Oppisopimuskoulutusta käytetään Suomessa aivan liian vähän. Se on hyvä tapa oppia sellaisella, joka ei kirjojen ja luokkaopetuksen parissa viihdy. Yritykset vieroksuvat tätä, koska pitävät maksettavaa palkkaa kovin suurena suhteessa yritykselle koulutettavasta koituvaan nettohyötyyn, mutta vielä enemmän vieroksutaan sitä, että oppisopimuskoulutettavan irtisanomissuoja on huomattavasti parempi kuin muiden työhön otettavien, jotka voidaan koejan puitteissa irtisanoa melkein syytä ilmoittamatta. Yritysten valituksiin palkan suuruudesta on huomattava, että yleensä oppisopimussuhdetta tuetaan palkkatuella, joka on noin 700 euroa kuussa.
On käynyt ilmi, että tämä kuuluu kohtaan tehdään jo. TEM:ssä ruotsalaistyylinen koulutustyösuhde on jo valmistelussa.
Suoraan raportistamme:
Oppisopimussuhteissa työntekijän tuottavuus voi olla työsuhteen alussa heikko, ellei olematon ja on joka tapauksessa työnantajan näkökulmasta erittäin epävarma. Työssä oppiminen on osalle nuoria parhaiten soveltuva tapa oppia ammatti. Tästä työnantaja joutuu työehtosopimusten mukaan maksamaan yleensä peräti 70–80 prosenttia alalla noudatettavasta normaalista palkasta. Jos nuori jatkaa peruskoulusta lukioon tai ammattikouluun, hän ei saa palkkaa vaan korkeintaan vanhempien tuloista riippuvaa opintotukea. Ammattikorkeakoulujen opintoihin liittyy usein palkatonta työharjoittelua yrityksissä.
Oppisopimuskoulutuksen käyttö on Suomessa huomattavan vähäistä muihin maihin nähden. Syynä on toisaalta vaadittava palkka, joka työsuhteen aluksi monessa tapauksessa ylittää oppijasta koituvan hyödyn. Yritykset eivät luota siihen, että investointi nuoren opettamiseen on yritykselle kannattava sijoitus, sillä mikään ei takaa työsuhteen kestävyyttä, kun opetettavasta on kehittynyt osaaja. Moni myös pelkää, että peruskoulusta ehkä huonoin paperein valmistunut nuori on työntekijänä soveltumaton, eikä hänestä määräaikaisen työsopimuksen vuoksi pääse eroon.
Nykyisin käytössä oleva oppisopimustoiminta ei mielestämme vastaa riittävästi siihen tarpeeseen ja mah-dollisuuteen, jota vain peruskoulun käyneiden työllistäminen edellyttäisi. Oppisopimusajan palkan rajaus vähintään 70–80 prosenttiin alan työehtosopimuksen taulukkopalkasta on monen vähän koulutusta saa-neen nuoren tapauksessa todennäköisesti liian korkea. Yritys voi haluta lähteä liikkeelle alhaisemmalla palkalla, joka voi nousta osaamisen karttuessa. Oppisopimuksen osalta työsuhde olisi ainakin suhteen alussa voitava katkaista jommankumman osapuolen ilmoituksella. Muu koulutus toimii valtion ja kuntien budjettivaroin. Yhteiskunnan tulisi tukea vastaavasti myös oppisopimuskoulutusta erikseen arvioitavalla tavalla. Tällaisia elementtejä sisältyy Ruotsissa selvitysmies Claes Stråthin tuoreeseen esitykseen koulutustyösuhteesta.
Suositus 18:
Koulutustyösuhde. Nykyisen oppisopimuksen rinnalle tai tilalle luodaan nuorille rajattu koulutustyösuhde, jonka palkka voi olla alempi kuin nykyisessä oppisopimustoiminnassa ja joka on pienellä varoajalla kummankin osapuolen irtisanottavissa ja jota tuetaan verovaroin niin kuin muutakin koulutusta.
Mielenkiintoista pohdintaa. Yhtä konkreettista tapausta seuranneena tässä eivät tekijät ja työt oikein kohtaa.
Huonon peruskoulu- tai lukiotodistuksen saanut on stigmatisoitu jo nuorena, tällainen olisi ehkä hyvä vahtoehto.
Onko JVOS:llä ajatusta jostakin yhteisestä saitista, kun tällaisten oppisopimuspaikkojen löytyminenkin tuntuu hankalalta?
Taas viheellistä tietoa. Ammattikoulussa työharjoittelun osuus yrityksissä on 30%-50 % opiskeluajasta. Tämä on palkatonta harjoittelua.
Päälle tulevat oppilaitoksen harjoittelut.
Eli työharjoittelua on paljon jo nyt ja palkka nolla
Ja ei siellä oppisopimuskoulutuksessakaan ilman oppia aloiteta.Esim Saksassa on vuoden kestäviä koulutuksia niille, jotka eivät osaa mitään .
Ja monella yrityksellä on oma ammattikoulu, joka ottaa aloittelevan oppilaan koulutettavakseen ennen kuin pääsee oikeisiin töihin.
Ilmeisesti taaskaan ei oikein ymmärretä työelämää, ei puikkoihin voi päästää täyttä utamia , työelämä on tottumattomalle vaarallinen paikka ja niinpä ensin on harjoiteltava turvallisessa ympäristössä.
Ennen koneita oli vähän ja työkalut yksinkertaisia ja niitä oli käytetty kotonakin.
Nyt tilanne on toinen ja työtuvallisuuskulttuurikin on opeteltava
Nuoret ovat riskikäyttäytyjiä paitsi liikenteessä myös työelämässä.
Hyvä kirjoitus! Oppisopimuskoulutus on kustannustehokas tapa ehkäistä nuorisotyöttömyyttä, joka on tällä hetkellä vakava ongelma suuressa osassa Eurooppaa. Matalan nuorisotyöttömyyden Saksassa oppisopimuskoulutus on ilmeisen suosittua, tuon linkin mukaan jopa 60 % peruskoulun päättävistä nuorista etenee oppisopimuskoulutukseen.
Koulumuotoinen opiskelu ei tosiaankaan sovi kaikille nuorille, lisäksi oppisopimuksesta(tai koulutustyösuhtesta) saa varsin hyvän korvauksen opintotukeen nähden. Sitä väylää kannattaa kehittää.
http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/129327-suomeen-taytyy-luoda-kestavat-oppisopimustyomarkkinat
Ennustan, että kommenteissa mölistään positiivisesti oppisopimuskoulutuksesta. Jos tapahtuu edes vähän päinvastaista, mikä liittyy suoraan oppisopimuskoulutuksen sisältöön, ei sen taloudellisiin seurauksiin yms., yllätyn positiivisesti.
Tämä on periaatteessa hyvä ehdotus.
Se kuitenkin tyssännee siihen, että työnantajat edellyttävät, että yhteiskunta (juuri se brezhneviläinen) tarjoaa heille 100-prosenttisesti valmiita työntekijöitä, tietenkin ilmaiseksi.
Muistan toki ajan, jolloin suurehkoilla työnantajilla oli omia ammattioppilaitoksia, jotka tuottivat heille tarkkaan räätälöityä työvoimaa… ehkä joku muukin vanha ihminen muistaa.
Ajatus, että firma maksaisi jostain jotain, se ei vaan sovi kvartaalitalouteen.
Saksassakin oppisopimuskoulutus sisältää viikossa 1–2 päivän opiskelua koulun penkillä eli 20–40 % oppisopimusajasta on koulun penkillä istumista.
Suomessa oppisopimuksen ja ammatillisen koulutuksen välimuotona on näyttötutkinto , siinä koulutusohjelma räätälöidään henkilön osaamisen mukaan .
Se mahdollistaa usein yhtäaikaisen työssäkäynnin ja opiskelun
Tämä on hyvä idea, jota tutkintorakenteen jäykkyys toivottavasti vain hetken hidastaa. Olemme syrjäyttäneet ihan turhaan hyviä työmiehiä ja ‑naisia liian teoreettisella ammatillisella koulutuksella kaikille kuuluvine jatko-opintokelpoisuuksineen ja elätämme heitä nyt muiden veronmaksajien rahoilla. Miksi koko ammatillinen tutkinto edes pitää suorittaa kerralla, jos vähemmälläkin pääsee hankkimaan kokemusta ja palkkaa? Myöhemmin voi palata suorittamaan puuttuva osat, jos mielii lisää liksaa , osaamista tai ammattikorkeaopintoihin.
Tosi tärkeää on, että työpaikalla oppimassa oleva nuori saa palkkaa, vaikka se olisi pienikin. Tällöin työnantaja voi (ja sen pitää) vaatia asiallista tulosta ja suhtautumista tekemiseen.
“Olemme syrjäyttäneet ihan turhaan hyviä työmiehiä ja ‑naisia liian teoreettisella ammatillisella koulutuksella kaikille kuuluvine jatko-opintokelpoisuuksineen ja elätämme heitä nyt muiden veronmaksajien rahoilla.”
Työssäollessani keikkailin ulkomaisten asiakkaidemme tehtailla muutaman entisen Strömbergin konepajakoulun käyneen kanssa, ja oltiin sitä ydinryhmää mille työnantajamme antoi suuren vastuun kymmenien miljoonien koneiden asennuksista ja käyttöönotoista. Asiakkaat olivat tyytyväisiä asennuksiimme ja virityksiimme ja näin myös työnantajamme. Rahaa firmaan tuli kun asiakas allekirjoituksellaan vahvisti konetoimituksen loppuunsuoritetuksi.
Nykyjään kaiketi työvoima- ja sosiaaliviranomaiset ovat valitsemassa miehiä vallan muihin tehtäviin kuin em. käy ilmi.
Hyviä näkökohtia! Mahdollisuus jatko-opintoihin on kyllä Suomen koululaitoksen suuria plussia, mutta siitä on ehkä tehty itsetarkoitus.
Ongelmana on myös se, että myös ammattiaineiden opettajilta vaaditaan soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Vaaditaan toki vähintään kolmen vuoden käytännön kokemustakin, mutta ei esim. koneistusta opettava ins. tai dipl.ins. ole näitä kokemusvuosia sorvin äärellä hankkinut. Ei ihme, etteivät kaikkien valmistuneiden käytännön taidot ole kovin hyvät.
Opisopimuskoulutuksessa, koulutustyösuhteess tms. ei tätä ongelmaa ole, sillä kouluttajina ovat alan ammattilaiset.
On lisäksi suuri henkinen ero siinä, kouluttaudutaanko “työ etusijalla” vai “koulu etusijalla”.