Pysäköintipolitiikan uudistuksessa pääpaino on populistisesti kohdistunut asukaspysäköintitunnuksen hintaan. Jotenkin huomio kiinnittyy aina lillukanvarsiin, kun tehdään suurta uudistusta. Helsingissä investoidaan uusiin pysäköintipaikkoihin noin sata miljoonaa euroa vuodessa, ja osa tuosta rahasta haaskautuu huonojen määräysten takia. Jos asukaspysäköintitunnuksen hintaa nostetaan 500 eurolla vuodessa, siitä kertyy rahaa vuosittain noin kymmenen miljoonaa euroa.
Esittelijä perustelee pysäköintitunnuksen hinnan nostamista muun muassa kaupunkilaisten tasapuolisella kohtelulla. Tämä on sinänsä totta. Kantakaupungissa kaupunki tarjoaa käytännössä ilmaista kadunvarsipysäköintiä asukkaille vanhoissa taloissa. Uuteen taloon tai ullakkohuoneita rakennettaessa pysäköinti on toteutettava tontilla, käytännössä talon alla, mikä maksaa kymmeniä tuhansia euroja paikkaa kohden tai vuokraksi muutettuna 100 – 300 euroa kuussa. Lähiöissä kaavalla on vaadittu toteuttamaan paikat omalla tontilla. Jos tontti on oma, taloyhtiö on menettänyt rakennusoikeutta, koska tontille ei mahdu enempää taloja, kun parkkikentät vievät tilaa. Vuokratontista kaupunki perii vuokraa myös niistä pysäköintipaikoista.
Esittelijän mukaan kaupunki subventoi paikkoja, koska pysäköinnistä aiheutuu kustannuksia ja maan hinnalle laskettavan koron muodossa. Tuo maanhinnan korko ei istu minun ajattelutapaani, mutta maan vaihtoehtoiskäytön hinta istuu.
Mihin pysäköintitilaa voisi käyttää?
Lumi. Noista kustannuksista talvikunnossapito on ilmeisin. Jos pysäköityjä autoja ei olisi, lumen auraus olisi ehkä kymmenen kertaa halvempaa. Voisi vetää kadun kerralla puhtaaksi isolla auralla. Lisäksi lunta ei tarvitsisi kuljettaa pois. Alun perin kantakaupungin kadut mitoitettiin niin, että talven lumi pystytään varastoimaan kadun varteen kevätaurinkoa odottamaan. Nyt pysäköinti on vienyt lumelle varatun alueen. Autoista ei pääse eroon, mutta paljon on voitettavissa sillä, että kullakin kadulla olisi viikkosiivouspäivä, kuten Tukholmassa. Se vie tietysti pahimmillaan 20% pysäköintipaikoista. Siksi kesäautot kannattaa hinnoitella pois kadunvarsilta. Ainakin kymmenen prosenttia Katajanokan kaduilla säilötyistä autoista oli tänäkin talvena sellaisia, joita ei talven aikana käytetty kertaakaan.
Maksullinen asiointipysäköinti. Asukaspysäköinnille vaihtoehtoinen käyttö on maksulliset pysäköintipaikat lyhytaikaiseen pysäköintiin, joita erityisesti kivijalkakaupat ovat toivoneet kauppojensa eteen. Maksullisista paikoista kaupunki saa tuloja keskimäärin 3000 euroa vuodessa. Jos asukkaille varattu paikka on pois muilta, jotka olisivat valmiit maksamaan siitä 3000 euroa vuodessa, paikka maksaa 3000 euroa vuodessa. Tosin ne muut aihautavat enemmän liikennettä ja siis myös ruuhkia.
Menetetyt ajokaistat. Erittäin kalliita pysäköintipaikkoja ovat sellaiset, joiden takia autot joudutaan ohjaamaan ratikkakiskoille ratikoiden tietä tukkimaan. Tästä aiheutuu järkyttävän suuret kustannukset, keskimäärin tuhansia euroja paikkaa kohden, pahimmillaan kymmeniä tuhansia. Miten tällainen hulluus on päässyt Tapio Korhosen silmien ohi? Tämän hinta vain kasvaa, kun kantakaupungin asukasmäärän kasvu johtaa ruuhkien lisääntymiseen. On selvää, että jatkossa joudutaan pysäköintipaikkoja poistamaan liikenteen tieltä.
Katutilan muu käyttö. Haaveenani on kaupunki, jossa osa kaduista olisi pihakatuja, vaikka joka toinen. Jalankulkijat kulkisivat näitä pitkin. Kotikatuni Luotsikatu olisi aivan loistava pihakatuna. Noin 60 pysäköijää on varannut kadun itselleen ja maksaa siitä siis yhteensä 7200 euroa vuodessa. Niissä myös kaupat ja kahvilat menestyisivät. Liikenteeseen noita katuja ei tarvita, mutta autojen säilyttämiseen tarvitaan. Jos pysäköinti olisi maan alla, katutila voisi olla paljon paremmassa käytössä.
Markkinahinta
En kuitenkaan lähtisi hinnoittelemaan asukaspysäköintipaikkoja kustannusperusteisesti vaan markkinaperusteisesti. Pidän Lasse Männistön ajatuksesta, että tunnuksen hinnalle etsitään taso, joka tasapainottaa markkinat niin, että pysäköintitunnuksella saa myös paikan. Hän esittää blogillaan, että tunnusten määrän pitäisi olla 90 % paikkojen määrästä, siis noin 18 000, kun niitä on nyt 27 000. Ehkä voisi olla 110% paikkojen määrästä, sillä tuo 27 000 sisältää myös yritystunnukset, joita käytetään päivällä, jolloin osa asukaspysäköijistä on vienyt autonsa muualle.
Kustannuksiin tulee linkki toista kautta. Jos asukaspysäköintitunnuksen markkinahinnaksi tulee vaikkapa 500 €/kk ja jollakin kadunpätkällä paikoista on joukkoliikenteelle tai toisille autoilijoille haittaa 3000 €/kpl, on se peruste poistaa nuo paikat.
Koska on tarvetta vähentää kadunvarsipaikkoja joukkoliikennekaistojen, pyöräteiden, lumitöiden ja pihakatujen tieltä, hyväksyn sen, että asukaspysäköintitunnusten hintojen korottamista käytetään laitospysäköinnin tukemiseen. (Skattalle parkkiluola ja Luotsikadusta pihakatu!) Täydellisessä maailmassa tällaista ei tehtäisi, mutta pysäköintipolitiikassa ollaan kaukana täydellisen maailman ulkopuolella.
Pysäköinti on tärkeä osa infrastruktuuria, ja jos se kustannusperusteisesti hinnoiteltuna on törkeän kallista, sitä on perusteltua subventoida.
Subventio pitää vain tehdä järkevällä tavalla, eikä siten kuin nyt jolloin törkeän kalliit kadunvarsipaikat ja hävyttömän hintaiset asuintalojen yhteyteen rakennetut paikat subventoidaan puoli-ilmaisiksi samaan aikaan kun kustannuksiltaan järkevän hintaiset hallipaikat ammottavat tyhjyyttään.
Asukaspysäköinti on konseptina sellainen, että se olettaa taloudessa olevan yhden auton. Useimmissa kantakaupungin talouksissa autoa tarvitaan vain ajoittain. Tästä syystä asukkaita tulisi rohkaista lainailemaan toistensa autoja ja antamaan auto kaverille, kun sille ei ole omaa käyttöä.
Aiheen kaupalliset sovellukset ovat Suomessa mahdottomia korkean kustannustason vuoksi. Vähintä, mitä auton lainailun eteen voisi tehdä, olisi asukaspysäköintitunnuksen irroittaminen yksittäisestä ajoneuvosta ja -alueesta.
Mistä ihmeestä yhtäkkiä ilmeistyisi suuri joukko jalankulkijoita tuolle syrjäiselle luotsikadulle kävelemään ja asioimaan kaupoissa ja kahviloissa?
’Voisi vetää kadun kerralla puhtaaksi isolla auralla. Lisäksi lunta ei tarvitsisi kuljettaa pois.’
Noinhan se nytkin tehdään. Lumi aurataan autojen päälle ja jätetään siihen.
Bonuksena säilöntäalue talevlla poissa liikenteestä oleville menopeleille _halvempaan_ hintaan.
Hyvä Ode! Tässä pohdinnassahan alkaa olla jo suunnitelmallisuutta ja järkeäkin.
Asukaspysäköinnin hinnan nosto vaikuttaa totisesti autojen määrään… edelliset nostot sen ovat osoittaneet. Mikäli hinta tuplattaisiin niin varmasti taas autojen määrä pienenisi jonkin verran. Tämä voi helpottaa joukkoliikennekatujen parkkipaikkojen vähentämistä, kuten myös joidenkin katujen muuttamista muuhun käyttöön (tämä käyttö kyllä olisi määriteltävä ja suunniteltava hyvin).
Kokonaisuutta suunniteltaessa pitäisi huomioida ainakin, että
– Suuri osa kantakaupungin kaduista on asukasliikenteessä (ja asukaspysäköinnissä), näillä kaduilla ei ole juurikaan merkitystä julkiselle liikenteelle (bussit, ratikat), eikä pysäköinti ainakaan merkittävästi haittaa esim. jätekeräystä tms.
– Kunnossapito (erityisesti lumien auraus ja poisto) on suunniteltava järkevästi, tämän ei pitäisi olla ylimaallisen vaikeaa
– Kunnossapitoon liittyen, merkitään kunnossapitoajat selkeästi(ja järkevästi) kaikkialle ja huolehditaan siitä, että merkkejä noudatetaan. Ja jos sääntöjä ei noudateta, siitä annetaan kunnollinen sanktio, eikä pelkästään siirtomaksua.
– Kivijalkaliikkeille ja miksei muullekin hyödylliselle toiminnalle on annettava mahdollisuus eli osa paikoista on varmastikin (ainakin päiväsaikaan) syytä varata tällaiselle pysäköinnille.
– Ei sen enempää parkkipaikat kuin kadun muuttaminen pihakaduksi tuo vielä menestystä kaupoille tai kahviloille (toisaalta, jos suosii oman alueensa kauppoja ja kahviloita, menettääkö mahdollisuutensa kohtuuhintaiseen asukaspysäköintiin?:))
– Huolehditaan siitä, että mikäli erillisiä parkkilaitoksia tms. perustetaan jonnekin edemmäksi, niihin on hyvät joukkoliikenneyhteydet (Tattarisuo on Katajanokkalaisen kannalta aika ikävän matkan päässä, jos autoa tarvitsee pääsääntöisesti esim. päivänä parina viikossa)
– Huolehditaan siitä, että tehdään mitä tahansa, autoliikenteen määrä ja ruuhkat eivät kantakaupungissa kuitenkaan (merkittävästi) lisäänny
Tuo esittelijän ajatus kaupunkilaisten tasapuolisesta kohtelusta on mielenkiintoinen… eikö tasapuolista kohtelua olisi se, että kielletään niiltä alueilta kadunvarteen pysäköiminen kokonaan, joissa siitä ei tarvitse maksaa?
Paljonkohan tuollainen parkkiluola Skattalle maksaisi? Kuinka kauan ja kuinka paljon vuodessa siitä käyttäjien pitäisi maksaa, jotta se olisi järkevää? Pitäisikö ”menetetyn” katutilan ”valtaajien” osallistua ko. talkoisiin myös?
Olen muuten samaa mieltä, mutta kesäautot-aihetta vähän haastaisin. En muista nähneeni tästä mitään faktaa, ja koko juttu tuntuu vaikealta uskoa. Onko varakkailla kantakaupungissa asujilla tosiaan jotain autonromuja vain tilaa viemässä? Missä niitä oikein on? Onko tästä jotain lukua, vai perustuuko koko fakta ihan perstuntumaan?
Täydellisessä maailmassa asfaltit revittäisiin pois parkkipaikoilta ja kaduilta, ja tilalle tulisivat viljelypalstat. Autohalleista sitten kylmäkellareita. Sitten syötäisiin Pohjoisrannan porkkanoita ja Mantskun mansikoita.
Ihan kesäsesongin takia olisi syytä tehdä uusista kaduista sellaisia, että sekä kaupunkilaiset että turistit lähtisivät täyttämään niitä kävellen. Tippuisi sitten muutama lantti pikkuporvareillekin.
Mihin unohtui autopaikkojen kuninkaalliset, eli Liisankadun sillantappajat? Mukavaa silti, että jotain on alkanut tapahtua, ja autopuolue joutuu kohtaamaan markkinatalouden. Näyttää sen nieleminen tuottavan tuskaa. Kelpaa sitä muille syöttää, mutta itselle pitää järjestellä omat edut. Epäilen vain, että asiat eivät vieläkään korjaannu, kun pistävät taas jonkun sirkuksen pystyyn.
Toivon vilpittömästi että asukaspysäköintitunnuksen korottamishanke saadaan pysäytettyä kaupunginvaltuustossa.
Periaate että auton omistajien pitää maksaa kaikki, mielellään moninkertaisesti, samalla kun muita liikennemuotoja subventoidaan yhteiskunnan varoilla, on yhden liikennöintimuodon epäoikeudenmukaista sanktiointia.
Auton omistajat ovat hyviä veronmaksajia ja ainakin minä soisin että kantakaupunkiin saataisiin asujiksi lisää keskiluokkaisia, tavallisia ihmisiä.
’Auton omistajat ovat hyviä veronmaksajia’ (Teemu)
Luovun heti autosta, jos sillä pääsee maksamasta veroja.
Vertailuhinta Herttoniemenrannasta, vastaava uusi asuntoalue: hallipaikan vuokra 516 € vuodessa, kun paikan on ensin _ostanut_ isolla rahalla!
Romuista en tiedä, mutta muutaman vuoden vanhoja 500 sarjan Bemareita ja C Mersuja tuossa kadulla on jokunen, jotka eivät ole liikkuneet koko talvena. 😀
Kadun varressa 1 autopaikka vie tilaa 10-12m2.
Erillisellä P-alueella taikka laitoksessa/kellarissa tilantarve on 35-45m2/auto.
Lisäksi tarvitaan terästä, betonia, koneellista ilmanvaihtoa, hissejä, portaita, luiskia, paalutuksia, vesitiiviitä rakenteita, ym.ym…
Kadunvarsipaikkojen kustannuksiksi lasketaan menetetty rakennusoikeus.
Odotan innolla aikaa kun nykyiset kadunvarsipaikat otetaan rakentamisalueiksi. Viisikerroksisia taloja Fredan kadunvarsipaikoille? Tulee pikkusen hämärät jalkakäytävät?
Odotan innolla myös aikaa kun kaikki Helsingin kadut ovat vilkkaita jalankulkualueita vuodet ympäriinsä ja katukahviloita/ja kivijalkakauppoja on 10 -20 metrin välein. Kuka ne kaikki kahvit jaksaa juoda?
Juu ei.
Esikaupunkialueillakin autot pitäisi siirtää nimenomaan kadunvarsille parkkiin. Kadut ovat ihan riittävän leveitä siihen tarkoitukseen.
Taloyhtiöiden parkkialueille voisi toimenpiteen jälkeen rakentaa hillittömästi uusia asuntoja.
Jos panisimme katutilan kaupaksi, sille tulisi varmaankin tarjouksia, jotka ylittävät nykyisen hinnan 80 senttiä neliöltä kuukaudessa. Pelkästään lume3sta huolehtivat voisivat vuokrata autopaikat talvella lumen säilytykseen kevätaurinkoa odottamaan. Katukahvilat voisivat olla kiinnostuneita niistä kesäisin tuolla hinnalla. Moni kauppa voisi varata ne myyntikojua varten ja niin edelleen. Hinta on nyt niin halpa, että käyttöä kyllä löytyy.
Varakkailla on nimenomaan varaa seisosttaa kalliita autoja lumen alla. On siellä Bemaria ja Volvoa lumikasassa näkynyt.
Eli sen sijaan, että kotikadusta tehdään kaikkien asukkaiden yhteinen, viihtyisä, turvallinen ja vihreä, autoista vapaa puistokatu, on parempi, että se pysyy entiseen tapaan muutamien asukkaiden likaisten ja rumien autojen puoli-ilmaisena säilytyspaikkana? Samaan aikaan kun kaupunki on järjestänyt viereen erinomaisesti toimivan ratikkayhteyden siten, että kenelläkään ei todellisuudessa ole auton käytölle välttämätöntä tarvetta.
Vähintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä on laittaa pysäköinnille markkinahinta. Eli korottaa nykyistä taksaa vähintään kertoimella viisi.
Ja miksi sitten joukkoliikenne ei ole markkinahintaista, vaan kaupungi subventoi sitä kertoimella kaksi. Siksi, että joukkoliikenne on monin kerroin tehokkaampaa kuin yksityisautoilu ja ilman joukkoliikennettä (ja kevyttä liikennettä) jopa niin väljästi rakennettu kaupunki kuin Helsinki täyttyisi autoista ja niiden keskinäisistä ruuhkista. Joukkoliikennettä kannattaa suosia. Sinä päivänä kun autoilun hinta saadaan vastaamaan sen todellisia haittavaikutuksia, voidaan myös joukkoliikenteen hintoja nostaa vastaamaan kustannuksia.
Kuten tästä blokista saimme jokin aika sitten lukea, Hollannissa oli selvitelty, että risteyksen välityskyky polkupyörille on noin kymmenkertainen autoihin nähden.
Autoilijat ovat kantakaupungissa nettosaajia saaden muilta veronmaksajilta vuodessa n. 1250-2800€. Varmasti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn tuet eivät yllä tuohon.
Tätä argumenttia näkee niin usein, että sitä olisi mielenkiintoista vähän avata. Onko tämän taustalla ajatus, että kun hyvin tienaavat maksavat absoluuttisesti enemmän veroja, heillä on myös oikeus saada absoluuttisesti enemmän valtiolta / kunnalta takaisin palveluina ja muina tukina? Minusta tämä kuulostaa kovin kummalliselta. Jos näin haluttaisiin tehdä, miksei saman tien lasketa hyvätuloisten veroja ja anneta hyvätuloisten itse päättää, mihin rahansa haluavat käyttää?
Käsittämättömän alhaiseksi hinta on korotuksen jälkeen.
Vuokra- ja omistusasunnoissa ei peritä todellisia autopaikkakuluja sielläkin invetointi ja hoitokustannukset huomioiden oikea taso olisi 80-100 euroa kuukaudessa, joten vertailukohta on väärä. Asuntojen laitospaikoista pitäisi ottaa 150-300 euroa/kk.
Oikealla hinnoittelulla saadaan lisää käyttäjiä joukkoliikenteeseen ja kehitettyä sitä. Ei se autoa mikään pakollinen ole, älypuhelimella löytää aikataulut ja joukkoliikenne pelaa.
Määrittele tavallinen. Kantakaupungissa tavallisella ihmisellä ei tilastojen valossa ole autoa, enkä ole kuullut nurinaa töölöläisten veronmaksukyvystä. Mitä jos rakennettaisiin kaupunkia kaupunkilaisten ehdoilla?
Auton käyttöä subventoidaan eniten tilan muodossa. Pitää olla kaistoja, pitää olla pysäköintiruutuja, pitää olla parkkialueita ja -halleja. Tuo autoilun viemä tila kumuloituu päivä päivältä ja vuosi vuodelta juoksevana ”kustannuksena”.
Ja se tila maksaa kaupungissa. Ihan pirusti.
Kaupunki tuhlaa enemmän kuin tienaa ja tähän ammottavaan aukkoon yritetään täytettä konstilla ja selityksellä millä hyvänsä.
Keskittyisitte tehostamaan, säästämään ja karsimaan kaiken epäolennaisen, niin fyrkat riittäisi, veroja voisi laskea ja ihmiset saisivat itse valita mihin rahansa käyttävät(poliitikoilta tosin vähenisi tuhlausvalta JA SEHÄN EI KÄY)
Parkkimaksulle ei saa vastinetta kuin yhden lakaisun vuodessa, lumet saa jo nyt kärrätä omaan piikkiin. Melkein 20% kuntaverot maksetaan tuloista, mutta niille ei saa tässäKÄÄN ”palvelussa” mitään vastinetta.
Juuri näin. Saadaan lisää keskustaa helposti ja lähes ilman mitään lisäkustannuksia veronmaksajille.
Ja voihan ne paikat sitten muuttaa niiksi kahviloiksikin jos urbanisoitumiskehitys sitä kautta joskus viidenkymmenen vuoden päästä sattuisi saavuttamaan nykylähiötkin ja kahvilanpito tulisi sielläkin kannattavaksi.
(kaikki kunnia ravintolapäiville ja vastaavilel miten minusta tuntuu että kalliilla tilatut ajatushautomoiden aivomyrskysuunnitelmat helsingin kehittämiseksi perustuvat siihen että kaupunkiin on mahdollista saada ulkoa ohjattuna ja kopioimalla jokin ihmeellinen seattle-amsterdam-tunnelma jota on satuttu näkemään reppureissulla kauniina kesäpäivänä tai ihan elokuvista…)
Suomen korkea autoverotus kieltämättä estää autokannan pitämisen tyylikkäänä ja muotoilutrendejä seuraavana sekä vastaavasti mmatalapalkkaisten palveluyritysten verotus hankaloittaa autonpesupalveluiden järjestämisen.
Näihin kannattaakin kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Designkaupunkiin tarvitaan italialaista muotoilua ja vahattua pellinkiiltoa!
Tehtiinkö tällaista harkintaa, kun tuo upea baana päätettiin rakentaa?
Siinä olisi baanan vaihtoehtokustannuksena tonttitilaa ainakin kymmenelle kerrostalolle.
Talven aikana baanaa käyttäessä saa ajella aika yksinään. Tulee siinä kilometrille hintaa.
Olen melkein samaa mieltä. Se melkein tulee siitä, että sekä autoilun että joukkoliikenteen hyödyt ja haitat riippuvat hyvin paljon siitä, missä ja milloin liikutaan.
Joukkoliikenne on parhaimmillaan silloin, kun kulkuvälineet ovat täynnä. Mutta juuri silloin joukkoliikenne on myös kannattavimmillaan. Eivät aamu- ja iltaruuhkan junat ja raitiovaunut mitään subventiota tarvitse. Tai sitten joku on tehnyt jotain todella tolloa talouspuolella.
Subventio tarvitaan syrjäisiin ja hiljaisiin linjoihin. Näiden olemassaoloa voidaan argumentoida joko sillä, että ne mahdollistavat autottoman elämäntavan ja siten vähentävät autoilua tai sosiaalisilla perusteilla. Autoliikenteen vähentäminen subventiohetkellä ei ole tuossa tapauksessa kestävä peruste, koska muutamaa henkeä kuljettavan bussin korvaaminen henkilöautoilla olisi sekä liikenteellisesti että ekologisesti tehokkaampaa.
Samalla subventio kuitenkin subventoi autottomien elämää kauempana muista ihmisistä ja sitä kautta hajauttaa yhdyskuntarakennetta osaltaan.
Nyt tietysti vahinko on jo tapahtunut, joten subvention leikkaaminen kerrasta poikki aiheuttaisi melkoisia sivuvaikutuksia. Mutta noin periaatteessa myös joukkoliikenteen subventointi on yhdyskuntarakenteelle ja ympäristölle huono asia, ja sitä voi näistä perspektiiveistä perustella vain kerrannaisvaikutuksilla.
Mutta jos asiat hoidetaan fiksusti, korkeampaa pysäköintimaksua vastaan voi saada paljon nykyistä helpomman pysäköinnin.
Tässä olisi yksi win-win -mahdollisuus:
1. Paikat huutokaupataan aluekohtaisesti vuosittain, alueesta riippuen siten, että kunakin ajanhetkenä ainakin 20 % ruuduista on vapaana. (Täyttöaste riippuu työpaikka- ja asiointiliikenteestä.)
2. Kaupunki voi merkitä suosituille paikoille yksittäisiä ruutuja, jotka huutokaupataan erikseen.
3. Kaupunki sitoutuu siihen, että parkkitila on käytettävissä (ts. lumi hoidetaan pois, pysäköinninvalvonta on tehokasta).
4. Kuka hyvänsä saa osallistua huutokauppaan.
5. Luvan edelleensiirto on sallittua vain kaupungin luvalla. (Ts. keinottelijoita ei katsella.)
6. Alueen taloyhtiöt pakotetaan huutokauppaamaan tai arpomaan omat pihapaikkansa vuosittain. (Jolloin siis nekin seuraavat alueen hintatasoa, eivätkä paikattomat joudu subventoimaan paikan ikimuistoisia haltijoita.)
Kuka häviää? Autoilija voi vuokrata joko paikan alueelta tai ihan nimetyn paikan. Nimetty paikka on aina vapaana oven edessä, mutta se voi maksaa vähän ekstraa. Yritykset voivat vuokrata nimettyjä asiakaspaikkoja. Kaupunki saa huomattavasti nykyistä enemmän rahaa kulujenkin jälkeen, ja katutila tulee paremmin pidettyä kunnossa.
Vaihtoehtoina ovat kuitenkin halpa ja huono tai kallis ja hyvä. Alueen kustannusrakennetta ja kaupunkirakennetta ajatellen kallis ja hyvä ovat parempi vaihtoehto.
Jos emme kuitenkaan panisi.
Ei tuollaisia aivopieruja kannata laittaa julki, jos haluaa säilyttää vähän uskottavuutensa.
Lumesta huolehtivat ovat ottaneet autopaikat talvella lumen säilytykseen ja vuokran maksavat asukaspysäköijät. Tai siis asukaspysäköintitunnuksen ostaneet, paikkojahan ei välttämättä ole kun lunta on autojen tilalla.
Ei niitä kahviloita ennenkään ole kadulle (oikeasti ajoradalle) saanut perustaa. Ja sama koskee myyntikojuja.
Tänään oli Helsingin Sanomissa kiinnostava juttu, mikä on nykyisin poikkeuksellista:
http://www.hs.fi/kaupunki/Keski-Uudenmaan+suurkunta+voi+olla+uhka+Helsingille/a1364419006009
Tuosta voi päätellä, että Helsingistä ei oikein kukaan diggaa ja voipi tulla vielä ikävä hyviä veronmaksajia jopa siellä Luotsikadulla.
Baanan viemän tilan vaihtoehtokustannuksia laskettaessa kannattaa huomioida, että siinä Baanan kohdalla on voimassa aikaisemmin tehty tilavaraus keskustatunnelille. Ei nyt ihan koko matkalle, mutta käsittääkseni noin kilometrin osuudelle Mannerheimintieltä länteen.
Virallisesti tuo Baana on siis siellä ratakuilussa lähinnä tilapäisratkaisuna, joka voidaan siirtää pois jos/kun keskustatunnelin rakentaminen joskus aloitetaan.
Eli jos siihen haluaa rakentaa taloja, niin pitäisi varmaankin joko siirtää keskustatunnelin tilavarausta jonnekin muualle, tai sitten kattaa ratakuilu ja rakentaa tämän päälle – tällöin alle jäisi tunneli jota voitaisiin aikanaan käyttää keskustatunnelin osana.
PS: viime vuoden puolella jotkut arkkitehdit muuten esittelivät visioitaan siitä, millaisia rakennuksia siihen Baanan päälle voisi rakentaa.
Nämä esitetyt perusteet asukaspysäköintitunnuksien korotuksille eivät ole kestävät.
Yhdenvertaisuus: uusissa asunnoissa parkkipaikka on asunnon hinnassa, vanhoissa ei. Tervetuloa Katajanokalta lähiöihin. Täällä autot ovat kadulla parkissa ihan ilmaiseksi. Miksi siis ”kustannuksia” ei peritä kaikilta?
Kadunvarsipaikoituksen vertaaminen yhtiön pihalla tai hallissa olevaan paikkaan osoittaa, että kirjoittaja ei ole autoilun asiantuntija. Ajattele, että pitäisit polkupyörääsi kesät talvet kadunvarressa pihan tai pyörävaraston sijaan.
Uusissa asunnoissa on kaikkia muitakin kaavamääräyksiä, jotka eivät koske vanhoja asuntoja ja jotka nostavat asumisen hintaa. Pitäisikö vanhoilta taloilta periä joku tasausvero tämän vuoksi.
Kustannukset: mille tahansa voidaan laskea kustannus, jos otetaan maapohjan hinta mukaan. Silloin esim. kävely ja varsinkin pyöräily olisi melko hintavaa. Näille kadunvarsille ei ole oikeasti mitään vaihtoehtoista käyttötapaa, jos niissä on parkeerattuna yksikin auto. Jos autoja olisi, niin silloin tila toimisi pyöräteinä niinä harvoina kuukausina kun Helsingissä pyöräillään ja lopun aikaa lumensäilytyspaikkoina.
Jos siis päästäisiin siihen unelmaasi, ettei keskustassa olisi yhtään autoa pysäköitynä kadun varressa, kuinka paljon Helsinki säästäisi, ja mistä tämä säästö syntyisi?
Minä ainakin katselisin ikkunastani paljon mieluummin puita ja pensaita kuin autoja, kuten tällä hetkellä. Sitä paitsi nuo parkkeeratut autot laskevat asuntoni arvoa kun taas vehreämpi näkymä kohottaisi. En tosin asu Helsingin keskustassa, että siinä mielessä olen kai jäävi kommentoimaan.
Kommentoin väitettyjä kustannuksia. Argumenttina oli, että kaupunki subventoi pysäköintiä. Jos poistamme parkkipaikat ja istutamme tilalle puita, kaupungin kustannukset kasvavat nykyisestä. Ja todennäköisesti se asuntosi arvo laskisi, koska se voisi ostaa vain autoton.
Itselläni on autotalli, joten keskustelu ei suoraan koske minua. Pidän kuitenkin asiassa esitettyjä argumentteja väärinä. Jos kaupunki haluaa lisää rahaa osalta autoilijoita, se pitäisi sanoa, eikä keksiä perusteita, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua.
Jos esitetyt argumentit, kuntannukset ja yhdenvertaisuus, hyväksytään, pitäisi kadulle pysäköinti tehdä maksulliseksi koko Helsingin alueella.
Itse rakastan ratikoiden kolinaa ja bussien noenmustia pakokaasupilviä. Kaikkein ihaninta on kun 8 bussia kiihdyttää kaasu pohjassa kapeaa katukuilua ylös. Siinä jää kyllä yksityisautolijat jalkoihin ja kaiken maailman city-linnut ymmärtävät muuttaa takaisin korpeen.
Katutila ei kasva, mutta automäärä kyllä. Asukaspysäköintäkin voi tehdä kaduilla rajallisesti ja Lasse Männistön esitys oli aika selkeä: Asukaspysäköintilupia on jo liikaa kapasitettiin nähden ja palvelutaso on romahtanut.
Eli kapasiteetti ja kysyntä on sovitettava yhteen.
Vanha palvelutason sääntö on edelleen voimissaan eli jos kapasiteetista on 90 % ja yli käytössä niin palvelutaso on romahtanut
Tämä on johtanut katutilan ylitäyttöön, mikä tarkoittaa, että ylijäämäautot kiertelelevät kaduilla ja aiheuttavat päästöjä ja ruuhkia.
Eli kerrannaisvaikutukset ja -haitat ovat suuret.
Ja palvelutaso kelvoton
Kehno palvelutaso heijastuu muuhunkin eli hultomiehet, siivoojat etc eivät pääse ajallaan, koska aikaa kuluu parkkipaikan etsimiseen
Ja palvelun hintakin nousee kun työaikaa hukkaantuu kiertelyyn esim 15 minuuttia lisää palveluaikaan lisää kuluja laskuun n 8 euroa
Ensimmäisenä kaduilta poistuvat romuautot, kuka niitä tarvitsee ? Seuraavaksi harraste-ja vählää käytöllä olevat autot.
Tarpeellisille kyllä löytyy ratkaisu ja jos pysäköinnin hinta on nyt liian kallis niin asuntojen hinta laskee ja tasapaino saavutetaan jonkin ajan kuluessa
Ja ennen kaikkea pysäköintilaitokset tulevat edullisiksi.
En tiedä miko kantakaupungissa laitoksia vastustetaan, esim Leppävaarassa, Vuosaaressa tai Lassilassa tai muualla syrjäseudulla pysäköintilaitoksen käyttö on luontevaa.
Tässä on paljon hyviä ideoita, mutta miksi rangaista ensiksi niitä, joiden koti on kantakaupungissa?
Itse alottaisin siitä, että muutetaan pysäköintivalvojien palkka tulos / komissioperusteiseksi. Tällöin parkkipirkoille tulee aito motivaatio huolehtia sakotuksesta, ja luvattomasti pysäköivien autojen määrä vähenee.
Toiseksi, laitetaan kantakaupungin ulkopuolelta tuleville kunnon tietulli. Tällöin taas vapautuu autopaikkoja niille, joiden koti on kaupungissa.
Näiden temppujen jälkeen voidaan nostaa kustannuksia niille, jotka asuvat keskustassa, kyllä meidänkin sietää osallistua.
Lopuksi kysyisin, onko Eduskunnan oma, lämmin (?), autohalli maksullinen? Vähenisikö muutaman sadan ihmisen autoilu keskustassa, jos sinnekin pantaisiin rapsakka maksu?
hmoilanen: ”Miten kaupungin kustannukset kasvavat pitkällä tähtäimellä, jos parkkipaikan tilalla on puita ja pensaita? Kyllä sille maapläntille pitää ehdottomasti laskea jotain pääomakustannuksia, koska ilman autoja sama alue voitaisiin rakentaa tiiviimmin tai käyttää muuhun, kuten Osmo alussa luettelikin”
– Puiden/istutusten perustaminen ja hoito maksaa Paljon. Kunnallisteknistä tavaraa (viemärit, vesijohdot, kaukolämpö, sähkökaapelit, kaukokylmä, ATK-piuhat) on nykyään niin leveälti että katupuiden ja istutusten tekeminen on aika vaikeaa…
”… ilman autoja sama alue voitaisiin rakentaa tiiviimmin..”
– Mitä rakennat vaikkapa Fredan katupaikoille?
”maapläntille pitää ehdottomasti laskea jotain pääomakustannuksia”
– OK. Lasketaan kustannuksia vaikkapa Esplanadin puistolle taikka Senaatintorille. Missä käytössä ne ovat (kesäisin Espalla kitataan viiniä nurtsilla) ja paljonko tuottavat? Aika lujasti saisi noistakin alueista hintaa kaupungille jos ne myytäisiin tonttimaana… 🙂
ASUKASKASPYSÄKÖINTIMAKSUISTA MH 7.4.2013
Motto:
”Maantieteelle emme mahda mitään, ette te emmekä me” J. V. Stalin
Keskusteluun sallittaneen myös täällä provinssissa Kirkkonummella asuvan näkökohdat. Asia pitää kerralla ja kunnolla miettiä, koska yritetään tehdä seuraavat 20 vuotta toimiva järjestelmä. Pysäköintitilanne, varsinkin eteläisissä kaupunginosissa ja Töölössä, on hankala, mutta ongelma ei ole täysin akuutti.
En oikein ymmärrä eräiden kirjoittajien Espoo-kaunaa ja kyvyttömyyttä nähdä muualta tulevien pysäköintiarvetta. Urbi ja orbi – kaupunki ja sitä ympäröivä maaseutu – tukevat ja tarvitsevat toisiaan. Itse käyn asioilla tai teatterissa kaupungissa noin viikoittain, tilanteesta ja mielialan reippaudesta riippuen joskus bussilla / junalla, joskus omalla autolla. Muistamme myös, että B-tunnuksella ei pääse parkkeeraamaan A-alueelle.
Yksi hyödyllisimpiä lukemiani kirjoja oli teos Ole totinen toveri – kaskuja kaviaarimuurin takaa. (W+G 1965). Kuvaukset sosialistisesta realismista mm. auttoivat oikealla tavalla lukemaan Talvivaara Oy:n vuosikertomuksia.
Seuraavanlainen tarina jäi mieleeni:
Politrukki oli käynyt Lännessä tekemässä poliittista valistustyötä ja meni sitten Kremliin selostamaan tuloksiaan:
– A vot , toveri Ivanov, miten agitaatiotyö onnistui?
– Huonosti, perin huonosti, toveri apulaissihteeri, selitti virkailija onnettomana. Kansalla on aivan liian hyvät olot. Eivät ole mistään sosialismista kiinnostuneita.
– No, mutta heidän pitää vaatia itselleen toiset parit kenkiä.
– Niin, mutta kun heillä on kaikilla ainakin kolmet parit.
– Tuota. Heidän tulee vaatia itselleen jokaiselle omaa keittiötä.
– Mutta kun heillä on kerrassaan kylpyhuoneetkin.
– Täytyy sitten vaatia moottoripyörää kullekin.
– Mutta kun heillä lähes kaikilla on jo oma auto.
Apulaissihteerin ilme kirkastui.
– Sittenhän heidän täytyy vaatia itselleen ilmaisia parkkipaikkoja.
Asuin Kruununhaassa vv. 1974 – 1980. Lainasin tarvittaessa autoa vanhemmiltani, ja hankin itselleni Volvo-piilofarmarin 1978. Lainasin sitä joskus tutuille tai autoin kuljetuksissa. Uskoakseni tämän punaisen pakettifarmarin muistavat ainakin ne yksitoista siihen ahtautunutta Koijärvi-liikkeen nuorta, jotka poliisi pysäytti tanssiaismatkalla. – Se oli sen ajan citycar-clubia.
Muistikuvani mukaan 1975 parkkipaikka Erottajan parkkihallissa maksoi 120 markkaa, eli nykyrahassa vajaat sata eroa kuussa. Ilmaisia parkkipaikkoja oli silloin helppo löytää Kruununhaasta, ainakin pienen kävelymatkan päässä asunnostani Oikokadulla.
Asukaspysäköintijärjestelmään siirryttiin joskus 1982, eli muutettuani perheineni Kirkkonummelle omakotitaloon. Asioita hoitaakseni kävin kaupungissa viikoittain, usein junalla, mutta myös usein autolla, riippuen tilanteesta.
Alun perin asukaspysäköintitunnuksesta perittiin, kuten muistamme, vain nimelliseksi luonnehdittava rekisteröintimaksu. Yritykset saattoivat lunastaa tietyin rajoituksin yrityspysäköintitunnuksen silloin kymmenkertaisella hinnalla eli nykyisin 300 eurolla vuodessa.
Muistikuvani ja tuttujen kanssa käytyjen keskustelujen mukaan parkkitilaa oli helppo löytää myös eteläisistä kaupunginosista ja Töölöstä 90-luvun lopulle saakka. Silloin muuten 10 vuotta vanha hyvin pidetty käytetty Opel Kadett maksoi noin 14.000 markkaa eli nykyrahassa 3.000 euroa.
Tilanne on radikaalisti muuttunut. Autot, erityisesti kohtalaisen hyväkuntoiset käytetyt autot, ovat halventuneet ja asunnot kallistuneet. Toisaalta monilla mm. opettajilla on varaa ylläpitää autoa, vaikka tarve olisikin vain hyvin ajoittainen.
Kun parkkitila on niukka hyödyke – jätän sinänsä mielenkiintoiset, mutta jotenkin ahdaskatseiset keskustelut kustannusvastaavuudesta sivuun – niin on mielekästä hinnoitella parkkitila siten, että sitä löytyy parkkipaikkaa todella tarvitseville. Ja että toisaalta kiinnostus erilaisiin autojen yhteiskäyttömuotoihin lisääntyy.
Yhteiskäyttöä on myös auton vuokraus, vaikka se on samalla liiketoimintaa. Myös auton lainaaminen tutulle perustuu vastavuoroisiin palveluksiin, sillä yksipuolinen hyvä ei kestä kauaa.
Seuraavat ajatukset perustuvat lähinnä omiin fundeerauksiini. Kaupunkisuunnitteluviraston muistio oli laaja ja seikkaperäinen, mutta suoraan sanoen vähän lattean tuntuinen.
Auto – tarkemmin sanoen itse omistettu auto – on yksi ja vain yksi keino päästä paikasta A paikkaan B. Useimmat autonomistajat, varsinkin sellaiset, jotka ovat sitä jo toisessa tai kolmannessa polvessa ymmärtävät tämän.
Pidin Osmo Soininvaaran ehdottamaa 300 euron vuosimaksua aluksi kohtuuttomana, kun katselin Kalliossa pysäköityjä vanhoja Opeleita. Kalliossa myös löytyy helposti parkkipaikka illallakin. Kun sitten katselin Bulevardille usein selvästi viikoiksi pysäköityjä Bemareita ja Volvoja, totesin että näiden omistajilla on kyllä varaa maksaa se summa ja vähän enemmänkin. Joka tapauksessa oli auto halpa tai kallis, saman tilan se vie kadulla.
Tyypillisessä yksiportaisessa töölöläistalossa on noin 35 asuntoa ja talon edessä 4-5 pysäköintipaikkaa. Ja muualla ei paikkoja juuri löydy. Ruskeasuolla parkkipaikkoja on vielä tarjolla, mutta ne saattavat täyttyä yllättävän nopeasti lähivuosina.
Kaupunkisuunnitteluviraston ehdotuksessa aivan oikein ehdotettiin, että talvella asukaspysäköintimaksu olisi korkeampi, ehdotuksen mukaan kaksinkertainen kesähintaan verrattuna. Samoin olemme samaa mieltä siitä, että asukaspysäköinnin hinta tulee suhteuttaa alueen parkkimaksuun.
Ajattelen parhaimmaksi, että määritettyyn perushintaan lisätään kesäaikana viiden ja talviaikana kymmenen tunnin parkkimaksua vastaava lisä kuukaudessa (so. 3: vyöhykkeellä 5 / 10 e ja 1-vyöhykkeellä 20 / 40 e kk:ssa). Tämä on hyvin lähellä KSV:n ehdotusta.
Pitää miettiä, mikä on sopiva kesä- (touko – lokakuu) ja talvikauden (marras-huhtikuu) hintojen suhde. Voisi harkita myös suhdetta 1:3 tai 1:4. Perusteena on, että talvikauden lumenauraus vaatii paljon tilaa ja myös ajoittaista lumensäilytystarvetta.
Voidaan myös harkita, pitääkö vielä olla erikseen välikauden taksa (so. loka /marraskuu ja huhtikuu) näiden kahden välillä. Perusteena on lumisen kauden alkaminen vasta joulukuussa ja katujen pesu talven jäljiltä. Lienee säätöä, mutta hyvä miettiä tämäkin mahdollisuus, kun kerran asia mietitään.
Asukaspysäköintitunnuksen voi nykyään varata vähintään kuukaudeksi. Kun hintoja korotetaan, on kohtuullista, että pysäköintiajan voi laittaa alkamaan ja päättymään kesken kalenterikuukautta. Tänä vuonna kesäautolle monille sopiva käyttöaika on 25.4. – 5.11. eli vappuviikonlopusta pyhäinpäivään ja pari päivää yli kumpaankin suuntaan.
0-1 – vyöhykkeillä heinäkuussa (juhannuksesta elokuun alkuun) paikkoja riittää niin hyvin, että asukaspysäköintimaksua ei perittäisi lainkaan. Ajattelen lähinnä niitä pekkapihejä, jotka muka säästääkseen keskeyttävät maksun täksi ajaksi ja vain aiheuttavat kaupungille suuremmat hallintokustannukset.
Suhteella 1:4 0-vyöhykkeellä perushinnaksi siis muodostuisi vuodessa 6×10 + 6×40 e = 60 + 240 e = 300 e. Jos oletushinnaksi otettaisiin kesällä 20 e, hinnaksi tulisi 360 e vuodessa ja 120 e kesäkaudelta. Ei kohtuutonta, jos autoa käyttää lähes päivittäin. (1 e/päivä, tai kesällä 34 / 67 snt / päivä).
Kimppa-auton parkkeerausta tulee yksinkertaistaa nykyisestä. Samoin on mielekästä, että asukaspysäköintitunnukseen oikeutettu voi lunastaa yksittäislippuja, jos hän tarvitsee auton parkkeerausta sanokaamme kerran kuussa. Sopiva päivähinta lienee kuukausipaikan hinta jaettuna 10:llä.
Joustavuus luonnollisesti merkitsee väärinkäyttömahdollisuuksien lisäämistä. Mutta kannattaako siitä tehdä itselleen ongelmaa? Ne todennäköisesti jäävät kohtuullisen harvoiksi eivätkä haittaa järjestelmän tarkoitusta eli pysäköintitilan saatavuuden turvaamista niitä todella tarvitseville.
Jo nykyiset säännöt edellyttävät asukaspysäköintitunnusta käyttävän auton olevan käytössä. Tätä voitaisiin tarkentaa siten, että autoa tulee siirtää parkkipaikalta toiselle katuosuudelle vähintään kerran 1-2 viikossa. Tätä on vaikea valvoa, mutta olemme yllättävän lainkuuliaista kansaa, ja oikeastaan tarkoitus onkin estää viikkojen parkkeeraukset.
Vuoropysäköinnistä en ole kovin innostunut, varsinkin jos tarkoitetaan vuorokautista vuoropysäköintiä Se tuo tarpeetonta liikennettä ja tarpeettomia kylmäkäynnistyksiä. Ehkä vuoroviikot ovat joillakin alueilla paikallaan.
Mahdollisesti haukutaan väärää puuta. Helsingissä lumi tulee yleensä ryöppynä, siinä 20 cm:ä kerrallaan (vastaa 20 mm:n sademäärää). Tämä ei ole tavatonta. Silloin vuoropysäköinti ei juuri auta. Toisaalta voi kulua kauankin ilman mitään lumisadetta. Ja silloin vuoropysäköinnillä ei voiteta mitään.
Autoilijat valittavat sitä, että näin korkeaan hintaan pitäisi sisältyä täysi palvelu eli lumen siivoaminen parkkeerattujen autojen ympäriltä. Kohtuudella voi edellyttää, että autonomistaja kolaa lumen pois oman autonsa ympäriltä. Se on nimittäin aikavaa puuhaa, ja varoakin pitää. Sitä varten taloyhtiöissä pitää olla helposti lainattavissa kola ja lumilapio.
Lumet voinee useimmiten työntää suojatien ja parkkialueen väliseen viiden metrin tilaan. Tai sitten varata (ajoittain) lumia varten 1-2 pysäköintipaikkaa kortteliväliä kohden. Aika näyttää, mikä on mielekkäintä.
Itse olen muuten ottanut tavakseni ajoittain puhdistaa lumesta muutaman parkkipaikan tuolla alhaalla olevalla yhteisellä parkkialueella. Hyvää liikuntaa ja tuo hyvän mielen.
Lopuksi yksi asia, joka helposti unohtuu: Sähkögeneraattori ei tuota energiaa, vaan ainoastaan muuntaa vesi- tai höyryturbiinilla tuotetun energian toiseen muotoon. Oma auto ei tuo riippumattomuutta; se vain muuntaa ihmiseen riippuvuuden toisista ihmisistä toiseen muotoon.
Onkohan vielä voimassa vähäpäästöisten autojen asukaspysäköinnin hinnan alennus? City-liikenteeseen toki sopisi myöskin, että asukaspysäköintimaksussa huomioitaisiin myös auton koko… 50 metrin katuosuudelle kun mahtuu esim. 10 nelimetristä autoa (4m auto ja 1m suojaväliä toisiin autoihin) tai 8 viisimetristä autoa (5m auto ja 1m suojaväliä toisiin autoihin).
Toisin sanoen, mitä pienempiä autot ovat sitä enemmän niitä mahtuu parkkiin, eikö? Ja samalla turha parkkipaikkatilan etsiminen vähenee, turha autoilu vähenee ja niin pois päin. Eli hintaa vaan ylöspäin ja hintaperusteet myös kokoperusteiseksi (kyllä tuota vähäpäästöisyyttä voidaan edellen tukea myös)… ja piankos ollaan tilanteessa, että paikka löytyy sitä tarvitsevalle ja katujen (mahdollinen) kunnossapito helpottuu samalla.
PS. Vähentääkö vähäpäästöisen auton omistaminen kadun ylläpitokustannuksia vai pitäisikö tuotakin suosia jotenkin muuten?
Vähän tuotakin olen miettinyt. Periaatteessa alle 4,1 m autola voisi olla 20 % alennettu taksa. Mutta onkohan sen vain säätämistä? Ja monimutkaistaa asiaa vieläkin…
Asukaspysäköintitunnuksen hintaa määritettäessä tai korotuksia perusteltaessa käytetään aina esimerkkinä lähinnä Helsingin keskusta-aluetta vaikka puhutaankin kantakaupungista. Perustelut voivat olla totta esim. Eirassa, mutta onkohan esim. 600 euron vuosimaksu asukaspysäköinnistä kohtuullinen tai perusteltu vaikkapa Ruskeasuolla? Ruskeasuolla pysäköintipaikkojen viemän tilan käyttö maksullisina paikkoina tuskin toimisi, myöskään lisäkaistatilaa ei asuntokaduilla tarvita. Lisäksi talvihoito on jo muutenkin mitä on, eli kustannukset tuskin kovinkaan paljon muuttuisivat, vaikka kadunvarressa olisi vähemmän autoja.
Olisikohan jo lopultakin aika porrastaa asukaspysäköintimaksuja alueen mukaan? KSV:ssä kerrotaan porrastamisen olevan vain niin _kamalan_ vaikeaa…