Asuntoluento, osa 12: ovatko arvot muuttumassa urbaaneimmiksi?

Suh­teelli­nen hin­taero keskus­ta-asumisen ja lähiöis­sä asumisen välil­lä on kas­vanut ja eri­tyis­es­ti se on kas­vanut keskus­ta-asumisen ja kehyskun­tien välil­lä. Myös pien­talo­tont­tien hin­nat ovat laske­neet. Osoit­tako tämä, että elämä­nar­vot ovat muut­tuneet urbaaneim­mik­si? Tai että asumisen laatu keskus­tois­sa on parantunut.

Jos halu­aa, havain­non voi mitätöidä huo­maut­ta­mal­la, että korot ovat his­to­ri­al­lisen alhaal­la, jol­loin hin­taeron vaiku­tus vuo­tu­isi­in asumiskus­tan­nuk­si­in on alen­tunut. Edelleen vau­raus on kas­vanut, jol­loin on ylipään­sä mah­dol­lista mak­saa huip­puhin­to­ja keskus­tas­sa asumis­es­ta. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 12: ovatko arvot muut­tumas­sa urbaaneimmiksi?”

Asuntoluento, osa 11: Missä ihmiset haluavat asua?

Eri ihmiset halu­a­vat asua vähän eri­lai­sis­sa paikois­sa, onnek­si, kos­ka kaik­ki eivät voi asua samas­sa paikassa.

Hyvässä kaupungis­sa on eri­laisia asuinaluei­ta. Helsin­gin sosi­aalisen sekoit­tamisen peri­aate peit­tää aika-ajoin alleen mon­imuo­toisu­u­den hyveen. Erik Allardt sanoi joskus, että erään­lainen ghet­tois­tu­mi­nen on hyväk­si, kun­han ei tule eril­lisiä kur­jal­is­ton slum­me­ja. Asukkaiden yhteiselämästä tulee paljon parem­paa, kun henkises­ti saman­laiset asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Helsingis­sä on suurin piirtein samal­la sosi­aalisel­la statuk­sel­la aluei­ta, jois­sa äänestetään kokoomus­ta ja aluei­ta, jois­sa äänestetään vihre­itä. Näi­den pakot­ta­mi­nen tois­t­en­sa sekaan ei tuot­taisi mitään hyvää. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 11: Mis­sä ihmiset halu­a­vat asua?”

Asuntoluento osa 10: saako kaupungissa asua?

Jos Man­ner­heim­intie tai Meche­linkatu raken­net­taisi­in nyt, niiden molem­mille puo­lille tulisi jät­tää liki sadan metrin asumiselta rauhoitet­tu vyöhyke, kos­ka ketään ei voi pan­na asumaan niin vihe­liäisi­in oloi­hin, joi­ta liiken­teen vaivaamil­la alueil­la asum­i­nen merk­it­sisi. Liiken­teen hai­tat laske­vat asun­to­jen hin­to­ja noiden katu­jen var­sil­la, mut­ta hyvin halut­tu­ja ne silti ovat.

Lon­toos­sa lähiön (kaupungi­nosan) sisään­tu­lotie on alueen pääkatu, jon­ka var­rel­la ovat kau­pat ja kapakat. Meil­lä lähiöt kään­tävät selkän­sä pääväylälleen. Lähiörak­en­tamisen ihanteet val­oisu­ud­es­ta ja ter­veel­lisyy­destä kir­jat­ti­in aikanaan laki­in ja ulotet­ti­in saman tien koske­maan kaikkea rak­en­tamista. Kaupunkia ei saa enää rak­en­taa, on raken­net­ta­va vain lähiöitä myös keskus­toi­hin. Esimerkik­si Eliel Saarisen tien var­teen ei saa rak­en­taa mitään, kos­ka muu­ta­man ker­ran tun­nis­sa ohi aja­va Jok­eri-bus­si tekee elämästä muuten sietämät­tömän. Muuten Eliel Saarisen tiestä tehtäisi­in tien sijas­ta katu. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to osa 10: saako kaupungis­sa asua?”

Rikkidirektiivi on enää hienosäätöä

Kan­sain­vä­li­nen merenkulku­jär­jestö IMO hyväksyi suun­nitel­mat alen­taa laivo­jen rikkipäästöjä vuon­na 2008, jol­loin vas­tu­umin­is­ter­inä oli Anu Vehviläi­nen (kesk).

Päästöjä on tarkoi­tus alen­taa kaikessa liiken­teessä, mut­ta eri­tyis­es­ti haavoit­tuvim­mil­la meri­alueil­la, esimerkik­si Itämerel­lä ja Englan­nin kanaalis­sa polt­toaineen rikkip­i­toisu­u­den tulee alen­tua 0,1 pros­ent­ti­in vuon­na 2015. Atlantin val­tameri ja Tyyni val­tameri eivät ole mer­inä Itämeren tavoin uhanalaises­sa tilas­sa, mut­ta Yhdys­val­lat ja Kana­da halu­si­vat omille ran­nikoilleen 370 kilo­metrin vyöhyk­keen, jol­la on myös nou­datet­ta­va 0,1:n pros­entin sään­töä. Siel­lä ajatelti­in ilmeis­es­ti ran­nikol­la asu­van väestön ter­veyt­tä. Rikkip­i­toinen polt­toaine syn­nyt­tää palaes­saan epäter­veel­lisiä yhdis­teitä. Jat­ka lukemista “Rikkidi­rek­ti­ivi on enää hienosäätöä”

Puhe kaupunginvaltuustossa 12.9.2012 globaalin vastuun strategiasta

Puu­tun globaalin vas­tu­un strate­gias­sa vain Helsin­gin osu­u­teen ilmastopoli­ti­ikas­ta. Val­tu­us­to on puhunut siitä mon­een ker­taan, mut­ta olen eri syistä ollut aina muual­la. Olen tästä strate­gias­ta eri mieltä val­tu­us­ton selvän enem­mistön kanssa, ja eri mieltä myös oman ryh­mäni kanssa.

Helsin­ki on aset­tanut tavoit­teek­seen vähen­tää päästöjä 20 pros­en­til­la vuo­teen 2020 men­nessä. Tämä on liian vähän, pitäisi ottaa tavoit­teek­si 30 prosenttia.

Ilmas­ton kannal­ta on merk­i­tys­tä vain sil­lä, kuin­ka paljon päästöt vähenevät, ei sil­lä miten se tehdään. Ilmas­ton kannal­ta tuo vaa­timus 20 pros­entin uusi­u­tu­vien osu­ud­es­ta on siten turha. Sen lisäk­si että se on turha, se on hyvin kallis. Jat­ka lukemista “Puhe kaupung­in­val­tu­us­tossa 12.9.2012 globaalin vas­tu­un strategiasta”

Asuntoluento, osa 9: Miksi joukkoliikennettä subventoidaan?

Kaik­ki teol­lisu­us­maid­en suuret kaupun­git tuke­vat joukkoli­iken­net­tä. Yleen­sä täl­läi­nen yksimielisyys on merk­ki siitä, että joukkoli­iken­teen sub­ven­toin­ti­in on paina­vat syyt.

Joukkoli­iken­teen tukea perustel­laan autoilun vähen­tämisel­lä. Hal­vat joukkoli­iken­neliput ovat myös autoil­i­jan etu, kos­ka niiden ansios­ta autol­la pääsee eteen­päin. Kun Helsin­ki autois­tui nopeasti, Itäväylä meni tukkoon ja mat­ka ruuh­ka-aikaan Puoti­las­ta keskus­taan kesti 40 min­u­ut­tia, mut­ta kun suun­ta kään­tyi joukkoli­iken­net­tä suo­si­vak­si, myös autoli­ikenne suju­voi­tui. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 9: Mik­si joukkoli­iken­net­tä subventoidaan?”

Asuntoluento, osa 8: Joukkoliikenne tekee keskustasta vetovoimaisen

Kir­jas­saan Tri­umph of the City Edward Glaeser pohtii, mik­si joidenkin kaupunkien kesku­s­tat slum­mi­u­tu­vat jas toiset kukois­ta­vat. Tämä kaupunke­hi­tys­tä pohti­va ekon­o­misti selit­tää asian ajankäytöl­lä. Autoon perus­tu­vas­sa yhdyskun­nas­sa keskus­ta on kaupun­gin vaikeim­min saavutet­tavis­sa ole­va alue ja sik­si epä­su­osit­tu. Joukkoli­iken­nekaupungis­sa asia on toisin päin. Keskus­tas­sa asu­vat käyt­tävät vähiten aikaa liikku­miseen, usein jalka­isin tai lyhy­itä ratikka­matko­ja tehden. Tähän on lisät­tävä, että autoon perus­tu­vas­sa kaupungis­sa moot­toritei­den pilkko­ma elinympäristö on keskus­tois­sa vastenmielinen.
Gleas­er esit­tää teo­ri­an joukkoli­iken­nekaupun­gin ren­gas­mais­es­ta rakenteesta:

Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 8: Joukkoli­ikenne tekee keskus­tas­ta vetovoimaisen”

Asuntoluento, osa 7: Asukkaiden valikointi

Helsin­gin seudun kun­tien välil­lä on voimakas kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista. Oheises­sa kuvas­sa ovat sisään- ja ulos­muut­ta­jien tulota­sot kun­nit­tain. Punainen kuvaa ulos­muut­toa ja sini­nen sisään­muut­toa. Kuvio on vähän hämäävä, kos­ka opiske­li­jat ovat vähä­varaisia muut­taes­saan sisään ja insinöörit ovat hyvä­tu­loisia muut­taes­saan ulos. Rajua on valikoi­tu­mi­nen kuitenkin.

Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 7: Asukkaiden valikointi”

Jos kaavoitettaisiin paljon enemmän

Tulisiko asum­i­nen halvem­mak­si, jos kaavoitet­taisi­in paljon enem­män niin, että kaavoitet­tua tont­ti­maa­ta olisi tar­jol­la yllin kyllin?

Asun­to­jen hin­nat eivät muut­tuisi juuri lainkaan, jos ihmiset käyt­täy­tyvät markki­noil­la ratio­naalis­es­ti. Asun­to­jen hin­ta määräy­tyy sen mukaan, paljonko on valmi­ita asun­to­ja. Kaavoituk­sen nopeut­ta­mi­nen lask­isi asun­to­jen hin­taa vain, jos myös raken­net­taisi­in enem­män. Nytkään ei saa­da kaikkia tar­jol­la ole­via tont­te­ja raken­netuk­si. Sitä en tiedä, mis­tä tämä pul­lonkaula oikein johtuu. Jos avataan suuri määrä asuinaluei­ta yhtä aikaa ja raken­netaan yhtä vähän kuin ennenkin, alueet ovat rak­en­teil­la pitkään. Jat­ka lukemista “Jos kaavoitet­taisi­in paljon enemmän”