Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 5.11.2009

Pöy­dältä: Kata­janokan hotellin ase­makaavaa koske­vat muistutukset

Tästä sit­ten vain äänestää rätkäytetään. Kok­ouk­ses­sa ei ole paljon dra­mati­ikkaa, kos­ka apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja on ilmoit­tanut vievän­sä asian kaupung­in­hal­li­tuk­seen, päät­ti lau­takun­ta mitä hyvän­sä. Pidän menet­te­ly­ta­paa sinän­sä oikeana. Har­voin mis­tään asi­as­ta tul­lut näin murskaavaa palautet­ta.  Pidän eri­tyis­es­ti Steven Hollin mielip­i­teestä (viras­to tilasi häneltä lausun­non)   jon­ka mukaan Her­zog & de Meu­ron pysty­i­sivät var­maankin suun­nit­tele­maan paikalle hienon hotellin, mut­ta uusista lähtöko­hdista. Luo­mus­ta voi ihail­la paina­mal­la tästä.

Pöy­dältä: Sil­tamäen kehittämisperiaatteet.

Sil­tamä­ki on niitä vuosik­er­to­ja, joiden kohdal­la purkamista pitäisi ennakkolu­u­lot­tomasti harki­ta perusko­r­jaamisen sijas­ta, kos­ka kor­jausikään ovat tulleet myös julk­i­sivut. Sil­tamä­ki on kuitenkin kaa­vana mon­ta muu­ta aluet­ta onnis­tuneem­pi, joten paine purkamiseen tulisi vain raken­nusten teknis­es­tä kun­nos­ta. Huo­matkaa, kuin­ka hyvä kaavoitus tuot­taa muu­takin hyvää: jos pitäisi luetel­la Helsin­gin pahamaineisia lähiöitä, har­va edes muis­taisi koko alueen olemassaoloa.

Muis­tu­tuk­set ja lausun­not Laut­tasaaren Nahka­housun­tien asemakaavasta

Työ lau­takun­nas­sa alkaa helpot­tua, kun nämä muis­tu­tus­vai­heen kaa­vat ovat van­has­taan tut­tu­ja. Luon­non­suo­jeluy­hdis­tys ja Laut­tasaariseu­ra halu­a­vat kaavaan merkin­nän kevyen­li­iken­teen väylästä ja se siihen sit­ten laitet­ti­in. (Jos ymmärsin lis­tatek­stin oikein)

Muis­tu­tuk­set Degerön kar­tanon asemakaavasta

Riitaa on yhden raken­nuk­sen sijoit­telus­ta, mut­ta viras­to ei muu­ta kantaansa.

Peri­aat­teet ajonopeuk­sien hal­lit­semisek­si Helsingissä

Esitetään kym­men­tä eri keinoa, jois­sa ei sinän­sä ole mitään kovin uut­ta. Minä suo­sisin katu­jen kaven­tamista suo­jatei­den kohdal­la, jol­loin myös suo­ja­tien eteen pysäköimisen ongel­ma pois­tu­isi (pysäköin­ti­taskus­sa saa ymmärtääk­seni pysäköidä suo­ja­tien edessäkin). Viras­ton design-väen puoles­ta ne rumen­ta­vat katu­ti­laa. Kävi­sivät kat­so­mas­sa kat­ua joskus luon­nos­sa, kun se on täyn­nä pysäköi­tyjä autoja.

Aloit­tei­ta ja ponsia

- Aloite veis­tospuis­tos­ta vuo­den 2012 tavoitel­lun maail­man muo­toilukaupun­gin tit­telin kunniaksi.

- Aloite vesi­joukkoli­iken­teen aloit­tamis­es­ta Helsingis­sä. Viras­to ei läm­pene Laa­jasa­lo-Kata­janok­ka –lau­talle, eri­tyis­es­ti ei Kru­unuvuoren ratikan kor­vaamisel­la lauttaliikenteellä.

Moot­toripyöriä ei joukkoliikennekaistoille

Lau­takun­ta pyysi asian selvit­tämistä kesäku­us­sa. Vas­taus on ei.

31 vastausta artikkeliin “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 5.11.2009”

  1. “Moot­toripyöriä ei joukkoliikennekaistoille

    Lau­takun­ta pyysi asian selvit­tämistä kesäku­us­sa. Vas­taus on ei.”

    Onko tätä selvi­tys­tä mah­dol­lis­es­ti nähtävil­lä jos­sain? Peruste­lut kiinnostaisivat.

  2. Minä suo­sisin katu­jen kaven­tamista suo­jatei­den kohdal­la, jol­loin myös suo­ja­tien eteen pysäköimisen ongel­ma pois­tu­isi (pysäköin­ti­taskus­sa saa ymmärtääk­seni pysäköidä suo­ja­tien edessäkin). Viras­ton design-väen puoles­ta ne rumen­ta­vat katutilaa.
    Just joo… Saa pysäköidä, niitä pyhiä parkkipaikko­jakin tulee neljä lisää per risteys, samoin lisää tilaa jalankulk­i­joille. Esimerkik­si Vaasankadun ja Kus­taankadun risteyk­ses­tä täm­möi­nen uudehko kivetys löy­tyy, ja se on huo­mat­ta­va paran­nus van­haan, varsinkin kaupunkiku­val­lis­es­ti. Olen ihan oikeasti kuvitel­lut että tämä on ain­oa liiken­nejär­jeste­ly jos­ta kel­lään ei ole mitään valittamista.

    Toinen asia mitä en ymmär­rä on se että ratikkakiskot jotenkin estävät korote­tun suo­ja­tien. Ratikkapysäkki­hän on suur­in­pi­irtein samas­sa tasos­sa kuin jalka­käytävä, eli jalka­käytävä voisi jatkua autokaistan yli samas­sa tasos­sa pysäkille. Varsinkin jos olisi ne taskut. Kisko­jen yli­tys sit­ten tarvit­taes­sa esimerkik­si niin että niiden suun­taan on lyhyt lius­ka alas. Kivetys kisko­jen ja kaistan välis­sä olisi ihan ter­ve­tul­lut muutenkin, samoin se että kisko­jen yli menisi eri suo­jatie kuin autokaistan.

  3. Kaupunki­fil­laris­sa on muuten hyviä esimerkke­jä ajonopeuk­sien laskemis­es­ta ja risteyk­sistä Göteborissa.

    Eri­tyis­es­ti idea lait­taa jalka­käytäövä (ja pyörätie) jatku­maan risteyk­sen yli on aivan nerokas. Mik­si pääväylää kulke­vien jalankulk­i­joiden pitäisi ylit­tää sivukatu suo­jati­etä? hehän menevtä pääväylää. Ylit­täkööt sivukadul­ta tule­va auto jalkakäytävän.

    Tuol­laiset risteyk­set oli­si­vat var­masti selvästi taval­lisia tai liiken­neympyröitä tur­val­lisem­mat jalankulk­i­joille ja pyöräil­i­jöille. Autoil­i­jalle ei jäisi epä­selväk­si kenel­lä on etuoikeus tai tarvit­seeko hidas­taa ja katsoa.

    Saman­laisia ratkaisu­ja muis­taak­seni löy­tyy Meilahdes­ta Tukhol­mankadun tai Man­skun risteyk­sistä pikkukatu­jen kanssa, mut­ta niitä voisi rak­en­taa paljon enem­män. Esimerkik­si koko hämeen­tien Sturenkat­ua (ja ehkä Hesaria) lukuunottamatta.

  4. Se on vähän kuin limak­lönt­ti … tai sit­ten jäätä jäljit­televä muovi­hökö­tys. Voin vain kuvitel­la kuin­ka hirvit­tävältä se näyt­täisi luon­nos­sa parikym­men­tä vuot­ta vanhana. 

    Toisaal­ta olen aika vank­ka tallinnatyyp­pisen antaa men­nä ‑läh­estymis­ta­van ystävä, mut­ta… ehkä kum­minkin kan­nat­taisi Tallinnan matkimi­nen aloit­taa pil­ven­pi­irtäjistä ja muista hyödyl­li­sistä hankkeista.

  5. Siis mikä tahansa raken­nel­ma, jol­la hai­tataan mah­dol­lisim­man mon­en liikku­mista ja luo­daan ruuhkia on kan­natet­ta­va. Pitää myös muis­taa, että jalankulk­i­joiden tur­val­lisu­us ei ole mikään absolu­ut­ti­nen hyve, vaan esimerkik­si suo­jatei­den valo-ohjauk­sen pois­to raitio­vaunu­jen kulkua hidas­ta­mas­ta on askel oikeaan suun­taan, jota tulisi laa­jen­taa myös bus­sipysäkkien yhtey­teen Voihan sit­ten aina yksi­ty­isautokaistalle rak­en­taa oma punainen valo, jos­sa seisote­taan näitä kiireisiä maasturikuskeja.

  6. Jos ei voi kor­va­ta Kru­unuvuoren ratikkaa lau­tal­la, niin mik­si sit­ten eivät aja sitä ratikkaa siihen laut­taan? Tan­skan salmis­sakin ajoi­vat junia laut­taan, ainakin ennen vanhaan.
    Siinä sivus­sa voisi­vat kuska­ta fil­lar­it ja käveli­jät vaik­ka ilmaiseksi.

  7. Jos ei voi kor­va­ta Kru­unuvuoren ratikkaa lau­tal­la, niin mik­si sit­ten eivät aja sitä ratikkaa siihen laut­taan? Tan­skan salmis­sakin ajoi­vat junia laut­taan, ainakin ennen vanhaan. 

    No, onhan sitä nyt sen­tään Helsingis­säkin raitio­vaunu­ja lau­tal­la kuljetettu 🙂 :
    http://www.raitio.org/ratikat/helsinki/linjasto/linjat/linjab.htm

    Eri asia sit­ten olisiko moi­ses­sa touhus­sa nyky­isin mitään järkeä…

    Kari

  8. Olen hert­taisen samaa mieltä Steven Hollin ja muidenkin ulko­mais­ten arkkite­htien lausun­to­jen kanssa: Her­zog ja de Meu­ron ovat ete­viä ja päte­viä, mut­ta tämä suun­nitel­ma sat­tuu ole­maan huti. Sinän­sä haus­ka nähdä miten Holl sanoo ‘pistäkää uusik­si’ ja samal­la ainakin yrit­tää olla diplo­maat­ti­nen vetoa­mal­la tek­i­jöi­den oppi-isään Aldo Rossi­in. Andres Alverin idea Esplanadin ‘jatkamis­es­ta’ ja raken­nus­riv­istä Kajanokan ran­nas­sa näyt­tää myös hienol­ta, tosin hän ei ole ihan tain­nut taju­ta, että paikalla on vas­taisudessakin tarkoi­tus olla lai­vater­mi­naali. Alverin lausun­non suomen­nos­ta voisi luul­la konekään­nök­sek­si, mut­ta automaatit eivät tosi­asi­as­sa tai­da purra viro-suo­mi kään­nök­seen tuonkaan vertaa.

  9. Ompas erikoisen näköi­nen hotel­li, jos se oikeasti on tuol­lainen niin halu­an sellaisen. 

    Kan­natan sen rakentamista.

  10. Hotellin tulisi olla osak­si keltainen, jot­ta se olisi aidon näköinen.

  11. Myös minä kan­natan hotellin rak­en­tamista. Mielestäni sen paloista tai kuu­tioista rak­en­tu­va muo­to on hyvin lin­jas­sa Alvar Aal­lon kuu­tiomaisu­u­den kanssa. 

    Jos lähtöko­htana on Espan arkkite­htu­uri tai Engelin uusklas­sis­mi (mik­si?) niin tietenkään uusi pytin­ki ei ole niiden kanssa lin­jas­sa. Mik­si pitäisikään, elävä kaupun­ki koos­t­uu eri­aikai­sista his­to­ri­al­li­sista ker­rostu­mista. Ainakaan min­ua ei kiin­nos­ta asua museossa.

  12. Onko nopeuk­sien hillit­sem­i­nen posi­ti­ivi­nen tavoite? Jotenkin tun­tuu, etä automaat­tis­es­ti lähdet­täisi­in siitä, että nopeuk­sien alen­t­a­mi­nen muka olisi hyvä asia. 😀 Sekoite­taan kak­si asiaa:
    — katu­verkon väl­i­tyskyvyn kannal­ta nopeuk­sien nos­t­a­mi­nen on hyvä asia ja
    — jalankulk­i­joiden liiken­netur­val­lisu­u­den kannal­ta nopeuk­sien lasku on hyvä asia.

    Johtopäätök­senä voi vetää, että pääkatu­jen osalta nopeu­sia pitää kyetä nos­ta­maan ja sivukatu­jen osalta laske­maan. Pääka­tu­i­hin tulee sat­sa­ta rahaa, jot­ta nopeuk­sia voidaan nos­taa. Samal­la sivukatu­jen tur­val­lisu­us hoide­taan laske­mal­la nopeuksia.

  13. Minä en ryhty­isi rak­en­ta­maan suur­ta raken­nus­ta, joka ei edes kuvis­sa näytä houkut­tel­e­val­ta. Piir­rus­tuk­si­in ver­rat­tuna idea kuitenkin yleen­sä vielä vesit­tyy, ellei arkkite­hti ole aivan poikkeuk­sel­lisen vaiku­tus­val­tainen ja paneu­tunut pro­jek­ti­in­sa. Sitä Her­zog ja de Meu­ron eivät tun­nu ole­van, eiväthän he ole edes käyneet tutus­tu­mas­sa kohteeseen. Steven Holl puolestaan run­noi Kias­man läpi osa­puilleen suun­nitelmien­sa mukaises­ti otta­mal­la asian henkilöko­htais­es­ti vas­tu­ulleen. Lop­putu­lok­se­na yksi niistä raken­nuk­sista, jot­ka tekevät Helsingistä Helsin­gin — tai tarkem­min sanoen sen, mikä Helsingis­sä on hyvää.

    Aal­lon suun­nit­tele­ma, kiis­tel­ty Enson pääkont­tori aset­taa haastei­ta alueen uudelle arkkite­htu­urille. Aiem­min pidin tuo­ta raken­nus­ta epäon­nis­tuneena, mut­ta julk­i­sivure­mon­tin jäl­keen ymmärsin sen esteet­tisen arvon. Raken­nuk­sen kauneus on hien­o­varaista, aav­is­tuk­sen piilevää ja karua, ja hyvä niin. Kaik­ki raken­nuk­set eivät voi olla sil­lä taval­la silmi­in­pistävän ja ilmeisen kau­ni­ita kuin vaikka­pa viere­inen Uspen­skin kat­e­draali. Ne tarvit­se­vat ympärilleen esteet­tistä diver­si­teet­tiä päästäk­seen oikeuk­si­in­sa. Piilevän kauneu­den löytämi­nen on myös palk­it­se­va ja eri taval­la elähdyt­tävä koke­mus kuin välit­tömästi avau­tu­van koris­teel­lisu­u­den ihailem­i­nen. Ympäristön raken­nuk­set ovat avainase­mas­sa sen suh­teen, koros­tu­vatko Aal­lon työstä mieltä ylen­tävät vai luo­taan työn­tävät puo­let (näitä molem­pia kun siinä kuitenkin on).

    On hyvä, että suun­nitel­lus­sa hotel­li­raken­nuk­ses­sa on yritet­ty ottaa huomioon Aal­lon aikaisem­pi työ, ja luo­da näi­den välille dialo­gia. Tehty ratkaisu on kuitenkin epäon­nis­tunut, minkä uskoisin hotel­lisu­un­nitel­maa puoltavienkin ymmärtävän, jos ver­tailuko­hdak­si saataisi­in laadukkaampi vai­h­toe­hto. Ilman ver­tailuko­htaa on help­po viehät­tyä julk­i­sivun erikoisu­ud­es­ta, ja uno­htaa kiin­nit­tää huomio­ta kokon­aisu­u­den luomi­in mieliku­vi­in. Itsel­leni tulee mieleen epäon­nis­tunut, laiska 3D-mallinnushar­joi­tus, aiheena osit­tain sula­neet jääkuu­tiot — raken­nuk­sen luo­ma fiilis on siis min­un näkökul­mas­tani kylmä, kova, pöhöt­tynyt ja junt­ti­mainen. Mielestäni se tuo suo­ma­laisu­ud­es­ta esi­in juuri ne puo­let, joista itse en eri­tyisem­min pidä.

    Mod­erni, kiin­nos­ta­va ja inspiroi­va arkkite­htoni­nen teos voi aivan hyvin olla lin­jas­sa sekä Enson pääkont­torin että Esplanadin van­ho­jen raken­nusten ja kat­e­draalin kanssa. Tämä ehdo­tus ei sovi ympäristöön­sä eikä myöskään ole kiin­nos­ta­va tai inspiroi­va; ain­oas­taan mod­erni. Valitet­tavasti pelkkä edis­tyk­sel­lisen julk­i­sivutekni­ikan käyt­tämi­nen ei takaa onnis­tunut­ta lop­putu­losta. Arkkite­hdin pitäisi tehdä työ sydämel­lään, ei tilikir­jaa tui­jotellen vasem­mal­la kädel­lä, kuten tässä näyt­tää käyneen.

  14. Jos Osmo sal­lii, liitän tähän vielä lain­auk­sen Hesarin verkkokeskustelus­ta. Olen kuul­lut saman­su­un­taisia arvelu­ja Kata­janokan han­kkeeseen liit­tyen myös alan ammat­ti­lais­ten suusta.

    Siinäpä se ongel­ma juuri on: hotel­li ei ole julki­nen raken­nus. Han­ke on yksi­tyisen kiin­teistökeinot­teli­jan luo­mus; jos lupa heltiää, niin han­ke myy­dään jollekin oper­aat­to­rille, hotel­liketjulle. Se pyörit­tää sit­ten paikalla yksi­ty­istä hotel­li­bisnestä – rav­in­to­laan pääsee ja koval­la rahal­la yöpymäänkin, mut­ta julki­nen raken­nus hotel­li ei ole. Se ei palvele mitään kaupunki­laisia hyödyt­tävää toim­intaa ja elävöit­tämisen sijaan se vain lisää epäaitoa tur­is­mi­hömp­pää kaupun­gin keskustassa.

    Kan­sain­vä­li­nen kiin­teistökeinot­telu vie nyt Helsin­gin kaupunkia ja lau­takun­taa kuin litran mit­taa – nimekäs arkkite­hti tässä on tyyp­illi­nen troi­jan hevo­nen, jon­ka avul­la han­ke ujute­taan kaupunki­in sisälle, ja sen jäl­keen pääsee hel­vetti irti.

    Käykää kat­so­mas­sa nimekkään arkkite­hti­toimis­to 3x Niels­enin lois­telias­ta tor­ni­taloa Vuo­talon lähel­lä: alku­peräis­es­tä ajatuk­ses­ta ei ole mitään jäl­jel­lä, arkkite­hti vai­hdet­ti­in use­am­paan ker­taan ja kaupun­gin vira­nomaisil­la ei ollut mitään keinoa pakot­taa han­kkeen vetäjiä sovit­tuun ja kaupunki­laisille main­os­tet­tuun laatu­un. Tavalli­nen, joskin harv­inaisen korkea ele­ment­ti­laatikko tuli. Edes kat­tokahvi­laa ei tul­lut, se oli ihan puh­das­ta vedä­tys­tä alus­ta lähtien.

    Täl­lä Kata­janokan hotel­li­hanket­ta ajaval­la keinot­teli­jal­la on mm. Ruot­sis­sa hotel­liko­hde, jota on vatvot­tu vuosia – piti tul­la korkea ja lois­telias tor­ni­ta­lo, mut­ta mitään ei ole raken­net­tu. Kiin­teistö­jalostuk­sen luon­teeseen kuu­luu han­kkia hyviä liike­paikko­ja varas­toon keinol­la mil­lä hyvän­sä, ja kun jal­ka on oven välis­sä, niin han­ke alkaa kään­tyä omis­ta­jan halu­a­maan suuntaan.

    Arkkite­htu­uri ja arkkite­hti lähtevät ensim­mäis­inä, kos­ka laat­u­a­sioista välit­tävä ammat­ti­lainen on täl­laiselle han­kkeelle vain ja ain­oas­taan taak­ka. Ain­oa moti­ivi­han on tehdä niin paljon rahaa niin pienel­lä panos­tuk­sel­la kuin mah­dol­lista. Tämä on ennus­tuk­seni, lait­takaa­pa tal­teen ja kat­so­taan muu­ta­man vuo­den päästä kuin­ka siinä kävi.

    Menet­te­ly­ta­pana ton­tin luovu­tus keskeiseltä paikalta yksi­tyiselle han­kkeelle ilman ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailua ja vai­h­toe­htoisia suun­nitelmia on pöyristyt­tävää demokra­t­ian ja markki­na­t­alouden peri­aat­tei­den polkemista. Menet­te­ly on niin vas­toin kaupun­gin omaisu­ud­es­ta huole­htimista, että vaali­ra­hako­hun jäl­keen heti herää epäilys: kenelle mak­se­taan ja mis­tä palveluista, miten joku yksi­tyi­nen voi saa­da etu­os­to-oikeu­den kaupun­gin maa­han, han­kkeen vireille täl­laiselle paikalle ilman ton­tin hintakilpailua?

    (Nim­imerk­ki “pur”)

  15. Saar­al­ta mie­lenki­in­toinen kom­ment­ti. En ymmär­rä tätä arvolataus­ta että suun­nitel­ma on jotenkin rohkea, jos nykyisessä ilmapi­iris­sä halut­taisi­in tehdä jotain oikeasti radikaalia niin tehtäisi­in rehellistä retroa. Sivu­men­nen, se Hesaris­sa ollut ark­isto­jen kätköistä kaivet­tu raken­nus Rauta­tien­torin keskel­lä on sekä funk­tion­aalis­es­ti että esteet­tis­es­ti erinomainen.

    Lasi­julk­i­sivu­ja tul­laan luul­tavasti aikanaan kiroa­maan siinä kuin har­maa­beto­nia nyt. Havain­neku­vis­sa ne ovat ilmavia, eläviä ja läpinäkyviä rak­en­tei­ta, todel­lisu­udessa sini­har­mai­ta seiniä joiden­ka epämääräisyys on rasittavaa.

  16. tpyy­lu­o­ma: Osaisitko vinka­ta minkä päivän Hesaris­sa ja mis­sä siel­lä? Min­ul­ta pääsi lip­sah­ta­maan ohi ja kiin­nos­taisi kovasti.

  17. Art­turi, maanan­tain lehdessä, ja oli tuo netis­säkin: Helsin­gin van­hat kar­tat pää­sevät inter­neti­in, http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+vanhat+kartat+p%C3%A4%C3%A4sev%C3%A4t+internetiin/1135250463873

    “Helsin­gin kaupung­i­nark­iston tutk­i­ja Panu Haav­is­to on tehnyt suuren työn siirtämäl­lä verkkoon yhteen­sä noin 2 000 van­haa kart­taa, suun­nitel­maa ja havain­neku­vaa.” Mis­tä hänel­lä ja kaupung­i­nark­istolle läm­min kiitos, kaupunkikult­tuu­riteko. Verkkopalvelus­ta löy­tyy tuo Hesarin nos­ta­ma kuva raken­nuk­ses­ta Rauta­tien­to­rille, Saarisen kaa­vat, jne. http://sinettiarkisto.hel.fi/HKIARKISTO/preKAMa4.po

  18. Tpyy­lu­o­ma, minä kiroan lasi­julk­i­sivu­ja jo nyt. Tai no; en sil­loin, kun niitä käytetään sel­l­ai­sis­sa raken­nuk­sis­sa, joi­hin ne mieliku­vien puoles­ta sopi­vat, kuten Nokian pääkont­toris­sa. Insinöörimeininki­in sopii oikein hyvin lasi­julk­i­sivun kova, tekni­nen ja staat­ti­nen fiilis. Sanomat­alonkin vielä siedän, kun sen vier­essä on Kias­ma, jon­ka visuaa­li­nen voima taitaa jol­lakin tavoin niiden lasi­seinien avul­la jopa vahvis­tua (kon­trasti­vaiku­tus). Mut­ta minä en halua Nokian pääkont­torin näköistä laatikkoarkkite­htu­uria keskeiselle paikalle kaupun­gin keskus­taan. Toki tuos­sa suun­nitel­mas­sa lasia on taivutel­tu uudel­la taval­la, mut­ta kuten todet­tu: uutu­us ei automaat­tis­es­ti tuo mukanaan hienoutta.

    En kyl­lä lähtisi myöskään kopi­oimaan men­nei­den vuo­sisato­jen tyylisu­un­tia. Sel­l­aises­sa teossa “radikalis­mi” olisi käsit­teel­listä eikä visuaalis­es­ti havait­tavaa, joten siitä saata­va mieli­hyvä jäisi het­kel­lisek­si (ja rajoit­tuisi koke­muk­se­na niihin kaupunki­laisi­in, jot­ka täl­laista radikalis­min lajia arvosta­vat). Kyl­lä Kias­ma ja vaikka­pa Temp­peli­aukion kirkko tuo­vat kaupunki­imme paljon enem­män myön­teistä ener­giaa ver­rat­tuna vai­h­toe­htoon, jos­sa ne kor­vat­taisi­in kuvasi kaltaisil­la klas­sisil­la suo­rakulmapytingeil­lä. Klas­sisel­la arkkite­htu­uril­la on paikkansa ja kiistämätön arvon­sa, mut­ta nykyaikaises­sa kaupungis­sa tulee olla muu­takin mieltä ylen­tävää kat­sot­tavaa kuin sitä.

    Onnis­tunut arkkite­htu­uri herät­tää syntya­jas­taan myön­teisiä mieliku­via, mitä tuo suun­nitel­tu lasipytin­ki ei uskoak­seni tule tekemään. Uskon kuitenkin, että maail­mas­ta löy­ty­isi arkkite­hti, joka kykenisi suun­nit­tele­maan ja vielä toteut­ta­maankin paikalle sel­l­aisen mod­ernin, kiehto­van ja myön­teis­es­ti tun­teisi­in vetoa­van arkkite­htu­uri­hel­men, jon­ka edessä tule­vat sukupol­vet katso­vat mei­dän aikaamme ihaillen.

  19. Sanomat­a­lo on sisältä ihan onnis­tunut ja mate­ri­aaleil­taan jopa läm­min, samoin Sitran kort­teli Ruo­ho­lahdessa. Ajanku­vaa. Minus­ta voitaisi­in olla vähem­män rehellisiä, eli vale­hdel­la arkkite­htu­uril­la jälkipolville että raken­nuk­sen ulkop­uolel­lakin olevil­la ihmisil­lä on väliä. KSV muuten vaatii nykyään rap­atun tiilip­in­nan ainakin keskus­tas­sa taloon kuin taloon, mut­ta tämä ei koske sankariarkkitehteja.

    Kias­ma on ihan hyvä, mut­ta ne vesiele­men­tit ei kir­jaimel­lis­es­ti toi­mi ja raken­nus tekee postiku­jas­ta takapi­han. Olen joskus miet­tinyt että siitä kaarikatos­ta saisi talvisin näp­pärän mäen lumi­lau­tail­i­joille, mitäköhän Holt tykkäisi?

    Ker­taustyyliä se on koko Empire-keskus­ta, ja voi sitä ker­ra­ta vaik­ka funkkista. En minä nyt mitään pastis­se­ja vaa­di joka paikkaan enkä kat­e­goris­testi vas­tus­ta mod­er­nia arkkite­htu­uria, mitä se sit­ten tarkoit­taakin, mut­ta en nyt oikein myöskään ymmär­rä 60-luku­laista uutuudenvimmaa.

    Syy mik­si se kuvas­sa ole­va raken­nus on mielestäni hyvä Rauta­tien­to­rille on että se ratkoo sen peru­songel­man että tori on liian iso, säi­lyt­tää ja korostaa akselia Kansal­listeat­terin ja Ateneu­min välil­lä ja luo keskelle kaupun­gin hälinää rauhal­lisen sisäpi­han. Tuo on paljon parem­pi kuin esimerkik­si taan­noin erään arkkite­hdin ehdot­ta­ma pitku­lainen lasi­paviljon­ki torin reunal­la, ei sinänssä etteikö sekin olisi parannus.

  20. …Hups, siis en halua lisää lasi­laatikoi­ta keskeisille paikoille.

  21. Lasia ei vaan osa­ta vielä oikein käyt­tää, mate­ri­aali­na se on val­lan mainio. Muo­tok­ieli on vielä hakuses­sa, samoin pin­takäsit­te­lyn tar­joa­mat mah­dol­lisu­udet. Eri­tyisen hyvin lasi sopii van­ho­jen raken­nusten hien­o­varaiseen täy­den­tämiseen ja suo­jaamiseen sään vaiku­tuk­sil­ta. Yleen­sä museois­sa tämä osa­taan parhait­en, ja lop­putu­lok­se­na on aidosti kevy­itä ja huo­maa­mat­to­mia rakenteita.

    Valitet­tavasti lasin kanssa käy vaan kuten rak­en­tamises­sa usein muutenkin eli yli men­nään siitä mis­sä aita on matal­in. Ruma ruudukko jotain epämääräisen sävy­istä selek­ti­ivip­in­noitet­ta ei oikein miel­lytä ketään. Pahim­mil­laan väärä lasi­val­in­ta tekee sisä­val­on likaisen­har­maak­si, ja ulkonäkö muis­tut­taa peiliaurinkolaseja.

    Lasitalot ovat usein sisältä viihty­isämpiä kuin ulkoa, sik­sikin mate­ri­aali sovel­tuu toimis­torak­en­tamiseen niin hyvin. Ulkopin­nas­sa lasi vaatii aina jonkin hap­tis­es­ti merk­it­sevän vas­tako­hdan. Toimis­to­talois­sa tosin hap­tisu­us on varat­tu nurkkahuoneen sta­tussym­bo­l­ik­si ja muuten pan­nas­sa. Toimis­to­taloesteti­ik­ka on visuaal­isu­u­den yli­val­taa kun kaupunki­rak­en­t­a­mi­nen on tehty muillekin ais­teille. Eri­laiset ter­mi­naalit lienevät fiilik­seltään paras paik­ka soveltaa lasirakentamista.

    Minus­ta ei-oikea-aikaisen muo­tok­ie­len soveltamiseen liit­tyy kum­maa tosikko­maisu­ut­ta. Onnis­tunein arkkite­htu­uri on aja­ton­ta, raken­nus on yleen­sä vähän tyl­sä jos sen maal­likko pystyy ajoit­ta­maan vuosikymme­nen tarkku­udel­la. Ei kaiken tarvitse olla ajankuvaa.

  22. Samaa osaa­mat­to­muut­ta syytetään beto­niarkkite­htu­urista, puo­lus­ta­jat toteaa että beto­nia ne on Ateneu­minkin koris­teetkin ja yksi alan yrit­täjä teki Kolille hir­simökin näköisen talon beton­ista, ilmeis­es­ti ihan vaan todis­tak­seen mate­ri­aalin mah­dol­lisu­udet. Minus­ta näyt­tää siltä että ongel­ma on nimeno­maan mate­ri­aalin jous­tavu­us, mitään kon­ven­tioi­ta ei syn­ny yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen kaut­ta kun vähän kaikkea voi kokeil­la. Jotkut muusikot sanoo samaa tietokoneista, ongel­ma on nimeno­maan se että niil­lä voi tuot­taa minkä tahansa ääneen.

    Lasip­in­to­jen ongel­ma on sinän­sä sama kuin betonis­sa, monot­o­n­isu­us. Kuulin tälle joskus ihan hyvän seli­tyk­sen, ne on tarkoitet­tu vilka­istavak­si ohi kiitävästä autosta.

  23. Spot­tu: No siis uskon­han toki minäkin, että lasista saa miel­lyt­täviä julk­i­sivu­ja, jos laadus­ta ja hyvästä maus­ta ei tin­gitä. Olen jopa sel­l­aisia näh­nytkin. Mut­ta en usko mil­lään, että Skat­tan hotel­lisu­un­nitel­man julk­i­sivus­ta voisi tul­la sel­l­ainen, jota itse kut­su­isin miel­lyt­täväk­si. Minus­ta se keskustelee Aal­lon tönön kanssa läh­es­tulkoon ikävim­mäl­lä mah­dol­lisel­la tavalla.

    Enkä ole oikea-aikaisu­us­nat­sikaan. Toivo­mani kaltaises­sa mod­ernissa arkkite­htu­uris­sa voidaan ilman muu­ta flirt­tail­la men­nei­den tyylisu­un­tien kanssa, kun­han ei ryhdytä yksiselit­teiseen tyy­liko­pi­oin­ti­in. Temp­peli­aukion kirkko on lois­toes­imerk­ki. Vaik­ka sen rak­en­tamisen ajanko­h­ta onkin hah­motet­tavis­sa raken­nus­ta kat­so­ma­l­la (tuskin kuitenkaan vuosikymme­nen tarkku­udel­la, mut­ta hah­mot­ta­vatko maal­likot tosi­aankin arkkite­htu­u­ritren­de­jä vuosikymme­nen tarkku­udel­la noin yleis­es­ti ottaen?), sen erään­lainen uni­ver­saali miel­lyt­tävyys ja muo­tok­ie­len kokon­ais­val­tainen hallinta on ajalle omi­naista tyy­likikkailua tärkeäm­mässä osas­sa. Ja juuri sik­si se herät­tää myön­teisiä mieliku­via omas­ta ajas­taan, eli sopii edel­lä heit­tämääni hyvän arkkite­htu­urin määritelmään. Tuskin itsekään pää­ty­isit anta­maan sille mainit­se­maasi “vähän tyl­sä” ‑luok­i­tus­ta, vai?

    Sanoit, ettei kaiken tarvitse olla ajanku­vaa. Minus­ta kaik­ki mitä teemme, on automaat­tis­es­ti ajanku­vaa. Voimme vali­ta, teem­mekö sen hyvin vai huonos­ti, mut­ta omas­ta ajas­tamme emme voi vali­ta irroit­tau­tua muuten kuin kopi­oimal­la sän­til­lis­es­ti men­neisyyt­tä (ja sen voi kai jät­tää pois laskuista, jos puhutaan real­is­ti­sista vaihtoehdoista).

    Mitenköhän muuten tuon Skat­tan suun­nitel­man julk­i­sivu on tarkoi­tus todel­lisu­udessa saa­da aikaan? Saumo­ja­han tuos­sa pin­nas­sa on olta­va; oli­si­vatko saumat siis jokaisen lasista muo­toil­lun syven­nyk­sen ympäril­lä? Ihme, ettei niitä ole esitet­ty havain­neku­vas­sa, luulisi niiden sen­tään jonkin ver­ran vaikut­ta­van raken­nuk­sen ulkonäköön.

  24. “- katu­verkon väl­i­tyskyvyn kannal­ta nopeuk­sien nos­t­a­mi­nen on hyvä asia”

    Näin onkin, jos ajat­telee vain keskel­lä met­sää ole­vaa suo­raa tietä, jol­la ei ole ris­teävää liiken­net­tä eikä jalankulkua. Mut­ta kaupungis­sa se ei ihan niin vain onnistukaan. 

    Ajonopeu­den noustes­sa ajoneu­vo­jen väliset etäisyy­det kas­va­vat, jol­loin ajoneu­vo­jen tilan­tarve kas­vaa. Tieo­su­u­den väl­i­tyskyky heikke­nee, kos­ka ‘risteysväli vs. auto­letkan pitu­us’ alkaa tul­la vas­taan. Tiheät risteysvälit kumoa­vat suurem­man nopeu­den tuo­man hyö­dyn, jol­loin ratkaisu olisi ain­oas­taan eri­ta­soristeyk­set, eli käytän­nössä tun­nelit. Sekö tuos­sa oli taka-ajatuksena? 

    Esim. Man­ner­heim­intiel­lä on liiken­teen suju­voit­tamisek­si rajoitet­tu vasem­malle kään­tymistä suur­in­pi­irtein sen ver­ran kuin se suinkin on mah­dol­lista. Järjestyk­sessä seu­raa­va tehokeino olisikin tehdä Oop­per­an ja Nor­den­skiöldinkadun risteyk­sistä eri­ta­sot, ja kieltää muu ris­teävä liikenne kokon­aan. Siinäpähän ne keinot sit­ten ovatkin, oper­aa­tioiden hin­ta­la­put vain ovat aika erinäköiset.

  25. Nelikaistaisen moot­tori­tien kap­a­siteet­ti on suurim­mil­laan 60kmh nopeudel­la n. 2000 autoa tun­nis­sa kaistaa kohti, kap­a­siteet­ti las­kee aika jyrkästi sen jäl­keen sekä nopeu­den kas­vaes­sa että pienen­tyessä, 100kmh ja 30kmh nopeuk­sil­la se on noin 1000 autoa tun­nis­sa. Nor­maali kaupunkikadul­la opti­maa­li­nen nopeus on vas­taavasti 40 — 50kmh, 30kmh ei san­ot­tavasti vähen­nä kapasiteettia.

    Kts. esim. Speed Man­age­ment, sivut 47 — 48, http://www.internationaltransportforum.org/Pub/pdf/06Speed.pdf#search=“speed sum­ma­ry”

  26. Siinäpä se ongel­ma juuri on: hotel­li ei ole julki­nen raken­nus. Han­ke on yksi­tyisen kiin­teistökeinot­teli­jan luo­mus; jos lupa heltiää, niin han­ke myy­dään jollekin oper­aat­to­rille, hotel­liketjulle. Se pyörit­tää sit­ten paikalla yksi­ty­istä hotel­li­bisnestä – rav­in­to­laan pääsee ja koval­la rahal­la yöpymäänkin, mut­ta julki­nen raken­nus hotel­li ei ole.

    Tuo on siis Saara lainaa­mas­ta Hesarin sivuil­la olleesta kom­men­tista. Sinän­sä yhdyn kri­ti­ikki­in sekä ehdote­tun raken­nuk­sen arkkite­htu­urista että kiin­teistökeinot­telus­ta, mut­ta en oikein ymmär­rä ruti­naa ‘julkises­ta raken­nuk­ses­ta’. Eivät Esplanadin ja Kaup­pa­torin ympäril­lä ole­vat muut raken­nuk­set ole sen julkisem­pia, pois­lukien ehkä kaupung­in­ta­lo, joka sekään ei ole mikään kaupunki­lais­ten oleskelu­paik­ka. Elämää tun­tuu silti piisaa­van. Lai­vater­mi­naalin ja kon­gres­sikeskuk­sen viereisen ton­tin keskel­lä kaupunkia jos minkä luulisi ole­van hotel­li­toim­intaan sopi­va. Olisi­han se tietysti kir­jas­tollekin aika hulp­pea paik­ka, vaik­ka vähän sivus­sa julkisen liiken­teen risteyspaikoista.

  27. Mikko H:
    Peru­songel­ma tuos­sa on siis se, että jos raken­nuslu­pa annetaan yksi­tyiselle keinot­telu­un taipu­vaiselle taholle ilman tar­jouskil­pailua, ja arkkite­hti val­i­taan niin ikään ilman suun­nit­teluk­il­pailua, niin houku­tus keinot­telu­un on mak­simis­saan eikä keino­ja sen hillit­semisek­si jälkikä­teen ole.

    Ulko­maista yksi­ty­istä raken­nut­ta­jaa tuskin kiin­nos­taa, näyt­tääkö Helsingis­sä sijait­se­van hotellin julk­i­sivu ikävältä ja junt­ti­maiselta, tai se, miten se vaikut­taa helsinkiläis­ten mie­len­ti­laan. Hän­tä kiin­nos­ta­vat hotellin hyvä sijain­ti ja mah­dol­lisim­man hal­vat raken­nuskus­tan­nuk­set, kos­ka nämä ovat avainase­mas­sa kun tuot­to­ja maksimoidaan.

    Hert­zog & de Meu­ro­nia täl­lainen han­ke kiin­nos­ti niin vähän, että he tyy­tyivät cash­cow-tyyp­piseen liukuhi­h­natuotan­toon (ainakin siltä tuo hei­dän ehdo­tuk­sen­sa näyt­tää). Piir­retään mah­dol­lisim­man vähäl­lä vaival­la raken­nut­ta­jalle erikoisen näköi­nen röt­telö, jon­ka avul­la hän saa lupa­hake­muk­sen­sa läpi, ja valmis­taudu­taan irti­sanou­tu­maan koko hom­mas­ta kun rak­en­t­a­mi­nen alkaa. Suun­nitel­mas­ta mak­se­tun kor­vauk­sen turvin voi sit­ten keskit­tyä suun­nit­tele­maan johonkin muualle jotakin oikeasti hienoa. Mitään he eivät tässä häviä: korkein­taan maineen­sa suo­ma­lais­ten silmis­sä, mut­ta Suo­mi on pieni ja syr­jäi­nen maa eikä se hei­dän uraansa hankaloita.

    Type­r­ähän ei ole se, joka täl­laisia äärim­mäisen huono­ja kaup­po­ja kaupungille ehdot­taa, vaan se, joka kau­pan hyväksyy. Tässä tapauk­ses­sa kaupung­in­hal­li­tuk­sel­la olisi tuhan­nen taalan paik­ka uskoa ulkop­uolisia asiantun­ti­joi­ta, jos heil­lä itsel­lään ei riitä ammat­ti­taitoa erot­taa laadukas­ta suun­nit­telua roskasta.

  28. Toisen­laises­sa maail­mas­sa hotellin rak­en­tamisen ehdok­si laitet­taisi­in, että alak­er­roksista saadaan (ilmaisek­si) tilat niin paikalliskir­jas­tolle kuin ter­veyskeskuk­sellekin, ehkä myös pos­tille, vaikkei se varsi­nais­es­ti julki­nen palvelu olekaan. Kaupunki­lais­ten tarvit­semien palvelu­iden saami­nen kor­vaisi edes osit­tain esteet­tisen haitan.

  29. Saara:

    Ulko­maista yksi­ty­istä raken­nut­ta­jaa tuskin kiin­nos­taa, näyt­tääkö Helsingis­sä sijait­se­van hotellin julk­i­sivu ikävältä ja junt­ti­maiselta, tai se, miten se vaikut­taa helsinkiläis­ten mielentilaan.

    Tuos­ta olen samaa mieltä. Taitaa lisäk­si olla niin, että keskimäärin helsinkiläi­nen näkee tuon hotellin ker­ran tai kak­si vuodessa, kun sat­tuu käymään Suomen­lin­nas­sa tai kaup­pa­to­ril­la. Keskus­ta on lähin­nä tur­is­te­ja varten. Helsinkiläis­ten mie­len­ti­laa kohen­netaan parhait­en lähiöitä ehostamalla.

  30. Teemu Kemp­painen: “Keskus­ta on lähin­nä tur­is­te­ja varten. Helsinkiläis­ten mie­len­ti­laa kohen­netaan parhait­en lähiöitä ehostamalla.”

    Ei Helsin­gin keskus­ta ole vain tur­is­te­ja varten. Pait­si että se tietenkin on siel­lä asu­via ihmisiä varten, sitä käyt­tävät suurim­mak­si osak­si helsinkiläiset tai lähikun­tien asukkaat, jot­ka eivät itse siel­lä asu. Tur­istibis­nek­sen edis­tämiselle ei pidä eikä saa uhra­ta kaupun­gin keskus­taa. Mis­sä vain hotel­liketjut ovat päässeet päs­märöimään, lop­putu­los on ollut ikävä, tulee mieleen esim. Pra­ha, Budapest tai Kairo. USA:kin on selvästi sivistys­val­tio, kos­ka Don­ald Trump ei ole päässyt vapaasti tem­meltämään, vaan rajat on asetet­tu visioille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.