Lääkepatenteista voisi luopua

Lääkkei­den paten­toin­ti tuot­taa enem­män hait­taa kuin hyö­tyä – tai san­o­taan, että se tuot­taa lääkkei­den markki­noin­ti­in hyvin haaskaa­van peli­te­o­reet­tisen tilanteen. Nykyti­lan ongelmia ovat:

 1)      Lääk­keet hin­noitel­laan pois kehi­tys­maid­en köy­hien markki­noil­ta. Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi min­ulle eräässä tilaisu­udessa, että jos kuusi patent­tia vapau­tu­isi, Int­ian ter­veysti­lanne paranisi olennaisesti. 

2)      Lääkey­htiöi­den tutkimus­toim­inta suun­tau­tuu nyt väärin. Kyse ei ole vain siitä, että lääkkeitä kehitetään rikkaiden maid­en elin­ta­so­sairauk­si­in ja jätetään malar­i­ankaltaiset tau­dit tutki­mat­ta. Väärin suun­taus­ta on sekin, että kun ensin kek­sitään, että sta­ti­init aut­ta­vat koles­teroli-ongelmi­in, jokainen yrit­tää kehit­tää oman sta­ti­inin­sa yrit­tämät­tä edes väit­tää, että se olisi jotenkin aiem­pia parem­pi: tarkoi­tus on vaan päästä mukaan kakun­jakoon. sepel­val­ti­mo­taudin ehkäisyyn. Näistä rin­nakkaissta­ti­ineista ei ole san­ot­tavaa hyötyä.

3)      Lääkkei­den kehi­tyk­sen rahoit­ta­vat tosi­asi­as­sa OECD-maid­en veron­mak­sa­jat, eivät tasan, vaan siinä suh­teessa, kuin­ka paljon niiden mais­sa kyseistä lääket­tä käytetään patentin voimas­saolon aikana. Tämä johtaa hyvien lääkkei­den selvään alikäyt­töön. Moni ihmi­nen sairas­taa turhaan.  Esimerkik­si ns. biol­o­gisia reumalääkkeitä, jot­ka aivan oikeasti aut­ta­vat reumaan, annetaan Suomes­sa noin tuhan­nelle poti­laalle, vaik­ka tarvet­ta olisi antaa itä kymmenelle tuhan­nelle. Jos lääk­keen käyt­tö kymmenek­er­tais­tet­taisi­in mut­ta hin­ta pudotet­taisi­in viides­osaan, lääkey­htiön voitot kas­vaisi­vat ja paljon enem­män olisi tyy­tyväisiä potilaita.

Lääkkei­den myyn­ti ei ole mitään markki­na­t­alout­ta, kos­ka yhteiskun­ta mak­saa hin­nan jok­seenkin kokon­aan kalli­iden lääkkei­den osalta. Olisi paljon parem­pi, jos OECD-maat vaik­ka ostaisi­vat paten­tit pois lääkey­htiöistä, jon­ka jäl­keen lääkkei­den hin­nat läheni­sivät valmis­tuskus­tan­nuk­sia; putoaisi­vat siis mur­to-osaan entis­es­tä. Tämä ei mak­saisi OECD-maille nyky­istä enem­pää, mut­ta ter­veyt­tä saataisi­in enemmän.

 Veron­mak­sa­jat voisi­vat ottaa suurem­man vas­tu­un lääkkei­den kehit­tämis­es­tä, jol­loin myös lääke­tutkimus suun­tau­tu­isi järkeväm­min.  Eräs kom­pro­mis­si olisi, että lääkkei­den tur­val­lisu­usko­keet oli­si­vat veron­mak­sajien vas­tu­ul­la. Tässä mallis­sa myön­net­täisi­in halpo­ja patent­te­ja; patent­ti, joka voisi kyl­lä olla voimas­sa 20 vuot­ta, mut­ta jos­sa olisi melko alhainen pakkolisen­soin­ti­mak­su, jol­loin patent­ti ei nos­taisi lääk­keen hin­taa kohtuuttomasti.

46 vastausta artikkeliin “Lääkepatenteista voisi luopua”

  1. Hyvä kir­joi­tus.

    Irkkikeskustelus­sa huo­mautet­ti­in, että pakkolisenssit oli­si­vat johdan­nais­lääkkei­den kannal­ta han­kalia. Lääke joka käyt­tää hyväk­seen lääkkeitä A‑E saa niskaansa viisinker­taisen lisenssi­mak­sun lääk­keeseen A verrattuna.

    Tätä voisi koet­taa vält­tää määrit­telemäl­lä pakkolisenssi­in jonkun ylära­jan sille, miten iso osa kus­tan­nuk­sista saa muo­dos­tua lisenssi­mak­su­ista. Jos tämä osu­us uhkaisi kas­vaa liiak­si, kaven­taisi­vat lisäjo­hdan­naiset muiden oikeu­de­n­o­mis­ta­jien pot­tia hin­nan nos­tamisen sijaan. Siinä taas olisi omana ongel­manaan, että se kan­nus­taisi han­kki­maan mah­dol­lisim­man suuren määrän eri lääkepatent­te­ja. Parem­pi kom­pro­mis­si, mikäli sel­l­ais­taan halu­taan, olisi kir­ja­ta laki­in mah­dol­lisu­us sille että val­tio ostaa patentin kiin­teään hin­taan pois.

    1. Irkkikeskustelus­sa huo­mautet­ti­in, että pakkolisenssit oli­si­vat johdan­nais­lääkkei­den kannal­ta han­kalia. Lääke joka käyt­tää hyväk­seen lääkkeitä A‑E saa niskaansa viisinker­taisen lisenssi­mak­sun lääk­keeseen A verrattuna.

      Lääkepaten­teis­sa paten­toidaan jokin molekyyli. Toki on yhdis­telmälääkkeitä, esimerkik­si tule­hduskip­ulääke yhdis­tet­tynä kofei­ini­in, mut­ta tämän ongel­man vaiku­tus on mitätön. Kän­nykkä­te­ol­lisu­udessa asia on aivan toinen.

  2. Ongel­mana on var­maankin lähin­nä se, että Yhdys­val­lois­sa veron­mak­sa­jat eivät mak­sa lääkkeitä (pait­si van­huk­sille, joka tietysti kat­taa aika ison lääke­potin), niin heil­lä verot nousi­si­vat jos OECD ostaisi paten­tit pois. Mut­ta voisiko ajatel­la että näitä patent­te­ja ostet­taisi­in vaik­ka EU tasol­la pois? Kai sekin auttaisi?

  3. Osmo: “Lääkkei­den kehi­tyk­sen rahoit­ta­vat tosi­asi­as­sa OECD-maid­en veron­mak­sa­jat, eivät tasan, vaan siinä suh­teessa, kuin­ka paljon niiden mais­sa kyseistä lääket­tä käytetään patentin voimas­saolon aikana.”

    Saman lääk­keen hin­ta vai­htelee mait­tain huimasti.
    Vai­moni käyt­tämä ast­malääke( valm. AstraZene­ga) mak­saa Suomes­sa mon­ta ker­taa enem­män kuin Aus­tralias­sa. Eli suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat osal­lis­tu­vat Astran lääkkei­den kehi­tyk­seen avokä­tisem­min kuin Aus­tralian veronmaksajat.
    Muis­taak­seni lääk­keen kokon­aish­in­ta on Ruot­sis­sakin alhaisem­pi kuin Suomessa.

    Mik­si näin? Lääke­laitosko Suomes­sa määrit­telee lääkkei­den hinnat?

  4. Tässä suht­es­sa lääkete­htailu on kuin vaku­u­tuk­set — on kan­nat­tavam­paa olla ajat­telemat­ta asi­akkaan etua.

    (Mitenkäs muuten lääkärit? Taitaa olla parem­min kil­pail­tu ala?)

  5. Tietysti olisit voin­ut olla tyl­sä ja sanoa sille intialaiselle min­is­ter­ille, että ydi­naseo­hjel­man hin­nal­la kaik­ki Int­ian ter­veysongel­mat olisi ratkaistu. 

    Jostain julka­is­us­ta luin, että lääkete­htaat kikkail­e­vat muut­ta­mal­la yhtä molekyyliä lääk­keen rak­en­teessa niin, että lääke onkin yht’äkkiä aivan uusi ja paten­toi­vat tuo­tok­sen­sa. Nyt voi tietenkin kysyä, mik­si kehi­tys­maat eivät tee tuo­ta yhtä molekyylimuu­tos­ta ja paten­toi lääket­tä ja jaa sitä kaikille maail­man köy­hille ja sairaille?

  6. Tuo patent­tien kansal­lis­t­a­mi­nen ei ota yhtä asi­aa huomioon: miten varmis­te­taan, että sijoit­ta­jat edelleen tien­aa­vat lääkkei­den kehit­telystä. Jos tätä ei varmis­te­ta, niin lääkkei­den kehit­te­ly lop­puu äkkiä kokon­aan. Tässä oli siis tuon ajat­telun heikko kohta.

    1. Juhalle:

      Lääketi­eteel­lis­es­tä tutkimuk­ses­ta huo­mat­ta­va osa, ellei selvä enem­mistö, tehdään julkisen rahoituk­sen turvin jo nyt. Kos­ka veron­mak­sa­jat sen joka tapauk­ses­sa rahoit­ta­vat lääkeko­r­vausten kaut­ta, vas­tu­un myös lääke­tutkimuk­sen rahoituk­ses­ta voisi antaa yhteiskunnalle.

      Tai sit­ten tehdään niin, että patent­ti kyl­lä myön­netään, mut­ta siihen liitetään pakkolisenssoint­ti niin, ettei patentin­halti­jal­la ole molekyyli­in yksi­noikeut­ta, mut­ta se voi rahas­taa jonkin kohtu­ullisen kor­vauk­sen lääket­tä valmis­tavil­ta kilpailijoiltaan.

  7. Työjärjestyspuheen­vuoro!

    Tämä imma­te­ri­aalioikeuk­sien suo­jas­ta käy­ty keskustelu on ollut vilka­s­ta ja var­masti hyödyllistäkin.

    Mut­ta mitkä oli­si­vat esim. Suomen mah­dol­lisu­udet käytän­nön tasol­la muut­taa edes jotakin nykyis­es­tä tilanteesta? Voisimme kaiketi lakkaut­taa omiene säveltäjiemme ja kir­jail­i­joidemme tek­i­jänoikeudet Suomes­sa ja kek­si­joidemme pitäisi hakea sit­ten kan­sain­välisiä patentteja? 

    Vai pitäisikö mei­dän saa­da esim. EU ymmärtämään uusia aika? Ja riit­täisikö sekään, jos EU halu­aisi luop­ua kaik­ista imma­te­ri­aalioikeuk­sista? USA, Japani jne? Eli onko tämä käytän­nössä niin taivaan­ran­nan maalailua, että ei oikeas­t­aan kan­nat­taisikaan hiho­jaan polttaa.

    Touko Met­ti­nen

  8. anonyy­mi: “Tässä suht­es­sa lääkete­htailu on kuin vaku­u­tuk­set – on kan­nat­tavam­paa olla ajat­telemat­ta asi­akkaan etua.

    (Mitenkäs muuten lääkärit? Taitaa olla parem­min kil­pail­tu ala?)”

    Niin, kun 1800–1900 ‑luvuil­la luoti­in ter­vey­den­huolto­jär­jestelmiä ja niiden rahoi­tus­ta, siihen saak­ka yksi­ty­is­prak­ti­ikkaa pitäneet leku­rit ja ilman julk­ista ohjaus­ta toim­i­neet apteekkar­it oli­vat suurim­pana kan­tona kaskessa. 

    Muis­tankos oikein, mut­ta Suomes­sa, Sveit­sis­sä ja USA:ssa oli em. taho­jen edus­mi­esten ja jär­jestö­jen vaiku­tus­val­ta eri­tyisen suuri. Jäl­jet näkyvät vieläkin.

  9. Fil­lari­ton: “Nyt voi tietenkin kysyä, mik­si kehi­tys­maat eivät tee tuo­ta yhtä molekyylimuu­tos­ta ja paten­toi lääket­tä ja jaa sitä kaikille maail­man köy­hille ja sairaille?”

    Patent­ti on val­tion myön­tämä ja usei­den maid­en patent­ti­lain­säädän­nössä on val­ti­ol­la mah­dol­lisu­us yksipuolis­es­ti mitätöidä patent­ti yleisen edun nimis­sä. Tätä on tietysti tapah­tunut aika vähän. Joku/jotkut Etelä-Amerikan maat taan­noin väläyt­tivät huip­pukalli­iden AIDS-lääkkei­den patent­tien mitätöin­tiä ja ryhtymistä valmis­ta­maan tuot­tei­ta itse ilman kor­vauk­sia yhdys­val­ta­laisille ja euroop­palaisille lääke­fir­moille. Län­si­maid­en lääke­te­ol­lisu­us tietysti nousi taka­jaloilleen ja kom­pro­missi­na tuli pakote­tuk­si pudot­ta­maan hin­to­jaan köy­hissä mais­sa. En muista, aloit­tiko kukaan omaa geneeristä valmistusta.

    Lääkepatent­te­ja on eri­laisia, osa kat­taa suku­lais­molekyylien rak­en­tei­ta, osa ei. Siinäkin tapauk­ses­sa, että muut­ta­mal­la päästään kiertämään patent­ti, rak­en­teen muu­tos muut­taa myös ainakin osaa lääk­keen omi­naisuuk­sista (esim. pois­tu­mista elim­istöstä tms.) jol­loin uusi ver­sio pitäisi lait­taa uudelleen kli­in­is­ten testien läpi. Täl­laiseen ei köy­him­mil­lä mail­la liene resursse­ja ja/tai poli­it­tista tah­toa, vaik­ka tes­tauk­sen vaa­timuk­set eivät olisikaan esim. yhdys­val­ta­laisel­la tasolla.

    Oma lukun­sa on sit­ten se, että kli­in­isiä teste­jä tehdään mm. pako­laisleireil­lä, ja osas­sa näistä on puh­taasti kau­pal­liset intres­sit asial­la, eikä esim. pako­lais­ten itsen­sä kannal­ta tarpeel­lis­ten rokot­tei­den tms. testaus.

    1. AIDS-lääk­keet ovat hyvä esimerk­ki patent­ti­hin­noit­telun eet­tis­es­tä puoles­ta. Tehokas lääk­i­tys mak­soi aikanaan noin kymme­nen tuhat­ta euroa vuodessa, mikä vei sen täysin kehi­tys­maid­en ulot­tumat­tomi­in. Brasil­ia uhkasi aloit­taa genee4risen valmis­tuk­sen luvat­ta, kun maas­sa oli muis­taak­seni noin miljoona HIV-posi­ti­ivista. En muista aloit­tiko se, kos­ka asi­at sai­vat toisen­laisen kään­teen. Yhdys­val­lat joka tapauk­ses­sa syyt­ti Brasil­i­aa voimakkaasti, mut­ta sen jäl­keen USA:ssa ilmeni tusi­nan ver­ran pernarut­to­ta­pauk­sia, ja maa mitätöi oitis eurooppalaisen
      pernarut­tolääk­keen patentin. 

      Siinä välis­sä Clin­tonin hallinto puut­tui AIDS-lääkkei­den hin­noit­telu­un. Huhu­jen mukaan pres­i­dent­ti uhkasi niitä lääkepatent­tien laa­jamit­taisel­la mitätöimisel­lä, elleivät kehi­tys­maat ala saa­da halpo­ja AIDS-lääkkeitä. Joidenkin lääkkei­den hin­ta alen­tui tuol­loin 97 pros­ent­tia, mikä myös ker­too omaa kieltään hin­noit­telun periaatteista.

  10. Paten­tit pitäisi lopet­taa lääkkeis­sä heti. Lop­puisi tuoteke­hit­te­ly, vaan eipä tarvit­sisi kuun­nel­la jatku­vaa suri­naa lääkkei­den kalleud­es­ta, hin­tad­if­fer­oin­nista, kor­rup­toituneista lääkäreistä, kehi­tys­maid­en ongelmista, apteekkarei­den suurista tuloista, hyvän näköi­sista lääke-esit­telijöistä, jne. jne. Turha ajatel­la ihmisiä, jot­ka eivät ole vält­tämät­tä vielä syntyneetkään.

  11. Yksinker­tainen rahoi­tus­ratkaisu: kaikkien patent­ti­va­paiden lääkkei­den myyn­nistä per­itään vero jol­la mak­se­taan patent­tien (pakko)lunastuksen kulut Kokon­aistaloudel­lis­es­ti hyvin paljon halvem­paa, eli tuo vero tuskin olisi edes kovin suuri. Sijoit­ta­jien kannal­ta muut­tuisi oikeas­t­aan vain se että saa könt­täko­r­vauk­sen eikä jatku­vaa kas­savir­taa, ja toisaal­ta ei kan­nat­taisi sijoit­taa rin­nakkaislääk­keen jol­la ei ole eroa toiseen tuot­teeseen kehittämiseen.

    Met­ti­nen penää reaalipoli­ti­ikkaa, hyvä niin. Jos puhutaan Suomen roolista, niin IPR-asiois­sa nimeno­maan EU on vah­va val­lankäyt­täjä, ja uud­is­tushenkisiä aut­taisi kovasti jos edes yksi jäsen­val­tio olisi johdon­mukaises­ti uud­is­tushenk­i­nen. Par­la­men­tista kyl­lä löy­tyy ymmär­rystä ja tukea. Toinen reaalipoli­it­ti­nen tosi­a­sia on että IPR-uud­is­ta­jien pitäisi löytää keskenään yhteinen lin­ja, nyt IP-lob­by pääsee aivan liian helpol­la kun voi sanoa ettei vai­h­toe­hto­ja ole.

  12. “Jos lääk­keen käyt­tö kymmenek­er­tais­tet­taisi­in mut­ta hin­ta pudotet­taisi­in viides­osaan, lääkey­htiön voitot kas­vaisi­vat ja paljon enem­män olisi tyy­tyväisiä potilaita.”

    Hin­ta lie­nee neu­vot­telukysymys toimit­ta­jan ja mak­sa­jan välil­lä. Onko toimit­ta­jan kanssa yritet­ty neu­votel­la ? Vaikea kuvitel­la että patentin­halti­ja kieltäy­ty­isi tuol­lais­es­ta tarjouksesta.

    1. Spot­tulle:

      ‘Ei se voi sitä hyväksyä, elleivät kaik­ki maail­man maat lähde mukaan samaan sopimuk­seen. Joku neropat­ti lähtisi rah­ta­maan halpo­ja lääkkeitä Suomes­ta muualle. Juur sik­si koko tämä lääke­tutkimuk­sen r4ahoitusarkkitehtuuri pitäisi muut­taa toisenlaiseksi.

  13. Kehi­tys­mai­hin myy­dy­istä lääkkeistä sen ver­ran, että hin­to­jen rajut pudo­tuk­set eivät juurikaan laske lääkey­htiöi­den sieltä saamia tulo­ja (kos­ka juuri kel­lään ei ole nyt varaa ostaa niitä kalli­ita lääkkeitä). Lääkete­htaat kuitenkin pelkäävät, että jos he laske­vat siel­lä hin­nat mur­to-osaan hin­noista USA:ssa ja Euroopas­sa, ne joutu­vat kil­paile­maan itseään vas­taan, kun fik­sut ihmiset alka­vat rah­da­ta niitä halpo­ja kehi­tys­mai­hin myy­tyjä lääkkeitä län­si­maid­en markkinoille.

  14. “Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi min­ulle eräässä tilaisu­udessa, että jos kuusi patent­tia vapau­tu­isi, Int­ian ter­veysti­lanne paranisi olennaisesti.”

    Min­is­teri taisi vedät­tää Soin­in­vaaraa aika perus­teel­lis­es­ti. Intia kun ei ole koskaan ollut malliop­pi­las lääkepatenttissa. 

    “India has ben­e­fit­ed great­ly from phar­ma­ceu­ti­cal invest­ment over the past decade, large­ly because domes­tic and for­eign com­pa­nies BELIEVED their inven­tions would be pro­tect­ed. India has enor­mous poten­tial for drug devel­op­ment, not least because it has a large, diverse, Eng­lish-speak­ing population.”

    http://online.wsj.com/article/SB10001424052970203609204574315294124553528.html

  15. Kaiken sosial­isoin­nil­lako se ilo irtoaa Vihrei­den maail­mas­sa? Mis­sä vai­heessa sinus­ta, Osmo, entis­es­tä lib­er­aalipoli­itikos­ta on tul­lut kaiken pakot­ta­van toimin­nan kan­nat­ta­ja? En muista enää pari­in vuo­teen luke­neeni mitään sel­l­aista kir­joi­tus­tasi, jos­sa et innos­tuneena visioisi, kuin­ka virkamiehet osaisi­vat ratkaista mil­loin minkäkin markki­noil­la esi­in­tyvän puut­teen. Ei kai kukaan ole oikeasti niin yksinker­tainen, että kuvit­telee kaiken viisauden ker­tyneen (onnek­si) kohtu­upi­enen virkaeli­itin päänuppeihin?

    Ker­ro nyt kuitenkin ihan yleis­es­tä mie­lenki­in­nos­ta, minkä euroop­palaisen pernarut­tolääk­keen patentin Amerik­ka mur­si. Tiedätkö enem­mänkin yksityiskohtia?

    1. En ole aivan var­ma lääk­keen nimestä, mut­ta pikainen googlaus tuot­ti toden­näköisenä tulok­se­na, että kyse oli Bauerin siprofloksasiini-patentista.

  16. “Joku neropat­ti lähtisi rah­ta­maan halpo­ja lääkkeitä Suomes­ta muualle.”

    Oike­as­sa markki­na­t­aloudessa var­masti näin, resep­tilääk­keet ovat niin reg­u­loitu­ja että ongel­ma olisi samal­la taval­la mar­gin­aa­li­nen kuin jokin keskush­er­mostolääkkei­den katukauppa.

  17. Samuli Saarel­ma: “Lääkete­htaat kuitenkin pelkäävät, että jos he laske­vat siel­lä hin­nat mur­to-osaan hin­noista USA:ssa ja Euroopas­sa, ne joutu­vat kil­paile­maan itseään vas­taan, kun fik­sut ihmiset alka­vat rah­da­ta niitä halpo­ja kehi­tys­mai­hin myy­tyjä lääkkeitä län­si­maid­en markkinoille.”

    Jef­frey Sachsin mukaan (kir­ja Com­mon Wealth, 2008, s. 318) tämä pelko on tois­taisek­si osoit­tatunut aiheet­tomak­si, kiitos kohtu­ute­hokkaan tul­li­valvon­nan. Esimerkkinä hän ottaa paten­toidut anti­retro­vi­raalit joi­ta myy­dään Euroopas­sa hin­taan $ 10 000 / vuosi ja Afrikas­sa valmis­tuskus­tan­nuk­sil­la eli $ 350 / vuosi, mut­ta siltikään salakul­je­tus­ta ei ole pahem­min esi­in­tynyt. Täl­läi­nen markki­naseg­men­toin­ti on hänen mukaansa osoit­tau­tunut toimi­vak­si tavak­si saa­da esim. AIDS-lääkkeitä myös kehi­tys­maid­en saataville. Sachsin mukaan use­at lääke­fir­mat ovat lähtemässä tähän mukaan tajut­tuaan, etteivät ne reaalis­es­ti ottaen menetä mitään myy­dessään paten­toitu­ja lääkkeitä hal­val­la Afrikkaan.

    Hänen mukaansa lääkkei­den saatavu­u­songel­man näkem­i­nen vain patent­tien aiheut­ta­mana on harhaan­jo­htavaa, sil­lä use­al­la Afrikan maal­la ei olisi varaa lääkkeisi­in edes vaik­ka niistä veloitet­taisi­in vain valmis­tuskus­tan­nuk­set. Lisäk­si infra­struk­tu­uri on usein niin huonol­la tolal­la, että pelk­istä lääkkeistä ei ole paljon apua. (Esimerkkinä se, että parhaim­mis­takaan AIDS-lääkkeistä ei ole mitään iloa jos poti­las on aliravittu.)

    Sachs näkee muuten patent­ti­jär­jestelmän varsin tärkeänä ele­ment­tinä maail­man pelastamisessa.

  18. Tämä on var­maan pro­vo tuon tek­i­jäoikeuskir­joituk­sen jäl­keen 🙂 Tek­i­jäl­lä pitää olla oikeudet, oli kyseessä sit­ten lääke tai kirja.

    Se mis­tä pitää voi­da keskustel­la on tek­i­jäoikeuk­sien ja patent­tien pitu­us. Patent­ti­lain­sädän­tö ollee aika oikeil­la jäljillä.

    Samoin varsinkin äänite puolel­la vah­vat jär­jestöt ovat men­neet liial­lisuuk­si­in vaa­ti­mal­la rahaa tyhjistä kaseteista tai CD:stä. Enkä ihan ymmär­rä, mik­si radio-ohjel­man net­tilevi­tyk­ses­tä pitäisi mak­saa erikseen.

  19. Mah­taako tuo sys­tee­mi olla sama kaikkial­la maail­mas­sa? Käsit­tääk­seni aika mon­es­sa maas­sa on yksi­tyi­nen terveysvakuutusjärjetelmä.
    Enkä oikein ymmär­rä miten lääk­keet lop­pu­jen lopuk­si edes kohtu­uhin­taisi­na pää­ty­i­sivät niille käy­him­mille. Ilmaisia niistä ei saa­da mil­lään. Rikkaiden lääkeku­lut vain pienenisivät.
    Eihän suo­mas­sakaan sosi­aal­i­tur­van varas­sa eläväl­lä köy­häl­lä ole peri­aat­teessa varaa edes omaan perusterveydenhoitoonsa.

  20. Suomes­sa on mak­sulli­nen sairasvakuutusjärjestelmä.
    10.000 euron tuloilla[yksinkertaistettu esimerkki]
    mak­san pakol­lista vaku­u­tus­mak­sua 126 euroa. Täl­lä vuosi­tuhan­nel­la olen ostanut apteek­ista kolme ker­taa lääkkeitä. Ostosten yhteis­sum­ma on alle 20 euroa. Val­tio on kor­van­nut ostok­sista noin kak­si euroa. 

    Ei tämä nyt edulliselta tai ilmaiselta ter­vey­den­hoidol­ta tunnu! 

    Ver­tailun vuok­si, min­ul­la vuo­den kestävä ulko­maan matko­jen ryh­mähenki­vaku­u­tus, mak­soin siitä 111 euroa!

  21. Muis­tui mieleen seu­raavaa, jos en ere­hdy, niin Soin­in­vaara käsit­teli kir­jas­saan “Min­is­terikyyti” erästä lääkehinnoittelu-tapausta. 

    Muis­taak­seni se meni näin.
    1. Lääkete­hdas tar­josi lääket­tä koekäyt­töön “ilmaisik­si”
    2. Soin­in­vaara kieltäy­tyi, mut­ta sai Sailak­sen rahoit­ta­maan lääkekokeilun. 

    Min­ulle jäi hie­man epä­selväk­si, mikä oli tässä jujuna? 

    Onko kyseinen kokeilulääke myt käytössä val­tion kustantamana?

    1. Kir­jas­sa min­is­terikyyti (jota saa min­ul­ta edelleen hyvin edullis­es­ti) kir­joi­tan asi­as­ta seur­rvasti. Tätä tapah­tu­maa on muuten puitu merkit­tävis­sä kan­sain­väli­sis­sä lääkealan sem­i­naareis­sa, kos­ka tuo rahoit­ta­mamme koe onnis­tui ja säästi julkiselle ter­vey­den­huol­lolle OECD­mais­sa sato­ja miljoo­nia euro­ja vuodessa. 

      Min­is­terikaudel­lani sat­tui hyvin erikoinen tapah­tu­ma. Min­u­un otet­ti­in yhteyt­tä HYKSin syöpä­tau­tien klinikalta. Viestin tuo­jana oli Kelan pääjo­hta­ja Jor­ma Huu­ta­nen, jon­ka luona olin työlounaalla.
      Suomes­sa oli tarkoi­tus tutkia erään uuden ja kalli­in syöpälääk­keen käyt­töä rin­ta­syövän hoi­dos­sa. Lääkey­htiön kanssa oli sovit­tu, että lääket­tä kokeil­laan useis­sa suo­ma­lais­sa sairaalois­sa. Koeasetel­man mukaan poti­laille annet­taisi­in yhdek­sän viikon kuuri, jon­ka kat­sot­ti­in suo­jaa­van poti­las­ta syövän lev­iämiseltä. Tämän kuurin hin­ta olisi noin 6 000 euroa. Lääkey­htiö antaisi kuitenkin lääk­keet kokeeseen ilmaisek­si. Juuri ennen kuin kokeen oli määrä alkaa, lääkey­htiö ilmoit­ti, että ei kokeil­lakaan yhdek­sän viikon kuuria vaan vuo­den kuuria. Sen hin­ta tulisi ole­maan run­saat 35 000 euroa.
      Suo­ma­lais­ten asiantun­ti­joiden mukaan ei ollut ole-mas­sa näyt­töä siitä, että vuo­den kestoinen hoito vält­tä-mät­tä tarvit­taisi­in, ja saat­taisi jopa lisätä eräitä sivu­vai-kutuk­sia. Kun lääkey­htiö halusi olla tuke­mat­ta sen selvit-tämistä, riit­täisikö yhdek­sän viikon kuuri, heräsi epäi­ly, että sen moti­iv­it oli­si­vat taloudel­liset. Yhtiön kannal­ta kyse oli varovais­es­ti arvioiden sadoista miljoon­ista euroista vuodessa. Vuo­den kuurin kokeilu­un lääke olisi saatu ilmaisek­si, mut­ta sen jäl­keen lääke­hoidon normik­si tulisi tuo 35 000 euroa mak­sa­va vuo­den kuuri. Lääkey­htiö ei voin­ut kieltää suo­ma­laisia kokeile­mas­ta lyhyem­pää kuuria, mut­ta se kieltäy­tyi anta­mas­ta siihen lääket­tä il-maisek­si. Sairaaloil­la taas ei ollut rahaa mak­saa koe­jär-jeste­lyä omista rahois­taan. Asi­aa hoi­ta­neet syöpälääkärit ovat lääkey­htiön toimin­nas­ta erit­täin tuohtuneita.
      Minus­ta oli selvää, että kaik­ista ihmi­sistä Raimo Sailas olisi se, joka ymmärtäisi asetel­man parhait­en, enkä ere­htynyt. Soitin hänelle vajaan kah­den min­uutin puhelun. Hänelle ei tarvin­nut asi­aa kah­ta ker­taa selit­tää. Hän lupasi asi­at siltä istu­mal­ta bud­jetista. Syn­tyi harv­inainen tilanne, jos­sa STM:n virkamiehet vas­tus­ti­vat bud­jet­ti­in­sa tehtävää menon­lisäys­tä vaar­al­lise­na ennakko­ta­pauk­se­na. Lääkkei­den kehit­te­ly ei kuu­lu STM:n rahoitet­tavak­si. Eihän siitä ollutkaan kyse vaan suo­jau­tu­mis­es­ta lääkey­htiön rahas­tusyri­tys­tä vastaan.
      Tässä vai­heessa aloimme pelätä – ehkä turhaan – jul-kisu­ut­ta. Lääkkeitä ja keskenään vai­h­toe­htoisia hoito­ja kokeil­laan koko ajan. Asetel­ma menee pilalle, jos terävil­lä kyynär­päil­lä varuste­tut onnis­tu­vat rikko­maan arvon­nan tulok­sen ja siir­tymään ryh­mästä toiseen, yleen­sä uuden ihmelääk­keen käyt­täjik­si. Tulok­sen menet­tävät luotet­tavuuten­sa, kos­ka ne voivatkin johtua poti­laiden valikoin­nista. Kehotin perustele­maan uuden määrära­han mah­dol­lisim­man lyhyesti. Kukaan ei kysynyt, mikä tämä on. 

  22. “Lääkkei­den myyn­ti ei ole mitään markki­na­t­alout­ta, kos­ka yhteiskun­ta mak­saa hin­nan jok­seenkin kokon­aan kalli­iden lääkkei­den osalta. Olisi paljon parem­pi, jos OECD-maat vaik­ka ostaisi­vat paten­tit pois lääkey­htiöistä, jon­ka jäl­keen lääkkei­den hin­nat läheni­sivät valmis­tuskus­tan­nuk­sia; putoaisi­vat siis mur­to-osaan entis­es­tä. Tämä ei mak­saisi OECD-maille nyky­istä enem­pää, mut­ta ter­veyt­tä saataisi­in enemmän.”

    Myöskin aika iso sum­ma tulee yksi­tyisen ihmisen mak­set­tavak­si, jos hän käy töis­sä. Kela kor­vaa vas­ta tietyn kus­tan­nus­ra­jan jäl­keen. Nykyi­nen lääkkei­den kalleus myös johtaa siihen, ettei esim. kalli­isi­in syöpälääkkeisi­in ole kaikil­la varaa. Eikä kyse ole vält­tämät­tä mis­tään ylel­lisyys­lääkkeistä joi­ta ilman tulisi kärvis­telleen toimeen.

    Toinen mitä olen jo kauan aikaa sit­ten ihme­tel­lyt on suo­ma­lainen sairas­vaku­u­tussys­tee­mi, apteek­it hin­noit­tel­e­vat suo­raan lääkkeisi­in sairas­vaku­u­tusko­r­vauk­sen ja siten syn­tyy näen­näisalen­nus asiakkaalle.

    Toinen mie­lenki­in­toinen ilmiö on lääkkei­den vai­h­to halvem­pi­in. Itse kun käytän paljon lääkkeitä sairauk­sien takia, olen havain­nut apteekeis­sa ilmiön, jos­sa apteek­it ovatkin nyt kutis­ta­neet valikoimi­aan ja vähen­täneet lääkkei­den välistä hin­tak­il­pailua. Tämä näkyy siinä, että asi­akkan kysel­lessä halvem­paa, apteekissa san­o­taan, että val­it­simme jo sin­ulle halvem­man lääk­keen, tai sit­ten ettei halvem­paa ole. Todel­lisu­udessa valikoimista on pudotet­tu ne vähem­män apteekille katet­ta tuo­vat pois, joten halvem­paan vai­h­t­a­mi­nen on vain näen­näistä temppuilua.

    Ylipäätään lääkekaup­pa on erikoinen ilmiö. Ajatelkaas jos vaik­ka päivit­täis­tavarakaup­pa toimisi samal­la peri­aat­teel­la. Menisit tiskille ja sanois­it että halu­aisit jauhe­li­haa, hyl­lyis­sä ei olisi mis­sään hin­to­ja näkyvil­lä. Sit­ten myyjä antaisi sulle lihan ja kysy­isit olisiko halvem­paa, se ker­toisi että tää on se halvem­pi. Herät­täisikö vähän epälu­ot­ta­muk­sen tun­net­ta, kun ei itse voi vertailla?

    Toinen ongel­ma, mikä meil­lä on, on lääke- ja hoito­tutkimuk­sen liial­li­jen jäykkyys ja byrokraat­tisu­us. Tietenkin tur­val­lisu­us pitää olla etusi­jal­la, mut­ta ollaanko jo men­ty liian pitkälle. Tästä esimerkkinä on ollut ne vaikeudet joi­ta syövän hoito virushoidon avul­la on kohdan­nut. Tästä kovaa kri­ti­ikkiä on esit­tänyt syöpä­tau­tien ja säde­hoidon erikois­lääkäri pro­fes­sori Akseli Hemminki.

    Liialli­nen jäykkyys ja byrokra­tia tap­paa luo­van tutkimuk­sen ja sen mahdollisuudet.

    1. Apteek­ki ei hin­noit­tele lääkkeitä itse, vaan kaikil­la on sama hin­ta. Apteek­ki ei voi myöskään pudot­taa hal­paa lääket­tä pois valikoimas­taan. Lääkey­htiöt joskus vetävät tuot­teen­sa pois Suomen markki­noil­ta, kun hin­ta­lau­takun­nan kanssa ei ole päästy sopimuk­seen hinnasta.

  23. Jos hädä­nalaisil­la val­tioil­la on mah­dol­lisu­us houkutel­la tai kiristää lääkey­htiöt edullisem­pi­in hin­toi­hin, kyse on kai siitä, että varakkaam­mat rahoit­ta­vat köy­hempi­en tarvit­semien lääkkei­den tuoteke­hi­tys­tä ja valmis­tus­ta (kuten Osmo jo tote­si). Vasti­neek­si rikkaat saa­vat tuoteke­hi­tys­tä mm. elin­ta­so­sairauk­si­in. Onko tämä nyt niin huono asi­ain­ti­la? Rin­nakkaisvalmis­tei­denkin paten­toimi­nen tun­tuu aika pieneltä pahal­ta. Eikö ole kil­pailun kannal­ta hyvä, että samaan vaivaan on use­ampi roh­dos? Tietysti voidaan yrit­tää opti­moi­da tuoteke­hi­tys­panos­tuk­sia ja alen­taa hin­to­ja mitätöimäl­lä lääkkei­den patent­ti­jär­jestelmä, mut­ta onko­han tälle tielle lähtijöitä?

    Eivätköhän lääkey­htiöt pyri hyvään tuot­toon val­lit­se­vien oikeusnormien puit­teis­sa. Val­tioiden tehtävänä on säätää ja käyt­tää norme­ja sil­lä tavoin, että saa­vat asian­mukaiset lääk­keet oma­l­ta kannal­taan järkevään hintaan.

  24. “Apteek­ki ei voi myöskään pudot­taa hal­paa lääket­tä pois valikoimastaan.”

    Ei, mut­ta niiden varas­toin­tivolyymeis­sa voidaan ere­htyä tois­tu­vasti. Tämä ei tosin ole ongel­ma sil­loin kun on aikaa odot­taa toimitusta.

    1. Spot­tu:
      Ei, mut­ta niiden varas­toin­tivolyymeis­sa voidaan ere­htyä toistuvasti. 
      Ei kun kan­telu perään. Tosin teon rta­hal­lisu­u­teen on vaikea uskoa, kos­ka apteekin kate taitaa olla pros­en­tu­aalis­es­ti vakio kaikesta. Niin yli­hin­taisia lääkkeitä ei lääke­vai­h­don aikana voi markki­noil­la olla, että tuo kannattaisi.

  25. Mal­ja tälle puheenvuorolle.

    Toisin kuin Markus yllä esit­tää, lääkepatent­tien pois­t­a­mi­nen ei suinkaan lisäisi sosial­is­mia, vaan vähen­täisi sitä. Nykyisel­lään lääkepaten­tit toimi­vat niin, että kulut sosial­isoidaan ja tuote monop­o­lisoidaan yksi­tyiselle, joka kerää voitot.

    Tiet­ty­jen taho­jen mielestä on jotenkin vähem­män sosial­is­mia, että val­tio mak­saa ja yksi­tyi­nen kerää hyödyt kuin se, että val­tion mak­samista hyödykkeistä myös hyö­ty kuu­luu veronmaksajille.

  26. “Ei, mut­ta niiden varas­toin­tivolyymeis­sa voidaan ere­htyä toistuvasti.”

    Juuri näin, minkäs teet jos lääke on vain lop­pu varas­tos­ta. Kai apteek­it saa­vat sen­tään itse päät­tää miten han­kki­vat lääkkeitä varas­toon, siinähän voi jo olla paikallis­takin vai­htelua kysyn­nässä. Min­ulle on käynyt mon­ta ker­taa, kun olen men­nyt apteekki­in, siel­lä tode­taan ettei ole mut­ta he tilaa­vat min­ulle. No siinä tapauk­ses­sa asi­akas usein sit­ten yrit­tää etsiä toista apteekkia tai vai­h­toe­htoa. On myös niinkin ollut, että lääket­tä ei ole saanut tukustakaan.

  27. Toinen aika mie­lenki­in­toinen apteekkibisnes liit­tyi aikanaan tun­netun kipusal­van Mobi­latin vasti­neeseen. Oli ja taitaa vieläkin olla sel­l­ainen kuin Anti­reema kipusal­va. Se oli edulli­nen ja toimi­va tuote. Apteek­it eivät sitä pitäneet hyllyssään, vaan se oli aina jem­mas­sa. Kalli­im­mat tuot­teet oli­vat hyllyssä näkyvil­lä. Tätä tuotet­ta piti osa­ta kysyä, jot­ta sitä myyti­in. Ilmeis­es­ti sen kate ei ollut niin hyvä apteekille. Tää oli siis ennen kuin tuli tää lääkkei­den vai­h­to halvempiin.

    Muuten Mobi­latille tais käy­dä, että oli parem­pi tuote kun oli resep­tilääk­keenä, kun tuli resep­ti­va­paak­si ilmeis­es­ti pitoisuuk­sia laimen­net­ti­in, kun ei enää vaiku­ta niin tehokkaal­ta aineelta.

    1. Lääke­vai­h­to toimii vain resep­tilääkkeis­sä. Tyh­mille myytävä Burana on edelleen aika näkyvästi esil­lä, vaik­ka sama Ori­on myy samaa lääket­tä vähem­män tyh­mille puoleen hin­taan nimel­lä Ibusal.

  28. TM: “Tiet­ty­jen taho­jen mielestä on jotenkin vähem­män sosial­is­mia, että val­tio mak­saa ja yksi­tyi­nen kerää hyödyt kuin se, että val­tion mak­samista hyödykkeistä myös hyö­ty kuu­luu veronmaksajille.”

    Kap­i­tal­is­mi on köy­hiä, sosial­is­mi rikkai­ta varten!

    Ter­vey­den­hoidon yhtey­dessä, ja varsinkin lääkkei­den yhtey­dessä mus­su­tus markki­noista on täysin ohi aiheen. Mitään sem­moista kun ter­veysmarkki­noi­ta ei ole ole­mas­sakaan. Nor­maali markki­noil­la on esimerkik­si vai­h­toe­htoisia tuot­tei­ta, eri malle­ja tai sub­si­tu­ut­te­ja, ja kulut­ta­jat sit­ten äänestävät lom­pakol­laan mitkä men­estyvät ja mitkä eivät. Niin san­ot­tu vai­h­toe­htolääketiede ei ole vai­h­toee­hto tai substitu.

    En kek­si oikein mitään muu­ta lääket­tä jos­sa näky­isi kulut­ta­jien pref­er­enssit kuin eri makuiset nikoti­inipu­ruku­mit. Ihmisel­lä on dia­betes, sitä lääk­itään ja lääke joko toimii tai ei toi­mi, täysin riip­pumat­ta siitä näkeeko lääk­keen kulut­ta­ja ongel­mak­seen dia­betek­sen tai kokeeko hän nimeno­maan Pfiz­erin lääke­valmis­teen toimivaksi.

    Kulut­ta­jat ei ter­veysmarkki­noil­la, eikä ainakaan lääke­markki­noil­la val­itse käytän­nössä yhtään mitään. Suurim­man osan lääkkei­den kuluista mak­sa­vat veron­mak­sa­jat. Sen mis­tä lääkkeistä ja kuin­ka paljon mak­se­taan päät­tää ainakin Suomes­sa asiantun­ti­jat. Eli tilanne ei de fak­to eroa suun­nitel­mat­aloud­es­ta yhtään mil­lään muul­la taval­la kuin että se tuot­taa hyvin suuria voit­to­ja lääkeyrityksille.

  29. Lukaisin vas­ta nyt tämän blo­gin. Tun­tui aika tutul­ta. Siinähän taval­laan esitetään “maat­aloustuen” ulot­tamista lääkealallekin. Eli tuki mak­set­taisi­in kulut­ta­jien sijas­ta suo­raan tuot­ta­jille eli lääketeollisuudelle.
    En tunne alaa ollenkaan (blogin­pitäjä näyt­tää tun­te­van). Mut­ta heit­täisin esille kysymyk­sen, mitä vaiku­tuk­sia täl­lä olisi lääke­markki­noille. Lääkkei­den kysyn­tähän on län­si­mais­sa jäykkää samoin kuin on ruuan kanssa. Mut­ta lääkkei­den valmis­tus ei liene kovin vaikeaa sen jäl­keen, kun aineen kemi­alli­nen kaa­va on tiedos­sa. Ainakaan siinä ei ole pel­lon määrään ver­rat­tavia fyy­sisiä rajoituk­sia, kuten ruuan­tuotan­nos­sa. Arvelisin siis, että lääkkei­den tar­jon­ta olisi hyvinkin jous­tavaa patent­ti­ra­joi­tusten pois­tut­tua. Van­ho­jen kansan­talousti­eteen käp­pyröi­den mukaan täl­lainen markki­nati­lanne johtaisi vielä maat­alout­takin pahempaan yli­tuotan­toon ja hin­to­jen rom­ah­tamiseen (tosin “maat­alous­tuki­asiantun­ti­jat” eivät näytä enää usko­van näi­hin käp­pyröi­hin). Asia luon­nol­lis­es­ti tas­apain­ot­tuisi ajan kanssa, mut­ta ensim­mäisenä var­maan kaa­tu­isi­vat raskaal­la kus­tan­nus­rak­en­teel­la toimi­vat van­hat suuret lääke­fir­mat ja valmis­tus jäisi nyrkkipa­joille. Olisiko­han sekään aivan toiv­ot­tu tilanne, kos­ka näi­hin fir­moi­hin on kuitenkin kasaan­tunut aiko­jen kulues­sa suuri määrä tieto­taitoa, joka nyt hajaan­tu­isi taivaan tuuliin?
    Blo­gis­sa esitet­ty aja­tus näyt­tää saa­van aika laa­jaa kan­na­tus­ta. Ja var­maan siihen suun­taan ede­tään, jos lääke­te­ol­lisu­us pitää liian tiukasti kiin­ni paten­teis­taan. Eli oman etun­sa nimis­sä teol­lisu­u­den kan­nat­taa pitää tulok­sen­sa kohtu­ullise­na ja mak­sat­taa lääke­hi­tysku­lun­sa niil­lä, joil­la on siihen varaa ja antaa niille halvem­mal­la, joil­la ei ole varaa (kehi­tys­maat).

  30. On hie­man yksi­u­lot­teista tode­ta, että suuri osa lääkeke­hi­tyk­ses­tä tapah­tuu julk­isin varoin, ja sit­ten päät­tää, että se lop­pukin voidaan siten hel­posti tehdä yhteiskun­nan toimes­ta. Tätähän Ode et ymmärtääk­seni esit­tänytkään, vaan ehdotit joko yhteiskun­nan mak­samaa tes­taus­ta tai sit­ten patent­tien ostamista yhteiskun­nalle kun niiden toimivu­us on varmis­tunut. Edel­lisessä ongel­mana on ilmaiseen tes­tauk­seen otet­tavien lääkeai­hioiden karsin­ta. Val­in­ta on helpom­paa tes­tauk­sen jäl­keen, joten tes­ta­tusti toimivimpi­en osto olisi varmem­paa. Kumpikaan malli ei takaa kehi­tystyön jatku­mista nyky­ta­sol­la, ellei sit­ten hal­tu­unote­tu­ista paten­teista mak­set­ta­va kor­vaus olisi hyvin huo­mat­ta­va. Se on selvää, että lääke­bis­nek­sen riskialt­ti­iseen kehi­tystyöhön ei löy­dy yksi­ty­istä rahaa ellei kor­vaus toimivista tuot­teista kata myös epäonnistumisia.

  31. “Lääke­vai­h­to toimii vain resep­tilääkkeis­sä. Tyh­mille myytävä Burana on edelleen aika näkyvästi esil­lä, vaik­ka sama Ori­on myy samaa lääket­tä vähem­män tyh­mille puoleen hin­taan nimel­lä Ibusal.”

    Joo tämän aikanaan itsekin havaitsin, kun kyselin vas­taavaa valmis­tet­ta jos­sa on samat vaikut­ta­ja-aineet, niin löy­tyi selvästi halvem­pi vaihtoehto.

    Kaikissa resep­tilääkkeis­sä ei löy­dy kor­vaavaa halvem­paa. Esimerkik­si suolis­to­sairaiden käyt­tämä Asacol, siitä ei ole halvem­pia tar­jol­la. On muuten kallis lääke. Noin kol­men kuukau­den satsin hin­ta ilman kelako­r­vaus­ta oli noin 300€. Poti­las mak­saa lääk­keestä noin 50€ ja lop­pu­osa siis veron­mak­sajien piikkiin.

  32. Met­ti­nen penää reaalipoli­ti­ikkaa, hyvä niin. Jos puhutaan Suomen roolista, niin IPR-asiois­sa nimeno­maan EU on vah­va val­lankäyt­täjä, ja uud­is­tushenkisiä aut­taisi kovasti jos edes yksi jäsen­val­tio olisi johdon­mukaises­ti uud­is­tushenk­i­nen. Par­la­men­tista kyl­lä löy­tyy ymmär­rystä ja tukea. Toinen reaalipoli­it­ti­nen tosi­a­sia on että IPR-uud­is­ta­jien pitäisi löytää keskenään yhteinen lin­ja, nyt IP-lob­by pääsee aivan liian helpol­la kun voi sanoa ettei vai­h­toe­hto­ja ole. 

    Tpyy­lu­o­ma esit­ti edel­lä tämän ketjun ensim­mäisen kom­mentin, jos­sa on ymmär­ret­ty tehtävän mit­takaa­va läh­es oikein. Myytävät yksi­noikeudet, niin lääkepaten­tit kuin tek­i­jänoikeude­tkin, ovat maail­man laa­juinen kysymys ja ongel­ma. Ne ovat vieläpä merkit­tävä osa vielä suurem­paa ongel­maa, joka tänään ilme­nee maail­mas­sa taloudel­lise­na lamana, ter­ror­is­mi­na ja luon­non ylikuor­mit­tumise­na. Sen ongel­man nimi on Mikään ei riitä. Maail­maan on saata­va enem­män lääkkeitä, enem­män auto­ja, enem­män kir­jo­ja, enem­män musi­ikkia ja sik­si ja eri­tyis­es­ti enem­män rahaa – ja jos ei muu auta, enem­män aseita.

    Ja sen takia, näin selitetään, talouteen on luo­ta­va kan­nustin­mekanis­me­ja (sil­lä kukaan­han ei tämän ide­olo­gian mukaan tee mitään ilman kan­nus­timia; lap­si ei lei­ki luon­nos­taan, nuori ei opi uteliaisu­ut­taan, aikuinen ei tee työtä edes markki­nae­htois­es­ti palkit­tuna, vaan hän­tä täy­tyy siihen eri­ty­isiä oikeuk­sia anta­mal­la suostutella). 

    Yhteiskun­nan aset­tamia eli laeil­la säädet­tyjä kan­nustin­mekanis­me­ja on monia. Luo­vaa henkistä työtä kan­nuste­taan yksi­noikeuk­sil­la, paten­teil­la ja tek­i­jänoikeuk­sil­la. Tavaratuotan­toa kan­nuste­taan edel­lis­ten lisäk­si mm. liike­salaisu­usjär­jestelmäl­lä, vero­tusjär­jestelmäl­lä ja yri­tys­ten rajoite­tun vas­tu­un omis­tusjär­jestelmäl­lä. Kan­nus­tamiside­olo­gias­sa kaikkein tärkein­tä on tietysti rahatuotan­non, tuon ”talouden verenkier­ron” kan­nus­t­a­mi­nen. Sik­si kan­nus­timetkin ovat parhaat, pankkien omis­ta­jia ja johta­jia kan­nuste­taan töi­hin huikeil­la voitoil­la, joi­hin he voivat päästä “nälkäis­es­ti” hyö­dyn­tämäl­lä liike­salaisuuk­sia, veroparati­ise­ja, johdan­naisia, velka­vipu­ja ja sitä ihanaa jär­jeste­lyä, että mitä suurem­pia riske­jä ote­taan sitä varmem­min voitot voidaan kotiut­taa itselle mut­ta tap­pi­ot mak­sat­taa muil­la. Kan­nus­tus onnis­tui täl­läkin rahan­lu­on­tik­er­ral­la yli odotusten ja joukko maail­man luovimpia aivo­ja saati­in palkat­tua luo­maan rahaa, siis luot­toa, aivan tähti­ti­eteel­lisiä sum­mia, läh­es riit­tävästi. Jonkin ver­ran jäi kuitenkin puut­tumaan siitä, että kaik­ki van­hat velat olisi voitu mak­saa uusilla. 

    Tpyy­lu­o­ma esit­ti myös sen keskeisen asian, että pystyäk­seen vaikut­ta­maan kan­sain­välisen talouden sään­töi­hin IPR-uud­is­ta­jien pitäisi löytää keskenään yhteinen lin­ja. Mikä se voisi olla? 

    Jokin kom­pro­mis­si? Kan­nate­taan tek­i­jänoikeuk­sia, mut­ta vain sopi­vas­sa määrin, alako­htais­es­ti ja tarvepe­rus­tais­es­ti ja hait­to­jen kimp­pu­un käy­dään tapausko­htais­es­ti ja riit­tävin keinoin? Voin vaku­ut­taa, että tämän lin­jan käytän­nöt tule­vat ole­maan teknisen kehi­tyk­sen myötä yhä ris­tiri­itaisem­pia ja yhä sekavampi­in mallei­hin johtavia – aivan kuten sitä puolta­vat puheen­vuorotkin, mis­tä tämäkin areena tar­joaa hyvän esimerkin. Ei eri tarkoituk­si­in sopiville kom­pro­mis­seille voi­da rak­en­taa yhteistä lin­jaa. Sen puut­teessa tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­jil­la on yliote ja tek­i­jänoikeudet ja niiden valvon­tata­vat vain kiristyvät, mitä ne ovat tehneetkin viimeis­ten muu­ta­man kymme­nen vuo­den ajan siitä huoli­mat­ta, että hait­ta­puo­let ovat koko ajan olleet samat kuin nytkin.

    Eihän kom­pro­mis­si­in pyritä vaan siihen joudu­taan. Tek­i­jänoikeuk­sia joko kan­nate­taan tai niitä vas­tuste­taan. Eikä niiden kan­natuk­selle ole mitään rajaa ennen kuin yksi yri­tys omis­taa oikeudet kaikki­in maail­man bit­tei­hin – ja tietysti myös kaikki­in maail­man rahoi­hin. Kuvitel­ma, että tek­i­jänoikeuk­sia olisi jokin riit­tävä tai sopi­va määrä on yhtä hölmö kuin kuvitel­ma, että ahneel­la olisi joskus tarpeek­si rahaa. Mut­ta ei tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­tamisel­lakaan ole mitään rajaa ennen kuin kaik­ki on mitätöi­ty. Sik­si ain­oa pyrkimys, joka tek­i­jänoikeuk­sien epäil­i­jöitä voi yhdis­tää, on niiden kaikkien mitätöimi­nen riip­pumat­ta siitä, mil­laiseen kom­pro­mis­si­in kukin on käytän­nössä valmis. 

    Gor­bat­shovi­laisu­udel­la ei ole vaiku­tus­ta tässäkään asi­as­sa. Sen jäl­keen, kun puoli on valit­tu, siitä on hyvin vaikea luop­ua. Niin että kat­sokoon nyt itse kukin, kumpi ääripää enem­män miellyttää.

  33. Tiedemies: “Toisin kuin Markus yllä esit­tää, lääkepatent­tien pois­t­a­mi­nen ei suinkaan lisäisi sosial­is­mia, vaan vähen­täisi sitä. Nykyisel­lään lääkepaten­tit toimi­vat niin, että kulut sosial­isoidaan ja tuote monop­o­lisoidaan yksi­tyiselle, joka kerää voitot.”

    Ihmette­len, ettei kukaan aiem­min ole tajun­nut, kuin­ka help­poa on pois­taa köy­hyys! Myy­dään kehi­tys­mai­hin kaik­ki muutkin tuot­teet kuin lääk­keet halvem­mal­la kuin teol­lisu­us­mais­sa, niin ne pää­sevät yhdessä hujauk­ses­sa kanssamme samalle elin­ta­solle. Suomes­sakin köy­hyys pois­tu­isi, kun apteekkar­it pois­taisi­vat monop­o­li­hin­noit­telun­sa, jos­sa jokaisen on pakko mak­saa sama hinta.

  34. Tein toimek­siantona pro gradun Lääke­te­ol­lisu­us ry:lle. Tutkin pro gradus­sani juuri lääkepatent­te­ja; menetelmä- ja tuotepatent­te­ja, lain­säädän­töä taustal­la sekä inno­vaa­tiopoli­ti­ikkaa. Lisäk­si työhön kuu­lui luon­nol­lis­es­ti arvioin­tia lääkepatent­tien “järkevyy­destä”. Nyt on todet­ta­va, että lääkkei­den kehit­tämi­nen on ääret­tömän riskialtista ja kallista puuhaa; hyvin har­vat lääkeke­hi­tyspro­jek­tit onnis­tu­vat ja kulut saat­ta­vat nous­ta lähem­mäs mil­jardi­in euroon. Mil­lä nämä kulut kate­taan, jos ei paten­teil­la? Ei val­ti­ol­la voi olla varaa ryhtyä sub­ven­toimaan lääke­bisnestä. Ja vaik­ka olisikin, en veron­mak­s­jana halu­aisi mis­sään tapauk­ses­sa tukea täl­laista uhkapeliä. 

    Tämä patent­ti­a­sia on ikuisu­uskysymys; vas­tus­ta­jat ovat esit­täneet aiko­jen alus­ta omat teesin­sä, jois­sa on omat etun­sa ja puolta­jat omat teesin­sä, jois­sa on myös hyödyt ja hai­tat. Joka tapauk­ses­sa on aivan selvää, että insen­ti­ivi kehit­tää lääkkeitä on taat­ta­va jol­lain taval­la ja tehokkain keino tähän on paten­tit. Muuten tuoteke­hi­tys lop­puu. Lopuk­si on vielä muis­tet­ta­va, että lääkey­htiöt pak­enevat maista, jois­sa patent­tisuo­ja on puutteellinen/kannattamaton. Tästä tutkimuk­sel­lista näyttöä. 

    Ja vielä lääkkei­den tutkimus­toimin­nan suun­tau­tu­mis­es­ta: Olen samaa mieltä, mut­ta asialle ei voi oikein mitään. Ei ole ole­mas­sa kaikkia tyy­dyt­tävää ratkaisua. Lääkeke­hi­tys on liike­toim­intaa, eikä kan­na­ta panos­taa kehi­tystyöhön, jon­ka lop­putu­lok­se­na saata­va lääke ei omista kuin mar­gin­aalisen käyt­täjäkun­nan (vrt. Suomes­sa Leirak­sen porfyr­i­an hoitoon tarkoitet­tu lääke aikoinaan 80-luvul­la). Val­ta­vat kehi­tysku­lut ja epäon­nis­tuneet pro­jek­tit pitää kat­taa jol­lain. Ain­oa ratkaisu on, edelleen, patentin tuo­ma rahavirta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.