyvin uskottavan kuuloinen, etenkin tuo ”ollaan funtsittu muuten just tuota juttua” :D. Olen kuullut samanlaisista sattumuksista vähän liian usein. Tässä asiassa se patentti toimii tavallaan puolueettomana aikaleimana ja pienenä vipuvartena.
Tiedemies: ”Jos kukaan ei kehitä tuotteitaan, niin jokaisella on yksityinen kannustin kehittää tuotettaan edes vähän paremmaksi. Kilpailijat kurovat etumatkan kyllä umpeen, mutta etumatka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.”
Joo niin on. Jos kehittää kalliilla oikein hyvän tuotteen, saa oikein paljon etumatkaa, joka toisen on kurottava samoin kustannuksin. Paitsi että tuossa ontuu joku kohta. Saatkos fiksuna miehenä selvää, mikä?
Olisiko niin, että Tukiaisen mainitsema aikatekijä tekee tepposet: hävität sen vaikutuksen kaavasta muuttamalla sen epämääräiseksi matkan suureeksi, jonka jokainen metri on kilpailijankin itse juostava.
Kyse on kumminkin jäniksen ajamisesta: koira saa sen hitaampana kiinni, koska oikaisee mutkissa.
Vielä erikseen on mainittava ”myyvät hyvin” -kohtaasi se, että useimmat tuotteet, jotka tulevat markkinoille, saavuttavat ne klassiset tähti- lypsylehmä -vaiheet vuosien kuluttua esittelystään. Kopioija pääsee heti siihen kivoimpaan vaiheeseen, jolloin tk-kulut ja lanseeraus on tehty ja maksettu. Eli myyvät hyvin – ilman edeltäviä kuluja.
Mutta miksi niin ei saisi tehdä, lienee jatkokysymyksesi. Ehkä siksi, että ketään ei huvita juosta ensin vuotta tai sataa metriä, jos tulee kumminkin syödyksi. Eli mitään tuotekehitysmotivia ei ole, vain kermankuorijoita ja kyttääjiä.
Mutta ehkä arvosteletkin edistystä yleensä. Silloin sanomisissasi on _sen näkemyksen kannalta_ ideaa.
”Patenttien arvo on omistajilleen suurin silloin, kun patentoitu teknologia olisi ollut kilpailijoille suhteellisen helppo ja halpa kehittää itse. (…) Toisaalta, jos teknologia on vaikea takaisinmallintaa ja kopioida, patentin arvo kehittäjälle on kyseenalainen muutenkin. Tilanne on juuri silloin sellainen, että tutkimuspanos on “arvokas”.”
Näetkö oivalluksen – siis henkisen panoksen -suojaamisen kentes jopa ”halpahintaisena” tai epäreiluna jos myöhempi tekninen ratkaisu on helppo?
Ja toisaalta tunnut olevan sitä mieltä, että kallis ja pitkä kehitysprosessi tuottaa sitä etumatkaa (”vaikea takaisinmallinnus”) ja patenttioikeus on turha lelu. Tuollainen on täysin kestämätöntä argumentointia mielesäni.
”Eräs klassinen argumentti patenttien ja IPR:n puolesta on, että hyväksytään kyllä “periaatteessa” edellinen huomio, mutta todetaan, että keksijällä ei aina ole mahdollisuutta, esim. pääomaa, innovaation kehittämiseen tuotteeksi. Patentoimalla keksijä saa jotain, jonka voi myydä parhaiten tarjoavalla kilpailijoista.”
Noin tapahtuu: Hokasin taas kerran vahingossa erään taloudellisen tavan pakata erikoiskemikaaleja tavalla, joka estää niitä kontaminoitumasta likaisessakaan ympäristössä vaikka pakkaus avataan satoja kertoja. Sain kilpailuttaa neljää valmistajaa ja nyt on käyttötestit meneillään ja ovat ok. Kohta onkin rahan vuoro, ei ”niin” paljon mutta kumminkin.
”Ensiksikin, argumentti täysin sivuuttaa sen käytännön ilmiön, että tällainen käsitys patentoinnista on utopistista ja ettei sellainen voi käytännössä realisoitua, koska patenttien valvominen on käsittämättömän kallista.”
No mutta hetkinen, eihän niitä siis tarvitse valvoa, senkun keksii, valmistaa ja ottaa rahat ja juoksee. Niinhän olet sanonut usein. Valvontaa voi tehdä ihan hobbynä, etkä voi käyttää sitä yhtäkkiä argumenttinasi patentoimista vastaan. Kamoon, Tiedemies.
Pitäisikö sinin tehdä joku fiksu kumilanka-purkkaviritys tuohonkin? Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Valvomisen kustannukset voi myös maksattaa oikeudenrikkojalla jos niikseen tulee. Mikään kopiomisen piilottelukaan ei ole usein mahdollista, että myy vaan selän takana piraattia, koska joidenkin spesiaalituotteiden myyjiä ja valmistajia on vähän ja rike paljastuu.
”Toiseksi, argumentti on väärä, koska ilman patenttiakin keksijän kannattaisi marssia jonkun kilpailijan luo, esittää suunnitelmansa näiden tuotekehitysosastolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kilpailijoiden kanssa, kunhan saa jonkun korvauksen. Jos keksintö on huono, niin keksijä nauretaan (ihan syystäkin) pihalle ja hän voi mennä kokeilemaan onneaan kilpailijoiden luo. Jos keksintö on hyvä, niin voi olla, että nauretaan pihalle, mutta kilpailija ei ehkä naura.”
Sanoin jo edellisessä postauksessa tuosta sopimuksen teon vaikeudesta jos kädessä on suojaamaton idea.
Jos kaikki tarjottavat ideat olisivat suojaamattomia, niiden arvoa punnittaisiin liiaksi fokus kilpailijaan päin. Syntyisi huonoa ja lyhytikäiseksi suunniteltua tekniikkaa, epästandardeja toteutuksia ja myös jälkimarkkinoilla (täyttöpakkauksilla ja osilla) rahastamiseksi, markkinointikulut nousisivat tappiinsa ja jakelutien suojaaminen ym. epäformaalit sopimukset suojakeinona sekä sopimusriidat loisivat yritysjuristien ja franchisoreiden armeijan.
En edes ole pohtinut kaikkia kielteisiä puolia. Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä…
Mainittakoon tähän keskusteluun taas taloustieteilijöiden Boldrin & Levine teos Against Intellectual Monopoly, jossa argumentoidaan laajasti patentteja ja niiden toimivuutta vastaan. Luettavissa ilmaiseksi linkin takaa: http://levine.sscnet.ucla.edu/general/intellectual/againstfinal.htm
He katsovat patenttien olevan täysin turhia ja enemmänkin kehitystä hidastavia. Luvussa 8 he käyvät läpi eri tutkimuksia patenttien vaikutuksesta:
A number of scientific studies have attempted to examine whether introducing or strengthening patent protection leads to greater innovation using data from post WWII advanced economies. We have identified twenty three economic studies that have examined this issue empirically. The executive summary: these studies find weak or no evidence that strengthening patent regimes increases innovation; they find evidence that strengthening the patent regime increases… patenting! They also find evidence that, in countries with initially weak IP regimes, strengthening IP increases the flow of foreign investment in sectors where patents are frequently used.
Mainittakoon, että tässä kontekstissa termi ”strengthening” viittaa myös tapauksiin, joissa patenttisuojaa ei aiemmin ollut tietyllä alalla lainkaan. Osa tutkimuksista löysi myös viitteitä siitä, että patenttisuoja itseasiassa vähentää tutkimustyötä. Kun firmat voivat patentilla monopolisoida tietyn teknologian, ei niillä ole vastaavaa painetta panostaa tutkimustyöhön kuin jos kilpailijat olisivat jatkuvasti omaksumassa kaikkia innovaatioita ja rakentamassa niiden päälle.
Jos kaikki tarjottavat ideat olisivat suojaamattomia, niiden arvoa punnittaisiin liiaksi fokus kilpailijaan päin. Syntyisi huonoa ja lyhytikäiseksi suunniteltua tekniikkaa, epästandardeja toteutuksia ja myös jälkimarkkinoilla (täyttöpakkauksilla ja osilla) rahastamiseksi, markkinointikulut nousisivat tappiinsa ja jakelutien suojaaminen ym. epäformaalit sopimukset suojakeinona sekä sopimusriidat loisivat yritysjuristien ja franchisoreiden armeijan.
Miten tämä tarkalleenottaen eroaa nykyisestä tilanteesta? Useimpien isojen yritysten ”tuotekehitys” on pelkkä patenttifarmi, jonka tarkoituksena on pelotella kilpailijoita ja estää entry. ”Tuotekehityskuluista” kymmeniä prosentteja menee yritysjuristiarmeijan ylläpitämiseen jo nyt.
Tämän lisäksi tulee vielä kaikki se rent-seeking jota harjoitetaan patenttien ”luovalla” käytöllä, patentoimalla jo olemassaolevia tekniikoita, jne. jne.
Patenttien yms. monopolien puolustaminen on vähän sama kuin puolustaisi ydinaseiden käyttöä murtovarkaita vastaan. Että joo, kyllähän sillä saa hoidettua sen yhden asian, mutta siinä tapahtuu nyt vähän muutakin. Jopa siinä määrin, että ne kaikki negatiiviset piirteet täysin dominoivat ja moninkertaisesti ylittävät kaikki mahdolliset hyödyt, joita järjestelystä on.
Empiria, siis historia, osoittaa kokolailla yksikäsitteisesti, että patentit jarruttavat kehitystä, haittaavat standardointia ja niin edelleen. Klassinen esimerkki on patenttijantterien suosikki James Watt, joka kaverinsa Boultonin kanssa erikoistui lähinnä rent-seekingiin. Niinkauan kun Wattin patentti oli voimassa, höyrykoneiden hyötysuhde ei juuri parantunut, koska patentilla peloteltiin kaikki kilpailu pois. Patentin rauettua hyötysuhteet moninkertaistuivat muutamassa vuodessa.
Tietotekniikan kehitys sensijaan oli huimaa koko 1900-luvun jälkipuoliskon, eikä siellä juuri patenteilla ole juhlittu. Yritystä toki on ollut, ja muutama rent-seeking- kohellus on mennytkin läpi.
Ohjelmistoja ei voinut käytännössä patentoida ennen 1970-luvun loppua. Siihen mennessä olikin keksitty oikeastaan kaikki se, mistä myöhemmin tuli liiketoimintaa; patenttien mukaantulo käytännössä pysäytti kehityksen kokonaan.
Sveitsissä ei tunnettu lääkepatentteja ennen vuotta 1978. Sveitsiläiset lääkefirmat (kuten Novartis) kehittivät kuitenkin mm. ritalinin ja diklofenaakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota.
Itseasiassa haasteena, patenttien puolustelijat voisivat esittää yhdenkin alan, jolla patentit eivät ole kuristaneet kehitystä kun ne kerran ovat tulleet voimaan.
”Tuo Nettoveroasteen esittämä skenaario on hyvin uskottavan kuuloinen, etenkin tuo “ollaan funtsittu muuten just tuota juttua””
Koetanpa kaivaa arkistoja niin näette jotain TODELLA erikoista edelliseen liityen: hain rahoitusta proton valmistamiseen ym. eräältä julkiselta yritysrahoittajalta. Tähän liittyen rutiineihinsa kului tehdä NOIS-sopimus.
Asian esittelyvaiheessa, ennen kuin olin päässyt puheeni loppuun, heppu hoksasi menetelmästä erään mielestään uuden mutta kaikille itsestään selvän sovellusalueen ja teki yhtäkkiä käsin lisäyksen sopimuksen laitaan. Halusi ja ehti kirjoitaa ulos sopimuksen parista erään osan.
Heh, olinpas ihmeissäni moisen röyhkeyden edessä. Mietin että a) otanko paperin ja revin ja syön palaset kuten elokuvissa vai b) revinkö housut alas ja paidasta napit ja ryhdyn huutamaan, että minut on raiskattu. 🙂
Ohikiitävän hetken eri vaihtoehtoja harkittuani toteutin suunnitelman c), siis unohdin koko idean. Olisin toki voinut viedä asian esimiehelleen mutta ei jaksanut riidellä.
Kyseessä ei ollut Tekes, Keksintösäätiö tai Sitra.
Tiedemies: Vaikka oon edelleen sun kanssa samaa mieltä patenttien vahingollisuudesta, niin en ymmärrä tätä perustelua:
”Sveitsissä ei tunnettu lääkepatentteja ennen vuotta 1978. Sveitsiläiset lääkefirmat (kuten Novartis) kehittivät kuitenkin mm. ritalinin ja diklofenaakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota.”
Kai se nyt riippuu sen markkina-alueen patenttilainsäädännöstä? Jos Sveitsin lääkemarkkinat on tosi pienet verrattuna esim. Saksaan ja Ranskaan, jossa nämä sveitsiläisyritykset toimii, niin mitä se todistaa, että Sveitsissä ei ollut patentteja?
Marko Hamilo: > Lääkepatenteissa muuten on keksitty temppuilla isotoopeilla
Jo pidempään lääkefirmat ovat harrastaneet sitä, että lääkeaineen molekyylirakenteeseen tehdään joku pieni muutos (metyyliryhmä pois/lisää tms.) ja patentoidaan tuote uudestaan. Temppu on siis karkeampi kuin tuo isotoopin vaihtaminen, ja saattaa aiheuttaa muutoksia lääkeaineen ominaisuuksiin, mistä syystä tarvitaan laajaa markkinointia lääkärikunnalle. Lääkärit on vakuutettava runsain seminaaritarjoiluin siitä, että muutettu lääke on parempi ja geneeriseksi muuttuneen vanhan aineen määräminen koituu potilaiden haitaksi. On tapauksia, joissa selvästi huonompi lääke on vallannut markkinaosuutta tällä keinoin.
Rakenteen triviaalia muuttamistakin pidetään patentin vanhenemisen kiertona, ja tuo isotooppitemppi on vielä räikeämpää kikkailua.
Tiedemies: > Sveitsissä ei tunnettu lääkepatentteja ennen vuotta 1978. Sveitsiläiset lääkefirmat (kuten Novartis) kehittivät kuitenkin mm. ritalinin ja diklofenaakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota.
Lääkekehityksen usein mainostetusta kalleudesta suuri osa johtuu nykyään viranomaisten hyväksyntään vaadittavista laajoista kliinisistä testeistä. Vaatimukset lienevät olleen pienemmät 70-luvulla ja kustannukset samaten. Totta on se, että biokemian ja lääketieteen edistyksestä ja jättipanostuksista huolimatta merkittäviä uusia lääkkeitä tuntuu löytyvän selvästi harvenevaan tahtiin. Patenttijärjestelmä ei siis ainakaan liene auttanut asiaa.
Olen minäkin kuullut paperiteollisuuden ex-tuotekehityspomolta että patenttien pääasiallinen tarkoitus on kilpailijoiden kiusaaminen ja teknologioiden miinoitus.
Kuulemani jutun perusteella Xerox aikoinaan patentoi ison kasan tapoja siirtää paperia tasolta toiselle, vaikka tarkoituksena ei ollut käyttää niistä kuin murto-osaa. Kopiokoneen kehitys näet vaikeutuu huomattavasti, jos paperin liikutustavat on enemmän tai vähemmän patentoitu.
Olen TM:n kanssa täysin samaa mieltä siitä että perustietotekniikka ei ole juuri kehittynyt 70-80 lukujen jälkeen. Mutta tällä tuskin on juuri mitään tekemistä softapatenttien kanssa, ne on riesa ja jossain määrin haittaa tutkimusta lähinnä siirtämällä tutkimusrahoitusta lakimiehille, mutta niiden käytännön merkitys on vähäinen. Esimerki ohjelmistoalan patenttioikeudenkäyntejä on ollut hyvin vähän.
Mistä sitten saamme kiittää sitä että tietotekniikan peruskehitykseen panostetaan vähän ja sitä ei juuri tapahdu? Ainakin heidän oman historiankirjoituksensa mukaan Reagania ja republikaaneja, he voittivat kylmän sodan, pieninsivät liittovaltiota ja yksityistivät tutkimuksen.
Internetistä alkaen tietotekniikka on aikanaan kehitetty Yhdysvaltain puolustusvoimien ja muutenkin liittovaltion rahoituksella, jota jaettiin Neuvostoliiton pelossa mitään kyselemättä nörteille tavalla jota nykyään pidettäisiin vähintään korruptiona. Tuloksena digitaalinen vallankumous.
80-luvulla panostettiin panostettiin toki yksityistäkin rahaa, esim. legendaarinen tutkimuskeskus Xerox PARC. Se ei vaan tuottanut juurikaan rahaa, itseasiassa on liikkenjohdon oppikirjaesimerkki siitä kuinka turmiollista on se kun tuotekehitystä ei ohjata tekemään yritykselle lisäarvoa. Jos nykyMBAt olisivat olleet tuon johdossa niin meillä ei olisi graafisia käyttöliittymiä, nykyaikaista tekstinkäsittelyä tai Ethernettiä (se verkkotökkeli tietokoneessa).
Tuotekehitykseen panostaneet innovaativiset yritykset siirtyvät jonossa tietotekniikan historiankirjoihin, Apple vaihtoi kuluttajaelektroniikkaan, HP käytännössä tulostimiin, viimeksi Sun myytin Oraclelle joka kehitti 20 vuotta sitten ihan näppärän relaatiotietokannan ja on sen jälkeen keskittynyt lähinnä innovatiivisiin rahastusmalleihin. Alan menestyjiä on esim. Dell joka ei ole koskaan kehittänyt yhtään mitään. Ja tietenkin Microsoft.
Pointti on että innovaatioista rahastaminen ainakin tietotekniikassa on hyvin vaikeaa, ja patentit eivät auta asiaa. Toimivaksi todettu ratkaisu on sen sijaan kaataa sumeilematta julkista rahaa tutkimukseen.
Tiedemies:
”Ohjelmistoja ei voinut käytännössä patentoida ennen 1970-luvun loppua. Siihen mennessä olikin keksitty oikeastaan kaikki se, mistä myöhemmin tuli liiketoimintaa; patenttien mukaantulo käytännössä pysäytti kehityksen kokonaan.”
Ensinnäkin, haluaisin tyhmänä saada vähän tarkennusta: puhummeko nyt patenteista vai IP-suojasta yleensä?
Itse C64:lla aloittaneena ja nyt Applea naputtelevana (ja myös Linuxia kokeilleena) olisin kyllä tästä pikkuisen eri mieltä. Uskallanpas melkein väittää, että ilman IP-suojausta naputtelisimme vieläkin jollain Lynxin tapaisella tekstipohjaisella selaimella.
Yksi alue, jossa IP-suojauksen totaalinen puute näkemykseni mukaan haittaisi vakavasti tuotekehitystä, olisi nimenomaan käytettävyys ja muut erilaiset design-vetoiset hankkeet, ns. user centered design etunenässä. Näissä tekniset ratkaisut ovat usein hyvinkin yksinkertaisia ja jälkikäteen ajateltuina jopa niin ilmiselviä että ne aiheuttavat ”miksen itse tuota tajunnut”-ilmiöitä, mutta niiden kehittäminen voi vaatia vuositolkulla kallista kenttätutkimustyötä.
Lisäksi niiden kehittämisessä kilpailijoita nopeammin saattaa olla pikkuisen ongelmia, kun ihmisen fysiologia ei pahemmin muutu.
Jälleen: uskon täysin että patenttijärjestelmässä on vikaa, enkä itsekään pidä yhtään järkevänä – jos kokonaisuutta ajatellaan – esimerkiksi kilpailijoiden kiusaamista tai teknologioiden miinoittamista. Onko järjestelmän korjaaminen kuitenkin aivan mahdoton ajatus, ja tunnetaanko varmasti nyt myös epäintuitiiviset seuraukset jos IP-suojausta ryhdytään ajamaan alas?
Sylvesteri: ”patenttien pääasiallinen tarkoitus on kilpailijoiden kiusaaminen ja teknologioiden miinoitus.”
Yritykset kilpailevat välistä härskein keinoin, ja patentti voi hyvinkin olla keino muiden joukossa.
Olen minäkin kuullut riittävän luotettavalta taholta, ettei Suomessa pienen toimijan kannata patentoida juuri mitään, ellei halua tulla ryöstetyksi. Tässä yhteydessä pieneksi toimijaksi lasketaan käsittääkseni mikä hyvänsä taho, esim. markkinoille pyrkiva uusi innovaattori, jolla ei ole rahaa maksaa juristeille palkkioita vääjäämättömästä oikeusprosessista, jolla estää patentin ryövääminen, mitä suuremmat toimijat – kuulemma – väistämättä yrittäisivät.
”Itse C64:lla aloittaneena ja nyt Applea naputtelevana (ja myös Linuxia kokeilleena) olisin kyllä tästä pikkuisen eri mieltä. Uskallanpas melkein väittää, että ilman IP-suojausta naputtelisimme vieläkin jollain Lynxin tapaisella tekstipohjaisella selaimella.”
Linux on aika hyvä esimerkki: avoin teknologia, josta ei ole kuluttajatuotteeksi vaikka kukaan merkittävä kaupallien taho ei ole siitä paljon hyötynytkään. Vaiko sen vuoksi?
Tiedemies: ”Miten tämä tarkalleenottaen eroaa nykyisestä tilanteesta? Useimpien isojen yritysten “tuotekehitys” on pelkkä patenttifarmi, jonka tarkoituksena on pelotella kilpailijoita ja estää entry. “Tuotekehityskuluista” kymmeniä prosentteja menee yritysjuristiarmeijan ylläpitämiseen jo nyt.”
Jos väitteesi patenttifarmeista olisi edes totta, sanoinpa, että siinä menkööt ne kymmenet prosentit. Firmathan puolustautuisivat niiltä, jotka eivät ilmeisesti halua tehdä tuotekehitystä vaan kopioida. Mutta sehän on mielestäsi ilmeisen hyväksyttävää. Ja puolustautumisen näet tuomittavana ja turhana kulueränä, joka ei missään tapauksessa johdu oikeudettomien pikavoittojen saalistajista.
” Niinkauan kun Wattin patentti oli voimassa, höyrykoneiden hyötysuhde ei juuri parantunut, koska patentilla peloteltiin kaikki kilpailu pois. Patentin rauettua hyötysuhteet moninkertaistuivat muutamassa vuodessa.”
Niin, ensimmäiset ideat höyrystä voimanlähteenä on toteutettu antiikin Roomassa. Sen jälkeen oli 1600 vuotta aikaa tehdä toimiva sovellus kenen tahansa. Sitä ei ilmestynyt markkinoille kunnes Watt paransi tekniikkaa niin paljon, että yksi suuri harppaus voitiin ottaa. Watin ansiot joudut myöntämään ja myös sen, että Watin keksintö ei olisi ilman Watin keksintöä ollutkaan aikan pian laajassa käytössä ja useiden parannettavissa.
Watilla oli toki taloudellinenkin kannustin. Ja erinomaisen hyödyllinen kaikille. Myös niille edelleenkehittäjille, joista ei siis ollut luomaan sitä alkuperäistä ideaa.
”Linux on aika hyvä esimerkki: avoin teknologia, josta ei ole kuluttajatuotteeksi vaikka kukaan merkittävä kaupallien taho ei ole siitä paljon hyötynytkään. Vaiko sen vuoksi?”
Suomen valtio ja kunnat voisivat säästää paljon rahaa siirtyessään Linuxiin, samalla siihen voitaiisn liittää kehitys-ja tukiresurssejakin riittävästi.
Täsäs näkyy korruption vaikutus selvimmin: Valtio elättää Microsoftia, koska se tarjoaa hyvät kestitykset ja sponssaukset päättäjille
tpyyluoma:”Jos nykyMBAt olisivat olleet tuon johdossa niin meillä ei olisi graafisia käyttöliittymiä, nykyaikaista tekstinkäsittelyä tai Ethernettiä (se verkkotökkeli tietokoneessa).”
Koska sinä tiedät mitä vaihtoehtoisessa todellisuudessa olisi tapahtunut ilman tätä tutkimuslaitosta? Aika hyvin ennustettu!
”Toimivaksi todettu ratkaisu on sen sijaan kaataa sumeilematta julkista rahaa tutkimukseen.”
Koska suurin osa nykyisestä tuotekehityksestä tehdään julkisella rahalla? (linux, apache, wikipedia, google,…)
Firmathan puolustautuisivat niiltä, jotka eivät ilmeisesti halua tehdä tuotekehitystä vaan kopioida. Mutta sehän on mielestäsi ilmeisen hyväksyttävää.
Kyllä. Se on paitsi hyväksyttävää, myös toivottavaa. Tietysti tämä riippuu kopioinnin määritelmästä.
En ole argumentoinut – enkä tiedä kenenkään muunkaan argumentoineen – sellaisen kopioinnin puolesta, että myydään tuotetta väittäen sitä jonkun muun valmistamaksi. Tavaramerkkien kohdalla esimerkiksi minusta voidaan ihan hyvin pitää petoksena sitä, että myydään iPhonen kopioita logoineen päivineen, vaikka ne on valmistanut joku muu ilman Applen lupaa.
Sitä [höyrykonetta] ei ilmestynyt markkinoille kunnes Watt paransi tekniikkaa niin paljon, että yksi suuri harppaus voitiin ottaa.
Tämä on kyllä puhdasta historian uudelleenkirjoittamista. Newcomeninen höyrykoneita oli käytössä laajalti, eikä ”Wattin” parannuksia otettu käyttöön laajassa mittakaavassa ennen kuin patentti oli rauennut.
Watin ansiot joudut myöntämään ja myös sen, että Watin keksintö ei olisi ilman Watin keksintöä ollutkaan aikan pian laajassa käytössä ja useiden parannettavissa.
Watt keksi toki parannuksia, mutta kokonaisuutta ajatellen hän oli lähinnä roisto. Hänen patenttinsa torpedoi käytännössä kaikki vaihtoehtoiset keinot parantaa Newcomenin keksintöä. Patentin voimassaoloaikana Wattin parannuksia ei juuri otettu käyttöön ja Watt kävi lakiteitse muiden itsenäisesti kehittämien parannusten kimppuun, usein menestyksekkäästi.
Watilla oli toki taloudellinenkin kannustin. Ja erinomaisen hyödyllinen kaikille. Myös niille edelleenkehittäjille, joista ei siis ollut luomaan sitä alkuperäistä ideaa.
Wattin alkuperäisen idean keksivät itsenäisesti monet muutkin vuosien varrella, mutta Watt ehti patentoimaan omansa ensin. Lisäksi Wattin patenttia sovellettiin niin laajasti, että kaikki höyrykoneet, joissa oli erillinen alipaineinen säiliö höyryn tiivistämiselle, ”rikkoivat” patenttia ja siksi teknisesti ylivertaisia menetelmiä ei voitu ottaa käyttöön ennen patentin raukeamista.
Watt ei itse juurikaan rakentanut höyrykoneita, vaan keskittyi lähinnä maksujen keräämiseen. Tämän vuoksi hänellä ei ollut juuri minkäänlaista kannustinta lähteä sallimaan parannusten tekemistä.
”Nettoveroaste” kirjoittaa näköjään uusiksi myös nykypäivän historiaa:
Linux on aika hyvä esimerkki: avoin teknologia, josta ei ole kuluttajatuotteeksi vaikka kukaan merkittävä kaupallien taho ei ole siitä paljon hyötynytkään. Vaiko sen vuoksi?
Tuotteesta ei välttämättä ole ”kuluttajatuotteeksi”, jos kuluttajatuotteella tarkoitetaan jotakin jonka myynnistä voi nyhtää miljardeja monopolivoittoja.
Viitannet tässä Microsoftin määräävään markkina-asemaan. Microsoftin toiminta on jälleen klassinen esimerkki IP-lobbyn rent-seekingistä ja siitä kuinka se koettelee laillisuuden rajoja (ja usein ylittää ne) etsiessään yhä härskimpiä rahastuskeinoja.
Tämän ”kuluttajatuotteen” ylivoimaisuus perustuu rent-seekingiin ja jo laittomaksi todettuun keplotteluun. Kuten monopolistien toiminta yleensäkin.
Meitä Gnu/Linux- käyttöjärjestelmien käyttäjiä on joka tapauksessa useita prosentteja kaikkien tietokoneiden käyttäjistä. En sanoisi kymmenien miljoonien käyttäjien asiakaskuntaa mitättömäksi.
Eikö patenttisuojan lakkauttaminen aivan kaikkialta ole hieman liian yksinkertainen lääke joidenkin yksittäisten alojen ongelmiin? Historiasta ja tietotekniikasta otetut esimerkit eivät ole yleispäteviä.
On tilanteita, joissa jonkinlainen suojausjärjestelmä yksiselitteisesti lisää innovaatioiden julkaisuja. Yksi näistä on mainittu keksijä-yritys -kaupankäynti, josta ei keksijälle jää kuin luu käteen ilman patenttisuojaa. Toinen voisi olla pitkäaikaista T&K-työtä vaativat teknologiat, joissa on vaikea nähdä miten tekniikan kehitys kokonaisuudessaan parantuisi, jos uuden kehittämisen sijaan (patenttisuojan piirissä) siirryttäisiin olemassaolevan trimmaamiseen hieman paremmaksi.
Taneli Salovaara:”mikä hyvänsä taho, esim. markkinoille pyrkiva uusi innovaattori, jolla ei ole rahaa maksaa juristeille palkkioita vääjäämättömästä oikeusprosessista, jolla estää patentin ryövääminen, mitä suuremmat toimijat – kuulemma – väistämättä yrittäisivät.”
Tässä näkyy hyvin se, että vaikka periaatetasolla patentin pitäisi juuri olla hyvä asia ja edistää keksimistä, niin käytäntö on johtanut juuri tuohon yllä olevaan, jossa isot firmat estävät patenteillaan uusien kilpailijoiden markkinoille pääsyn ja pienten rooliksi jää joko ryöstetyksi tulo tai parhaassa tapauksessa itsensä tai keksintönsä myynti isommille. Varteenotettavaksi kilpailijaksi ryhtyminen on juuri patenttien vuoksi hyvin vaikeaa ja tämä ei tietenkään voi olla hyvä asia kuluttajien tai koko yhteiskunnan kannalta.
”Koska suurin osa nykyisestä tuotekehityksestä tehdään julkisella rahalla? (linux, apache, wikipedia, google,…)”
Internetiin liittyvien perusohjelmistojen ja standardien kehitys on tiivistettynä RFC-luettelossa, kahlaamalla sitä alusta (1969) jonnekin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin saa hyvän käsityksen kenen rahoilla ja missä kehitystyötä on aikoinaan tehty.
Sitä aiemmalta ajasta löytyy hauskoja esimerkkejä älymystön ja asevoimien epäpyhästä allianssista kuten Noam Chomskyn Three models for the description of language vuodelta 1956, rahoittajina Yhdysvaltain armeija, ilmavoimat ja laivasto sekä Kodak.
Eikö patenttisuojan lakkauttaminen aivan kaikkialta ole hieman liian yksinkertainen lääke joidenkin yksittäisten alojen ongelmiin?
No, jos joku osaa antaa esimerkin yhdestäkin alasta, jolla patenttisuojan mukaantulo on johtanut mitattavasti nopeutuneeseen kehitykseen, niin asiasta olisi järkevä keskustella.
Esimerkkejä päinvastaisesta on paljon. Itseasiassa patentit yleistyvät yleensä jollakin alalla siinä vaiheessa kun kuumin entry-kilpailu alkaa hiipua ja innovaatioiden määrä hidastua. Tällöin todella merkittävät innovaatiot ovat yleensa joko kalliita toteuttaa tai vaarallisia, so. ne voivat horjuttaa jo isoksi kasvanutta bisnestä.
Koska patenttien valvonta on kallista, tämä synnyttää alalle kuin alalle tilanteen, jossa patentoimisen merkittävin tehtävä on kilpailun vähentäminen, ei kehitys sinänsä.
Keksinnöllisyyden suhteen on tietysti ongelmia. Ensiksikin, on ongelma sen suhteen, mitä keksijä voi tehdä keksinnöllä, joka selvästi hyödyllinen. Nykytilanteessa sen voi sentään patentoida, jolloin saa jotain myytävää.
Tämä on keksijän kannalta hyvä ja mahdollistaa palkitsevuuden – siis luo kannustimen keksiä uutta- mutta samalla se poistaa kaikilta muilta mahdollisuuden hyödyntää samankaltaista keksintöä, jonka patentti kattaa.
Patentti siis poistaa osan mahdollisuudesta hyödyntää tutkimustyön redundanssia. Jos saman alan tuotekehityksessä työskentelee tuhansia ihmisiä, jotka tutkivat samantapaisia teknologioita, niin päällekkäisyyttä syntyy varmasti. Tämän vuoksi syntyy usein patenttiviidakko, jossa lopulta kaikki rikkovat toistensa patentteja.
Jokaisella on oma patenttifarminsa ja se toimii lähinnä pelotteena kilpailijoille, jotta nämä eivät haastaisi patenttirikkomuksesta.
Keksijä saa siis patentoimastaan asiasta rahallisen hyödyn vain osallistumalla tähän patenttifarmarien rent-seekingiin, ei suinkaan tekemällä keksinnöllään jotain hyödyllistä. Ja kuinka voisikaan, koska hänen keksintönsä hyödyntäminen useimmiten rikkoisi jo sinänsä jonkun olemassaolevaa patenttia.
Artturi, historialliset kontrafaktuaalit nyt on aina spekulointia. Pointti on kuitenkin se että PARCin sinänsä erittäin hyödylliset keksinnöt eivät liittyneet oikein mitenkään Xeroxin liiketoimintaan. Nykyään tuollaista tutkimusta ei IT-firmoissa juuri tehdä.
Linux ei sinänsä sisällä mitään kovin kummallisia innovaatioita, se on yksi versio UNIXista jonka juuret on Berkleyn, julkisessa, yliopistossa. Linux taas on koodattu alunperin Helsingin Yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella. Tämä sivu jota luet on koodattu HTML-kielellä, joka on kehitetty Cernissä. Cern on laitos jota eri maiden veronmaksajat rahoittavat miljardeilla, ja sen tutkimus ei ole tietääkseni tuottanut mitään suoraan kaupallistettavaa. Tietokone sinänsä on kehitetty brittiläisten ja amerikkalaisten veronmaksajien varoilla, alunperin sota-aikana, suurin osa perustyöstä tehtiin itseasiassa 40- ja 50-luvuilla Englannissa, mutta tämä ei poikinut mainittavaa yritystoimintaa.
Lyhyesti, mikään tietotekniikan historiassa ei tue ajatusta että sen kehitys olisi ollut markkinalähtöistä tai -rahoitteista. Tuotteistaminen toki on.
IPR-kuvioiden kehitystä ja nykytilaa kriittiseltä kannalta on kuvattu mukavasti Peter Drahosin ja John Braithwaiten kirjassa ”Information Feudalism”. Se löytyy verkostakin seuraavasta osoitteesta:
http://cgkd.anu.edu.au/menus/PDFs/Information%20Feudalism.pdf
Samuli Saarelma: ”Varteenotettavaksi kilpailijaksi ryhtyminen on juuri patenttien vuoksi hyvin vaikeaa…”
Osaatteko sanoa esimerkkejä aloista joilla patentit ovat suurin tai edes hyvin merkittävä barrier to entry?
Itselleni ei nyt tule mieleen, mutta kokemukseni on kyllä rajoittunut tänne fyysisten tuotteiden (ja niissä enemmän B2B-tuotteiden) puolelle. Niissä BtE:t tulevat esimerkiksi logistiikan hallinnasta, kontakteista ja pääsystä asiakkaiden luo, lyhyemmästä time to market-syklistä, mittakaavaeduista (ja siihen liittyen pääoman tarpeesta), hiljaisesta tiedosta, jne. Patenteilla estetään kilpailijoita lähinnä kopioimasta kehitystyön tuloksia suoraan.
Nyt kun asiaa ajattelen, en välttämättä haluaisi sijoittajana laittaa rahojani yritykseen, jonka kilpailuetu perustuu ainoastaan patentteihin – vaikka toki poikkeuksiakin on. Syitä tulee mieleen ainakin muutama:
1) Patentti vanhenee
2) Patentti voidaan kiertää
3) Uusi teknologia voi tehdä patentista tarpeettoman
4) Patenttia voidaan kopioida
5) Patentti voidaan kumota oikeudessa
Sitten villi idea. Tässä(kin) keskustelussa vaikuttaa siltä, että me patentteja ”puolustelevat” lähestymme asiaa perinteisemmän valmistavan teollisuuden vinkkelistä, kun taas patenttijärjestelmää susihuonona pitävät lähestyvät asiaa enemmänkin IT- ja farmapuolen ongelmiin nojaten. Tämä näkyy sitten myös esimerkeissä.
Voisiko sellainen nyanssi olla mahdollinen, että patenttijärjestelmä on kohtalaisen toimiva tietyillä aloilla mutta hyvin rikki toisilla?
Sitten villi idea. Tässä(kin) keskustelussa vaikuttaa siltä, että me patentteja “puolustelevat” lähestymme asiaa perinteisemmän valmistavan teollisuuden vinkkelistä, kun taas patenttijärjestelmää susihuonona pitävät lähestyvät asiaa enemmänkin IT- ja farmapuolen ongelmiin nojaten.
Tässä voi olla sikäli jotain perää, että ainakin omalta kohdallani, vaikka patentteihin olen nihkeästi koko ajan suhtautunut, todellinen ”herääminen” tapahtui jokin aika sitten. Tein tutkimusta – siis ihan akateemista sellaista – ja taustoittaessani olin kerännyt viitteitä eräästä tekniikasta, joka kehitettiin 80-luvun lopulla, törmäsin patenttiin, joka oli myönnetty vuonna 2001, jossa oli patentoitu jonkun muun yli kymmenen vuotta aiemmin julkaisema tekniikka.
Vähän tutkimuksia sen jälkeen kaiveltuani ja patenttien historiaa luettuani en löytänyt oikeastaan mitään tukea sille käsitykselle, että patentointi olisi kehitykselle hyödyllistä tai edes liiketoiminnan kannalta hyvä idea.
Patentointi tietysti olisi hyvä idea, jos kukaan muu ei voisi patentoida ja toisaalta jos muut patentoivat, niin on vähän pakko, mutta tilanne, jossa kaikki patentoivat, on (liki) kaikkien kannalta huonompi kuin tilanne, jossa kukaan ei voi patentoida.
Voisiko sellainen nyanssi olla mahdollinen, että patenttijärjestelmä on kohtalaisen toimiva tietyillä aloilla mutta hyvin rikki toisilla?
Se on mahdollista, mutta olen pyytänyt esimerkkiä alasta, jolta voidaan edes jotenkin näyttää patenttien hyödyllisyys. Höyrykoneita on käytetty useissa patentteja puolustavissa teksteissä esimerkkinä, mutta kun tutustuin höyrykoneiden historiaan hieman, niin asia olikin päinvastoin.
Odotan edelleen esimerkkiä.
Se että patentoitu asia on itsestään selvä ja on ollut kauan yleisessä käytössä ei ole mikään este patentille, jos vain patentoijalla on tarpeeksi rahaa ajaa sitä oikeudessa. Vuonna 2004 Microsoft sai patentin tuplaklikkaukselle.
”Osaatteko sanoa esimerkkejä aloista joilla patentit ovat suurin tai edes hyvin merkittävä barrier to entry?”
Lääketeollisuuus on hyvä esimerkki.
Nokia käy koko ajan patenttiriitaa Qualcomin kanssa ja tilanne on hyvin epäselvä onko Qualcomilla mitään todellista keksintöä hallussaan.
Aikoinaan Nokai ei päässyt ollenkaan USA:n markkinoille, koska patenttiriita esti se.
Vasta kun Nokia siirtyi amerikkalaisten omistukseen ja sijoiti tehtaita ja tutkimuskeskuksia amerikkalaisten osoittamiin paikkoihin , ovi aukeni
Eräs merkittävä ongelma on työantajan oikeus työntekijänsä keksintöihin ja henggen tuotteisiin.
Nythän on pyrkimys siihen, että työantajalla on oikeus ilman korvausta kaikkiin näihin.
Ja Brax on valmistelemssa uutta lakia, joka mahdollistaa tällaisen yrityssosialismin tai peremminkin, ottaa vastaan mitä EK on kirjoittanut
Tiedemies, sanot aika vahvasti patenttijärjestelmän hyödyttömyydestä. Voitko kuvata järjestelmää, jossa esimerkiksi uusia lääkkeitä kehitettäisiin ilman IP-suojauksia?
Patenttejen saamista voisi helpottaa, eli keventää tutkimusta. Samalla niiden kumoaminen myöhemmin pitäisi tehdä helpoksi,eli jos esiintyy prior-art tms. syitä miksi sitä ei olisi pitänyt antaa. Tämä tietenkin vähentäisi patenttiviranomaisten valtaa, mikä olisi jo sinänsä tavoiteltava asia.
Lisäksi patentin hinnan progression saisi kiristää paljon, esim hinnan kaksinkertaistuminen kahden vuoden välein. Tämä antaisi mahdollisuuden hyötyä patenteistä vähän aikaa, mutta epäoleellisten patenttejen makuuttaminen salkussa tulisi kalliiksi. Pieni lähtömaksu ja prosessin keveys mahdollistaisi pienten toimijoiden patentit, mutta paine hyödyntää niitä kaupallisesti kasvaisi nopeasti.
Tietotekniikassa usein patentointi on prosessina liian hidas, on helpompi julkaista tuotteet ja pysyä muiden edellä kehityksen avulla. Muut saavat vapaasti kopioida, mutta tuotteet tulevat vuoden pari jäljessä ja siinä ajassa on jo ko. ominaisuus rahastettu.
Osmo:
Viittaatko otsikollasi ”Patentteihin pakkolisensiointi” esim. siihen, että kohtapuoliin ei enää olisikaan mahdollista kehittää ohjelmia ítselleen ja omalle kotitietokoneelleen.
Että jos teen ohjelman itselleni ostamallani ohjelmalla, joka lukee esim. tietokantaa, niin tästä itselleni valmistetusta ohjelmasta tulisi maksaa maksua joillekin tahoille niin, että saan itse tehdyn ohjelman toimimaan omassa tietokoneessani.
Ymmärsit väärin. Esitin, että jos sinulle myönnetään patentti, et voi kieltää muita hyödyntämästä keksinntöäsi, vaan sinulle määrätään maksimihinta, jolla käyttö on sallikttava. Saat toki myydä halvemalla. Jos et halua julkistaa keksintöäsi,älä patentoi.
Nyt jos oivalluksesi rikkoo jonkun patenttia, et saa käyttää sitä lainkaan. Tämän jälkeen saat tehdä sen maksamalla. Jos haluat fuskata, etkä kunniota toisen patenttia, molemmissa vaihtoehdoissa tilanteesi on sama: se on kiellettyä, mutta mahdollista.
tpyyluoma:”Nykyään tuollaista tutkimusta ei IT-firmoissa juuri tehdä.”
Minun käsityksen mukaan Microsoft ja Google ja varmasti tuhannet muut firmat rahoittavat kyllä tutkimusryhmiä… Millä perusteella väität, että tällaista tutkimusta ei juuri tehdä?
”Lyhyesti, mikään tietotekniikan historiassa ei tue ajatusta että sen kehitys olisi ollut markkinalähtöistä tai -rahoitteista. ”
En minä nyt oikein edes tiedä mistä me tässä väitellään… Perustutkimus on kyllä yleensä julkisen sektorin heiniä ja hyvä niin.
Liian vanha: ”Nythän on pyrkimys siihen, että työantajalla on oikeus ilman korvausta kaikkiin näihin.”
öööö… ei. Eiköhän jokainen työntekijä saa ihan itse sopia työnantajansa kanssa, kuka omistaa ja mitä.
Patenttien ylläpitämisen korkea hinta on sivumennensanoen enemmän ongelma kuin ratkaisu, vaikka patentointia pitäisikin huonona asiana. Tämä siksi, että patentit kannattaa tällöin myydä isoille patenttifarmareille, jotka pelaavat niillä torpatakseen kehitystä.
Patenttien suurin vika on minusta juuri se, että niillä estetään kehitystä.
Voitko kuvata järjestelmää, jossa esimerkiksi uusia lääkkeitä kehitettäisiin ilman IP-suojauksia?
Jostain kumman syystä uusia lääkkeitä on kehitetty ennen patenttisuojausta ja kehitettiin monissa maissa vielä 1900-luvulla huolimatta siitä, että kemikaaleja ei voinut patentoida.
Patentointimahdollisuuksien laajentuminen on jokaisella alalla jota minä olen tarkastellut – mukaanlukien lääketeollisuus – johtanut kehityksen hidastumiseen.
Odotan edelleen yhtä esimerkkiä alasta, jolla innovointi on merkittävästi lisääntynyt sen jälkeen kun patentointi on tullut mahdolliseksi. En väitä, ettei sellaisia ole olemassa, mutta kukaan ei ole pystynyt antamaan yhtään esimerkkiä. Päinvastaisesta on paljon esimerkkejä, kuten nyt vaikka mainittu lääketeollisuus ja mainitsemani höyrykoneet.
En sinänsä pidä Osmon ehdotusta huonona. Selvästi pakkolisenssointi on parempi idea kuin nykytilanne, koska se estäisi patenttien kaikkein tuhoisimman käytön. Toisaalta pakkolisenssointi lisäisi kannustetta ”innovoida”, ts. miinoittaa tekniikka yhä pienemmillä ja pienemmillä patenteilla, jotta niistä jokaisesta voitaisiin repiä oma lisenssimaksunsa.
Tiedemies: Kun esimerkkiä pyysit.
Henkilökohtainen, kokemukseen perustuva mielipiteeni, mitä en pysty mitenkään aukottomasti todistamaan: pelkään, että IP-suojauksen täydellinen purkaminen johtaisi user centered designin jos ei loppumiseen niin hyvin vakaviin vaikeuksiin.
Tämä olisi sikäli sääli, että mielestäni nimenomaan teknologian tekeminen helpommaksi ja suoraviivaisemmaksi käyttää olisi hyvin tärkeää, jos haluamme hyödyntää enemmän teknologiaa ja älykkäitä järjestelmiä esimerkiksi yhteiskunnan energiatehokkuuden parantamiseksi.
Patentit tosin eivät välttämättä ole tähän oikea ratkaisu, mutta minun on suoraan sanottuna vaikea nähdä kuinka esim. myisin tätä lähestymistapaa yrityksille jos kilpailija voi kopioida suoraan kaikki design-ideat. Osoittaakaa ihmeessä minun olevan väärässä.
Softapuolta tarkemmin tuntemattomana väitän, että esimerkiksi graafinen käyttöliittymä ei olisi kehittynyt nykytasolleen ellei Apple olisi sitä jotenkin kyennyt suojaamaan. Täälläkin on käytetty Linuxia ja muuta open sourcea esimerkkinä tekijänoikeudettomasta tuotekehityksestä, mutta nimenomaan tässä design-puolessa (mistä kaikkien arvioiden mukaan on tulossa entistä tärkeämpää) Linux kyllä laahaa pahasti jäljessä. Ainakin pari vuotta sitten suurin osa näistä käytettävyyden kannalta tärkeistä pikkujipoista oli kopioitu toisilta. (Anteeksi. Älkää flamettako.)
Kannatan kyllä lämpimästi esimerkiksi patenttimaksujen jyrkempää porrastamista ja kaikkien tekijänoikeuksien suoja-ajan rajoittamista.
Henkilökohtainen, kokemukseen perustuva mielipiteeni, mitä en pysty mitenkään aukottomasti todistamaan: pelkään, että IP-suojauksen täydellinen purkaminen johtaisi user centered designin jos ei loppumiseen niin hyvin vakaviin vaikeuksiin.
Eihän tämä ole mikään esimerkki, vaan väite, jota ei edes perustella varsinaisesti mitenkään.
Softapuolta tarkemmin tuntemattomana väitän, että esimerkiksi graafinen käyttöliittymä ei olisi kehittynyt nykytasolleen ellei Apple olisi sitä jotenkin kyennyt suojaamaan.
Apple ei kehittänyt itse graafista käyttöliittymää, vaan graafinen käyttöliittymä keksittiin muualla. Apple on muutenkin erinomaisen hyvä esimerkki ”piratismiin” perustuvasta liiketoiminnasta: Apple ottaa jonkun suojaamattoman tekniikan, pyöräyttää sen designereiden kautta ja saa jotain, mitä se pystyy myymään todella hyvilla katteilla.
En edelleenkään ole argumentoinut, eikä kukaan muukaan tietääkseni ole, että toisten logoja tms. tavaramerkkejä saisi käyttää sellaisenaan, koska se muistuttaa kyllä enemmän petosta.
Tiedemies, väitätkö tosissaan, että sitten patenttijärjestelmän syntymisen innovointi ei olisi maailmassa lisääntynyt? Piittaamatta etsiä tähän viitettä rohkenen väittää, että on, ja näistä yksi esimerkki on nimenomaan lääketeollisuus.
Se, miten tämä sitten osoitettaisiin liittyvän nimenomaan patenttijärjestelmään on aivan toinen juttu.
Lähestyt ongelmaa väärästä suunnasta: haet tehokkuutta etsimällä lukuarvoa innovoinnin määrälle. Oleellisempaa on innovoinnin vaikutus. Jos keksitään yksi lääkeaineryhmä – sanotaan vaikkapa statiinit – joka avaa täysin uuden mahdollisuuden hoitaa aiemmin täysin hoitoa vailla olleeseen tautiin, ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, tuleeko hyvin nopeasti vai vain verkkaisesti muita lääkkeitä, jotka lisäävät tehoa vaikkapa 25 %. Peruskeksintö oli statiinien käyttö.
Tätä on innovointi. Loppu on enemmän tai vähemmän kopiointia. Innovointi tarvitsee patenttisuojaa koska se on kallista. Lääkkeiden kehitystyö pitäisi valtiollistaa jos patenttioikeus poistettaisiin – tätä et kieltäne? Esimerkit menneestä maailmasta eivät päde yhtään sen enempää kuin tekijänoikeuskeskustelussa vetoaminen aikaan ennen digitaalisia tallenteita.
”Patentointimahdollisuuksien laajentuminen on jokaisella alalla jota minä olen tarkastellut – mukaanlukien lääketeollisuus – johtanut kehityksen hidastumiseen.”
Korrelaation kääntäminen kausaliteetiksi ei oikein sovi yhteen sen havainnon kanssa että nimenomaan uusien lääkkeiden, ts. niiden patenttisuojaltaan kaikkein vahvimpien markkinoilletulo on hidastunut.
Tiedemies, väitätkö tosissaan, että sitten patenttijärjestelmän syntymisen innovointi ei olisi maailmassa lisääntynyt?
Miten sellaista kukaan edes viitsisi lähteä väittämään? Väitän, että innovointi on lisääntynyt patenteista huolimatta, ei juurikaan niiden vuoksi.
Piittaamatta etsiä tähän viitettä rohkenen väittää, että on, ja näistä yksi esimerkki on nimenomaan lääketeollisuus.
Lääketeollisuuden käyttäminen esimerkkinä on kummankin kannan perustelussa vähän ongelmallista, koska lääketeollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen kustannusrakenne on seurausta lainsäädännöstä, ei mistään kemian tms. inherenteistä ominaisuuksista.
Yhtäältä lääkepatenttien tarpeellisuutta voidaan pitää perusteltuna sen vuoksi, että lääkkeiden kehittäminen on tehty tavattoman kalliiksi. Vielä 1900-luvun alkupuolella lääkkeitä sai tuoda markkinoille aika heppoisin tutkimuksin. Uusien lääkkeiden markkinoilletuloa hidastaa siis eniten raskas lain määräämä prosessi, jolla ne tuodaan markkinoille. Innovaatiot sinänsä ovat mitätön pullonkaula tässä asiassa.
Jos patentin perustelu on, että se kannustaa innovaatioihin mahdollistamalla massiivisten kehityskulujen kattamisen monopolilla, niin tämä perustelu on lääketeollisuudessa väärä, koska innovaatiot eivät siellä ole kalliita, vaan lain määräämät testit. Lääkemonopoleja voi tietysti perustella näin, mutta jos patentin tarkoituksena on lisätä innovaatioita, niin eihän se innovaatio lääketeollisuudessa ole kallis, vaan lain vaatimat testit.
Testaushan olisi halpaa, jos lääke voitaisiin vain laskea markkinoille ja katsoa kuinka hyvin se tehoaa. Tässä on omat moraaliset ongelmansa, joihin en tässä puutu.
Tätä eivät patenttijantterit ole jostain syystä suostuneet ymmärtämään.
Jos keksitään yksi lääkeaineryhmä – sanotaan vaikkapa statiinit – joka avaa täysin uuden mahdollisuuden hoitaa aiemmin täysin hoitoa vailla olleeseen tautiin, ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, tuleeko hyvin nopeasti vai vain verkkaisesti muita lääkkeitä, jotka lisäävät tehoa vaikkapa 25 %. Peruskeksintö oli statiinien käyttö.
Tämähän on tarkalleen se minun argumenttini. Ellet sitten lähde ihan pokerinaamalla väittämään, että patenttioikeutta pitäisi laajentaa entisestään kattamaan kaikki jonkin sairauden lääkitsemiseen tarkoitetut menetelmät?
Onhan tätä jo tietysti tehtykin. Esimerkiksi perinnöllinen rintasyöpä on tällainen, patentti on käsittääkseni vieläkin voimassa, joten sairaalat eivät voi tehdä geenitestejä riskiryhmien seulomiseksi, kun se rikkoo patenttia.
Tässä on sellainen ongelma, että patenttien puolustajat marssittavat jatkuvasti argumentikseen kontrafaktuaalisen maailman, jossa ei tapahdu tiettyjä innovaatiota. Tällainen maailma vain postuloidaan ilman mitään selvää evidenssiä. Toki teoreettinen viitekehys (korkeat kiinteät kustannukset, halpa entry) on olemassa, mutta niin on myös empiiristä evidenssiä sen puolesta, että tämä teoria ei ole niin relevantti ja ilmiö niin voimakas kuin väitetään.
Sensijaan patentteja vastaan on esittää ihan konkreettisia, selkeitä empiirisiä havaintoja.
Kaikki puhuvat ikäänkuin innovattioiden kopiointi olisi jotenkin huono tai ikävä asia. Se ei ole, se on sosiaalisesti toivottava, hyvä asia. Kopioija tuottaa hyötyä itselleen ja muille, eikä tuota haittaa yhtään kenellekään. Kopioinnin sallimisessa on yksi, ja vain yksi, ongelma, ja se on kannustinvaikutus.
Jos sosiaalinen tilaus jollekin ratkaisulle on, niin sellainen ratkaisu kyllä löytyy. Monopolisointi on yritys ratkaista ongelma, mutta se heittää lapsen pesuveden mukana. Oma käsitykseni on, että se synnyttää enemmän uusia ongelmia kuin ratkaisee vanhoja.
Eri mieltä voi tietysti olla, mutta haluaisin nähdä jotain järkeviä perusteluja, en vain ”fiat lux, näin se nyt vaan on.”
Tiedemies, en nyt oikein pysty seuraamaan argumentointiasi. Pyytäisin huomioimaan, että kun nyt on niin, että eettisistä syistä ne kalliit testit ovat välttämättömiä, on välttämätöntä kehittää järjestelmä, jossa niiden suorittaminen on taloudellisesti mahdollista. Siis joko kansallistettu lääkekehitys tai patenttisuoja.
Empiiristä näyttöä IPR:n ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yhteydestä toki on. Se, uskooko siihen, on vakaumuksen asia.
Nettoveroaste: > Linux on aika hyvä esimerkki: avoin teknologia, josta ei ole kuluttajatuotteeksi vaikka kukaan merkittävä kaupallien taho ei ole siitä paljon hyötynytkään. Vaiko sen vuoksi?
Väite, että kukaan kaupallinen taho ei olisi hyötynyt on kukkua. Googlen massiivisten palvelinjärjestelmien toiminta perustuu kokonaan Linuxiin, samaten mm. Amazon.com:in ja monen muun. Käytännössä liki kaikki webin käyttäjät hyötyvät Linuxista ainakin välillisesti.
Linuxista on sitä paitsi tulossa kovaa vauhtia kuluttajatuote Android-puhelimissa ja erilaisissa pikkukannettavissa. Intel on Linuxin avulla kampeamassa itseään kauemmaksi Microsoftin monopolista (mm. Moblin-projekti). Linuxin yleistyminen palvelinten ulkopuolella on ollut hidasta, ja nyt näyttää siltä, että se tapahtuu tuotteissa, joissa käyttäjä ei yleensä tajua käyttävänsä Linuxia, mutta joka tapauksessa kuluttajatuotteita on tulossa ja paljon.
tpyyluoma: > Linux ei sinänsä sisällä mitään kovin kummallisia innovaatioita, se on yksi versio UNIXista jonka juuret on Berkleyn, julkisessa, yliopistossa. Linux taas on koodattu alunperin Helsingin Yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella.
Linuxin koodi muuttuu erittäin kovaa vauhtia. Tämän päivän versiossa ei ole Linus T:n Helsingissä kirjoittamasta koodista monta riviä jäljellä. Linus on ollut yksityisten työnantajien leivissä Yhdysvalloissa yli kymmenen vuotta ja tuntuva osa muistakin tekijöistä on eri yritysten työntekijöitä. Joukossa on toki yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.
Innovaation voi tietysti määritellä monella tavalla ja totta on, että Unixin perusideat ovat n. vuodelta 1970, mutta toisaalta tämän päivän Linux on monessa suhteessa hyvin kaukana 30 vuoden takaisesta Unixista jo siitäkin syystä, että laitteistot ovat muuttuneet aivan totaalisesti. Linux toimii tällä hetkellä kännyköissä ja maailman suuritehoisimmassa laskentaklusterissa ja hyvin monessa vitkuttimessa siltä väliltä. Linux kyllä sisältää käytännön algoritmien ja toteutuksen tasolla innovaatioita pilvin pimein.
Tiedemies: kuten sanoin, en nyt pysty tuota aavistustani aukottomasti perustelemaan. Se ei perustu mihinkään suurempaan teoriaan vaan ihan yksinkertaisesti käytännön kokemukseen design-työn luonteesta.
Kuitenkin se on yksi syy, miksen ole kanssasi samaa mieltä. Sinähän tässä haluat muuttaa status quota joten näkisin että todistustaakka on siellä päässä.
Kun tiedät aiheesta minua enemmän, niin selitä toki minulle miten tekijänoikeuksien täydellinen poistaminen EI mahdollistaisi näiden yksinkertaisten pikkuviilausten (mitä user centered design eli UCD hyvin usein on) helppoa kopiointia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonosti kannattavaksi investoinniksi? Kyllä minäkin ostaisin logoa vaille täydellisen Apple-kloonin jos se pyörisi samalla käyttiksellä ja raudalla.
Tai täydelliset kopiot Le Corbusierin tuoleista.
(Muuten – jos tekijänoikeudet poistetaan, niin mikä ihme sitten oikeastaan suojaa näitä tavaramerkkejä kopioinnilta? Onko se petos jos komponentitkin tulevat samasta tehtaasta? Vai kannatatko sittenkin osittaista tekijänoikeuden säilyttämistä?)
Ja ihan suoraan sanottuna: Apple on kaiken kaikkiaan kehittänyt graafista käyttöliittymää todennäköisesti enemmän kuin yksikään muu yksittäinen toimija. Kyllä, perusperiaatteet keksittiin toisaalla, mutta edelleenkään ei ole likimainkaan sama juttu keksiä tai edes demonstroida perusidea ja sitten viilata se sellaiseksi, jota on mukava ja helppo käyttää. Varmaan jostain löytyy Alto-demonstraattori jos joku haluaa testata millaista olisi sillä tehdä töitä…Tämä tuntuu sanalla sanoen olevan jotain, mitä enemmän kansantaloustiedettä ja vähemmän käytännön kehitystyötä harjoittaneet eivät vaan näytä ymmärtävän.
Esimerkiksi tuo mitä sinä kuittaat kevyesti ”pyöräyttämiseksi designerien kautta” on nimenomaan sitä raakaa mutta luovaa tuotekehitystyötä ja yleensä todella, todella paljon sitä. Vaikkapa Nokian Scirocco-mallin liukukannen mekanismin oikeanlaisen naksahduksen suunnitteluun ja toteuttamiseen meni muistaakseni yhdeltä työryhmältä n. kuusi kuukautta täyspäiväistä työtä – melkein yhtä paljon kuin kokonaisen peruspuhelimen suunnitteluun menee. Puolestaan iPhonen ikoneja mietittiin luupin kanssa useampien kuukausien ajan, kuulemma yhden pikselin paikasta tapellen. Saatat olla sitä mieltä, että tälläinen ei tuo mitään lisäarvoa (ja olet tietenkin oikeutettu mielipiteeseesi), mutta väitän käyttäjätyytyväisyys- ja myyntitilastojen perusteella että silloin olet ihmisten joukossa vähemmistönä.
Syy, miksi nykyisin esimerkiksi elektroniikka kehittyy enemmänkin näin ”pyöräyttämällä designerien kautta” on pitkälti se, että tavalliselle käyttäjälle elektroniikka on jo melko lailla kypsää teknologiaa. Nokiakin alkaa pikkuhiljaa tajuta, että sitä megapikseleiden määrää olennaisempaa on vaikka se, kuinka kätevästi niitä kuvia voi ottaa. Lisäarvo tuotetaan nyt sillä tavalla kuin se mielestäni olisi jo pitkään pitänyt tuottaa: ei megahertsikisalla vaan käytettävyyskisalla. Et kyllä ole yksin aliarvioidessasi sitä työn määrää, joka pienenkin parannuksen keksimiseen voi mennä.
Lisäksi tälläinen lisäarvon tuotto on mielestäni nimenomaan sitä hyvää ja tavoiteltavaa lisäarvon tuottoa, ja suoranainen välttämättömyys jos aiomme irroittaa talouskasvun materiasta: käytettävyyden ja ”fiiliksen” lisäämisessä kun lisäarvo tulee ihan puhtaasti ajattelusta ja immateriaalisista arvoista eikä esimerkiksi materiaalien käytön lisäämisestä. Tietenkään mikään ei teoriassa ehkäisisi tälläisen harjoittamista ilman tekijänoikeuksia, mutta en vain yksinkertaisesti pidä sitä uskottavana. Sanonkin ihan täysin subjektiivisena, kokemukseen perustuvana näkemyksenäni, että UCD voi olla hyvin kallista ja siksi loppuisi harrastelijoiden puuhastelua lukuunottamatta melkein kokonaan (=ottaisi takapakkia 1950-luvulle) jos noita parannuksia ei voisi mitenkään suojata.
Tapahtuuko se suojaus sitten nykyisenkaltaisella patenttijärjestelmällä vai miten on mielestäni toinen ja paljon hedelmällisempi keskustelu kuin tämä juupas-eipäs-väittely tekijänoikeuksien poistamisesta.
Pyytäisin huomioimaan, että kun nyt on niin, että eettisistä syistä ne kalliit testit ovat välttämättömiä, on välttämätöntä kehittää järjestelmä, jossa niiden suorittaminen on taloudellisesti mahdollista. Siis joko kansallistettu lääkekehitys tai patenttisuoja.
Väärä dikotomia on yleinen argumentointivirhe. Ensiksi markkinoille ehtivällä lääkkeen toimittajalla on jo nyt merkittävä etu markkinoilla. Lääketehtaat haluavat lisäksi uusia tuotteita myytäväksi, eikä lääketeollisuudessa entry ole mikään triviaali tai helppo asia. Siksi lääketehtaat pystyvät kyllä keskenään sopimaan noiden testien kustannusten jakamisesta.
En ole argumentoinut, enkä aio argumentoida sen, sen puolesta, että patenttien tilalle otettaisiin jokin toinen, heikompi IPR-järjestely, mutta sellainenkin järjestely on tietenkin mahdollinen. Esimerkiksi Osmon ehdottama pakkolisenssointi olisi merkittävä parannus nykyiseen.
En pidä myöskään mahdottomana ajatuksena lääkkeiden pakollisten testien rahoittamista kaikista lääkkeistä kerättävällä arvonlisäverolla. Suhtaudun siihen skeptisesti, mutta edelleen, sekin olisi erittäin suuri parannus nykyiseen verrattuna.
Kun tiedät aiheesta minua enemmän, niin selitä toki minulle miten tekijänoikeuksien täydellinen poistaminen EI mahdollistaisi näiden yksinkertaisten pikkuviilausten (mitä user centered design eli UCD hyvin usein on) helppoa kopiointia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonosti kannattavaksi investoinniksi?
En väitä tietenkään tietäväni kaikkea muita paremmin, mutta ”yksinkertaisten pikkuviilausten” kopioiminen vaatii, että ne viilaukset on tehty ja toimiviksi havaittu. Miten ne havaitaan toimiviksi ilman käyttäjätestausta, joka on kallista?
Ne havaitaan toimiviksi ja kannattaviksi siksi, että joku on jo onnistunut rahastamaan niillä. Applen designin piratisointi onnistuu vasta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoonia omalla tuotteellaan.
Tässä kohtaa designin kopioinnista huolissaan olevat ovat eniten metsässä. Ei designin menestymiseen vaadita monopolisointia, koska ainoastaan menestyksekäs design tulee kopioiduksi ja menestyksekkyys tulee näkyviin vasta kun se on jo tuottanut hyvin.
Et kyllä ole yksin aliarvioidessasi sitä työn määrää, joka pienenkin parannuksen keksimiseen voi mennä.
Olen seurannut käytettävyys R&D:tä pienen välimatkan päästä ja osallistunut koekaniinina kaupallisen tuotteen testaukseen, tiedän että siellä työskentelee paljon väkeä ja rahaa palaa. En aliarvioi sitä lainkaan.
Sensijaan pidän epätodennäköisenä, että rahaa on kannattavaa kokonaishyvinvointia ajatellen polttaa niin suuria määriä. On totta, että sillä saadaan hienoja värkkejä. Olisiko kuitenkin sillä rahalla saanut aidon kilpailun oloissa aikaan jotain vielä parempaa? Tähän en osaa antaa vastausta, mutta minusta vain pelkkä ykskantainen väite, että näin on oltava, koska me uskomme näin, on huteralla pohjalla.
Vielä yksi asia:
Sinähän tässä haluat muuttaa status quota joten näkisin että todistustaakka on siellä päässä.
Yksi syy, miksi argumentoin näin äärimmäisen position puolesta (toki olen sen kannalla, mutta silti) on, että IPR-järjestelyiden historiassa 1900-luvun loppupuolisko on ollut aivan ennennäkemättömän rent-seekingin aikaa. Lisäksi sitä ollaan laajentamassa koko ajan ja vaatimassa alati rankempia keinoja tämän kuppauksen ”valvomiseen”. Tämä kehitys on yksinkertaisesti pysäytettävä ja sen suunta käännettävä mahdollisimman pian.
Se, että tosiasiat puhuvat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän ”äärimmäisen” position puolesta samaan aikaan kun todellinen poliittinen kehitys menee täysin toiseen suuntaan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyttävää. Niidenkin, jotka patenttisuojaa ja tekijänoikeuksia kannattavat.
En viitsi enää ottaa kantaa tavaramerkkeihin, niistä olen sanottavani sanonut.
”Ne havaitaan toimiviksi ja kannattaviksi siksi, että joku on jo onnistunut rahastamaan niillä. Applen designin piratisointi onnistuu vasta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoonia omalla tuotteellaan. ”
Tässä ehkä suurin ero vaikkapa softapatenttien ja lääketeollisuuden patenttien soveltamisen välillä. Softapatenttien haltijat iskevät kun markkinat ovat jo hyväksyneet jonkin tuotteen tai konseptin, ja väitetty oikeuksien rikkoja on toivottavasti ehtinyt kerätä vähän maksukykyä. Markkinoiden hyväksyntää on vaikea arvata etukäteen.
Lääketeollisuudessa tuoton mittakaava selviää samalla kun molekyylin indikaatiotkin, ja patenttisuojalla haetaan ennustettavuutta lääkeaineen tuotolle sen elinkaaren aikana.
Mikä kilpailuetu on lääkefirmalla, joka on maksanut turvallisuustestaukset sekä omasta että kopioijien puolesta? Siis IP-suojauksettomassa maailmassa? Käytännössä ei mikään.
Ymmärsinkö oikein: uskot, että IP-oikeudettomassa maailmassa lääkeyritykset tekevät vapaaehtoiset sopimukset kustannusten jakamisesta lääkkeiden kehitystyössä, jotta ylipäänsä syntyisi uusia lääkkeitä? Kaunis ajatus, mutta kuinka realistinen? Olisiko todennäköisempää, että pääoma alkaisi karttaa alaa, jossa hyvin suuret T&K-panostukset eivät tuota mitään kilpailuetua, vaan varsinainen kilpailu tapahtuisi markkinoinnin ja jakelun kautta. Toisekseen, jollain systeemillä pitäisi kuitenkin valikoida testausputkeen päätyvät lääkeaihiot. Miten, kun testaus tapahtuu yhteisestä potista?
Huomattavasti yksinkertaisempaa on pakkolisensointi.
Tiedemies: ”Ne havaitaan toimiviksi ja kannattaviksi siksi, että joku on jo onnistunut rahastamaan niillä. Applen designin piratisointi onnistuu vasta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoonia omalla tuotteellaan.
Tässä kohtaa designin kopioinnista huolissaan olevat ovat eniten metsässä. Ei designin menestymiseen vaadita monopolisointia, koska ainoastaan menestyksekäs design tulee kopioiduksi ja menestyksekkyys tulee näkyviin vasta kun se on jo tuottanut hyvin.”
Tämä pitäisi paikkansa, jos menestyksen todentamisesta designin kopiointiin kestäisi merkittävästi aikaa. En ole ollenkaan varma, että näin on. Muistelen että iPhonen yhteydessä ensimmäinen me too-piraatti tuli ennen tuotteen lanseerausta, koska puhelinhan oli esitelty jo 6 kk ennen sitä.
Aiemmin tämä sykli oli p-a-l-j-o-n hitaampi ja esimerkiksi myyntimääristä tiedon saaminen paljon vaikeampaa. Lisäksi esimerkiksi tuotteiden kopiointi oli muutenkin haastavampaa: teknologisia apuvälineitä oli vähemmän, ja yritäpä vaikka päätellä jonkun koneenosan toleranssit pelkästään mittaamalla se. Piirustukset puolestaan olivat vertikaalisesti integroitujen yritysten hallussa eikä niitä jaettu ulos.
Nykyisin osa- ja kokoonpanopiirustukset lähetetään säännönmukaisesti toisen osapuolen omistuksessa olevalle tehtaalle, ja luotetaan IP-suojaukseen ettei tehdas ala tuottamaan tavaraa omaan tai jonkun toisen laskuun.
Jos IP-suojauksesta luovuttaisiin, kävisi minun logiikallani suunnilleen näin: Apple (esimerkkinä) suunnittelee uuden hilavitkuttimen ja laittaa sen tuotantoon. Ennakkomainostus, ennakkohype, ja viimeistään 1-3 kk myyntimäärät (joskus ensimmäisen viikon myyntimäärät) tai niiden analyysi osoittavat, että kappas, vekotinhan saattaa mennä kaupaksi. ”Me too”-valmistajat hyökkäävät haaskalle; koska IP-suojausta ei ole, ne eivät vaivaudu suunnittelemaan kopiota vaan ostavat saman tuotteen suoraan samalta tehtaalta. Tuloksena 1-4 kk myynnin aloittamisen jälkeen – pahimmassa tapauksessa ennen myynnin aloittamista – markkinat floodataan Applen lisäksi Apelin, Appelin, Appletin ja Appleeen ehkä logoa lukuunottamatta identtisillä tuotteilla + logollisilla piraattiversioilla.
Kopioijalla olisi hyvin varaa tehdä useita huteja yhtä menestystä kohden, sillä hän ei joudu maksamaan tuotekehityksestä mitään. Eli kopioija voisi pistää tilauksen sisään tehtaaseen jopa samaan aikaan kun joku valmistaja jonka uudesta tuotteesta se ajattelee mahdollisesti tulevan menestyksen.
Tietysti näin ei kävisi, koska jos IP:tä ei ole niin harva olisi niin rohkea että panostaisi tuollaiseen kehitystyöhön. Toki tätä voisi kiertää esimerkiksi vertikaalisesti integroimalla ja ostelemalla tehtaat ja komponenttitoimittajat, mutta se vasta tehokkuushäviötä toisikin!
Pelkkä yksinoikeussopimus valmistuksesta tai avainkomponentista saattaisi *ehkä* toimia hetken, mutten usko että se pidättelisi montaa kuukautta pidempään. Se ei myöskään poistaisi toisessa tehtaassa kopioinnin ongelmaa. Lisäksi se toisi monessa tapauksessa tehokkuushäviöitä.
Teoriassa vaihtoehtohan olisi vaikka periä käyttömaksua tms. tuotteesta. Mutta edelleen, miten estetään kopiointi? Jos laitteessa on jonkinlainen DRM:ää vastaava, miten estetään sen kopioiminen ja purkaminen?
Palvelupaketti tai muu lisäarvopalvelu voi toimia ansaintalogiikkana joissain yhteyksissä, mutta käsi sydämelle nyt: kuinka moni tilaa jotain lisäpalvelupakettia vaikka läppäriinsä? Ja jos lisäarvopalvelu on vaikka digitaalinen, mikä estäisi sen osien kopiointia ja jälleenmyyntiä murto-osalla hinnasta?
Minä en ihan oikeasti näe tässä tilaisuutta kattaa oikeastaan minkäänlaisia pikkuviilauksia suurempia kehityshankkeita. Se taas hidastaisi oikeasti tekniikan kehitystä, sillä tehokäyttäjien tekemässä ja open source-kehityksessä on muutama fundamentaali ongelma mitkä tekevät niistä aika kelvottomia esimerkiksi radikaalien innovaatioiden ja fyysisten investointihyödykkeiden kehittämisessä.
En ole myöskään ihan varma siitä, miten suojattomuus olisi *aina* kuluttajan edun mukaista: yhtenä mahdollisena seurauksena olisi valtava vaihtuvuus yritysten ja tuotteiden määrässä. Yksi syy tähän on ihan se, että yrityksillä ei olisi varaa tehdä yhtäkään virhettä tuotekehityksessään (mikä muuten on ehkäpä tehokkain organisaation innovatiivisuuden tappaja, mutta ei siitä sen enempää…).
Kuluttajan ei välttämättä olisi kivaa ostaa jotain kapinetta vain huomatakseen että siihen ei enää vuoden päästä saakaan varaosia tai että se ei olekaan enää yhteensopiva. (OK, teoriassa joku voi tuottaa kopioita varaosista – teoriassa. On aika montakin syytä miksi niin ei suinkaan välttämättä kävisi, mutten niitä nyt tässä ryhdy käymään läpi.)
Yksi – ja pelkään että helpoin – strategia kerätä voittoa tekijänoikeuksien puuttuessa kun on se, että tuotteista tehdään jatkuvasti uusia, takaisinpäin yhteensopimattomia versioita ja niistä tehdään tarkoituksella erittäin lyhytikäisiä. Ei ainakaan ekologisesti hirveän fiksu temppu.
Samaan tapaan kävisi vaikka design-kalusteen kanssa: sillä sekunnilla kun kaluste esitellään jossain arvovaltaisessa design-lehdessä, siitä pusketaan useampi identtinen kopio. Näin muuten tapahtuu jo nyt; syy miksei niitä näy kovin paljon Euroopassa on se, että täällä mallisuoja toimii.
Design-huonekaluissa muuten homma etenee niin, että suunnittelija suunnittelee ehkä 90 % tapauksista huonekalun täysin omalla riskillä ja kustannuksilla, mitkä saattavat esimerkiksi tuolinkin tapauksessa olla melkoiset. Tähän voi hyvin mennä 3-5 vuotta. JOS joku tehdas ottaa sitten huonekalun tuotantoon, suunnittelija saattaa saada siitä 1-3 % provisiota. Suurin osa huonekaluista ei joko myy juuri lainkaan, tai enintään juuri sen verran että kustannukset saadaan hätäisesti takaisin. Muutama harva on jättimenestys. Tekijänoikeudettomassa maailmassa ei olisi jättimenestyksiä, ja kohtuullisestikin menestyvien tulot vähenisivät. Ei varsinaisesti mikään insentiivi innovointiin, IKEA-kaman tekemiseen kylläkin. Eli paljon kuraa nopeasti, välivarastona koti, loppusijoituspaikkana kaatopaikka. Ehkä ”tehokas” yhteiskunta muttei välttämättä sellainen, jossa haluaisin elää.
Tiedemies: ”Sensijaan pidän epätodennäköisenä, että rahaa on kannattavaa kokonaishyvinvointia ajatellen polttaa niin suuria määriä. On totta, että sillä saadaan hienoja värkkejä. Olisiko kuitenkin sillä rahalla saanut aidon kilpailun oloissa aikaan jotain vielä parempaa? Tähän en osaa antaa vastausta, mutta minusta vain pelkkä ykskantainen väite, että näin on oltava, koska me uskomme näin, on huteralla pohjalla.”
Ei se ole pelkästään uskomuksesta kiinni. Minun logiikallani tekijänoikeuksien poistaminen johtaisi yritysten suureen vaihtuvuuteen ja keskimäärin lyhyeen elinikään. Tämä tekisi esimerkiksi hiljaisen tiedon kartuttamisesta aika työlästä. Lisäksi se haittaisi pahasti isompia kehityshankkeita, joita niitäkin kuitenkin tarvitaan jos halutaan radikaalia eikä inkrementaalia parannusta.
Voin tietysti olla tässä logiikassani väärässä.
Mutta otetaan nyt vaikka se iPhone taas esimerkiksi. Minä väitän tätä alaa jonkun verran tuntevana, että sitä ei olisi kehitetty ilman IP-suojauksia. Kuitenkin se taidettiin nostaa useammassakin julkaisussa pitkään aikaan suurimmaksi kehitysaskeleeksi matkapuhelimien saralla. Eli ainakin jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että se oli innovaatio; minä olen sitä mieltä, että sinun maailmassasi sitä ei olisi tehty.
Minusta Applen saama ”ylimääräinen” voitto on ihan hyvä diili siitä, että esimerkiksi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen en enää joudu säännöllisesti tuskailemaan tietokoneen kanssa vaan voin keskittyä vaikka tälläisiä naputtelemaan. Eli sinun maailmasi voisi hyvin olla tehokkaampi, mutta itse saattaisin silti valita mieluummin tämän.
Tiedemies: ”Se, että tosiasiat puhuvat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän “äärimmäisen” position puolesta samaan aikaan kun todellinen poliittinen kehitys menee täysin toiseen suuntaan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyttävää. Niidenkin, jotka patenttisuojaa ja tekijänoikeuksia kannattavat.”
Tästä kehityksestä olen ihan samaa mieltä. Minusta sinä nyt vain olet ajamassa pirua belsebuubin avulla.
Logiikkana tuntuu olevan, että jos x on paha, niin -x:n täytyy olla hyvä, ja vastaväittäjät eivät vain tajua. Mikä on tietysti mahdollista kun en ole niin perehtynyt tähän keskusteluun – mutta silti olen sitä mieltä, että ainakin osa tosiasioista puhuu myös IP-suojauksen puolesta.
Tiedemies: ”En viitsi enää ottaa kantaa tavaramerkkeihin, niistä olen sanottavani sanonut.”
OK, en vain ole huomannut muuta kuin että tavaramerkin kopiointi voitaisiin nähdä petoksena. Tämä vain ei ole kovinkaan kestävä oljenkorsi jos tehdään nuo ”Appleeet” eli ostetaan sama laite samasta tehtaasta ja laitetaan omppulogoon vaikka mato kurkistamaan.
Tiedemies:”Se, että tosiasiat puhuvat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän “äärimmäisen” position puolesta samaan aikaan kun todellinen poliittinen kehitys menee täysin toiseen suuntaan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyttävää.”
No ei kai sun mielipide noista tosiasioista nyt niin merkittävä ole, että kaikkien kansalaisten siitä pitäisi hälyttyä.
”Muuten – jos tekijänoikeudet poistetaan, niin mikä ihme sitten oikeastaan suojaa näitä tavaramerkkejä kopioinnilta? Onko se petos jos komponentitkin tulevat samasta tehtaasta? Vai kannatatko sittenkin osittaista tekijänoikeuden säilyttämistä?”
Kuluttajansuoja, tavaramerkit, mallioikeus ja laki sopimattomatonta menettelyä vastaan. Tekijänoikeuksilla (tai patenttioikeudella) ei ole tämän asian kanssa (välttämättä) mitään tekemistä.
”Esimerkiksi tuo mitä sinä kuittaat kevyesti “pyöräyttämiseksi designerien kautta” on nimenomaan sitä raakaa mutta luovaa tuotekehitystyötä ja yleensä todella, todella paljon sitä.”
Työmäärällä ei ole sinänsä mitään merkitystä patenteista tai tekijänoikeuksista puhuttaessa. Ne määräytyvät uutuuden ja teoskynnyksen perusteella, riippumatta niiden tuottamiseen käytetystä työmäärästä.
Olisi kovasti mukavaa, jos keskustelijat perehtyisivät edes peruskäsitteisiin ja niiden määrittelyihin:
– Tekijänoikeudet
– taloudelliset oikeudet
– moraaliset oikeudet
– Patentti
– Mallisuoja
– Tavaramerkki
Suosittelisin lukemaan esimerkiksi Korpelan kirjoitelman aiheesta:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/immat.html
Kari
Ja voisin nyt ehkä tähän ketjuun huomauttaa vielä senkin, että jonkinasteinen pakkolisenstointi on käytössä jo nykyäänkin. Tietyin rajoitetuin ehdoin tosin.
Patenttilaki, 6 luku, 46 §:
”Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.
…
”
47 §:
”Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.”
Kari
Janne Korhonen: > Kun tiedät aiheesta minua enemmän, niin selitä toki minulle miten tekijänoikeuksien täydellinen poistaminen EI mahdollistaisi näiden yksinkertaisten pikkuviilausten helppoa kopiointia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonosti kannattavaksi investoinniksi?
Minullakaan ei ole esittää asiasta sen laajempaa teoriaa, mutta tulee mieleen ainakin yksittäisiä tapauksia ohjelmistoalalta, joissa käyttöliittymään on panostettu vapaan koodin ohjelmistoissa. Etunenässä näistä lienee Firefox, jonka kehitystä on viime ajat rahoittanut mm. Google ostamalla oletushakukoneen aseman Firefoxissa (suhde lienee viilenemään päin, kun Googlella on nyttemmin oma selaintuote). Koodin lisenssin vapaus ei siis ainakaan kategorisesti estä ammattimaista panostamista käyttöliittymään. Se suuri suljetun koodin kilpailija on myös osin kopioinut Firefoxin käyttöliittymää, mutta eipä tuo ole estänyt Firefoxin markkinaosuuden kasvua.
Se, että vapaan koodin ohjelmissa käyttöliittymät ovat usein hiomattomia ja joskus vallan luokattomia, on mielestäni enemmän tekijäporukan kulttuurin seuraus kuin mikään luonnonlaki. Sinänsä mikään ei estä tekemästä käyttöliittymiä vaikka vapaaehtoistyönä. Usein vaan ohjelmoijat eivät ole erityisen hyviä käyttöliittymien suunnittelijoita ja heidän on myös vaikea katsoa omaa tekelettään tavallisen tallaajan silmin, kun oikeasti ymmärtävät ohjelman sisäistä toimintaa. Vapaan koodin kentällä myös useimmiten puuttuu johtajan komento, joka määräisi mitä laajempia periaatteita käyttöliittymässä noudatetaan. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja monessa projektissa käyttöliittymään nykyään panostetaan aivan tosissaan.
Artturi (ja Tommi H), olemme ilmeisesti yhtä mieltä että perustutkimus on etupäässä verorahoitteista. Kyllä, isoimmat IT-talot tyyliin IBM:n rahoittaa sitä jonkun verran, IBM:n takoo keskimäärin konsulttiarmeijallaan joka ikisestä teknisestä muutoksesta joka tapauksessa rahaa, eli sen kannalta se pystyykö se rahastamaan suoraan tutkimustuloksilla ei ole niin tärkeää. Tämä kuitenkin koskee vain lähinnä IBM:ä.
Minusta on kuitenkin selvää että tietotekniikan perustutkimuksen rahoitus on täysin riittämätöntä, meillä on aivan liikaa ihmisiä väkertämässä sadattakolmatta kloonia samasta softasta ja aivan liian vähän väkeä tekemässä jotain kloonattavaa. Ratkomattomia ongelmia on vaikka kuinka, rinnakkaislaskenta yleensä kenttänä, liukulukujen epätarkkuudet, useamman koneen tiedostojärjestelmät…
UNIX-variantit seuraavat toisiaan vuoden kahden viiveellä, johonkin tulee jotain uutta ja muut kopioi, mikä on sinänsä hyvä asia. Se ensimmäinen nyt ei vaan yleensä ole Linux ainakaan palvelinpuolella, jhan mainio käyttöjärjestelmä toki.
Ja Korhonen, se että voidaan tehdään design edellä edellyttää että perustekniikassa on tehoja ja vakautta niin hyvin ettei niistä tarvitse murehtia. Jos puhutaan vaikka tietokonetehostetusta todellisuudesta, tyylin lasit jotka muokkaavat niiden läpi näkyvää, niin lasketatehon/ohjelmointitekniikan pullonkaulat pitää ratkoa.
Täytynee perehtyä tähän asiaan paremmin, olen tässä tehnyt sen perimmäisen virheen että innostun liikaa :).
Joka tapauksessa, pari kommenttia.
Kari: ”Työmäärällä ei ole sinänsä mitään merkitystä patenteista tai tekijänoikeuksista puhuttaessa. Ne määräytyvät uutuuden ja teoskynnyksen perusteella, riippumatta niiden tuottamiseen käytetystä työmäärästä.”
Tämän kai pitäisi olla ilmiselvää. Tahdoin lähinnä sanoa, että on olemassa selkeästi lisäarvoa tuottavia innovaatioita, jotka ovat teknisesti melko triviaaleja mutta voivat vaatia hyvin paljon työtä eli ne ovat kalliita investointeja yritykselle.
Jos näiden suojaaminen kiellettäisiin JA kopiointi olisi tuotteen elinkaareen nähden nopeaa, mielestäni yrityksellä olisi aika vähän insentiiviä kehittää radikaaleja uudistuksia. Kilpailijat kun toimisivat huomattavasti pienemmillä tuotekehityskustannuksilla.
Kari: ”Kuluttajansuoja, tavaramerkit, mallioikeus ja laki sopimattomatonta menettelyä vastaan. Tekijänoikeuksilla (tai patenttioikeudella) ei ole tämän asian kanssa (välttämättä) mitään tekemistä.”
Myönnän tötöileväni käsitteiden kanssa. Itse taidan tarkoittaa suurimman osan ajasta yleisesti immateriaalioikeuksia. Yritin kysyä siis tuolla ylempänä, puhutaanko nyt nimenomaan patenteista vai yleisemmin immateriaalioikeuksista.
Mikko H: Firefox-esimerkki on muuten hyvä. Open source-kehityksessä ongelmana on ansaintalogiikan ongelmien lisäksi se, että se ei taivu oikein kovin hyvin fyysisten tuotteiden suunnitteluun, varsinkaan silloin jos tuotteilla on esim. tietynlaisia suorituskyky- tai turvallisuusvaatimuksia. OS saattaa kyllä olla tulossa entistä vahvemmin fyysiseenkin maailmaan, varsinkin jos pikavalmistusmenetelmät halpenevat; ponoko.com ja Arduino-kontrollerin ympärille rakentuneet yhteisöt ovat hyviä esimerkkejä.
OS:lle ja tehokäyttäjien itsensä tekemälle tuotekehitystyölle on ehdottomasti paikkansa. Se vain ei toimi ihan kaikkiin kehityshaasteisiin, ja tuo vaikeus nähdä oma lapsi ulkopuolisen silmin on monessa kohtaa aikamoinen ongelma.
tpyyluoma: ”se että voidaan tehdään design edellä edellyttää että perustekniikassa on tehoja ja vakautta niin hyvin ettei niistä tarvitse murehtia.”
Näinhän se juurikin on. AR ei olekaan vielä kypsää teknologiaa, mutta esimerkiksi peruspuhelin alkaa jo olemaan.
Hyvä keskustelu kuitenkin. Pitää perehtyä IPR-asiaan tarkemmin, ihan ammatillisen pätevyyden kehittämisen nimissä.
Yksi juttu mikä jäi vähän vaivaamaan on se, johtaisiko immateriaalioikeuksien radikaali rajoittaminen entistä lyhytikäisempiin tuotteisiin. Tätä kehitystä pitäisi jotenkin kyetä kääntämään toiseen suuntaan mikäli aiomme tällä pallolla viihtyä.
Ymmärsinkö oikein: uskot, että IP-oikeudettomassa maailmassa lääkeyritykset tekevät vapaaehtoiset sopimukset kustannusten jakamisesta lääkkeiden kehitystyössä, jotta ylipäänsä syntyisi uusia lääkkeitä? Kaunis ajatus, mutta kuinka realistinen?
Lääkeyhtiöt hyötyvät siitä, että heille tulee uutta myytävää. Uuden lääketehtaan pistäminen pystyyn on kaikkea muuta kuin triviaali tehtävä. Lääketehtailla on jo nyt kaikenlaisia esteitä tulla markkinoille, jotka eivät mitenkään liity tekijänoikeuksiin. Ne on yleensä pystytetty siksi, että halutaan taata lääkkeiden laatu.
En ole argumentoinut sen puolesta, että joku Jaskan autotalliin pystyttämä metamfetamiinilafka saisi alkaa tehdä geneerisiä lääkkeitä. Se ei ole laillista nytkään, eikä tällä ole mitään tekemistä patenttien kanssa.
Tekijänoikeudettomassa maailmassa ei olisi jättimenestyksiä, ja kohtuullisestikin menestyvien tulot vähenisivät.
Jättimenestykset ovat merkki markkinoiden toiminnan häiriöstä. Toimivilla markkinoilla – jotka ovat siis perusedellytys sille, että markkinatalous on markkinatalous, eikä mikään feodaalitalous tai sosialismi tai kleptokratia tms. – yritysten voitot ovat juuri ja juuri sen suuruiset, että ne kattavat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.
Jättimenestys tarkoittaa voittoja, jotka ovat moninkertaisesti tämä. Kielloilla ja rajoituksilla luodaan jättimenestyksiä. Esimerkiksi kansainvälinen huumekauppa on jättimenestys.
Suuret voitot houkuttelevat suuria pääomia. Laillisissa tuotteissa suurten megavoittojen mahdollisuus tarkoittaa suuria riskejä, jotta pääomamarkkinoilla olisi tasapaino; minkään alan voitot eivät voi olla pitkään massiiviset, vaan pääomaa virtaa lisää, kunnes voitot ovat riskikorjattuna suunnilleen samat kuin muuallakin.
Tämä on monopolisoinnin yksi pahimpia seurauksia. Microsoft on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, mitä monopolisoinnista pahimmillaan seuraa: teknisesti ja käytettävyydeltään alempiarvoinen tuote, rent-seekingiin käytetään enemmän rahaa kuin tuotekehitykseen jne.
Apple on hyvä esimerkki tässäkin suhteessa kilpailijasta. Se panostaa designiin ja käytettävyyteen, mutta se on suunnilleen ainoa, joka niin todella tekee. Markkinat ovat differentoituneet niin, että koleaa ulkonäköä kaipaavat ja sosiaalista statusta signaloivat ostavat Applen tuotteita. Tässä markkinasegmentissä Applella on liki monopoli.
Esitetyt argumentit monopolistien suuremmasta pitkäjänteisyydestä, paremmasta kyvystä panostaa tuotekehitykseen ja kyvystä säilöä hiljaista tietoa, eivät ole uusia ja ne on esittänyt aikanaan mm. Joseph Schumpeter. Eli ei niitä voi kättä heilauttamalla ohittaa.
Puutun tässä kuitenkin taas yhteen virheelliseen ceteris paribus– oletukseen. Yllä väitettiin, että iPhone olisi piratisoitu nopeasti, koska sitä mainostettiin niin paljon etukäteen. Jos sillä ei olisi ollut laajaa IP-suojaa, niin ennakkomainonnassa olisi pidetty huoli, ettei se auta tuotteen kopioinnissa yhtään.
Tavaramerkkiin ja mallisuojaan on yllä kiinnitetty huomiota, joten siitä en puhu lainkaan. (Jälkimmäisen suhteen kantani ei ole vielä edes selvä, todennäköisesti pidän mallisuojaakin ei-toivottavana)
Vielä lisäys edelliseen:
Linkki:
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article314390.ece
Taloustieteellisesti ajatellen noin massiiviset voitot vielä näin kauan tuotteen lanseeraamisen jälkeen ovat selvä merkki markkinoiden epäonnistumisesta.
En tarkoittanut geneerisiä lainkaan, vaan liiketoiminnan ja pääomien sitomisen mielekkyyttä ehdottamassasi mallissa, sekä siihen sisältyvää ongelmaa testausputkeen valittavista tuotteista.
Lääkeyritysten kova himo tuottaa tuotteita pysyäkseen elossa vaatii kovasti rahaa, mutta raha ei tule pyynnöstä, vaan harkintansa mukaan. Yhteinen testaus tarkoittaa käytännössä myös sitä edeltävän T%K-osuuden jakamista jo hyvin varhaisessa vaiheessa kaikkien alan toimijoiden kanssa, ts. T&K-vaiheen sosialisointia. Tällöin lääkeyrityksiin tehdyistä investoinneista 15-20 % menisi yhteiseen kassaan, ja eri lääkeyritykset kilpailisivat markkinoinnissa, tuotannossa ja jakelussa. Luulenpa, että lopputuloksena markkinoinnin viemä raha kasvaisi entisestään – ellei sitten kävisi niin, että lääkeyritykset alkaisivat kärsiä rahan puutteesta.
Tiedemies:
”Jättimenestykset ovat merkki markkinoiden toiminnan häiriöstä. Toimivilla markkinoilla – jotka ovat siis perusedellytys sille, että markkinatalous on markkinatalous, eikä mikään feodaalitalous tai sosialismi tai kleptokratia tms. – yritysten voitot ovat juuri ja juuri sen suuruiset, että ne kattavat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.”
Noniin, päästiinhän sitä tähän asian ytimeen. ”Näin siis teoriassa.”
Itse alan kallistua sille kannalle, että tasapainoasetelmiin perustuva klassinen talousteoria olisi heivattava sinne missä aurinko ei paista. Tämä ei ole ihan pelkästään vitsi; Beinhockerin Origin of Wealth käsittelee tätä vähän paremmin kuin mihin minä ikinä pystyn. Mutta ihanko tosiaan pitää paikkansa, että innovatiivisuutta yleensä lisäisi se, että yritysten voitot rajoittuisivat aina pääomien vaihtoehtoiskustannuksiin?
Maailmassa, jossa yhdeksän kymmenestä uuden tuotteen lanseerauksesta on taloudellisia floppeja?
Tuotekehitystähän ajaa nimenomaan se, että tavoitellaan noita massiivisia voittoja. Niiden toivossa uskalletaan ylipäätään panostaa tuotekehitykseen ja hyväksyä se, että virheitäkin sattuu. Niiden toivossa Schumpeterin luovaa tuhoa tehdään aloittavissa yrityksissä olemattomilla palkoilla.
Kyllä, pitkällä aikavälillä voitot tasoittuvat. Mutta kysymys onkin, kuinka pitkällä? Ehtiikö siinä ajassa saamaan niin paljon rahaa, että panostus kannattaa?
On ihan OK jos kannatat monopolien purkamista siksi että monopolit ovat aina ja kaikessa pahoja, tai että markkinat toimisivat tehokkaammin jos esimerkiksi patentteja ei olisi. Mutta onko tosiaan niin (en tiedä, kun kansista olen lukenut vain kolme kurssia joskus kauan sitten) että yritysten rajoittaminen ”normaaliin” voittoon ja megavoittojen mahdollisuuden poistaminen voisi lisätä innovatiivisuutta? Sitähän esimerkiksi tuolla ylempänä esität.
Ettet vain keskittyisi yksittäistapauksiin á la Microsoft?
”Yllä väitettiin, että iPhone olisi piratisoitu nopeasti, koska sitä mainostettiin niin paljon etukäteen. Jos sillä ei olisi ollut laajaa IP-suojaa, niin ennakkomainonnassa olisi pidetty huoli, ettei se auta tuotteen kopioinnissa yhtään.”
Hetkinen…
miten siitä olisi pidetty huoli? ”Meiltä tulee kohta uusi tuote, joka on tosi hyvä, muttemme kerro siitä mitään. Osta!”
iPhone vuodettiin näppäränä julkisuustemppuna 6 kk etukäteen koska sen lupahyväksyntä meni seuraavana päivänä FCC:lle. FCC:n dokumentit ovat julkisia. Esimerkiksi Nokian uusista puhelimista saadaan varma tieto sitä kautta.
Eikä sillä ole edes mitään väliä. Se *pahin* skenaario on se, että tuote piratisoidaan jo ennen lanseerausta. Se, että se piratisoidaan vasta viikon kuluttua, ei ole kuitenkaan ihan hirveän paljon parempi.
Eli onko yllä esittämässäni logiikassa IPR:ttömästä maailmasta jotain puutteita?
Tiedemies:”yritysten voitot ovat juuri ja juuri sen suuruiset, että ne kattavat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.”
Riippuu täysin riskeistä.
TM ”Taloustieteellisesti ajatellen noin massiiviset voitot vielä näin kauan tuotteen lanseeraamisen jälkeen ovat selvä merkki markkinoiden epäonnistumisesta”
Eli mikään ei voi olla hyvää pidempään, vaan jatkuvasti on tultava jonkun joka on parempaa?
Ymmärrän kyllä arguemtin ”Taloustieteellisesti ajatellen noin massiiviset voitot…” kaikessa loogisuudessaan mutta samalla se on samaa sarjaa väitteen ”Mozartin jatkuva suosio todiste musiikin (tekijöiden) rappiosta”, eli joillain tavoin ajatellen on yhä mahdollista olla teoriassa oikeassa ja käytännössä väärässä – niin, että teoriassa on virhe, ei todellisuudessa.
Jotkut kutsuvat tätä perspektiiviharhaksi. Ja se taas yleensä korjaantuu…
Ode: ”onko keksintö täysin omaperäinen vai onko patentoija vain viikon kilpailijoitaan edellä.”
Ei valtion kannata ruveta arvioimaan lisenssin hintaa tuolla perusteella. Paljon neutraalimpaa on, että valtio antaa vain viikon patentin – siis patentin vain siihen asti, kunnes asia olisi muutenkin keksitty.
Paras olisi kai kuitenkin, että patentteja ei olisi. Nyt niiden olemassaolo saa aikaan, että
– pienet yritykset eivät uskalla tehdä mitään, kun kumminkin jokin iso saattaa olla patentoinut jotain siitä – tai ainakin ison juristit voittavat oikeusjutun asiasta,
– olemassa olevien keksintöjen päälle ei voi rakentaa, kun patentit kieltävät sen.
Samoilla perusteilla tekijänoikeuksien lakkauttaminen tekisi tietokirjojen tuotannon halvemmaksi: soveltuvan kaman voisi kopsata parhaista lähteistä ja lisätä itse vain sen, mikä aidosti on uutta sen sijaan, että siitä kaikesta muusta kirjoittaisi jotain keskinkertaista.
Janne Korhonen:”Noniin, päästiinhän sitä tähän asian ytimeen. “Näin siis teoriassa.”
Itse alan kallistua sille kannalle, että tasapainoasetelmiin perustuva klassinen talousteoria olisi heivattava sinne missä aurinko ei paista.”
Ei kannata heivata sitä klassista talousteoriaa minkään Tiedemiehen väärinkäsityksen takia sinne missä aurinko ei paista. (Ei sillä etteikö sitä kannattaisi heivata muista syistä…)
Suuret voitot eivät ole merkki markkinoiden epäonnistumisesta, jos niitä tasapainottaa myös suuret riskit. Ei kai kenestäkään ole ihmeellistä, että lottovoittajan tuotto pääomalle on aivan omaa luokkaansa kaikkien lottoajien joukossa.
Kirjoitin: “Taloustieteellisesti ajatellen noin massiiviset voitot [Applen iPhone] vielä näin kauan tuotteen lanseeraamisen jälkeen ovat selvä merkki markkinoiden epäonnistumisesta”
Eli mikään ei voi olla hyvää pidempään, vaan jatkuvasti on tultava jonkun joka on parempaa?
Tämä on täysin kehämäinen argumentti. Ei tarvitse tulla parempaa, vaan kilpailija. Sitä ei tule, kun on monopoli, joka taataan miinoittamalla tuote patenteilla ja suojaamalla se ties millä muilla IPR-ketkuiluilla.
Tässä ei tarvita mitään ihmeellistä taloustiedettä, tämä voidaan tarkastella ihan minkä tahansa viitekehyksen kautta, klassinen, itävaltalainen, behavioristinen jne. Kaikki kertovat teille saman asian: Jos jollakin markkinoilla on massiivisia voittoja tahkottavana, niin ihmiset haluavat osalliseksi näistä voitoista. Ja he pistävät lusikkansa soppaan. Ja kun pistävät, niin voitotkin pienenevät, kun on yrittäjää jos jonkinlaista. Ei heti, mutta jossain vaiheessa.
Paitsi jos estetään kilpailu. Kuten IPR-rosvous, kuten nyt esimerkiksi, patentit, tekevät. iPhoneja on ollut markkinoilla nyt mitä, reilu vuoden. Se myy kuin häkä ja hillittömällä katteella. Moni haluaisi tällaisille markkinoille osingoille ja moni tekisi tuotteita, jotka ajavat suunnilleen saman asian.
Ja parempiakin, melko varmasti. Esimerkiksi sellaisen, johon voi vaihtaa akun.
Iphonella ei ole kilpaijoita?
Lasketaanko Nokia kilpailijaksi?
Millä tahansa inhimisellä tai luonnollisella mittarilla vuosi on myös hävyttömän lyhyt aika, mikäli on tarkoitus tarkastella minkään muun kuin bakteerikasvuston määrää ja laatua.
Tavallaan jo tämän keskustelun seuraaminen antaa vastauksen kysymyskeen, minkä tähden usko markkinoiden rationalisuuteen on irrationaalinen ja utopistinen? Markkinat tuskin ovat huomattavasti kuluttajia rationaalisempia.
Mistä päästään siihen, että vaikka itsensä ja designinsa häijyillä patenteilla linnoittanut apple tahkoaa voittoa tuotteella, joka on jo vuoden verran antiikkinen, niin tervetuloa maailmaan, jossa ihmiset ovat irrationaalisen brandi-uskollisia, ovat katellisia kavereittensa iphoneista, eivätkä varmaankaan kehtaisi esitellä e.m. ystävilleen ipplen aphonea, vaikka sellaista olisi jo muutama kuukausi kaupattu riippumatta siitä olisiko siinä vaihdettava akku vai ei. Jokunen intoilija kyllä löytyisi, jotka julistaiisivat ipplen paremmuutta appleen verrattuna, mutta niinhän siinä aina käy, että joku tahtoo olla erilainen, järkevää tai ei. Se heille suotakoon.
”Iphonella ei ole kilpaijoita?
Lasketaanko Nokia kilpailijaksi?”
Tai RIMin Blackberry joka myi Q4/2008 Yhdysvalloissa tuplasti jo 18kk markkinoilla olleen iPhonen verran. Jos vertaa nykytilannetta siihen Windows Mobile Pocket PC -kuraan mitä kosketusnäytöllistä smartphonea haluavalle ennen iPhonea oli tarjolla, sanoisin että tältä osin markkinat toimivat vallan loistavasti.
”patenttioikeuteen liitettäisiin aina lisenssimaksu”
Jos patentin hinta sidotaan lisenssimaksun suuruuteen niin pieni keksijä voisi pienellä rahalla julkaista pieniä keksintöjä ja isojakaan keksintöjä ei voi sulkea kassakaappiin.