Melkein koko Euroop­pa on joutunut vaikeuk­si­in nuoriso­työt­tömyy­den kanssa. Suomes­sa se on noin 22 %, mut­ta Espan­jas­sa ja Kreikas­sa 50 %. Sak­sas­sa nuoriso­työt­tömyys on kahdek­san prosenttia.

Sak­sa on pois­tanut nuoriso­työt­tömyy­den erit­täin kovin keinoin. Joku voisi kut­sua sitä työ­pakok­si ja jotkut vielä rajum­min orjatyök­si. Tästä olisin halun­nut kuul­la Berli­inis­sä enem­män, mut­ta meille ker­rot­ti­in vain siitä, miten laskusuh­dan­tei­den yli päästään työaikaa lyhentämällä.
Korkealle nou­se­va nuoriso­työt­tömyys on erit­täin vaka­va uhka, suo­ras­taan tuhon enne hyv­in­voin­ti­val­tion kannal­ta, kos­ka pitkään jatkues­saan työt­tömyys sysää merkit­tävän osan nuorista lop­ullis­es­ti työelämän ulkop­uolelle. Se on ikävä jut­tu hei­dän kannal­taan ja suo­ras­taan tuhoisaa pohjo­is­maisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan arvo­jen kannal­ta. Jat­ka lukemista “”Orjatyötä” vai hyv­in­voin­ti­val­tion alasajo?”

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Sak­sas­sa ei kukaan ole esit­tänyt uusien ydin­voimaloiden rak­en­tamista. Jo neljän­nesvu­o­sisadan Sak­sas­sa on vallinnut yksimielisyys, että uusia ydin­voimaloi­ta ei tule. Erim­ielisyy­det ovat koske­neet vain sitä, mis­sä aikataulus­sa nykyiset ydin­voimalat sul­je­taan. Merke­lin hal­li­tus esit­ti käyt­töiän piden­tämistä 2030-luvulle, kos­ka tarvi­taan sil­ta uusi­u­tu­van ener­gian aikaan. Fukushi­man onnet­to­muu­den jäl­keen sil­taa lyhen­net­ti­in kymmenel­lä vuodel­la. Muil­ta osin ener­giapoli­ti­ikkaa ei muutet­tu. Määräti­etoinen suun­taus uusi­u­tu­vi­in ener­gialähteisi­in oli aloitet­tu jo paljon aiemmin.

Uusi­u­tu­val­la ener­gial­la tarkoite­taan Sak­sas­sa lähin­nä vain tuul­ta ja aurinkoa. Tarkoi­tus on, että vuon­na 2050 puo­let Sak­san käyt­tämästä sähköstä tulee tuulivoimas­ta. Vähän ihme­tyt­tää, miten tämä on mah­dol­lista, kos­ka jot­ta tähän päästäisi, asen­netun kap­a­siteetin olisi ylitet­tävä maan ener­gianku­lu­tuk­sen keskite­ho. Jat­ka lukemista “Kestävän talouden foo­ru­mi: Energiewende”

Tiis­ta­iaamupäivänä kuulimme ensin IÖW:n (Ekol­o­gisen talous­tutkimuk­sen insti­tu­ut­ti) esi­tyk­sen yri­tys­ten toim­into­jen arvioin­nista ja sertifioinnista.

Aja­tus yri­tys­ten lisään­tyvästä yhteiskun­tavas­tu­us­ta on vähän nai­ivi kil­pail­luil­la markki­noil­la. Patru­u­nakaudel­la se menet­teli, kos­ka yri­tyk­sil­lä oli siihen varaa. Yri­tys voi ryhtyä vas­tu­ullisem­mak­si vain, jos kulut­ta­jat palk­it­se­vat sen. Tässä IÖW:n ser­ti­fikaatit voivat aut­taa. Minus­ta tämän keinon mah­dol­lisu­udet ovat aika rajal­lisia ja rajoit­tuvat aika pie­neen osaan markkinoista.

Tärkein­tä ja keskeis­in­tä yri­tys­ten ohjaamises­sa ovat val­tio­val­lan toimet. Voidaan käyt­tää norme­ja ja määräyk­siä, mut­ta parem­min tehoaa taloudelli­nen ohjaus eli verot ja sub­ven­tiot. Ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta ja työlain­säädän­tö taas toimi­vat työn­tek­i­jöi­den oikeuk­sien puo­lus­ta­jana. Jat­ka lukemista “Kestävän talouden foo­ru­mi: yri­tys­ten yhteiskuntavastuu”

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Jakauduimme iltapäiväl­lä neljään ryh­mään. Mei­dän ryh­mämme kävi tutus­tu­mas­sa Inku­ba­to –nimiseen crowd­fund­ing –yri­tyk­seen.

Ensin vähän terminologiaa.

Crowd­sourc­ing Suuri joukko ihmisiä uhraa työ­panok­sen yhteisen tavoit­teen tekemiseen, vaikka­pa vapaan lähdekood­in ohjel­maan. Suomenkieli­nen vas­tine lie­nee talkootyö. Jat­ka lukemista “Kestävän talouden foo­ru­mi: Crowdfunding”

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Maanan­ta­iaa­mu­na oli jour­nal­istien panee­likeskustelu taloud­es­ta ja jour­nal­is­mista. Taloud­es­ta en paljon oppin­ut, mut­ta jour­nal­is­min ongel­mat pani­vat miettimään. 

Net­ti­maail­ma panee per­in­teisen jour­nal­is­min ahtaalle. Rahat menevät, sosi­aa­li­nen media on nopeampi ja tuot­taa vai­h­toe­htoista tietoa. Sata vuot­ta sit­ten huhut ohja­si­vat tietoisu­ut­ta. Sit­ten tuli val­takun­nalli­nen media ja Yleis­ra­dio, ja syr­jäyt­tivät huhut tietoläh­teenä. Nyt huhut ovat tulos­sa takaisin. Jat­ka lukemista “Kestävän talouden foo­ru­mi: Tiedon­saan­nin eriarvoistuminen”

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Sun­nun­tai-iltana Berli­inin Suo­mi-insti­tuutin johta­ja Anna-Mai­ja Mertens ker­toi saksalaisuudesta.

Sak­sa on suo­ma­laisen silmin voimakas luokkay­hteiskun­ta, jos­sa muodol­lisia oppi­ar­vo­ja arvoste­taan suuresti. Herr doc­tor pääsee rav­in­tolan pöytä­va­rauk­sis­sa jonon ohi.
Koko ikälu­ok­ka käy samaa koulua vain neljä vuot­ta. Sen jäl­keen edessä on jako kolmeen, osa tähtää aka­teemiseen koulu­tuk­seen (vrt. oppik­oulu), osa käytän­nöl­lisem­pään osaamiseen ja heikoim­mat varsin vaa­ti­mat­tomaan opetuk­seen. Tämä pitää yhteiskun­talu­okat eril­lään myös seu­raa­van sukupol­ven aikana.

Ham­puris­sa oli vuosia sit­ten yri­tys muo­dostaa kris­til­lis­demokraat­tien ja vihrei­den hal­li­tus. Sen ohjel­maan kuu­lui myöhen­tää tuo­ta jakoa kahdel­la vuodel­la kym­men­vuo­ti­aista kak­si­tois­tavuo­ti­aisi­in. Han­ke sai niin paljon vas­tus­tus­ta, että koko koali­tio­hal­li­tus kaatui.

Pisa-tutkimuk­sis­sa Sak­sa luon­nol­lis­es­ti men­estyy tämän seu­rauk­se­na heikosti.