Tämä viimeinen luku on pääasi­as­sa Juhana Var­ti­aisen kir­joit­ta­ma, mut­ta julkaisen sen silti oma­l­la blogillani, kos­ka onhan se osa yhteistä raport­ti­amme. Oma jän­nit­teen­sä sisäl­tyy tässä kan­natet­tavaan akti­iviseen työvoimapoli­ti­ikkaan ja peri­aat­teeseen, että työt­tömyys­tur­va on vastik­keel­lista – siihen siis kuu­luu velvol­lisu­us osal­lis­tua työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen ja ottaa vas­taan työtä, jos sitä tar­jo­taan joko avoimil­la työ­markki­noil­la –sekä min­un muis­sa yhteyk­sis­sä aja­maani perus­tu­loa­jat­telu­un, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on tehty niin kan­nat­tavak­si, ettei siihen tarvitse erik­seen pakot­taa.  Tästä tulee var­maankin uusi postaus. Itse halusin lisätä suosi­tuk­si­in selvi­tyk­sen toimen­pitei­den vaikut­tavu­ud­es­ta, kos­ka siitä on kovin vähän kun­nol­lista tutkimusti­etoa saatavis­sa, vaik­ka rahaa palaa paljon. 

Vaik­ka meitä on syytet­ty mata­la­palkkay­hteiskun­nan ajamis­es­ta, tässä luvus­sa sanoudu­taan selkeästi irti sak­salai­sista Harz-reformeista, jot­ka ovat kyl­lä siisti­neet työt­tömyys­luku­ja, mut­ta luoneet suuret työssä käyvien köy­hien pysyvän tun­tuisen alalu­okan. Tämä saat­taa ennen pitkää heiken­tää kansan­talout­ta, kos­ka kovin paljon ihmisiä jää loukku­un läh­es tuot­ta­mat­tomaan työhön. Pohjo­is­mainen –  tai pitäisikö sanoa skan­d­i­naavi­nen – malli on parem­pi, kos­ka siinä nos­te­taan ihmisiä suurem­mal­la toden­näköisyy­del­lä työt­tömyy­destä korkea­tuot­toiseen työhön, jos­ta saa kun­nol­lista palkkaa. 

Suo­raan raportista:

Laa­jem­pia uud­is­tus­su­un­tia Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: Laa­jem­pia uudistussuuntia”

Sopi­va irti­sanomis­suo­ja on tas­apain­oilua kah­den tavoit­teen välil­lä. Työn­tek­i­jän kannal­ta irti­sanomis­suo­ja on ymmär­ret­tävästi hyvä asia, mut­ta työt­tömän kannal­ta huono asia, kos­ka se nos­taa kyn­nys­tä palkata työvoimaa. On ilmeistä, että päädyt­täisi­in eri tulok­seen, jos asi­aa kat­sot­taisi­in vain suurten tai vain pien­ten yri­tys­ten kannal­ta. Pienelle yri­tyk­selle irti­sanomisen vaikeus merk­it­see suh­teessa suurem­paa riskiä, kos­ka epäon­nis­tuneen rekry­toin­nin jäl­keen palkat­ulle henkilölle on pienen yri­tyk­sen sisältä vaikea löytää hänelle sopi­vaa tehtävää. Niin­pä irti­sanomis­suo­jan hai­tat työl­listymisen estäjänä ovat pienis­sä yri­tyk­sis­sä suurem­mat kuin pienis­sä. Tämä on monis­sa mais­sa johtanut siihen, että irti­sanomis­suo­ja on pienis­sä yri­tyk­sis­sä säädet­ty heikom­mak­si kuin suuris­sa.     

Suo­raan raportis­tamme: Jat­ka lukemista “Irti­sanomis­suo­ja pienyrityksissä”

Oppisopimusk­oulu­tus­ta käytetään Suomes­sa aivan liian vähän. Se on hyvä tapa oppia sel­l­aisel­la, joka ei kir­jo­jen ja luokkaopetuk­sen paris­sa viihdy. Yri­tyk­set vieroksu­vat tätä, kos­ka pitävät mak­set­tavaa palkkaa kovin suure­na suh­teessa yri­tyk­selle koulutet­tavas­ta koitu­vaan net­to­hyö­tyyn, mut­ta vielä enem­män vieroksu­taan sitä, että oppisopimusk­oulutet­ta­van irti­sanomis­suo­ja on huo­mat­tavasti parem­pi kuin muiden työhön otet­tavien, jot­ka voidaan koe­jan puit­teis­sa irti­sanoa melkein syytä ilmoit­ta­mat­ta. Yri­tys­ten val­i­tuk­si­in palkan suu­ru­ud­es­ta on huo­mat­ta­va, että yleen­sä oppisopimus­suhdet­ta tue­taan palkkat­uel­la, joka on noin 700 euroa kuussa. 

On käynyt ilmi, että tämä kuu­luu kohtaan tehdään jo. TEM:ssä ruot­salaistyy­li­nen koulu­tustyö­suhde on jo valmis­telus­sa. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: Koulutustyösuhde”