Ilpo Pernaa kyseli Suomen Kuvalehdessä ollutta kirjoitustani maataloudessa. Mutta en löytänyt kuin tämän vuodelta 2002. Vähän eri suuntaan on maataloustuotantomme tämän jälkeen kehittynyt siihen verrattuna, mitä tässä esitän.
=======
MTK on noussut vastustamaan EU:n komission esitystä maataloustuen remontista. Se kuulemma veisi maanviljelyn edellytykset epäedullisten viljelyolosuhteiden Suomelta.
En ole aivan varma, että MTK on analysoinut esitystä oikein, mutta sinänsä ei olisi ensimmäinen kerta, kun euroopanlaajuiset rationalisointitoimet uhkaavat suomalaista maataloutta. Suomalaisen maatalouden käy huonosti aina, kun joku tekee suunnitelman maatalouden optimaalisesta työnjaosta Euroopassa. Siinä työnjaossa suomalaiselle maanviljelylle ei näytä löytyvän järkevää roolia.
Miksi Euroopan valtiaat tai sellaiseksi pyrkivät suhtautuvat poliittisesta ideologiastaan riippumatta suomalaiseen maatalouteen niin nuivasti? Siksi, että maanviljely ei Suomessa ole järkevää, kun asiaa mitataan vain taloudellisilla suureilla.
Näistä järkiperäistämisistä Suomen maatalous on toistaiseksi selvinnyt onnekkaasti. Toinen maailmansota päättyi maataloutemme onneksi tavalla, joka vei pohjan pois sekä Hitlerin että Stalinin kaavailuilta. Tällä kertaa todelliselta tai kuvitellulta uhalta näyttävät pelastavan Ranskan sisäpoliittiset ongelmat.
MTK:n Esa Härmälä on varoitellut eurooppalaisen maatalouden jakautumisesta elitistiseen näyteikkunamaatalouteen, joka tuottaa kallista mutta puhdasta ja terveellistä ravintoa pienten luomuputiikkien varakkaille asiakkaille ja bulkkituotantoon, joka myy tuotteensa lähiöiden marketeissa valtaväestölle. Erityisen käärmeissään hän näyttää olevan Saksan panostuksesta luomutuotantoon.
Mitä ihmeellistä tällaisessa erikoistumisessa on? Maataloushan alkaa silloin käyttäytyä kuten kaikki muutkin alat, huonekalujen, vaatteiden tai melkein minkä muun asian valmistaminen tahansa.
Eikö tätä kehitystä kannattaisi nähdä mahdollisuutena mieluummin kuin uhkana? Ruuan bulkkituotannossa Suomi ei menesty, emmekä voi loputtomiin luottaa siihen, että hyvä onni pelastaa maataloutemme ilmiselvältä järkeistämispaineelta. Näyteikkunatuotannossa Suomi sen sijaan voisi menestyä hyvin.
Viljan teollinen viljely Suomessa on tuomittu yritys, koska muualla se syntyy halvemmalla ja parempilaatuisena. Toisaalta missään muualla maailmassa ei ole näin lämmintä näin lähellä napa-alueita. Siksi Suomessa viljellään ainutlaatuisissa valaistusolosuhteissa, ja se antaa meille etulyöntiaseman aromaattisissa tuotteissa. Tiedättehän miltä espanjalaiset mansikat maistuvat! Kun kylmä talvi ainakin toistaiseksi tuhoaa pahimmat tuhohyönteiset, myrkytön maatalous on meillä paljon helpompaa kuin etelämpänä. Kun Suomessa ei ole ollut laajamittaista jätteenpolttoa, maaperämme ei ole niin dioksiinin saastuttamaa kuin muualla Euroopassa, vaikka metsäteollisuus ehtikin saastuttaa vesistöt.
Eikö puhtaasta, maukkaasta suomalaisesta ruuasta kannattaisi tehdä vahva brändi, jonka laatua myös valvotaan maineen säilyttämiseksi? Pelkällä suomalaisuudella ei brändiin pääsisi, sillä muutama musta lammas pystyisi pilaamaan koko maamme maineen. Pyrittäisiin rehellisesti ”näyteikkunamaatalouden” johtavaksi maaksi. Meille riittää prosentin siivu eurooppalaisista ruokamarkkinoista. Terveydestään kiinnostunutta ja hyviä makuja arvostavia löytää Euroopasta paljon enemmän.
Osmo: “Eikö puhtaasta, maukkaasta suomalaisesta ruuasta kannattaisi tehdä vahva brändi, jonka laatua myös valvotaan maineen säilyttämiseksi?”
Tästä asiasta vallitsee käsittääkseni Suomessa laaja yksimielisyys. Edes MTK tai ministeri Anttila ei tätä pyrkimystä vastusta. Miksi sitten maataloustuotantomme on edelleen niin bulkkituotantovaltaista?
Luomuviljelijä Osmo Rauhalan mukaan syynä on se, että luomutuotteet eivät nykyisin pääse markkinoille. Ruuan jalostustoiminta on liian keskittynyttä. Markkinat ovat neljän
jalostajan hallussa, joista vain yksi tuottaa luomua. Rauhala päättelee, että jos ei ole tarjontaa kaupoissa, ei synny myöskään kysyntää.
Syitä on monia muitakin, mutta tähän pulmaan olisi ensi alkuun helpointa tarttua. Eikö esim. kilpailuvirasto voisi tarttua asiaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellolla (KRL 6 §). ”Määräävä markkina-asema katsotaan olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto-tai jakeluportaalla” (KRL 3 § 2 mom).
Väärin päätelty. Jos ei ole kysyntää, niin ei ole myöskään tarjontaa kaupoissa on oikea järjestys.
Mikä pitää yllä tätä teollista ja pääomavaltaista maataloutta, kun se ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa? Markkinat vai valtio, EU?
Sikaloiden tilanne on kuvaava. Eilen oli Maatalouden Tulevaisuudessa uutinen, miten sikatalous on rajussa pudotuksessa ja tuonti valtaa alaa:
http://tinyurl.com/tuotanto-ei-kannata
Tänään samassa lehdessä on uutinen, miten valtio tekee vastaiskun uusilla miljoonaluokan avustuksilla suursikaloiden rakentamista varten:
http://tinyurl.com/suursikaloita
Houkutteleeko valtio nuoria viljelijöitä selvään ansaan näillä runsaskätisillä avustuksilla:
“Nuorille viljelijöille avustus olisi enintään 25 prosenttia ja muille 15 prosenttia rakennuskustannuksista. Korkotukilaina voi olla enintään 70 prosenttia ja siihen sisältyvä korkotuki 20 prosenttia.”
Artturi: “Väärin päätelty. Jos ei ole kysyntää, niin ei ole myöskään tarjontaa kaupoissa on oikea järjestys”.
Kysymys on sekä että tilanteesta. Oligopolin jäsenet voivat käyttäytyä markkinoilla yhdenmukaisesti, kilpailua välttäen sekä asiakkaista riippumattomalla tavalla (tämä koskee myös S- ja K‑ryhmän vahvasti hallinnoimaa vähittäiskauppaa eikä yksin jalostusporrasta).
Toisaalta kun kuluttaja tavoittelee samanaikaisesti sekä halpaa että hyvää hän saa yleensä vain halpoja, mutta hyviltä näyttäviä bulkkituotteita.
Lennätettäisiinkö nämä aromaattiset vientituotteet lentokoneella?
Tunnetulla vihreällä ajattelijalla Osmo SoiniNvaaralla oli myönteinen ja ennakkoluuloton kirjoitus äskettäisessä Suomen Kuvalehdessä teknologian mahdollisuuksista maataloudessa. (Esa Härmälä MT 2.11.2009,2)
Härmälän vierasyliökirjoitus käsittelee maatalouden tulevia haasteita. Maapallon täytyy liki kaksinkertaistaa ruuantuotanto vuoteen 2050 mennessä ja lisäksi tuottaa huomattava määrä bioenergiaa ja biopohjaisia raaka-aineita.
Suomelle EU on asettanut todella raskaan taakan :
http://www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/politiikka/suomi.html
Tätä taustaa vasten maatalouden tuotantoa olisi Suomessa lisättävä: “Uusiutuvan energian kehittämisessä kiinnitetään huomiota erityisesti biopolttoaineiden, kuten hakkeen, peltoenergian, kierrätyspolttoaineen ja biokaasun käytön lisäämiseen. Niiden osuuden toivotaan kolminkertaistuvan kuuteen prosenttiin 15–20 vuoden aikana.”
Tämä taas nostaa väistämättä ruuan hintaa ja sama ilmiö toteutuu läpi maapallon joten halpaa ruokaa ei saa mistään, ainakaan kestävän kehityksen periaatteella kasvatettua.
Ahaa! Tarkoitit äskettäistä juttua geeniteknologiasta. En laittanut sitä blogille, kun ajattelin, että teksti on lukijoille suurelta osin varsin tuttua, mutta laitetaan nyt sitten.
Osmolla on hyviä mielipiteitä, mutta vaikka se viisas mies onkin, niin paljompa näyttää olevan myös puutteita tiedoissa tai sitten vaan vääriä käsityksiä.
Eikös EU:n pelloista yli puolet kuulu, johonkin erikoisvyöhykkeeseen jolle maksetaan jotain erikoistukea, koko maataloushan pitäisi laittaa kokonaisvaltaiseen remonttiin, jos sitä halutaan kehittää markkinatalouden suuntaan ja tämä suunta taitaa olla kaikessa muussakin jonkinverran vastatuulessa kaikkialla maailmassa, tämän nykylaman takia.