Kestävän talouden foorumi: koulu tukee luokkayhteiskuntaa

(Sit­ran Kes­tä­vän talou­den foo­ru­mi Ber­lii­nis­sä 4.–8.11.2012)

Sun­nun­tai-ilta­na Ber­lii­nin Suo­mi-ins­ti­tuu­tin joh­ta­ja Anna-Mai­ja Mer­tens ker­toi saksalaisuudesta.

Sak­sa on suo­ma­lai­sen sil­min voi­ma­kas luok­kayh­teis­kun­ta, jos­sa muo­dol­li­sia oppiar­vo­ja arvos­te­taan suu­res­ti. Herr doc­tor pää­see ravin­to­lan pöy­tä­va­rauk­sis­sa jonon ohi.
Koko ikä­luok­ka käy samaa kou­lua vain nel­jä vuot­ta. Sen jäl­keen edes­sä on jako kol­meen, osa täh­tää aka­tee­mi­seen kou­lu­tuk­seen (vrt. oppi­kou­lu), osa käy­tän­nöl­li­sem­pään osaa­mi­seen ja hei­koim­mat var­sin vaa­ti­mat­to­maan ope­tuk­seen. Tämä pitää yhteis­kun­ta­luo­kat eril­lään myös seu­raa­van suku­pol­ven aikana.

Ham­pu­ris­sa oli vuo­sia sit­ten yri­tys muo­dos­taa kris­til­lis­de­mo­kraat­tien ja vih­rei­den hal­li­tus. Sen ohjel­maan kuu­lui myö­hen­tää tuo­ta jakoa kah­del­la vuo­del­la kym­men­vuo­tiais­ta kak­si­tois­ta­vuo­tiai­siin. Han­ke sai niin pal­jon vas­tus­tus­ta, että koko koa­li­tio­hal­li­tus kaatui.

Pisa-tut­ki­muk­sis­sa Sak­sa luon­nol­li­ses­ti menes­tyy tämän seu­rauk­se­na heikosti.

77 vastausta artikkeliin “Kestävän talouden foorumi: koulu tukee luokkayhteiskuntaa”

  1. Hyvin tun­tu­vat pär­jää­vän tuos­ta kou­lu­tuk­sen mal­lis­ta huo­li­mat­ta. Onko­han se hait­ta vai hyö­ty, kuka pys­tyy sano­maan totuuden ?

    Mer­ten­sin näke­myk­sen sak­sas­ta kuu­los­ta­vat jos­sa­kin mää­rin men­nei­den vuo­si­kym­me­nien takai­sil­ta, onko tilan­ne edel­leen saman­kal­tai­nen kuin silloin ?

    Maan teol­li­nen ja tie­teel­li­nen osaa­mi­nen on vah­va, ger­maa­nien talou­del­li­nen menes­tys poh­jaa sii­hen, alue johon suo­ma­lais­po­lii­tik­ko­jen tuli­si pää­osin keskittyä.

  2. Jos tuol­lai­sen tekee oikein, huo­noim­mat­kin pysy­vät kär­ryil­lä ja tur­hau­tu­mi­nen, kiusaa­mi­nen ja häi­ri­köin­ti vähe­ne­vät. Suu­rem­pi osa väes­tös­tä mis­saa osan Pisan teo­reet­ti­sis­ta tavoit­teis­ta mut­ta oppii enem­män tar­vit­se­mi­aan asioi­ta eikä syr­jäy­dy. Teo­reet­ti­nen kou­lu syr­jäyt­tää ne, joil­le vain töis­sä oppi­mi­nen sopisi.

    Tosin maa­han­muut­ta­jat pitäi­si pudot­taa luvuis­ta, jot­ta ne oli­si­vat ver­tai­lu­kel­poi­sia. Suo­men­kin syr­jäy­ty­neis­tä nuo­ris­ta mamu­ja oli 23 % ja nyt vie­lä enemmän.

    Myö­häis­he­rän­neil­lä pitää olla mah­dol­li­suus vaih­taa uraa.

  3. Kyl­lä siel­lä on oikeas­ti todel­la suu­ria ongel­mia, ja ne kes­kit­ty­vät siis lähes täy­sin tähän hei­koim­paan kol­man­nek­seen eli hauptschuleen.

    Hauptschu­len oppi­la­sai­nes on vähän kuin mei­dän pien­ryh­mät, eli ne joil­la on oppi­mis- tai oman toi­min­nan ohjauk­sen vai­keuk­sia havait­tu ala­luo­kil­la. Lisäk­si siel­lä on hei­kon kie­li­tai­don omaa­via maa­han­muut­ta­jia ja muu­ten vain perin­tei­seen kou­luun huo­nom­min sopi­vaa poruk­kaa. Ymmär­ret­tä­väs­ti Hauptschu­leen ei löy­dy opet­ta­jia, kos­ka työ äänek­käi­den, kiel­tä huo­nos­ti osaa­vien ja muu­ten han­ka­lien las­ten kans­sa on raskaampaa. 

    Oppi­lai­den van­hem­mat eivät halua lap­si­aan Hauptshc­hu­leen, kos­ka niis­sä on hei­kom­pi työ­rau­ha, epä­pä­te­väm­mät opet­ta­jat ja niin edel­leen. Van­hem­mat tie­tys­ti yrit­tä­vät tukea las­taan, että 10-vuo­tias pää­si­si sin­ne Gym­na­sium- lin­jal­le tai vähin­tään­kin Realschu­leen. Ne, joil­la on par­haat edel­ly­tyk­set tukea las­ten­sa opis­ke­lua ovat luon­nol­li­ses­ti yhteis­kun­nan hyväosaiset.

    Sak­san kou­lu­jär­jes­tel­mäs­sä on myös sel­lai­nen ongel­ma, että eri osis­sa maa­ta on eri ope­tus­suun­ni­tel­mat käy­tös­sä (muis­taak­se­ni jotain 30+ ope­tus­suun­ni­tel­maa, joka alu­eel­la oman­sa). Täs­tä aiheu­tuu ongel­mia, kun oppi­laat muut­ta­vat aluei­den välillä.

  4. Erlan­ge­nis­sa koh­ta kak­si vuot­ta elä­mää seu­ran­nee­na totean, että Frau Mer­tens voi­si päi­vit­tää tie­ton­sa täl­le vuo­si­tu­han­nel­le. Sain Ala­här­mäs­sä LL-tit­te­lil­lä enem­män pok­ku­roin­tia, kuin Dr-tit­te­lil­lä täällä.

    Kou­lu­lai­tos on kuva­tun kal­tai­nen, mut­ta ei sen teh­tä­vä­nä ole “pitää yhteis­kun­ta­luok­kia eril­lään”, vaan tar­jo­ta kul­le­kin kyky­jen­sä mukaan. Hei­kom­pi­kin saa koh­ta­lai­sen hyvät eväät, sil­lä kou­lu läh­tee heti ensim­mäi­sel­tä luo­kal­ta läh­tien, siis kuusi­vuo­ti­aa­na, täy­sil­lä eteen­päin. Suo­ma­lais­ta “ope­tel­laan aluk­si oppi­maan” peh­moi­lua tääl­lä ei näy.

    Toki suo­ma­lai­set lois­ta­vat Pisa-tut­ki­muk­ses­sa, mut­ta miten on kul­ta­si­jo­ja pokat­tu luon­non­tie­deo­lym­pia­lai­sis­sa? Entä miten kes­ki­ver­tois­tet­tu suo­ma­lai­nen pär­jää patent­ti­ha­ke­mus­ten mää­ris­sä las­ket­tu­na? Hil­peäl­tä kuul­los­taa myös väi­te, että Suo­mes­sa aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­te­tut kavee­raa­vaat duu­na­rien kans­sa ja vice versa.

  5. Perus­kou­lus­sa on viral­li­ses­ti vain yksi taso kai­kil­le. Kui­ten­kin tie­de­tään esi­mer­kik­si sha­kis­ta, että pelaa­jat voi­daan jakaa taso­ryh­miin — ehkä 5–6 — joi­den sisäl­lä pelit ovat mie­lek­käi­tä, mut­ta joi­den ulko­puo­lel­la pelit ovat täy­sin tur­hia. Vah­vem­pi voit­taa hei­kom­man yhtä hel­pos­ti kuin ihmi­nen tal­loi­si muu­ra­hai­sen. Pidän sel­vä­nä, että tasoe­rot voi­vat olla hyvin suu­ret oppi­lai­den kes­ken, mut­ta onko kukaan yrit­tä­nyt mita­ta miten suu­ri se on. Sak­sas­sa näyt­täi­si ole­van 3 eri tasoa, lisää tuli­si luok­kia hyp­pi­mäl­lä tai ker­taa­mal­la sama luok­ka uudes­taan. Molem­mat ovat hyvin har­vi­nai­sia Suo­mes­sa, vaik­kei tarvitsisi.

  6. Sak­sa on suo­ma­lai­sen sil­min voi­ma­kas luok­kayh­teis­kun­ta, jos­sa muo­dol­li­sia oppiar­vo­ja arvos­te­taan suu­res­ti. Herr doc­tor pää­see ravin­to­lan pöy­tä­va­rauk­sis­sa jonon ohi.

    Pitää paik­kan­sa, mut­ta his­to­rial­li­set syyt tähän asiain­ti­laan ovat Suo­mes­sa mel­ko tun­te­mat­to­mia. Sak­sa on säi­ly­nyt luok­kayh­teis­kun­ta­na osit­tain sik­si, että ylem­pien luok­kien naut­ti­man kun­nioi­tuk­sen ulkoi­set muo­dot käy­tök­ses­sä ja puhees­sa on ulo­tet­tu kos­ke­maan kaik­kia kan­sa­lai­sia — ikään kuin “loh­du­tus­pal­kin­to­na”. Sak­sas­sa sosi­aa­li­nen moder­ni­saa­tio tapah­tui niin, että 1800-luvun sää­ty-yhteis­kun­nan ylä­ker­ros­ten kult­tuu­ri, joka perus­tui hen­ki­lö­koh­tai­seen kun­nian­tun­toon, kodi­fioi­tiin osak­si maan lakia ja levi­tet­tiin sit­ten yhteis­kun­nan alem­piin kerroksiin.

    Tämä on joh­ta­nut poh­jois­mai­ses­ta näkö­kul­mas­ta hyvin eri­koi­seen kult­tuu­riin. Kaik­ki sel­lai­nen louk­kaa­va koh­te­lu, joka 1800-luvul­la aate­lis­ten väli­se­nä joh­ti kak­sin­tais­te­lui­hin mie­koil­la tai pis­too­leil­la, on rikos­lais­sa anka­ras­ti kri­mi­na­li­soi­tua — his­to­rial­li­se­na mui­nais­jään­tee­nä sii­tä, että kak­sin­tais­te­lut halut­tiin 1800-luvul­la saa­da kor­va­tuk­si oikeus­ju­tuil­la. Jos esi­mer­kik­si autoi­li­ja näyt­tää toi­sel­le kes­ki­sor­mea tai polii­tik­ko sanoo tois­ta polii­tik­koa valeh­te­li­jak­si, niin sii­tä voi saa­da Sak­sas­sa tuhan­nen euron sakot kun­nian­louk­kauk­ses­ta. Kun­nian­louk­kauk­ses­ta on tuo­mit­tu Suo­men näkö­kul­mas­ta aivan mie­li­puo­li­sen vähä­pä­töi­sis­tä asiois­ta, esi­mer­kik­si sinut­te­lus­ta ilman sinun­kaup­po­jen teke­mis­tä. Kun­nian­louk­kaus on asia­no­mis­ta­ja­ri­kos, joten syyt­tei­tä nos­te­taan har­voin, mut­ta nii­tä kui­ten­kin nos­te­taan aivan oikeas­ti eikä vain teo­rias­sa. Ja osa niis­tä myös menestyy.

    Asian toi­nen puo­li on sit­ten se, että kos­ka tämä aate­lis­ten van­ha jäyk­kä kun­nia­kult­tuu­ri on levin­nyt yhteis­kun­nan alem­piin ker­rok­siin, niin sil­lä on nyky-yhteis­kun­nas­sa osak­si hyvin “hyy­sää­viä” tai “sosi­aa­li­tä­ti­mäi­siä” seu­rauk­sia. Tun­ne­taan muun muas­sa tapaus, että van­gin­var­ti­ja sai sakot kun­nian­louk­kauk­ses­ta, kos­ka oli kiel­täy­ty­nyt käyt­tä­mäs­tä Herr-puhut­te­lua puhu­tel­les­saan van­kia. On täy­sin nor­maa­lia ja sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tyä, että Herr Dok­tor pää­see jonon ohi — sitä ei kiel­lä mikään laki — mut­ta jos esi­mer­kik­si toh­to­rin ohit­ta­mal­le ei-toh­to­ril­le ker­ro­taan täs­tä ohi­tuk­ses­ta käyt­tä­mät­tä myös hänes­tä Herr-puhut­te­lua, niin se on Sak­san lain mukaan rikos!

  7. Se on muu­ten Herr Dok­tor. Jo toi­nen kie­li­vir­he vuo­ro­kau­den sisään. Ener­gi­ven­de on kor­jat­tu vai­vih­kaa oike­aan muo­toon Ener­giewen­de. Yleen­sä on tapa­na, että jo jul­kais­tua blo­gia ei muu­te­ta ilmoit­ta­mat­ta sii­tä. Täs­sä tapauk­ses­sa kie­li­vir­heet pal­jas­ta­vat sen, että her­ra Soi­nin­vaa­ra ei osaa sak­saa. Ja sil­lä taas on mer­ki­tys­tä jos jou­tuu luke­maan hänen mah­dol­li­sia refe­raat­te­jaan sak­san­kie­li­siin teksteihin. 

    Tei­tit­te­ly oli todel­la jäyk­kää vie­lä 1970-luvun alus­sa, jol­loin asuin Sak­sas­sa. Jos joku oli suo­rit­ta­nut kak­si toh­to­rin­tut­kin­toa, niin hän­tä sit­ten kut­sut­tiin sanoil­la “Herr Dok­tor Dok­tor”. Nyky­ään meno on pal­jon ren­nom­paa jopa tele­vi­sios­sa. Tois­ta toi­mit­ta­jaa voi­daan sinu­tel­la, haas­ta­tel­ta­van sinut­te­lu on kui­ten­kin vie­lä har­vi­nai­nen poikkeus.

    1. Pisa­tu­lok­set on las­ket­tu sekä kan­ta­väes­töil­le että maa­han­muut­ta­jil­le. Suo­mi hak­kaa Sak­san molem­miss­sa ryhmissä.

  8. Kum­pi­ko­han mah­taa olla tär­keäm­pää; että ollaan jos­sain Pisa-tut­ki­muk­ses­sa tai kil­pai­lu­ky­ky­tut­ki­muk­ses­sa kär­jes­sä vai että ollaan oikeas­ti maa­il­man joh­ta­va teollisuusmaa?

    Sak­sas­sa on ilmei­ses­ti ymmär­ret­ty, että koko kan­sa ei voi olla diplo­mi-insi­nöö­re­jä tai muu­ten aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­tet­tu­ja, vaan tar­vi­taan myös nii­tä pas­ka­duu­nien teki­jöi­tä. Kun joku sit­ten on kou­lut­ta­nut itsen­sä toh­to­rik­si, niin sii­tä on hyö­tyä jopa ravintolajonossa.

    Kuu­los­taa todel­la hienolta.

  9. Jos lop­pu­tu­los Sak­san kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­tä onkin se, että huo­noi­ten suo­riu­tu­va vii­den­nes osaa joi­ta­kin asioi­ta vähän huo­nom­min kuin Suo­men huo­noi­ten suo­riu­tu­va vii­den­nes, löy­tävt­kö he kui­ten­kin paik­kan­sa sak­sa­lai­ses­sa työ­elä­mäs­sä parem­min kuin suo­ma­lai­set ver­rok­kin­sa Suomessa?

  10. Sak­san menes­tys tie­teis­sä on 100 vuo­den takaa,kuten wiki­pe­dian nobel-lis­tas­ta voi päätellä

    Inno­vaa­tiois­sa Suo­mi on nel­jäs heti Sak­san jäl­keen ja paten­teis­sa toi­nen Ruot­sin jäl­keen , Sak­sa on nel­jäs Tilas­to­kes­kuk­sen vertailussa

    http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-04–04_004.html

    Lukui­sat sak­sa­lai­set tut­ki­jat ovat saa­neet Nobel-pal­kin­non. Tun­ne­tuim­pia heis­tä oli­vat Max Planck (fysiik­ka, 1918), Albert Eins­tein (fysiik­ka, 1921), Wer­ner Hei­sen­berg (fysiik­ka, 1932) ja Otto Hahn (kemia, 1944).[53]
    Mui­ta luon­non­tie­tei­li­jöi­tä: Born, Bosch, Bun­sen, Ertl, Fah­ren­heit, Gauss, Hertz, Hil­bert, von Hum­boldt, Kepler, Ohm, Röntgen.
    Maas­sa on vai­kut­ta­nut usei­ta kuu­lui­sia filo­so­fe­ja kuten Engels, Haber­mas, Hegel, Hei­deg­ger, Hus­serl, Kant, Leib­niz, Marx, Nietzsche ja Schopenhauer.
    Sak­sa­lai­sia kek­si­jöi­tä ovat Benz, von Braun, Daim­ler, Die­sel, Guten­berg, Lilient­hal, von Lin­de, Otto, von Sie­mens, Zuse ja Wankel.”

  11. PISA-tulok­set ilman mamu­ja löy­ty­vät tääl­tä. Sak­san kou­lu­jär­jes­tel­mä tuot­taa erin­omai­sia tulok­sia. Aina­kaan PISA-tulok­set eivät anna syy­tä muu­tok­siin. Sen sijaan esim. Skan­di­na­vias­sa on syy­tä huoleen.

  12. Kum­pi on tär­keäm­pää:
    Kum­pi­ko­han mah­taa olla tär­keäm­pää; että ollaan jos­sain Pisa-tut­ki­muk­ses­sa tai kil­pai­lu­ky­ky­tut­ki­muk­ses­sa kär­jes­sä vai että ollaan oikeas­ti maa­il­man joh­ta­va teollisuusmaa?

    Sak­sas­sa on ilmei­ses­ti ymmär­ret­ty, että koko kan­sa ei voi olla diplo­mi-insi­nöö­re­jä tai muu­ten aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­tet­tu­ja, vaan tar­vi­taan myös nii­tä pas­ka­duu­nien teki­jöi­tä. Kun joku sit­ten on kou­lut­ta­nut itsen­sä toh­to­rik­si, niin sii­tä on hyö­tyä jopa ravintolajonossa.

    Kuu­los­taa todel­la hienolta.

    Sak­san menes­tys perus­tuu rahoitukseen.Saksa rahoit­taa vien­tiä tar­joa­mal­la edul­lis­ta rahoitusta

    Toi­nen on tie­tys­ti voi­te­lu eli suur­ten sak­sa­lais­ten fir­mo­jen lah­jus­kas­sa on mittava.

    Suu­ri tun­net­tu fir­ma on tois­tu­vas­ti jää­nyt kiin­ni lah­jon­nas­ta ja se on tie­tys­ti van jää­vuo­ren huippu

  13. Toki suo­ma­lai­set lois­ta­vat Pisa-tut­ki­muk­ses­sa, mut­ta miten on kul­ta­si­jo­ja pokat­tu luon­non­tie­deo­lym­pia­lai­sis­sa? Entä miten kes­ki­ver­tois­tet­tu suo­ma­lai­nen pär­jää patent­ti­ha­ke­mus­ten mää­ris­sä laskettuna? 

    Sak­san luon­non­tie­deo­lym­pia­lais­saa­vu­tuk­set­kaan eivät ole pää­tä hui­maa­via. Kul­ta­mi­ta­lit näis­sä lajeis­sa mene­vät pit­käl­ti Kii­naan ja mui­hin Aasian mai­hin. Euroo­pas­sa esil­le nouse­vat Unka­ri ja Venä­jä. Suo­mi pär­jää kokoon­sa näh­den asial­li­sen hyvin.

    Toi­saal­ta luon­non­tie­deo­lym­pia­lai­sia­kaan ei pidä lii­kaa ihan­noi­da. Nii­den edel­lyt­tä­mä “tie­de” ei usein ole hir­veän lähel­lä kou­lu­tie­toa eikä myös­kään aka­tee­mi­ses­ti eri­tyi­sen käyt­tö­kel­pois­ta. Eri­tyi­ses­ti mate­ma­tiik­kao­lym­pia­lais­ten mate­ma­tiik­ka on mel­ko epä­re­le­vant­tia sekä suo­ma­lai­sen kou­lun ja yli­opis­ton että nykyi­sen mate­ma­tii­kan­tut­ki­muk­sen kannalta.

    Hil­peäl­tä kuul­los­taa myös väi­te, että Suo­mes­sa aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­te­tut kavee­raa­vaat duu­na­rien kans­sa ja vice versa.

    Kyl­lä näin aika mones­sa har­ras­tuk­ses­sa on. Omas­sa mies­kuo­ros­sa­ni arviol­ta noin puo­let lau­la­jis­ta on työ­väes­töä. Ei meil­lä kysy­tä ihmi­sil­tä ammat­tia ja kou­lu­tus­ta, kun tulee har­joi­tuk­siin. Lau­lu­tai­to riittää.

  14. Sak­sas­sa ei ole ope­tus­mi­nis­te­riö­tä, kos­ka se on liit­to­val­tio. Osa­val­tioi­den ope­tus­mi­nis­te­reil­lä on kui­ten­kin pysy­vä kon­fe­rens­si. Ope­tus­mi­nis­te­rei­den pysy­vä kon­fe­rens­si on 5.11.2012 jul­kis­ta­nut leh­dis­tö­tie­dot­teen, jon­ka mukaan tilan­ne kou­lu­tus­mark­ki­noil­la on kai­ken kaik­ki­aan hyvä:
    „Ins­ge­samt gute Situa­tion auf dem Ausbildungsmarkt“
    http://www.kmk.org/presse-und-aktuelles/meldung/insgesamt-gute-situation-auf-dem-ausbildungsmarkt.html

    Osa­val­tioi­den ope­tus­mi­nis­te­rien pysy­väl­lä kon­fe­rens­sil­la on myös englan­nin­kie­li­nen osio;

    The Stan­ding Con­fe­rence of the Minis­ters of Educa­tion and Cul­tu­ral Affairs of the Län­der in the Fede­ral Republic of Germany

    Kaik­ki kan­sa­lai­set eivät ilmei­ses­ti ole täy­sin sisäis­tä­neet Tom­mi Uscha­no­vin havain­toa, jon­ka mukaan „ylem­pien luok­kien naut­ti­man kun­nioi­tuk­sen ulkoi­set muo­dot käy­tök­ses­sä ja puhees­sa on ulo­tet­tu kos­ke­maan kaik­kia kan­sa­lai­sia”. Jos näin oli­si, mik­si Ber­lii­nis­sä sit­ten jär­jes­tet­täi­siin eri­tyi­siä käy­tös­kam­pan­joi­ta, turhaan?

    Sak­san­kie­li on objek­tii­vi­ses­ti vai­keam­pi ja laa­jem­pi äidin­kie­le­nään sak­saa puhu­val­le kuin suo­mi äidin­kie­le­nään suo­mea puhu­val­le (näin on sen jäl­keen kun hen­ki­lö hal­lit­see fono­lo­gi­ses­ti ja näkee suo­men­kie­len tavue­rot­te­lun tai sak­san eroa­vien ver­bien, etu­liit­tei­den ja ge-par­tik­ke­lin sys­tee­min). Äidin­kie­le­nään sak­saa puhu­vat eivät yleen­sä tie­dä, mit­kä kaik­ki mah­dol­li­set kom­bi­naa­tiot ovat käy­tös­sä ja mitä ne tar­koit­ta­vat. Noin 40 pro­sent­tia äidin­kie­le­nään sak­saa puhu­vis­ta pys­tyy suo­rit­ta­maan kor­kea­kou­luo­pin­to­jen edel­ly­tyk­se­nä ole­van ylei­sen ylem­män kie­li­tut­kin­non. Tämän ei ole ainoas­taan kou­lun epä­on­nis­tu­mis­ta vaan myös kie­lia­lu­een ominaisuus.

  15. Olen­nai­nen kysy­mys lie­nee, onko kou­lu­jär­jes­tel­män opti­moin­ti tuot­ta­maan mah­dol­li­sim­man hyviä Pisa-tulok­sia jär­ke­vää. Suo­mes­sa on ilmei­ses­ti onnis­tut­tu täs­sä var­sin hyvin. Kär­jis­te­tys­ti voi­daan sanoa, että Suo­men perus­kou­luis­sa pyri­tään opet­ta­maan huo­noi­ten kou­luun sopeu­tu­vil­le niin pal­jon teo­ria­tie­toa kuin mahdollista. 

    Hyvä­nä puo­le­na täs­sä on tie­tys­ti se, että vii­mei­seen asti anne­taan oppi­lail­le mah­dol­li­suus “herä­tä” ja ruve­ta opis­ke­le­maan tosissaan. 

    Ensim­mäi­se­nä huo­no­na puo­le­na on se, että ope­tus­re­surs­se­ja riit­tää niu­kas­ti niil­le joil­ta kou­lun­käyn­ti sujuu parem­min. Kaik­kein lah­jak­kaim­mat käy­vät perus­kou­lus­sa vain istu­mas­sa tun­neil­la ja opet­te­le­mas­sa asiat kir­jas­ta itse. Opet­ta­jil­la ei ole käy­tän­nös­sä aikaa heil­le. Asia koros­tuu perus­kou­lun lop­pua kohti.

    Toi­nen huo­no puo­li on se, että ne joil­le perus­kou­lu yrit­tää tar­jo­ta mah­dol­li­suut­ta “herä­tä myö­hään”, mut­ta jot­ka eivät kai­kes­ta huo­li­mat­ta mis­sään vai­hees­sa kiin­nos­tu kou­lun­käyn­nis­tä, oppi­vat kui­ten­kin huo­nos­ti ja menet­tä­vät mah­dol­li­su­den teh­dä jotain heil­le hyö­dyl­li­sem­pää, kuten esi­mer­kik­si oppia käy­tän­nöl­li­sem­piä taitoja.

    Epäi­len, että Suo­mes­sa on hyvis­tä Pisa-tuo­lok­sis­ta huo­li­mat­ta men­ty lii­an pit­käl­le täs­sä “tasa-arvois­ta­mi­ses­ta”. Parem­pi mal­li löy­tyi­si jos­tain Suo­men ja Sak­san nykyis­ten mal­lien välistä.

  16. Mar­ko Hami­lo:
    Jos lop­pu­tu­los Sak­san kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­tä onkin se, että huo­noi­ten suo­riu­tu­va vii­den­nes osaa joi­ta­kin asioi­ta vähän huo­nom­min kuin Suo­men huo­noi­ten suo­riu­tu­va vii­den­nes, löy­tävt­kö he kui­ten­kin paik­kan­sa sak­sa­lai­ses­sa työ­elä­mäs­sä parem­min kuin suo­ma­lai­set ver­rok­kin­sa Suomessa?

    Hauptschu­les­ta ei ole het­keen enää työl­lis­tyt­ty hyvin. Sak­san mai­net­ta kerän­nee­seen oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen­kin vaa­di­taan nyky­ään usein realschu­le. Sitä en osaa sanoa, mikä osa seli­tyk­ses­tä on pelk­kää hauptschu­len huo­noa mai­net­ta ja mikä osa kou­lu­lais­ten huo­nom­paa osaamista.

    Täs­tä syys­tä hauptschu­len pois­ta­mi­ses­ta on Sak­sas­sa puhut­tu jo ties kuin­ka kau­an ja jois­sain osa­val­tiois­sa se on jo pois­tet­tu. Idäs­sä­hän nii­tä ei ole ollut­kaan ja jonain vuon­na muis­tan Sach­se­nin olleen Sak­san osa­val­tiois­ta pisa-tut­ki­muk­ses­sa ykkö­nen — hir­veä shok­ki baijerilaisille.

  17. Sak­sa pys­tyy hyö­dyn­tä­mään kou­lu­tusin­ves­toin­te­jaan tehokkaasti.

    Oden aiem­min ker­to­ma tie­to­yh­teis­kun­ta­muu­tos tosin iksee kipeäs­ti juu­ri hei­kom­min kou­lu­tet­tuun osaan. Toi­saal­ta Sak­sa pal­ve­lu­yh­teis­kun­ta­na on myös aivan eri tasol­la kuin Suomi.

    Suo­mes­sa ongel­ma on AMK-kou­lu­tus, aiem­min ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta pää­si halu­tes­saan tek­nik­ko ja insi­nöö­ri­kou­lu­tuk­seen ja siel­tä DI opintoihin.
    Huo­mio­ta kannt­taa kiin­nit­tää lik­ku­vuu­den mahdollisuuteen.

    SDP ja ay-lii­ke ovat muu­ten myös menet­tä­neet kes­kei­sen voi­ma­va­ran­sa Suo­mes­sa — huip­pu­lah­jak­kaat duunarit.

  18. Jaas­su:
    Hyvin tun­tu­vat pär­jää­vän tuos­ta kou­lu­tuk­sen mal­lis­ta huo­li­mat­ta. Onko­han se hait­ta vai hyö­ty, kuka pys­tyy sano­maan totuuden ?

    Arvos­tus riip­puu var­maan mit­ta­ris­ta: Nobe­lien mää­rä, BKT vai joku muu? Tai voi­si­ko miet­tiä että onko sel­lai­nen yhteis­kun­ta, joka saa huip­pu­yk­si­löis­tään enem­män irti, parem­pi kuin sel­lai­nen joka saa enem­män irti kai­kis­ta jäse­nis­tään? Kär­jis­te­tys­ti sanoen his­to­rias­ta voi etsiä vas­tauk­sia tähän.

  19. Pisaa tai ei, niin lopul­ta vain se rat­kai­see, mitä jää vii­van alle. Huo­nom­mil­la Pisa­tu­lok­sil­la sak­sa­lai­set tuot­ta­vat mei­tä huo­mat­ta­vas­ti parem­man elin­ta­son. Jos Pisa­tu­lok­sil­la on jotain mer­ki­tys­tä, mikä käsit­tääk­se­ni kyl­lä pitää paik­kan­sa, pitää sel­vit­tää mitä me tyrim­me sen jäl­keen? 😉 Mik­si sak­sa­lai­sil­la on huo­nom­mis­ta läh­tö­koh­dis­ta oleel­li­ses­ti parem­pi elintaso?

  20. Sak­sas­sa näyt­täi­si ole­van 3 eri tasoa, lisää tuli­si luok­kia hyp­pi­mäl­lä tai ker­taa­mal­la sama luok­ka uudes­taan. Molem­mat ovat hyvin har­vi­nai­sia Suo­mes­sa, vaik­kei tarvitsisi.

    Luo­kal­le jät­tä­mi­nen on moneen ker­taan ja mones­sa maas­sa todet­tu har­vi­nai­sen tehot­to­mak­si kons­tik­si. Oppi­mis­tu­lok­set eivät sii­tä para­ne ja oppi­las lei­maan­tuu huo­nok­si, myös omas­ta mielestään.

    Kou­lu­tuk­sel­la on muu­ta­kin arvoa kuin työ­voi­man tai kil­pai­lu­me­nes­tyk­sen tuot­ta­mi­nen. Luku­tai­toi­nen ja toi­vot­ta­vas­ti edes jon­kun­lai­sel­la his­to­rian­ta­jul­la varus­tet­tu äänes­tä­jä­kun­ta on mm. toi­mi­van demo­kra­tian edellytys.

  21. Natii­vi­suo­ma­lais­ten luku­tai­to­pis­te­mää­rä oli vuo­den 2009 Pisas­sa kes­ki­mää­rin 538, sak­sa­lais­ten 511.

    Kai­kil­la Pisaan mais­sa osal­lis­tu­neil­la kou­lu­lai­sil­la luku­tai­don kes­kiar­vot oli­vat sit­ten 536 ja 497.

    Mati­kas­sa natii­vien suo­ri­tuk­set oli­vat tasai­sem­pia, Suo­mi 542 vs. Sak­sa 527.

    Tuos­sa mie­len­kiin­tois­ta ja osit­tain mel­ko eksoot­tis­ta poh­dis­ke­lua asiasta:

    http://www.kas.de/wf/doc/kas_23322-544–2‑30.pdf?110707143304

  22. Eivät Suo­mes­sa­kaan huo­noim­mat työl­lis­ty hyvin. Pisas­sa on eri kysy­myk­set eri mais­sa, joten ne eivät ole ver­tai­lu­kel­poi­sia. Lisäk­si Sak­sas­sa ope­tus on moni­nai­sem­paa, Suo­mes­sa se kes­kit­tyy enem­män Pisa-tes­tien asioihin.

  23. Ham­mas­lää­kä­rin kou­lu­tus kes­tää Suo­mes­sa vii­si vuot­ta, vaik­ka kym­me­nen minuu­tin kou­lu­tuk­sel­la tavis oppii paik­kaa­maan rei­jän ham­paas­ta. Tatuoi­jan kou­lu­tus kes­tää nol­la vuot­ta ja tavis ei opi hom­maa mitenkään.
    Paras tapa nos­taa väes­tön menes­tys­tä on sään­nös­tel­lä syn­ty­vyyt­tä jär­ke­väm­min kuin nyt teh­dään. Suo­mi ei voi­ta kos­kaan kori­pal­lon olym­pia­kul­taa vaik­ka sii­hen panos­tet­tai­siin puo­let val­tion bud­je­tis­ta, mut­ta jos maa­il­man paras pelaa­ja tekee Suo­ma­lai­seen sper­ma­pank­kiin tuhat tal­le­tus­ta mes­ta­ruus on var­ma joka kisois­sa seu­raa­vat 100-vuot­ta. Tämä pätee joka lajiin ja työ­hön. Perus­työt on auto­ma­ti­soi­tu tai siir­ret­ty Aasi­aan. Parem­man ainek­sen syn­ty­vyys on las­kus­sa ja väes­tön ikä­ra­ken­ne on toi­vo­ton. HALOO nyt tar­vi­taan jotain aivan muu­ta kuin pari pisa­pis­tei­tä lisää.
    Maa­il­man pahim­mat ongel­mat joh­tuu lii­ka­väes­tös­tä. (Se pitää ottaa huo­mioon kaikessa.)Ainoatapa las­kea sitä jär­ke­väs­ti on teh­dä vähem­män parem­pia. Muu­ten väes­tön­mää­rän pakol­li­nen las­ku on verinen.

  24. JTS: Suo­mes­sa ongel­ma on AMK-kou­lu­tus, aiem­min ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta pää­si halu­tes­saan tek­nik­ko ja insi­nöö­ri­kou­lu­tuk­seen ja siel­tä DI opintoihin.
    Huo­mio­ta kannt­taa kiin­nit­tää lik­ku­vuu­den mahdollisuuteen.

    Eikö enää pää­se? Tämä on todel­la huo­no jut­tu. Oma taus­ta­ni on kes­ken jätet­ty lukio (pak­ko­ruot­si), vuo­si töis­sä, vuo­si ammat­ti­kou­lus­sa, jot­ta pää­sin hake­maan tek­ni­seen opis­toon. Tek­ni­kon pape­rit tas­kus­sa hain Hel­sin­gin yli­opis­toon ja pää­sin hel­pos­ti sisään. 

    Täl­lai­nen mah­dol­li­suus pitäi­si ehdot­to­mas­ti olla. Lukio ei ole kaik­kia var­ten. Nuo­ril­la pitäi­si olla mah­dol­li­suus vaih­taa suun­taa elä­mäs­sään useam­man kerran.

  25. Eikä tule unoh­taa sitä, että sak­sa­lai­set vir­ka­mie­het var­maan­kin teke­vät työ­tään teoll­li­suu­den puo­les­ta suu­rel­la tar­mol­la eikä niin kuten tääl­lä Suo­mes­sa, oman työn­sä säi­lyt­tä­mi­sek­seen vir­ka­mie­het teke­vät, kuten työk­kä­rin vir­ka­mie­het teke­vät, ohjail­les­saan työt­tö­miä vajaakuntoisiksi.

    Vai­ko onko yo. sitä työ­tä, mil­lä kai­vel­laan ne Osmon­kin esit­tä­mät 2% kan­sa­lai­sis­ta esiin, jois­ta ei saa­da aikaan kuin “kädet­tö­miä ja jalattomia”.

  26. Suo­mes­sa ongel­ma on AMK-kou­lu­tus, aiem­min ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta pää­si halu­tes­saan tek­nik­ko ja insi­nöö­ri­kou­lu­tuk­seen ja siel­tä DI opintoihin.
    Huo­mio­ta kannt­taa kiin­nit­tää lik­ku­vuu­den mahdollisuuteen.

    AMK:hon pää­see ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta, kun­han taka­na on kol­mi­vuo­ti­nen ammat­ti­kou­lu, joi­ta nyky­ään ovat kaik­ki amma­til­li­set perus­tut­kin­not. Oman, hyvin vähäi­sen AMK:ssa opet­ta­mi­ses­ta saa­ma­ni koke­muk­sen mukaan esim. konein­si­nöö­ri­lin­jal­la ammat­ti­kou­lu­poh­jai­sen luo­kan oppi­laat oli­vat sel­keäs­ti yli­op­pi­las­poh­jai­sen luo­kan oppi­lai­ta moti­voi­tu­neem­pia ja heil­lä oli sel­keäm­pi kuva tule­vis­ta työtehtävistään.

    Nyky­ään jopa DI-opin­toi­hin pää­see ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta suo­raan, mut­ta tämä on todel­la vai­ke­aa, sil­lä ammat­ti­kou­lus­ta ei saa eväi­tä pää­sy­ko­kee­seen. Olen sil­ti opet­ta­nut yli­opis­tos­sa muu­ta­maa ammat­ti­kou­lu­poh­jais­ta teek­ka­ria, jot­ka oli­vat kyp­sän oloi­sia ja fik­su­ja nuo­ria mie­hiä, vaik­ka kyl­lä edel­leen habi­tuk­sel­taan “amik­sia”.

  27. Wiki­pe­dian mukaan: “Väes­tön kat­so­taan jakau­tu­van kou­lu­tuk­sen sekä talou­del­li­sen ja amma­til­li­sen ase­man mukai­siin yhteis­kun­nal­li­siin luokkiin.”

    Sit­ten jat­kuu: “Yhteis­kun­ta­luo­kat ovat kes­ke­nään epä­ta­sa-arvoi­sia, kos­ka niil­lä on eri­ta­soi­set toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det yhteis­kun­nan talou­del­li­sel­la, sosi­aa­li­sel­la ja poliit­ti­sel­la kentällä.”

    Tie­ten­kin kaik­ki ovat ihmi­sar­vol­taan tasa-arvoisia.

    Mut­ta, mutta…

    Kai­kil­le on kui­ten­kin sel­vää, että ihmi­set eivät ole esim. tai­doil­taan ja osaa­mi­sel­taan saman­lai­sia: jot­kut ovat musi­kaa­li­sia, toi­sel­la on käden­tai­to­ja, kol­man­nel­la mate­maat­ti­sia lah­jo­ja, nel­jäs osaa ottaa + kont­rol­loi­da ris­kiä ja pyö­rit­tää fir­maa voi­tol­la, vii­des osaa juos­ta lujaa, jne.

    Työ­mark­ki­noil­la eri tai­to­ja käyt­tä­mäl­lä saa taval­li­ses­ti eri palk­kaa. Saat­taa­pa käy­dä niin­kin, että jotain tai­to­la­jia ei yli­pää­tään mark­ki­noil­la tar­vi­ta, jol­loin kan­nat­taa hank­kia uusia taitoja.

    Täs­sä suh­tees­sa työ­mark­ki­noil­la ei siis edes teo­rias­sa voi olla mitään tasa-arvoa.

    Jos yrit­tää raken­taa yhteis­kun­nan, jos­sa tätä rau­tais­ta sään­töä riko­taan, tulee ennen pit­kää konkurssi.

    Kun ker­ran nk. poh­jois­mai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan nyky­muo­to ei enää radi­kaa­lis­ti muut­tu­neis­sa olo­su­heis­sa toi­mi, pitää nyt kii­reel­li­ses­ti kehit­tää joku uusi.

    Uut­ta kehi­tet­täes­sä ei kan­na­ta har­haut­taa ihmi­siä käyt­tä­mäl­lä esim. sel­lai­sia pro­pa­gan­dis­ti­sia ja tun­ne­la­dat­tu­ja käsit­tei­tä, kuten “vah­va luok­kayh­teis­kun­ta” tai “epä­ta­sa-arvo”.

    Sen sijaan pitää ottaa lusik­ka kau­nii­seen käteen ja raken­taa sel­lai­nen kou­lu­tus­sys­tee­mi, jon­ka tulok­se­na jokai­sel­la on “tasa-arvoi­nen” mah­dol­li­suus teh­dä työ­tä, käyt­täen mak­si­maa­li­ses­ti hyväk­seen omia tai­to­jaan sel­lai­sel­la alal­la, jos­sa työ­paik­ko­ja on tarjolla.

    Tämä tie­ten­kin edel­lyt­tää nyky­muo­toi­sen kol­mi­kan­nan hyl­kää­mis­tä, koko kou­lu­jär­jes­tel­män tuu­naa­mis­ta uusik­si, rajua panos­tus­ta talous­kas­vuun ja yrittäjyyteen.

    Täl­lais­ta, moder­nia hyvin­voin­ti-yhteis­kun­taa voi­si kut­sua vaik­ka­pa yrittäjä-yhteiskunnaksi.

    Pes­si­mis­ti tie­ten­kin sanoo, että mitään täl­lais­ta onne­laa Suo­mes­ta ei tul­la tekemään.

    Tämä joh­tuu sii­tä, että yhtääl­tä enti­ses­tä kehi­tys­ve­tu­ris­ta, maan vasem­mis­tos­ta (+ vih­reis­tä) on traa­gi­ses­ti tul­lut kai­ken kehi­tyk­sen jar­ru, ja toi­saal­ta arvo­kaim­mat talous­e­lä­män toi­mi­jat ovat jo vetä­neet joh­to­pää­tök­sen­sä ja päät­tä­neet läh­teä maasta. 

    Sep­po Korppoo
    Yrit­tä­jä, joka epä­ta­sa-arvoi­ses­ti jos­kus voit­taa kau­pan, ja sit­ten voi työl­lis­tää muita

  28. Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: AMK:hon pää­see ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta, kun­han taka­na on kol­mi­vuo­ti­nen ammat­ti­kou­lu, joi­ta nyky­ään ovat kaik­ki amma­til­li­set perus­tut­kin­not. Oman, hyvin vähäi­sen AMK:ssa opet­ta­mi­ses­ta saa­ma­ni koke­muk­sen mukaan esim. konein­si­nöö­ri­lin­jal­la ammat­ti­kou­lu­poh­jai­sen luo­kan oppi­laat oli­vat sel­keäs­ti yli­op­pi­las­poh­jai­sen luo­kan oppi­lai­ta moti­voi­tu­neem­pia ja heil­lä oli sel­keäm­pi kuva tule­vis­ta työtehtävistään.

    Nyky­ään jopa DI-opin­toi­hin pää­see ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta suo­raan, mut­ta tämä on todel­la vai­ke­aa, sil­lä ammat­ti­kou­lus­ta ei saa eväi­tä pää­sy­ko­kee­seen. Olen sil­ti opet­ta­nut yli­opis­tos­sa muu­ta­maa ammat­ti­kou­lu­poh­jais­ta teek­ka­ria, jot­ka oli­vat kyp­sän oloi­sia ja fik­su­ja nuo­ria mie­hiä, vaik­ka kyl­lä edel­leen habi­tuk­sel­taan “amik­sia”.

    Minä tun­nen yhden väi­tel­leen toh­to­rin joka läh­ti koi­tok­seen­sa ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta, kun lukio jäi kes­ken yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sen osal­ta, vaik­ka sai joka vuo­si lukios­ta par­haim­mat arvo­sa­nat mate­maat­ti­sis­ta aineis­ta. Mut­ta pää­si lopul­ta yli­opis­toon mate­maat­ti­ses­ti lah­jak­kaa­na, ei-yli­op­pi­lai­den sisään­ot­to­ryh­mäs­sä. Eikal­le vaan ter­vei­siä kovapäisyydestään.

  29. Ila I:
    Kaik­ki kan­sa­lai­set eivät ilmei­ses­ti ole täy­sin sisäis­tä­neet Tom­mi Uscha­no­vin havain­toa, jon­ka mukaan „ylem­pien luok­kien naut­ti­man kun­nioi­tuk­sen ulkoi­set muo­dot käy­tök­ses­sä ja puhees­sa on ulo­tet­tu kos­ke­maan kaik­kia kan­sa­lai­sia”. Jos näin oli­si, mik­si Ber­lii­nis­sä sit­ten jär­jes­tet­täi­siin eri­tyi­siä käy­tös­kam­pan­joi­ta, turhaan? 

    No, eivät­hän nyt tie­ten­kään kaik­ki ole sitä sisäis­tä­neet. Tämän­hän saman asian­han sanoin itse­kin tode­tes­sa­ni, että oikeus­jut­tu­ja kun­nian­louk­kauk­ses­ta nos­te­taan har­voin. Mut­ta mie­len­kiin­toi­suusar­voa on sil­lä, että nii­tä yli­pään­sä nos­te­taan lain­kaan — kuvaa­ma­ni kal­tai­sis­sa tilan­teis­sa, jois­sa se ei tuli­si Suo­mes­sa kenel­le­kään edes etäi­ses­ti mieleen.

  30. Mut­ta pää­si lopul­ta yli­opis­toon mate­maat­ti­ses­ti lah­jak­kaa­na, ei-yli­op­pi­lai­den sisäänottoryhmässä. 

    Kyl­lä­hän yli­opis­toon tosi­aan pää­see sisäl­le, jos on lah­jo­ja ja itse­ku­ria opis­kel­la itse tar­vit­ta­vat asiat. Tämä on nime­no­maan ollut tar­koi­tuk­se­na, kun ammat­ti­kou­lus­ta on teh­ty muo­dol­li­sen kor­kea­kou­lu­kel­poi­suu­den antava.

    Kui­ten­kin ammat­ti­kou­lun anta­ma teo­reet­ti­nen poh­ja on niin heik­ko, ettei taval­li­nen yksi­lö pys­ty sil­tä poh­jal­ta omak­su­maan yli­opis­ton pää­sy­ko­keis­sa vaa­dit­ta­via asioi­ta. (Edes lyhyen mate­ma­tii­kan opis­ke­li­jat eivät yleen­sä kyke­ne osal­lis­tu­maan menes­tyk­sel­li­ses­ti DIA-valin­nan pääsykokeisiin.) 

    Yleen­sä ammat­ti­kou­lu­poh­jal­ta tul­laan yli­opis­toon vas­ta sit­ten, kun taus­tal­la on AMK-insi­nöö­rin tutkinto. 

    Nyt var­si­nai­se­na artik­ke­lin koh­tee­na ole­van Sak­san näkö­kul­mas­ta tämä debat­tim­me oli­si ihan hul­lua. Siel­lä kou­lu­tusa­lo­jen raja-aidat ovat kor­kei­ta ja tiukkoja.

  31. Sep­po Korp­poo: Wiki­pe­dian mukaan: “Väes­tön kat­so­taan jakau­tu­van kou­lu­tuk­sen sekä talou­del­li­sen ja amma­til­li­sen ase­man mukai­siin yhteis­kun­nal­li­siin luokkiin.” 

    Tuo teks­ti tai­si olla “yhteis­kun­ta­luo­kan” mää­rit­te­lys­tä. Jos puhu­taan “luok­kayh­teis­kun­nas­ta”, minun mää­ri­tel­mä­ni pitää sisäl­lään yhteis­kun­nan tai­pu­muk­sen estää, kiis­tää tai hil­li­tä (asen­teel­laan tai kon­kreet­ti­sin toi­min) ihmis­ten siir­ty­mis­tä “omas­ta luo­kas­taan” toi­seen. Poh­jois­maat eivät ole tyy­pil­li­ses­ti olleet luok­kayh­teis­kun­tia, sil­lä niis­sä esim. joh­ta­jan van­hem­pien ammat­ti on aika epä­re­le­vant­ti kysy­mys joh­ta­jan sopi­vuut­ta arvioi­taes­sa. Poh­jois­maat ovat myös taan­neet kai­kil­le mah­do­li­suu­den mihin tahan­sa koulutukseen.

    Kun ker­ran nk. poh­jois­mai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan nyky­muo­to ei enää radi­kaa­lis­ti muut­tu­neis­sa olo­su­heis­sa toi­mi, pitää nyt kii­reel­li­ses­ti kehit­tää joku uusi. 

    Mik­si ei toi­mi­si? Mikä on se muu­tos, joka estää mal­lin toi­mi­mi­sen? Poh­jois­maat (aina­kin Suo­mi) ovat kyl­lä siir­ty­mäs­sä pois­päin tuos­ta mal­lis­ta (kuka­ties hie­man luok­kayh­teis­kun­nan­kin suun­taan), mut­ta minä näen tuon sun­tauk­sen polii­tik­ko­jen teke­mä­nä valin­ta­na, en pak­ko­na, johon on sopeuduttava.

    Voi­si myös väit­tää, että poh­jois­mai­nen yhteis­kun­ta­mal­li on ollut poh­jois­mai­den kil­pai­lue­tu. Jos on näin, sii­tä ei kai kan­nat­tai­si luopua.

    … Sen sijaan pitää ottaa lusik­ka kau­nii­seen käteen ja raken­taa sel­lai­nen kou­lu­tus­sys­tee­mi, jon­ka tulok­se­na jokai­sel­la on “tasa-arvoi­nen” mah­dol­li­suus teh­dä työ­tä, käyt­täen mak­si­maa­li­ses­ti hyväk­seen omia tai­to­jaan sel­lai­sel­la alal­la, jos­sa työ­paik­ko­ja on tarjolla. 

    Olis­ko poh­jois­mai­nen mal­li ja sen perin­tei­nen kou­lu­jär­jest­tel­mä hyvä tavoite?

    Tämä tie­ten­kin edel­lyt­tää nyky­muo­toi­sen kol­mi­kan­nan hyl­kää­mis­tä, koko kou­lu­jär­jes­tel­män tuu­naa­mis­ta uusik­si, rajua panos­tus­ta talous­kas­vuun ja yrittäjyyteen. 

    Yrit­tä­jyy­teen kan­nat­taa panos­taa. Talous­kas­vu toki hel­pot­tai­si talou­den­pi­toa, mut­ta en pidä sitä vält­tä­mät­tö­mä­nä. Kou­lu on var­sin taso­kas jo nyt. Kol­mi­kan­ta on ihan ok, jos puhu­taan vain etu­jär­jes­tö­asiois­ta eikä koko yhteis­kun­nan ohjaamisesta.

  32. Täl­lä blo­gil­la nou­da­te­taan käy­tän­töä kor­ja­ta kir­joi­tus­vir­hei­tä jäl­ki­kä­teen sitä eri­tyi­sem­min ilmoit­ta­mat­ta. Jon­kin ver­ran kor­jaan myös kom­men­teis­sa ole­via vir­hei­tä. Jos kir­joi­tuk­seen tulee asia­si­säl­töä kos­ke­va kor­jaus, yleen­sä lisäys, sii­tä ilmoi­te­taan teks­tis­sä erikseen.

  33. Juho Laa­tu kir­joit­taa: “Jos puhu­taan “luok­kayh­teis­kun­nas­ta”, minun mää­ri­tel­mä­ni pitää sisäl­lään yhteis­kun­nan tai­pu­muk­sen estää, kiis­tää tai hil­li­tä (asen­teel­laan tai kon­kreet­ti­sin toi­min) ihmis­ten siir­ty­mis­tä “omas­ta luo­kas­taan” toiseen.”

    Täs­tä juu­ri on Suo­mes­sa nyt kysymys.

    Nyky­kyi­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me “tuo­mit­see” ihmi­siä ene­ne­väs­sä mää­rin ala­luok­kaan aja­mal­la hei­dät työt­tö­myy­teen, kai­ken­lai­siin syr­jäy­ty­mis-louk­kui­hin ja toi­vot­to­maan köyhyyteen.

    Kun ihmi­nen tähän tilan­tee­seen jou­tuu, hän­nes­tä itses­tään, ja tut­ki­tus­ti hänen jäl­ki­kas­vus­taan­kin tulee saman luo­kan ala­luo­kan jäse­niä, jon­ka ihmi­sar­voa rais­ka­taan sosi­aa­li­jär­jes­tel­män, usein epäin­hi­mil­li­sil­lä­kin “hoi­to­kei­noil­la”.

    Kyse on itse itse­ään yllä­pi­tä­väs­tä traa­gi­ses­ta spi­raa­lis­ta, jon­ka syö­ve­reis­tä ei pää­se pois.

    Nämä syr­jäy­ty­neet ihmi­set siis pudo­te­taan jul­mas­ti yhteis­kun­tam­me aktii­vi­sen toi­min­nan ulko­puo­lel­le, paaria-luokkaan. 

    Tätä tar­koi­tan sil­lä, että nyky­mal­li­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me ei nyt enää toimi.

    Täs­tä tilan­tees­ta Suo­men pitää nyt pääs­tä ulos muut­ta­mal­la radi­kaa­lis­ti työ­elä­mäm­me sään­tö­jä, kou­lu­tus­jär­jes­tel­määm­me, vero­sys­tee­miäm­me, jne. 

    Onnis­tu­nees­ti tämä voi tapah­tua vain talous­kas­vun ja kil­pai­lu­ky­kyi­sen yrit­tä­jyy­den kaut­ta, jol­loin voi­daan tar­jo­ta työ­paik­ka kai­kil­le haluaville.

    Kyl­lä sen jokai­nen ymmär­tää, hyvä työ­paik­ka on ihmi­sel­le se paras kei­no menes­tyä, se ei ole käyn­ti sosiaaliluukulla.

    Sep­po Korppoo
    Työl­lis­tä­vä yrit­tä­jä, joka toi­voo hyvinvointi-vallankumousta

    .

  34. Tämä tie­ten­kin edel­lyt­tää nyky­muo­toi­sen kol­mi­kan­nan hyl­kää­mis­tä, koko kou­lu­jär­jes­tel­män tuu­naa­mis­ta uusik­si, rajua panos­tus­ta talous­kas­vuun ja yrittäjyyteen. 

    Tämä on aja­tus, jota sil­loin täl­löin näkee. Oli­si kui­ten­kin hyvä kysyä itsel­tään, mitä kol­mi­kan­nan hyl­kää­mi­nen tar­koit­tai­si ja mitä sil­lä saa­vu­tet­tai­siin. Ole­tet­ta­vas­ti kir­joit­ta­ja tar­koit­taa kak­si- tai yksi­kan­taa: työ­nan­ta­jat ja val­tio päät­täi­si­vät kai­kes­ta työ­elä­mään liit­ty­väs­tä työn­te­ki­jöi­tä kuu­le­mat­ta. Samal­la lak­kau­tet­tai­siin toden­nä­köi­ses­ti TES:ien yleis­si­to­vuus ja mah­dol­li­ses­ti koko työehtosopimuslaki.

    Tämä ei ole lop­pu­jen lopuk­si kovin help­poa toteut­taa edes tek­ni­ses­ti. Työ­so­pi­mus- ja työ­ai­ka­la­ki ovat aika tiuk­ko­ja, jos nii­den TES-jous­to­mah­dol­li­suuk­sia ei hyö­dyn­ne­tä. Monen fir­man toi­min­ta lop­pui­si, jos TES irti­sa­not­tai­siin ilman suu­ria saman­ai­kai­sia laki­muu­tok­sia. Näi­tä ei puo­les­taan voi teh­dä, sil­lä EU:n työ­ai­ka­di­rek­tii­vi­kin tulee vastaan.

    Toi­saal­ta ay-liik­keen lail­lis­ten toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sien tuhoa­mi­nen ei pit­kän pääl­le hel­pot­tai­si kenen­kään elä­mää. Jär­jes­täy­ty­nyt työ­voi­ma ei häviäi­si min­ne­kään. Seu­rai­si toden­nä­köi­ses­ti väki­val­tai­sia lak­ko­ja ja muu­ta ikä­vää. Nykyi­sel­lään ay-toi­min­ta on hil­jais­ta ja vir­ka­mies­mäis­tä: hyvä niin. Sii­hen tuli­si väis­tä­mät­tä muutos.

  35. Sep­po Korp­poo: Nyky­kyi­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me “tuo­mit­see” ihmi­siä ene­ne­väs­sä mää­rin ala­luok­kaan aja­mal­la hei­dät työt­tö­myy­teen, kai­ken­lai­siin syr­jäy­ty­mis-louk­kui­hin ja toi­vot­to­maan köyhyyteen. 

    Palk­ka­hai­ta­ri on kas­va­maan päin, ja voi olla, että osa ihmi­sis­tä on jää­nyt köy­hyys­louk­kuun. Ter­mi­no­lo­gi­ses­ti en kut­su tätä vie­lä luok­kayh­teis­kun­nak­si sii­nä mie­les­sä, että työ­läis­ten halut­tai­siin pysy­vän työ­läi­si­nä suku­pul­ves­ta toi­seen, sivis­ty­neis­tön sivis­ty­neis­tö­nä ja junt­tien junt­tei­na. On luon­non­la­ki, että köy­hyy­des­tä on vai­kea pääs­tä pois, ja se usein myös periy­tyy seu­raa­val­le suku­pol­vel­le, mut­ta pidän näi­tä asioi­ta enem­män luon­non­la­kei­na kuin tar­koi­tuk­sel­li­se­na suo­ma­lai­se­na luokkayhteiskuntatavoitteena.

    Suo­mes­sa köy­hyys ja sii­hen juut­tu­mi­nen on sil­ti toki tulos­sa aiem­paa suu­rem­mak­si ongel­mak­si. Kyse on van sii­tä, mik­si tätä ilmiö­tä kutsutaan.

    Tätä tar­koi­tan sil­lä, että nyky­mal­li­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me ei nyt enää toimi. 

    Aivan. Huo­nom­paan suun­taan ollaan menos­sa hyvää vauhtia.

    Täs­tä tilan­tees­ta Suo­men pitää nyt pääs­tä ulos muut­ta­mal­la radi­kaa­lis­ti työ­elä­mäm­me sään­tö­jä, kou­lu­tus­jär­jes­tel­määm­me, vero­sys­tee­miäm­me, jne. 

    Olen oikeas­taan samaa miel­tä, mut­ta pidän myös paluu­ta poh­jois­mai­seen yhteis­kun­ta­mal­liin yhte­nä mah­dol­li­ses­na tienä.

    Onnis­tu­nees­ti tämä voi tapah­tua vain talous­kas­vun ja kil­pai­lu­ky­kyi­sen yrit­tä­jyy­den kaut­ta, jol­loin voi­daan tar­jo­ta työ­paik­ka kai­kil­le haluaville. 

    Tuo­ta jo kom­men­toin­kin. Yrit­tä­jyyt­tä kan­nat­taa koros­taa (perin­teis­tä poh­jois­mais­ta tyy­liä enem­män­kin). Talous­kas­vu aut­tai­si tek­ni­ses­ti, mut­ta toi­saal­ta olen sitä miel­tä, että mam­mo­naa on jo lähes yli oman tar­peen, ja hyvän yhteis­kun­nan voi­si raken­taa hie­man pie­nem­män­kin mate­ri­aa­li­sen kulu­tuk­sen varaan.

  36. Oppi­kou­lu­jen aikaan sää­ty­kier­to oli Suo­mes­sa huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä voi­mak­kaam­paa, vaik­ka ei ollut nykyis­tä hyvin­voin­ti­val­tion verk­koa, ei perus­kou­lua, ei nykyi­sen­lai­sia tuki­mah­dol­li­suuk­sia. Tämän näen­näi­nen para­dok­si selit­tyy tapah­tu­neen sää­ty­kier­ron vah­val­la geneet­ti­sel­lä kom­po­nen­til­la, joka nyt on väes­tön sisäl­lä tasaan­tu­nut “hyvin­voin­nin ja huo­no-osai­suu­den periy­ty­vyy­teen suvuis­sa”. Oppi­kou­lu­jen aikaan oli pal­jon esi­mer­kik­si suku­pol­vien ajan maa­ta vil­jel­lei­den suku­jen lah­jak­kai­ta lap­sia, jot­ka oli­vat suvuis­saan usein ensim­mäi­siä kor­keam­paan kou­lu­tuk­seen päässeitä/menneitä. Heil­lä oli sää­ty­kier­ron edel­lyt­tä­mä geneet­ti­nen teki­jä, nykyi­sin kou­lu­tuk­sen geneet­ti­set teki­jät ovat jakaan­tu­neet pal­jon vah­vem­min kou­lu­tus- ja tulo­ta­so­ja mukaillen.
    Toki esi­mer­kik­si nuor­ten omien ver­tais­ryh­mien kou­lu­tuk­sen vas­tai­set asen­teet (“hiki­pin­ko” hauk­ku­ma­sa­na­na jne.), alko­ho­lis­mi tms. per­heo­lois­sa vai­kut­ta­vat, mut­ta eivät mil­lään rii­tä selit­tä­mään tapah­tu­nut­ta sää­ty­kier­ron tait­tu­mis­ta. Vain geneet­ti­nen teki­jä on tar­jo­tuis­ta hypo­tee­seis­ta tar­peek­si kat­ta­va para­dok­sin selittämään.

    PISA:n suh­teen kan­nat­taa olla tark­ka­na, mitä PISA mit­taa. Esi­merk­ki­ve­dok­sia kysy­tyis­tä kysy­myk­sis­tä löy­tyy. Kysy­myk­set ovat kenel­le tahan­sa hyväl­le oppi­laal­le todel­la help­po­ja. Maa saa PISA:sta hyvän tulok­sen, kun­han oppi­lai­den suu­ri kes­ki­ryh­mä pysyy ope­tuk­ses­sa suh­teel­li­sen hyvin kär­ryil­lä, eikä todel­la huo­nos­ti pär­jää­vien (kuten maa­han­muut­ta­jat Sak­sas­sa) osuus kas­va suu­rek­si. Lah­jak­kaim­pien osaa­mi­se­rois­ta PISA ei ker­ro mitään, kos­ka hyvä saa saman tulok­sen kuin eri­tyi­sen lahjakas.
    PISA ei sik­si ker­ro esi­mer­kik­si sitä, että tek­nil­lis­ten yli­opis­to­jen ja yli­opis­to­jen mate­ma­tii­kan ja fysii­kan opet­ta­jat ovat Suo­mes­sa valit­ta­neet uusien opis­ke­li­joi­den mate­maat­tis­ten val­miuk­sien hei­ken­ty­neen tasai­ses­ti edel­lis­ten n. 30 vuo­den ajan, eli suun­nil­leen perus­kou­lu-uudis­tuk­sen jäl­kei­sen aika­kau­den. Tämä on help­po uskoa. Vie­lä­kö sinul­ta Osmo löy­ty­vät omat van­hat muncan oppi­kou­lun aikai­set kir­ja­si? Muncca­han oli aika­naan yksi tasok­kaim­mis­ta oppi­kou­luis­ta Suo­mes­sa. Ver­taa nii­tä kir­jo­ja nykyi­siin samo­jen vuo­si­luok­kien kir­joi­hin. Äiti­ni ja setä­ni kävi­vät munccaa muu­ta­mia vuo­si­luok­kia sinua ylem­pä­nä ja sela­sin taan­noin nii­tä oppi­kir­jo­ja iso­äi­ti­ni asun­nol­la. Ne oli­vat vaa­ti­mus­ta­sol­taan huo­mat­ta­vas­ti haas­ta­vam­pia, kuin mitä ope­tus oli 1980–1990-lukujen peruskoulussa/lukiossa. Nykyi­ses­tä en tar­kal­leen tie­dä, mut­ta epäi­len, ettei vai­keus­ta­so ole noussut.

    Perus­kou­lu ei ole myös­kään pys­ty­nyt vai­kut­ta­maan sii­hen, että eläm­me Suo­mes­sa hyvin sel­keäs­sä ver­tais­ryh­mäl­li­ses­sä luok­kayh­teis­kun­nas­sa. Face­book on käte­vä väli­ne tämän tar­kis­ta­mi­seen. Käy satun­nais­ten ihmis­ten kave­ri­lis­to­ja lävit­se. Esi­mer­kik­si kes­ki­ver­ron kou­lut­tau­tu­neen vih­reän kave­ri­lis­tal­ta löy­tyy lähin­nä, hyvin­kin usein käy­tän­nös­sä yksi­no­maan, toi­sia kou­lut­tau­tu­nei­ta. Kar­keas­ti yleis­täen aka­tee­mi­ses­ti sivis­ty­nei­den kult­tuu­ri ja duu­na­rien kult­tuu­ri eroa­vat sil­min­näh­den toi­sis­taan. Näi­den jako­lin­jo­jen suun­tau­tu­mi­nen (kou­lu­me­nes­tyk­sen kor­re­loi­mi­nen kave­ri­ryh­mit­täin) oli vah­vas­ti näh­tä­vil­lä jo kou­luai­koi­na (mitä ei ehkä huo­man­nut niin selkeästi,jos kävi SYK:n kal­tai­sen vali­koi­van koulun).

    Kou­lu­tuk­sen tasa-arvon” yhteis­kun­nal­li­nen hyö­dyl­li­syys on myös yhteis­kun­nan toi­mi­vuu­den kan­nal­ta kysee­na­lais­ta, eten­kin jos tasa-arvoa läh­de­tään raken­ta­maan taka­pe­roi­ses­ti lop­pu­tu­le­mas­ta käsin. Ryh­mä­dy­na­mii­kan ja yhteis­kun­tien tut­ki­muk­ses­ta tie­de­tään, että ryh­män toi­mi­vuu­teen riit­tää, että n. 5% ryh­mäs­tä on peril­lä ryh­män menes­tyk­seen vai­kut­ta­vis­ta teki­jöis­tä ja ymmär­tää ne riit­tä­vän hyvin. Esi­mer­kik­si kes­kus­te­lu sote-uudis­tuk­ses­ta kun­ta­vaa­lien alla, jota väi­tet­tiin lii­an eli­tis­ti­sek­si. Sil­lä ei ole lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta väliä, että 90%+ ihmi­sis­tä ei lain­kaan tie­dä, mis­tä on kysy­mys, mut­ta sil­lä on todel­la pal­jon väliä, että muu­tok­sen val­mis­te­le­val­la ja päät­tä­väl­lä vähem­mis­töl­lä on riit­tä­vät kou­lu­tuk­sel­li­set ja poh­din­nal­li­set edel­ly­tyk­set ongel­ma suju­vas­ti rat­kais­ta. Lää­kä­rin osaa­mi­nen on tär­keäm­pää kuin hoi­ta­jan. Tut­ki­mus­joh­ta­jan osaa­mi­nen on (yleen­sä) tär­keäm­pää kuin rivias­sis­ten­tin. Vas­taa­via pyra­mi­de­ja löy­tyy kaik­kial­ta yhteis­kun­nas­ta, jois­sa vähem­mis­tö­hui­pun kor­kea­ta­soi­nen osaa­mi­nen on ylei­sel­le hyvin­voin­nil­le tär­keäm­pää kuin alem­man (osin dele­goi­ta­van) tason, vaik­ka alem­pi taso on mää­räl­li­ses­ti suu­rem­pi. (Suu­ren kan­san­jou­kon kes­ki­mää­räi­nen moraa­li on pal­jon täh­del­li­sem­pi kysy­mys kuin sen tie­dol­li­nen osaamistaso.)

    Täs­tä pääs­tään lah­jak­kaan oppi­laan, eli tuon osaa­mis­py­ra­mi­din tär­keän hui­pun toden­nä­köi­sen tule­van edus­ta­jan, ase­maan perus­kou­lus­sa. Keho­tan luke­maan Maa­rit Kor­ho­sen tänä vuon­na ilmes­ty­neen teok­sen “Kou­lun vika?”. Kor­ho­nen on toi­mi­nut opet­ta­ja­na suo­ma­lai­sis­sa perus­kou­luis­sa kol­men vuo­si­kym­me­nen ajan, Turus­sa, Espoos­sa ja Hel­sin­gis­sä. Kor­ho­sen kuvauk­ses­sa ope­tus tapah­tuu väis­tä­mät­tä kes­ki­ryh­män ehdoil­la, halusi opet­ta­ja sitä tai ei. Tämän lisäk­si opet­ta­jan aikaa kuluu hyvin pal­jon eri­lais­ten häi­ri­köi­den kait­se­mi­seen ja eri­tyis­ryh­mä­läi­sis­tä mm. oppi­mis­ra­joit­tei­sis­ta ja maa­han­muut­ta­jis­ta huo­leh­ti­mi­seen. Se, mihin opet­ta­jan aika ei rii­tä, on moti­voi­van ja osaa­mis­ta­soa vas­taa­van ope­tuk­sen anta­mi­seen lah­jak­kail­le oppi­lail­le. Kor­ho­sen teok­ses­sa lah­jak­kaan oppi­lan ase­ma kuva­taan “shak­kia har­ras­ta­van Mikon” tari­nan kaut­ta. Hän tun­tee ope­tet­ta­vat asiat jo ennen oppi­tun­tia tai oppii ne vii­des­sä minuu­tis­sa oppi­kir­jaa vil­kai­se­mal­la. Opet­ta­jal­la on tar­jo­ta lisä­teh­tä­viä, mut­ta ei haas­ta­vam­pia teh­tä­viä. Usein “Mik­ko” toi­mii apuo­pet­ta­ja­na toi­sil­le lap­sil­le, saa luvan surf­fail­la inter­ne­tis­sä tai jotain muu­ta ajan­täy­tet­tä, mut­ta taso­aan vas­taa­vaa ope­tus­ta hän ei saa. Val­ta­vaa yhteis­kun­nal­li­ses­ti ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti arvok­kaan osaa­mis­po­ten­ti­aa­lin kehit­tä­mi­sen tuh­laa­mis­ta, mihin ongel­maan perus­kou­lul­la ei ole antaa vas­taus­ta. On tut­kit­tu, että nämä “Mikon” kal­tai­set oppi­laat ovat usein opet­ta­jien miel­tä vai­vaa­via, eivät­kä opet­ta­jat osaa tai tie­dä, kuin­ka hei­hin pitäi­si suhtautua.

    Kun mie­ti­tään ryh­män menes­tyk­sek­kään toi­mi­mi­sen kan­nal­ta tär­keän hui­pun oppi­mis­ke­hi­tys­tä, niin on tär­ke­ää tie­dos­taa, että nyky­kou­lun pitäi­si antaa eväi­tä ‘vuo­den 2040 maa­il­maan’. Esi­mer­kik­si: Aika moni vih­reä toi­voi­si näke­vän­sä nii­den hui­pun edus­ta­jien esil­le nouse­mi­sen, jot­ka osai­si­vat kehit­tää kat­ta­via ja mikä tär­kein­tä poliit­ti­ses­ti rea­lis­ti­sia mark­ki­na­ta­lou­den ja ympä­ris­tön­suo­je­lun yhdis­tä­viä yhteis­kun­ta­mal­le­ja. Mik­si täl­lais­ten poten­ti­aa­lis­ten osaa­jien kat­ta­vam­man kou­lu­tuk­sen tuli­si alkaa vas­ta 19+ vuo­ti­aa­na? Mik­si osaa­mi­sen aja­tuk­sel­li­sia ja ymmär­ryk­sel­li­siä val­miuk­sia ei voi­si opet­taa nykyis­tä pal­jon laa­jem­mas­sa mitas­sa jo nuo­rem­mal­ta iäl­tä alkaen, jol­loin oppi­mis­po­ten­ti­aa­li on suu­rem­pi kuin 19+-vuotiaana? Miten se oli­si yhteis­kun­nal­ta pois?
    Tätä kos­kien on kes­kei­sen tär­ke­ää ymmär­tää eräs älyl­li­sen kehi­tyk­sen neu­ro­lo­gi­nen fak­ta, joka tun­ne­taan mm. klas­si­sen musii­kin ja sha­kin kaut­ta: n. ikä­vuo­det 9–16 ovat kes­kei­sen tär­kei­tä kor­kean osaa­mis­ta­son saa­vut­ta­mi­sek­si. Van­hem­pa­na tosis­saan aloit­ta­vas­ta ei voi tul­la huip­pua. Kas­vu­vuo­si­na aivot omak­su­vat enem­män infor­maa­tio­ta ja kehit­tyy mm. vah­vo­ja synap­ti­sia yhteyk­siä, laa­jem­min hah­mon­tun­nis­tuk­sen mal­le­ja, jot­ka ovat ehdot­to­man tär­kei­tä osaa­mi­sel­le. Van­hem­mi­ten plas­ti­suus täl­lai­sel­le kehi­tyk­sel­le ale­nee. Ei ole syy­tä olet­taa, ettei­kö sama kos­ki­si klas­si­sen musii­kin ja sha­kin ohel­la myös mm. mate­maat­ti­sen huip­puo­saa­mi­sen saa­vut­ta­mis­ta. Vähem­män sel­väs­ti his­to­rian, psy­ko­lo­gian, poli­tii­kan tai filo­so­fian osaa­mi­sen val­miuk­sia, mut­ta nii­tä­kin mitä toden­nä­köi­sim­min hyvin vah­vas­ti, kos­ka hah­mon­tun­nis­tus vai­kut­taa myös niis­sä keskeisesti.

    Jos pro­sent­ti tai muu­ta­ma väes­tös­tä sai­si näi­tä val­miuk­sia 9–16 vuo­den iäs­sä moti­vaa­tion­sa ja kiin­nos­tuk­sien­sa mukai­ses­ti, miten se oli­si koko­nai­suu­den hyvin­voin­nil­ta pois? On toi­saal­ta help­po näh­dä miten tulee ole­maan hyvin­voin­nil­le uhak­si, jos moni­mut­kais­tu­va maa­il­ma ei tuo­ta riit­tä­väs­ti ja riit­tä­vän tasok­kaas­ti tätä maa­il­maa eri tahoil­la ja eri aihei­den ympä­ril­tä ana­ly­soi­maan kyke­ne­viä yksilöitä.
    Tämän vuo­si­sa­dan tule­viin tär­kei­siin kehi­tys­kul­kui­hin kuu­luu mm. ihmis­ten kyky käsi­tel­lä mate­ri­aa yhä pie­nem­mäs­sä mit­ta­kaa­vas­sa. Pien­ten hyön­teis­ten kokoi­sia moni­mut­kai­sia konei­ta monien meis­tä elin­ai­ka­na. Entä sit­ten? Miten täl­lai­sia häviä­vän pie­niä konei­ta voi­daan käyt­tää jouk­ko­tu­hoa­sei­na (vrt. hyt­ty­nen, joka pis­täi­si botu­lii­nia), tai ei toi­vot­tu­jen yksi­löi­den mur­haa­mi­seen, tie­dus­te­luun, vakoi­luun…? Tämä voi kuu­los­taa hör­höi­lyl­tä, ellei todel­la sisäis­tä, että tämä tek­no­lo­gia on tulos­sa. Dys­to­pioi­den polii­si­val­tio mei­dän aika­nam­me, kuten Oxfor­din yli­opis­tol­la vai­kut­ta­va futu­ro­lo­gi Nick Boström on ennus­ta­nut, ei ole mah­do­ton ske­naa­rio. Näi­tä vas­taa­via (mm. tule­vien ensim­mäi­sen per­soo­nan vir­tu­aa­li­to­del­li­suuk­sien vai­ku­tus reaa­li­maa­il­man kiin­nos­ta­vuu­del­le, tai jokin arki­sem­pi kuten työn riittävyys/jakautuminen) on lukui­sia, odot­ta­mas­sa jos­sa­kin hori­son­tis­sa, joka ei vält­tä­mät­tä ole suku­pol­vea, paria kau­em­pa­na. Näi­den todel­li­suuk­sien tule­via ymmär­tä­jiä kou­lu­te­taan jo tänään perus­kou­luis­sa. “Mik­ko­jen” oli­si mei­dän kaik­kien kan­nal­ta parem­pi olla kyky­jen­sä ja moti­vaa­tion­sa mukai­ses­ti oppi­mas­sa moni­mut­kais­ta ajat­te­lua kuin istua toi­met­to­mi­na ja tyl­sis­ty­nei­nä län­si­maa­il­man peruskouluissa.
    Hei­dän kou­lu­tuk­sen­sa laa­duk­kuu­den hyö­ty koko yhteis­kun­nal­le ei perus­tu niin­kään sii­hen, että tänä päi­vä­nä voi­si olla New­to­nin kal­tai­sen vai­ku­tuk­sen saa­via poik­keus­yk­si­löi­tä (tie­to on sii­hen lii­an eriy­ty­nyt­tä), vaan laa­jem­min oppi­neim­man ker­rok­sen kyvyk­kyy­teen; mm. tule­vien inno­voi­jien, tie­de­mies­ten, futu­ro­lo­gien, poliit­tis­ten ja talou­del­lis­ten ana­lyy­tik­ko­jen työn laatuun.

    PISA-tulok­sia tui­jot­ta­va argu­men­toin­ti “par­haas­ta kou­lu­jär­jes­tel­mäs­tä” on näkö­kul­mal­taan ja infor­maa­tio- ja ymmär­rys­poh­jal­taan hyvin rajau­tu­nut­ta. Tämän voi pei­la­ta myös esi­mer­kik­si kysy­mys­tä vas­ten ‘mikä oli paras kou­lu­jär­jes­tel­mä vuon­na 1912?’. Täh­del­li­nen kysy­mys on ‘vuo­den 2040 näkö­kul­mas­ta’ taak­se­päin kat­so­va kysy­mys sii­tä, mil­lai­sen sil­loi­nen ihmis­kun­ta ehkä toi­voi­si kou­lu­jär­jes­tel­män olleen 2010-luvulla.

    Moni­mut­kai­nen todel­li­suus edel­lyt­tää moni­ta­hois­ta tie­dol­lis­ta ja ymmär­ryk­sel­lis­tä hal­lin­taa. Usein tode­taan ns. renes­sans­sia­jat­te­lun ole­van nyky­päi­vä­nä mah­do­ton­ta (ja Goet­hen olleen vii­mei­sen renes­sans­sia­jat­te­li­jan). Renes­sans­sia­jat­te­lun ihan­ne ei ole mah­do­ton, jos tämän ihan­teen tavoit­te­lun poh­jan raken­ta­mi­sel­le suo­daan mah­dol­li­suus tär­kei­nä kehi­tys­vuo­si­na n. 9–16 ja osa nuo­ris­ta ovat sii­hen itse moti­voi­tu­nei­ta ja kyvyk­käi­tä. Van­hem­pa­na se on haastavampaa.
    Jos nuo­ri, joka oppi ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la kah­des­sa vii­kos­sa luke­maan suju­vas­ti, sai­si esi­mer­kik­si 8.-luokkalaisena yhden­te­ke­vän help­po­jen x+y=z ‑las­ku­jen sijaan (jot­ka oppi jo 3. luo­kal­la) mm. oman moti­vaa­tion­sa ja kiin­nos­tuk­sen­sa mukai­ses­ti käy­dä lävit­se klas­sis­ta kir­jal­li­suut­ta, psy­ko­lo­gi­aa, filo­so­fian his­to­ri­aa, tai­de­his­to­ri­aa tms., niin laa­ja-alai­sen ymmär­ryk­sen kehit­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­det oli­si­vat aivan eri luok­kaa kuin nykyi­ses­sä järjestelmässä.
    Perus­kou­lun ylä­kou­lus­sa, eikä vie­lä lukios­sa­kaan ole juu­ri tilaa T.S. Elio­til­le, Orwel­lil­le, Hen­ry Mil­le­ril­le, Dos­to­jevs­kil­le, Tho­mas Man­nil­le, Fre­de­rick Coples­to­nil­le, Eric Kan­de­lil­le, Daniel Kah­ne­ma­nil­le, Art­hur Koest­le­ril­le, Bert­rand Rus­se­lil­le, Nick Boströ­mil­le tai luke­mat­to­mil­le hei­dän kal­tai­sil­leen. Suu­rin­ta osaa oppi­lais­ta ei sai­si näi­hin tutus­tu­maan uhkai­luil­la­kaan, mut­ta pie­nel­le vähem­mis­töl­le he ja hei­dän kal­tai­sen­sa nuo­ren oman kiin­nos­tuk­sen mukaan voi­si­vat olla asian­sa osaa­van opet­ta­jan kans­sa tapah­tu­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa mitä kieh­to­vin todel­li­suus omak­sua ja poh­tia. Täs­sä­kin valos­sa tasa-arvo­ky­sy­mys on keinotekoinen.
    Useim­mil­la oppi­lais­ta ei ole kykyä eikä halua poh­tia laa­ja-alai­ses­ti moraa­li­fi­lo­so­fi­aa tai käy­dä syväl­li­siä poh­din­to­ja ihmi­syy­des­tä oman itsen/oppilastoverien kaut­ta pei­la­ten. Hei­tä ei kiin­nos­ta 1500-luvun tai­de­his­to­ria. He eivät pys­ty hal­lit­se­maan yli­opis­to­ta­son mate­ma­tiik­kaa 14-vuo­tiai­na, kos­ka jo x‑5=11 tuot­taa heil­le pään­vai­vaa. Heil­lä ei ole halua eikä kykyä poh­tia ihmi­sen suh­det­ta tie­toon ja ymmär­ryk­seen; poh­tia kysy­mys­tä mitä on ihmi­nen, kult­tuu­rin his­to­ria, aate­maa­il­mo­jen his­to­ria, his­to­rian filo­so­fia, his­to­rian psy­ko­lo­gia tasol­la, jos­sa sel­lai­nen teos kuten Char­les Tay­lo­rin “Sources of the self: the making of the modern iden­ti­ty” voi­si kieh­toa 17-vuo­tias­ta. Tai tut­ki­muk­set dopa­mii­nin suh­tees­ta ihmi­sen koke­maan tyy­ty­mi­sen vai­keu­teen ja sen yhteis­kun­nal­li­set ilme­ne­mis­muo­dot (kuten addik­tiot) tai…
    Eikä vain mah­dol­li­suus kor­keam­pi­ta­soi­seen oppi­mi­seen vaan myös mah­dol­li­suus pei­la­ta opis­ke­le­maan­sa osaa­van ja yksi­löl­li­ses­ti paneu­tu­van opet­ta­jan kanssa. 

    Eikä täl­lais­ten omak­su­mi­nen ole lah­jak­kaal­le ja kehit­ty­väl­le nuo­rel­le sen mah­dot­to­mam­paa kuin nuo­ren kehit­ty­mi­nen shak­ki­hui­pul­le 17-vuo­ti­aa­na tai monen klas­si­sen musii­kin nuo­ren vir­tuoo­sin häm­mäs­tyt­tä­vä osaa­mi­nen. He ovat panos­ta­neet näi­hin har­ras­tuk­siin tuhan­sia ja taas tuhan­sia inten­sii­vi­siä tun­te­ja moti­vaa­tio- ja osaa­mis­ta­son­sa raja­pin­nas­sa! Usein hen­ki­lö­koh­tai­sen val­men­nuk­sen aut­ta­ma­na. Ylei­sem­mäs­sä kou­lu­tuk­ses­sa tätä mah­dol­li­suut­ta ei tar­jo­ta, sitä ei ole ole­mas­sa. ‘Raja­pin­ta’ vaih­tuu tylsistymiseen.

    Ainoa kei­no tilan­teen muut­ta­mi­seen ovat lah­jak­kai­ta oppi­lai­ta vali­koi­vat ja hei­hin panos­ta­vat (yksi­tyi­set tai val­tio­ra­hoit­tei­set) kou­lut. Lais­sa kiel­let­ty­jen luku­kausi­mak­su­jen tasa-arvo­proble­ma­tiik­ka on mie­len­kiin­toi­nen poh­dit­ta­va. Nyky­ti­lan­tees­sa talou­del­li­ses­ti parem­pio­sai­nen van­hem­pi voi ostaa lap­sel­leen ulko­maan­mat­ko­ja, lelu­ja ja yhä uusia merk­ki­vaat­tei­ta, joi­ta hänen kaik­ki tove­rin­sa eivät voi saa­da, mut­ta ei voi ostaa lap­sel­leen rau­hal­li­sem­paa ja tasok­kaam­paa ope­tusym­pä­ris­töä, virik­keel­li­sem­pää ja laa­jem­paa kou­lun­pi­haa, pie­nem­piä ryh­mä­ko­ko­ja, hen­ki­lö­koh­tais­ta huo­mio­ta opet­ta­jal­ta, omaa lah­jak­kuut­ta vas­taa­vaa moti­voi­vaa opetusta.
    Voi hukut­taa lap­sen­sa roi­naan, mut­ta ei voi suo­da lap­sel­leen mah­dol­li­suut­ta, että lap­si voi­si saa­da haas­ta­vuu­del­taan moti­vaa­tion säi­lyt­tä­vää ope­tus­ta, jos­sa oppi­mi­nen ei oli­si vain elä­män eväi­tä anta­vam­paa, vaan jos­sa myös viih­ty­vyys oli­si kor­keam­mal­la tasol­la ns. “flow-tilas­ta” tie­de­tyn meka­nis­min kaut­ta; saa­vut­ta­mi­sen tun­teen ja haas­tei­den voit­ta­mi­sen tuo­des­sa hen­kis­tä nautinto.
    Voi ostaa lap­sel­leen har­joi­tus­ta ja ohjaus­ta, har­joi­tus­ta johon kaik­kien las­ten van­hem­mil­la ei ole varaa, jot­ta lap­si tuli­si hyväk­si viu­lun­soit­ta­jak­si, jää­kiek­koi­li­jak­si, voi­mis­te­li­jak­si, sha­kin­pe­laa­jak­si, mel­kein­pä mik­si tahan­sa muuk­si, mut­ta ei mate­maa­ti­kok­si, his­to­rioit­si­jak­si tai psy­ko­lo­gian tut­ki­jak­si. Täl­lais­ten kou­lu­jen ja nii­den tar­joa­man parem­man palk­kauk­sen ja parem­pien työ­olo­jen myö­tä pys­tyt­täi­siin hou­kut­te­le­maan myös lah­jak­kaam­pia ihmi­siä hakeu­tu­maan opet­ta­jik­si, jot­ka oli­si­vat aiem­min mai­ni­tun kal­tai­sen ope­tuk­sen vaa­tei­den tasol­la. Val­tio voi­si jakaa sti­pen­de­jä varat­to­mam­mis­ta per­heis­tä tule­vil­le eri­tyis­lah­jak­kail­le lapsille.

    Yhteis­kun­nan suun­taa näyt­tä­vän ja yhteis­kun­taa pit­käl­ti ohjaa­van n. 5% (ja tämän 5%:n sisäl­tä vie­lä pie­nem­män eri­tyis­lah­jak­kai­den ryh­män) kyvyk­kyys­po­ten­ti­aa­lin nykyis­tä parem­pi kehit­tä­mi­nen ja hyö­dyn­tä­mi­nen ei ole muil­ta pois, päin­vas­toin. Pel­ko tek­no­kraat­ti­sen elii­tin syn­ty­mi­ses­tä aset­tuu rea­lis­ti­seen valoon­sa, kun mie­ti­tään, että niin Noam Choms­ky kuin Friedrich Hayek ovat tuo­ta eri­tyis­lah­jak­kai­den eliit­tiä ja “5%:iin” kuu­lu­vat Suo­mes­sa niin Osmo Soi­nin­vaa­ra, Jus­si Hal­la-aho kuin Mau­ri Pekkarinen.
    Yhä rea­lis­ti­sem­pi pel­ko on toi­saal­ta seu­raa­va Ric­hard Feyn­ma­nin jo vuon­na 1956 sanoik­si aset­ta­ma: “In this age of specia­liza­tion men who tho­rough­ly know one field are often incom­pe­tent to discuss anot­her. The great problems of the rela­tions between one and anot­her aspect of human acti­vi­ty have for this rea­son been discus­sed less and less in public.”
    Saman havain­non teki mm. E.O. Wil­son kir­jan­sa “Kon­si­liens­si” taus­ta­työs­sä, huo­ma­tes­saan eri aka­tee­mis­ten tut­ki­musa­lo­jen fun­da­men­taa­lien, läh­tö­koh­tais­ten ihmis­kä­si­tys­ten ole­van sel­keäs­sä ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään. Palo­ja, rajal­li­sia kul­mia todel­li­suu­des­ta, jon­ka ymmär­tä­mi­nen on välttämätöntä.
    Tämän vajauk­sen kuro­mi­sen edel­ly­tyk­siä ei voi­da yhä moni­syi­sem­mäk­si käy­väs­sä maa­il­mas­sa rat­kais­ta ilman mah­dol­li­suut­ta nykyi­seen näh­den radi­kaa­liin ja mit­ta­vaan perus­o­pe­tuk­sen tasol­li­seen eriyt­tä­mi­seen. Nykyi­nen kes­ki­ta­son ehdoil­la mene­vä ope­tus ei tähän eväi­tä anna ja har­va lap­si nii­tä eksyy yksin etsi­mään tai löy­tä­mään. Kriit­tis­ten kehit­ty­mis­vuo­sien kehi­tys­mah­dol­li­suu­den menet­tä­mi­sen jäl­keen onkin ylei­ses­ti edes­sä lukion jäl­kei­nen eri­kois­tu­mi­nen kapeal­le infor­maa­tio­sek­to­ril­le, mikä tuo vie­lä oman ker­toi­men­sa moni­syi­sen ajat­te­lun kehit­ty­mi­sen vaikeudelle.

    Mai­ni­tun “5%:n” (ja pie­nem­män eri­tyis­lah­jak­kai­den vähem­mis­tön) mer­ki­tys­tä ei tule vähä­tel­lä. Jos 5% ei osaa hoi­taa asioi­ta, niin ryh­mäl­lä ei ole suun­nan näyt­tä­jää, ja koko ryh­män hyvin­voin­ti vaa­ran­tuu, kuten Krei­kas­sa tai monis­sa kehi­tys­mais­sa, jot­ka eivät ole onnis­tu­neet kou­lu­tuk­seen poh­jau­tu­vaa eliit­tiä kehit­tä­mään. Sen sijaan kan­sal­lis­ro­man­tii­kan ajan Suo­mes­sa oli suun­taa näyt­tä­nyt kou­lu­tuk­sel­li­nen eliit­ti. Samoin oli Mei­ji-res­tau­raa­tion Japa­nis­sa kou­lu­tuk­sel­li­nen eliit­ti ja on tänä päi­vä­nä nouse­vis­sa kehi­tys­mais­sa kuten Viet­na­mis­sa, jokai­ses­sa niis­tä (usein ulko­mail­la alku­jaan oppia hake­nut) kou­lu­tuk­sel­li­nen eliit­ti. Kysy­myk­ses­sä on kehi­tyk­sen välttämättömyys.
    Kehi­tys ja sen tar­ve ei pysäh­dy talou­del­li­sen hyvin­voin­nin saa­vut­ta­mi­sen myö­tä. Tule­vai­suu­des­sa eri­tyi­sen tär­ke­ää on yhteis­kun­nan joh­ta­van osan tie­to­suh­teen, ‘epis­te­mo­lo­gi­sen kehi­tys­ta­son’ kohen­tu­mi­nen, kysy­mys­ten moni­mut­kai­suu­den ja vai­keu­den tie­dos­ta­mi­nen, tie­don epä­var­muu­den ymmär­tä­mi­nen. Näi­den kal­tais­ten väli­nei­den kehit­ty­mi­sen avul­la yhteis­kun­nal­la on parem­mat edel­ly­tyk­set tie­to­mää­räs­sä ja sen moni­nai­suu­des­sa sel­viä­mi­seen. Tämä sel­viä­mi­nen edel­lyt­tää mm. oman tie­to­suh­teen sosi­aa­lis­ten puo­lien ymmär­tä­mis­tä. Hyvin tavan­omai­ses­ti ymmär­ryk­sen kehit­ty­mis­tä hait­taa mm. oman mer­ki­tyk­sen koros­ta­mi­nen oikeas­sa oli­ja­na. Tätä tie­dol­lis­ta eksy­mis­tä vas­taan on tär­ke­ää oppia havain­noi­maan tie­don kiin­nit­ty­mis­tä omaan iden­ti­teet­tiin, on tär­ke­ää oppia näke­mään ero sen välil­lä, puo­lus­taa­ko tun­ne­syi­den myö­tä ensi­si­jai­ses­ti itse­ään vai pyr­kii­kö puo­lus­ta­maan tietoa/ymmärrystä.
    Täl­lai­sil­la teki­jöil­lä on vai­ku­tus­ta sii­hen, kuin­ka laa­duk­kaan ja totuu­den mukai­sen ymmär­ryk­sen itses­tään ja tilas­taan ihmis­kun­ta kyke­nee tuot­ta­maan ja käy­tän­nök­si teke­mään. Tär­kein juon­ne läh­tee tämän työn poten­ti­aa­lis­ten ihmis­te­ki­jöi­den kou­lu­tuk­ses­ta, tuon kou­lu­tuk­sen laa­duk­kuu­des­ta, var­hai­sis­ta kehi­tys­vuo­sis­ta alkaen.

  37. 70-luvun alusa n 25 % vali­to­tieeel­li­sen tie­de­kun­na opsi­ke­li­joi­ta oli ei ‑yli­op­pi­lais­ta, jot­ka opis­ke­li­vat tide­kun­nan — tai muo­dol­li­ses­ti yli­opis­ton kan­ler­tin — anta­man eri­va­pau­den tur­vin. “He ovat suo­rit­ta­neet elä­män­kou­lus­sa niin perus­teel­li­sen oppi­mää­rän, että on koh­tuu­ton­ta edel­lyt­tää enem­pää muo­dol­lis­ta kou­lua,” tote­si isä­ni, tide­kun­nan dekaani.

  38. Tämän lisäk­si opet­ta­jan aikaa kuluu hyvin pal­jon eri­lais­ten häi­ri­köi­den kait­se­mi­seen ja eri­tyis­ryh­mä­läi­sis­tä mm. oppi­mis­ra­joit­tei­sis­ta ja maa­han­muut­ta­jis­ta huolehtimiseen.”

    Heh, aika kau­ka­na todellisuudesta.Olen seu­ran­nut nyt kol­me vuot­ta eliit­ti­kou­lua ja siel­lä häi­riö­on­gel­mat ovat suu­rem­pia kuin enti­ses­sä peruskoulussa.

    Se, että oppi­las on lah­ja­kas ei mer­kit­se, että hän oli­si help­po käsi­tel­tä­vä ja opis­ke­li­si kil­tis­ti tunneilla.Yleensä asia on päin­vas­toin ‚mitä suu­rem­pi asian­tun­ti­ja ‚sitä han­ka­lam­pi ihmi­nen ja sam­pä­tee koululaisiinkin. 

    Eikä eliit­ti­kou­lu­kaan ole vapaa häi­ri­köis­tä, ja he ovat riit­tä­vän älyk­käi­tä vält­tä­mään kiin­ni­jään­tiä, joten kurin saa­mi­nen on vaikeampaa
    Niin­pä oppi­laat voi­vat sur­fa­ta, teks­tit­tää, pela­ta , häi­pyä tai tul­la kes­ken tunnin

    Mut­ta ei sil­lä ole vai­ku­tus­ta kou­lu­me­nes­tyk­seen, sil­lä moti­vaa­tio , tot­tu­mi­nen sys­te­maat­ti­seen opis­ke­luun ja itsear­vioin­ti ovat kohdallaan.

    Kou­lun vai­ku­tus oppi­mi­seen on vain 5 % , suu­rin osa tulee oppi­laas­ta ja oppi­laan sosi­aa­li­ses­ta taustasta.

  39. Lah­jak­kuu­den periy­ty­mi­nen ei ole suoraviivaista.
    Lah­jak­kuus liu­den­tuu nopeas­ti, ei Eins­tei­nin lap­sis­ta tul­lut uusia einsteineja

    Sää­ty­kier­ron hidas­tu­mi­nen merkitsee,että sää­dys­tä tulee enem­män­kin perin­nöl­li­nen ja eliit­ti tyh­men­tyy ja lopul­ta mei­tä joh­ta­vat lahjattomat

  40. Joo. Kui­ten­kin olles­sa­ni 1990 alku­puo­lel­la Kii­nas­sa vien­tia­sen­nus­hom­mis­sa, en voi­nut vält­tyä sil­tä näke­mäl­tä, mitä näin pai­kal­li­sen kau­pun­gin yli­opis­tos­sa — sisältäpäin.

    Tuol­la­han lah­jak­kaim­mat opis­ke­li­jat opet­ti­vat kurs­si­ka­ve­rei­taan ihan puh­taas­ta opet­ta­mi­sen halus­ta. Toki tuol­la oli mah­dol­lis­ta tuol­lai­nen ext­ra ope­tus, kun opis­ke­li­jat asui­vat samas­sa cam­puk­sen nuk­ku­mi­syk­si­kös­sä. Täl­lä taval­la mene­tel­len uskon, että var­si­nai­ses­ta ope­tuk­ses­ta jää opis­ke­li­joi­den kal­loi­hin enem­män lähi­muis­tiin kuin mei­kä­läi­ses­sä opiskelumaailmassa. 

    Siis avain­sa­na­na mei­kä­läi­seen käy­tän­töön ver­rat­tu­na edel­li­seen oli­si opin­to­pii­rien perus­ta­mi­nen esim. ikän­sä perus­teel­la työt­tö­mik­si jää­vien ammat­ti­lais­ten avul­la. Kyl­lä meil­lä läm­mi­tet­ty­jä sei­niä tal­vi­sin­kin riit­tää kun­nan tilois­sa opin­to­pii­rien perus­ta­mi­sen tarpeisiin.

    1. Tuol­la­han lah­jak­kaim­mat opis­ke­li­jat opet­ti­vat kurs­si­ka­ve­rei­taan ihan puh­taas­ta opet­ta­mi­sen halusta.

      Oli­si todel­la hauk­saa olla kans­sa­si samaa miel­tä, var­sin­kin kun olen itse teh­nyt samaa. Meil­lä kui­ten­kin oli edes­säm­me varm talou­del­li­ses­ti tur­vat­tu tule­vai­suus, vaik­ka emme oli­si pää­ty­neet sekai­seen kovin ahn­taa­seen aka­tee­mi­seen put­keen. Työt­tö­myys­kur­seis­ta ei täs­tä ja mones­ta muus­ta syys­tä työt­tö­mien kes­kuu­des­ta nouse esiin lah­jak­kai­ta, työt­tö­miä eteen­päin kan­nus­ta­via nuoria.

  41. Olin tähän aamuun asti voi­mak­kaas­ti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oulu­lai­sen gra­dun, jos­sa oli eks­ten­sii­vi­ses­ti lai­nat­tu israe­li­lais­ta tut­ki­mus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kol­mi­por­tai­sel­la sys­tee­mil­lä, par­hai­den oppi­mis­tu­lok­set para­ne­vat hyvin vähän ver­rat­tu­na seka­ryh­miin, mut­ta hei­kom­pien ja kes­ki­ta­sois­ten tulok­set putoa­vat. Par­haim­man ryh­män sisäl­lä kes­ki­mää­rin käsi­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta heik­ke­nee ja tai­pu­mus myö­hem­min lopet­taa kou­lu lisääntyy.

    Posi­tio­naa­li­set erot ovat mer­kit­tä­väm­piä kuin todel­li­set kyvyk­kyy­se­rot. Taso­ryh­mät ovat myrk­kyä niil­le jot­ka ovat ryh­män hei­koim­pia, ja eri­tyi­ses­ti niil­le jot­ka ovat huip­pu­ryh­män hei­koim­pia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insi­nöö­rit, opet­ta­jat, rivi­tut­ki­jat, jne tule­vat. Hei­dät voi­daan hyö­dyl­li­ses­ti kou­lut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.

    En muis­ta kos­ka oli­si oma ennak­ko­luu­lo­ni tul­lut näin totaa­li­sen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaa­tii vähän lisä­sel­vi­tyk­siä, mut­ta en huu­te­le enää taso­ryh­mien puolesta.

  42. Onko kou­lu­tusyh­teis­kun­ta luokkayhteiskunta?

    Aka­tee­mi­nen menes­tys ei minus­ta aiem­min ol samais­tu­nut luokkayhteiskuntaan. 

    Suo­mi on panos­ta­nut osaa­mi­seen ja tie­to­ta­lou­den pit­käl­le kou­lu­tet­tu­jen ihmis­ten palk­ka­ta­so ja mää­rä on ollut nousus­sa, joten on voi­tu puhua tuloe­ro­jen kas­vus­ta ylei­sel­lä tasolla.

    Yri­tys­joh­ta­jis­sa ja huip­pu­rik­kais­sa toto­rei­ta on var­sin vähän. Mie­leen tuliee vain Mari­me­kon Mika Ihamuotila.

    Suo­mes­sa kou­lu­tus on ollut mer­kit­tä­vä tasa-arvois­ta­ja ja mah­dol­li­uuk­sien tarjoaja.

  43. Olis­kos Tie­de­mies link­kiä heittää?

  44. tie­de­mies: Olin tähän aamuun asti voi­mak­kaas­ti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oulu­lai­sen gra­dun, jos­sa oli eks­ten­sii­vi­ses­ti lai­nat­tu israe­li­lais­ta tut­ki­mus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kol­mi­por­tai­sel­la sys­tee­mil­lä, par­hai­den oppi­mis­tu­lok­set para­ne­vat hyvin vähän ver­rat­tu­na seka­ryh­miin, mut­ta hei­kom­pien ja kes­ki­ta­sois­ten tulok­set putoa­vat. Par­haim­man ryh­män sisäl­lä kes­ki­mää­rin käsi­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta heik­ke­nee ja tai­pu­mus myö­hem­min lopet­taa kou­lu lisääntyy.Positionaaliset erot ovat mer­kit­tä­väm­piä kuin todel­li­set kyvyk­kyy­se­rot. Taso­ryh­mät ovat myrk­kyä niil­le jot­ka ovat ryh­män hei­koim­pia, ja eri­tyi­ses­ti niil­le jot­ka ovat huip­pu­ryh­män hei­koim­pia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insi­nöö­rit, opet­ta­jat, rivi­tut­ki­jat, jne tule­vat. Hei­dät voi­daan hyö­dyl­li­ses­ti kou­lut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.En muis­ta kos­ka oli­si oma ennak­ko­luu­lo­ni tul­lut näin totaa­li­sen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaa­tii vähän lisä­sel­vi­tyk­siä, mut­ta en huu­te­le enää taso­ryh­mien puolesta.

    Mie­len­kiin­toi­sia tulok­sia. Itse en kui­ten­kan vie­lä ole menet­tä­nyt uskoa­ni taso­ryh­miin. Ei ole vält­tä­mät­tä niin kau­hean huo­no asia, että par­haim­man ryh­män hei­koim­mat koh­ta­vaat reaa­li­tee­tit omien kyky­jen­sä suh­teen jo var­hai­ses­sa vaiheessa. 

    Jos­sain vai­hees­sa odo­tuk­set omien kyky­jen ja todel­li­suu­den suh­teen kui­ten­kin koh­taa­vat. Mitä myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa tämä tapah­tuu, sitä kat­ke­ram­paa se on niel­lä. Uskoi­sin, että monen yli­opis­to-opis­ke­li­jan opis­ke­lun tök­ki­mi­sen syy­nä on juu­ri yli­op­ti­mis­ti­set odo­tuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­ma­taan, että ei ollak­kaan ihan terä­vin­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pit­kit­ty­vät tai keskeytyvät.

  45. http://ouluma.fi/2012/10/eriyttamisen-ja-tasoryhmiin-jaon-vaikutukset-nuorten-matematiikan-osaamiseen-ja-jatko-opintoihin/

    Tääl­tä löy­tyy. Olen­nais­ta on, että näh­tä­väs­ti par­hai­den ryh­mäs­sä opin­to­jen kes­keyt­tä­mi­nen lisään­tyy, ja siis nime­no­maan niin, että kun on par­hai­den ryh­mäs­sä 7–9 luo­kal­la, kes­keyt­tää toden­nä­köi­sem­min opin­ton­sa myö­hem­min. Par­hai­den ryh­män koe­pis­teet para­ne­vat mar­gi­naa­li­ses­ti kes­ki­mää­rin, mut­ta kes­ki­ta­son ja hei­kon ryh­män pis­teet las­ke­vat rajusti. 

    Tämä tulos on lähes täy­sin päin­vas­tai­nen sen kans­sa, mitä olin itse koke­nut ja näh­nyt taso­ryh­mis­tä. En väi­tä, että tämä on lopul­li­nen totuus, mut­ta kos­ka tämä on ainoa kovaa dataa sisäl­tä­nyt tulos jon­ka olen näh­nyt (sehän voi tie­tys­ti olla vaik­ka vää­ren­net­ty, mut­ta mitään syy­tä olet­taa näin ei ole), minun on pak­ko tar­kas­taa mielipidettäni. 

    Olen­nais­ta oli tuos­sa myös se, että taso­ryh­mis­sä erot kas­va­vat, ja eri­tyi­ses­ti niin, että huo­nom­mat pär­jää­vät entis­tä huonommin.

  46. Uskoi­sin, että monen yli­opis­to-opis­ke­li­jan opis­ke­lun tök­ki­mi­sen syy­nä on juu­ri yli­op­ti­mis­ti­set odo­tuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­ma­taan, että ei ollak­kaan ihan terä­vin­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pit­kit­ty­vät tai keskeytyvät.

    Tämä ei var­mas­ti­kaan ole tilas­tol­li­ses­ti kat­soen yli­opis­to-opis­ke­lun polt­ta­vin ongel­ma, vaik­ka näi­tä­kin tapauk­sia on. Mis­sään tapauk­ses­sa se ei ole ongel­ma, joka rat­ke­ai­si muut­ta­mal­la kou­lu­jär­jes­tel­mää rin­nak­kais­ten lin­jo­jen suuntaan.

    Kes­ki­mää­rin ottaen ne opis­ke­li­jat, jot­ka eivät val­mis­tu, ovat jo yli­opis­toon tul­les­saan hei­koim­pia. Kun muis­te­taan, että kol­man­nes yli­op­pi­lais­ta pää­see yli­opis­toon, ei tämä hei­koin aines toden­nä­köi­ses­ti ole ollut lukios­sa­kaan eikä edes perus­kou­lus­sa ikä­luok­kan­sa kär­keä. Näin ajat­te­len siis tek­nii­kan alan ammat­ti­lai­sen näkö­kul­mas­ta. Lukion fysii­kas­sa ja mate­ma­tii­kas­sa opis­ke­li­ja tie­tää tason­sa hyvin sel­väs­ti. Teh­tä­vät joko rat­kea­vat tai nii­tä jää teke­mät­tä. Jokai­nen tie­tää, onko aina tau­lul­la teke­mäs­sä sitä vai­kein­ta koti­teh­tä­vää, kun muut eivät osaa, vai kat­se­le­mas­sa pulpetissa.

    Huma­nis­ti­sem­mil­la aloil­la ongel­ma omien tai­to­jen yliar­vos­tuk­ses­ta voi kyl­lä olla suu­rem­pi, mut­ta täl­löin­kin kyse on useim­mi­ten lii­al­li­ses­ta itse­tun­nos­ta, ei suin­kaan rea­lis­ti­ses­ta arvios­ta omis­ta kyvyis­tä. (“Opet­ta­ja ei ole ymmär­tä­nyt pii­le­viä kyky­jä­ni, mut­ta kun­han pää­sen alal­le X, tulen loistamaan.”)

  47. JTS:

    Yri­tys­joh­ta­jis­sa ja huip­pu­rik­kais­sa toto­rei­ta on var­sin vähän. Mie­leen tuliee vain Mari­me­kon Mika Ihamuotila.

    Onhan nii­tä nyt sen­tään joi­ta­kin mui­ta­kin, Nal­le tie­tys­ti kaik­kein kuu­lui­sim­pa­na, Koneen tj Ala­huh­ta ja Car­go­tecin omis­ta­jiin kuu­lu­va Ilk­ka Herlin.

  48. KKK: Uskoi­sin, että monen yli­opis­to-opis­ke­li­jan opis­ke­lun tök­ki­mi­sen syy­nä on juu­ri yli­op­ti­mis­ti­set odo­tuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­ma­taan, että ei ollak­kaan ihan terä­vin­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pit­kit­ty­vät tai keskeytyvät.

    Luu­len­pa, että mate­maat­ti­sel­la ja tek­ni­sel­lä alal­la monel­la on syy­nä vähin­tään yhtä pal­jon se, että ei ole kos­kaan kou­luai­ka­na jou­tu­nut teke­mi­siin tar­peek­si haas­ta­vien asioi­den kans­sa. Jos on kou­lus­sa aina tot­tu­nut sii­hen, että asiat ymmär­tää heti ja mate­ma­tii­kas­sa tie­tää heti teh­tä­vän näh­ty­ään (tai vii­meis­tään parin minuu­tin miet­ti­sen jäl­keen) miten se rat­kais­taan, ei saa kos­kaan koke­mus­ta sii­tä, miten lähes­tyä aluk­si vai­keal­ta tun­tu­via ongelmia.

    Kun sit­ten ensim­mäi­sen ker­ran yli­opis­tos­sa tör­mää­kin sii­hen, että kaik­kea ei ymmär­rä heti ensim­mäi­sel­tä kuu­le­mal­ta ja teh­tä­vän rat­kai­su ei ole sel­vin­nyt vie­lä kym­me­nen­kään minuu­tin poh­din­nan jäl­keen, luu­lee ole­van­sa lii­an tyh­mä opis­ke­lel­maan alaa. Ei ole mitään aikai­sem­paa koke­mus­ta sii­tä, että aluk­si vai­keal­ta­kin tun­tu­van asian voi ymmär­tää, kun sitä miet­tii vähän pitem­pään ja perusteellisemmin.

    Yleen­sä tähän ongel­maan tör­mää­vät eivät kui­ten­kaan ole lii­an lah­jat­to­mia alal­le. He kyl­lä pär­jää­vät ihan hyvin, kun­han oppi­vat oikeat työ­ta­vat ja teke­mään töi­tä asioi­den ymmär­tä­mi­sen eteen. Monet vain luo­vut­ta­vat lii­an nopeasti.

  49. Kepa: Luu­len­pa, että mate­maat­ti­sel­la ja tek­ni­sel­lä alal­la monel­la on syy­nä vähin­tään yhtä pal­jon se, että ei ole kos­kaan kou­luai­ka­na jou­tu­nut teke­mi­siin tar­peek­si haas­ta­vien asioi­den kans­sa. Jos on kou­lus­sa aina tot­tu­nut sii­hen, että asiat ymmär­tää heti ja mate­ma­tii­kas­sa tie­tää heti teh­tä­vän näh­ty­ään (tai vii­meis­tään parin minuu­tin miet­ti­sen jäl­keen) miten se rat­kais­taan, ei saa kos­kaan koke­mus­ta sii­tä, miten lähes­tyä aluk­si vai­keal­ta tun­tu­via ongelmia.

    Sinä olet kyl­lä käy­nyt eri lukion mate­ma­tii­kan kuin minä. Aina­kin minun aika­na­ni lukio­ma­tik­ka oli riit­tä­vän han­ka­laa, pikem­min­kin olen­nais­ta oli oppia teke­mään töi­tä eikä hyp­pää­mään “muka help­po­jen” teh­tä­vien yli. 

    Tähän pitä­nee vie­lä mai­ni­ta tätä nykyä olen amma­til­ta­ni teo­reet­ti­nen fyysikko.

    Tie­de­mie­hen kans­sa olen täy­sin samaa miel­tä taso­ryh­mien hai­tal­li­suu­des­ta perus­kou­lus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maa­ni löy­tyy myös tut­ki­mus­tie­toa. Sen sijaan ker­ho­toi­min­taa (myös) mate­maat­ti­siin ainei­siin liit­tyen pitäi­si kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsi­tel­täi­si seu­raa­va­na vuon­na kou­lus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivua­via asioi­ta, mate­ma­tii­kas­sa vaik­ka­pa logiik­kaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms. Eivät ne klas­si­sen musii­kin hui­put sitä soit­toa kou­lus­sa har­joit­te­le, vaan vapaa­eh­toi­ses­ti vapaa-ajallaan.

  50. Tero Heik­ki­lä: Sen sijaan ker­ho­toi­min­taa (myös) mate­maat­ti­siin ainei­siin liit­tyen pitäi­si kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsi­tel­täi­si seu­raa­va­na vuon­na kou­lus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivua­via asioi­ta, mate­ma­tii­kas­sa vaik­ka­pa logiik­kaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms. Eivät ne klas­si­sen musii­kin hui­put sitä soit­toa kou­lus­sa har­joit­te­le, vaan vapaa­eh­toi­ses­ti vapaa-ajallaan.

    Kyl­lä. Itse olen aja­tel­lut perus­taa ker­hon lap­sil­le Suomessa. 

    Mik­si nii­tä pitäi­si muu­ten jul­ki­ses­ti erik­seen rahoit­taa? Ei matik­ka­ker­ho mitään eri­tyi­sem­pää rahaa tar­vit­se. Riit­tää, että kou­lun tms tilo­ja sai­si käyt­tää kun ne ovat tyh­jil­lään. Isom­mis­ta kau­pun­geis­ta löy­tyy var­mas­ti van­hem­pia jot­ka ovat val­mii­ta osal­lis­tu­maan. Eikö Suo­mes­sa enää mitään voi teh­dä vapaa­eh­tois­voi­min, vaan joka asi­aan pitää saa­da erik­seen jotain jul­kis­ta tukea? Sen vii­si euroa per lap­si var­mas­ti saa van­hem­mil­ta kerät­tyä, ja jos on huo­no-osai­sis­ta huo­lis­saan, niin vapaut­taa ker­ho­mak­sus­ta ne, jot­ka saa­vat kokeis­ta hyviä numeroita.

  51. Tero Heik­ki­lä: Sinä olet kyl­lä käy­nyt eri lukion mate­ma­tii­kan kuin minä. Aina­kin minun aika­na­ni lukio­ma­tik­ka oli riit­tä­vän han­ka­laa, pikem­min­kin olen­nais­ta oli oppia teke­mään töi­tä eikä hyp­pää­mään “muka help­po­jen” teh­tä­vien yli. 

    Sat­tui­pa has­sus­ti. Jos sinun nimel­lä­si varus­tet­tu­ja teo­reet­ti­sia fyy­si­koi­ta ei ole usei­ta, niin olem­me käy­neet täs­mäl­leen saman lukion (tosin muu­ta­man vuo­den välein) ja ilmei­ses­ti meil­lä on vie­lä ollut sama mate­ma­tii­kan opet­ta­ja lukios­sa. Olen todel­la häm­mäs­ty­nyt, jos sinun mie­les­tä­si lukio­ma­te­ma­tiik­ka oli riit­tä­vän han­ka­laa luo­kan parhaimmille.

    Oma koke­muk­se­ni oli se, että lukio­ma­te­ma­tiik­ka oli kyl­lä haus­kaa, mut­ta ei sii­nä mitään haas­tei­ta ollut. Kai­ken ope­te­tun ymmär­si ensi kuu­le­mal­ta (toki täs­sä on oma ansion­sa sel­keäl­lä opet­ta­jal­la), kaik­kien koti­teh­tä­vien rat­kai­su­pe­ri­aa­te oli sel­vä heti, kun teh­tä­vän näki, ja kokei­siin val­mis­tau­tu­mi­seen riit­ti 15 minuu­tin koea­lu­een sil­mäi­ly. Olen var­ma, että mei­dän noin 20 hen­gen pit­kän mate­ma­tii­kan ryh­mäs­sä oli aina­kin 2 muu­ta oppi­las­ta, joil­la oli täs­mäl­leen sama tilan­ne. Esi­mer­kik­si lukion mate­ma­tiik­ka­kil­pai­lun teh­tä­vät oli­si­vat kyl­lä olleet ihan eri taval­la haas­ta­via, mut­ta taval­li­sil­la oppi­lail­la ei ollut ennen www-aika­kaut­ta mah­dol­li­suuk­sia saa­da käsiin­sä nii­tä tehtäviä.

    Shok­ki oli suu­ri, kun TKK:lle tul­les­sa ei sit­ten ymmär­tä­nyt­kään mate­ma­tii­kan luen­nol­la luen­noi­jan selos­tus­ta eikä har­joi­tus­teh­tä­viä näh­des­sään ollut mitään aavis­tus­ta sii­tä, miten nii­tä oli­si pitä­nyt läh­teä rat­kai­se­maan. Ei ollut ker­ta kaik­ki­aan mitään koke­mus­ta sii­tä, miten pitäi­si lähes­tyä täl­lais­ta tilan­net­ta, kun lukios­sa kaik­ki oli ollut itses­tään selvää.

    Kan­na­tan kyl­lä läm­pi­mäs­ti ide­aa­si kou­lu­jen mate­maat­ti­ses­ta kerhotoiminnasta.

  52. Tero Heik­ki­lä: Sinä olet kyl­lä käy­nyt eri lukion mate­ma­tii­kan kuin minä. Aina­kin minun aika­na­ni lukio­ma­tik­ka oli riit­tä­vän han­ka­laa, pikem­min­kin olen­nais­ta oli oppia teke­mään töi­tä eikä hyp­pää­mään “muka help­po­jen” teh­tä­vien yli. 

    Sinul­le lukion pit­kä mate­ma­tiik­ka oli riit­tä­vän han­ka­laa. Useim­mil­le se on lii­an vai­ke­aa. Itsel­le­ni lukion pit­kä mate­ma­tiik­ka oli täy­sin yhden­te­ke­vää. En aikuis­lu­kios­sa käy­nyt tun­neil­la lain­kaan. Ava­sin kir­jan poik­keuk­set­ta vas­ta koet­ta edel­tä­vä­nä päi­vä­nä. Tein ensim­mäi­set har­joi­tus­las­kut koe­ti­lan­tees­sa. Seit­se­mäs­tä ensim­mäi­ses­tä kurs­sis­ta sain 10:n. Kah­dek­san­nes­ta kurs­sis­ta sain 6:n, las­ket­tua­ni tois­ta tun­tia teh­tä­vää, jos­ta opet­ta­ja oli unoh­ta­nut kaa­vion ja mitä ilman teh­tä­vää ei voi­nut rat­kais­ta. Sain jon­kin­lai­sen her­mo­ro­mah­duk­sen. Se oli myös vii­mei­nen ker­ta kun tein min­kään­lais­ta mate­ma­tii­kan koet­ta, tent­tiä tai kirjoitusta.

    Tähän pitä­nee vie­lä mai­ni­ta tätä nykyä olen amma­til­ta­ni teo­reet­ti­nen fyysikko.

    Onnit­te­lut. Itse olen yhteis­kun­nan tilas­tois­sa syr­jäy­ty­nyt ja työtön.

    Tie­de­mie­hen kans­sa olen täy­sin samaa miel­tä taso­ryh­mien hai­tal­li­suu­des­ta perus­kou­lus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maa­ni löy­tyy myös tutkimustietoa.

    Noin vah­vis­tus­har­ha toi­mii. Ennal­ta mää­rit­ty­nyt pit­käl­ti emoo­tioi­den värit­tä­mä näke­mys tart­tuu saa­maan­sa vah­vis­tuk­seen, ilmei­sen välin­pi­tä­mät­tö­mä­nä tar­kis­ta­maan saa­man­sa vah­vis­tuk­sen perusteita. 

    Tie­de­mie­hen viit­taa­ma köy­käi­nen gra­du ei tue hänen esit­tä­mi­ään väit­tei­tä nimek­si­kään. Epäi­len, ettei hän edes luke­nut sitä koko­naan. Ehkä vain lopun yhteen­ve­don. Tosin ei sii­nä yhteen­ve­dos­sa­kaan gra­dun teki­jä ase­tu kan­nal­le puo­les­ta, eikä vas­taan. Gra­dus­sa sitee­ra­taan sel­väs­ti enem­män taso­ryh­miä puol­ta­via tut­ki­muk­sia kuin nii­tä kysee­na­lais­ta­via. Sitee­ra­tuis­ta tut­ki­muk­sis­ta käy myös ilmi, että sil­lä on suu­res­ti mer­ki­tys­tä, miten taso­ryh­mät jär­jes­te­tään ja miten nii­tä arvioi­daan. Israe­li­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa, mihin tie­de­mies viit­taa oppi­mis­vai­ku­tus­ten suh­teen, joka oli jat­ku­moa aiem­paan israe­li­lai­seen tut­ki­muk­seen arvioi­tiin kehi­tys­tä muut­tu­mat­to­mien rajo­jen sisäl­lä, lai­naus: Osaa­mis­ta­soa mit­taa­vat kokeet oli­vat Israe­lin opetusministeriön
    hyväk­sy­miä ja nii­hin kuu­lui vain sel­lai­sia aihei­ta, mitä opis­kel­tiin kai­kis­sa taso­ryh­mis­sä
    . Eli ysin ja kym­pin oppi­lai­ta lai­te­taan ylim­pään taso­ryh­mään, sit­ten hei­dän kehi­tys­tään mita­taan kokeil­la, jois­ta he muu­ten­kin sai­si­vat yse­jä ja kymp­pe­jä. Sit­ten tode­taan, ettei­vät taso­ryh­mät ole hei­tä aut­ta­neet. Tämän tut­ki­muk­sen teki­jöi­den (etsin ja luin myös sen) alus­tuk­ses­sa on esi­mer­kik­si jotain arvo­hö­pi­nää ja välit­tyy tun­ne sii­tä, että he oli­vat kiusaan­tu­nei­ta tut­ki­mus­tu­lok­ses­ta, että suu­rin osa opet­ta­jis­ta puol­taa tasoryhmiä.

    Toi­saal­ta täl­le ylim­mäl­le ryh­mäl­le saa­daan erit­täin mer­kit­tä­vä tason nousu mitat­tua sil­loin, kun hei­dät vapau­te­taan yhte­näi­sen ope­tus­suun­ni­tel­man raa­meis­ta ja hei­dän anne­taan ede­tä pidem­mäl­le tai nopeam­min (min­kä voi­si kuvi­tel­la ole­van taso­ryh­män tar­koi­tuk­sen, ellei ole vasem­mis­to­lai­nen). Aina­kin näin tie­de­mie­hen viit­taa­man gra­dun sitee­raa­man tut­ki­muk­sen mukaan, lai­naus: Laa­jen­ne­tut kurs­sit eri­tyis­lah­jak­kail­le (Enric­hed clas­ses for the gif­ted and talented).
    Lah­jak­kail­le oppi­lail­le tar­jo­taan laa­jem­paa ja eri­lais­ta ope­tus­ta kuin mitä ope­tus­suun­ni­tel­man mukaan tar­jo­taan muil­le saman luok­ka-asteen oppi­lail­le. Kulik & Kulik (1992) väit­tää, että eri­tyis­lah­jak­kail­le tar­koi­tet­tu­jen kurs­sien opet­ta­jien työ­mo­raa­li oli­si eri­tyi­sen korkea.

    Tut­ki­mus­tu­lok­set
    Meta-ana­lyy­sis­tä 25 artik­ke­lia tut­ki laa­jen­net­tu­jen kurs­sien vai­ku­tus­ta eri­tyis­lah­jak­kai­den oppi­mi­seen. Näis­tä tut­ki­muk­sis­ta 22 havait­si tämän ope­tus­me­ne­tel­män tuke­van perin­teis­tä ope­tus­me­ne­tel­mää parem­min oppi­mis­ta. Tut­ki­mus­ten kes­kiar­von mukaan oppi­mi­nen tehos­tui 0,41 SD.
    Vii­si tut­ki­mus­ta 25 tut­ki­muk­ses­ta tar­kas­te­li ope­tus­me­ne­tel­män vai­ku­tus­ta lah­jak­kai­den aka­tee­mi­seen minä­kä­si­tyk­seen. Näis­tä tut­ki­muk­sis­ta nel­jäs­sä havait­tiin minä­kä­si­tyk­sen nouse­van lah­jak­kail­le tar­koi­te­tuis­sa ope­tus­ryh­mis­sä. Nousua oli kes­ki­mää­rin 0,1 SD.

    Nopeu­te­tut kurs­sit lah­jak­kail­le (Acce­le­ra­ted clas­ses for the gif­ted and talented).
    Aka­tee­mi­ses­ti lah­jak­kaat oppi­laat saa­vat mah­dol­li­suu­den suo­rit­taa kou­lun nopeu­te­tus­sa aika­tau­lus­sa ja val­mis­tu­vat siel­tä nuorempana.

    Tut­ki­mus­tu­lok­set
    Kun lah­jak­kail­le oppi­lail­le suun­na­tun nopeu­te­tun kou­lu­jär­jes­tel­män vai­ku­tuk­sia ana­ly­soi­daan, voi­daan se teh­dä kar­keas­ti kah­del­la taval­la: ver­tai­lu­ryh­mä­nä voi­daan käyt­tää saman ikäi­siä, alem­mal­la luok­ka­ta­sol­la ole­via oppi­lai­ta tai van­hem­pia samal­la luok­ka­ta­sol­la ole­via oppi­lai­ta. Tulok­set riip­pu­vat vertailuryhmästä.
    Meta-ana­lyy­sis­sä 11 tut­ki­mus­ta käyt­ti ver­tai­lu­ryh­mä­nä saman ikäi­siä, perin­tei­sen ope­tus­suun­ni­tel­man mukaan opis­kel­lei­ta oppi­lai­ta. Näis­tä yhdes­tä­tois­ta tut­ki­muk­ses­ta jokai­nen havait­si oppi­mi­sen kas­va­van mer­kit­tä­väs­ti nopeu­te­tus­sa kou­lu­jär­jes­te­lys­sä; kas­vua oli 0,87 SD.

    Samoin on sitee­rat­tu tut­ki­muk­sia, jois­sa kai­kis­sa taso­ryh­mis­sä tulok­set para­ne­vat. Moti­vaa­tion las­ku ylim­män ryh­män poh­jal­la, johon tie­de­mies viit­taa, kos­ki yhtä kyse­ly­tut­ki­mus­ta. Pai­no­tan, tämä oli kyse­ly­tut­ki­mus, jos­sa kysel­tiin oppi­lai­den omia tun­to­ja hei­dän jat­ko-opis­ke­lun­sa suh­teen. Tie­de­mies kään­tää tämän muo­toon, että he oli­si­vat kes­keyt­tä­neet opin­to­jaan. Täl­lai­ses­ta ei gra­dun viit­taa­mas­sa tut­ki­muk­ses­sa ole vii­tet­tä. Hei­dän osaa­mis­ta­son­sa kui­ten­kin para­ni hei­ken­ty­nees­tä minä­ku­vas­ta huolimatta.
    Alim­mis­sa ryh­mis­sä para­ni­vat sekä oppi­mis­tu­lok­set, että minä­ku­va. Useis­sa kyse­ly­tut­ki­muk­sis­sa ovat sekä taso­ryh­miä, että hete­ro­gee­ni­sia ryh­miä opet­ta­neet opet­ta­jat puol­ta­neet tasoryhmiä.

    Näi­tä voi­si gra­dus­ta ja gra­dun viit­taa­mis­ta tut­ki­muk­sis­ta sitee­ra­ta vie­lä pal­jon laa­jem­min, joten ei voi kuin ihme­tel­lä, mitä ja miten vali­koi­den tie­de­mies on luke­nut, kun hän tote­aa, “ettei hän muis­ta, kos­ka hänen ennak­ko­luu­lon­sa oli­si­vat tul­leet näin totaa­li­ses­ti tyrmätyiksi”.

    Sen sijaan ker­ho­toi­min­taa (myös) mate­maat­ti­siin ainei­siin liit­tyen pitäi­si kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsi­tel­täi­si seu­raa­va­na vuon­na kou­lus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivua­via asioi­ta, mate­ma­tii­kas­sa vaik­ka­pa logiik­kaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms.

    Mitä jär­keä oli­si ede­tä “ker­hos­sa” pidem­mäl­le mate­ma­tii­kas­sa ja sil­ti edel­lyt­tää lah­jak­kaan ja kiin­nos­tu­neen oppi­laan istu­van sadoil­la ja sadoil­la mate­ma­tii­kan tun­neil­la, joil­la tämän ker­ho­har­ras­tuk­sen myö­tä on hänel­lä sitä­kin vähem­män annet­ta­vaa ja sitä­kin enem­män apa­ti­aa, tur­hau­tu­mis­ta ja tyl­sis­ty­mis­tä syn­nyt­tä­vää poten­ti­aa­lia? Mik­si oppi­las ei voi­si kehit­tää itse­ään myös näil­lä tun­neil­la omien kyky­jen­sä mukaisesti?

    Eivät ne klas­si­sen musii­kin hui­put sitä soit­toa kou­lus­sa har­joit­te­le, vaan vapaa­eh­toi­ses­ti vapaa-ajallaan.

    He har­ras­ta­vat musiik­ki­aan moti­vaa­tio- ja osaa­mis­ta­son­sa raja­pin­nas­sa, eli par­haim­mil­laan ns. flow-tilas­sa. Jos kou­lus­sa oli­si yhtä pal­jon musiik­kia kuin mitä kou­lus­sa on mate­maat­ti­sia ainei­ta, ja klas­si­sen musii­kin osaa­jat pis­tet­täi­siin päi­väs­tä toi­seen soit­te­le­maan alkei­ta 12 vuo­den ajan, niin se oli­si heil­le var­mas­ti todel­la tur­haut­ta­vaa ja voi­si tap­paa innon koko musiikkiharrastukseen.

  53. tie­de­mies: Olin tähän aamuun asti voi­mak­kaas­ti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oulu­lai­sen gra­dun, jos­sa oli eks­ten­sii­vi­ses­ti lai­nat­tu israe­li­lais­ta tut­ki­mus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kol­mi­por­tai­sel­la sys­tee­mil­lä, par­hai­den oppi­mis­tu­lok­set para­ne­vat hyvin vähän ver­rat­tu­na seka­ryh­miin, mut­ta hei­kom­pien ja kes­ki­ta­sois­ten tulok­set putoa­vat. Par­haim­man ryh­män sisäl­lä kes­ki­mää­rin käsi­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta heik­ke­nee ja tai­pu­mus myö­hem­min lopet­taa kou­lu lisääntyy.Positionaaliset erot ovat mer­kit­tä­väm­piä kuin todel­li­set kyvyk­kyy­se­rot. Taso­ryh­mät ovat myrk­kyä niil­le jot­ka ovat ryh­män hei­koim­pia, ja eri­tyi­ses­ti niil­le jot­ka ovat huip­pu­ryh­män hei­koim­pia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insi­nöö­rit, opet­ta­jat, rivi­tut­ki­jat, jne tule­vat. Hei­dät voi­daan hyö­dyl­li­ses­ti kou­lut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.En muis­ta kos­ka oli­si oma ennak­ko­luu­lo­ni tul­lut näin totaa­li­sen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaa­tii vähän lisä­sel­vi­tyk­siä, mut­ta en huu­te­le enää taso­ryh­mien puolesta.

    Annoin itsel­le­ni ker­toa alan tut­ki­jan toi­mes­ta, että ylei­ses­ti ottaen ja empii­ri­sen näy­tön mukaan, kou­lu­jen jakau­tu­mi­nen hyviin ja huo­noi­hin toi­mii noin. Eli huo­nois­sa kou­luis­sa joi­hin vali­koi­tuu hei­kom­paa oppi­la­sai­nes­ta tulok­set las­ke­vat rajus­ti, hyvis­sä kou­lus­sa eli lahjakkaammilla/parempiosaisilla oppi­lail­la taas vai­ku­tus­ta ei oikein ole ja suun­ta­kin on vähän niin ja näin. Osa­se­li­tys oli kai se että tuos­sa tup­paa opet­ta­jat vali­koi­tu­maan, ja ope­tuk­sen tasol­la on suu­rin mer­ki­tys nime­no­maan heil­le joil­la on huo­nom­mat lähtökohdat.

  54. Moi!

    Taso­ryh­mis­tä: taka­vuo­si­na oppi­kou­lu­jen aikaan tääl­lä Turus­sa kau­pun­gin kes­kus­tan oppi­kou­lut imu­roi­vat tehok­kaas­ti jokai­sel­ta kan­sa­kou­lu­luo­kal­ta prii­muk­set ja jo kah­des­sa tai kol­mes­sa vuo­des­sa sai­vat oppi­laat gaus­sat­tua niin, että löy­tyi se vii­des­osa luo­kal­le­jä­tet­tä­viä. Eli jos halu­aa taso­ryh­miä, kan­nat­taa miet­tiä, mitä haluaa.

    Se Tie­de­mie­hen mai­nit­se­ma gra­du löy­tyy täältä:
    http://ouluma.fi/wp-content/uploads/2012/10/graduTimoPerala.pdf

    Tou­ko Mettinen

  55. Mie­les­tä­ni lah­jak­kaat oppi­laat voi­si huo­mioi­da parem­min ope­tus­ma­te­ri­aa­lis­sa. Mate­ma­tii­kan oppi­kir­jo­jen pitäi­si sisäl­tää haas­ta­vam­pia ja abstrak­tia ajat­te­lua vaa­ti­via teh­tä­viä. Täl­löin ei vält­tä­mät­tä mitään taso­ryh­miä tarvittaisi.

  56. KKK:
    Mie­les­tä­ni lah­jak­kaat oppi­laat voi­si huo­mioi­da parem­min ope­tus­ma­te­ri­aa­lis­sa. Mate­ma­tii­kan oppi­kir­jo­jen pitäi­si sisäl­tää haas­ta­vam­pia ja abstrak­tia ajat­te­lua vaa­ti­via teh­tä­viä. Täl­löin ei vält­tä­mät­tä mitään taso­ryh­miä tarvittaisi.

    Yli­opis­tot yllä­pi­tä­vät matikkakerhoja.Ja jos ei sekään rii­tä niin maa­il­man huip­pu­yli­opis­tot teke­vät samaa .

    Net­tiai­ka­na voi har­ras­taa niin kor­ke­aa mate­ma­tiik­kaa kuin sie­lu sietää

  57. tpyy­luo­ma: hyvis­sä kou­lus­sa eli lahjakkaammilla/parempiosaisilla oppi­lail­la taas vai­ku­tus­ta ei oikein ole ja suun­ta­kin on vähän niin ja näin.

    Minus­ta tämä kes­kus­te­lu tup­paa mene­mään vähän mus­ta­val­koi­sek­si. On aika sel­vää, että taso­ryh­mit­te­lyn tai ope­tuk­sen mukaut­ta­mi­sen voi teh­dä hyvin monel­la taval­la ja tasolla.

    Jos asi­aa läh­de­tään lähes­ty­mään ide­aa­lis­ta päin, niin jokai­sel­la oppi­laal­la on kak­si olen­nais­ta muut­tu­jaa kus­sa­kin asias­sa: moti­vaa­tio ja val­miu­det. Oppi­laal­le pitäi­si pyr­kiä tar­joa­maan teke­mis­tä, joka kas­vat­taa moti­vaa­tio­ta ja on hänen val­miuk­sil­leen sopivaa.

    Näil­lä on vie­lä sen ver­ran teke­mis­tä tois­ten­sa kans­sa, että moti­vaa­tion voi hel­pos­ti sam­mut­taa tar­joa­mal­la oppi­laal­le oppi­si­säl­töä, joka on lii­an vai­ke­aa tai lii­an help­poa. Ryh­mä­ope­tuk­ses­sa on kui­ten­kin pak­ko men­nä medi­aa­nin mukaan, joten moti­vaa­tio­ta naker­re­taan kum­mas­ta­kin päästä.

    Moti­vaa­tiol­la on toi­nen­kin funk­tio. On aivan eri asia opet­taa asi­aa moti­voi­tu­neel­le ryh­mäl­le kuin evvk-ryh­mäl­le. Moti­voi­tu­neen ryh­män kans­sa kes­ki­ty­tään asi­aan, evvk:n kans­sa aloi­te­taan evvk:n poistamisesta.

    Joten eriyt­tä­mi­sen edut tai hai­tat riip­pu­vat hyvin olen­nai­ses­ti sii­tä, miten se teh­dään. Yhden tes­tin mukaan tie­tys­sä iäs­sä suo­ri­tet­tu jako kol­meen voi olla huo­no aja­tus. Toi­saal­ta on aika sel­vää, että jos luo­kas­sa on lii­an hel­pon ope­tuk­sen tur­haut­ta­ma oppi­las tui­jot­ta­mas­sa sei­nään, kou­lu ei koh­te­le hän­tä hyvin.

  58. Lii­an van­ha: Yli­opis­tot yllä­pi­tä­vät matikkakerhoja.Ja jos ei sekään rii­tä niin maa­il­man huip­pu­yli­opis­tot teke­vät samaa .

    Net­tiai­ka­na voi har­ras­taa niin kor­ke­aa mate­ma­tiik­kaa kuin sie­lu sietää

    Tämä aut­taa pal­jon. Mut­ta se ei auta sitä eka­luok­ka­lais­ta, joka on val­miuk­sil­taan kuu­des­luok­ka­lai­sen tasol­la. Eikä se auta sitä kol­mas­luok­ka­lais­ta, jon­ka opet­ta­ja vaa­tii kul­ke­van ope­tuk­ses­sa muun ryh­män muka­na. Eikä edes mate­ma­tii­kas­sa netis­tä luke­mi­nen ole sama kuin asian­tun­te­van ohjauk­sen saaminen.

  59. Minus­ta tun­tuu että lah­jak­kuus ja var­sin­kin mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus koe­taan usein joten­kin pii­le­vä­nä omi­nai­suu­te­na, joka ei tar­vit­se sen enem­pää har­joi­tus­ta. Mut­ta kyl­lä lah­jak­kuut­ta on se että on kiin­nos­tu­nut teke­mään töi­tä mie­len­kiin­ton­sa koh­teen eteen. Olen töis­sä­ni tavan­nut usei­ta mate­maat­ti­ses­ti tavat­to­man lah­jak­kai­ta ihmi­siä, jot­ka osaa­vat löy­tää oival­ta­via rat­kai­su­ja han­ka­liin­kin ongel­miin. Poik­keuk­set­ta he kaik­ki ovat teh­neet kovan työn tuon tai­don saa­vut­taak­seen ja sitä kehit­tääk­seen. Pii­le­vä lah­jak­kuus, joka ei näy työn­te­ko­na, ei ole lah­jak­kuut­ta. Tähän blo­giin olen­nai­ses­ti liit­ty­vä kysy­mys on min­kä­lai­sin toi­men­pi­tein saa par­hai­ten oppi­laat tuo­ta työ­tä teke­mään. Yksi moti­voin­ti liit­tyy sii­hen, että huo­maa ole­van­sa aihees­sa hyvä — ver­rok­ki­ryh­mään­sä näh­den. Tämä on aina­kin minun voi­mak­kain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vas­taan. Toki on mui­ta­kin moti­vaa­tion läh­tei­tä kuten innos­ta­va ympä­ris­tö ja haas­ta­vat teh­tä­vät. Kuin­ka­ko­han mer­kit­tä­viä ne ovat ylä­as­tei­käi­sel­le, jol­la on elä­mäs­sään mui­ta­kin haasteita?

    Tie­de­mies: Hie­noa että aiot perus­taa matik­ka­ker­hon. Ker­ro­pa Jos­kus miten hom­ma sujui. Vali­tet­ta­vas­ti esim. maa­seu­dul­la saat­taa olla että ainoa riit­tä­vän päte­vä ker­hon vetä­jä oli­si mate­ma­tii­kan opet­ta­ja. Hän­tä tus­kin sit­ten saa ker­hoa vetä­mään eli työ­päi­vään­sä piden­tä­mään ilman eri korvausta.

    1. Minä kuu­lun itse nii­hin, joil­la mate­ma­tiik­ka oli lii­an halp­poa kou­lus­sa, enkä oppi­nut kos­kaan teke­mään sen oppi­mi­sek­si töi­tä. Har­mit­taa jälkikäteen.

  60. Tero Heik­ki­lä: Yksi moti­voin­ti liit­tyy sii­hen, että huo­maa ole­van­sa aihees­sa hyvä – ver­rok­ki­ryh­mään­sä näh­den. Tämä on aina­kin minun voi­mak­kain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vastaan.

    Nyt pitää lait­taa oma­koh­tais­ta anek­do­taa­lis­ta evi­dens­siä, kos­ka se on niin pahas­ti ris­ti­rii­das­sa yllä­ole­van kanssa… 

    Olin itse yksi niis­tä oppi­lais­ta, joil­le var­sin­kaan perus­kou­lun mate­ma­tiik­ka ei anta­nut kuin ankeut­ta. Olin tun­nil­la, yri­tin näyt­tää ope­tus­ta seu­raa­val­ta, tur­hau­duin pahas­ti. Tein kyl­lä vapaa-ajal­la­ni kai­ken­lais­ta mate­maat­ti­seen vivah­ta­vaa, mut­ta kou­lun mate­ma­tiik­ka ei todel­la­kaan toi­mi­nut motivaattorina.

    Oli­sin var­mas­ti oppi­nut enem­män, jos minul­le oli­si lyö­ty kir­jat käteen, komen­net­tu johon­kin hil­jai­seen nurk­kaan ja käs­ket­ty tent­tiä oppi­mää­rä. Aika­kin oli­si kulu­nut parem­min, mut­ta tyl­siä lii­an help­po­ja asioi­ta opis­kel­les­sa flow-tila muut­tuu slow-tilaksi.

    Eikä ryh­mäs­sä hyvä­nä ole­mi­nen ollut oikein moti­vaat­to­ri, kos­ka lii­al­la eri­lai­suu­del­la pää­see kou­lu­kiusa­tuk­si. Ykkös­si­jas­ta kil­voit­te­lu voi toki toi­mia moti­vaat­to­ri­na, jos kil­pai­lu on tasais­ta, mut­ta epä­ta­sai­ses­sa kil­pai­lus­sa se ei ole hyvä.

    Lii­an hyvä oppi­las ei myös­kään ole ryh­män kan­nal­ta moti­voi­va. Jos­tain ehkä voi löy­tyä se pyhi­mys, joka jak­saa mon­ta tun­tia vii­kos­sa näy­tel­lä kiin­nos­tu­nut­ta. Minä en aina­kaan ollut se oppilas.

    Sen ver­ran kui­ten­kin peh­men­nän, että omis­ta perus­kou­lua­jois­ta­ni alkaa olla sen ver­ran vuo­si­kym­me­niä, että kou­lu­kin voi nyky­ään ottaa asian parem­min huomioon.

  61. Aihe on itsel­le­ni tär­keä, joten jat­kan vielä:

    Tero Heik­ki­lä:
    Minus­ta tun­tuu että lah­jak­kuus ja var­sin­kin mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus koe­taan usein joten­kin pii­le­vä­nä omi­nai­suu­te­na, joka ei tar­vit­se sen enem­pää harjoitusta.

    Mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus on pit­käl­ti syn­nyn­näis­tä. Täl­le on val­ta­va empii­ri­nen näyttö.

    Mut­ta kyl­lä lah­jak­kuut­ta on se että on kiin­nos­tu­nut teke­mään töi­tä mie­len­kiin­ton­sa koh­teen eteen. 

    Mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus ja moti­vaa­tio ovat eri asioita.

    Olen töis­sä­ni tavan­nut usei­ta mate­maat­ti­ses­ti tavat­to­man lah­jak­kai­ta ihmi­siä, jot­ka osaa­vat löy­tää oival­ta­via rat­kai­su­ja han­ka­liin­kin ongel­miin. Poik­keuk­set­ta he kaik­ki ovat teh­neet kovan työn tuon tai­don saa­vut­taak­seen ja sitä kehittääkseen.

    Var­mas­ti näin, mut­ta heil­lä on täy­ty­nyt olla riit­tä­vä poh­jal­la ole­va lah­jak­kuus, min­kä varaan ja min­kä avul­la raken­taa oma kehittyminen.

    Pii­le­vä lah­jak­kuus, joka ei näy työn­te­ko­na, ei ole lahjakkuutta.

    Tot­ta­kai se on lah­jak­kuut­ta. Mie­le­tön väi­te. Jos puhun vain omal­ta koh­dal­ta­ni, niin osa­sin esi­mer­kik­si las­kea suu­ri­nu­me­roi­sia pääs­sä­las­ku­ja jo alle kou­lui­käi­se­nä. Tes­ta­sin nyt ensim­mäis­tä ker­taa use­aan vuo­teen, että kyke­nen yhä, tosin inho­sin sitä, ja sain oikean tulok­sen seu­raa­vas­ta 5793x673. Täl­lai­ses­ta puhu­mi­ses­sa on muu­ten ylei­ses­ti jon­kin­lai­nen yli­mie­li­syy­den, nar­sis­min ja vas­ten­mie­li­syy­den stig­ma ja häpeä.

    Yksi moti­voin­ti liit­tyy sii­hen, että huo­maa ole­van­sa aihees­sa hyvä – ver­rok­ki­ryh­mään­sä näh­den. Tämä on aina­kin minun voi­mak­kain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vastaan.

    Kuten em. gra­dun sitee­raa­mis­ta useis­ta tut­ki­muk­sis­ta käy ilmi, niin taso­ryh­mät kohot­ta­vat moti­vaa­tio­ta ja minä­ku­vaa alem­mis­sa taso­ryh­mis­sä. Näin usei­den tut­ki­muk­sis­ta valossa.

    Kävin tätä israe­li­lais­ta tut­ki­mus­ta tar­kem­man kam­man kans­sa lävit­se, sekä etsin hie­man sen saa­maa aka­tee­mis­ta palau­tet­ta. Pidän sitä nyt aika bia­soi­tu­nee­na, lai­naan otteen “one of the pro­ject developer’s main goals” was to demon­stra­te that place­ment of stu­dents in mixed-abi­li­ty clas­ses was not det­ri­men­tal (p 550). … the loss in achie­ve­ments of the stron­ger stu­dents was negli­gible. Demon­stra­ting this result was one of the pro­ject deve­lo­pers’ main goals.

    Que? Vas­taus tie­det­tiin jo kysy­mys­tä kysyt­täes­sä! “Tut­ki­muk­seen” myös liit­tyi tut­ki­muk­sen luok­kien opet­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen “works­hop­pei­hin”, jois­sa he sai­vat asen­ne­kas­va­tus­ta ja tie­don­an­toa hete­ro­gee­nis­ten ope­tus­ryh­mien eduis­ta ja hyvis­tä puolista.
    Haluai­sin näh­dä ne tes­tit, joil­la he sai­vat numee­ri­set tulok­sen­sa. Ne voi­si­vat ker­toa aika pal­jon, mut­ta sitä mate­ri­aa­lia ei hei­dän tut­ki­muk­sen­sa yhtey­des­tä netis­tä löydä.
    Haluai­sin myös tar­kat tie­dot osal­lis­tu­neis­ta kou­luis­ta ja nii­den ylei­ses­tä suo­ri­tus­ta­sos­ta ja sen vaih­te­luis­ta. Jos ver­taan SYK:ta ja Jako­mäen ylä­kou­lua, niin voin todis­taa ihan min­kä tahan­sa biak­sen. Tämän biak­sen epäi­le­mi­nen on aiheel­lis­ta, kos­ka nämä israe­li­lai­set tut­ki­jat oli­vat kir­joit­ta­neet auki, min­kä tulok­sen he ennal­ta toi­voi­vat tut­ki­muk­ses­taan saa­van­sa, ja oli­vat otta­neet myös opet­ta­jat asen­ne­kas­va­tet­ta­vik­si ole­maan val­mii­ta otta­maan tämä tulos vas­taan. Lue lisää tääl­tä, tie­de­mies myös: http://academic.sun.ac.za/mathed/malati/Files/TAP.pdf

    Täs­tä toi­ses­ta kyse­ly­tut­ki­muk­ses­ta kos­kien oppi­lai­den minä­ku­vaa, jota tie­de­mies sitee­ra­si vää­rin, niin se oli koh­dis­tet­tu 8.–12. luo­kan oppi­lail­le. Eli Suo­meen muun­taen kol­mel­ta vii­mei­sel­tä vuo­del­taan lukio­lai­sil­le. Tämän tut­ki­muk­sen anta­ma nega­tii­vi­nen sig­naa­li oli, että ylim­män ryh­män hei­kom­pien itse­tun­to las­ki, vaik­ka osaa­mi­nen para­ni. Alku­pe­räi­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa tämä oli eri­tel­ty suku­puo­lit­tain, mut­ta tämä teki­jä on gra­dus­sa häi­vy­tet­ty, kos­ka ei halu­ta ottaa suku­puo­leen kan­taa ja on las­ket­tu kei­no­te­koi­nen kes­kiar­vo. Lai­naus: Lynn M. Mul­keyn ja hänen kol­le­goi­den tut­ki­muk­ses­sa alim­paan taso­ryh­mään kuu­lu­mi­nen ja ylim­pään taso­ryh­mään kuu­lu­mi­nen on jaet­tu edel­leen kah­teen osaan suku­puo­len mukaan. Täs­sä tut­ki­muk­ses­sa ei syven­ny­tä suku­puo­len aiheut­ta­miin eroi­hin, joten muut­tu­jat on yhdis­tet­ty otta­mal­la tyt­tö­jen ja poi­kien arvo­jen kes­kiar­vo. Kes­kiar­von otta­mi­nen aiheut­taa har­haa, mikä­li tyt­tö­jä ja poi­kia on Mul­keyn tut­ki­muk­sen poh­ja-aineis­tos­sa eri mää­rä. Muut­tu­jien arvo­ja voi­daan näin ollen pitää lähin­nä suun­taa antavina.
    Voit arva­ta, kum­man suku­puo­len itse­tun­to las­ki enem­män. Onhan meil­lä Suo­mes­sa taso­ryh­miä 10.–12. vuo­si­luo­kil­le, ja ylem­mäs­sä ryh­mäs­sä monen itse­tun­to saa kolauk­sen, kun perus­kou­lua­jan ahke­ruus ei enää rii­tä. Jos tie­de­mies todel­la luki gra­dun ja on tosis­saan sii­tä, mitä ylem­pä­nä sanoo, niin tämä tar­koit­tai­si, että hän ilmei­ses­ti vas­tus­taa “totaa­li­sen tyr­mäyk­sen saa­tu­aan” lukio­ma­te­ma­tii­kan ope­tuk­sen jaka­mis­ta lyhyeen ja pit­kään mate­ma­tiik­kaan, jot­tei pidem­mäs­sä mate­ma­tii­kas­sa huo­nom­min pär­jää­vil­le tule huo­noa itse­tun­toa, “mikä joh­taa opin­to­jen keskeyttämiseen”(sic). Tosin tie­de­mie­hel­lä luo­kat 8.–12. oli­vat muut­tu­neet luo­kik­si 7.–9., sekoit­tuen joten­kin israe­li­lai­sen tut­ki­muk­sen kans­sa ilmei­ses­ti, joten epäi­len edel­leen, ettei hän edes luke­nut koko gradua.
    Kos­ka israe­li­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa ei ollut mitään kos­kien omia mie­li­ku­via jat­ko-opin­to­jen suh­teen (col­le­ges­sa).

    Toki on mui­ta­kin moti­vaa­tion läh­tei­tä kuten innos­ta­va ympä­ris­tö ja haas­ta­vat teh­tä­vät. Kuin­ka­ko­han mer­kit­tä­viä ne ovat ylä­as­tei­käi­sel­le, jol­la on elä­mäs­sään mui­ta­kin haasteita?

    Haas­teel­li­suus on moti­vaa­tion ja kehit­ty­mi­sen edel­ly­tys, riip­pu­mat­ta kai­kes­ta muus­ta ympä­ril­lä tapah­tu­vas­ta. Tuo heit­to­si tun­tuu aika hei­kol­ta yri­tyk­sel­tä kier­tää point­ti, johon et tun­nu löy­tä­vän vas­taus­ta. Viit­taan esi­mer­kik­si aiem­paan ver­tauk­seen klas­si­sen musii­kin tai­ta­jas­ta, joka opis­ke­li­si 12 vuot­ta alkei­ta päi­väs­tä toiseen.

  62. Mie­les­tä­ni jako kou­lus­sa sen suh­teen mitä kukin voi oppia on erit­täin hyö­dyl­li­nen. Olin kou­lus­sa mate­ma­tii­kas­sa (ylä­as­teel­la) ja englan­nis­sa (lukio­sa) laajassa/edistyneiden ryh­mäs­sä. Mati­kas­sa en pit­käs­ty­nyt kuo­li­aak­si, ja englan­nis­sa taas olin moti­voi­tu­neem­pi oppi­maan, ettei minua pot­kit­tai­si pois tasoryhmästä. 

    On kui­ten­kin huo­mat­ta­va, että jako ei mene niin että yksi oppiia kaik­kea ja toi­nen ei mitään, niiin kuin tuo Sak­san kou­lu­mal­li tekee. Todel­li­suu­des­sa yksi on hyvä mati­kas­sa, toi­nen äikäs­sä, kol­mas lii­kun­nas­sa jne, ja koko kou­lus­sa on vain pari sel­lais­ta jot­ka avat lah­jak­kai­ta kai­kis­sa oppiaineissa. 

    Ahke­ruus sen sijaan jakaa ihmi­set koko­nai­suu­des­saan ryh­miin, ja perus­kou­lus­sa voi olla 10 oppi­las kai­kes­sa pel­käl­lä ahke­ruu­del­la. Mut­ta voi olla myös 10 oppi­las teke­mät­tä mitään, ja täl­löin ei opi teke­mään menes­tyk­sen eteen työ­tä. Molem­mat voi­vat aiheut­taa ongel­mia jat­kos­sa. (se ahke­ra tör­mää vii­meis­tään yli­opis­tos­sa sii­hen, että ulkoa oppi­mi­nen ei rii­tä. ja se toi­nen tote­aa että ei ymmär­rä­kään kaik­kea heti)

    Eli pitäi­si olla kou­lun sisäl­lä mah­dol­li­suus jakaa poruk­kaa. Ehdo­tuk­se­ni on muo­dos­taa vaik­ka mate­ma­tiik­ka­luok­ka, kie­li­luok­ka jne. Lah­jak­kuus jos­sain asias­sa mie­les­tä­ni näkyy yleen­sä jo hyvin nuo­re­na. Ja yleen­sä kaik­ki ovat jos­sain lah­jak­kai­ta, eli jos jokai­nen oppi­las arvioi­tai­siin lah­jak­kaak­si jos­sain osa-alu­ees­sa, saa­tai­siin tasa-arvoi­nen, mut­ta kui­ten­kin kes­ki­mää­rin lah­jak­kail­le (=kai­kil­le) parem­min sopi­va ryhmäjako.

    Idea oli­si siis että esim mate­ma­tiik­ka­luo­kal­la matik­kaa vain yksin­ker­tai­ses­ti ope­tet­tai­siin nopeam­mas­sa tah­dis­sa ja/tai syväl­li­sem­min, lisä­tun­te­ja ei tar­vit­si­si, kos­ka ei tar­vit­si­si huo­leh­tia että se hän­nän­huip­pu ei pysy muka­na. Mui­ta ainei­ta ope­tet­tai­siin kuten nykyäänkin.

    Super­lah­jak­kaal­le voi­si antaa luvan osal­lis­tua mui­den luok­kien muka­na laa­jem­mil­le kurs­seil­le. Huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa kuin vain hypä­tä joku luok­ka koko­nai­suu­des­san yli, mikä on nyky­ään ainut kei­no ede­tä nopeam­min. Täl­löin toki ryh­mä­ko­ko laa­jas­sa ryh­mäs­sä kas­vaa, mut­ta kos­ka siel­lä ei ole nii­tä hei­kom­pia oppi­lai­ta, niin se ei haittaa.

    Ja super­lais­kat voi­tai­siin pot­kia lah­jak­kai­den ryh­mäs­tä taval­li­seen. Mut­ta voi­sin kuvi­tel­la että laa­jas­ta oppi­mää­räs­tä taval­li­seen siir­ty­mi­nen moti­voi­si lais­ki­mus­ta oppi­maan. Ja laa­jas­ta nor­maa­liin oppi­mää­rään siir­ty­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti kevyem­pi toi­mi kuin luo­kal­le jättäminen.

  63. Sekä taso­ryh­mä­ajat­te­lus­sa että perus­kou­lu­mal­lis­sa on hyvät ja huo­not puo­len­sa. Ehkä jon­kin­lai­nen syn­tee­si näis­tä oli­si paras vaihtoehto.

    Eri­tyi­sen lah­ja­kaal­le oppi­laal­le suo­ma­lai­nen perus­kou­lu on lähin­nä tilai­suus ope­tel­la sie­tä­mään itsel­leen yhden­te­ke­vää ohjel­maa (laa­jem­min: yhteis­kun­taa) ja tule­maan toi­meen yhtei­sös­sä, joka koos­tuu hyvin eri­lai­sis­ta ihmi­sis­tä kuin itse on. Vaik­ka kaik­ki lah­jak­kaat eivät ilmei­ses­ti tätä tilai­suut­ta hyö­dyn­nä, sen pois­ta­mi­nen kar­si­noi­mal­la lah­jak­kaat jo läh­tö­koh­tai­ses­ti omaan yhtei­söön­sä ei vai­ku­ta minus­ta hyväl­tä aja­tuk­sel­ta. Ei eten­kään tuo­ta az:n ansiok­kaas­sa teks­tis­sään esit­tä­mää taus­taa vas­ten, jon­ka mukaan lah­jak­kain 5% tuli­si val­jas­taa teke­mään tär­kei­tä yhteis­kun­nal­li­sia pää­tök­siä ja edis­tyk­sel­lis­tä tie­det­tä. Yhteis­kun­nan jäse­nis­tä suu­rin osa ei ole huip­pu­lah­jak­kai­ta, ja voi­dak­seen raken­taa hyvää yhteis­kun­taa, on kyet­tä­vä jos­sain mää­rin ymmär­re­tä­mään ja samas­tu­maan taval­li­sen ihmi­sen elä­mään, sekä tajua­maan oma poikkeavuutensa.

    Lah­jat­to­mam­mil­le ja vähem­män moti­voi­tu­neil­le (huo­no kou­lu­me­nes­tys voi joh­tua jom­mas­ta kum­mas­ta) uskon ole­van pel­käs­tään etua sii­tä, että samas­sa kou­lus­sa opis­ke­lee myös erit­täin lah­jak­kai­ta ja moti­voi­tu­nei­ta ihmi­siä. Itse asias­sa täs­tä lie­nee etua kai­kil­le muil­le pait­si huip­pu­lah­jak­kail­le itsel­leen. Mitä homo­gee­ni­sem­paa oppi­la­sai­nes on pär­jää­mi­sen­sä suh­teen, sitä hel­pom­paa on lais­kis­tua hen­ki­ses­ti ja olla pyr­ki­mät­tä parem­paan suo­ri­tuk­seen. Jos jou­kos­sa on lah­jak­kai­ta, mui­den­kin tekee mie­li pyr­kiä parhaaseensa.

    Toi­saal­ta on kyl­lä sylet­tä­vää tuh­laus­ta istut­taa lah­jak­kai­ta ihmi­siä tun­nis­ta toi­seen luo­kas­sa, jos­sa hei­dän näkö­kul­mas­taan ei tapah­du mitään kiin­nos­ta­vaa. Osa rea­goi tähän häi­ri­köi­mäl­lä, toi­set sul­keu­tu­mal­la. Mis­sään tapauk­ses­sa täl­lai­nen koh­te­lu ei ole oikeu­den­mu­kais­ta, ja jois­sa­kin tapauk­sis­sa voi­daan suu­ren­te­le­mat­ta jopa sanoa, ettei se ole ihmi­sar­vois­ta. Kyse on kui­ten­kin osan koh­dal­la vuo­sia jat­ku­vas­ta, joka­päi­väi­ses­tä piinasta.

    Nykyi­ses­sä perus­kou­lus­sa ope­tus­ryh­mät on muo­dos­tet­tu oppi­lai­den syn­ty­mä­vuo­den mukaan. Entä jos ne muo­dos­tet­tai­siin joka ainees­sa erik­seen oppi­lai­den osaa­mis­ta­son mukaan? Kou­lus­sa, jos­sa on ala- ja ylä­kou­lu, siis yhdek­sän vuo­si­kurs­sia, ja jokai­ses­sa vaik­ka­pa kak­si rin­nak­kais­luok­kaa, on yhteen­sä 18 ope­tus­ryh­mää pakol­li­sis­sa aineis­sa. Jos nuo ryh­mät muo­dos­tet­tai­siin oppi­lai­den tason mukaan, saa­tai­siin huo­mat­ta­van laa­ja vali­koi­ma eri­ta­sois­ta aineo­pe­tus­ta. Jos vie­lä lukion oppi­mää­rät­kin ympät­täi­siin samaan kou­luun, luo­tai­siin niin eri­tyis­lah­jak­kail­le kuin kai­kil­le muil­le­kin tapa suo­rit­taa perus­kou­lu tah­dis­sa, jos­sa ainoas­taan oma poten­ti­aa­li ja moti­vaa­tio rajoit­ta­vat ete­ne­mis­tä. Kaik­ki oli­si­vat edel­leen fyy­si­ses­ti samas­sa kou­lus­sa eikä ketään luo­ki­tel­tai­si pysy­väs­ti ja kai­ken­kat­ta­vas­ti “lah­jak­kaak­si” tai “ali­suo­riu­tu­jak­si”, vaan todel­li­nen menes­tys rat­kai­si­si jokai­ses­sa ainees­sa erik­seen, ja oppi­las oli­si ainoas­taan niin hyvä kuin oma, vii­mei­sin koe­tu­lok­sen­sa. Jäyk­kien taso­luok­kien ja ‑kou­lu­jen ongel­ma­han on osak­si sii­nä, että nii­hin hae­taan ja pääs­tään vain ker­ran. Dynaa­mi­sis­sa taso­ryh­mis­sä kokoon­pa­noa voi­si päi­vit­tää koe­tu­los­ten perus­teel­la vaik­ka kak­si ker­taa vuodessa.

    Täl­lai­nen sys­tee­mi pal­ve­li­si sitä­kin ryh­mää, joka on yhdes­sä tai kah­des­sa ainees­sa lah­jak­kai­ta mut­ta muis­sa aineis­sa kes­ki­ta­soa. Eril­li­set lah­jak­kai­den kou­lut voi­si­vat olla täl­le ryh­mäl­le lii­an haas­ta­via ja sik­si epä­mo­ti­voi­va ympäristö.

    1. kan­nat­taa kui­ten­kin muis­taa, että meil­lä anne­taan super­lah­jak­kuuk­sil­le eril­lis­tä kou­lun ulko­puo­lis­ta kou­lu­tus­ta sekä urhei­lus­sa että musii­kis­sa. Mik­si ongel­mat, jot­ka väis­tä­mät­tä seu­rausi­vat eril­li­sen mate­ma­tii­kan ope­tuk­ses­ta huip­pu­lah­jak­kail­le, eivät ilme­ne urhei­lun ja musii­kin alal­la ja mik­si ne hyö­dyt, joi­ta musii­kin ja urhei­lun alal­la lah­jak­kuuk­sien kiu­lu­tuk­ses­ta koi­tu­vat, eivät koi­tui­si matematiikassa?

  64. Lau­ri R: Eli pitäi­si olla kou­lun sisäl­lä mah­dol­li­suus jakaa poruk­kaa. Ehdo­tuk­se­ni on muo­dos­taa vaik­ka mate­ma­tiik­ka­luok­ka, kie­li­luok­ka jne. 

    Peri­aat­tees­sa tämä on hyvä idea, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti empii­ri­nen evi­dens­si ei tue sitä, että “yksi on hyvä yhdes­sä, toi­nen toi­ses­sa”. Lii­kun­ta ja kuvaa­ma­tai­to ilmei­ses­ti liik­ku­vat jon­kin ver­ran pie­nil­lä (mut­ta posi­tii­vi­sil­la) kor­re­laa­tioil­la, mut­ta ylei­ses­ti kaik­kien lukuai­nei­den menes­tyk­sel­lä on voi­ma­kas kor­re­laa­tio keskenään.

    Heik­ko oppi­las on usein heik­ko aika lail­la kai­kes­sa, vah­va oppi­las vah­va kai­kes­sa. Tämän lisäk­si kou­lun pitää pys­tyä tuke­maan nii­tä eri­tyis­ta­pauk­sia, joil­la on voi­mak­kaas­ti kes­kit­ty­nyt lah­jak­kuus (mate­maa­tik­ko hei­koil­la kie­lel­li­sil­lä val­miuk­sil­la, kuu­den kie­len puhu­ja ilman mate­maat­ti­sia valmiuksia).

    Mihin siis pitäi­si men­nä sen oppi­laan, jol­la on kym­pit sekä kie­lis­sä että mate­maat­ti­sis­sa aineissa?

    Toden­nä­köi­ses­ti parem­pi oli­si jär­jes­tää aine­koh­tai­sia taso­ryh­miä. Näin on jois­sa­kin pai­kois­sa ylei­sim­pien ainei­den koh­dal­la teh­ty­kin. Täl­löin sama oppi­las voi olla vaik­ka­pa mate­ma­tii­kas­sa par­hai­den ryh­mäs­sä, äidin­kie­les­sä kes­ki­ryh­mäs­sä ja lii­kun­nas­sa pul­la­mös­sö­jen jou­kos­sa pon­nis­te­le­mas­sa ylöspäin.

    Osit­tain kou­lu­jen pai­not­tei­suu­det­kin ovat ihan fuu­laa. Esi­mer­kik­si SYK on kie­li­pai­not­tei­nen kou­lu, vaik­ka mita­tut tulok­set ovat hyviä myös mate­maat­ti­sis­sa aineis­sa. Samoin monet musiik­ki­pai­not­tei­set kou­lut ovat hyviä oppi­mis­tu­lok­sil­taan, vaik­ka musiik­kia ei mita­ta. Ehkä joku jos­kus vie­lä perus­taa ihan rei­lus­ti opis­ke­lu­pai­not­tei­sen koulun…

  65. Top tyk­kä­nään. Minun ennak­ko­luu­lo­ni sai ison iskun, kos­ka tut­ki­mus meni täy­sin vas­taan minun ennak­ko­luu­loa­ni. Pidin aiem­min itses­tään­sel­vyy­te­nä että taso­ryh­mil­lä on vain posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia, kos­ka olen itse opis­kel­lut taso­ryh­mäs­sä ylä­as­teen aika­na. Olin tosin luo­kan par­haim­mis­toa, joten en ollut tul­lut aja­tel­leek­si mah­dol­lis­ta nega­tii­vis­ta vai­ku­tus­ta ylim­män ryh­män heikoimpiin.

    Olen huo­lis­sa­ni täs­tä poru­kas­ta, kos­ka he ovat se poruk­ka jota mar­gi­naa­lis­sa kou­lu­te­taan tai jäte­tään kou­lut­ta­mat­ta niin, että sii­tä todel­la on hyö­tyä. Lisäk­si kes­ki­ryh­män tulok­set oli­vat heikommat.

    Az teki kii­tet­tä­vää työ­tä läh­de­kri­tii­kin osal­ta. En sel­vit­tä­nyt taus­to­ja tark­kaan. Jou­dun luke­maan niin pal­jon teks­te­jä etten ehdi sen tason kri­tiik­kiin itse.

  66. Vihe­rins­si: Jos asi­aa läh­de­tään lähes­ty­mään ide­aa­lis­ta päin, niin jokai­sel­la oppi­laal­la on kak­si olen­nais­ta muut­tu­jaa kus­sa­kin asias­sa: moti­vaa­tio ja valmiudet.

    Ja jos puhu­taan oppi­mis­tu­lok­sis­ta, niin tie­ten­kin tohon lisä­tään opet­ta­jan moti­vaa­tio ja val­miu­det, ope­tus­me­to­di, koko ins­tu­tio­naa­li­nen ympä­ris­tö, jne. Mis­tä pää­sen tähän:

    az: Que? Vas­taus tie­det­tiin jo kysy­mys­tä kysyt­täes­sä! “Tut­ki­muk­seen” myös liit­tyi tut­ki­muk­sen luok­kien opet­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen “works­hop­pei­hin”, jois­sa he sai­vat asen­ne­kas­va­tus­ta ja tie­don­an­toa hete­ro­gee­nis­ten ope­tus­ryh­mien eduis­ta ja hyvis­tä puolista.

    Kun mä en nyt oikein tajua mikä täs­sä on ongel­ma. Jos halu­aa tut­kia miten taso­ryh­mät, jot­ka siis mää­räy­ty­vät oppi­laan tason mukaan, niin minus­ta on ihan kos­her taval­laan eli­mi­noi­da bias­ta joka tulee opet­ta­jien asen­tei­den kaut­ta. Jos tuol­la taval­la saa eri tulok­sia, niin eikö se ker­ro sii­tä että kyse nime­no­maan ei ole taso­ryh­mis­tä sinän­sä vaan miten nii­tä ope­te­taan ja että taso­ryh­mät itses­sään vai­kut­ta­vat opet­ta­jien odo­tuk­siin, työs­ken­te­ly­ta­poi­hin, tms.?

    Sem­min­kin kun az:n lai­naa­mas­sa rap­pa­ris­sa tode­taan yhteenvedossa:

    Both sides of the deba­te tend to com­pa­re the weak­nes­ses of the oppo­sing sys­tem to their own best prac­ti­se. Evi­dence sug­gests that poor outco­mes for stu­dents in low strea­med clas­ses are lin­ked to admi­ni­stra­ti­ve, atti­tu­di­nal, beha­viou­ral and social fac­tors, which means that low-stream clas­ses are pos­sibly more like­ly to encoun­ter poor teac­hing than high streams. The theo­re­tical advan­ta­ges of sui­ting teac­hing to the level of the stu­dents, and making the job of the teac­her easier, may, in fact make the teac­her less apt to meet the needs of the ran­ge of abi­li­ty levels in the class. Ove­rall, though, the­re is con­si­de­rable evi­dence accu­mu­la­ting for each side of the debate…

    Viewing instruc­tio­nal prac­tices as ine­vi­tably lin­ked to eit­her same or mixed abi­li­ty clas­ses may pre­vent schools from imple­men­ting impro­ve­ments to their cur­rent sys­tem. Given that deca­des of deba­te have fai­led to show major effects of eit­her same-abi­li­ty or mixed-abi­li­ty grou­ping, it is like­ly that the­re are more impor­tant fac­tors deter­mi­ning how mat­he­ma­tics is learnt. It may be more pro­duc­ti­ve to research ways to impro­ve the teac­hing of mat­he­ma­tics in any classroom.

    Ylei­ses­ti ottaen, jos jos­sain kysy­myk­ses­sä on rut­kas­ti evi­dens­siä puo­les­ta ja vas­taan, niin toden­nä­köi­ses­ti kysy­mys­tä pitää muuttaa.

  67. Ok. Olen sitä miel­tä, että lah­jak­kaat pitää huo­mioi­da ope­tuk­ses­sa. Sii­tä olen eri miel­tä (jon­kun kans­sa, jos joku nyt on tätä miel­tä), että lah­jak­kaat pitää eris­tää vähem­män lah­jak­kais­ta tai edes erot­taa omak­si ryh­mäk­seen. Täl­lä en vie­lä tar­koi­ta lukion pit­kää ja lyhyt­tä mate­ma­tiik­kaa — se ei nyt vie­lä niin hir­veäs­ti erot­te­le. Pitää myös ottaa huo­mioon, että lap­set kehit­ty­vät eri nopeuk­sil­la. Olen aika var­ma, että minul­le oli hyö­tyä olla maa­seu­tu­lu­kio­luo­kan prii­mus mati­kas­sa. Sii­nä vai­hees­sa en var­maan oli­si edes pär­jän­nyt itseä­ni lah­jak­kaam­mil­le Päi­vö­lä­läi­sil­le (sil­loin en tosin ollut pai­kas­ta edes kuul­lut). Minä tosin tai­dan olla ainoa täs­sä blo­gis­sa, joka ei tyl­sis­ty­nyt kou­lun mati­kan tun­nil­la… 🙂 Yksi syy tai­taa olla lukio­ni sil­loi­ses­sa erin­omai­ses­sa mate­ma­tii­kan opettajassa. 

    Voin muu­ten kään­tää tuon klas­si­sen musii­kin soit­ta­jan esi­mer­kin myös toi­sin. Olet­te­ko kuul­leet niis­tä, joi­den mukaan asteik­ko­ja oli heti niin help­po soit­taa, ettei nii­tä jak­sa­nut pahem­min har­joi­tel­la? Ja tämän tyl­syy­den vuok­si maa­il­ma menet­ti huip­pu­muusi­kon. Lah­jak­kuu­den tai lah­jat­to­muu­den käsi­tet­tä käy­te­tään jos­kus lei­ma­na, jon­ka annam­me lii­ak­si mää­rä­tä ajat­te­luam­me. Minul­la kes­ti muu­ta­ma vuo­si­kym­men taju­ta että voi­sin oppia lau­la­maan riit­tä­väs­ti sitä har­joit­te­le­mal­la, vaik­ka ala-asteen opet­ta­ja­ni toi­sin yrit­ti usko­tel­la. On sel­vää että van­ha sanon­ta lah­jat­to­mien har­joit­te­lus­ta on juu­ri toi­sin päin: vain lah­jak­kaat harjoittelevat. 

    Osmon ver­tauk­seen urhei­li­joi­den ja muusi­koi­den eri­tyis­kou­lu­tuk­ses­ta: on var­maan niin, ettei aina­kaan huip­pu-urhei­li­jois­sa ole enää mon­taa­kaan, joka ei oli­si käy­nyt urhei­lu­pai­not­teis­ta kou­lua (myön­nän: mutua). Minä näen amma­tis­sa­ni pal­jon mate­maat­ti­ses­ti lah­jak­kai­ta yli­opis­to-opis­ke­li­joi­ta. Jos­tain syys­tä vain har­vat heis­tä ovat käy­neet mitään mate­maat­tis­ta eri­tyis­lu­kio­ta. En tie­dä mik­si nuo matik­ka­lu­kio­lai­set eivät pää­dy suu­rin jou­koin opis­ke­le­maan esim. fysiik­kaa. No, täs­tä­kin voi var­maan vetää joh­to­pää­tök­sen molem­piin suun­tiin, kuten tpyy­luo­ma mainitsi. 

    Lah­jak­kail­le annet­tu­jen lisä­teh­tä­vien ei muu­ten tar­vit­se olla sitä seu­raa­van vuo­den aineis­toa. Tyt­tä­rel­lä­ni tuli nel­jän­nel­lä luo­kal­la vas­taan koor­di­naa­tis­to, jol­loin ope­tin hänel­le suun­ta­vek­to­rin käsit­teen. Täs­tä voi laa­jen­taa vaik­ka­pa miet­ti­mäl­lä, mitä las­ku­toi­mi­tuk­sia vek­to­reil­la voi­si teh­dä. Voi­si­ko lah­jak­kail­le antaa tämän kal­tai­sia lisä­teh­tä­viä, ilman että heil­le yri­tet­täi­siin opet­taa perus­kou­lun yhdek­sän vuo­den oppi­mää­rä kuu­des­sa vuodessa?

  68. az: Jos tie­de­mies todel­la luki gra­dun ja on tosis­saan sii­tä, mitä ylem­pä­nä sanoo, niin tämä tar­koit­tai­si, että hän ilmei­ses­ti vas­tus­taa “totaa­li­sen tyr­mäyk­sen saa­tu­aan” lukio­ma­te­ma­tii­kan ope­tuk­sen jaka­mis­ta lyhyeen ja pit­kään matematiikkaan

    En pahas­tu sii­tä, että täl­lais­ta kir­joi­te­taan, kos­ka se ei lop­pu­jen lopuk­si mil­lään taval­la tosia­sial­li­ses­ti kos­ke minua. Sen­si­jaan ihmet­te­len kovas­ti tar­vet­ta tuo­da täl­lai­sia täy­sin älyt­tö­miä ja yliam­pu­via “argu­ment­te­ja” keskusteluun. 

    Kri­tiik­ki tut­ki­muk­ses­ta oli ihan hyvää. Minä en kui­ten­kaan ole näh­nyt yhtään ainut­ta vaka­vas­tio­tet­ta­vaa tut­ki­mus­ta aihees­ta, ja ennen tätä — ilmei­ses­ti jos­sain mää­rin tie­ten­kin kysee­na­lais­ta — tut­ki­mus­ta johon sil­mäil­len tutus­tuin, olin täy­del­li­ses­ti ennak­ko­luu­lo­je­ni varassa. 

    Ihmi­nen, joka ei pun­nit­se ennak­ko­luu­lo­jaan kun näkee sitä vas­taan käy­vän tut­ki­mus­tu­lok­sen, ei ole kovin vaka­vas­tio­tet­ta­va ajat­te­li­ja. En nyt tar­koi­ta sitä, että yksi tut­ki­mus kaa­taa mon­ta tut­ki­mus­ta, vaan sitä, että yksi tut­ki­mus aset­taa pelk­kään mutu-ajat­te­luun perus­tu­van käsi­tyk­sen kyseenalaiseksi.

    Yri­tys syyt­tää minua jon­kin­lai­sis­ta äärim­mäi­sis­tä vas­tak­kai­sis­ta mie­li­pi­teis­tä sil­lä perus­teel­la että tote­sin aiem­man jyr­kän mie­li­pi­tee­ni (kan­na­tin, ja osin toki kan­na­tan edel­leen­kin, taso­ryh­miä, mut­ta en yhtä ehdot­to­mas­ti kuin ennen), on sitä­kin epä­miel­lyt­tä­väm­pi argu­men­toin­nin tapa. 

    Olin kyl­lä tie­tys­ti mie­lis­sä­ni sii­tä, että kysei­nen tut­ki­mus kriit­ti­ses­ti tuli näin käsi­tel­tyä, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti kir­joi­tuk­sen sävy saa minut usko­maan että kri­tiik­ki on mitä ilmei­sim­min pahem­min bia­soi­tu­nut­ta kuin se, että minä sat­tu­mal­ta (etsi­mät­tä) tör­mä­sin tähän tut­ki­muk­seen joka oli ennak­ko­luu­lo­je­ni vastainen.

    Tämä saa minut kyl­lä myös las­ke­maan huo­mat­ta­vas­ti nimi­merk­ki Az:n sub­jek­tii­vis­ta uskot­ta­vuut­ta muis­sa­kin asiois­sa. Tämä on sää­li sik­si­kin, että hän on esit­tä­nyt terä­vää, jos koh­ta asial­li­suu­den rajo­ja hipo­vaa kri­tiik­kiä niin monis­ta asiois­ta mie­len­kiin­toi­sil­la tavoilla.

  69. Ikä­vää, jos koit kri­tii­kin sosi­aa­li­sel­la tasol­la. Se oli tar­koi­tet­tu asia­ta­soi­sek­si. Tämä­kin ker­taus käy­dys­tä kes­kus­te­lus­ta ja osin epis­te­mo­lo­gi­nen poh­din­ta on tar­koi­tet­tu asia­ta­soi­sek­si, joten voit­ko mah­dol­li­ses­ti osoit­taa, mis­sä menen vikaan asia­ta­sol­la. (Oli­sin lähet­tä­nyt tämän mie­luus­ti säh­kö­pos­til­la, jos oli­sin tien­nyt osoit­tee­si. S‑posti kun on vähem­män sosi­aa­li­ses­ti latau­tu­nut ympä­ris­tö. Enkä tie­dä, onko täl­lä muil­le juu­ri mie­len­kiin­toa. Toi­voi­sin, että viit­sit lukea tämän aja­tuk­sel­la. Jot­kut asiat perus­te­lin tar­koi­tuk­sel­la väsyt­tä­vään läpi­ko­tai­suu­teen asti, vähen­tääk­se­ni vää­ri­nym­mär­rys­ten mahdollisuutta.)

    Väi­tät argu­ment­tia­ni kos­kien lukion pit­kää ja lyhyt­tä mate­ma­tiik­kaa täy­sin älyt­tö­mäk­si ja yliam­pu­vak­si, mut­ta et kom­men­toi miten­kään var­si­nais­ta kri­tiik­kiä­ni, jol­la tämän perus­te­len. Eli täs­tä syys­tä, vie­lä ker­ra­ten: Ensim­mäi­ses­tä kom­men­tis­ta­si läh­tien, tie­de­mies, oli kes­kei­nen perus­tee­si se, että ylem­mäs­sä ryh­mäs­sä hei­kom­min suo­riu­tu­vien käsi­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta las­kee. Kir­joi­tat tämän sel­vin­neen israe­li­lai­ses­ta tut­ki­muk­ses­ta. Israe­li­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa ei tätä tema­tiik­kaa kui­ten­kaan tut­kit­tu. Viit­taat tähän useam­man ker­ran nime­no­maan israe­li­lai­sen tut­ki­muk­sen osal­ta (“luo­kat 7–9”). Kuten kor­ja­sin sinua useam­man ker­ran, niin tätä tema­tiik­kaa tut­kit­tiin aivan toi­ses­sa gra­dun viit­taa­mas­sa tut­ki­muk­ses­sa, ja sii­nä koh­de­ryh­mä­nä oli­vat luo­kat 8.–12. eivät 7.–9.. Luo­kat 10.–12. vas­taa­vat suo­ma­lais­ta lukio­ta. Täs­sä tut­ki­muk­ses­sa nime­no­maan tyt­tö­jen käsi­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta las­ki. Tämä ilmiö tun­ne­taan hyvin myös Suo­mes­ta, se on yleis­maa­il­mal­li­nen. Tut­ki­muk­ses­sa ei myös­kään todet­tu “opin­to­jen kes­keyt­tä­mis­tä”, kuten useam­man ker­ran tois­tat, vaan tut­kit­tiin oppi­lai­den asen­tei­ta jat­ko-opis­ke­lun suh­teen. Tämän gra­dun teki­jä alle­vii­vaa, jot­ta sii­tä ei syn­tyi­si väärinkäsitystä.

    Näi­den poh­jal­ta kysyn, että jos todel­la luit gra­dun, ja jos kri­tiik­ki­si kos­kee nime­no­maan tätä itse­tun­non heik­ke­ne­mis­tä, kuten aina­kin nel­jään eri ker­taan tois­tat vies­teis­sä­si, ja tut­ki­mus johon viit­taat kos­ki tosia­sial­li­ses­ti luok­kia 8.–12., eikä 7.–9. ja itse­tun­non heik­ke­ne­mi­nen hei­jas­tui col­le­ge-opin­to­ja kos­kien, niin vas­tus­tat­ko täl­tä poh­jal­ta lukion pit­kää mate­ma­tiik­kaa? Jos käyt tämän argu­men­taa­tion lävit­se asia­ta­sol­la, niin onko kär­jis­tet­ty kysy­mys todel­la­kin täy­sin äly­tön ja yliam­pu­va? Ilmiöl­lä on nimit­täin vas­ta­pa­rin­sa Suo­men lukioi­den pit­kän mate­ma­tii­kan opis­ke­li­joi­den kes­kuu­des­ta, jos­sa ei niin hyvin pär­jää­vien käsi­tys omia yli­opis­to-opin­to­ja kos­kien heik­ke­nee (tuon gra­dus­sa vii­ta­tun tut­ki­muk­sen col­le­gea vas­taa­va). Hehän ovat se poruk­ka, jos­ta sano­ja­si sitee­ra­ten “ihan hyvät insi­nöö­rit, opet­ta­jat, rivi­tut­ki­jat jne. tule­vat”, ja “joi­den kou­lu­tus­ta taso­ryh­mät hait­taa­vat”. Onko ver­taus todel­la sinus­ta yliam­pu­va? Voit­ko vas­ta­ta tähän asiatasolla? 

    Näi­den gra­dus­sa vii­tat­tu­jen eri tut­ki­mus­ten tois­tu­van sekoit­ta­mi­sen ja vää­rin sitee­ra­mi­sen poh­jal­ta, mihin useam­man ker­ran syyl­lis­tyit, oli mie­les­tä­ni perus­tel­tua kysyä, että luit­ko edes gra­dua? Pidän sinua sen ver­ran fik­su­na, että jos oli­sit gra­dun luke­nut, niin ei ole miten­kään mah­dol­lis­ta, että oli­sit sitä sitee­ran­nut niin vir­heel­li­ses­ti kuin sitee­ra­sit. Ja jos luit gra­dun, niin mik­si useam­mis­ta gra­dus­sa sitee­ra­tuis­ta tut­ki­muk­sis­ta juu­ri tämä israe­li­lai­nen tut­ki­mus vakuut­ti sinut “totaa­li­sen tyr­mäyk­sen” voimalla?

    Nyt vii­mei­sim­mäs­sä kom­men­tis­sa­si toteat tutus­tu­nee­si tähän tut­ki­muk­seen sil­mäil­len. Hyp­pä­sit­kö ylit­se niis­tä tut­ki­muk­sen arvo­la­tau­tu­nei­suu­den ja ennal­ta toi­vo­tut tulok­set ilmai­se­vis­ta koh­dis­ta? Vai tar­koi­tat­ko gra­dua? Mik­si sil­loin jätit kaik­ki vas­tak­kais­ta kan­taa ole­vat tut­ki­muk­set huo­miot­ta ja taker­ruit tähän yhteen?

    Kir­joi­tat ollee­si ennen tähän israe­li­lai­seen tut­ki­muk­seen tutus­tu­mis­ta­si täy­sin ennak­ko­luu­lo­je­si varas­sa ja kui­ten­kin ollee­si jyr­käs­ti ja voi­mak­kaas­ti taso­ryh­mien kan­nal­la ja pitä­nee­si nii­tä itses­tään sel­vyy­te­nä. Toteat, ettet oli­si “kovin vaka­vas­ti otet­ta­va ajat­te­li­ja”, jos et oli­si em. tut­ki­muk­sen myö­tä pun­nin­nut näi­tä ennak­ko­luu­lo­ja­si. Kuin­ka vaka­vas­ti otet­ta­vaa on toi­saal­ta “täy­del­li­sen tyr­mäyk­sen” lail­la muut­taa kan­taan­sa yhden ainoan, nopeas­ti skim­maa­man­sa (ja vää­rin luke­man­sa ja vää­rin sitee­ra­man­sa) tut­ki­muk­sen pohjalta?
    Eikö vaka­vam­paa suh­tau­tu­mis­ta edus­tai­si täl­lai­sis­ta dras­ti­sis­ta joh­to­pää­tök­sis­tä pidät­ty­mi­nen, syvem­pi tutus­tu­mi­nen (“taus­to­jen tar­kis­ta­mi­nen”, jon­ka myön­sit jät­tä­nee­si teke­mät­tä) em. tut­ki­muk­seen ja tutus­tu­mi­nen mui­hin tut­ki­muk­siin? Tai aina­kin jos ei ole aikaa, tai sik­si kun­nes on aikaa, joh­to­pää­tök­sis­tä pidät­ty­mi­nen? Kos­ka olen pitä­nyt sinua suh­teel­li­sen ratio­naa­li­sen ajat­te­li­ja­na, niin ole­tin aluk­si, että olit todel­la koh­dan­nut jotain pai­na­vaa tut­ki­mus­da­taa asian suh­teen, etkä vain halun­nut siten esittää.

    Tämä israe­li­lai­nen tut­ki­mus, nyt kun olen sen taus­toi­neen käy­nyt kat­ta­vas­ti lävit­se, edus­taa mie­les­tä­ni kui­ten­kin hyvin lähei­ses­ti sitä aka­tee­mis­ta meto­do­lo­gis­ta suun­taus­ta (“ymmär­rys­tie­tei­tä”), jos­ta itse, tie­de­mies, kir­joi­tit toi­saal­la (Mar­ko Hami­lon tie­de-blo­gis­sa) taan­noin seuraavasti:

    Tie­de­mies kirjoittaa:
    24. loka­kuu­ta 2012 kel­lo 6.45

    En näe edes pal­joa­kaan syy­tä kri­ti­soi­da rumaa­kaan kie­len­käyt­töä, kos­ka nämä alat ihan oikeas­ti ovat jotain mil­le ei pitäi­si antaa sent­tiä­kään rahaa ja nii­den “tut­ki­jat” pitäi­si lait­taa oikei­siin kou­lu­tus­taan vas­taa­viin töi­hin eli sii­voa­maan ves­so­ja ja pais­ta­maan ham­pu­ri­lai­sia tms.

    Tämä on rumas­ti sanot­tu, tie­dän sen. Näil­le ns ymmär­rys­tie­teil­le on tie­ten­kin jon­kin­lai­nen tilaus, mut­ta ei mis­sään mie­les­sä nyky­muo­dos­saan eikä nykyi­ses­sä laajuudessaan.

    On aivan tur­ha väit­tää että näis­sä “tie­teis­sä” ei oli­si suu­ri, ellei suu­rin osa pelk­kää ilmaa, ja eri­tyi­ses­ti kun puhu­taan nois­ta mar­gi­naa­li­sem­mis­ta kuten suku­puo­len­tut­ki­muk­sis­ta, niin ne ovat mel­kein täyt­tä kuraa.

    “tut­ki­jal­la” on jokin poliit­ti­nen agen­da ja datan teh­tä­vä on sit­ten toi­mia pon­nis­tus­lau­ta­na sil­le, että tätä agen­daa voi­daan hei­jas­tel­la. Mikään data tai aineis­to ei esi­mer­kik­si voi kos­kaan kumo­ta sitä teo­ri­aa jon­ka puit­teis­sa nais­tut­ki­mus­ta teh­dään. Täl­lais­ta ei voi nimit­tää “tie­teek­si”, eikä kyl­lä edes tutkimukseksi. 

    Tämän israe­li­lai­sen tut­ki­muk­sen teki­jät oli­vat jo ennen tut­ki­mus­ta aset­ta­neet pää­mää­räk­seen saa­da ne tulok­set, mit­kä sai­vat. He perus­te­le­vat tätä sel­lai­sin käsit­tein kuin “tasa-arvo, moni­nai­suus jne.”. Etkö oli­si epäil­lyt, että tämä on saat­ta­nut vai­kut­taa koea­se­tel­miin, mit­taus­me­to­dei­hin, jos oli­sit tämän luke­nut tut­ki­muk­sen kuvauk­ses­ta? Ker­ro, jos onnis­tut ne koea­se­tel­mat ym. jos­tain löy­tä­mään. Se tie­to irto­si, että ylin­tä ryh­mää oli meto­do­lo­gi­ses­ti estet­ty osoit­ta­mas­ta osaa­mi­sen­sa kehit­ty­mis­tä tukeu­tu­mal­la homo­gee­ni­seen arvos­te­lu­jär­jes­tel­mään, joten se tulos on nol­la­tu­los, ja usean muun tut­ki­muk­sen kumoa­ma, tut­ki­mus­ten jois­sa on käy­tet­ty hete­ro­gee­nis­ta arvos­te­luas­teik­koa, eli mah­dol­li­suut­ta ede­tä nopeam­min ja pidem­mäl­le, kuten gra­dus­sa­kin viitataan.

    Väi­tät tähän israe­li­lai­seen tut­ki­muk­seen toi­sen tut­ki­muk­sen tulok­set vir­heel­li­ses­ti yhdis­tä­mäl­lä, “että tämä on kovaa dataa sisäl­tä­nyt tulos”, jota sinun “ei ole mitään syy­tä” epäil­lä ja sik­si sinun on “pak­ko tar­kas­taa mie­li­pi­det­tä­si”. Jos lai­tat sivuun ne emoo­tiot, joi­ta ehkä tämä kom­ment­ti­ni ärsyt­tää esil­le, niin eikö ole asia­ta­sol­la hyvin perus­tel­tua tode­ta, että et täs­sä tapauk­ses­sa ollut kovin ratio­naa­li­nen suhtautumisessasi?

    En syy­tä sinua “äärim­mäi­sis­tä vas­tak­kai­sis­ta mie­li­pi­teis­tä”, kos­ka en usko, että oli­sit kir­joit­ta­nut, mitä kir­joi­tit, jos oli­sit oikeas­ti gra­dun tai tämän israe­li­lai­sen tut­ki­muk­sen luke­nut. Tämä sik­si, kos­ka pidän sinua suh­teel­li­sen fik­su­na. Intel­lek­tu­aa­li­nen yli­mal­kai­suus, epä­re­hel­li­syys ja raflaa­vuus ovat ehkä syy­tök­siä, jot­ka voi esit­tää, jos on epämukava.

    Tois­tat edel­leen vii­mei­sim­mäs­sä vies­tis­sä­si kan­ta­si muut­tu­neen. Mitä vas­ten se on muut­tu­nut, mikä sinut on “totaa­li­ses­ti tyr­män­nyt” tai “anta­nut ennak­ko­luu­loil­le­si ison iskun”, jos käyt itse tuon israe­li­lai­sen “ymmär­rys­tie­teel­li­sen” tut­ki­muk­sen lävit­se, jos huo­maat gra­dus­ta, että moti­vaa­tio­ta kos­ke­nut tut­ki­mus oli eri vuo­si­luo­kil­ta ja eri kon­teks­tis­ta, eri tulok­sin kuin mitä huo­li­mat­to­mas­ti ole­tit ja jos luet gra­dus­ta myös niis­tä vas­tak­kai­sis­ta tut­ki­muk­sis­ta, jois­sa saa­tiin eri­lai­sin taso­ryh­mä­jär­jes­te­lyin hyvin­kin posi­tii­vi­sia tuloksia?

    Voin hyvin ymmär­tää, jos koet tämän argu­men­toin­nin epä­miel­lyt­tä­väk­si tai vas­ten­mie­li­sek­si, kuten sanot, mut­ta ole­tan sinun ymmär­tä­vän, että se on asia­ta­sol­la esi­tet­ty, jos niin valitset.

    Minul­la on toki vah­va taus­tal­la ole­va eet­ti­nen ja maa­il­man­kat­so­muk­sel­li­nen bias täs­sä aihees­sa, jon­ka ilmai­sin ensim­mäi­ses­sä kom­men­tis­sa­ni täs­sä ket­jus­sa. Itsel­le­ni ylim­män 1–5% oppi­mis­mah­dol­li­suuk­sien kohen­ta­mi­nen on tär­keä läh­tö­koh­ta, vaik­ka tämä hei­ken­täi­si mui­den oppi­mis­mah­dol­li­suuk­sia, mitä en kat­so sen täy­ty­vän tar­koit­taa. Mut­ta jos niin oli­si, niin hyväk­syi­sin sen. Toteat useam­mas­sa vies­tis­sä yleis­tä­väs­ti alem­pien ryh­mien tulos­ten tip­pu­van, mut­ta jos kat­sot useam­pia niis­tä gra­dun sitee­raa­mis­ta tut­ki­muk­sis­ta, niin tulok­set ovat useam­man tut­ki­muk­sen mukaan myös nous­seet, kuten on nous­sut itse­tun­to­kin. Eli täs­tä­kin olit tois­tuen vää­räs­sä, sii­tä huo­li­mat­ta, että tämä korjattiin.
    Jos kat­sot, että yllä­ole­va kri­tiik­ki­ni gra­dua, israe­li­lais­ta tut­ki­mus­ta ja omaa vir­heel­lis­tä kuvaus­ta­si niis­tä kos­kien on bia­soi­tu­nut­ta näi­tä vää­ris­tä­väl­lä taval­la, min­kä toteat ole­van ilmeis­tä, niin toki oli­si muka­va, jos osoit­tai­sit täs­tä asia­ta­son esimerkkejä.
    Voit tar­kis­taa niin gra­dus­ta kuin tut­ki­muk­ses­ta esit­tä­mie­ni väit­tei­den paik­kan­sa pitä­vyy­den ja usei­den itse esit­tä­mis­tä­si paik­kan­sa pitä­mät­tö­myy­den. Tai jos näin ei ole, niin voit toki osoit­taa, ettei niin ole. Vie­lä et ole sitä teh­nyt, etkä myön­tä­nyt mil­lään tapaa ollee­si vää­räs­sä, huo­li­ma­ton, sitee­ran­nee­si vää­rin tms.

    Kat­sot tämän esit­tä­mä­ni kri­tii­kin las­ke­neen “sub­jek­tii­vis­ta uskot­ta­vuut­ta­ni muis­sa­kin asiois­sa”. Itse en koe asi­aa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, enkä itse muo­dos­ta intel­lek­tu­aa­li­ses­ta luo­tet­ta­vuu­des­ta­si kuvaa vain tämän tapauk­sen poh­jal­ta — vaik­ka tuo luo­tet­ta­vuu­te­si mie­les­tä­ni hyvin heik­koa täs­sä tapauk­ses­sa oli­kin — kos­ka olen luke­nut sinul­ta myös pal­jon asial­lis­ta pohdintaa.

    Totean vie­lä, että tämä aihe (perus­kou­lu­tus ja eri­tyi­ses­ti lah­jak­kaam­pien las­ten perus­kou­lu­tus) on itsel­le­ni yhteis­kun­nal­li­sis­ta kysy­myk­sis­tä kes­kei­sen tär­keä, ja olen sii­tä luke­nut suh­teel­li­sen pal­jon Eras­muk­ses­ta ja Mon­tes­so­ris­ta alkaen. En tör­män­nyt aihee­seen taso­ryh­mät ensim­mäis­tä ker­taa, ja näke­myk­se­ni on aika vakau­tu­nut. Tuon israe­li­lai­sen tut­ki­muk­sen “ymmär­rys­tie­teel­lis­tä” hen­keä edus­taa suo­ma­lai­ses­sa aka­tee­mi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa esi­mer­kik­si Hak­ka­rai­nen, Lon­ka ja Lip­po­nen: Tut­ki­va oppi­mi­nen, mitä käy­te­tään mm. yli­opis­toil­la pää­sy­koe­kir­ja­na. Sii­nä ker­ta toi­sen­sa jäl­keen yri­te­tään vähä­tel­lä tai täy­sin kumo­ta koko yksi­löl­lis­ten lah­jak­kuuse­ro­jen käsi­te ja näh­dään kou­luop­pi­mi­nen jon­kin­lai­se­na kol­lek­tii­vi­sen sopusoin­tui­se­na muu­ra­hai­syh­tei­sö­nä, jos­sa “pidem­mäl­le eden­nei­den” peda­go­gi­sen objek­tin roo­li on toi­mia apuo­pet­ta­ji­na. Perus­teet ovat poh­jim­mil­taan kir­jan teki­jöi­den unel­mien varas­sa tai voi­daan sovel­taa vaik­ka koke­muk­sia lää­kä­rio­pis­ke­li­jois­ta peruskouluun.

    Tämä debat­ti aset­tuu laa­jem­paan yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen kon­teks­tiin, jos­sa kar­keas­ti yleis­täen bio­lo­gi­nen ja kon­struk­ti­vis­ti­nen ihmis­ku­va aset­tu­vat vas­tak­kain. Vas­tak­kain aset­tu­vat usein myös ana­lyyt­ti­nen ja arvo­poh­jai­nen. Tie­don prio­ri­soin­ti ja arvo­jen prio­ri­soin­ti. Lah­jak­kuuse­ro­jen, kuten suku­puo­lie­ro­jen, kuten luon­teen­piir­tei­den syn­nyn­näis­ten tai­pu­mus­ten vah­va näyt­tö tulee mm. käyt­täy­ty­mis­ge­ne­tii­kan tahol­ta. Tämä on vas­ta­puo­lel­le arvo­poh­jai­ses­ti vas­ten­mie­lis­tä. Siten ovat myös tut­ki­mus­me­to­dit, jot­ka voi­si­vat uha­ta arvo­läh­töis­tä tie­det­tä. Olet­ko näh­nyt täs­tä muu­ten Harald Eian doku­ment­ti­sar­jan Nor­jas­ta? Suositan.
    Bawe­rin kir­ja, jota Hami­lon blo­gi osin sivusi, kuten Pin­ke­rin Blank Sla­te, jota jos­kus kehuit blo­gil­la­si, käsit­te­le­vät osin tätä jakoa. Tämä jako on pit­käl­ti sosi­aa­li­nen, maa­il­man­ku­val­li­nen, iden­ti­tee­til­li­nen, psy­ko­lo­gi­nen, myös metodologinen.

    Perus­kou­lu on raken­tu­nut kon­struk­ti­vis­ti­sen ihmis­ku­van varaan ja sitä pal­jol­ti puo­lus­te­taan kon­struk­ti­vis­ti­sel­la ihmis­ku­val­la. Vaik­ka kysy­mys ei toki ole mus­ta­val­koi­nen, niin se deba­tis­sa ylei­ses­ti aset­tuu siten ja argu­men­toin­tiin ja esi­tet­tyi­hin näke­myk­siin suh­tau­du­taan jo omak­sut­tu­jen neu­ro­lo­gis­ten suo­dat­ti­mien lävit­se. Kuten Aal­to­y­li­opis­ton kyl­mä­la­bo­ra­to­rion teo­ria­ryh­män joh­ta­ja, vas­ta­ten tuo­hon misin­for­maa­tio­ta ja vää­rin sitee­ra­mis­ta sisäl­tä­nee­seen vies­tii­si: “Tie­de­mie­hen kans­sa olen täy­sin samaa miel­tä taso­ryh­mien hai­tal­li­suu­des­ta perus­kou­lus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maa­ni löy­tyy myös tut­ki­mus­tie­toa.” Kuten ne 20+ muu­ta, jot­ka peu­kut­ti­vat misin­for­maa­tio­ta­si vain kos­ka se osui yksiin hei­dän ennak­ko­kä­si­tys­ten­sä kans­sa. Näin me ikä­vä kyl­lä hyvin pit­käl­ti omak­sum­me “tie­toa” ja “ymmär­rys­tä”.
    Kään­net­ty­nä emoo­tioi­den kie­lel­tä ratio­naa­li­sel­le kie­lel­lä sama lause kuu­lui­si, että on muka­va kokea saa­van­sa vah­vis­tus­ta omal­le maa­il­man­ku­val­leen. Pai­no­tus koke­mi­sel­la. Oli sitä tuke­vaa tie­toa oikeas­ti tai ei, täs­sä tapauk­ses­sa väi­tän esi­te­tyin perus­tein, että ei juu­ri ollut. Koke­mus on sil­ti miellyttävä.

    Taan­noin blo­gil­la­si käy­tyyn kes­kus­te­luun intui­tios­ta, Kah­ne­man­nis­ta jne. vie­lä vii­ta­ten. Kah­ne­man­nin 1&2 lomit­tu­vat sii­nä mie­les­sä, että 2 tukeh­tuu infor­maa­tio­tul­vaan ilman intui­tio­ta. Tut­ki­muk­seen on suh­tau­dut­ta­va myös pal­jol­ti intui­tion varas­sa. Tar­koi­tan täl­lä, että omak­su­mi­aan laa­jo­ja koko­nai­suuk­sia ei ole ratio­naa­lis­ta aset­taa vas­tak­kain yksit­täis­ten tut­ki­mus­ten kans­sa, ellei­vät ne ole todel­la pai­na­via. Pal­jon jon­kin­lai­ses­ta vää­ri­nym­mär­ryk­ses­tä joh­tui sii­tä, että ole­tin sinun oikeas­ti tör­män­neen johon­kin todel­la pai­na­vaan, enkä heik­ko­laa­tui­seen, meto­do­lo­gi­ses­ti samaan van­haan ja pal­jol­ti intui­tii­vi­ses­ti sivuutettavaan.

    Ja jos yri­täm­me ana­ly­soi­da täl­lai­sia ideo­lo­gi­sia kiis­to­ja, ihmis­ku­vien ero­ja tai vaik­ka lopul­ta ehkä­pä sit­ten­kin aika yhden­te­ke­vis­sä blo­gi­kiis­te­lyis­sä asioi­den hen­ki­löi­ty­mis­tä ja hen­ki­lö­koh­tai­suuk­siin mene­mis­tä, niin epis­te­mo­lo­gia on voi­ma­ton­ta ilman psy­ko­lo­gi­aa. Ihan läh­tien sii­tä, että pyrim­me toden­ta­maan maa­il­man­ku­vaam­me, suo­je­le­maan egoam­me ja sta­tus­tam­me, puo­lus­ta­maan hyvää tie­toa pahaa tie­toa vas­taan ja niin edel­leen. Useim­mi­ten ihmi­set ovat pal­jon val­miim­pia teu­ras­ta­maan logii­kan ja rehel­li­syy­den kuin nie­le­mään kun­nian­sa ja myön­tä­mään olleen­sa vää­räs­sä. Vah­vas­ti iden­ti­teet­tiin sitou­tu­nei­den näke­mys­ten koh­dal­la myön­tä­mi­nen voi olla tun­ne­poh­jai­ses­ti täy­sin ylivoimaista.

    Nämä kak­si, epis­te­mo­lo­gian ja psy­ko­lo­gian, yhdis­tä­vän val­ta­vir­tai­sen aka­tee­mi­sen suun­nan puut­tu­mi­nen on yksi suu­ris­ta aka­tee­mi­sis­ta heik­kouk­sis­ta ihmis- ja yhteis­kun­ta­tie­teis­sä. Ylei­sem­min tie­toi­suu­tem­me kehi­tys­ta­sos­sa. Ei ole sel­ke­ää ja kehit­ty­nyt­tä meto­do­lo­gi­aa mm. tut­ki­mus­ten ideo­lo­gi­soi­tu­mi­sen ja poli­ti­soi­tu­mi­sen asteen arvioi­mi­seen. Sik­si osal­taan eläm­me aka­tee­mi­ses­ti erään­lai­ses­sa epä­mää­räi­ses­sä vii­da­kos­sa, jos­ta voi löy­tää “tut­ki­muk­sel­lis­ta” näyt­töä mel­kein mil­le tahan­sa arvo­la­tau­tu­neel­le näke­myk­sel­le, ja puo­lus­taa sitä sul­keu­tu­nees­ta (aka­tee­mi­ses­ta) lin­nak­kees­ta lop­pu­mat­to­miin, kuten itse­kin tie­dät. Joten tämän suh­teen pysy­väs­ti varau­tu­nut intui­tii­vi­nen skep­ti­syys on mie­les­tä­ni ratio­naa­lis­ta ja anteek­si nyt ker­ran vie­lä, täys­tyr­mäyk­sen saa­mi­nen yhden gra­dun tai tut­ki­muk­sen hätäi­ses­tä skim­maa­mi­ses­ta hyvin epärationaalista.

  70. Az,
    minä kir­joi­tin, että ennak­ko­luu­lo­ni sai totaa­li­sen tyr­mäyk­sen, kun aamusel­la selai­lin gra­dua. Lai­nauk­se­ni otin ulko­muis­tis­ta, luke­mi­seen olin käyt­tä­nyt noin 10 minuuttia. 

    Käy­tät koh­tuut­to­man pal­jon aikaa ja vai­vaa osoit­taak­se­si vää­räk­si jotain, mitä minä en mis­sään vai­hees­sa ole väit­tä­nyt tai sano­nut. Käyt­täi­sit ener­gia­si mie­luum­min sii­hen, että kri­ti­soit jotain mitä oikeas­ti on väitetty. 

    Oli­sin voi­nut ilmais­ta tie­ten­kin vies­ti­ni toi­sin, esi­mer­kik­si näin:
    “Tör­mä­sin tänä aamu­na mie­len­kiin­toi­sen oloi­seen gra­duun, jos­sa näy­tet­tiin sitee­rat­ta­van tut­ki­muk­sia jois­ta osa oli minun ennak­ko­luu­lo­jen vas­tai­sia.” ja että “Jos pin­ta­puo­li­nen tar­kas­te­lu­ni sii­tä, mitä tut­ki­muk­set näyt­täi­si­vät sano­van taso­ryh­mien vai­ku­tuk­ses­ta, on tot­ta, olen ollut vää­räs­sä monis­sa niis­sä asiois­sa joi­ta olen pitä­nyt itses­tään­sel­vi­nä taso­ryh­mien hyvi­nä puolina”. 

    Ilmai­su­ni “totaa­li­nen tyr­mäys” oli var­mas­ti epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen, mut­ta en lopul­ta ole kiin­nos­tu­nut kes­kus­te­le­maan yhden ilmai­sun seman­tii­kas­ta. Mie­les­tä­ni tämä on lisäk­si aivan vää­rä foo­ru­mi sellaiselle.

  71. Luin tuon Tie­de­mie­hen viit­taa­man gra­dun. Pää­asial­li­set joh­to­pää­tök­set sii­nä näh­däk­se­ni ovat, että taso­ryh­mät yleen­sä paran­ta­vat kaik­kien ryh­mien oppi­mus­tu­lok­sia (pait­si jos mita­taan vain kai­kil­le taso­ryh­mil­le ope­tet­ta­via sisäl­tö­jä, jois­sa ylim­mät ryh­mät eivät paran­na tulok­si­aan, mikä joh­tu­nee kat­to­vai­ku­tuk­ses­ta) ja että alem­mis­sa taso­ryh­mis­sä ole­vien minä­kä­si­tys voi paran­tua ja ylem­mis­sä taso­ryh­mis­sä hie­man huo­non­tua, kos­ka taso­ryh­mät muut­ta­vat oppi­lai­den parem­muus­jär­jes­tys­tä luok­kien sisäl­lä. Sii­tä, miten taso­ryh­mät tosia­sial­li­ses­ti vai­kut­ta­vat jat­ko-opin­toi­hin, ei kerrota.

    Gra­du ei ole kovin ansio­kas, enkä teki­si sen perus­teel­la pit­käl­le mene­viä joh­to­pää­tök­siä. Tie­de­mie­hen vii­mei­set kom­men­tit taas osoit­ta­vat, miten vai­ke­aa on myön­tää olleen­sa vää­räs­sä. Pis­teet az:lle.

  72. Onpa muka­va käy­dä tätä kes­kus­te­lua ainoa­na omal­la nimel­lä­ni ja vie­lä­pä siten, että kes­kus­te­li­joil­le on käy­nyt sel­väk­si työ­paik­ka­ni. Huo­maan, että nimi­mer­kin suo­jas­ta näem­mä voi heit­tää aika hen­ki­lö­koh­tai­sia­kin piik­ke­jä. En kui­ten­kaan ole kir­joit­ta­nut pel­käs­tään teo­reet­ti­se­na fyy­sik­ko­na vaan myös isänä. 

    No, kom­men­toi­daan kui­ten­kin. Ensin­nä­kin: Myön­nän, että en luke­nut kyseis­tä mai­nit­tua gra­dua ja oma heit­to­ni nyt vain tosi­aan tuki omaa ennak­ko­kä­si­tys­tä­ni. Oli­sin voi­nut vain sanoa, että olen samaa miel­tä kuin tie­de­mie­hen mukaan tuo gra­dun­te­ki­jä oli ollut — ja tätä tar­koi­tin. Tot­ta puhuen en niin hir­veän innos­tu­nut nois­ta sosio­lo­gian tut­ki­muk­sis­ta ole, kos­ka mitat­ta­vis­sa ole­vat tut­ki­mus­tu­lok­set eivät vält­tä­mät­tä ker­ro sitä mitä todel­la halu­taan tietää. 

    Mut­ta voin hyväk­syä sen, että taso­ryh­mät toden­nä­köi­ses­ti paran­ta­vat kes­ki­mää­rin oppi­mis­tu­lok­sia. Tämä herät­tää siis seu­raa­via kysy­myk­siä: Mis­sä ikä­vai­hees­sa lap­set tuli­si jakaa taso­ryh­miin? Pitäi­si­kö taso­ryh­mät teh­dä erik­seen eri aihei­den suh­teen vai jakaa lap­set eri kou­luas­teil­le kuten Sak­sas­sa? Tämä jäl­kim­mäi­nen­hän oli blo­gin alku­pe­räi­nen sisältö.

    Olen edel­leen sitä miel­tä, että lap­sia ei pidä lii­an aikai­sin jakaa jyviin ja aka­noi­hin — he kyp­sy­vät eri­tah­ti­ses­ti. Lisäk­si jos taso­ryh­miin men­nään, se pitäi­si mie­luum­min teh­dä aihe­koh­tai­ses­ti kuin jaka­mal­la lap­set eri kou­lui­hin. Ylä­as­teel­le voi­si ehkä­pä har­ki­ta mate­maat­tis­ten ainei­den lisä­ope­tus­ta vali­tul­le ryh­mäl­le joko ker­ho­muo­toi­ses­ti tai yli­mää­räi­si­nä tun­tei­na. Kuten jo aiem­min sanoin, tuon lisä­ope­tuk­sen ei tar­vit­se olla seu­raa­van vuo­den asi­aa, vaan sen­het­kis­tä ope­tus­ta laajentavaa. 

    Niin ja ettei tuli­si epä­sel­väk­si: aina­kin omaan yli­opis­too­ni haluai­sin erit­täin mie­lel­lä­ni eril­li­sen lin­jan vali­tuil­le eri­tyis­lah­jak­kail­le fyy­si­koil­le ja mate­maa­ti­koil­le. Mut­ta täs­sä minul­la on jo oma leh­mä ojassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.