Laivas­sa joku ker­toi, että hänen tutulleen oli tul­lut tolkut­toman suuri, 80 euron lasku laivas­sa puhutus­ta lyhyehköstä puhelus­ta. Kun asi­aa oli selvitet­ty Elisalta, kävi ilmi, että jokin islanti­lainen oper­aat­tori oli onnis­tunut tar­joa­maan aivan tolkut­toman kallista yhteyt­tä. Pidin väitet­tä täysin mah­dot­tomana, mut­ta: Jat­ka lukemista “Onko Itämerel­lä Islanti­lainen tukiasema?”

Kat­selin vähän lentolip­pu­jen hin­to­ja ajatuk­sel­la pyöräil­lä jon­nekin Euroop­paan ja lentää takaisin. Suo­rat lennot ovat usein huo­mat­ta­van paljon kalli­impia kuin yhden välilaskun päässä ole­vat. Yleisen käsi­tyk­sen mukaan taas välilasku melkein kaksinker­tais­taa lentomatkus­ta­jan hiil­i­jalan­jäl­jen. Minä aidosti en tiedä, onko näin, vai peräti päinvastoin.

Nuo välilaskulliset lennot ovat niin halpo­ja, ettei lentoy­htiö sel­l­aisil­la hin­noil­la pysty lentämään, sil­lä lento­kent­täkin vie osansa hin­nas­ta. Kyse on siis siitä, että yhtiö myy paikko­ja, jot­ka jäi­sivät muuten tyhjilleen. Voisi siis ajatel­la, että noiden tyhjien paikko­jen täyt­tämi­nen on läh­es hiil­i­jalan­jäl­jetön­tä, kos­ka kone lentäisi kuitenkin. Jat­ka lukemista “Lisääkö välilasku hiilijalanjälkeä?”

Euroalueen kri­is­in­hoitoon on esitet­ty eurobon­de­ja ja yhteisiä vas­tu­ista pankkien mak­sukyvys­tä. Noi­hin toimi­in ei pidä ryhtyä ennen kuin alueelle on saatu reaal­i­taloudelli­nen tas­apaino. Muuten ne vain rahoit­ta­vat vääristymiä.

Euro­maid­en väl­itä puut­tuu val­u­ut­takurssi ero­ja tas­apain­ot­ta­mas­sa. Niin­pä tas­apaino pitää löytää käsisäädöl­lä. Euroa laa­dit­taes­sa kuvitelti­in, että käsisäädök­si riit­täisi val­tion talouden ali­jäämäkri­teeri, mut­ta väitän, ettei se olisi riit­tänyt vaik­ka sitä olisi nou­datet­tu, kos­ka se perus­tui väärään talous­te­o­reet­tiseen ajat­telu­un. Tuon ali­jäämäkri­teerin muuten rikkoi ensim­mäisenä viral­lis­es­ti Sak­sa (Kreik­ka ehkä tosi­asial­lis­es­ti) ja heti perään Sak­san esimerkkiä nou­dat­taen Ran­s­ka. Sak­san osalta yhdis­tymis­es­tä koitunei­den ongelmien hoito ali­jäämäl­lä oli aivan perustel­tua. Tämäkin osoit­taa koko ali­jäämäkri­teerin ongel­mallisek­si. Onnek­si Tsunamin kouri­in joutuneel­la Japanil­la ei sel­l­aista ollut taakkanaan viime vuon­na. Jat­ka lukemista “Mitä eurolle pitäisi tehdä?”

Aloite­taan ensin vai­h­to­taseel­la, joka ker­too kansan­talouk­sien velka­an­tu­mis­es­ta (ali­jäämäi­nen vai­h­to­tase) tai säästämisestä.

Olete­taan ensin, että jokaisel­la maal­la on oma val­u­ut­tansa. Markki­na­t­alous­maa ei voi pitkään pitää yllä keinotekoista val­u­ut­takurssia. Suo­mi yrit­ti parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, ja huonos­ti siinä kävi. Jos maan vai­h­to­tase on ali­jäämäi­nen, se joutuu osta­maan ulko­maan­val­u­ut­taa enem­män kuin myy sitä ja mak­saa tuon kau­pan oma­l­la val­u­u­tal­laan. Sik­si sen oma val­u­ut­ta halpe­nee. Jos vai­h­to­tase on yli­jäämäi­nen, maan val­u­u­tan arvo vas­taavasti nousee. Ali­jäämäisen maan val­ut­taa siis devalvoituu paran­taen sen kil­pailukykyä ja yli­jäämäisen revalvoituu heiken­täen sen kil­pailukykyä. Näin val­u­ut­takurssin vai­hte­lut pyrkivät tas­apain­ot­ta­maan vai­h­to­taseet. Jat­ka lukemista “Mik­si Sak­san kil­pailukyky on muil­ta pois”