Kanadaan muut­ti vuon­na 2010 280 000 henkeä. Näistä pääosa oli niin san­ot­tu­ja taloudel­lisia maa­han­muut­ta­jia, jol­laisek­si kelpu­ute­taan vain hyvin koulutet­tu­ja. Isän­tämme Van­cou­veris­sa selit­tävät tämän niin, että arvioidaan, että heil­lä on edel­ly­tyk­set men­estyä Kanadas­sa. Tämä tarkoit­taa, tutk­in­toa, jon­ka ei kuitenkaan vält­tämät­tä tarvitse olla aka­teem­i­nen, isän­tämme sanoi­vat vähän puo­lus­tellen. Pääosa siir­to­lai­sista sijoit­tuu Kanadalaises­sa yhteiskun­nal­la tulo­jakau­man yläpäähän, kun taval­lisem­paa on sijoit­tua alapäähän. Vain kymme­nen pros­ent­tia on pako­laisia tai human­i­taarisin perustein maa­han tullei­ta. Jat­ka lukemista “Kanadan maahanmuuttopolitiikka”

Nyt taas koti­maas­sa  arkiru­ti­inien paris­sa. Lau­takun­nan lis­taan pääsee tästä.

Vuosaar­en­tie 3:n ase­makaa­van muutos

Urheilu­talon käytössä ole­va parkkipaik­ka ote­taan asuinkäyt­töön ja pysäköin­ti siir­tyy muualle, lähin­nä maan alle. Ker­rosalaa tulee hehtaari ja uusia asukkai­ta noin 250. Tästä äänestet­ti­in peri­aat­er­atkaisun aikaan vuon­na 2009. Sil­loin demareille parkkipaikat oli­vat asun­to­ja tärkeämpiä. Raken­nu­soikeu­den arvo on vähän yli viisi miljoon­aa, joten paljon pitää pysäköin­tiä arvostaa, jos ne kat­so­taan asum­ista tärkeämmäksi.

Ker­rosalaa on vuo­den 2009 luon­nok­ses­ta lisät­ty 3300 ker­rosneliöl­lä. Tämä on tehty tekemäl­lä Vuosaar­en­tiehen pieni mut­ka, jol­loin tämä tont­ti kas­vaa ja liiken­nevihreä toisel­la puolel­la piene­nee. Muu­tos mak­saa 950 000 euroa, mut­ta sen tuo­ma raken­nu­soikeus on arvostaan 1,65 miljoon­aa euroa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 14.5.2013”

Van­cou­verin alakaupun­ki oli täyn­nä pil­ven­pi­irtäjiä, mut­ta sen lisäk­si korkei­ta tor­ni­talo­ja oli vähän joka puolel­la. Devel­ope­rien aloit­teel­lisu­us suh­teessa jär­jestelmäl­liseen kaupunkisu­un­nit­telu­un näkyi erään­laise­na sekavuute­na, mut­ta ei lop­putu­losta nyt ainakaan tyl­säk­si voin­ut sanoa. Jat­ka lukemista “Van­cou­verin tapa rak­en­taa pilvenpiirtäjiä”

Van­cou­veris­sa suosi­taan paljon puu­rak­en­tamista. Siitä olisi paljon oppimista meil­läkin. Nyt saa kuusik­er­roksisen talon tehdä puu­runk­oisek­si. He eivät kuitenkaan ole hurah­ta­neet mihinkään ortodok­sisu­u­teen tässä asi­as­sa, vaan hyväksyvät, että raken­nuk­ses­sa voi käyt­tää sekä puu­ta, terästä että beto­nia. Olen aina ihme­tel­lyt sitä, mik­si pitää tehdä kaik­ki puus­ta, kun puu­ta ale­taan suosia. Jat­ka lukemista “Puu­rak­en­t­a­mi­nen”

Opin matkalla kokon­aan uuden englan­ninkielisen sanan, ameni­ty, jolle sanakir­ja antaa kak­si huonoa kään­nöstä, palvelu ja mukavu­us. Isän­tämme puhui­v­at paljon näistä ameniteistä keskeisenä osana urbaa­nia strate­giaa. Käsit­teistöön kuu­lui­v­at pois­tot, muu vapaa tila, ylimääräi­nen kauneus, palve­lut ja jopa sosi­aa­li­nen asum­i­nen. Nämä kaupunkimukavu­udet ovat jotain sel­l­aista, jota nuoret lap­siper­heet löytävät Kallios­ta, mut­ta jota ei löy­dy lähiöistä. Jat­ka lukemista “Urban amenities”