Kategoria: Kuntajako

Kainuussa neuvoteltava 1600 sopimusta

Kain­u­un maakun­takokeilun jatko kaa­tui yhden kun­nan, Puolan­gan veto-oikeu­teen. Tilanne kuvas­taa kun­tien välistä vapaae­htoista yhteistyötä kahdel­la taval­la. Ensik­sikin yksimielisyy­den vaa­timuk­sen ongel­mallisu­us konkreti­soi­tui tässä taas ker­ran. Toisek­si nyt pitää sit­ten jär­jestää sama eril­lis­inä yhteistyöprojekteina.

Kain­u­us­sa joudu­taan neu­vot­tele­maan uusik­si TUHAT KUUSISATAA sopimus­ta. Täl­laista on nykyaikainen hallintohimmeli.

Onnek­si olkoon vain. Suurin osa noista 1600 sopimuk­ses­ta vaatii yksimielisyyden.

Kermankuorinta, kaupunkirakenne ja oikeudenmukaisuus

Vaik­ka mitään kun­tara­jo­ja ei olisi, kaupun­ki ker­ros­tu­isi eri­lais­ten tulolu­okkien asuinalueik­si. Aivan ydinkeskus­tas­sa ja parhail­la paikoil­la olisi varakas­ta väkeä ker­rostalois­sa (Kru­u­nun­haka, Töölö, Kata­janok­ka) ja sen ympäril­lä ker­rostalois­sa vähän vähem­män varakas­ta väkeä (Kallio). Raideli­iken­teen varas­sa ker­rostaloalueil­la olisi köy­hiä (betoni­bru­tal­is­min ajan lähiöt), omakotilois­sa kaupun­gin laidoil­la rikkai­ta. Jat­ka lukemista “Ker­mankuor­in­ta, kaupunki­rakenne ja oikeudenmukaisuus”

Metropoli pakolla?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen, pitäisikö Helsin­ki, Espoo, Van­taa, Kau­ni­ainen ja Sipoo yhdis­tää pakol­la yhdek­si kaupungiksi?

1)      Kyl­lä

On tärkeätä eheyt­tää kun­tarakenne kaupunkiseuduil­la. Nykyti­lanne vie kohti eri­ar­vois­tu­mista kaikil­la kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la. Jokaisen kas­va­van kaupun­gin kyl­keen on ilmaan­tunut yksi tai use­ampi ker­mankuori­jakun­ta keräämään rikkai­ta ja ter­veitä asukkai­ta. Tämän tien päässä on vakavia ongelmia, ellei asi­aan puu­tu­ta ajois­sa. Jat­ka lukemista “Metropoli pakolla?”

Toisinkin voisi tehdä, mutta

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na per­jan­taina 3.2.2012 Kun­nal­lisalan kehit­tämis­säätiön sivuil­la www.kaks.fi

Kun­tau­ud­is­tuk­sel­la on kak­si tavoitet­ta: pelas­taa van­hus­ten­hoidon alla painiskel­e­vat syr­jäkun­nat ja eheyt­tää kas­va­vat kaupunkiseudut. Syr­jäkun­nat saisi kuiv­ille myös otta­mal­la niiltä pois sosi­aali- ja ter­vey­den­hoito. Olisi kah­den tasoisia kun­tia, haja-asu­tusaluei­den pitäjiä ja kaupunkiseu­tu­jen kun­tia. Aikoinaan oli myös maalaiskun­tia, kaupunke­ja ja kaup­paloi­ta.  Jat­ka lukemista “Toisinkin voisi tehdä, mutta”

Suur-Sipoon kunnanosahallinto

esit­tää kun­ta­jako­selvi­tys­tä, jon­ka tarkoituk­se­na on muo­dostaa yksi kun­ta Sipoos­ta, Helsingistä, Espoos­ta, Van­taas­ta ja Kau­ni­ai­sista. Vähän yli miljoona asukas­ta. Virkami­esten selvi­tys­pa­perin heikon koh­ta on lähidemokra­t­ian puut­tumise­na. Miljoo­nan asukkaan yksikkö pien­im­pänä vaikut­tamisen yksikkönä on vähän iso. Jat­ka lukemista “Suur-Sipoon kunnanosahallinto”

Kuntauudistus ja lähidemokratia

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvale­hdessä. Tämä tek­sti ei vas­taa täysin julka­istua, kos­ka paine­tus­ta tek­stistä joudut­ti­in tilan­pu­ut­teen vuok­si lyen­tämään koh­ta haja-asu­tusaluei­den kun­tien asemasta)

Hal­li­tu­so­hjel­man voimakkaim­mat kir­jauk­set koske­vat kun­tau­ud­is­tus­ta. Tek­stiä sor­van­nut kun­ta- ja hallinto­työryh­mä oli hal­li­tus­neu­vot­telu­jen yksimielisin ja yhteistyökyky­isin. Ohjel­man ydin on tässä. Jat­ka lukemista “Kun­tau­ud­is­tus ja lähidemokratia”

Päijät-Häme ja rollaattorit

Päi­jät-Hämeen eräs ongel­ma on väestön muu­takin maa­ta nopeampi ikään­tymi­nen . Pelkästään väestö­tas­apain­on vuok­si maakun­nan tulisi houkutel­la työikäisiä muual­ta. Koko maakun­nan ikään­tymi­nen ei ole niin paha kuin joidenkin syr­jäisem­pi­en kun­tien. Itä-Häme etunenässä. Jois­sakin kun­nis­sa medi­aani-ikä on nouse­mas­sa kuu­teen kymme­neen ja Sys­mässä jopa sen yli. Sys­mä puut­guu kuvas­ta, kos­ka se ei läht­enyt selvi­tyk­seen. Maas­sa on paljon van­husvoit­toisia kun­tia, mut­ta yleen­sä ne ovat syr­jäisiä maalaiskun­tia. Tässä tilanteessa Heinolan väestöen­nuste näyt­tää pahal­ta. Ei siis nykyti­la vielä, mut­ta ennuste

Van­hus­ten­hoito ei tule siitä juuri halvem­mak­si, että syr­jäiset, van­husvoit­toiset kun­nat liitetään keskuskun­ti­in, mut­ta mak­sa­jan har­ti­at lev­enevät. Val­tio tukee sinän­sä aika avokä­tis­es­ti van­husvoit­toa­sia kun­tia val­tiono­suuk­sista. Jokaises­ta yli 85-vuo­ti­aas­ta kun­nan kas­saan kilah­taa noin 20 000 euroa. Arvo Ylp­pö-tyypin van­hus, joka käyt­tää kun­nal­lise­na palvelu­na vain kansalaisopis­ton ran­skankurssia, on kotikun­nalleen kul­takaivos. Varhain demen­toitu­va mut­ta pitkäikäi­nen on taas pieni katas­trofi. Yksi van­hus vuodeosastopaikalla mak­saa yhtä paljon kuin opet­ta­ja perusk­oulus­sa. Jat­ka lukemista “Päi­jät-Häme ja rollaattorit”

Hajanainen kuntajako ja yhdyskuntarakenne

Varoi­tan, että nyt tulee taas selvit­täjän suo­ra­puheista arro­ganssia. Alla ole­va kuvaus yhdyskun­tarak­en­teesta on liioitel­tua, kos­ka sil­lä tähdätään pelisään­tö­jen logi­ikan korostamiseen.

Yhdyskun­tarak­en­teen toimivu­us on hyvin ratkai­se­vaa sille, onko kaupun­ki kil­pailukykyi­nen asumiseen ja työ­paikko­jen perus­tamiseen. Mod­erni työ­paik­ka voi sijai­ta melkein mis­sä hyvän­sä. Sik­si se syn­tyy sinne, mis­sä yrit­täjä (ja hänen puolison­sa) halu­aa asua ja mis­sä on riit­tävästi monipuolista työvoimaa saatavilla.

Monipuolisen työvoiman osalta Lah­den seu­tu on on vähän pieni ja ennen kaikkea siel­lä on vähän nuo­ria hyvin koulutet­tu­ja aikuisia.  Se tar­joaisi hyvin suun­nitel­tuna lois­tavia asum­is­mah­dol­lisuuk­sia, paljon parem­pia kuin mihin Pääkaupunkiseudul­la pystytään. Ja paljon edullisem­min. Seu­tu on kuitenkin has­san­nut mah­dol­lisuuk­si­aan ja has­saa edelleen, kos­ka kun­nat eivät voi luovut­taa hyviä veron­mak­sajia toisilleen. Tai san­o­taan suo­raan: Lah­den kaupun­ki ei voi. Muut kun­nat eivät hyödy vero­tu­lo­jen tasauk­sen vuok­si hyvistä veron­mak­sajista mitään. En tosin ole aivan var­ma, ovatko kaik­ki päät­täjät oival­ta­ne­et tätä. Jat­ka lukemista “Hajanainen kun­ta­jako ja yhdyskuntarakenne”