Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (3): Osaamisvinouma”

Uusi hyvinvointivaltio (2): Teollisuudesta palveluihin

Tulo­ero­jen hallinta hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa perus­tuu kah­teen pilari­in, ay-toim­intaan, joka puo­lus­taa pieni­palkkaisia, ja julkisen sek­torin toimi­in, joil­la tasa­taan tulo­ero­ja ilmais­palveluil­la, veroil­la ja tulonsiirroilla.

Näistä tämä ensim­mäi­nen pilari, ay-toim­inta on haastei­den edessä ja se kasaa vas­tu­u­ta jälkim­mäiselle pilarille.

En liioit­telu kuin vähän sanoes­sani, että ay-toimin­nan malli on peräisin teol­lisu­ud­es­ta, jos­sa se onkin pelit­tänyt oikein hyvin. Eri­tyis­es­ti pääo­maval­taises­sa vien­ti­te­ol­lisu­udessa kyse on aidosti työn ja pääo­man välis­es­tä ris­tiri­idas­ta, jos­sa tehtaan tuot­ta­maa arvon­lisäys jakau­tuu palkko­jen ja pääo­mat­u­lo­jen kesken kohta­laisen mieli­v­al­tais­es­ti – mieli­v­al­tais­es­ti, kun tarkastel­laan jär­jel­lisen suuria muu­tok­sia. Mikä tulee palka­nsaa­jille, on omis­ta­jil­ta pois ja päin­vas­toin. Palkko­jen osu­us kus­tan­nuk­sista on niin pieni, etteivät palkanko­ro­tuk­set uhkaa työ­paikko­ja ainakaan lyhyel­lä aikavälil­lä. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (2): Teol­lisu­ud­es­ta palveluihin”

Uusi hyvinvointivaltio 1: Johdanto

Olen kir­joit­tanut niin paljon tarpeesta uud­is­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa, että on syytä täs­men­tää mitä tarkoi­tan. Tarkoituk­seni on heinäku­un aikana kir­joit­taa pidem­pi jut­tusar­ja, jos­sa käyn läpi hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan muu­tostarpei­ta. Asia on mon­imutkaien, joten jut­tusar­jas­ta tulee pitkähkö – olet­taen, että en kyl­lästy kesken kaiken.

Van­hal­la tilas­toti­eteen pro­fes­so­ril­lani Leo Törn­qvis­til­lä oli tapaa sanoa, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia. Kun jokin asia muut­tuu hitaasti, koskaan ei ole oikea aika reagoi­da muu­tok­seen, vaan asian voi siirtää myöhem­mäk­si tai vaikka­pa seu­raavalle hal­li­tuk­selle. Hän puhui sil­loin ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Hitai­ta ovat myös muu­tok­set, jot­ka vaikut­ta­vat hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan toimivuuteen.

Mikä kaik­ki siis on pikkuhil­jaa muuttunut?

Tässä vähän hätäis­es­ti laa­dit­tu lista.

    1. Palve­lut syr­jäyt­tävät teollisuuden
    2. Osaamisvi­nouma
    3. Tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu (raken­netyöt­tömyys)
    4. Sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan kaven­tunut elintila
    5. Palkko­jen markkinaehtoistuminen
    6. Inno­vaa­tio­talous
    7. Glob­al­isaa­tio
    8. Kiihtyvä kaupungis­tu­mi­nen
    9. Talouden ulkois­vaiku­tusten korostuminen
    10. Asumisen kallis­tu­mi­nen kasvukeskuksissa
    11. Maa­han­muut­ta­jat
    12. Alikäytön vähen­e­m­i­nen
    13. Mie­len­ter­veys- las­ten­suo­jelu- ja päi­hde­palvelu­jen ja vas­taavien tarpeen kasvu.
    14. Väestön ikään­tymi­nen ja eli­na­jan­odot­teen kasvu

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 1: Johdanto”

Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko

Kokoomuk­sen siir­tymi­nen puolueken­tässä oikealle ja kohti arvokon­ser­vatismia –­ siis per­su­un­tu­mi­nen –­ on avan­nut poli­it­tiseen kent­tään ison aukon poli­it­tiseen keskus­taan kuu­lu­valle arvolib­er­aalille urbaanille puolueelle. Aukko suo­ras­taan huu­taa täyttäjäänsä.

Paras osoi­tus kokoomuk­sen muut­tumis­es­ta on, etteivät mon­et puolueen jäsenet ymmär­rä minkään muut­tuneen, kos­ka he ovat muut­tuneet itse mukana. Mon­et kokoomus­laiset tut­ta­vani kuitenkin ovat huo­man­neet muu­tok­sen ja ovat siitä surkeana.

Sosi­aalip­sykolo­gia ei ole vahvuuk­siani, mut­ta itse näen kehi­tyk­sen men­neen suun­nilleen niin, että kun hal­li­tusy­hteistyön nimis­sä on puo­lus­tet­tu monia alun perin perus­suo­ma­lais­ten tavoit­tei­ta, niistä on tul­lut kokoomus­laisille myös omia tavoit­tei­ta. Moni ennen tor­jut­tu aja­tus on nor­mal­isoitunut ja sen kan­nat­tamis­es­ta on tul­lut luval­lista. Tämän suun­taista ajat­telua on ollut ennenkin, mut­ta nyt se on nous­sut pin­taan. Voisi jopa sanoa, että puolue on palan­nut juurilleen.

Vuo­den 2011 jytky vaikut­ti samal­la taval­la moni­in duu­nar­i­taus­taisi­in vasem­mis­toli­it­to­laisi­in. Omista ulko­maalaisvi­hamieli­sistä ajatuk­sista oli ennen vai­et­tu, mut­ta jytkyn jäl­keen niistä uskalsi puhua. Jat­ka lukemista “Poli­it­tises­sa keskus­tas­sa on urbaanin arvolib­er­aalin puolueen men­tävä aukko”

Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat

USA on vakavasti huuhaatiedon saas­tut­ta­ma. Miten entisen sivistys­val­tion on voin­ut käy­dä noin. Väitän, että suuri syy siihen on, ettei Yhdys­val­lois­sa ole yleis­ra­dio­ta kuten useim­mis­sa Euroopan mais­sa. Tämä kan­nat­taa pitää mielessä, kun pohdi­taan tule­vaa yleis­ra­dion rahoitusta. 

Nao­mi Klein ei kuu­lu suosikkikir­jail­i­joi­hi­ni, vaik­ka hän kan­nat­taa monia asioi­ta, joi­ta minäkin kan­natan. En vain pidä hänen tavas­taan perustel­la asioi­ta, halus­ta löytää syyl­lisiä, kun pitäisi löytää syitä.

Silti kuun­telin mie­lenki­in­nol­la hänen uusim­man kir­jansa Kak­soiso­len­to tai ainakin sen alkuosan.

Aioin ensin arvostel­la kir­jan, mut­ta päätin, etten sitä tee, kos­ka en voi vält­tää sitä, että tietyt antipa­ti­at saisi­vat ajatuk­sis­sani yli­val­lan tai sit­ten en olisi rehellinen.

Klein on kir­joit­tanut kir­jan siitä, kuin­ka hänet sotke­taan julk­isu­udessa Nao­mi Wolfi­in, entiseen edis­tyk­sel­liseen fem­i­nis­ti­in, joka toi­mi jopa demokraat­tipres­i­dent­tiehdokkaiden neu­vo­nan­ta­jana naisäänestäji­in vetoamises­sa, mut­ta joka on sit­tem­min vai­h­tanut puol­ta laitaoikeis­ton huuhaa-porukkaan esi­in­tyen Trumpin erote­tun neu­vo­nan­ta­jan, Steve Ban­non­in ääri­oikeis­to­lai­sis­sa tele­vi­sio-ohjelmis­sa. Klein hyökkää kak­soiso­len­toaan vas­taan taval­la, jos­sa ole­tan hänen vielä tarvit­se­van asiana­ja­jaa. Min­ulle kir­jan anti on kuvauk­sis­sa, mil­laista huuhaa­ta Yhdys­val­lois­sa levitetään ja miten se on vaikut­tanut maahan.

Huuhaa tukee laitaoikeistoa

Jat­ka lukemista “Yleis­ra­dion puute tuhoaa Yhdysvallat”

Juristien kömpelö maailma (3) Pakolaispolitiikka

Pahiten min­un ja juristien maail­manku­va eroaa pako­laiskysymyk­sessä. Ero on jo lähtöko­hdas­sa. Juris­teille se on yksilö­ta­son kysymys, min­ulle globaalin oikeu­den­mukaisu­u­den kysymys. Minä ajat­te­len tilas­toti­eteil­i­jänä toden­näköisyyk­siä ja ekon­o­misti­na tehokku­ut­ta, mikä johtaa aivan eri­laisi­in johtopäätöksiin.

Kos­ka seu­raavas­ta tek­stistä on poimit­tavis­sa yksit­täisiä lau­sei­ta, jois­sa olen samaa mieltä joidenkin perus­suo­ma­lais­ten esit­tämien näköko­h­tien kanssa, halu­an korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.

Siinä mis­sä perus­suo­ma­laiset ovat sitä mieltä, että yksikin Suomeen saa­pu­va tur­va­paikan­hak­i­ja on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea poten­ti­aal­is­ten maa­han­muut­ta­jien elämää syn­ny­in­mais­saan kehi­tysy­hteistyöra­hoil­la, min­un mielestäni rikkaiden maid­en, joi­hin tois­taisek­si kuu­luu myös Suo­mi, velvol­lisu­us on kan­taa vas­tu­u­ta inhimil­lis­es­tä hädästä otta­mal­la pako­laisia, ja rajat tulisi ava­ta työperäiselle maa­han­muu­tolle kokonaan.

Maail­mas­sa on yli sata miljoon­aa hädä­nalaisia pako­laista. On selvää, ettei heitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kan­tokykyn­sä mukaan ja vali­ta pako­laiset antaen etusi­jan hädä­nalaisim­mille. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (3) Pakolaispolitiikka”

Juristien kömpelö maailma (2) kaksoisrangaistavuuden kielto

Jotain on pahasti pielessä, kun Irakin kur­di, joka tilasi nor­jalaisen vai­mon­sa palkka­murhan, elää vapaana miehenä Suomes­sa. Hän­tä ei voi palaut­taa Iraki­in, kos­ka hän­tä odot­taa siel­lä kuolemantuomio.

Vaikut­taisi yksinker­taiselta tuomi­ta hänet Suomes­sa Suomen lakien mukaan. Tähän ymmärtääk­seni Suomen laki taipuu, kos­ka Suomen rikoslain mukaan voidaan tuomi­ta jopa ulko­maalaisia ulko­mail­la tehdy­istä rikoksista.

Olen asi­as­sa lehti­ti­eto­jen varas­sa, mut­ta ole­tan, ettei uut­ta tuomio­ta voi­da antaa, kos­ka hänet on jo ker­ran tuomit­tu, eikä samas­ta rikok­ses­ta voi antaa kah­ta tuomio­ta, tai siis tuomio­ta kahdessa eri oikeu­denkäyn­nis­sä. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (2) kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kielto”

Juristien kömpelö maailma (1)

Har­voin olen kokenut oloni yhtä helpot­tuneek­si siitä, että en ole enää kansane­dus­ta­ja kuin käsil­lä ole­van kään­ny­tys­lain yhtey­dessä. Onnek­si ei tarvitse olla päättämässä.

San­o­taan tästä nyt kuitenkin se, että asi­aan liit­tyy kysymys ihmisoikeuk­sista ja oikeusval­tios­ta, mut­ta myös se käytän­nön kysymys, toimi­iko hal­li­tuk­sen esit­tämä menet­te­ly ylipään­sä. Tästä jälkim­mäis­es­tä asi­as­ta en tiedä mitään, kos­ka en ole kansanedustaja.

Tässä yhtey­dessä olen taas ker­ran tör­män­nyt siihen, että juristien ajat­te­lu­ta­pa poikkeaa täysin siitä ajat­te­lu­tavas­ta, jota min­ulle on yliopis­tossa opetettu.

Olen käynyt val­ti­oti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa jonkin lyhyen kurssin joh­datuk­ses­ta oikeusti­eteisi­in, mut­ta en edes muista, mitä se käsit­teli. Olen poh­jak­oulu­tuk­seltani tilas­toti­eteil­i­jä, ja tilas­toti­eteen maail­mas­sa mie­lenki­in­toiset kysymyk­set liit­tyvät toden­näköisyyk­si­in. Toinen osaamisalueeni on taloustiede, jos­sa taas olen­naista on, että kaikil­la asioil­la on jokin vai­h­to­suhde mui­hin asioi­hin, siis trade off. On hyvin arvokkai­ta asioi­ta, mut­ta minkään asian arvo ei ole ääretön.

Juristin maail­mas­sa taas ei lähtöko­htais­es­ti ole epä­var­muut­ta, syytet­ty on joko syylli­nen tai syytön, vaik­ka sit­ten yhden äänen enem­mistöl­lä. Oikeudet ovat ehdot­to­mia eikä niil­lä siis ole mitään vai­h­to­suhdet­ta mihinkään.

Nämä kak­si asi­aa johta­vat aivan eri­laiseen ajat­telu­un kuin omani. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (1)”

Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä

Väestön ikään­tymisen vuok­si erikois­sairaan­hoitoon tulee väistämät­tä lisää poti­lai­ta ja se mak­saa väistämät­tä lisää rahaa. Se ei tarkoi­ta, etteikö meno­ja ja lähet­teitä pitäisi yrit­tää vähen­tää. Pikem­minkin päin­vas­toin. Ongel­malle on ole­mas­sa nimi: häiriökysyntä.

Noin pääsään­tönä voidaan sanoa, että mitä parem­mas­sa kun­nos­sa on peruster­vey­den­huolto, sitä enem­män se kyke­nee hoita­maan sel­l­aisia poti­lai­ta, joi­ta nyt on lähetet­tävä erikois­sairaan­hoitoon. Tosin tässä on sel­l­ainen akan­vir­ta, että jos ei pääse lainkaan lääkärille, ei voi saa­da lähetet­tä, joten jos peruster­vey­den­huolto kohe­nee surkeas­ta vält­täväk­si, lähet­tei­den määrä voi nousta.

Myös yksi­ty­is­lääkärit ja työter­veyslääkärit saa­vat lähet­tää poti­lai­ta HUS:iin. Riip­puu vähän sopimuk­ses­ta, mut­ta osalle työter­veyshuol­loista voi olla edullisem­paa lähet­tää mah­dol­lisim­man moni erikois­sairaan­hoitoon. Osa yksi­ty­is­lääkäreistä lähet­tää erikois­sairaan­hoitoon aina kun poti­las sitä halu­aa, kos­ka poti­lashan tämän mak­saa. Osa lähet­tää var­muu­den vuok­si, kos­ka ei luo­ta omaan osaamiseen­sa ja voi tietysti olla siinä oike­as­sa. Tässä on vääristymä, joka pitäisi kor­ja­ta. Jotenkin pitäisi tilas­toi­da lähet­täjäko­htais­es­ti aiheet­tomat lähet­teet, ja laskut­taa liian korkeas­ta aiheet­tomien lähet­tei­den määrästä.

Kun lääkärille ei pääse, mennään päivystykseen

Pitkät odotusa­jat ter­veyskeskus­lääkärille tuot­ta­vat hakeu­tu­mista päivystyk­si­in. Päivystyk­set ovat eri­tyisen kallis osa ter­vey­den­huoltoa. Lisäk­si yhteis­päivystyk­sistä päädytään herkästi erikois­sairaan­hoidon vuodeosas­toille, vaik­ka pitäisi pää­tyä ter­veyskeskuk­sen vuodeosas­tolle. Tätä ajatellen oli todel­la huono aja­tus, että jatkos­sa ter­veyskeskus­lääkärille pitää päästä vas­ta kol­men kuukau­den kulut­tua, ja varmis­taa tämä heiken­nys sil­lä, että vas­taavasti vähen­net­ti­in rahoi­tus­ta. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä”

Jäähyväiset HUS:lle (6) Omaisuuden myynti

Val­tio ohjaa sote­meno­ja tiukalla bud­jetil­la, jon­ka ylit­tämis­es­tä seu­raa jotain ikävää. Jot­ta menokuri olisi tehokas, kiel­letään myös lainanotto.

Epäjo­hdon­mukaises­sa talouskuris­sa on se vika, että se vääristää toim­intaa. Tässä on epäjo­hdon­mukaista se, että vaik­ka taset­ta ei saa huonon­taa otta­mal­la lainaa, sitä saa huonon­taa myymäl­lä omaisuutta.

Omaisu­u­den myyn­ti on perustel­tua, jos sille ei ole omaa käyt­töä. Sen sijaan kiin­teistö­jen myyn­ti ja vuokraami­nen takaisin – samal­la sopimuk­sel­la – ei eroa lainan oto­s­ta mitenkään muuten kuin että se on kalli­im­paa. Takaisin vuokra­tus­ta kiin­teistöstä joutuu vuoren­var­masti mak­samaan vuokraa enem­män kuin olisi ollut myyn­ti­t­u­loa vas­taa­van lainan reaa­liko­rko, siis korko vähen­net­tynä inflaatiolla.

HUS on ajet­tu taloudel­lis­es­ti niin nurkkaan, että sen on otet­ta­va syömävelkaa myymäl­lä kiin­teistöjä ja vuokraa­mal­la ne takaisin. Tämä on aivan hul­lua, mut­ta pakko mikä pakko.

Onko val­tio­val­ta vain tyh­mä, vai onko tässä jokin piilotet­tu agenda?