Helsingin johtamisjärjestelmä on pakko muuttaa, koska virkamiesten pitää olla virkamiehiä ja poliitikkojen poliitikkoja. Niin kauan kun säännöt ovat nämä, niiden mukaan on pakko toimia.
Helsingissä on oikeastaan liki sata vuotta sovellettu epävirallista versiota niin sanotusta pormestarimallista, jollaisen Tampere otti käyttöön tämän vaalikauden alussa. Kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat on valittu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutettujen keskuudesta ja jonkinlaista poliittista tasapuolisuutta noudattaen. Aiemmin kaupunginjohtaja johti puhetta kaupunginhallituksessa ja myös apulaiskaupunginjohtajilla oli kaupunginhallituksessa äänioikeus. Viidestätoista kaupunginhallituksen jäsenestä seitsemän oli kaupunginjohtajia, joten he päättivät käytännössä kaikesta. Kaupunginjohtajien äänioikeus poistui kuntalain muutoksen yhteydessä noin 35 vuotta sitten.
Varsinaisesta pormestarimallista Helsingissä noudatettu käytäntö on poikennut vain siinä, että kaupunginjohtajia ei valita vaalikaudeksi kerrallaan ja että valinnoista ei ole selviä pelisääntöjä. Aiemmin heidät valittiin toistaiseksi, minkä seurauksena liberaaleilla oli apulaiskaupunginjohtaja (Aarne I Välikangas) vielä senkin jälkeen, kun puolueella ei ollut yhtään valtuutettua. Nyt heidät valitaan seitsemäksi vuodeksi kerrallaan.
Kaupunginjohtajat myös tekevät selviä poliittisia päätöksiä johtajistotoimikunnassa, jonka kaupunginjohtajat muodostavat. Siellä tehdään ehkä tärkeimmät kaupunkia koskevat strategiset päätökset. Siksi puolue, jolla ei ole johtajistossa edustajaansa, on syrjässä monista päätöksistä.
Kun kuntalakia taas muutettiin niin, että pormestarien valitseminen tuli mukaan kuntalakiin, Helsingin järjestelmä, joka oli hyvin lähellä pormestarimallia, joutui laillisuuden kannalta vähän välimaastoon, koska se ei ole pormestarimalli virallisesti. Vihreät ovat vaatineet Helsingin nykyisen käytännön lopettamista. Olisi parempi, että virkamiehet ovat virkamiehiä ja poliitikot poliitikkoja.
Olemme myös esittäneet, että pormestari valittaisiin suoralla kansanvaalilla, kuten Euroopassa yleensä on tapana. Tähän ei ole tullut tukea muilta.
Pormestarit tultaisiin valitsemaan valtuustossa valtuuston voimasuhteiden mukaan ja he olisivat selvästi poliitikkoja siinä missä kuukausipalkkaa nostavat kaupunginhallituksen puheenjohtajat muissa kaupungeissa, esimerkiksi Oulussa. Ympyrä sulkeutuisi, koska kaupunginjohtajan tilalle tuleva, virallisestikin valtuutettujen keskuudesta valittava pormestari johtaisi puhetta kaupunginhallituksessa ja siis myös äänestäisi. Tämä tulisi voimaan kahden vuoden kuluttua, ellei sopu säry sitä ennen.
Tässä välissä eletään nykyisten pelisääntöjen mukaan. Ehkä. Lasse Männistön epäonnistunut pyrkimys sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtajaksi saattaa johtaa siihen, että molemmat nyt auki tulevat tehtävät täytetään virkamiehillä, mikä ei ehkä olisi kovinkaan huono ratkaisu.
Emme pidä pelisäännöistä, mutta niin kauan kun ne ovat tällaiset, niiden mukaan on elettävä. Jos seiväshyppääjä on sitä mieltä, että lasikuituseipäiden salliminen oli virhe, hänen ei kuitenkaan kannata lähteä olympialaisiin bambuseipäällä.
Vihreä lanka kysyi minulta, olenko kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajan tehtävästä kiinnostunut. Olen siihen kaksi kertaa pyrkinyt, joten on vaikea väittää, ettei se kiinnostaisi.
Kiinnostukseni on ehdollista. Minulla on tiettyjä ajatuksia koko alan kehittämisestä päämääränä lisätä asuntotuotantoa merkittävästi ja rahoittaa se maapolitiikalla. Ei pitäisi olla vaikeata, kun asuntojen hinnat ovat mitä ovat. Jos näille ajatuksille ei ole kannatusta, turha minun on silloin tehtävään myöskään pyrkiä.
Varmaankaan en olisi vihreitä ainoa, joka tätä tehtävää harkitsee, mikäli pelisäännöt säilyvät entisinä.
Sä oot jo liian vanha, Osmo..
Ikä on vain numero. Tunnen yksityisyrittäjiä ja professoreita, jotka ovat tehneet töitä yli 80 vuotiaina. Brankkarista, poliisista tai sotilaasta ei pääsääntöisesti ole mitään hyötyä yli viisikymppisenä. Ei ole olemassa oikeaa eläkeikää. Se vaihtelee sekä ammateittain että yksilöittäin.
Kun katsomme TdH:n tuloksia, niin eiköhän mies, joka ajaa 140 pyörällä kuuteen tuntiin, ole riittävässä kunnossa kaupunginjohtajan tehtävään.
Sen sijaan olen eri mieltä organisaatiosta. Helsingin kaupunki on liian suuri ja kankea ollakseen kustannustehokas. Helsinki pitää pilkkoa vähän järjellisemmän kokoisiin yksiköihin.
Jos vaihtoehtona on nuori ja innokas, otan mieluummin vanhan ja viisaan. Tämä näin kansalaisnäkökulmasta.
Minusta voitaisiin säätää että valtion tai kaupunkien virkamiehillä ei saa olla minkään puolueen puoluekirjaa. Muuten poliittisia virkanimityksiä lienee mahdotonta välttää. Tätä on tietenkin mahdotonta toteuttaa, koska se tarkoittaisi että kaikki jotka asiasta päättävät eväisivät itseltään mahdollisuuden päästä näihin tehtäviin.
Kunpa kaikki virat olisivat max. 7 vuotta määräaikaisia!
Miten poliittisen näkemyksen julkisesta osoittamisesta nyt yhtäkkiä tulisi taakka. Jokaisella on jonkinlainen poliittinen näkemys, ero on lähinnä miten aktiivisesti sen näyttää, ja miten aktiivisesti toimii. Minusta puoluekirjan omistaminen on hyvä suositus tehtävään kuin tehtävään, mutta sillä minkä puolueen jäsenkirja on kyseessä ei saisi olla merkitystä henkilöä valittaessa.
Pääasia on, ettei virkamiesten valta lisäänny. Se ei saa lisääntyä.
Poliittista valtaa on pikemminkin lisättävä virkamiesvallan kustannuksella. Kauhuskenaario on se, että keskeisiä päätöksiä tehdään ilman minkäänlaista kansan mandaattia.
Virkamiesvalta voi tuntua hetken hyvältä ajatukselta, mutta ilman jatkuvaa velvoitetta ansaita hallintoalamaisten luottamus ja mandaatti, se alkaa diktatorisoitua ja korruptoitua. Mikä pahinta, virkamiehistä ei pääse eroon sitten millään. Poliitikot voidaan aina vaihtaa, jos homma ei enää suju.
Poliittiset virkanimitykset johtavat myös kokonaisten hallinnonalojen kaappaukseen ministeriötasolla, jossa tietynlainen ideologia voidaan juurruttaa vuosikymmeniksi kyseiselle hallinnonalalle.
Tampereen pormestarimalli on sen irvikuva. Puolueet sopivat keskenään pormestarista ja apulaispormeista sulle-mulle periaatteella. Pormestarille (Ikonen) maksetaan sitten suurempaa palkkaa kuin pääministerille. Ei suoraa kansanvaalia ja mandaattia kuntalaisilta.
On parempi, että värillisesti ajattelevat virkamiehet reilusti tunnustavat väriä. On huonompi tilanne, jos henkilö pakotetaan olemaan tunnustamatta väriä, ajatuksia kun ei kuitenkaan voi kieltää. Siitä tulee salailun maku, eikä ko. henkilö voi sitä itse välttää.
Lähtökohdan kuitenkin pitää olla se, että virkamies hoitaa virkaansa ilman politikointia. Jos ylempänä on poliitikkoja, tehtävien pitää sitten olla selvästi ja kerrotusti poliittisia. Uskoisin jopa, että ihan julkisesti demarien jäseneksi tunnustautuva demarivirkamies pitää erityisen hyvää huolta siitä, ettei häntä pidetä demarien asian edistäjänä.
Helsingin ongelma vain on se, että ylemmässä johdossa on poliittisia virkoja, joita ei tunnusteta poliittisiksi. Pitäisi päättää jommin kummin.
Totta töriset. Esimerkiksi teknisen puolen apulaiskaupunginjohtajan pitäisi olla sellainen joka saa kadut aurattua useammin kuin kaksi kertaa vuodessa sadan metrin päästä Mannerheimintiestä ja se toinen kerta ei mielellään olisi se kohta kun lumet jo sulaa pois.
Vihreiden apulaiskaupunginjohtaja on jättänyt Etelä-Haagan ja monen muunkin kaupunginosan vanhukset lumen vangeiksi. Vain taksilla voi mennä jos taksikaan pääsee, niitäkin on tänne jäänyt jumiin risteyksiin vaikka lumentulosta on jo päivä aikaa. Jotakin meidänkin pitää saada verovaroilla. Nyt kaupunki jättää meidät lumen vangeiksi koteihin.
Politiikan ja virkavaltaisuuden negatiivisia vaikutuksia voi vähentää lisäämällä avoimmuutta.
Kun päätöksenteko on läpinäkyvää voi tavallinenkin kansalainen arvioida päättäjän tekoja.
Mutta meillä eletään salailukulttuurissa ja tieta on vaikea saada .
Eikä ole lutu esim kuntien palvelutasoa kuvaavia vertailukelpoisia tunnuslukuja, koska niiden perustella voisi arvioida virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa.
Nyt me elämme maailmassa, jossa pölhöpopulismilla pärjää, kuten Kauma ja Stubb todistivat
Toinen kauhuskenaario on se, että keskeisiä päätöksiä tehdään ilman minkäänlaista asiantuntemusta.
Homman pitäisi toimia niin, että virkamiehet kehittävät parhaita ratkaisuja poliitikkojen antamien arvojen pohjalta. Kumpiakin tarvitaan, eikä kummankaan pitäisi talloa toisen tontille.
Heh ja Kepu jäi ilman.
Tampereella nämä ovat määräaikaisia — neljä vuotta. Sitten vaihdetaan.
Helsingissä ja Oulussa jaetaan ja maksetaan, mutta ei vaihdeta. Jos vaihdetaan, sitten suhmuroidaan vaihto ennen vaaleja.
Käytännössä ennen vain kunnan virkamies pystyi olemaan työläämmin lautakunnan puheenjohtaja tai kaupunginhallituksessa, usein aikaa oli opettajilla. Ei kukaan yksityiseltä voinut olla niin paljoa poissa, poikkeuksena raksafirmohen etujenajajat. Aiemmin korvattiin menetetty palkka ja jotain, pormestarimallista on palkka ja voi olla poissa muista hommista kokonaan.
Poliittisten valintojen pitäisi olla määräaikaisia. Silloin vaaleilla on merkitystä.
Virkamiehet valmistelevat ja esittelevät. Siinä ero.
Kyllähän se apulaiskaupunginjohtajan paikka kuuluu teille vaalitulosten perusteella.
Hienoa! Toivottavasti kaupungin luottamuustehtäviin valitaan tästä lähin henkilöt pätevyyden perusteella, olisi jo aika.
Tähän jokainen äänestäjä pyrkiköön!
Nyt ihan hakemattakin tulee mieleen: Tämä johtaisi lähinnä siihen että eri puolueiden virkamiehet eivät olisi puolueiden jäseniä. Ja on pöyristyttävä ajatus että poliittinen toiminta olisi syrjintäperuste työnhaussa.
Niin minkä pätevyyden? On esimerkiksi täysin mahdollista, esimerkki on fiktiivinen, olla kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen, koulutettu, arvostettu ja osaava kaavoittaja sekä hyväntahtoinen ja mukava, ja aivan umpisurkea luottamusmies. Sen takia että luottamusmiesten homma on valvoa asiantuntijoita, jotka yleensä on virkamiehiä, päättää mitä halutaan, pystyä sopimaan tästä keskenään, eli kaikkea tätä mitä politiikaksi kutsutaan. Se että osaa alan asiat on eduksi muttei takaa yhtään mitään tässä suhteessa, päinvastaisesta kyllä löytyisi ei-fiktiivisiäkin esimerkkejä.
Toki näin, mutta: Helsingissä ongelma on nimenomaan niin päin, että virkamiehet tunkee poliitikkojen tontille.
Käytännössä päätöksenteko on harvoin sellaista että se koskisi vain yhtä asiantuntija-alaa. Esimerkiksi kun kaavoittaja suunnitelee uutta asuinaluetta, sillä on moninaisia taloudellisia, sosiaalisia, liikenteellisiä, ekologisia, elinkeinopoliittisia ja ties mitä vaikutuksia, jotka vielä kytkeytyy toisiinsa mitä monimutkaisimmin tavoin, ja joidenka tavoitteet ovat ristiriitasia.
Semmoista asiantuntijaa joka hanskaiksi nämä kaikki ei ole, koska asiantuntemus käytännössä on erikoistumista johonkin. Tämä on se isoin ongelma asiantuntijavallassa, siinä käy niin että asioita tehdään niiden erikoisalojen vinkkelistä, joidenka edustajat nyt sattuvat pääsemään ääneen ja efektiivisesti päättämään, mikä on täysin eri asia kuin parhaan tiedon mukaan muodostettu kokonaisetu.
Onhan mahdollista, että kaupunginjohtajan virkaa hakee hyvin kapeakatseinen ja yksipuolisen näkemyksen omaava henkilö, joka suhtautuu torjuvasti keskusta-asumisen kehittämiseen, suorastaan vihaa julkista liikennettä, haluaa rakentaa Kivinokan ja siirtolapuutarhat mutta haluaa säilyttää golf kentän Talissa ja lentokentän Malmilla.
Toisaalta virkaa voi hakea äärettömän kapeakatseinen ja yksipuolisen näkemyksen omaava henkilö, joka suhtautuu torjuvasti kaikkien muiden kuin keskusta alueiden kehittämieen, suorastaan vihaa autoilua, haluaa säilyttää Kivinokan ja siirtolapuutarhat mutta haluaa rakentaa Talin golf kentän ja Malmin lentokentän alueen.
Tuollaiset ”fiktiiviset” henkilöt, ajattelivatpa kummalla tavalla tahansa, eivät sovi missään tapauksessa kaupungin johtoon, sillä johtajuus vaatii paljon tasapuolisempia ominaisuuksia kuin mitä vaikkapa kaupunkisuunnittelulautakunnassa kaavoista lähinnä vain parkkipaikkojen määrästä urputtamiseen keskittynyt henkilö edustaa. Kaupunkisuunnittelun johtajan täytyy olla paljon tuollaisen piiperöinnin yläpuolella.
Meillä on jo pari esimerkkiä siitä, kuinka heikko johtamiskulttuuri johtaa organisaatiossa työskentelykulttuurin rapautumiseen. HKR:n korruptiovyyhti esimerkiksi on ylimmän johdon johtajuuden puutteen aiheuttamaa, johtajien pitää kyetä pitämään orgenisaation menettelytavat puhtaina.
Vielä pöyristyttävämpi on nykytilanne missä syrjintäperusteena on se, että ET kuulu puolueeseen.
Tästä olen samaa mieltä. Puhdas asiantuntijavalta ei ole hyvä, koska se on demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella, eikä sinne tuoda arvoja yhtään mistään. Juuri niiden arvojen pitäisi olla äänestäjien päätettävissä. Edes yritykset eivät toimi puhtaassa asiantuntijavallassa, niilläkin on hallitus.
Asia ei kuitenkaan korjaannu sillä, että sektoria vetämään laitetaan poliittisilla perusteilla ihminen, jolla ei ole kyseisen sektorin johtajalta vaadittavaa asiantuntemusta ja johtamisosaamista. Silloin vain asiat hoidetaan siinä suhteessa, kun sektorit ja poliittiset tahot saavat päättävää poliitikkoa lobattua. Silloin se faktoihin pohjautuva materiaali siirtyy vielä kauemmas päätöksenteosta rikkinäisen puhelimen saattelemana.
Tästä syystä sen yhdistetynkin kuvan luomisessa pitää olla kovan tason ammattilainen, jolla on riittävästi osaamista kokonaisuuden hahmottamiseen. Poliittisen päätöksenteon ja ohjauksen paikka on tämän kokonaiskuvan päällä, ei alla.
Konkreettisella tasolla se on sitten jo enemmän kyseenalaista, onko usean sektoriapulaiskaupunginjohtajan malli hyvä. Se voi toimia ihan hyvin poliittisesti ohjattuna mallina, mutta siinä on myös riskinsä. Kokonaiskuvasta on vaikea saada ehjää, jos yhdellä sektorilla vedetään vasemmalle, toisella oikealle.
Toisella laidalla on se problematiikka, että jos kaupungin virkamieskunnassa on ylimpänä virkamieskaupunginjohtaja ja hänen päällään pormestari, poliittinen ohjaus jää väkisin ohueksi, koska poliittisessakin ohjauksessa olisi syytä olla useampi näkökulma mukana.
Yksi ylimääräinen riesa tulee siitä, että poliittinen johto ei voi irtisanoa virkamiehiä. Siinä problematiikassa on nolla hyvää vaihtoehtoa. Jos poliittinen johto voi irtisanoa virkamiehiä, se vaarantaa virkamiesten neutraaliuden. Toisaalta jos poliittinen johto ei voi esimerkiksi valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa kaupunginjohtajaa, toimintavara kapenee (vrt. yrityksissä toimitusjohtajan vaihto).
Ainoa selkeä asia näyttää olevan se, että jos virkamiesorganisaatio ei pysty tuottamaan hyviä kokonaiskuvia, organisaatiossa on mätää. Niiden parhaaseen saatavilla olevaan tietoon perustuvien skenaarioiden tuottaminen on nimenomaan operatiivisen organisaation osia.
(Tietysti tämän blogin kontekstissa minun pitää heti sanoa, että Soininvaara olisi pätevä apulaiskaupunginjohtajaksi virkamiehenäkin ajattelukykynsä ansiosta. Uskon myös hänen kykyynsä jättää poliittiset intohimot väliin tuossa hommassa.)
Soininvaarasta apulaiskaupunginjohtaja niin kohta ei kaavoiteta pieniä asuntoja enää lainkaan. Saadaan lähes yksinomaan hyviä veronmaksajia.
Pirkkalassa kunnhanhallituksen opettajapuolue tyrmäsi joseenkin kannattavan hankkeen käyttää Tampereen puolella olevaa lukiota sen sijaan että kuntaan kokonaan uusi lukio.
Syy ei ollut kuntalaisten etu, ei oppilaiden etu eikä mikään järkisyy vaan hieman kummallinen pelko omista työpaikoistaan. (No, niistä joutaa olemaan luottamushommissa toisin kuin joistain muista duuneista.)
Poliittisen päättäjän rooli on edustaa kansalaisia ja osin myös äänestäjiään. Virkamiehen rooli olla taitava työssään. Näitä kahta ei kannattais liikaa sekoittaa.
Jos koululatakunta on opettajien miehittämä, edistetäänko oppilaiden ja kunnan asioita vai opettajien omia asioita?
Kun terveyslautakunnassa on lääkäreitä, lopputlos on nähty. Sairaahoitopiirien ns polittinen ohjaus on lähinnä fanitoimintaa.
kaavoitusasioissa sinne patistetut puolueiden arkkitehdit toteuttavat ihan omaa näkemystään mitä on kunnan kehittäminen eikä se tunnu ainakaan mairittelevan heidän koulutustaan tai ammattitaitoaan.
Joukkoliikennelautannalle oli akoinaan yllätys, että siellä voi olla joku joka ihan käyttää joukkoliikennettä. Se kun oli bussien ostamisesta kiinnostuneiden tahojen miehittämä paikka.
Poliittisena päättäjänä pitäisi pystyä toimimaan suhteellisen selväjärkisen ihmisen. Asiantuntojat ovat erikseen.
Selväjärkisyyteen kuuluu, etteivät virkamihet viekahville kabebakioskille kuin litran maitomittaa. Se taas vaatii hyvän valmistelukoneiston ja käitystä elämästä.
Asiantutenmusta e kannata romantisoida. Virkamehiltä sitä voisi edellyttää. Saas nähdä mikä on Helsingin terveydestä vastaavan virkamiehen osaaminen, ei hyvältä näytä.
En nyt kannata minkään puolueen mandaatteja tai sopimuksia, jos niin luulet. Nyt ei vaaleissa tiedä välttämättä minkälainen koalitio tulee valtaan ja korjaa potin. Oikeassa pormestarimallissa on suora kansanvaali, ei puolueiden suhmurointia ja ylisuuria palkkoja.
Helsingissä ihmettelen sitä, ettei rakentamisesta vastaava kaupunginjohtaja (Sauri ?) ole eronnut, koska HKR:n virkamiehistä on suuri joukko syyteharkinnassa. Vai onko tämä “business as usual” Helsingissä. Tämä Räty-Männistö kuvio oli osoitus jonkinlaisesta ylimielisyydestä ja kaikkivoipaisuudesta.
Tuo palkkakysymys on vähän kaksipiippuinen.
Jos pormestari valitaan äänestämällä, palkan ei tarvitse olla kovin suuri. Silloin vertailukohtana ovat kansanedustajat ja ministerit.
Jos taas kaupungin johtoon halutaan kyvykkäitä johtajia, palkan, vallan ja vastuiden pitää olla kilpailukykyisiä yksityisen sektorin vastaavan liikevaihdon toimintojen johtajien työehtojen kanssa. Muuten käteen jää vain B‑sarjan pelaajia, jos ei käy ihan mahdoton tuuri.
Niin ilmeisesti New Yorkissa ja Lontoossa on jouduttu sitten tyytymään B‑luokan pormestareihin, kun palkka on pienempi kuin Helsingin kaupunginjohtajan. Lontoo ja NYC ovat kuitenkin noin 10-kertaa Helsinkiä suurempia. Helsingissähän asiantunteva huippujohtaja on näemmä saatu entisestä Alepa-kauppiaasta. En väitä että hän olisi huono, mutta palkka ei vain ole missään järkevässä suhteessa kaupungin kokoon tai ongelmiin.
Rajoitettu, vain tiettyjä virkoja koskeva kielto ei ole mitenkään mahdoton. Sellainen on nimittäin jo nykyisin olemassa. Sotilasvirassa palveleva syyllistyy rikokseen, jos kuuluu puolueeseen.
Aamun uutisista saimme sitten lukea, että blogi-isäntä ei enää haekaan kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, koska sitä hakee joku paljon epäpätevämpi.
Tämän jälkeen voi olla vain vielä enemmän samaa mieltä siitä, että tuon tason hommissa ei pitäisi olla poliittisia nimityksiä.