(Sitran Kestävän talouden foorumi Berliinissä 4.-8.11.2012)
Eilen kuulimme, että Saksassa työttömien määrä on laskenut 4,8 miljoonasta 3,0 miljoonaa. Tänään kuulimme, että noista työllisistä 1,5 miljoonaa on niin matalapalkkaisia, että heidän palkkaansa täydennetään sosiaaliturvan avulla, siis suomeksi toimeentulotuesta. Tämän lisäksi sosiaaliseen yrityksiin on työllistynyt 2,5 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin autoteollisuuteen.
Yhteensä nämä ovat siis seitsemän miljoonaa ja liki 20 % työvoimasta. Lisäksi työttömyyden vähentyessä työllisyys ei ole lisääntynyt samassa määrin, eli työttömiä on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, esimerkiksi kotiäideiksi. Työttömyyden vähentymisestä enemmän kuin kaikki on peräisin kovin huonojen työpaikkojen syntymisestä.
Toisaalta nuorisotyöttömyys on Saksassa aivan omissa lukemissaan, ”vain” kahdeksan prosenttia, Suomessa 22 % ja Espanjassa 50 %.
Saksan työllisyysihmeen arvioinnissa olennaista olisi tietää, mikä noiden sosiaaliturvasta täydennystä pieniin palkkoihinsa saavien kokonaisansio on. Jos se on merkittävästi pelkkää sosiaaliturvaa parempi, asiat ovat mielestäni kunnossa. Jos se on sama, kyse on töihin pakottamisesta. Töihin pakottamisen ongelmana taas on, että töihin on mentävä, olivat ehdot kuinka huonoja hyvänsä. Suomessa pakotettiin joskus naisia karenssin uhalla tarjoilijoiksi topless –baareihin, mutta tämä sentään lopetettiin lyhyeen.
Minä en ole lainkaan varma Saksan talousihmeen kestävyydestä, mutta se onkin sitten toisen postauksen aihe.
Mielenkiintoinen kysymys on myös, onko tulevaisuus noissa sosiaalisissa yrityksissä. Eero Paloheimo esitti neljännesvuosisata sitten tulevaisuuden muodostuvan ”seepramallista”, jossa taloudessa on kovan sektorin tehotalousalueita ja sitten näitä vähän lokosempia. Pidin silloin ajatusta epäkäytännöllisenä, mutta pitäisikö ajatus kaivaa esille?
Saksalainen byrokratia ei ole aina kauhean selkeää, mutta näin olen sen ymmärtänyt:
Verrattuna suomalaiseen toimeentulotukeen jää Saksassa kai Hartz IV:stä sentään jotain käteen, mutta ei siinäkään ole kovasti kehuttavaa. Google löytää laskurin: http://www.forium.de/alg2/index/hartz+4+als+aufstockung+rechner.html
Sitten on tietysti myös pitkäaikaistyöttömille ein-euro-jobit, josta käteen jää euro tunnilta Hartz IV:ään verrattuna. Ja jos tällaisesta kieltäytyy, leikataan muutenkin niin ruhtinaallista tukea. Nämä eivät ole olleet viime aikoina oikein suosiossa ja jossain vaiheessa luin, että niistä oltaisiin luopumassa.
Mini-jobien (Hartz-IV) verovapaan tulon yläraja on nyt 450 euroa kuussa, eli vähän vähemmän kuin fatta maksaa Helsingissä. Midi-jobeissa raja lienee edelleen 800 euroa kuussa.
Kääntöpuoli on se, että Saksassa työllistyvät ihmiset, jotka suomalainen järjestelmä sijoittaisi kokonaan työvoiman ulkopuolelle tai toivottomiin työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Work-first –systeemi on nopea, tänään olet täällä töissä ja huomiseksi on jokin toinen paikka. Selvityksiä ja todistuksia ei kysellä. Tämä ei ole asianosaisten kannalta yhtä masentavaa ja toivotonta kuin suomalainen järjestelmä, jossa kuukausien kuluttua tulee päätös, jonka mukaan ”ette ole esittänyt hyväksyttävää syytä” sille ja tällä – vaikka tämä olisi ollut alkuperäinen lähtökohta.
Berliini on työvoimapolitiikassa tilastollisesti epäedustava paikka, koska siellä Hartz-IV:n vastaanottajia on suhteessa väestöön yli viisi kertaa niin paljon kuin esim. Baijerissa. Tämä ei johdu koulutuksen epäonnistumisesta vaan siitä, että niin monet haluavat muista kuin työperäisistä syistä muuttaa Berliiniin esim. katolisista osavaltioista.
Saksalaiset ns. vaihtoehtoiset työpaikat eivät ole välttämättä lokoisia, ei ole välttämättä aina lokoisaa pitää baaria kello 23:sta aamukuuteen, eivätkä työntekijät ole välttämättä muita tieteenaloja katsoen huonosti koulutettuja. Työnteko voi myös olla nautinnollista hallintaa ja tiettyä vallankäyttöä – nuokin ulkomaalaiset pitää laskuttaa heti, sofort kassieren, mutta pultsarin oloinen paikallinen maksaa lähtiessään, kuten normaalit ihmiset.
Perustuloa pohtiessani olen miettinyt, miten käy pienipalkkaisten aikaa myöten. Alkavatko yritykset juomioimaan perustuloa palkkauksessa ja siten hinaaman palkkatasoa alas, kun päälle tulee kuitenkin perustulo.
Yritystoimintaa on monenlaista ja niillä on suuria eroja sen suhteen minkälainen ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia niiden toiminnalle.
Itse epäilen olisiko niille selkeää yleistä (teho)talousalueen mallia. Toimintakulut ja verot, markkinoiden tavoitettavuus, henkilöstön saatavuus, kaikki vaikuttavat siihen missä on edullista toimia.
Yritykset hakeutuvat sinne missä on toimintamahdollisuuksia, ja myöskin sillä perusteella niiden perustajat asuvat.
Sosiaalisista yrityksistä en tiedä edes mitä ne ovat, mutta samat liiketalouden säännöt varmaan niissäkin vaikuttavat.
Yritin eilen selvitellä hieman tuota sosiaaliturvan ja minijobien yhteensovitusta, mutta en kyllä viisastunut paljon.
Minijobin, eli Hartz II:sen kohdalla liksaa saa maksimissaan 400e/kk (ensi vuoden alusta 450e/kk) ja siitä ei vähennetä työntekijän eläke / muita sosiaali-maksuja (Saksassa työntekijän osuus on isompi kuin Suomessa). Työnantaja maksaa omat maksunsa vähän alennettuna (n. 30% tuohon päälle). Noiden minityötulojen verokohtelukin on kait lempeämpää.
Koska saksan matalin tuki yksin asuvalle on ~374euroa (Hartz IV) niin tuo ei käytännössä tarjoa hirveästi parempaa tulotasoa. Tuon lisäksi saa jotain asumistukea ja muita vastaavia tarveharkintaisia tukia. Kuitenkin tuolla alimmalla tukitasolla oleva ei paljon kostu siitä 400euron minityöstä, eli sama ongelma kuin Suomessa peruspäiväraha + asumistuki + toimeentulotuki kombon kanssa.
Sen sijaan kotiäitien ja opiskelijoiden, sekä muiden vastaavissa tilanteissa olevien saattaa olla kannattavampaa tehdä noita. Tai sitten noita tehdään oman ykköstyön lisäksi lisätienestien perässä.
Nuorisotyöttömyyden tilastointi ei ole aivan yksinkertaista ,sillänuoret sukkuloivat opiskelun , työvoiman ulkopuolisuuden ja työn välissä ja tilastollisesti lukuihin tulee vääristymiä.
Esim alle 25- vuotiaita työttömiä oli 30000 kun taas yli 55-vuotiata oli työttömänä 65600.Työttömyysprosentit yli 20 % ja alle 10 %
Ikäluokissa on kokoeroa, mutta ei noin suuria eroja selittävää.
Nuorten työttömyys kestää 5-8 viikkoa,kun taas + 55-vuotiaiden 17-35 viikkoa.
Nuoruuteen kuuluu sen oman paikan ja oman alan etsintä kuin myös työuran aloitteluun liittyvät pätkätyöt.
Nuorisotyöttömyydessä voi olla suuriakin eroja aivan tilastointikäytännön erojen vuoksi.
Kun nuoet työllistyvät uudellen nopeasti niin ei nuorisotyöttömyys niin suuri ongelmaole kuin esitetään
Sen sijaan syrjäytyminen eli työmarkkinoiden ulkopuolisuus on se todellinen ongelma
Tosin tähänkin liittyy tilastoharhaa: Tuttavani poika on viettämässä välivuotta Uudessa -Seelannissa ja on siellä töissä
Mutta ei ole tehnyt muuttoilmoitusta Suomesta,joten hän on yksi ”kadonneista” nuorista
Eräs tapa saada ihmisiä kortistosta edes osittain töihin olisi tehdä kuten Saksassa: Vapaaehtoistyössä, esim. urheiluseuroissa, voi Saksassa maksaa tiettyy summaan asti rahan suoraan tilille kuin metsämarjojen myynnistä. Ei tarvitse keksiä kilometrikorvauksia, kulukorvauksia jne. Säästää paperisotaa. Väärinkäyttö on lähes mahdotonta. Jos joku valmentaa vaikka nuorten jalkapallojoukkuetta 5 kertaa viikossa läpi vuoden ja saa siitä 5000 euroa tililleen, ei sitä kukaan tekisi verovapauden takia. Tuntipalkka on todella huono. Matkoineen siihen menee helposti 3 tuntia eli 250 kertaa 3 on 750 tuntia. Tuntipalkka siis alle 7 euroa. Itse maksaa bensat eikä vieraspelireissujen aikaa ole laskettu. Oikea tuntipalkka olisikin noin 4 euroa.
Eikä sitäkään kukaan maksa jollei tee hommaa ja hyvin. Raha tulee vanhemmilta.
Mutta tärkeää työtä, jos halutaan pitää nuoria yhteiskunnassa ja ainoa tapa lähentää pääväestöä maahanmuuttajien kanssa. Ja pitää monia kiinni työelämässä.
Jos palkkataso ei riitä hengissä pysymiseen ja jos palkan päälle on siksi maksettava toimeentulotukea, on tämä toimeentulotuki yritystukea. Aikoinaan orjan omistajan piti sentään pitää orja hengissä. Nykyisin orjan, anteeksi työntekijän, elättäminen kuuluu valtiovallalle siten, että osa hengissä pysymiseen riittävästä palkasta on kuuluu valtiovallan maksettavaksi.
Tämän ilmiö esiintyy Suomessakin. Keskon toimitusjohtaja Halmesmäki itki julkisuudessa jokunen vuosi takaperin, että pääkaupunkiseudun kuntien on kiireesti rakennettava lisää halpoja vuokra-asuntoja, koska heidän työntekijöiden palkkataso ei riitä asumiskustannuksiin. Palkkatason nostaminen ei tietenkään tule kysymykseenkään, vaan Helsingin kaupungin on tietenkin rakennettava kaupan alan osa-aikaisille työntekijöille halpa-asunnot, jotta Kesko voi jatkaa käytäntöään maksaa elinkustannukset alittavaa palkkaa.
Tämä Saksan tilannehan on ollut muuten tiedossa jo vaikka kuinka kauan ja siitä on ollut valveutuneita kirjoituksia muutamia. Valtamedia jaksaa silti koko ajan yhdistää Saksan valtion hyvinvoinnin Saksan kansan hyvinvointiin, mikä ei ole ihan koko totuus, kuten Saksassa on nähty.
Palkkojen, etenkin julkisen puolen palkkojen, nostaminen johtaa kreikan tielle. Menee kansallisomaisuus, henkilökohtaiset omaisuudet (paitsi niiltä jotka osaavat piilottaa sen, eli rikkailta) ja lopulta koko maa konkurssiin ja saadaan vaan mellakoita ja ryöstelyä tilalle.
Jos jollekulle löytyy töitä maksimissaan 500e:llä, mutta alimmat sosiaalituet ovat 800e, niin on kannalta parempi maksee tuolle ihmiselle 500e liksan lisäksi 650e sosiaalitukia vielä päälle.
Vaihtoehtona kun on, että työ jää tekemättä ja maksetaan 150e enemmän.