Matka alkoi vaatimattomalla siirtymäajolla Katajanokalta Vuosaareen ja laivaan, 19 km. Laiva vie minut Puolaan Gdanskin lähelle Gdyniaan, josta on tarkoitus polkea takaisin. Pyörämatkailua mainostaakseni yritän raportoida matkan kulusta, kun se yhteyksien puolesta on mahdollista.
Joskus kauan sitten näitä rahtilaivojen hyttimatkoja pidettiin eksklusiivisina matkoina. Laivoissa oli silloin rahdin lisäksi muutama kymmentä hyttiä. Tämä on kyllä kuin pieni ruotsinlaiva. Matkustajia on satoja. Selitys on tietysti Finnjetissä tai siis siinä, ettei Finnjettiä enää ole.
Rahtia näytti olevan kovin vähän, ellei se sitten ollut piilossa jossain, jota en nähnyt. Voi jopa kysyä, onko tämä enemmän matkustaja- kuin rahtialus näin kesäisin. Ellei matkustajia olisi, varmaankin Travemündeen ja Gdynian kautta Rostockiin lähtevistä laivoista olisi lähtenyt vain toinen. Mainoskuvissa tämä kansi on täynnä kontteja tai perävaunuja.
Luulin, että laivassa olisi paljon pyöräilijöitä, mutta olin ilmeisesti ainoa. Itä-Helsingissä ajaessa joutuu tavan takaa neuvomaan retkipyöräilijöitä Vuosaaren satamaan. Ilmeisesti he suuntaavat kohti Travemündeä. Sinne lähti laiva vierestä tuntia aiemmin.
Moottoripyöräilijöitä oli paljon, varmaankin yli sata pyörää. Pyöräilijöiden keski-ikä tuntui olevan lähellä viittäkymmentä. Nuoremmat varmaankin taittavat matkan ajaen läpi Baltian. Juttelin kahden keski-ikäisen pariskunnan kanssa, jotka olivat Harrikoillaan matkalla Kroatiaan.
Laivalla on muuten helikopterikenttä. Viidentoista vuoden kuluttua koko paatin saa varmaan halvemmalla kuin 90 miljoonalla, jota Hernesaareen kärkeen kaavailtu 90 miljoonan suuruudenhullutus maksaa. Ajetaan tämä laiva Hernesaaren rantaan, saadaan samalla rahalla helikopterikenttä, autopaikkoja ja opiskelija-asuntoja. 🙂