Vaikka kuinka ihannoisi ydinvoimaa, on vaikea löytää perusteluja sillä, miksi kaikista tarjolla olevista ydinvoimahankkeista toteutettavaksi on päätetty valita venäläisen Rosatomin Fennovoima-hanke.
Se, että voimala rakennetaan täysin neitseelliseen paikkaan, jossa ei ole mitään asiaan kuuluvaa infrastruktuuria, tekee siitä miljardi euroa – joidenkin toisten mukaan jopa kaksi miljardia – kalliimman. Mitä hyvää tällä miljardilla tai kahdella saadaan? En tiedä, mitkä tekijät johtivat siihen, että lupa myönnettiin nimenomaan Fennovoimalle, mutta typerää tuhlausta se nyt ainakin on. Jatka lukemista “Fennovoiman hanke on ydinvoimaloista huonoin”
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.9.2014
Saukonlaiturin kaava
(Pöydältä, selostettu tarkemmin viikko sitten)
Tässä on kolme ongelmaa.
Onko suunniteltu kanava 35 miljoonan euron arvoinen? Virasto sanoo, että kun kaava tuottaa joka tapauksessa kymmeniä miljoonia voittoa, kanavan investointikulujen kattaminen voitoista ei ole kohtuutonta. Rahakirstun vartijat sanovat, ettei kanava ole 35 miljoonan arvoinen. Rahakirstunvartijoiden logiikka on oikea. Jos kanava maksaa 35 miljoonaa, se maksaa 35 miljoonaa ja on kannattava vain, jos kanava on rahan arvoinen. Sillä, että alue on voittoa tuottava, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan kanava voi hyvinkin olla kaupungin talouden kannalta kannattava. Sen ei tarvitse nostaa rakennusoikeuden arvoa paljonkaan tai vastaavasti alueelle muuttavien tulotason (osaoptimointi on seudun keskeinen suunnitteluperiaate) olla paljonkaan korkeampi, kun kaupunki saa rahansa takaisin. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.9.2014”
Maataloustuki ja Ricardon maanvuokralaki
Kuvitelkaamme, että Suomessa vuokraviljely olisi maanviljelyn päämuoto. Viljelijät eivät omistaisi peltojaan, vaan niiden omistus olisi kasaantunut koroilla elävälle yläluokalle, joka käyttäisi vuokratulot iloiseen elämään maailman huvittelukeskuksissa. Peltojen vuokra määräytyisi markkinoilla ja vuokrasopimukset olisivat lyhyitä niin, että vuokraa voidaan tarkistaa olosuhteita vastaaviksi nopeasti. Suunnilleen näin olivat asiat 1800-luvulla Britanniassa ja Ranskassa.
Viljelijöiden ansiotaso on huono, koska peltojen vuokrat ovat korkeat. Tukeakseen viljelijöiden ansiotasoa hallitus korottaa maataloustukea. Viljelystä tulee kannattavampaa, peltoalasta halutumpaa ja omistajat tietysti nostavat vuokria. Lyhyessä ajassa koko maataloustuen korotus on valunut pellon vuokriin. Maanviljelijät ovat yhtä köyhiä kuin ennenkin, mutta maailman huvittelukeskuksissa suomalaiset maanomistajat iloitsisivat. Jatka lukemista “Maataloustuki ja Ricardon maanvuokralaki”
Monikanavarahoitus
Suomessa potilaan ohella terveydenhuollon rahoitukseen osallistuvat kunnat, valtio, Kela, vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työeläkeyhtiöt. Rahoitus tuottaa sekä tehottomuutta että luo epätasa-arvoa. On toki sellaistakin sanottu, että onhan se hyvä, että rahaa tulee monesta tuutista, kun terveydenhuolto on niin kallista. Kaikki tämä raha on peräisin veronmaksajilta, eikä veranmaksajan taakka siitä vähene, että rahavirtoja on monia.
Monikanavarahoitus synnyttää tehottomuutta, koska menon siirtäminen omalta organisaatiolta toisen maksettavaksi kannattaa tehdä, vaikka rahaa menisi enemmän. Jatka lukemista “Monikanavarahoitus”
Reunahuomautuksia eläkeratkaisusta
Kun eläkeratkaisua vielä hiotaan, esitän siitä muutaman huomautuksen:
- Nyt vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaana siirtyvällä on elinvuosia jäljellä noin 19 vuotta. (Tämä luku ei ole tarkka vaan muistinvarainen. En löytänyt tietoa tilastokeskuksen sivuilta) Keskimäärin työvuosia on takana 35. Niinpä työelämään siirtymisen jälkeisestä ajasta ollaan keskimäärin noin 65 % työssä ja 35 % eläkkeellä. Luvusta on laskettu pois työelämään kuuluvat katkokset. Jos elinajanodote kasvaa, pitäisi tästä kasvusta siirtyä pidempään työaikaan siis 65 %, jotta työssäoloajan ja eläkkeelläoloajan suhde ei muuttuisi. Tämä kuvaa periaatetta. Ihan näin yksinkertaista tämä ei ole, koska nekin ovat maksaneet eläkettä, jotka kuolevat ennen eläkkeellesiirtymisikää ja sitten jotkut siirtyvät eläkkeelle nuorempina. Olennaista on, että vuoden kasvu eliniän odotteessa ei merkitse, että eläkeikää pitäisi nostaa vuodella.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 9.9.2014
Itäisen saariston asemakaava
Tämä asemakaava ei koske Vallisaarta ja Kuninkaansaarta, joissa asemakaavaa kaivattaisiin nopeasti.
Aikamoinen paketti, jossa koko saaristo kaavoitetaan kerralla. Minulla ei ole mitään edellytyksiä ottaa asiaan kantaan, koska ymmärrettävistä syistä en ole noilla saarilla käynyt kuin muutamassa. (Kajakki Sipoon Hangelbyssä, josta pitkä matka näihin saariin.)
Koko saariston tulevaista käytöstä pitäisi keskustella perinpohjaisesti ennen kuin mennään asemakaavatasolle. Saaret pitäisi saada paremmin yleiseen käyttöön (vrt. Tukholma, Göteborg) ja voisipa niille joillekin harkita pysyvää asutustakin (vrt. Göteborg). Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 9.9.2014”
Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?
Verrattuna muihin maihin koululaiset oppivat suomalaisessa peruskoulussa hämmästyttävän paljon, kun otetaan huomioon koulupäivän poikkeuksellinen lyhyys ja pitkät välitunnit lyhyiden tuntien välissä. Joskus olen miettinyt, johtuisiko hyvä oppimistulos juuri lyhyistä koulupäivästä ja välitunneista.
Oppiminen on kemiaa eivätkä aivot pysty oppimaan päivässä enemmän kuin pystyvät, ei ainakaan monta päivää peräkkäin. Jos yrittää oppia enemmän, oppii huonommin. Tämä on siis ihan oma teoriani eikä siis mikään tieteellisesti todistettu tosiasia. Ei silti välttämättä kaukana todellisuudesta. Jatka lukemista “Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?”
Kaupunginjohtajapeli ja pormestarit
Helsingin johtamisjärjestelmä on pakko muuttaa, koska virkamiesten pitää olla virkamiehiä ja poliitikkojen poliitikkoja. Niin kauan kun säännöt ovat nämä, niiden mukaan on pakko toimia.
Helsingissä on oikeastaan liki sata vuotta sovellettu epävirallista versiota niin sanotusta pormestarimallista, jollaisen Tampere otti käyttöön tämän vaalikauden alussa. Kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat on valittu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutettujen keskuudesta ja jonkinlaista poliittista tasapuolisuutta noudattaen. Aiemmin kaupunginjohtaja johti puhetta kaupunginhallituksessa ja myös apulaiskaupunginjohtajilla oli kaupunginhallituksessa äänioikeus. Viidestätoista kaupunginhallituksen jäsenestä seitsemän oli kaupunginjohtajia, joten he päättivät käytännössä kaikesta. Kaupunginjohtajien äänioikeus poistui kuntalain muutoksen yhteydessä noin 35 vuotta sitten. Jatka lukemista “Kaupunginjohtajapeli ja pormestarit”
Kaupunkisuunnittelulautakunta 2.9.2014
Aluksi saimme selostuksen syksyn työsuunnitelmasta. Paino tulee olemaan yleiskaavapuolella. Varsinaisen Yleiskaava 2016:n lisäksi tulevat käsittelyyn Koivusaaren ja Östersundomin osayleiskaavat. Asemakaavapuolella kaavaa pukkaa sen verran paljon, että tavoite 5500 asunnon kaavoittamisesta ylittynee. Liikenteen puolella tulossa on tärkeitä fillariyhteyksiä, mutta tärkeimpänä on kuitenkin HLJ-suunnitelma. Päästään ottamaan kantaa mm. ruuhkamaksuihin.
Kalasatamankatu
Kalasatamankatu muutetaan katetuksi kävelykaduksi. Leveys pienennetään 25 metristä (Bulevardi) 14 metriin (Mikonkatu). Ratikka siirtyy vähän syrjemmälle Hermannin rantatielle. Uutta liiketilaa tulee pari hehtaaria. Kaupunki tienaa tästä liki kahdeksan miljoonaa. Taas riittää vanhuksille vaippoja.
Hyväksyttiin. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunta 2.9.2014”
Kansojen oikeudesta omaan valtioonsa
Kun olen katsellut, millaisia kommentteja kirjoituksestani ”Kansalliskiihko saa aikaan pelkkää pahaa”, täytynee myöntää, että olen epäonnistunut viestinnässä. Syynä varmaankin on, että olen muotoillut argumentin huonosti ja myös se, että ajankohta on kovin herkkä.
Yritetään siis uudestaan:
Millainen olisi hyvä maailmanjärjestys valtioiden rajojen suhteen? Eri maiden sisällä on paljon sorrettuja vähemmistöjä, jotka haluaisivat vapaaksi isäntänsä ikeestä. YK:n peruskirjassa on tähän periaatteeseen viittaava kohta, mutta sitä ei ole kai koskaan sovellettu. Jatka lukemista “Kansojen oikeudesta omaan valtioonsa”