Ilpo Per­naa kyseli Suomen Kuvale­hdessä ollut­ta kir­joi­tus­tani maat­aloudessa. Mut­ta en löytänyt kuin tämän vuodelta 2002. Vähän eri suun­taan on maat­alous­tuotan­tomme tämän jäl­keen kehit­tynyt siihen ver­rat­tuna, mitä tässä esitän. Jat­ka lukemista “Näyteikku­na­maat­alout­ta”

Viikon­lop­puna lev­isi Ylen uutis­ten levit­tämä ank­ka, että SATA-komitea esit­täisi Suomeen pakol­lista työt­tömyys­vaku­u­tus­ta ja Ruotsin-tyyp­pistä Alfa-kas­saa. Voi lohdut­taa kauhis­tunei­ta työ­markki­na­jär­jestö­jen edus­ta­jia, että täl­laista ei suun­nitel­la. On asi­as­ta toki keskustel­tu, kuten vähän kaik­ista muis­takin asioista, mut­ta komiteal­la ei ole halu­ja nos­taa ylimääräistä riitaa työ­markki­na­jär­jestö­jen kanssa.

SAK:n teki kuitenkin asi­as­ta julk­i­lausuman. Siinä ker­ro­taan, että työt­tömyys­tur­va ei parane uusia kas­so­ja perus­ta­mal­la vaan pitäisi paran­taa ansiosi­don­naisen työt­tömyys­tur­van ehto­ja. Uuteen kas­saan haaskau­tu­isi 250 miljoon­aa euroa, joka sekin pitäisi käyt­tää mielu­um­min tur­van parantamiseen.

SAK:n julk­i­lausumaa luke­malle ei voi ymmärtää, mis­tä on kyse ja mis­tä tuo 250 miljoo­nan euron meno­erä tulee. Tek­stin perus­teel­la voisi jopa luul­la, että se tulisi uuden kas­san hallintoku­luista. Kyse on siitä, että osa palka­nsaa­jista ei kuu­lu mihinkään kas­saan, eivätkä siis ole oikeutet­tu­ja ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­tur­vaan, mut­ta hei­dän palkkaamis­es­taan per­itään kuitenkin vaku­u­tus­mak­sua tuo 250 miljoon­aa euroa.  Uusi kas­sa tarkoit­taisi, että nämäkin tuli­si­vat vaku­u­tuk­sen piiri­in ja tuo hei­dän turhaan mak­samansa 250 miljoon­aa euroa ”menetet­täisi­in”. Jat­ka lukemista “Alfa-kas­san kauhistus”

Pöy­dältä: Kata­janokan hotellin ase­makaavaa koske­vat muistutukset

Tästä sit­ten vain äänestää rätkäytetään. Kok­ouk­ses­sa ei ole paljon dra­mati­ikkaa, kos­ka apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja on ilmoit­tanut vievän­sä asian kaupung­in­hal­li­tuk­seen, päät­ti lau­takun­ta mitä hyvän­sä. Pidän menet­te­ly­ta­paa sinän­sä oikeana. Har­voin mis­tään asi­as­ta tul­lut näin murskaavaa palautet­ta.  Pidän eri­tyis­es­ti Steven Hollin mielip­i­teestä (viras­to tilasi häneltä lausun­non)   jon­ka mukaan Her­zog & de Meu­ron pysty­i­sivät var­maankin suun­nit­tele­maan paikalle hienon hotellin, mut­ta uusista lähtöko­hdista. Luo­mus­ta voi ihail­la paina­mal­la tästä.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 5.11.2009”

“OS voisi kir­joit­ta yhden jutun jos­sa sum­maa kaiken sen vim­maisen vihan mitä hänel­lä on ham­paankolos­sa Espoo­ta ja Espoolaisia kohtaan. Sit­ten voisi sen keskustelun käy­dä lop­pu­un niin ehkä sit­ten ei joka jutus­sa tarvitse nälviä.”

Siis minäkö enpitäisi espoolai­sista! Ei suinkaan, mon­et parhaista ystävistäni ovat espoolaisia…

Oikea kysymys on, mikä min­ua har­mit­taa Espoos­sa kun­tana. Seu­raavas­sa lyhyt ver­sio asi­as­ta. Jat­ka lukemista “Minä ja espoolaisuus”

Suo­ma­laista, aika heikko­laa­tu­ista vil­jaa on jäänyt varas­toitavak­si käsit­tämät­tömiä määriä. Viime­vuo­tista vil­jaa on varas­tois­sa yli kak­si mil­jar­dia kiloa, 50 000 rek­ka-autol­lista.  Varas­toti­la on Suomes­ta lop­pu, mut­ta Viroon sitä saadaan kuulem­ma vielä työn­netyk­si. Eri asia, tul­laanko tätä laadul­taan heikkenevää vil­jaa koskaan käyttämään.

Vil­jan hin­ta on nyt niin alhaal­la, ettei vil­je­ly tuo­ta mitään: vil­jeli­jä elää hehtaar­itukien varas­sa. Nyt yritetään saa­da vil­jeli­jöitä luop­umaan kylvämis­es­tä sil­lä, että hehtaar­ituen saisi vil­jelemät­täkin. Samal­la ruista tuo­daan Suomeen melkein sata miljoon­aa kiloa, kos­ka sitä nyt ei ole tul­lut kylvetyksi.

Reagoin­ti edel­lisen vuo­den satoon voi johtaa sikasyk­li­in. Kak­si vuot­ta sit­ten maail­man vil­ja­markki­nat oli­vat sekaisin, kos­ka kato oli koitel­lut laa­jo­ja aluei­ta ja vil­jan hin­ta moninker­tais­tui.  Jos nyt jätetään pel­lot vil­jelemät­tä, vuo­den kulut­tua voi edessä olla sama tilanne. Koskaan ei voi tietää. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taisiko vil­jaa sit­tenkin polttaa?”

Ympäristöjär­jestöt ovat vim­mais­es­ti vas­tus­ta­neet kaikkea jät­teen­polt­toa, kos­ka se toimii kier­rä­tys­tä ja jät­teen vähen­tämistä vas­taan. Argu­ment­ti ei tuos­sa muo­dos­sa oikein toi­mi, kos­ka lop­putu­lok­se­na on vain ollut jät­tei­den ajami­nen kaatopaikoille tuot­ta­maan metaa­nia ilmake­hään. Bio­jät­teen kom­pos­toin­tia on kyl­lä suosit­tu. Siinä on kuitenkin huonona puole­na jät­teen sisältämän ener­gian haaskaus. Bio­jät­teestä pitää tehdä bioetano­lia tai biokaasua.

Suomes­sa on nyt kyl­lästyt­ty kas­vavi­in kaatopaikkoi­hin ja van­hanaikaisia mas­s­apolt­to­laitok­sia nousee kuin sieniä sateel­la. Kun kaik­ki polte­taan lajit­telemat­ta, jät­teisi­in sisäl­tyvä kier­rä­tyskelpoinen mate­ri­aali tuhoutuu. Mas­s­apolt­to­laitos on myös enem­mänkin jät­tei­den tuhoamis­laitos kuin ener­giantuotan­toyk­sikkö, kos­ka ener­giaa märästä kau­ra­pu­urosta tulee huonos­ti. Jat­ka lukemista “REF ja massapoltto”

BMH Tech­nol­o­gy Oy on Hollm­ing-yhtymään kuu­lu­va konepa­jayri­tys, joka tuot­taa uusi­u­tu­vaan ener­giaan ja jät­tei­den käsit­te­lyyn liit­tyvää lait­teis­toa. Itse lähdin mukaan  yhtiön hal­li­tuk­seen eri­tyis­es­ti tuon jälkim­mäisen tuote­per­heen takia. Siihen myötä­vaikut­ti har­mi siitä, että YTV oli valin­nut jät­tei­den­hävi­tys­tavak­seen mas­s­apolton, jos­sa jät­teitä ei lajitel­la ottaen osa hyö­tykäyt­töön ja jos­sa jät­teistä ei oikein saa­da kun­nol­la ener­giaa ulos. Palaan tähän Van­taan ener­gian jätepolt­to­laitok­seen seu­raavas­sa postauksessa.

BMH:n ympäristötekni­ikan lip­pu­lai­va on Tyran­nosaurus­murskain, joka paloit­telee suurel­la tehol­la jok­seenkin kaiken kiin­teän jät­teen lajit­telukelpoisek­si. Eri­laisia murskaimia mes­suil­la oli paljon, mut­ta lait­teemme oli kyl­lä ainakin tois­taisek­si kehi­tyk­sen kär­jessä. Sen vahvuute­na on se, ettei se murskaa vaan leikkaa, jol­loin ener­giaa kuluu vähem­män ja lop­putu­los on parem­pi. Jat­ka lukemista “BMH:lle suurkaup­pa Thaimaahan”

Vaik­ka jät­tei­den käsit­te­lytekni­ik­ka on vas­ta nyrkkipa­javai­heessa, lajit­te­lutekni­ikan kehi­tys haas­taa vah­vasti ajatuk­sen jät­tei­den lajit­telus­ta koti­talouk­sis­sa. Olen tätä lajit­telua voimakkaasti puoltanut, mut­ta kun omin silmin näkee, kuin­ka kätevästi seka­jät­teen lajit­telu sujuu, herää kysymys, kan­nat­taako koti­talouk­sia vai­va­ta asial­la ja eri­tyis­es­ti, onko järkeä kul­jet­taa jät­teitä monil­la eri autoil­la, jol­loin kul­je­tuskus­tan­nuk­set kas­va­vat. Koneelli­nen jät­tei­den lajit­telu nimit­täin tekee vähem­män virheitä ja pystyy esimerkik­si erot­tele­maan eri muovi­tyyp­it toi­sis­taan, mitä koti­talouk­sil­ta ei oikein voi edel­lyt­tää. Huo­mat­takoon, ettei Suomes­sa täl­laista koneel­lista lajit­telua vielä ole, joten tois­taisek­si lajit­telu koti­talouk­sis­sa on välttämätöntä.

Vas­taus tähän kysymyk­seen on var­maankin se, että jät­teitä kan­nat­taa lajitel­la, mut­ta vähän toisel­la tavalla.

• Märkä bio­jäte kan­nat­taa lajitel­la erilleen, kos­ka se sot­kee kaiken muun jät­teen ja vaikeut­taa sen hyö­tykäyt­töä.  Tämän osalta vai­h­toe­htona on Tukhol­mas­sakin käyt­töön otet­tu koti­talousko­htainen jäte­myl­ly, joka jauhaa bio­jät­teen viemäri­in sopi­vak­si. Jäte mädätetään jäteve­den­puhdis­ta­mol­la metaaniksi ja käytetään ener­giantuotan­toon tai liiken­teen polttoaineena.
• Kaik­ki ehjänä käytet­tävä kuten kier­rä­tyspul­lot on lajitelta­va kotona, kos­ka koneelli­nen lajit­telu perus­tuu jät­teen murskaamiseen. Ne voitaisi­in poimia koneel­lis­es­ti hihnal­ta ennen murskaus­ta – tässäkin olisi tar­jol­la suo­ma­laista osaamista – mut­ta sil­loin jätet­tä ei saisi kul­je­tuk­sen ajak­si puris­taa kasaan, kos­ka siinä pul­lot kyl­lä hajoavat.
• Sanomale­hdet ja muu run­sas­määräi­nen paperi kan­nat­taa lajitel­la erik­seen, kos­ka sitä on niin paljon ja kos­ka niin se pysyy puh­taam­pana. Kar­tonkien eril­liskeräämis­es­tä en ole varma.

Koneelli­nen lajit­telu perus­tuu siihen, että jäte pilko­taan sopi­van kokoisik­si palasik­si. Mitä pienem­mät palaset, sitä varmem­min ne ovat yhtä mate­ri­aalia. Met­al­lit saadaan erilleen mag­neetin avul­la – myös ei mag­neet­tiset met­al­lit, mikä koet­telee lukion fysi­ikan luke­neen käsi­tyskykyä. Yleis­pätevä tekni­ik­ka on, että jäte kul­kee pien­inä par­tikkeleina liukuhi­h­nal­la; lajit­teli­ja jakaa sen jonkin omi­naisu­u­den perustel­la kah­teen luokkaan, joista toiset pudote­taan hih­nan päästä alas ja toiset sysätään tai puhal­letaan seu­raavalle hih­nalle.  Sel­l­ainen laite on aika veikeä katsella.

Ilmas­ton­pilaamiskuukaut­eni jatkuu vierailul­la Köl­nin ympäristöte­knolo­gian mes­sui­hin liit­tyen BMH Oy:n hal­li­tuk­sen jäsenyy­teen. Ympäristöte­knolo­gia on jät­tei­den ja bio­mas­san keräämistä, pilkkomista, tiivistämistä, kul­jet­tamista ja lajittelua.

Kyse on kovin uud­es­ta teknolo­gian alas­ta. Niin­pä jät­tei­den murskaus- ja lajit­te­lutekni­ikkaan liit­tyviä lait­teis­to­ja valmis­taa pelkästään Sak­sas­sa nelisenkym­men­tä yri­tys­tä; auton­va­lmis­ta­jia on paljon vähem­män, vaik­ka auto­ja tuote­taan paljon enem­män. Eri­laiset pienet nyrkkipa­jat tuot­ta­vat omia inno­vaa­tioitaan, mikä sinän­sä on hyvä, kos­ka ei voi tietää, mikä osoit­tau­tuu hyväk­si, mikä huonok­si. Jois­takin kyl­lä tiede­tään: jotkut mes­suil­la näyt­teil­lä olleet lait­teet oli­vat yksinker­tais­es­ti huono­ja. Ala on suuren selkey­tymisen edessä niin, että yri­tys­rakenne nor­mal­isoituu ja parhaat ratkaisut aja­vat markki­noil­ta ulos huonot ratkaisut.

Kyse oli busi­ness to busi­ness ‑mes­su­ista. Eniten paikalla oli myyjiä. Jos joku oli osta­mas­sa, hän oli toden­näköis­es­ti osta­mas­sa jotain yri­tys­tä. Kaik­ki kyl­lä kier­sivät osas­to­ja innokkaasti; lail­lis­tet­tua tuote­vakoilua, mut­ta erit­täin hyödyllistä.

Paikalla oli run­saasti suo­ma­laisia, jot­ka tietysti tun­nis­ti­vat toisen­sa kielestä. Varsin yksimieli­nen kan­ta oli, että jäte­huol­los­sa Suo­mi on kyl­lä taka­pa­ju­la; siis omien jät­tei­den­sä käsit­telijänä, yri­tyk­semme tuot­ta­vat kyl­lä hyvää teknolo­giaa muualle maail­maan. . Mik­si teknolo­gias­sa yleen­sä tien­raivaa­jana kulke­va maa on jäte­huol­los­sa jälk­i­ju­nas­sa? Pelkään pahoin, että olen osasyylli­nen, kos­ka olin aikanaan eduskun­nas­sa yht­enä muiden mukana hyväksymässä lakia, jol­la jäte­huolto annet­ti­in aina niin inno­vati­ivis­ten kun­tien monopoliksi.

Pienenä vih­jeenä Helsin­gin kaupungille: mes­sulip­pu toi­mi myös joukkoli­iken­teen näyt­tölip­puna, kah­den viikon ajan, vaik­ka mes­sut oli­vat nelipäiväiset.

Siis mikä BMH? Ker­ron siitä seu­raavas­sa viestissä.

Radiouutiset ker­toi pari päivää sit­ten, ettei Suo­mi ole pystynyt rat­i­fioimaan vam­mais­ten oikeuk­sien sopimus­ta, kos­ka Suomes­sa vam­maiset eivät ole vapai­ta vai­h­ta­maan kotikun­taa, kuten eivät ole laitoshoi­dos­sa ole­vat van­huk­setkaan. Niin­pä vam­mainen ei voi muut­taa uuden parisuh­teen vuok­si tai vain parem­pi­en palvelu­jen perässä.

Tässä parem­pi­en palvelu­jen perässä muut­tamises­sa on ongel­man avain. Olisi aivan kohtu­u­ton­ta vam­mais­ten palve­lut hyvin hoitavia kun­tia kohtaan, jos vam­mais­palvelu­ja käyt­tävät voisi­vat muut­taa parem­pi­en palvelu­jen perässä. Kun­nol­lisia palvelu­ja tar­joavia rankaistaisi­in ja vam­maisia syr­jiviä kun­tia palkittaisiin.

Tämä asia ei ratkea kuin sil­lä, että val­tio mak­saa vam­mais­palve­lut. Tähän n kak­si vai­h­toe­htoa: Jat­ka lukemista “Vam­mais­palve­lut val­tion rahoitusvastuulle”