Gdynia-Gdansk

Lai­va tuli per­ille jopa vähän etuajassa.
Reit­ti kohti Gdan­skia oli aluk­si hyvin hidas ajaa. Jatku­vasti liiken­neval­ois­sa. Pyöräil­i­jät ohjat­ti­in välil­lä ajo­radalle, välil­lä pyörätielle. Useim­mat ajoi­vat jalka­käytävää, jos pyöräti­etä ei ollut. Lop­ul­ta oli edessä pyöräl­lä ajo kiel­let­ty ‑merk­ki, joten oli pakko käyt­tää melko hitaasti ajet­tavaa pie­nil­lä laa­toil­la päällystet­tyä pyöräti­etä. Kun mah­dol­lisu­us tuli, erkanin pääti­estä ran­nas­sa kulke­valle pikku­tielle. Se oli tietysti rantalo­ma-aluet­ta. Olisi sitä tietysti voin­ut tän­nekin jäädä, mut­ta halusin nähdä Gdanskin.

Rantaa pitkin kul­ki lev­eä ja hyvin suosit­tu pyöräre­it­ti. Se oli niin suosit­tu, että ruuhkau­tu­mi­nen hidasti matkaa. Pyöräil­i­jöil­lä kun on kaikil­la vähän yksilölli­nen vauhti. Kaikkine pysähdyksi­neen ja hitaasti ajamisi­neen 30 kilo­metrin matkaan kului yli kak­si tun­tia, mut­ta minä olen loma­l­la enkä urheilemassa.

Tes­tasin akun kestävyyt­tä pitämäl­lä kart­tao­hjel­maa auki.  Ei se kauan kestänytkään. Lop­pui niin yllät­täen, etten ehtinyt pan­na vas­ta osta­maani laturia kiin­ni ajois­sa. Niin­pä yllä ole­va reit­ti jäi vähän lyhyeksi.

Söin oikein hyvää katkara­pu­pas­taa ja kat­soin Ital­ian nöyryy­tys­tä teras­sil­la van­has­sa kaupungissa.

Mik­sei enää osa­ta rak­en­taa kau­ni­ita kaupunke­ja, kun ennen selvästi osattiin?

20 vastausta artikkeliin “Gdynia-Gdansk”

  1. Mikä puhe­lin on käytössä?
    Tosin ei mis­sään tai­da vir­taa riit­tää nav­igoin­ti­in kovin pitkäk­si aikaa.

    Mik­si Suomes­sa on puret­tu ja pure­taan edelleen van­hat kau­ni­it kaupungit.

  2. Mik­sei enää osa­ta rak­en­taa kau­ni­ita kaupunke­ja, kun ennen selvästi osattiin?

    Kuin­ka pitkän vas­tauk­sen haluat? 🙂

    Lyhyesti sik­si että kaupunkisu­un­nit­telus­sa tehdään ihan kaikkea muu­ta kuin suun­nitel­laan katu­ja ja talo­ja. Suun­nit­tel­laan liiken­n­ev­erkos­to­ja, las­ke­taan pysäköin­tipaikko­ja, mitoite­taan piho­ja, aprikoidaan melu­ta­so­ja, tehdään Jan Gehlin lin­nun­paskame­todik­si nimeäl­lä taval­la kaavo­ja 5 000 metrin korkeud­es­ta silleen veis­tok­sel­lis­es­ti… Se nyt sit­ten vähän jää toi katu­ta­so vähem­mäl­lä huomi­olle, sem­moinen kun se on kovin työlästä suun­nit­tel­la kun­nol­la ja aika menee tuo­hon kaik­keen ehdot­tomaan tarpeel­liseen puuhastalu­un, jon­ka tulos on yleen­sä on jonkin lainen lähiö jos­ta ei varsi­nais­es­ti pidä kukaan, mut­ta joka täyt­tää kaik­ki kymmenet viral­lis­est suunnittelukriteerit.

    Suosit­te­len ihan kaupunki­es­teet­tis­es­tä läh­estymistapaa kaikin puolin parem­pana, jos suun­nitel­mat on rumia tai kauhean kalli­ita, niin yleen­sä tuo indikoi että suun­nitel­mas­sa on jotain muu­takin pielessä. Esimerkik­si yksinker­tais­es­ti lakataan stres­saa­mas­ta autoista. Niitä mah­tuu sen ver­ran kun mah­tuu, eikä tuo ole ennenkään ollut mikään ongelma.

  3. Saa nähdä pyöräil­läänkö vas­takkain Bal­ti­as­sa. Tur­val­lista ja antoisaa pyörä­matkaa joka tapauksessa.

  4. Ennen raken­net­ti­in pienem­mis­sä yksiköis­sä, jol­loin katunäkymistä tuli vai­htel­e­vampia. Nykyraken­nustekni­ikalla opti­maa­li­nen koko on suun­nilleen kort­telin kokoinen kun joskus muinoin yksi­por­tainenkin ker­rosta­lo oli jollekulle kan­nat­ta­va. Muu­raustekni­ik­ka oli myös ihmisen latomaa, siihen tuli siis myös pien­mit­takaavaan sel­l­ainen “ihmisen hah­mot­ta­ma” käden­jäl­ki. Suo­ma­lainen ele­ment­titekni­ik­ka on kas­vat­tanut rak­en­tamisen liitoskoon sitä paljon isok­si että kun liitok­sis­sa aina tarvit­ta­vat poikkea­mavarat kootaan yhteen kohtaan — ele­ment­ti­saumoi­hin — tulee vain laadut­toman näköistä.

    Mit­takaa­va sanois­in minä.

    Ja kaaval­lis­es­ti olet var­maan itsekin huo­man­nut että nyky­su­un­nitt­telu läh­tee autopaikoi­tus­mi­toituk­ses­ta. Kaikelle sille tilalle mitä raken­netaan ihmisen toim­into­ja varten tulee olla vas­taavu­us auto­jen säilytyspaikoissa. 

    Ja väit­täisin vielä että tämä mei­dän tuot­ta­ja­muo­toinen teolli­nen raken­nustapamme myös köy­hdyt­tää raken­nusten yksi­tyisko­h­dat. Sik­si meil­lä on tilaus­ta myös ryh­mien raken­nut­tamille kohteille, vaik­ka henkilöko­htais­es­ti pidänkin moista toim­intaa — eri­tyis­es­ti ker­rostalo­jen osalta — melkoise­na henkilöko­htaise­na riskinä. Ihmis­suhderiskinä. Kuin­ka paljon avi­o­li­it­to­ja särkyy pelkästää har­ti­a­pankki­rak­en­tamises­sa? Raken­nus­pro­jek­tin työläys yllät­tää mon­et liitot.

  5. Main­ioi­ta fil­lari raportteja. 

    Arkkite­hti­tut­ta­vani tuos­sa hijat­tain tote­si että kyl­lä edelleenkin osa­taan rak­en­taa kau­ni­ita talo­ja (/kaupunkeja) ja mielel­lään­hän hän noi­ta jugend ‑talo­ja pystyt­täisi mut­ta kun hin­naksi tulisi sel­l­ainen ettei kukaan niitä pysty osta­maan. Olemme siis var­maan köy­hempiä kuin ennen.

    Aiem­paan (30.6. blo­gi) Euro ‑kom­men­ti­i­ni lisäten. “Olet­teko aivan var­mo­ja ettette tehneet Irlante­ja.” No tänään­hän sit­ten pahanil­man­lin­nut ker­toi­vat että Espan­jan pankkien luot­to­tap­pi­ot saat­ta­vatkin olla 274 mil­jar­dia euroa. (Bloomberg / Oliv­er Wyman). Totu­us selvin­nee aikanaan.

    J.K. Muista venytellä.

  6. Kaiken lisäk­si suurin osa Gdan­skin van­haakaupunkia ei ole kovin kauan aikaa sit­ten raken­net­tua. 1950–70-luvuilta peräisin, van­ho­jen piirus­tusten ja val­oku­vien mukaan toki. Sodan jäljiltä kort­telit oli­vat pelkkää kivikasaa. Uudelleen­rak­en­ta­mat­to­mia tont­te­ja oli vielä viitisen vuot­ta sit­ten jäl­jel­lä joen toisel­la puolen. Kel­lar­ien rau­nioista näki seinien paikat.

    1. Kos­ka en ole muinaisti­eteil­i­jä, min­ua ei häirin­nyt Gdan­skissa se, että talot oli­vat uus­van­ho­ja. On se ainakin parem­pi, kuin että ne oli­si­vat uusu­u­sia, joi­ta hirvi­tyk­siä näkyi lähiöis­sä. Nämä uus­van­hat ovat taloina parem­pia ja vaik­ka tiet­ty dekadenssi puut­tuu, pienimit­takaavaisu­us näkyy. Jos Gdan­ski­in pystyt­ti­in rak­en­ta­maan niin hienoa, mik­si se ei ole mah­dol­lista muual­la? Asun itse yli sata vuot­ta van­has­sa talos­sa. Jos se olisi raken­net­tu van­ho­jen piirus­tusten mukaan 1970-luvul­la, se toimisi monel­la tavoin parem­min. Seu­raav­ista vuosikym­menistä en sano mitään, ettei näin kesälo­ma­l­la tulisi paha mieli.

      Münchenis­sä on myös uus­van­ha van­hakaupun­ki. Siinä nykyaikaisu­us pistää pahasti silmään. Nykya­jan hyväk­si on tehty liikaa kompromisseja.

  7. Gdan­skissa on haus­ka ilmiö: osal­la taloista on näyt­tävä julk­i­sivu, mut­ta ei muu­ta. Vähän kuin länneneloku­vien kulissikaupunki.

  8. Täl­lainen lisäakku on aika kätevä pyöräi­ly­varuste pitkille etapeille, jos on tarvet­ta pitää puhe­lin­ta pääl­lä koko ajan: http://www.ebay.com/itm/110831563150
    Toimii kaikkien USB-ladat­tavien lait­tei­den kanssa. Eli tuol­lainen laukku­un ja nor­maali USB-microUSB ‑kaape­liv­e­to puhe­lin­te­lineeseen. Kestää koko päivän, ja sit­ten yön yli sen voi lada­ta mis­tä vaan tois­es­ta USB-liitän­näis­es­tä lait­teesta (läp­päri, verkkovir­ras­ta USB-kaapeli­adapter­il­la, esim. http://www.ebay.com/itm/320893395247)

  9. Mik­sei enää osa­ta rak­en­taa kau­ni­ita kaupunke­ja, kun ennen selvästi osattiin?

    Umpityl­sä miljöö on hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan hin­ta. Kun käytän­nön päätök­sen­teko­val­ta jae­taan muil­la kuin sub­stanssian­sioil­la, on arkkite­htoonisen asiantun­te­muk­sen osu­us päät­tävis­sä elimis­sä vähäi­nen.

    Jos kaavoitus­ta johde­taan hallintoam­mat­ti­lais­ten voimin, on lop­putu­los hallinnol­lis­es­ti hyvä eli hallinnon työkaluil­la hel­posti hah­motet­tavis­sa ja hal­lit­tavis­sa. Ongel­ma on vain siinä että kun hallinnolli­nen mie­len­maise­ma konkreti­soidaan, sen ankeus muut­tuu käsin kos­keteltavak­si ja vahinko on jo tapahtunut.

    Ehkä huonoon kaupunkisu­un­nit­telu­un on syynä se että se herät­tää liikaa into­hi­mo­ja ei-arkkite­htien kesku­udessa. Samanaikaises­ti arkkite­hdit piirtävät ihan kelpo raken­nuk­sia ja aivan eri­tyis­es­ti sisämiljöitä, jot­ka ovat nor­mit­ta­jien resurssien ja mie­lenki­in­non ulkopuolella.

  10. Voisiko Helsinki­inkin rak­en­taa uus­van­han kaupungi­nosan puret­tu­jen talo­jen mallin mukaan jollekkin kan­takaupun­gin laa­jen­nus alueelle?

    Val­oku­via ja piir­rus­tuk­sia löy­tyy var­masti. Suomes­sa­han 50–70-luvut tekivät liki yhtä pahaa tuhoa kuin toinen maail­man­so­ta Keski-Euroopassa.

  11. Onkos tämä nyt sel­l­ainen kuva-arvoitus, jos­ta etsitään jotain puut­tuvaa? Katsotaanpas… 

    Ainakin ihme­tyt­tää, että mitenköhän pää­sevät aja­maan autol­la tuos­ta, kun joku on koon­nut jonkun anark­istileirin keskelle autoväylää? Helsinkiläi­nen ei ymmär­rä. Toiv­ot­tavasti paikalliset virkamiehet ovat hereil­lä ja poli­isi hälytet­ty hajot­ta­maan laiton mie­le­nil­maus. Niil­lähän on plakaatit ja kaik­ki. Żywiec vis­si­in niiden pääpukari tai joku sem­mo­nen. Mitähän tästäkin seu­raa, kun kaduil­ta­han ne aatut ja josi­fitkin aloittivat. 

    Oma­l­la lenkil­lä Helsingis­sä tulin ihme­telleek­si, että miten kum­mas­sa ATT:n talot näyt­tävät huo­mat­ta­van laadukkail­ta ver­rat­tuna viereisi­in kovan rahan markki­navoimien tuo­tok­si­in. Asun­tolo­to­ssa on näköjään vielä parem­mat palkin­notkin, kuin tyl­sässä per­in­teisessä asun­tokau­pas­sa. Sääli, ettei ATT lai­ta enem­pää asun­to­ja rak­en­teille. Tulisi tarvet­ta nos­taa laat­ua yhtiöi­den omis­sa tuo­tok­sis­sa. Hienoa, että edes joku jak­saa arvostaa kaupunkikuvaa. 

    Markki­navoimia voisi kyl­lä pain­os­taa poli­it­tis­es­ti enem­mänkin panos­ta­maan julk­i­sivu­un, kun arkkite­hdit ja SAFA eivät siihen osoi­ta yht­enäistä halua. Heille näyt­tää riit­tävän, että työt tulee suo­ma­laisille ja sit­ten lop­puukin kri­ti­ik­ki. Jos kaupunkia pitää olo­huoneenaan, niin ihan kaikkea bulkkia ei pidä päästää sitä koris­ta­maan, olti­in sit­ten lähel­lä tai kaukana Senaatintorista.

    Toinen huomio oli se, että nyt näköjään arkkite­hdit ovat huo­man­neet, että maail­mas­sa on väre­jäkin. Sääli vain, että ne pitää lait­taa eriväripel­tisekamel­skana seinille. Ei mitään har­mo­ni­aa, joka kestäisi aikaa. Näyt­tävät jo nyt vähän siltä, kuin löytäisi äiteen 70-luvun sis­us­tusle­hden ja uskaltaisi kat­soa kuvat.

    Kar­tanonkoskel­la­han yritet­ti­in mukail­la van­haa, mut­ta kun hom­ma päästet­ti­in lähiök­si ja viereen tuli pelti­hal­lit ja auto­ken­tät, niin tuo näyt­tää fal­skil­ta tai joltain mitä ehkä kiinalaiset tek­i­sivät, kun yrit­täi­sivät matkia Euroop­paa. Ainakin hukat­tu mahdollisuus.

    Ja ei tuol­laisia kuvia tarvitse lähteä Puo­laan asti hake­maan, kyl­lähän KSV tai muu päät­tävä pop­poo voisi tehdä ekskur­sion Helsinki­in, kun näyt­tää että ihmiset pilataan kouluis­sa aja­maan yhtä ja samaa 1960-luvul­ta alka­nut­ta lat­ua. Jos pitää kopi­oi­da van­haa, niin mik­si ei kopi­o­da Espaa ja Alek­sia? Ihmiset näyt­tävät viihtyvän ja talot vain mod­erneik­si, mut­ta samal­la näytön­halul­la. Jos ajat­telee tur­is­mia, niin mik­si ei sit­ten tee sel­l­aista mikä todis­te­tusti toimii.

    Itämerenkadul­la olisi ollut esimerkik­si mah­dol­lisuuk­sia uudek­si Alek­sik­si, mut­ta cit­tari vei mah­dol­lisu­udet pien­li­ikkeisi­in, rak­en­tamisen laatu arkkite­htu­uria ihaile­vi­in ja kulu­jen karsin­ta vielä kaik­ki yksi­tyisko­h­dat. Eli toisin sanoen, ei edes ajatel­tu miltä koko hom­ma näyt­tää tai että olisi halut­tu tehdä muu­ta kuin ihmis­ten säilön­tä- ja läpikulku­paik­ka, johon pitää päästä mas­si­ivis­ten automäärien. Taas hukat­tu mahdollisuus. 

    Sääli vain, että tila lop­puu näköjään ennen kuin nämä mokailut lop­puu ja ymmär­retään kat­soa minkälaises­sa kaupunkiym­päristössä ihmiset viihtyy jo nykyisessä kaupungis­sa. Kan­na tai aja kaik­ki kaukaa koti­isi jät­ti­pakkauk­sis­sa ja tee itse-lähiörak­en­t­a­mi­nen, vie vielä sit­ten sel­l­aiset työ­paikatkin, joi­hin pää­sisi porukkaa ilman aka­teemista opintopistejahtiakin.

  12. > Mik­sei enää osa­ta rak­en­taa kau­ni­ita kaupunke­ja, kun ennen selvästi osattiin?

    Help­po vas­taus ensin: yhteiskun­nal­lises­sa ja yksi­tyisessä päätök­sen­teossa pain­ote­taan nykyään enem­män kau­pal­lisia arvo­ja kuin kauneut­ta ja viihtyvyyttä.

    Ihmisil­lä ei myöskään ole aikaa ja ener­giaa huole­htia ympäristöstään. Kiva jos naa­puri istut­taa kukkia, mut­ta itse ei oikein ehdi. Arvo­val­in­ta tämäkin.

    Ei rahaa ennenkään liikaa ollut, mut­ta aikaa oli enem­män kuin nyt. Silmääkin oli enem­män, kun oli aikaa kat­sel­la, ja usein myös päät­tää itse mitä rak­en­taa (talo­ja ei koot­tu valmi­ista elementeistä).

    Van­haa ympäristöä myös tuho­taan. Säi­lyt­tämäl­lä van­haa ja kau­nista voisi olla enem­män. Helsinkikin on purkanut paljon, ja tiivistänyt puis­toi­hin ja pel­loille, ja van­ho­jen viihty­isien asuinaluei­den sisään.

    Sekin taitaa päteä, että van­hat alueet näyt­tävät parem­mil­ta kuin uudet, kos­ka van­hoista alueista on säi­lytet­ty ne parhaat. Ovatko­han uudet kaik­ki rumia, vai vain osa?

    Samoin lie­nee selvää, että yhteiskun­nan muuttues­sa nopeaan tahti­in, parhaat ja kauneim­mat raken­nus­ta­vat eivät pysy aina mukana kehi­tyk­sen etulin­jas­sa. Ne vaa­ti­vat oman aikansa ja rauhansa kehittyäkseen.

    Jos halu­taan parem­paa, ehkä Helsinginkin kaavoitus voisi luop­ua numeeri­sista mittareista, asukkaiden mak­si­maalis­es­ta pakkaamis­es­ta, ja keskit­tyä kunkin asuinympäristön viihtyvyy­teen, yksi alue ker­ral­laan, tuon alueen omil­la ehdoilla.

    Helsinki­hän halu­aa estää varakkaimpi­en asukkaiden­sa paon naa­purikun­ti­in. Pitää päät­tää halu­taanko mak­si­moi­da asukasluku vai asumisen taso. Rahan ja statuk­sen lisäk­si myös asuinaluei­den kauneus ja viihty­isyys on tärkeä tek­i­jä, joka voi pitää parhaat veron­mak­sa­jat paikkakunnalla.

  13. Osmo Soin­in­vaara: Asun itse yli sata vuot­ta van­has­sa talossa.

    Mon­tako tun­tia raken­nustyöläisen aikaa sai tuo­hon aikaan virkamiehen (tai muun ko. talosta asun­non osta­van) palkalla?

    Kauneus on kat­so­jan silmässä. Jugend-talot ovat hieno­ja, mut­ta eivät kaik­ki uude­tkaan asuin­talot mitenkään susiru­mia ole. Seitkytlu­vun neukku­tyyp­piset ele­ment­ti­laatikot ovat susiru­mia, mut­ta niis­sä ain­oa tavoite oli tehdä nopeasti ja halvalla.

    Valitet­tavasti hin­nal­la on kor­re­laa­tio­ta myös kauneu­den kanssa. Vaikka­pa Pikku-Huopalahdessa yritet­ti­in jo aikanaan hal­val­la hienoa (kaaria, yms. koris­tei­ta), mut­ta ei se oikein toimin­ut. Tai jos pien­taloaluei­ta käy kat­se­le­mas­sa, niin kalli­im­mal­la tehdyt talot ovat keskimäärin (vaan eivät kyl­lä aina) silmää miel­lyt­tävämpiä kuin vas­taa­vat halvem­mat. Osin kysymys on myös ylläpidosta.

    Omakin silmäni pitää van­has­ta, mut­ta en kyl­lä ihan vält­tämät­tä halu­aisi ihan kaikissa Euroopankaan van­hois­sa kaupungeis­sa asua. Kapeat, pimeät kujat, jäte­huolto toimii jos toimii, ruuhkaista, liikku­mi­nen osin han­kalaa, talotekni­ikan kanssa menee taistelemiseksi. 

    Ja sit­ten vielä suo­ma­laista aina hämää se, kun muual­la ei olekaan niin huono sää. Joulukuises­sa vesisateessa kaik­ki näyt­tää surkealta…

  14. On tois­ar­voista minkä vuosikymme­nen koriste-ele­menteil­lä talot on kasat­tu, jos miljöö muuten toimii kaupunki­laisen kannal­ta. Auto­jen määrän hallinta kat­u­alueil­la sekä ton­teil­la lie­nee suurin syy uudem­pi­en aiko­jen ympäristö­jen tuhou­tu­miseen. Toisek­si markki­noiden keskit­tymi­nen (=kivi­jalka­kaup­pa ei kan­na­ta) ja kaupunkisu­un­nit­telijoiden sitkeä halu suun­nitel­la vyöhykkeis­sä toim­into­ja sekoit­ta­mat­ta tekevät elinympäristöstämme tylsän.

    Kun kehuu keski­aikaista kaupunkia, täy­tyy muis­taa, mis­tä nykya­jan “laaduista” siel­lä on joudut­tu tin­kimään (esim. val­on saan­ti ja esteet­tömyys). Tämä on kaik­ki val­in­taa, eikä voi sanoa että ajas­sa eteen­päin men­täessä olisi yksi­tu­umais­es­ti tul­tu taaksepäin.

    Kun tavoit­teet ja haas­teet ovat tas­apain­os­sa, ja vapaarat­sas­ta­jat on saatu mak­samaan, syn­tyy hyvää ympäristöä nykyäänkin. Kat­ualeet elämälle ja autot piiloon. Hieno esimerk­ki uud­es­ta kaupungista on esimerkik­si kymme­nen vuo­den takainen Ams­ter­damin Borneo-Sporenburg.

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    ‘snip’
    Münchenis­sä on myös uus­van­ha van­hakaupun­ki. Siinä nykyaikaisu­us pistää pahasti silmään. Nykya­jan hyväk­si on tehty liikaa kompromisseja.

    Ainakin Freiburg im Breis­gaus­sa on raken­net­tu uusia talo­ja van­hal­la tyylil­lä — parem­pia ainakin kuin nyky­tyylin laatikot. Kiva kaupun­ki muutenkin.

  16. Olin sun­nun­taina vai­moni kanssa pienel­lä pyöräretkel­lä reit­il­lä Pasi­la-Munkkinie­mi-Kuu­sisaari-Laut­tasaari-Ruo­ho­lahti-Töölön­lahti-Pasi­la. Näyt­ti oikein hyvältä. Ruo­ho­lah­den kanaval­la pysähdy­imme teras­sille, vas­ta raken­net­tu ympäristö vaikut­ti tosi viihty­isältä. Var­maan jos­sain lymysi joitain hirvit­täviä ongelmia, mut­ta kau­ni­ina kesäpäivänä nekään eivät sit­ten näyttäytyneet…

  17. OP: Näyt­ti oikein hyvältä. Ruo­ho­lah­den kanaval­la pysähdy­imme teras­sille, vas­ta raken­net­tu ympäristö vaikut­ti tosi viihtyisältä.

    Niin­pä. Saman suun­nit­telu­fir­man aikaansaan­nok­sia ovat Kampin keskuk­sen myymäläpuoli ja Itäkeskuk­sen sisäti­lat. Kaupunkisu­un­nit­telu­osaami­nen on Suomes­sa ilmeisen ohut­ta ja kär­ki kapea.

    Ruo­ho­lah­den suun­nal­la ei var­maan käynyt mielessäkään jäädä “viihtymään” Itämerenkadulle tai Meche­lininkadun uudelle osu­udelle, jot­ka valitet­tavasti edus­ta­vat tyyp­il­lisem­pää uut­ta kaupunkisuunnittelua.

    Seu­raa­va mah­dolli­nen ihmis­mit­takaavainen val­op­ilkku voisi olla tulos­sa Telakkaran­taan, sikäli kun suun­nitel­maa ei vesitetä.

  18. Juhani Salo­vaara:Kar­tanonkoskel­la­han yritet­ti­in mukail­la van­haa, mut­ta kun hom­ma päästet­ti­in lähiök­si ja viereen tuli pelti­hal­lit ja auto­ken­tät, niin tuo näyt­tää fal­skil­ta tai joltain mitä ehkä kiinalaiset tek­i­sivät, kun yrit­täi­sivät matkia Euroop­paa. Ainakin hukat­tu mahdollisuus.

    Eilen Kar­tanokosken hal­ki polkies­sani yritin oikein miet­tiä, mikä siel­lä on fal­skia. Idea on hyvä, ja talois­sa on paljon hyvää, mut­ta joku siel­lä mät­tää, kun muutkin sitä haukkuvat.

    Peru­songelmia tun­tuu maal­likon silmään ole­van kak­si kap­palet­ta. Ensim­mäi­nen on ilmi­selvä katu­ta­son palvelu­iden puute. Aivan ilmeis­es­ti niille ei ole kysyn­tää, eikä niille ole varat­tu tilaakaan. Tähän voi olla vaikea vaikut­taa; vaik­ka pit­tores­ki edulli­nen ja herkulli­nen rav­in­to­la katu­ta­sos­sa olisi hieno aja­tus, sitä ei tuos­sa ympäristössä saa liike­taloudel­lis­es­ti järkeväk­si. Eikä niitä esikaupunkialueel­la muual­lakaan vas­taavis­sa ympäristöis­sä niin kovin paljon ole.

    Toinen peru­songel­ma hah­mot­tuu vas­ta vähän miet­timäl­lä. Kadut ovat tuol­la aivan järkyt­tävän lev­eitä. Ensin on lev­eä tyhjä alue talon seinästä kevyen­li­iken­teen­väylän reunaan, sit­ten on väylä itse, sit­ten taas vähän tyhjää, auto­jen parkkirivi, lev­eä tiealue, tyhjää, kevyen­li­iken­teen­väylä, tyhjää, talon seinä.

    Alueen liiken­nemäärän huomioonot­taen tun­tu­isi, että kaiken tyhjän voisi jät­tää pois, kaven­taa vähän itse tiealuet­ta, kaven­taa kevyen­li­iken­teen­väylää ja muut­taa se jalka­käytäväk­si. Sil­lä saisi puo­let lev­ey­destä pois ja paljon kaupunki­maisem­man olon. Lisäk­si pyöräi­ly olisi mukavam­paa ajotiel­lä, kos­ka tuol­la kyseisel­lä kevyen­li­iken­teen­väyläl­lä autot tule­vat pihoista pyöräil­i­jän kannal­ta aivan liian pie­nil­lä näkymil­lä, ja kos­ka väylät ovat koirien, tele­tap­pi­en, las­ten­rat­taiden, ymv. Brown­in liiket­tä nou­dat­tavien objek­tien aluet­ta. (Ja ei, en ole sukka­housut-minäminäminä-neljääkymp­piä ‑pyöräil­i­jä, vaan ihan taval­lisen huonokun­toinen toimistorotta.)

    Tosin tähän kapeam­paan ratkaisu­un päädyt­tyäni mieleeni tuli kak­si vas­taväitet­tä. Toinen on se, että kun lumia ei kuitenkaan talvel­la koskaan viedä mihinkään, ne eivät sit­ten enää mah­tu­isi mihinkään. Toinen liit­tyy alueel­la ole­vi­in juniorikansalais­ten säi­ly­ty­s­paikkoi­hin, joi­hin ilmeis­es­ti on mar­raskuisi­na arki­aa­muina melkoinen moottoriliikennetrafiikki.

    Makua­sioista on toki hyvä kiis­tel­lä, mut­ta min­un silmääni Kar­tanokosken ongel­ma ei ole matal­ien talo­jen arkkitehtuuri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.