Helsingin luottamusmieshallinnon ongelmana on sirpaleisuus. Päätöksenteko on jakautunut suurelle määrälle lautakuntia ja johtokuntia, joiden aikaansaannoksia kaupunginhallituksen pitäisi koordinoida. Teoriassa myös valtuuston, mutta valtuuston kokoukset ovat lähinnä seremoniallisia. Minun neljännesvuosisadan mittaisen valtuustourani aikana valtuusto on yhden kerran kumonnut kaupunginhallituksen esityksen jossain merkittävässä asiassa (Katajanokan hotelli).
Sirpaleista on myös virkamieshallinto, koska yksittäiselle virkamiehelle on määritelty tiukka reviiri, jonka sisällä hän on kunkku. Tämä periytyy poliittisten läänitysten ajoilta, jolloin ei tullut kysymykseenkään, että kokoomuslainen virkamies tunkeutuisi demarin reviirille tai päinvastoin. Kaupunginjohtaja Pajunen on yrittänyt tuoda tähän jotain järjestystä, mistä häntä tietysti syytetään: mies keskittää tämän mukaan valtaa itselleen. Isoissa kysymyksissä näin pitäisikin tehdä, paljon nykyistä enemmän. Jatka lukemista “Ministerimalli kaupunginhallitukseen?”