7. Alueen optimaalinen tehokkuus

 

Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi . Sekä  kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita. 

Palataan kysymykseen, kuinka tiiviisti parhaat alueet kannattaa korkeintaan rakentaa, jotta ne eivät menisi pilalle.

Samanlainen optimointiongelma syntyy siitä, paljonko suositulle hiekkarannalle kannattaa päästää auringonpalvojia kauniina kesäpäivänä. Harvaan asutussa Suomessa tällaista ongelmaa ei juuri ole. Siksi rannat ovat meillä ilmaisia, mutta väkirikkaammissa maissa rannalle voi olla tulijoita enemmän kuin sinne kunnolla mahtuu. Jos vain pieni määrä pääsee rannalle, näillä etuoikeutetuilla on kivaa, mutta kokonaishyöty on vähäinen, koska hyötyjiä on niin vähän. Jos päästetään enemmän, viihtyisyys rannalla vähenee, mutta yhteenlaskettu hyöty kasvaa, koska hyötyjiä on enemmän. Lopulta kokonaishyötykin kääntyy tungoksen takia laskuun. Tulijoiden määrä kannattaa rajata määrään, joka maksimoi tulijoiden kokonaishyödyn. Samalla se maksimoi myös lipputulot. Jos ranta on maksuton, tulijoita tulee lisää, kunnes hyöty rannalle tulosta laskee tungoksen takia nollaan ja nollaan laskee myös koettu kokonaishyöty.[1]

Jatka lukemista ”7. Alueen optimaalinen tehokkuus”