Vihreä eduskuntaryhmä päätti selvällä enemmistöllä hyväksyä Orpon työryhmän esityksen sosiaali- ja terveysuudistuksen pohjaksi. Kommentoin asiaa kokoukselle täältä Vancouverista esittäen, että vihreiden tulisi hylätä esitys, vaikka se olisi voinut merkitä hallitusyhteistyön päättymistä vihreiden osalta. Minulle entisenä peruspalveluministerinä hyvin toimiva terveydenhuolto on erityisen tärkeä asia.
Uudistuksella piti tähdätä mm. perus- ja erikoissairaanhoidon parempaan integroimiseen ja siirtämiseen hallintohimmeleistä kuntien suoraan vastuuseen. Toiminnan yksikkökokoja oli tarkoitus kasvattaa, koska ne ovat kansainvälisesti arvioiden järkyttävän pieniä, mikä ei sovi yhä erikoistuneempaan terveydenhuoltoon. Pieni kunta on myös toivottaman pieni toimimaan kuntalaistensa sairausvakuuttajana.
Palon tietysti riippuu siitä, kuinka järkevästi kunnat nyt tehtyä päätöstä tulevat soveltamaan. Tämänkin päätöksen vallitessa voidaan toimia järkevästi, mutta olen huolestunut.
Perus- ja erikoissairaanhoidon yhteys katkeaa kaikissa niissä pienissä kunnissa, jotka nyt saavat oikeuden omaan perusterveydenhoitoon, vaikka ne joutuvatkin ostamaan erikoissairaanhoidon muualta. Jos asian haluaa nähdä positiivisesti, näissä kunnissa asuu yhteenlaskettuna selvä vähemmistö suomalaisista, joten enemmistön osalta integraatio toteutuu. Nuo minä itse –kunnat toki joutuvat kärsimään kahden järjestelmän yleensä huonosta yhteistoiminnasta, mutta eihän niitä käsketä ampumaan itseään jalkaan, vaan ainoastaan sallitaan se.
Vastuukuntamalli on sinänsä paljon parempi kuin profession vallasta kärsivä lääkäreiden itsenäisesti johtama kuntayhtymämalli, mutta sen ongelmana ovat perustuslakijuristit.
On aivan hölmöä vahvistaa aluesairaaloiden itsenäisyyttä. Nyt sairaanhoitopiirien sisällä on voitu pyrkiä sairaaloiden välillä järkevään työnjakoon. Pelkona on, että hallinnollinen itsenäisyys innostaa aluesairaaloita täyden palvelun tavarataloiksi, joissa tehdään kaikkea ajateltavissa olevaa. Se tulee kalliiksi ja se heikentää potilasturvallisuutta, koska vähäinen potilasmäärä ei kasvata osaamista.
Oli myös ajateltu, että pienet kunnat ostaessaan terveydenhuollon vastuukunnalta maksaisivat kapitaatioperiaatteella kiinteän hinnan. Tämä on ymmärtääkseni mahdotonta, jos ne tai osa niistä voi kuitenkin järjestää perusterveydenhoidon itse. Silloin kapitaatioperiaate synnyttäisi perverssin kannusteen hoitaa perusterveydenhoito halvalla ja lähettää mahdollisimman paljon potilaita kiinteähintaiseen erikoissairaanhoitoon.
Tämä nyt on vain huono kompromissi. On ennenaikaista sanoa, otetaanko nyt askel huonompaan vai parempaan suuntaan, mutta jos tehdään vuosikymmenien uudistus, olisi syytä ottaa pitkä loikka parempaan suuntaan.
Tämän kanssa nyt kuitenkin on elettävä. Positiivisesti ajatellen enemmistö suomalaisista asuu kunnissa, joissa perus- ja erikoissairaanhoito on tämän jälkeen samassa organisaatiossa ja tämä organisaatio on turvallisesti kunnan sisällä eikä missään himmelissä. Pahimmilta riskeiltä voidaan välttyä, jos ne tiedostetaan. Yksi tällainen riski on erikoissairaanhoidon pirstoutuminen ja työnjaon katoaminen, kun pitäisi mennä ihan toiseen suuntaan: karsia sairaaloita, joissa tehdään tekonivelkirurgiaa, avosydänleikkauksia ja niin edelleen, ja luoda vahvoja valtakunnallisia yksiköitä, jotta saataisiin riittävän vahvoja ja osaavia yksiköitä.
Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään Orwellin “Eläinten vallankumouksesta” tuttua juonikuviota, jota ei löytäisi myös fantastisesta Sote-uudistuksesta.
Mitäköhän tässä nyt pienen ihmisen tulisi ajatella, kun Puska sanoi homman menneen persiilleen, täällä tuli tyrmäys ja monet tutkijat sanoivat tulleen syrjäytetyksi. Orpo harrasti näihin nähden verbaalista alkemiaa koittaen saada paskasta kultaa puhumalla. Hautala sentään viestitti, että ollaan vasta saatu katinkultaa. Jos tämä oikeasti alkaa näyttää siltä, että vain haitat kasvavat ja asiasta ymmärtävät sen jo nyt näkevät, niin mitäs järkeä tällaista on hyväksyä. Ainakin jos tämän toimivuus on sen varassa, että monessa kohtaa kuntien tulisi toimia järkevästi.
Se on ainakin varmaa, että pieni ihminen, joka vain haluaisi saada apua tarvittaessa, on tippunut kyydistä lyhenteiden lennellessä poliitikkojen suusta, ja nyt on aika helppo opposition sanoa asiasta mitä tahansa, koska ristiriita sote-poliitikkojen hymyjen ja asiantuntijoiden kiroilun välillä on aika suuri. Jotenkin tiedotustilaisuudesta tuli sellainen mielikuva, että muut saivat hommat valmiiksi, mutta vihreät haluaisivat jatkaa valmistelua yksin. Herääkin kysymys, että jos uudistuksessa on niin suuri valuvika, että homma ei tule kerrassaan toimimaan, niin pakkohan nämä valuviat on tuoda esiin nyt ja saatava mietintämyssyt takaisin päähän myös muilla. Urhomatti vainoaa hallitusta, mutta parempi olisi nöyrtyä, kuten osinkoveroissa osittain tapahtui, tai muuten elämä oppositiossa käy turhan helpoksi. Ja kai sitä sosiaali- ja terveyspuoltakin tulisi miettiä, eikä vain seuraavia vaaleja.
Olen pyrkinyt välttämään tässä sotesotkussa politiikkaparanoiaa ja aidosti toivomaan, että tässä pyritään tekemään kansallisesti järkevää uudistusta terveyspalvelut edellä. Nyt tästä laimeasta sopasta jää se maku, että vaalit alkaa jo pelottamaan, eikä keskustalla ja perussuomalaisille haluta tarjota lyömäasetta.
On järjetöntä, että erikoissairaanhoidon järjestämismahdollisuus on väestöpohjaltaan niin pienissä yksiköissä, että jokaisen aluesairaalan suorastaan kannattaa olla täyden palvelun tavaratalo. Kannustimien tähän antaa ensi vuoden alusta tuleva vapaan hoitopaikan valinnan laajeneminen erikossairaanhoitoon. Tehokkuus kärsii, ja saanen ennustaa, että yksityispalveluiden käyttö sekä työterveyshuolto tässä vaan vahvistuu.
Työryhmän ehdotuksessa ja nykyjärjestelmässä hyvää on se, että keskussairaalat vastaavat kaikkein vaativimmasta sairaanhoidosta. Täältä maalta katsoen perusterveydenhoidon palvelut otettaisiin mieluiten läheltä ja vaativat palvelut pätevimmältä. Mitään pakotettuja suurkuntia ja pakotettuja sote-alueita ja niiden muodostamia himmeleitä ei väliin kaivata. Palveluiden sitominen kiinteästi johonkin naapuri-isäntäkuntaan vähentää kuntalaisten mahdollisuuksia päättää ja parantaa, tai edes ylläpitää nykyisiä palveluita.
Jos kunta kokee olevansa liian pieni oman terveyskeskuksen pyörittämiseen, se voi toteuttaa perustason palvelut yhteistyössä muiden kanssa nykyiseen tapaan. Suurin pelko on se, että hallitus vie itsenäisen päätösvallan ja sitä myötä helposti myös palvelut pienimmiltä.
Kunpa näin olisikin. Minusta tilanne näyttää enemmän halulta viedä pieniltä kunnilta itsenäisyys ja päätösvalta. Toivottavasti tuo viitattu vastuu tarkoittaa päätösvastuuta, eikä sitä, että päätösvastuu viedään ja rahoitusvastuu annetaan. Tähänastiset kaavailut näyttävät vievän enemmänkin tuohon väärään suuntaan.
Integroinnissa tavoitteena tulisi olla vain toimivan vastuu-/rahoitusratkaisun varmistaminen. Itse palvelut kannattaa siinä mielessä eriyttää, että perusterveydenhoito pidetään edelleen lähellä, mutta erikoispalvelut viedään pätevimpiin yksiköihin (ylimääräiset väliportaat eivät ole eduksi).
Siispä, pidetään vastuu peruspalveluista nykyisillä (pienilläkin) kunnilla. Yhteistyö muiden kanssa on suositeltavaa, mutta kuntien oma päätösvalta yhteistyön suunnasta ja laajuudesta säilytetään (sillä vain valinnan ja demokraattisen vaikuttamisen mahdollisuus takaa niille toimivat palvelut).
Tiedotustilaisuudessa ilmeet olivat kuin olisi kerrottu suuresta onnettomuudesta, toivottavasti tämä ei ole enne tulevasta 😉
Vähemmän latinasta väännettyä kapulakieltä ja enemmän selkokieltä kiitos — ainakin itsellä kapitaatiosta tuli ensin mieleen kapillaari-ilmiö vaikka en sen yhteyttä sote-uudistukseen keksinytkään…kapitaatiorahoitus (per capita) = potilassidonnainen rahoitus…kiitos itselleni.
Minusta vakavin ongelma mallissa on kuitenkin sen yläpäässä. Ervat ovat sote-alueiden tai muiden alempien toimijoiden omistuksessa ja ohjauksessa kuten sairaanhoitopiirit nykyään. Sama välillisen demokratian hallintomalli toistuu torta på torta ja siksi vain pahenee.
Ei terveydenhuoltomme lisää demokratiaa tarvitse vaan lisää meritokratiaa. Olen samaa mieltä siitä että valta ei kuulu lääkäreille, mutta eri mieltä siitä että se kuuluisi poliitikoille. Vasta jos summaamme terveydenhuollon päätöksenteon erva-tasolle on rekrytointipohja riittävä että sinne löytyy kyllin osaavia poliitikkoja tekemään ratkaisuja ja silloinkin terveystaloustieteilijöillä pitää olla valmistelussa tiukka ote.
Sairaanhoitopiirien hallinnon mädättää nykyään paitsi asiantuntijavalta väärässä paikassa, nurkkapatrioottinen kyläpolitiikka jolla valvotaan oman tuppulan etua.
Pari huomiota asiaan. Ensimmäisenä haluaisin kriittisesti huomauttaa, että edustaja Soininvaara päättää olla Kanadassa silloin kun tästä asiasta faktisesti päätetään eduskuntaryhmien kesken. Varmasti tällekin ratkaisulle löytyy perustelut, mutta siellä Kanadassa kuitenkin olit silloin kun tähän asiaan olisi pitänyt Helsingissä vaikuttaa.
Toiseksi kiinnitän huomion tähän kohtaan tekstistäsi: “Vastuukuntamalli on sinänsä paljon parempi kuin profession vallasta kärsivät lääkäreiden itsenäisesti johtama kuntayhtymämalli, mutta sen ongelmana ovat perustuslakijuristit.” Ongelmana eivät ole perustuslakijuristit, vaan se, että vastuukuntamalli on mahdollisesti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Tässä asian muotoilulla on vissi ero. Perustuslaki ei ole mikään pikku detalji tämän kaltaisia uudistuksia suunniteltaessa.
Lopuksi kirjoitan vielä sen, minkä olen tähänkin blogiin kirjoittanut aiemmin. Eli Kataisen hallitus voi pakottaa maaseudun pikkukunnat liittymään toisiinsa, mutta ei onnistu pääkaupunkiseudun tai Tampereen kaltaisissa ympäristökuntien kuntaliitoksissa. Ja tämän vuoksi koko kuntauudistus epäonnistuu. Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävät liitokset ja uudistukset jäävät tekemättä. Kepulandiaan saadaan toki myllerrys aikaiseksi ‑ainkin seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka.
Aikaa kuluu, aikaa kuluu…
Vanhojen keskussairaaloiden kohtalosta ei ole tietoa, joten ne rapistuvat hometaloiksi. Kukaan ei tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Ratkaisuja tarvitaan HETI.
En ymnmärrä mitään kuntayhtymähimmeleitä erva-tasolla. Siellä pitäisi olla kaikkien yhdenvertaisen kohtelun takaava valtion hallinto, kun kerran mitään ei olla määräämässä suoran kansanvaalin hallintoon.
Ruotsin malli olisi järkevä.
Suomessa näyttää nyt sote-uudistuksen ainoaksi tarkoitukseksi jäävän pikku kuntien hävittäminen. Keskitytäänkö silloin johonkin olennaiseen???
Kyllä varmasti sote-kuviota ei nyt ratkaistu. Sopiva koko kansainvälisesti ottaa terveydenhuolto haltuun on yli 200000 asukasta, kuten Puska totesi. Tämä ei tietysti tarkoita, että kuntakoko olisi välttämättä tämä sama. Malleja löytyy Tanskasta ja Ruotista. Mutta näyttää siltä, että sote-uudistus laitettiin vain palvelemaan kuntauudistusta ja vahva peruskunta mantraa.
Mitenkä nämä terveydenhuoltuviot siellä Vancouverissa, kun on yhdessää 22 kuntaa (MetroVancouver) ?
Myöskään työterveyshuollon rooliin (1,7 miljoonan emsisijainen terveyshuolto) ei otettu kantaa millään tavoin. Kelan rooli ? Rahoitus ? Kaikki nämä jäivät auki.
Porvoossa tämä ymmärretään. Siellä ei kai tosissaan edes havitella kaikkia erikoisaloja sairaalaan, mutta sitten esimerkiksi tekonivelkirurgia, jossa Porvoossa ollaan hyviä, auttaa koko HUS-aluetta, koska tänne voidaan lähettää jononpurkuun muualta HUS-alueelta. Moni lonkka- tai polviartroosipotilas on saanut täältä avun. Täällä ymmärretään myös konsultoida yliopistosairaalaa aina niissä tapauksissa joissa täältä ei löydy asiantuntemusta.
Piti tehdä kompromissi tai “kompromissi”, koska oppositio. Eihän sillä koskaan ole mitään merkitystä, että päätös on kuin juosten kustu. Näinhän se pääsääntöisesti menee perusteellisissakin valmisteluissa.
Minkä puolueen käsialaa tämä vastuukunta-ajattelu oikein on? Haiskahtaa nimittäin Kokoomukselta. Sen kanssa pitää aina olla kahden kerroksen väkeä. Muulla ei ole niin väliä.
Anteeksi nyt vaan, mutta vitut on. Kansalaista riepoo niin älyttömästi se, että hyväksytään mitä tahansa paskaa vain sen takia, että saataisiin edes jotain aikaiseksi. Kansalaista riepoo myös se, että eduskunnan keskustelut ja äänestykset ovat pelkkä muodollisuus. Jos järkevää päätöstä ei saada aikaan hallituksen sisällä, ehkä kannattaisi lopettaa turha blokkiajattelu ja pyrkiä parlamentaariseen ratkaisuun. (Eikä vähemmistöhallituksissakaan mitään pahaa ole an sich.) On jotenkin sellainen kutina, että persut ja kepu lähtisivät maakuntamalliin mukaan eikä isoa osaa vasemmistoakaan tarvinne paljoa houkutella. Kyllä sille enemmistön saa — helpommin kuin tälle idealle — eikä tarvita kuin järkevä lakiesitys.
Kaatakaa hallitus ja kuunnelkaa Sitran Kososta:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/sitran+kosonen+terveydenhuollossa+valuvika/201305417393
Soininvaara:
“On aivan hölmöä vahvistaa aluesairaaloiden itsenäisyyttä. Nyt sairaanhoitopiirien sisällä on voitu pyrkiä sairaaloiden välillä järkevään työnjakoon. Pelkona on, että hallinnollinen itsenäisyys innostaa aluesairaaloita täyden palvelun tavarataloiksi, joissa tehdään kaikkea ajateltavissa olevaa. Se tulee kalliiksi ja se heikentää potilasturvallisuutta, koska vähäinen potilasmäärä ei kasvata osaamista.”
Olen miettinyt tuota asiaa. Loppujen lopuksi oikeastaan kannatan tuota. Olen kai jonkin asteen kapitalisti, kun uskon että julkisella sektorillakin pieni sisäinen kilpailu voi auttaa pitämään kustannuksia alhaalla. Nykymalli on johtanut monessa tapauksessa osaoptimointiin, eikä siihen kannusta.
Jos aluesairaalassa palvelujen tuottaminen on halvempaa (näin ihan oikeasti useassa tapauksessa on) kuin potilaiden kuskaaminen vaikkapa 100 km päähän tai kauemmaksikin taksilla tai ambulanssilla johonkin erikoistuneempaan sairaalaan, jossa on kalliimmat tila- ja palkkakustannukset, hoito voi olla aluesairaalassa selvästikin halvempaa. Tämä pitää sitten tasapainottaa hoitotuloksilla, jotka voivat olla huonompia, yhtä hyviä tai parempia (pitkä kuljetusmatka voi tietää hoidon viivästymistä, ja vastaavasti erikoistuneemmissa sairaaloissa voi silloin kun hoito ehditään aloittaa ajoissa, tulla keskimäärin parempia hoitotuloksia).
Vähäinen potilasmäärä ei kasvata osaamista, mutta ei niissä isommissa yksiköissäkään ole taetta siitä, että hoitaja tai lääkäri olisi tehnyt juuri saman asian aiemmin. Näin olisi, jos erikoistuneissa yksiköissä olisi vain ja ainoastaan työntekijöitä, jotka ovat olleet pitkään samoissa hommissa samassa sairaalassa. Mutta ihmiset vaihtavat työpaikkoja. Kyllä niissäkin yksiköissä rekrytoidaan uusia työntekijöitä, jolloin potilas saattaa päätyä kokemattoman hoitoon. Ja vastaavasti monessa aluesairaalassa on sellaisia työntekijöitä, joilla on aiemmalla työurallaan ollut varsin erikoistuneitakin työtehtäviä.
Sodanjulistus
http://hemmokoskiniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139847-sodanjulistus-kansanaanestysaloitteet-liikkeelle-5-kuntalaisista
Harvakseltaan ja kaukana sijaitsevissa terveystehtaissa on omat haittansa. Jos osaaminen keskittyy vain huippupaikkoihin, se väistämättä on yhä harvemman käsissä. Entä kriisin sattuessa? Sotilassairaaloita ei enää ole. Sen lisäksi vain yksi tuhoisa sairaalaan kohdistuva onnettomuus tai mojova sairaalapöpö pystyy halvaannuttamaan sairaanhoidon todella laajasti, jos kaikki osaaminen on kovin keskitettyä.
Keskittämisen toinen huono puoli liittyy siihen, ettei potilas koskaan ole tuote. Potilaiden logistiikka ja varastointi ei toimi kuten tuotteilla. Ihmisen tarve hoitoon ei osu julkisen liikenteen aikatauluihin, eikä sairaimmat jaksa tai kestä pitkiä odotus-ja kuljetusmatkoja.
Käytännössä lapsia syntyy jo enemmän matkanvarrelle synnytyssairaaloiden keskittämisen myötä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten matkasynnytys on turvallisempaa kuin synnyttäminen pikkusairaalassa. Osa synnytyksistä on aina nopeita, se on luonnonlaki.
Samoin jo nyt kuulee ikäihmisistä, jotka ovat kuukausia ilman hoitoa ja tutkimusta, koska lääkärin vastaanotto on siirretty liian kauas. Oireet eivät oikeuta ambulanssikyytiin, mutta matkan pituus tekee muusta kyydityksestä liian rankan kuntoon nähden, ja ihmiset jäävät kuihtumaan vaivoihinsa.
Matkakorvausten omavastuuosuudet puolestaan ovat aiheuttaneet sen, että monet jättävät tutkimus‑,hoito-ja kuntoutuskäyntejä väliin matkan hinnan takia. Keskittäminen tarkoittaa aina väistämättä kuljetuskustannusten nousua.
Inhimillistä on ottaa huomioon myös se, että heikoimmillaan ollessaan ihmiset tarvitsevat toistensa tukea. Jos yksiköt ovat kaukana, läheisten käynnit harvenevat ja sairas jää ilman tukea, joka antaisi voimia paranemiseen.
Miksi siis keskittämisellä heikentää osaamista ja saavutettavuutta? Miksi ei vain koulutuksella lisätä osaamista, niin, että sitä riittää myös pienempiin sairaaloihin?
Kaikki tietämäni toimivat ja edulliset perusterveydenhuollon ratkaisut perustuvat sairasvakuutukseen ja jonkinlaiseen yksityislääkärijärjestelmään. Niissä ei ole kunnilla osaa eikä arpaa. Miksi Suomessa on pakko yhä jatkaa tällä DDR:n mallilla? 🙁
Miksi sote-aluetta ei voitaisiin kutsua maakunnaksi (lääniksi/piirikunnaksi jne) ja antaa sille verotusoikeus.
Minulle on jäänyt epäselväksi, miksi Suomessa ei voi olla 3‑tasoista hallintoa kuten niin monissa maissa: kunta, maakunta ja valtio. Pitäjien historiallinen identiteetti säilyisi, kun kuntia ei tarvitsisi turhan takia yhdistellä.
Maakuntavaltuuston voisi valita samoissa vaaleissa kuin kunnanvaltuuston.
Tuntuu hassulta, kun suurkuntia kutsutaan kunniksi ja Osmokin joutui kutsumaan (Maakuntamalli? 31.10.2012) kuntia “kunnanosiksi”.
Onko kyseessä joku vanha puolueriita menneiltä vuosikymmeniltä? Muistan, että vuosikymmeniä sitten keskusteltiin väliportaanhallintouudistuksesta. Osmo, muistatko mihin se silloin kariutui?
Soininvaaralla on kummallinen lapsellinen tarve viisastella “Muut luulee, mutta minä tiedän…”-tyyliin.
Nyt tuokin kommentti kiertää mediassa ja osaltaan lisää lämpöä jo ennestään kuumana käyvien höyrypäiden päähän.
Hallituskriisi nyt on viimeinen mitä Suomi tässä tilanteessa kaipaa.
Olisikos Keskustan ja Perussuomalaisten mallit nyt sitten parempia. Nehän ovat nurkkapatrioottisuudessaan kaikkea keskittämistä vastaan.
Toki tuo SOTE-päätös on kompromissi, jossa tuntuu myös Kokoomuksen elitistinen ajattelu. Mutta yhteispeliähän päätökset ovat ja Kokoomuksen toiveet on huomioitava, onhan se hallituksen suurin ja pääministeripuolue.
Kansaa on perusteettomasti kiihotettu jo ihan tarpeeksi.
Kehysriihen tiimoilta epäonnistuneinta ei ollut sen päätökset korjauksineen tai hallituksen tiedottaminen, vaan kehysriihen tapahtumien osalta kaikkein epäonnistuneinta oli median väenväkisin kohua hakeva uutisointi.
Kaipa siinä on jokin itseisarvo, että hallitus lähtee parantamaan Keskustan kannatusta tällä tavalla..?
Aluesairaaloiden kilpavarustelu ei ole vain mahdollinen pelko. Se alkoi jo.
Nämä kynnyslukuarvot ovat aina ongelmallisia.
Mitä hyötyä on nipinnapin yli 20 000 asukkaan kunnan suostua yhteenkään uuteen kuntaliitokseen, jos hajanaisella korpialueella ei naapureita liittämällä mitenkään voida saada kasaan lukua 50 000?
Kun “keskuskaupunki” ei ole keskellä, vaan laajan alueen reunalla, ei vastuukunnan järjestämisvastuun alaiseksi joutuminen paljon naurata alueen toisella laidalla olevaa pikkukuntaa.
Keskittyminen ja erikoistuminen ovat kaksi eri asiaa. Erikoistuminen ei vaadi sitä, että kaikki keskitetään. Saman osaamiskeskuksen ei tarvitse olla maan paras tekonivelkirurgiassa ja harvinaisten syöpien hoidossa.
Kriisiaikoina taas tilanne on se, että kovin erikoistuneen sairaanhoidon voi unohtaa. Pienten keskosten kuolleisuus nousee, haastavat leikkaukset jäävät tekemättä, osa syöpäpotilaista kuolee aikaisemmin, jne. Näitä nyt ei vain pystytä ylläpitämään, ja fokus on siinä, etteivät ihmiset kuole helposti hoidettaviin sairauksiin. Ne taas pystytään hoitamaan joka tapauksessa kaupunkitason yksiköissä.
Lääketieteessä on kuitenkin huomattavan paljon erikoisaloja, joissa Suomen kokoisessa maassa potilastapauksien määrä jää kohtuullisen pieneksi. Jos minä joudun neurokirurgin leikeltäväksi, otan mielelläni sellaisen neurokirurgin, jolla on runsaasti kokemusta juuri minun tarvitsemani operaation tekemisestä, vaikka se sitten tarkoittaisi lähtöä toiselle puolelle maata tai maanosaa.
Hyvä periaate potilaan kannalta on se, että kaikkein kiireellisin hoito ja tavallisimmat vaivat tulevat hoidettua lähellä. Mitä harvinaisempaan vaivaan mennään, sitä kauemmas siihen voi joutua hoitoa hakemaan. Tämä on välttämätöntäkin juuri tuosta yllämainitusta kokemussyystä. Kokemushan ei ole pelkästään yksittäisen ammattilaisen kokemuksesta kiinni, hyvin paljon osaamista on rakennettu organisaatioon.
Alueellisen tasa-arvon kannalta pitäisi erottaa muutama asia. Mukavuus on eri asia kuin hoidon taso, joten asuinpaikka ei saa vaikuttaa sairauden kulkuun ja hoitoon, mutta se saa vaikuttaa esimerkiksi hoitopaikan etäisyyteen. Toinen olennainen asia on se, että terveydenhuollossa on alueellisia epätasa-arvoisuuksia, joille on käytännössä mahdotonta voida mitään. Tehdään järjestelmä miten tahansa, aivoverenkiertohäiriön Meilahdessa saava on paremmassa asemassa kuin Lemmenjoen kansallispuistossa sairastuva.
Suomessa on hyvä erikoissairaanhoito, ja sen jatkuvalla tuunaamisella ei välttämättä kovin paljon saavuteta. Erikoissairaanhoidossa on lisäksi varsin hyvin laskettavissa se, mitkä asiat kannattaa hoitaa milläkin tasolla. Tehostamista löytyy lähinnä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integroinnista ja yhteistoiminnasta (esimerkiksi telekonsultaatioiden muodossa).
Suuret ongelmat ovat perusterveydenhuollossa ja rahoitusvastuiden jakamisessa. Sote-uudistus ei todellisuudessa uudista siellä mitään kovin olennaista.
Yleisesti uumoiltiin,että sote on vain väline kuntien uudelleen rustaamiseen.Siltä tuo nyt vaikuttaa.” Mitä vähemmän ja vahvempia kuntia meillä jatkossa on,sitä vahvemmat hartiat on sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisessä”,( Keskisuomalainen 9.5.2013,Petteri Orpon lausuma.
Jyväskylässä ei tuota P.Orpon väitettä omat kokemukseni vahvista,kun terkkariin jonotetaan viikkotolkulla ja hammaslekuriin kuukausitolkulla.Vaikka on ne leveät harteet jo nyt,noin 130 000 asukasta.Ja uutta keskussairaalaa aiotaan kasaan isolla rahalla.
Demokratiavaje tässä vastuukuntamallissa on suuri ongelma,pienet ympäryskunnat maksavat laskut keskitetystä hallinnosta ja hoidosta ja menettävät osan äänivallastaan.Maksetaan vaan ja kipuillaan.Vastuukunnalle siirtyy käytännön elämässä valtaa pieniltä kunnilta.
Muuten havaisitteko sen, kuinka siitä pikkusivuseikasta,siitä manista,oli niin kevyesti tässä Orpon infossa puhetta ? Eikös siitäkin kannattaisi hitusen asiaa puhella ? Kun jotkut pitävät sitä rahajuttua niin tapetilla.
Niin kyllä sitten alueellisuudellakin jotain merkitystä täytyy olla. Nyt jo on lisääntynyt taksissa syntyvien lasten määrä pohjoisessa.
Kuuntelin aikanaan aina liikuttuneena isoaäitini kertomusta, kun hänen vauvansa kuoli käsiin kun pitäjässä ei ollut lääkäriä ja Viipuriin pitkä matka. Toivottavasti ei palata samanlaiseen tilanteeseen.
Soininvaara kirjoittaa:
“Jos asian haluaa nähdä positiivisesti, näissä kunnissa asuu yhteenlaskettuna selvä vähemmistö suomalaisista, joten enemmistön osalta integraatio toteutuu.”
Itse en näkisi sote-ehdotusta aivan näin positiivisena tästäkään näkökulmasta.
Miten esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tullaan toimimaan? Pilkotaanko HUS:in vastuulla oleva erikoissairaanhoito siten, että esimerkiksi Espoo, Helsinki ja Vantaa saavat kukin omat “integroidut” perus- ja erikoistason sairaanhoito-organisaationsa? Miten tämä muka tehostaa toimintaa, tai auttaa rekrytointiongelmiin? Jos Espoo ei ole onnistunut järjestämään perussairaanhoitoa nytkään kuntoon, niin millä perusteella se selviäisi haasteesta paremmin, jos sille annetaan vielä erikoissairaanhoitokin? Paljon todennäköisemmältä näyttää, että espoolaisten osalta myös julkisen erikoissairaanhoidon toiminta heikkenee ja kansalaisten jako kahteen kastiin vain syvenee.
Entä Tampereen ja Turun seuduilla. Mitä uudistus käytännössä tarkoittaa? Eikö ole enemmän todennäköistä, että uudistus on käytännössä askel huonompaan suuntaan myös näillä suurkaupunkiseuduilla ja se vielä toimiva erikoissairaanhoitokin tuhotaan kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten hiekkalaatikkoleikeissä?
Soininvaara toistuvasti valittaa sitä, että erikoissairaanhoidon kasvavat kulut johtuvat lääkärien ammattikunnan liiallisesta vallasta sairaanhoitopiireissä. Vaikka pieneltä osin kysymys olisi tästäkin, niin rohkenen epäillä, että analyysisi on osin väärä ja sen vuoksi olet päätynyt suosittelemaan vääriä ratkaisuja. Lääketieteen kehitys väistämättä paisuttaa menoja. Ja totuus kuitenkin on, että Suomessa julkisen terveydenhoidon menot ovat selvästi alemmat kuin muissa vastaavan kehitystason länsimaissa:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_total_health_expenditure_%28PPP%29_per_capita
Ilmeisesti Soininvaara kuvittelee, että hänen kaltaistensa kunnallispoliitikkojen johdolla laadukas ja moderni erikoissairaanhoito voidaan tuottaa halvemmalla kuin lääkärien johdolla. Valitettavasti vain alkaa tuntua siltä, että Soininvaaran resepti säästöjen saavuttamiseksi tapahtuu palvelujen saatavuuden ja palvelutason heikennyksin siten, että erikoissairaanhoito ajetaan samaan tilaan kuin perussairaanhoito jo nyt on.
Kyllä poliitikkojen pitäisi nyt ymmärtää, että hyvä julkinen sairaanhoitojärjestelmä ei ole halpa, mutta se on kuitenkin investointi, joka kannattaa tehdä ja maksaa itsensä takaisin.
Toiseksi, eivät perustuslakijuristit ole ongelma, vaan se, että uudistus ei ole minkään hyvän hallintotavan periaatteiden mukainen. Vaikka ehdotus olisi perustuslain mukainen, niin ei se silti tee tällaisesta vastuukunta-torpparikuntamallista käytännössä toimivaa. Tällainen malli kylvää siemenen loputtomiin riitoihin kuntien välillä, joka estää kaupunkiseutujen kehittämisen muillakin osa-alueilla kuin terveydenhoidon osalta. Tai sitten syntyy jättikuntia, joissa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat, äänestysvilkkaus vähenee, hallinto etääntyy kuntalaisista entistä kauemmas ja syrjäytyminen lisääntyy.
Eihän sellainen voi toimia, että (vakuutusyhtiöiksi liian) pienille kunnille jää rahoitusvastuu asukkaidensa terveydenhuollosta, mutta ei oikeutta palveluiden järjestämiseen. Onko mitään järkeä tehdä uudistusta, joka ei puutu järjestelmän rahoitusmallin perusteisiin?
Näyttää siltä, että koko uudistus on tehty vain sen vuoksi, että saadaan aikaan (kokoomusjohtoisia) suurkuntia, joissa poliittinen eliitti ja virkamiehet saavat hääräillä jättibudjettien kanssa mielensä mukaan kansalaisten oloista välittämättä.
Sosiaalipavelut ovat toinen puoli SOTEa. Silti sana sosiaalipalvelu* esiintyy vain kaksi kertaa muistiossa. Kansaneläkelaitosta ei mainita lainkaan.
Miten tämä malli käytännössä hoitaa muistion sivulla 10 esitetyt sosiaalipuolen asiat?
Muistio on tässä:
http://tinyurl.com/c6mfo4c
Sote asiaassa kaikilla on sanomisensa ja sitä taustaa vasten nostan hattua Orpolle että jostain löytyi mies joka teki oikein tai väärin jotain.
Jos kaikkeen mitä asiasta on kirjoitettu olisi paperilla niin Suomen metsät olisivat vaarassa.
Sote-uudistuksessa on paljon puhuttu puoluepolitiikasta, mutta minulle on vähän jäänyt auki se, mitä se oikeastaan tässä tapauksessa tarkoittaa.
Lähtökohtahan on se, että uudistuksen pitäisi luoda puitteet, joissa Suomessa kansalaisten sote-palvelut turvataan mahdollisimman laadukkaasti ja mahdollisimman vähällä rahalla.
Tähän problematiikkaan optimaalisia vastauksia ovat kaikki ne ratkaisut, joille ei löydy vähemmällä rahalla laadukkaammin toimivaa ratkaisua. Järkevä politikoinnin paikka löytyy sitten siitä, mille tasolle rahankäyttö asetetaan ja mitä laatukriteerejä käytetään.
Tässä kontekstissa ymmärrän sen, että vasemmisto haluaa parempia palveluita, oikeisto halvempia palveluita. Sekin on ymmärrettävää, että maaseutupuolueet haluavat parempaa syrjäseutujen palvelutasoa kuin kaupunkipuolueet.
Mutta sitä en ihan suoraan kyllä osaa nähdä, miten tämä nyt esitetty malli olisi oikein minkään puolueen aatteitten mukaan suoraan tehty. On jopa vaikea nähdä, minkälainen olisi esimerkiksi perussuomalainen sote-uudistus. Puolueesta huolimatta tilanne on se, että järjestelmän pitää olla tehokas, eikä rahaa ole mahdottoman paljon.
Nyt tulos näyttää niin kunnianhimottomalta, että oppositiossa olevien konservatiivipuolueidenkin olisi ollut vaikea löytää vielä kunnianhimottomampaa ratkaisua. Lopputulos on todennäköisesti kaikkien puolueiden äänestäjäkuntien kannalta huono, koska uudistus ei tee mitään attendoistumiselle.
Pienet kepulaiset kunnat ovat tämän maan sielu ja sydän ja keuhkot.
Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä mihin ja miten se halutaan käyttää. Priorisointia. Varmasti on järkevää myös keskittää, mutta etäisyydet ovat pitkiä, se pitää ottaa huomioon. Uusiin suurkuntiinko sitten ehkä rakennetaan kirkolle paljon vanhustentaloja vanhojen hometalojen tilalle. Tarkkaa taloudenhoitoa varmasti tarvitaan.
Johtunee tuosta työpaikasta, missä hän on pääosin työskennellyt viimevuodet. En tarkoita, että Osmo olisi niin erinomainen, mutta… Harvoja edustajia, joilla on jonkinlainen kyky laskea jotain.
kiitos Ode, että olet jokeenkin ainoana yrittänyt kertoa miksi tämä muutos on aivan välttämätön.
Nykyiset sairaanhoitopiirit olivat menoautomaatteja, käytännössä vailla mitään ohjausta ja vastuuta — ja kunnat olivat maksajia laskun mukaan.
Poliitikko haluaa aina olla se, joka pelastaan kuntalaisia — lääkäri on hereillä 24/7 ja hoitotasoinen ambulanssi lähtee minuutissa. Hintaa tälle vain ei kerrota. Yksi lääkäri ei paljoa saa aikaan, vaan oikeassa päivystyksessä tarvitaan myös kuvantamispalvelut ja laboratoriota sekä uleensä useampia lääkäreitä.
Lehdissä sote-uudistus on myyty “kuinka palveluita karsitaan” ‑hankekena eikä “voisiko ajatella kokonaisuutta” ‑toimintana. Media elää menneisessä maalaislääkäri-idyllissä.
Säästöissä tämä tarkoittaisi sitä, että 100 km säteellä ei olisi kahta kilpailevaa käsikirugipäivystystä vaan yksi. Erikoisläkäreitä voisi tavata ja erikoissairaanhoitoa saada siinä muodossa kuin sitä tarvitaan.
Muuttoliike on muuttanut myös Suomessa järkevää palvelurakennetta, lääkäriellä on omat ajatuksnesa perheidensä asuinpaikasta, mitä ideaa taas on rahastettu keikkalääkäreiden palkkioissa häikäilemättä.
Jos olisi uskallettu esittää n 12 — 18 SOTE alueen ja metropoliauleen ratkaisua — tässä olisi ollut toivoa.
Liäski tarvitaan jonkin “lääni” kesitasoinen demokraattinen verotusoikeudellinen demokraattinen rakenne. Homma on kuin vaalipiirien kanssa — muutospainetta ei ole vielä tarpeeksi, jotta vähästäkin vallasta tai sen mahdollisesta muutoksesta luovuttaisiin.
Mitä pitäisi tapahtua, että muutostarve menisi jakeluun?
Onko hallitus liian laajapohjainen, kun tuntuu siltä, että mistään isommasta asiasta sopiminen ei taida onnistua, ainakaan näin kansalaisen näkökulmasta, vaikka pääministerin mielestä päätökset ovat fantastisia ja reiluja. Tämäkin päätös tulee muuttumaan vielä paljon ennen kuin uudet sotealueet aloittavat toimintansa.
On surkuhupaisaa, että rahoitusta ei käsitellä ollenkaan tässä yhteydessä, näin oli hallitusneuvotteluissa päätetty. Kuitenkin koko ajan mennään rahoitus edellä. Mitä muuta väestöpohjien kokojen miettiminen on kuin rahoituksen käsittelyä. Olisi pitänyt reilusti (!) lähteä ensin miettimään rahoitusta ja vasta sen jälkeen muuta. Samalla olisi voitu korjata Suomen epätasa-arvoisinta terveydenhuoltoa OECD-maiden joukossa (muutokset yksityisen ja työterveyshuollon organisointiin ja rahoitukseen).
Näissäkin kommenteissa on viitattu Ruotsin malliin. Miksi se ei kelpaa? Riittävän suuret väestöpohjat ja niille alueille verotusoikeus. Aluevaltuustoille suora kansanvaali esim. kunnallisvaalien yhteydessä. Kaikki rahoitus tätä kautta soteasioissa.
Kutien asemaa ei tarvitsisi ollenkaan miettiä tässä yhteydessä. Niille jää päätehtävänä koulutus, kirjastot yms. Aika hoitaa sitten kuntien määrän. Ja onhan meillä menossa suuri kuntauudistuskin.
Ruotsissa landstingetejä on parisenkymmentä kpl (väestöpohja noin 500 000). Organisaatio on alunperin 1800-luvun puolesta välistä alkaen eli hyvin kestävästä organisaatiosta on kysymys.
En tiedä perussuomalaisten mallista mitään ja keskustan malli muistuttaa periaatteessa Ruotsin ja Tanskan malleja. Kelpaisiko, jos puhuttaisiin vaikkapa Ruotsin mallista. luulen, että keskustakin on tajunnut, ettei terveydenhuoltoa voida järjestää enää kuntakohtaisest, jos halutaan yhdistää perusterveydehuolto ja erikoissairaanhoito. Suomihan on tietääkseni ainoa EU maa, jossa on kuntaperusteinen systeemi.
Kyllä tämä lkritiikki (Harisalo, Kekomäki, Viialainen, Puska) on ollut aika voimakasta ja mielestäni perusteltua. Mennään vain sekavampaan hallinnolliseen systeemiin. eräs hyvän järjestelmän peruspiirre on se, että se on selkeä ja ennakoitava.
Ode:
Näet siis positiivisena ihmeellisen hallintohimmelin (maakuntapääkaupunkien vastuukuntamalli), jossa hyvin toimiva erikoissairaanhoito lyödään yhteen huonosti toimivien kunnallispoliitikkojen hallitsemien suurten kaupunkien terveyskeskusten kanssa ja johtovastuu annetaan taholle joka on aikaansanut nämä toimimattomat perusterveydenhuollon rakenteet?
Millä ihmeellä HUS saadaan järkevästi pilkottua pääkaupunkiseudun kuntien kesken?
Miten TYKS saadaan jaettua Turun kaupungin ja koko Länsi- ja Lounais-Suomen TYKS-ERVA-toiminnan kesken? Jne jne…
Anonyymi kiteytti asian tässä kyllä hyvin.
Osmo, kun nyt rohkeasti ilmoitit, että esitys pitäisi hylätä hallituksesta lähdön uhallakin, niin kai tulet sitten aikanaan eduskunnassa äänestämään esitystä vastaan, jos se äänestykseen asti päätyy? Vai lukitseeko jonkinlainen ryhmäkuri sinutkin hallituksen liekaan?
Tämä ryhmäkuri taitaa nykyään olla tekosyy, jonka varjolla saadaan suomalaiseen lainsäädäntöön hyväksytettyä “mitä tahansa paskaa” (anonyymin ilmausta lainatakseni) eikä tarvi enää välittää hyvästä valmistelusta, kun kukaan ei uskalla sanoa omaa rehellistä mielipidettään vaan mennään porukan mukana aivot narikassa.
Kuka tämä Orppo on?
Palvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukunnassa on kuntien yhteinen toimielin, jossa on kuntien edustus. Poikkeuksena sote-alueen hallintomalli voi olla myös kuntayhtymä. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella.
* Hallitus on purkamassa sosiaali- ja terveystoimenpalvelu rakennetta käsittelevän uudistysehdotuksen mukaisesti nykyiset sairaanhoitopiiri, mutta hallitukselle ei ole esittää minkäänlaisia laskelmia uudistuksen kustannusvaikutuksista ja/tai säästöistä tulevaisuudessa. Olkoon terveyspalveluiden tuottamismalli mikä tahansa ei mielestäni tule leikkiä kansalaisten terveydellä. SDP teki ensimmäisen virheen valitessaan vastuuministeriksi untuvikon ja loppu onkin historiaa.
Kuntia ei ole mahdollista pakottaa yhteen, mikäli nämä nämä hoitavat laissa määritellyt velvoitteensa. Hallitus voi pakottaa kuntia liitoksiin vain mikäli kunnat laiminlyövät velvollisuuksiaan tai ajautuvat taloudellisesti kriisikunniksi,.
http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091698?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntajakolaki#L1P4
http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091698?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntajakolaki
Kunnille kuuluu nyt liikaa sellaisia velvotteita asukkaita kohtaan, jotka oikeastaan kuuluisi valtiolle. Miksei kunnat palkkaa poliiseja? Miksei terveysasemanpitovelvoitetta ole säädetty vielä pari tasoa alemmas, taloyhtiölle? Mitä se oikeastaan kunnalle kuuluu?
Valtion mittakaavassa saataisiin tehdä päätökset tasolla “99,99% väestöstä on puolen tunnin päässä terveysasemasta” (vai yksi desimaali lisää) — ja loput haetaan tarvittaessa vaikka helikopterilla — ja jäisi virkamiesten laskettavaksi millä etäisyydellä kulut minimoituu. Kuntapäättäminen soveltuu paremmin alueidenkäytön ja “ylimääräisten palvelujen” valikointiin.
Kertoisitko miten lääkärien valta konkreettisesti heikentää terveydenhuoltoa sairaanhoitopiireissä?
Priorisointi on ikävää puuhaa ja poliitikot eivät sitä halua tehdä. Siksi se jää lääkärikunnalle ja arjessa sen tekevät nuoret ja kokemattomat niin kuin kaiken ikävän, esim. perusterveydenhuollossa.
Lääkäreiden, ja terveydenhuollosta kiinnostuneiden luottamushenkilöiden yhteispeli johtaa siihen, että budjetit pyrkivät kasvamaan, koska kukaan tämän piirin ulkopuolelta ei pysty asettamaan rahankäytölle rajoituksia. Kujntayhtymällä on käytännössä rajaton oikeus lähettää laskuja omistajilleen.
Linjaus uudeksi Sote-malliksi on hallituksen merkittävän enemmistön mielestä hyvä.
Uusi Sote-malli on eduskunnan merkittävän enemmistön mielestä hyvä.
Velkaisen “vahvan” peruskunnan valtuuston merkittävä enemmistö linjaa Sote-palveluitaan suuntaan, jossa alueen asukkaiden merkittävä enemmistö saa jatkossa hyviä peruspalveluita ja samalla rahaa säästyy keskuskunnan kehittämiseen.
Sote alueen laitamien kuntien merkittävä enemmistö kokee merkillistä voimattomuutta huomatessaan miten tässä demokraattisessa päätöksenteossa pääsi näin käymään.
Nykymalli on rosvouksen ja rahastamisen sekoilukenttä. Oleellista on, että kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat hädin tuskin puheväleissä, kun sairaanhoitopiirit voivat sanella tekemisensä.
Turkun kannattaa hoitaa omaa erikoissairaanhoitoaan mahdollisimman pitkälle itse, kosk silloin se maksaa suurimman osan sairaanhoitopiirin kuluista ja omatoimisuudella ne vähenevät.Loimaan taas kanantaa säästää perusterveydenhuollossa ja lähettää potilaat erikoissairaanhoitoon mahdollisimman nopeasti.
Loimaalle se on säätöä, koska Turku maksaa kuitenkin enimmän osan kuluista.
Ei hyvä ollenkaan. Kun perusterveydenhoidolla on sama maksaja kuin erikoissairaanhoidolla, työnjako ja kustannusket pysyvät hallinnassa. Samalla voidaan piienempiä erikoisaloja sijoittaa järkevästi niin lääkärien kuin potilaiden kannalta.
Sosiaalipuolesta on puhuttu vähän, mutta noin 300 kunnan erilaiset systeemit eivät ainakaan edistä mitään järkevää toimintaa.
Kukaan ei ole syrjäseuduilta poistamassa lääkäripalveluita. Sen sijaan syrjemälläkin halausiin päästä lääkäriin, jolla on käytössäänn niin labra kuin kuvantaminen.
Pirkanmaalla ainoastaan Tampereella on oikeus järjestää kaikkia SoTe palveluita.
Tampereen 217000 asukasta voi vaaleissa vaikuttaa näihin palveluihin. Muiden kuntien 300000 asukas ei voi vaikuttaa. He maksavat mitä Tampere pyytää.
Suomen maakuntahallinto taitaa olla lajiaan ainoa Euroopassa, jonka luottamushenkilöitä ei valita vaaleissa.
En ollenkaan ihmettele Soininvaaran harmistusta. Sote esitys on epä-älyllinen. Pääkaupunkiseudun osaltakaan mikään asia ei ratkea.
Ainoa hyvä puoli asiassa on, että se ei koske eikä tuhoa Ahvenanmaan terveydenhuoltoa.
Tarkoittaako väite sitä, että lääkärit toimisivat yleisesti ja jatkuvasti esimiestensä ohjeiden vastaisesti?
Ei tilanne nyt kuitenkaan niin paha Suomessa ole, jos terveydenhuoltoon kuluu 9% BKT:sta (vrt USA 17%). Samoja ongelmia näyttää olevan siellä Kanadassa ja Vancouverissa netin mukaan, vaikka siellä on käsittääkseni vakuutuspohjainen järjestelmä.
Itse asiassa lääkärit/Lääkäriliitto ovat protestoineet liiallisia ja huonosti toimivia IT-järjestelmiä vastaan ja kuitenkin kunnat hankkivat niitä.
Ruotsisahan aluetasoisilla lanstingeteilla on oma budjettinsa ja verotusoikeutensa sekä vaaleilla valittu luottamusmieshallinto. Ruotsin terveydenhoitokulut ovat samaa luokkaa BKT:sta kuin Suomen, joten ei heidän järjestelmänsä näytä johtavan kulujen karkaamiseen.
Ruotsin landstingetit eivät ole pelkkiä sairaanhoitopiirejä, vaan ne hoitavat suurinta osaa niistä tehtävistä, joita Somessa hoitavat kunnat.
Tavallinen kunta-alamainen ei tiedä paljonko yhteiskunnalle maksaa käynti terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Kuitenkin verotuksen raskaudesta valitetaan. Sitten kun lääkärin apua tarvitaan, ollaan vaatimassa mieluummin heti.
Vanhuksille ei ole vieläkään keksitty järjestää jonkinlaista vanhaksitulotarkastusta. Se kun ei ole kenenkään vastuulla eikä mikään laki velvoita.
Sitten kun vanhus hoitamattoman vaivan takia romahtaa avuttomaan tilaan, löytyy kyllä kunnallista kodinhoitajaa, ateriapalvelua ym. Hinnasta ei olekkaan paljon väliä, koska nämä ovat lain velvoittamaa.
Synnytyssairaaloiden vähentäminen on johtanut siihen, että synnyttäjät hakeutuvat sairaalan lähelle hotelliin asumaan ja odottamaan. Sen tietysti maksaa asiakas itse. Ei taida olla verotuksessa vähennyskelpoista.
Rehellistä olisi esittää hintalappu terveydenhoidossa, vaikkei kaikelle sitä voikaan laskea. Kuntaa ei kiinnosta matka- ym korvaukset. Kelahan ne maksaa.Olen aina kuvitellut, että Kela olemme me.
Pääkysymys, eli mitä kaikki maksaa, on täysin käsittelemättä. Vastaus on aina sama: Muuttujia on niin paljon ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Entä sitten lama. Syveneekö, oikeneeko, paraneeko joskus vai ei koskaan.
Nykyinen sote-malli ei oikeastaan muuta mitään.
Kyseessä on lähinnä kosmeettinen muutos ja suurin vaikutus lienee kuntien määrään, jos siihenkään.
Paljon melua tyhjästä ja reurssien haaskausta.
Todennäköisin tulos on palvelujen heikkeneminen edelleen.
Todellinen uudistus olisi ollut sote-palveluiden irrottaminen kuntarakenteesta ja monikanavaisen rahoituksen lopettaminen
Tämä olisi tarkoittanut, että olisi siirrytty yhteen lompakkoon, yhteen kanavaan , mutta asiakkaalla olisi mahdollisuus valita hoitava organisaatio/lääkäri ja rahat olisi kiinnitetty asiakkaaseen.
Syrjäseuduilla tuskin syntyisi lisää palveluja, mutta suurin osa ihmisistä asuu taajamissa/lähellä taajamia, joihin sopii useitakin toimijoita.
Käytännössä se merkitsisi, että valtio ottaisi huolekseen sote-palveluiden tuottamisen.
Palvelun tuottajatkin olisivat samalla viivalla eli yksityinen, työtervys ja julkinen kilpailisivat asiakkaista,
Silloin laatu ja poliittinen vastuu kohtaisivat, nythän sama kansanedustaja keskittyy Eduskunnassa moittimaan kuntia huonosta palvelusta ja kunnanvaltuustossa valtiota rahoituksen riittämättömyydestä.
Tämän uudistuksen oheistuotteena kunnat näivettyisivät organisaationa ja kokisivat luonnollisen kuoleman.
Ja tietojärjestelmiäkin voitaisiin hyödyntää ja yhtenäistää tehokkaammin, kun ohjaus olisi keskitettyä.
Pahinta tässä asiassa on, että kuluu liki 10 vuotta enne kuin virhe todetaan.
Tsoin EU:n uusi terveydenhoitodirektiivi voisi pakottaa muuttaman järjestelmää, mutta Suomi on päättänyt taistella viiemiseen saakka, että direktiivi ei toteudu
Suomella on hyvää kokemusta taistelusta autoverodirektiivien vastaisessa taistelussa
Saattaa liittyä tähän Orpon työryhmän muistion kohtaan:
Kunnalla ei kuitenkaan ole kuntarakennelain 4 d §:ssä tarkoitetulla yhtenäisellä yhdyskuntarakenne- ja työssäkäyntialueella oikeutta järjestää perustason palveluja. Tästä poiketen kuntarakennelain 4 d §:ssä tarkoitetulla selvitysalueella oleva, nyt yli 20 000 asukkaan kunta voi saada perustason sote-palvelujen järjestämisoikeuden sillä edellytyksellä, että suoritetun valtion erityisen kuntajakoselvityksen perusteella alueelle syntyy useamman kuin yhden yli 20 000 asukkaan kunnan kokonaisratkaisu.
Tämä vastannee ainakin Kaarinan ja Kangasalan tapaukseen. Niillä ei ole oikeutta perustason sote-palveluihin, jollei niin sitten päätetä valtion kuntajakoselvityksessä.
Joku kuntaviisaampi osaa kertoa sen, mitä tuo oikeasti tarkoittaa metropolialueella. Kuntarakennelain 4 d § on kirjoitettu siten, että se ei koske metropolialueen kuntia. Turun ja Tampereen ympäristöä se sen sijaan aivan erityisesti koskee. Tämän perusteella vaikuttaisi siltä, että pk-seudulla kunnat hoitavat homman itse, jolleivät itse päädy tekemään yhteistyötä (mitä ilmeisesti ei ole kielletty).
Suomessa on 56 kuntaa joissa on vähintään 20,000 asukasta. Nykyään perustason sosiaali- ja terveystoimen hoitaa 320 kuntaa (yksin tai yhdessa), uudistuksen jälkeen teoriassa 56 kuntaa. Väestopohjat siis keskimääräisesti kuusinkertaistuvat. Tältä osin uudistuksessa on järkeä.
Uudistus tuo myos mukanaan jonkinlaisen pseudo-pitäjä-mallin: pikkukunnat saavat olla halutessaan itsenäisiä, mutta niiltä viedään tärkeimmat toiminnot ylemmälle tasolle (=keskuskunnalle). Tämähan voisi jopa johtaa teoriassa kuntien pilkkomisiin. Miksei Itä-helsinki voisi olla oma kunta, jos sotea ei tarvitsisi hoitaa itse?
Australiassa homma toimii vähän tuohon tapaan, helikopterit ja lentokoneet ovat laajoilla alueilla käytössä potilaskuljetuksiin. Harvaanasutuilla alueilla toimii lisäksi yhden sairaanhoitajan terveysasemia, joilla on videokonsultointimahdollisuus päivystävään lääkäriin.
Vielä kurjempaa on se, että lääketieteestä mitään ymmärtämättömät ovat asettamassa sellaisia rajoituksia rahankäytölle, mikä estää ihmisiä saamasta tarvittavaa hoitoa. Se ei ole yhteiskunnallisesti järkevää, sillä vaikeutuessaan sairaudet aiheuttavat sairauspoissaoloja ja lopulta työkyvyttömyyttä, ja myöhemmin tarvitaan lisääntyvästi lääkkeitä, sairaalahoitoja ja lopulta palveluja kotiin.
Niin, että jos kumminkin annettaisiin terveydenhoidon hoitaa kunnolla tehtävänsä. Pitää muistaa, että suomalaisen terveydenhoidon taso ei enää ole nytkään priimaa, olemme jo pudonneet (kuten sanottu) Slovakian ja Slovenian sarjaan.
Enää ei olisi varaa yhtään heikentää.
Entä jos katsottaisiin kuntapoliitikkojen näkemykset asiasta. Euroopan kansalaisten teemavuonna ei sopisi jättää kansalaisten näkemyksiä huomiotta…
Hyvänen aika, terveydenhoitomenojen kasvulle on lukuisia syitä ja niistä suurin tuskin kuitenkaan on lääkärien halu paisuttaa budjettia sairaanhoitopiirien hallintomallista johtuen. Kuten edellä linkittämäni tilasto osoittaa, Suomessa terveydenhoitokulut ovat alhaiset lähes mihin tahansa Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan valtioon verrattuna.
(http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_total_health_expenditure_%28PPP%29_per_capita)
Syitä menojen kasvuun ovat muun muassa hoitojen ja lääkkeiden kehittyminen, minkä ansioista voidaan hoitaa sellaisiakin sairauksia, joille ennen ei voitu tehdä mitään. Tämä on yleismaailmallinen syy. Suomessa lisäksi vanhusväestön määrän nopea lisääntyminen ns. suurten ikäluokkien vanhetessa on yksi lisäsyy, joka johtaa menojen kasvuun. Tämän lisäksi menoja kasvattaa se, että lääkäreitä koulutetaan liian vähän tarpeeseen nähden, jolloin heitä ei kaikkialle (julkiselle sektorille) riitä ilman, että hoitotyöstä maksetaan tähtitieteellisiä summia. Tämä ei ole kuitenkaan sairaanhoitopiirien vika, vaan valtion lobbaukselle alttiin koulutuspolitiikan ohjauksen vika.
Sitä paitsi, tämä hallituksen esityshän on joka tapauksessa hallintohimmeleidenkin osalta menoa ojasta allikkoon. Ei erikoissairaanhoidon järjestämistä paranna tai tehosta se, että se siirretään sairaanhoitopiirejäkin epämääräisemmin hallinnoiduille sote-alueille tai annetaan “vahvoille peruskunnille”, jotka eivät nykyisellään selviä edes perusterveydenhoidon järjestämisen haasteista.
Sairaanhoitopiirien hallinnon ongelmat pitää korjata Ruotsin mallin mukaisella maakuntahallinnolla, jollaista muun muassa Mauri Pekkarinen on ehdottanut:
http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6355841
Kyllä tämä on tiedossa.
Keskustahan on esittänytkin, että maakunnille pitäisi siirtää muitakin tehtäviä kuin pelkkä terveydenhoito.
Itse asiassa pitäisi mennäkin Ruotsin mallia pitemmälle siltä osin, että koko sosiaali- ja terveystoimi kuuluisi maakunnalle. Ruotsissahan ei aivan näin taida olla.
Olisi mukava kuulla tarkemmin näistä sinun tietämistäsi toimivista ja edullisista perusterveydenhuollon ratkaisuista. Mitä ne ovat ja missä ne ovat käytössä?
“Maakäräjäkunta (ruots. landsting) on poliittinen toimielin, joka toimii Ruotsin lääneissä. Maakäräjäkunnalla on kunnallinen verotusoikeus ja se vastaa tietyistä yhteiskunnallisista tehtävistä, joista tärkein on terveydenhuolto. Maakäräjäkunnat huolehtivat myös kulttuurista, paikallisliikenteestä ja aluesuunnittelusta. Ne ovat eräänlaisia alueellisen tason toissijaisia kuntia, niin sanottuja sekundäärikuntia. Maakäräjäkuntaa johtaa suorilla kansanvaaleilla valittu maakäräjäkunnan valtuusto. Nykyään Ruotsissa on 20 maakäräjäkuntaa.”
Tanskassa vastaa toimielin kulkee nimellä Region, jonka kuluista noin 90% menee terveydenhuoltoon. Kokoomuslaiset ovat kehuneet Tanskanmallia (100 kuntaa), mutta unohtaneet (tahallaan tai tietämättömyyttään) sen, että siellä kunnat eivät vastaa terveydehuollosta.
Osmo,
Kuulostaa vähän siltä, että ajatuksissasi olet niin ihastunut tähän vastuukuntamalliin, että ajat sitä jääräpäisesti kuin käärmettä pyssyyn.
Etkö usko, että se ei tule esitetyssä muodossa toimimaan? Malli on laadittu siten, että se ainoastaan kannustaa muodostamaan maakuntien kokoisia jättikuntia. Ne kunnat, jotka eivät käytännön syistä ole sellaiseen halukkaita menemään, jäävät sitten rengin asemaan ja kurjistuvat, kun vastuut jäävät, mutta tulot häviävät.
Nykyisin jo sanotaan, että Suomessa on miljoona asuntoa väärällä paikalla. Näiden kunta- ja soteuudistusten jälkeen voidaan todeta, että “väärällä paikalla” olevia asuntoja tulee olemaan entistäkin enemmän. Miksei kukaan arvioi tällaisen väkisin ja nopeasti tapahtuvan uudelleen asuttamisen todellisia kustannuksia? Ehkä Osmo hykertelee, kun pääkaupunkiseudun maan ja asuntojen arvo nousee pilviin, mutta monet perheet ja itse asiassa koko kansantalous maksavat siitä kyllä ison hinnan.
Sitä paitsi, kuvitteletko oikeasti, että kokoomusjohtoinen hallituksenne muka tulisi toteuttamaan mitään oikeasti merkityksellistä lähidemokratiaa tai kunnanosahallintoa, jota itse ehkä olet mielikuvitusmaailmoissasi hahmotellut?
Eipä olisi uskonut, että Vihreät ovat näin mielellään antamassa kuoliniskun monille elinvoimaisille pikkukaupungeille ja kyläyhteisöille, joista halutaan tehdä joko kuihtuvia aavekaupunkeja tai määräysvallattomia suurten keskusten nukkumalähiöitä, joissa äänestysprosentti on alhainen, palveluiden saanti heikkoa ja syrjäytyminen kasvavaa.
Päijät-Hämeessä on Hollolan ympärille rakennettu OIVA-hoitojärjestelmä vastuukuntamallin perusteella ja toimii oikein hyvin. Vastuukuntamalli taitaa terveydenhoidossa olla yleisempi kuin kuntayhtymämalli.
Väite on raflaava, mutta sen tueksi olisi hyvä löytyä jotain kunnollista evidenssiä. Erilaisissa rankkauksissa Suomen terveydenhuolto on rankattu kyllä monenlaiseen positioon. Tarkemmin katsomalla näkee kuitenkin sen, että huonot pisteet tulevat koetusta palvelun laadusta, hyvät hoitotuloksista.
Hyväksi koettu palvelun laatu on kallista. Ranskan (joka siis on jossain vertailussa kärjessä) ja Suomen (keskiluokan mutasarjaa) välillä tuossa on suuri ero, hoitotuloksissa ei. Kustannusero on monta prosenttiyksikköä BKT:sta.
Ja tältä pohjalta katsottuna Suomen erityishaaste erilaisten ulkomaisten ratkaisujen kopioinnissa on se, että missään ei tehdä parempaa jälkeä halvemmalla. Huonompaa hoitoa kalliimmalla tuotetaan monessakin paikassa, joten uudistuksella on isosti tilaa epäonnistua.
Kumpi on parempi, tämä Osmon mainostama Päijät-Hämeen vastuukuntamalli vai Keskustan kehumat Etelä-Karjalan (EKSOTE) ja Kainuun maakuntamallit?
Molemmissa varmaankin on hyviä piirteitä, ovathan nämä kaikki syntyneet enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Hallitus kuitenkin ajaa nyt omaa uudistustaan pakottamalla ja mahdollisesti kieltämällä osan nykyisin käytössä olevista vaihtoehdoista ilman mitään todellisia perusteita.
Lisäksi on syytä ihmetellä, että miksi Ruotsin mallin soveltuvuutta Suomeen ei ole edes selvitetty. Mallia on kuitenkin kannatettu paljon mm. Keskustan, Vihreiden ja Vasemmiston piirissä. Kokoomus ja SDP:kö haluavat estää parlamentaarisen asiantuntijatyöhön pohjautuvan valmistelun ja tyrkyttävät koko ajan tätä ns. poliittista ohjausta?
Minun taas kiinnostaa asiat käytännössä ja hiljattain sairaalassa törmäsin holhoavaan käskytykseen vaiko ihan lainmukaiseen käytäntöön.
Nimittäin kovissa rintakivuissa pääsin kotoani juhlapyhänä omin voimin n. 200 m päässä olevan ison sairaalan vastaanotolle. Respa otti nopeasti vastaan ja minut laitettiin EKG-mittaukseen.
Sitten kun tilanne oli jo selvinnyt, että sydän eivätkä keuhkot olleet syynä rintakipuihin, niin potilaiden kanssa touhunnut hoitaja tuli minulle kertomaan, että tulethan sitten seuraavalla kerralla ambulanssilla vastaanotolle!
Siis tehdäänkö nykyisin ensidiagnoosi abmulanssissa ja vasta sitten päätetään, että voidaanko potilas toimittaa sairaalaan.
Tilanne on nimittäin irvokas minun kohdalla, kun tähän 200 metrin päähän sairaalasta ei saa ambulanssia oikein millään konstilla kohtuullisessa ajassa. Ja tämä johtuu myös siitä, että ambulanssi on jätettävä kauas parkkipaikalle, kun kaikki ambulanssikuskit eivät uskalla luotsata ambulanssia huoneistoni porraskäytävän oven eteen. Ei, vaan mielummin ambulanssista, parkkipaikalta tulevat paareja 100 metriä kantaen.
Ja jos kauniimman sukupuolen edustajat ovat ambulanssissa vuorossa, niin kuinkahan 130 kiloisen potilaan raahaaminen 4. kerroksesta paareilla onnistuu — vaikka kuin olisi punttisalilla käyty.
Eli jatkossakin jos vaan henki pihisee, hankkiudun suoraan itse sairaalan vastaanotolle vaikka kuin tulisi ambulanssia käyttää.
Kieltämällä ei saada mitään hyvää aikaa. Olisi järkevinyä perustaa sote-alueet pääsääntöisesti nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta, jolloin oltaisiin tasavertaisempia asukasluvun suhteessa. Tätähän THL/Puskakin näytti esittäneen.
Tämä Orpon ryhmän esitys on koko maailman mittakaavassa sekava kummallisuus. En tiedä missään muualla näin sekavaa systeemiä ja kriteerejä. Kaikki sekavuus johtuu vain siitä, että sote-uudistus on pantu ensisijaisesti palvelemaan kuntauudistusta.
Itse asiassa, muutama havainto tuosta Osmon mainitsemasta Päijät-Hämeen peruspalvelukeskuksesta Oivasta.
En tiedä, että onko oikein luonnehtia ko. organisaation hallintoa vastuukuntamalliksi, ennemminkin kyseinen hallintomalli kuulostaa mielestäni kuntien väliseltä yhteistyöltä:
http://www.oivappk.fi/fi/sosiaali-_ja_perusterveydenhuollon_palvelut/hallinto_ja_talous/organisaatio
Tiedätkö Osmo, että omistavatko kaikki kunnat yhdessä tämän Oiva-nimisen liikelaitoksen ja sen omaisuuden, jolloin kaikki osakaskunnat ovat siis siinä mielessä tasa-arvoisia, vaikka operatiivinen johto onkin osa Hollolan kunnan organisaatiota? Vai onko tosiaan niin, että Hollola omistaa kaiken ja työntekijät ovat Hollolan liikelaitoksen työntekijöitä, ja muiden kuntien luottamushenkilöt vain keskittyvät luottamaan yhteisessä perusturvalautakunnassa, joka tilaa Oivan tuottamat palvelut? Entä millä perusteella eri kunnat maksavat asukkaidensa palveluista? Mikä hallintoelin viime kädessä vastaa Oivan tuloista ja menoista? Mikä on se luottamusmieselin, joka hyväksyy budjetin ja investoinnit (ilmeisesti ei kuitenkaan pelkästään Hollolan valtuusto kuten kai puhtaassa vastuukuntamallissa olisi)? Kenen omaisuutta ovat Oivan hallinnoimat kiinteistöt? Mikä on em. linkin takana mainitun perusturvalautakunnan rooli? Ainakin tuossa kuntien yhteisessa perusturvalautakunnassa on muuten jokaisesta kunnasta yhtä monta edustajaa. Eikös Osmo ole aiemmin juuri kammoksunut tällaista hallintomallia?
Toinen tärkeä asia on, että tämä Oiva ei käsittääkseni vastaa erikoissairaanhoidosta, jolloin siinä ei voi toteutua perus- ja erikoissairaanhoidon integraatio. Suurin ongelmahan hallituksen nykyisissä esityksissä on, että erikoissairaanhoito on vaarassa pilkkoutua ja hajaantua maakuntia paljon pienempiin yksiköihin tai siten, että esim. pääkaupunkiseudulle tulisi lukuisia erikoissairaanhoitoa tarjoavia organisaatioita vieri viereen.
Kolmanneksi, kysymys Osmolle: Oletko varma, että sinulla ja kokoomuksella on samanlainen ymmärrys siitä, että mitä vastuukuntamallilla tarkoitetaan?
Ainakin tuo Päijät-Hämeen Oiva-liikelaitos kuulostaa minun korviini enemmän kuntien väliseltä yhteistyöltä kuin vastuukuntamallilta. Onko kysymyksessä vain sekaannus termien käytössä, vai onko oikeasti vaarana, että saman sote-alueen eri kuntien asukkaat voivat joutua hyvin eri arvoiseen asemaan palveluiden saatavuudessa, maksuissa tai mahdollisuuksissa vaikuttaa sote-alueen päätöksentekoon?
Jos vastuukuntamalli oikeasti tarkoittaa sitä, että kaikki kunnat yhdessä omistavat liikelaitoksen, joka tuottaa palvelut ja palkkaa henkilökunnan, ja kysymyksessä on siis yhteinen “liikelaitos keskuskaupungin organisaatiossa”, niin eihän tässä ole kuntien välisen tasapuolisuuden näkökulmasta juuri mitään eroa sairaanhoitopiiriin. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, että miten tuon liikelaitoksen päätöksenteko, omistus ja vastuut on juridisesti ja hallinnollisesti jaettu.
Nämä termit olisi nyt tärkeä saada selviksi tarkemmin. Veikkaan, että useimmille tuosta vastuukuntamallista tulee sellainen mielikuva, että siinä vastuukunta (ja operatiivisesti sen johto ja viime kädessä valtuusto) omistaa ja hallinnoi kokonaan terveyspalvelut tuottavan organisaation, joka sitten laskuttaa muiden kuntien asiakkaita miten parhaaksi näkee, ja käytännössä muut kunnat on pakotettu tämän organisaation asiakkaiksi ilman omistajuutta tai tasapuolisia vaikutusmahdollisuuksia.
Onko meillä Suomessa sittenkin taas keskitytty riitelemään lillukanvarsista, kun olisi pitänyt pureutua terveydenhoidon rahoitusjärjestelmän perusteisiin?
JTS:
Sairaanhoitopiiri laskuttaa kuntia käytön mukaan (joitakin kalliita hoitoja tasataan) ei Turku suinkaan maksa enempää kuin omaa käyttöään vastaavan osuuden (n. kolmannes sairaanhoitopiirin laskutuksesta).
Sote ei koske Ahvenanmaata, ja se saa jatkaa siten, että kunnat vastaavat sosiaalipalveluista ja maakunta vastaa terveyspalveluista.
On mielenkiintoista benchmarkata Manner-Suomen ja Ahvenanmaan tilannetta, kun SoTe on mantereella käytössä.
p.s. Olen sitä mieltä, että Manner-Suomen maakuntien pitäisi olla samalla tavalla ja enemmänkin autonomisia kuin on Ahvenanmaa.
p.p.s. Ahvenanmaan “maakuntavaltuusto” valitaan toisin kuin Manner-Suomessa suorilla vaaleilla.
p.p.p.s. Jos Varsinais-Suomen kunnat liittyisivät vaikkapa Ahvenanmaan Brändöhön, ne tavanomaisesti samalla siirtyisivät osaksi Ahvenanmaata.
Ahvenanmaalla asuu alle 30 000 ihmistä. Se vastaa siis pientä kaupunkia.
Niin, no eipä siellä Hollolan Oiva-liikelaitoksen alueellakaan taida asua kuin 40000 ihmistä, ja erikoissairaanhoito ei ymmärtääkseni edes kuulu ko. palvelukeskuksen toiminnan piiriin. Miksi haluat nostaa juuri tuon Hollolan malliksi? Eikö se heidän liikelaitoksensa kuitenkin ole esimerkki kuntien yhteistyöstä, jota myös Keskusta on korostanut, ja vieläpä vapaaehtoisesta sellaisesta. Sitä paitsi, eikö Etelä-Karjalan EKSOTE olisi parempi esimerkki perus- ja erikoistason terveydenhoidon yhdistämisen osalta?
Mihin muuten pyrit tällä kommentilla? Tiedät varmasti aivan hyvin, että Ruotsissa on isoja satojen tuhansien ja jopa miljoonan asukkaan maakuntia (“landsting”), joissa hallinto toimii vähän samalla periaatteella kuin Ahvenanmaalla ja terveydenhoito on niidenkin mittavin tehtävä.
Eiköhän Osmo kannattaisi sinunkin vähitellen huomata, että maakuntamallille on kuin onkin Suomessa paljon kannatusta, vaikka sitä ei siellä Helsingin kokoomuslaisissa kaupunginosissa aina välttämättä huomaa. Tässä on taas eräs tuore puheenvuoro asiaan liittyen:
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/sk_vtvn_p%C3%A4%C3%A4johtaja_tarjoaa_soteratkaisuksi_maakuntamallia_6365397.html
muistutan NukkuMattia siitä, että olen kannattanut maakuntamallia vuosia.
Ahvenanmaa vain ei ole kovin edustava esimerkki maakuntamallista noin kokonsa puolesta. Oiva-liikelaitos taas todellakin huolehti vain perusterveydenhuollosta, mutta kelpaa esimerkiksi mallin demokraattisuudesta ja tehokkuudesta.
Juu, muistan kyllä.
Harmittaa vain, että tämä mielipiteesi ei näy kovasti julkisuudessa tai Vihreän puolueen politiikassa.
Yrität toistuvasti selitellä hallituksen huonoja ja epäselviä ehdotuksia parhain päin melko heikoin argumentein.
Sinänsä on toki hienoa, että olisit valmis nostamaan tämän sote-uudistuksen kynnyskysymykseksi hallituksessa pysymiselle. Mutta ei tällä mielipiteelläsi ole paljonkaan merkitystä Suomelle, jos et onnistu vakuuttamaan muita vihreitä poliitikkoja nyt kuljetun uudistussuunnan virheellisyydestä. Olisi parempi, että uudistuksessa otettaisiin uusi alku kuin tällainen pieni askel epämääräiseen suuntaan (mahdollisesti kohti huonompaa), jota silti kokoomuksen taholta markkinoidaan suurena uudistuksena.
Tässä olisi iltalukemista myös teille sote-uudistajille:
http://www.talouselama.fi/kirjat/virkistava+puheenvuoro+sotesekoilujen+keskella/a2183870
En ole perehtynyt ste-ryhmän esitykseen. Kylläkin pitäisi, kunhan ehtisi,
Homma kuitenkin vaikuttaa vähän runnomiselta. Ja pitäisi tehdä järjestelmä, joka toimii seuraavat 25 vuotta. Silloin on parasta etsiä laaja konsensus, vaikka se aikaa viekin.
Yleinen differentiaaliyhtälönratiksumenetelmä on etsiä ensi sopiva yritelmä, katsoa miten se toimii ja sitten varioimalla ratkaisua tehdä toinen yritelmä…
Voisimme sopia, että Orpon työryhmän esitys on hyvä ensmmäinen yritelmä.
Onkohan kukaan huomannut lasskea, paljonko palkkojen harmonisointi kustantaa.
Palkkojen korotukset tappiinsa on tietenkin fantastisen upea dynaaminen piristysruiske maan taloudelle. Lisäksi viiden vuoden työsuhdeturva takaa tarvittavan vakauden ja jatkuvuuden muutosprosessin ajaksi.
Osmo,
Mitäpä olet mieltä seuraavista ajatuksista tuoreessa Suomenmaan pääkirjoituksessa?
http://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/perusturvaa_on_parannettava_6370502.html
Voisivatko Keskusta ja Vihreät löytää yhteisen sävelen kannustavamman ja oikeudenmukaisemman sosiaaliturvajärjestelmän luomiseksi?
Ajatus kunnista on muuttumassa!!
Rahaisa Raisiokin velkaantuu vauhdilla. Syitä on monia. Valtio on antanut kunnille lisää tehtäviä, ei rahaa. Kuntien menot(palkat), ovat nousseet ennemmän kuin tuottavuus yrityksissä. Kuntien oma työntuottavuus ei ole noussut. Toki työn tulokset ovat nousseet, esim nykyään pystytään todella hoitamaan monia sairauksia mihin aiemmin ei ollut mahdollisuuksia.
Tällä hetkellä verotulot laskevat. Työt ovat siirtyneet jatkuvasti ulkomaille, eikä loppua näy. Mikä neuvoksi?
Yksi kunta, valtuusto, joka päättää. Ei kuntayhtymiä. Palveluiden järkevä tuottaminen. Jos ei pystytä tuottamaan järkevästi omin voimin tuotetaan yrityksissä. Matalammat verot ja kustannukset. Suurempi osallistuminen työelämään. Tarkoittaa verojen ja sosiaaliturvan leikkaamista.
Myös hallinto on perattava eduskuntaa myöten. Avustajat pois, Ylimääräiset virkamiehet pois. Pitääkö tosiaan matkustaa vancouveriin saadakseen tietoa??
Demokratia kunniaan. Omasta valtuustokokemuksesta voin sanoa, että rivi valtuutetun tietämys esim. tyksin sairaanhoito piiristä on vähäinen ja ainoa mitä voi, oli toivoa,että lisäraha todella auttoi ihmisiä.
Mutta bernsteeniä siteeratakseni ja osmoa moittiakseni liike on tärkeintä. Hyvä, että kunnissa edes jotain tapahtuu.
T: Raisiolainen, tuleva turkulainen, eteenpäin, jos puhutaan kielillä, niin kunta paraddigma on muuttumassa.
Entä jos sitä konsensusta ei löydy? Mitä sitten tehdään? Odotellaan seuraavat 20v?
Miten ihmeessä kaupunki- ja maaseutupuolueet voivat päätyä konsensukseen? Kaupunkilaiset kun eivät halua maksaa maaseudun elämää eikä maaseutu taas pärjää yksin.
Eli tarvitaan diktaattori?
Ongelmahan on periaatteessa se, että Kokoomus halutaan väkisin ottaa mukaan siihen konsensukseen.