Päijät-Hämeen eräs ongelma on väestön muutakin maata nopeampi ikääntyminen . Pelkästään väestötasapainon vuoksi maakunnan tulisi houkutella työikäisiä muualta. Koko maakunnan ikääntyminen ei ole niin paha kuin joidenkin syrjäisempien kuntien. Itä-Häme etunenässä. Joissakin kunnissa mediaani-ikä on nousemassa kuuteen kymmeneen ja Sysmässä jopa sen yli. Sysmä puutguu kuvasta, koska se ei lähtenyt selvitykseen. Maassa on paljon vanhusvoittoisia kuntia, mutta yleensä ne ovat syrjäisiä maalaiskuntia. Tässä tilanteessa Heinolan väestöennuste näyttää pahalta. Ei siis nykytila vielä, mutta ennuste
Vanhustenhoito ei tule siitä juuri halvemmaksi, että syrjäiset, vanhusvoittoiset kunnat liitetään keskuskuntiin, mutta maksajan hartiat levenevät. Valtio tukee sinänsä aika avokätisesti vanhusvoittoasia kuntia valtionosuuksista. Jokaisesta yli 85-vuotiaasta kunnan kassaan kilahtaa noin 20 000 euroa. Arvo Ylppö-tyypin vanhus, joka käyttää kunnallisena palveluna vain kansalaisopiston ranskankurssia, on kotikunnalleen kultakaivos. Varhain dementoituva mutta pitkäikäinen on taas pieni katastrofi. Yksi vanhus vuodeosastopaikalla maksaa yhtä paljon kuin opettaja peruskoulussa.
Pienten kuntien osalta tämä on silkkaa arpapeliä. Mutta ei tämä suurempienkaan kuntien osalta ole reilua peliä. Jostain syystä ikäihmiset vanhenevat Itä-Suomessa nopeammin kuin Länsi-Suomessa. Siksi Itä-Suomen kunnat ovat vanhustensa kanssa aivan helisemässä.
Paine sulauttaa pieniä syrjäisiä kuntia isompiin helpottaisi, jos valtio tukisi vanhustenhoitoa pelkän isän sijasta vanhusten kunnon perusteella. Tätä ei kuitenkaan ole näköpiirissä.
Olisikos mieltä semmoisessa että kuntien tehtävät mietittäisiin uusiksi hoivapuolella kokonaan?
Ei tämä ongelma ratkea liittämällä kriisikuntia yhteen vaan tekemällä palvelurakenne oikeasti uudella tavalla. Pitäisi oikeasti istua alas ja miettiä, kuka tuottaa ja kuka tilaa ja kuka mälritttelee mitä pitää tarjota asiakkaalle?
Onko palvelutason määrittely valtion tehtävä kuten nyt, vai voisiko maksajakin joskus äänestää omalla lompsalla asioista omalla kohdallaan?
Perusongelma kai on se, että valtio tällä hetkellä päättää siitä mitä kuntien pitää hoivapuolella tehdä ja millä tasolla. Ne päätökset sitten johtavat syömävelan tekemiseen ei vain kriisikunnissa vaan koko maassa.
Lähidemokratian menettäminen väärin mietityn palvelupaletin vuoksi ei kuitenkaan ole oikein. Suurkunnat vievät päätösvallan kasvottomaksi eikä ihmisillä ole enää mitään kosketuspintaa kuntansa asioihin, ja kunnat ovat kuitenkin niitä yksiköitä joiden kautta ihmisen pitäisi saada aina äänensä kuuluviin.
Veikkaisin — tähän ei johdannon kuva anna vastausta — että vanhustenhoito on noin 20 vuoden kuluttua ongelma kaikissa ei kasvukunnissa. Suurten ikäluokkien siirtyessä kalliiden vuodepaikkojen kuluttajiksi syntyy kustannusrakenne josta ei selviä kuin talousalueen keskukset. Siinä ei auta edes köyhien, taantuvien kuntien kuntaliitokset. Tätä ei vain haluta sanoa ääneen.
Jo nyt monen vanhuksen hoito useissa kunnissa täyttää kunnan lakisääteiset velvoitteet lähinnä tulkintaa venyttämällä. Ei kasvukuntien osalta tilanne tulee vain vaikeutumaan.
EDIT:
Raaseporin sivuilta:
“1.1.2009 Länsi-Uudellemaalle luotiin uusi, mahdollisuuksien kaupunki, Raasepori, kun Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistivät voimavaransa. Uudessa kunnassa on 29 000 asukasta ja henkilökuntaa noin 1700.”
Nyt Raasepori täyttää kriisikunnan kriteerit. En tiedä onko tuoretta PARAS-liitosta kehdattu kriikunnaksi luokitella.
Raaseporin liitoskuntien ikärakenne oli epäsuotuisa eikä se nuorentunut yhtään kuntaliitoksen avulla eikä rahkeetkaan siitä parantuneet.
O.S. sanoo ainakin rivien välistä sen, että kuntaliitosleikkiä parempi ratkaisu olisi, jos valtio pitäisi huolta tällaisten alueiden vaivaisista (käytän tarkoituksella, en kaupallista nykytermiä asiakas, vaan entisaikojen humaania sanontaa vaivaiset, jotka olivat vaivaishuollon piirissä)
“Yksi vanhus maksaa vuodeosastolla yhtä paljon kuin opettaja peruskoulussa.” Vertaus on hyvä. Kuinka paljon vaikkapa opettajien lisääminen tai vähentäminen herättää kunnissa keskustelua — ja luokkakoot. Vanhustenhoidon eri mallien kehittäminen on jotenkin alkutekijöissään. Mutta miten tätä kustannusta lopulta pitäisi jakaa kunnan ja valtion kesken (ja mistä tuo 20 000 on otettu ja miksi juuri 85v.)? Ymmärtääkö kunta, että insentiivi yhdistyä naapuriin on (mm.) kohoavat vanhustenhoidon kustannukset — ja jos ei, niin miksi?
Tämä laitoshoidon kalleus ei ole monessa muussakaan asiassa kovin yleiseti tiedossa. Myös yksi vanki kustantaa vuodessa sen opettajan palkan verran (en ole ihan varma mitä vuosipalkan kokonaiskustannusta tässä on opettajan kohdalla käytetty, vankilavuosi kustantaa n. 50 000 €:a). Tässä on tietysti erona sa, että homman maksaa valtio, joten hartiat ovat leveät. Mutta veroista tämäkin otetaan, toki tasaisemmin kuin vanhustenhoidossa. (Kun ihmiset haluavat kovempia tuomioita, heidän tulisi myös ymmärtää, että silloin palkataan heidän verorahoistaan lisää ‘opettajia’ maahan. Mutta tietenkään oikeutta ei lasketa rahassa.)
“Ihmiset vanhenevat nopeammin Itä-Suomessa.” Hiljaiset, jämptit Länsi-Suomalaiset vanhenevat hitaammin kuin sosiaaliset, puheliaat Itä-Suomalaiset? Merkillistä? Ja kun puhuminen ja sosiaalisuus on niin paljon liitetty hyvinvointiin? Vai onko Pekka Puskan projektin vielä kesken ja elintavat ratkaisevat? Tai sitten niiden Itä-Suomalaisten lapset ovat muuttaneet Helsinkiin ja etäisyys vaivaa?
Niinpä. Vanhusten asiat menee huonommaksi koko ajan. Näin kerrotaan joka paikassa. Voisiko joku kertoa jotain, miten tätä soppaa pitäisi hoitaa ilman likvidoimisia? En kelpuuta vastaukseksi vain rahan lisäämistä, koska sehän tietenkin on se helpoin tie, muttei kai tänään ihan jees-juttu.
Paradoksaalissa tässä tilanteessa on se, että samanaikaisesti, kun Suomi ikääntyy ja kun vanhuspalvelut uhkaavat sen vuoksi huonontua, niin toisaalta suomalaisilla on varallisuutta entistä enemmän ja eläketulotkin kasvavat roimasti.
Jos vanhusten varallisuutta voitaisiin käyttää vanhuksen hoivaan, niin meillä ei olisi ongelmia hoivapalvelujen rahoittamisessa. Mutta nyt vanhusten varallisuuteen ei saa koskea. Varallisuus siirtyy perillisille ja kustannukset jäävät veronmaksajille.
Vanhusten laitoshoitoa saa maaseutupitäjien yksityisiltä tuottajilta ostaa hintaan 100 euroa/ päivä eli noin 3.000 euroa/kk.
Jos vanhuksen nettotulot ovat 1.250 euroa/kk, niin kunta perii asiakasmaksuna vanhukselta noin 1.000 euroa/kk. Tällöin kunnan katettavaksi jää vielä 2.000 euroa/kk.
Jos otetaan huomioon se, että laitoshoidon kustannukset johtuvat pitkälti työvoimakustannuksista, niin 3.000 euron kuukausittaisista kustannuksista saattaa helpostikin valua yhteiskunnalle takaisin verojen ja maksujen kautta 1.000 euroa/kk. Silloin yhteiskunnan nettokustannukseksi jää vanhuksen laitoshoidosta likimain 1.000 euroa/kk.
Laitoshoidossa olevalla vanhuksella saattaa kuitenkin olla 100.000 euron arvoinen velaton asunto tyhjillään, 100.000 euron kesämökki ja 50.000 euroa säästöjä. Mutta tähän varallisuuteen ei nykyisin yhteiskunta pääse käsiksi.
Asunnosta ja kesämökistä voisi saada vuokratuloja. Mutta koska kunta veisi vuokratuloista leijonan osan, niin omaiset eivät yleensä vuokraa vanhuksen asuntoa, vaan seisottavat sitä tyhjillään tai antavat sen sukulaispojan käyttöön.
Esimerkkissä kolmesta laitoshoidon vuodesta yhteiskunnan nettokulut ovat 36.000 euroa ja perilliset kuittaavat vanhuksen kuoltua 250.000 euroa vähennettynä pienillä perintöveroilla.
Laskelman perusteella ehdotankin, että korotetaan perintöveroja hoivakulujen kattamiseksi esimerkiksi seuraavalla tavalla.
Kun vanhus joutuu laitoshoitoon, niin vanhukselta kiellettäisiin omaisuutensa jako esimerkiksi ennakkoperintöjen kautta. Ja vanhuksen kuoltua yhteiskunta ottaisi perintövaroista ensin päältä pois osan laitoshoidon kustannuksista.
Esimerkkitapauksessa kunta veloittaisi perikuntaa 36.000 euron jälkikäteisellä hoivalaskulla, jolloin perillisten potti pienenisi 250.000 eurosta 214.000 euroon.
Tässä asiassa olen alustavasti sitä mieltä että yksityistäminen olisi paikallaan. Siis vanhusten tai muuten autettavien asumisessa. Minusta se olisi sekä inhimillisempää, kustannustehokkaampaa, vähemmän passivoivaa ja rahoituksen järjestämisen kannalta helpompaa.
Asumisella tarkoitan sellaista pysyväisluonteista (laitos)hoitoa, mutta en varsinaista intensiivistä sairaalahoitoa. Nyt tuota tehdään vuodeosastoilla ja kunnan kotihoidolla. Tämän pitäisi mennä niin että autettava tai hänen omaisena, ja jos ei löydy niin vaikka asiamies, ostaa tarvittavat palvelut itse. Näitä sitten tavalla tai toisella subventoidaan tarvittaessa vaikka lähes 100%.
Inhimillisempää tämä olisi siksi ettei se että ihminen ei pääse itse vessaan tarkoita sitä että hän on kyvytön päättämään esimerkiksi ruokailustaan tai asumisestaan. Ei meillä julkinen valta mikromanageroi muidenkaan ihmisten asumista tai ruokailua. Jos ihminen olisi ihan oikeasti eikä virastojargonilla asiakas niin valta vaikkapa sen suhteen että missä kunnassa asuu olisi ihan oikeasti hänelle, nyt laitoshoidossa olevat eivät voi käytännössä muuttaa mikä on mm. perustuslain vastaista.
Kustannustehokkaampaa tämä olisi siksi että saataisiin sekä määrällisesti että laadullisesti enemmän tarjontaa. Ruokapalvelun ei tarvitse olla kunnallinen, se voi olla vaikka lähikaupan tai ‑ravintolan kotiintuontipalvelu. Asumisessa pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja kuin normaali asunto ja vuodeosasto, ja muuallakin kuin omassa kaupungissa. Tai omassa maassa. Tulisi ihan oikeaa kilpailua. Tällaisen moninaisen palvelun hallinta ei vaan viranomaistyönä onnistu, parempi olisi että mummu tai tyttärensä jolla on myös jonkinlainen omavastuu asioisi suoraan palveluntarjoajan kanssa. STM voisi keskittyä näiden laadun ja markkinoinnin valvontaan, eli jahdata huijareita.
Meillä kyllä puhutaan siitä että hoito passivoi, mutta lähinnä fyysisenä asiana. Kuntoutus on sitä että jumpataan. Minusta isompi ongelma on henkinen passivoituminen, olisi tärkeää että mummu siinä määrin kun hän tähän pystyy hoitaa itse päivittäisiä asioitaan. Ihan vaan vaikkapa päättää mitä syö.
Rahoituksen kannalta tämä olisi paljon helpompaa myös siksi että kaavamaisten omarahoitusosuuksien lisäksi saataisiin hoidettavan omaa rahaa hyötykäyttöön, tähän mennään minusta joka tapauksessa tavalla tai toisella. Suuri osa eläkeläisistä on ihan hyvätuloisia ja heillä on omaisuutta, joita he on koko elämänsä ajan käyttänyt arjen tarpeidensa hoitamiseen. Miksi tämän pitäisi loppua jossain ikävaiheessa? Saataisiin enemmän rahaa palveluihin. Jos vasta-argumentti on se että on jotenkin epätasa-arvoista että toiset mummut maksaa itselleen vähän paremman huoneen ja paremmat ruuat, niin miksi tämä ei ole ongelma silloin kun ne mummut on nuorempia ja syö tai asuu vähän paremmin kuin toiset?
Eli siis se mitä järjestelmätasolla haen edellisessä:
Tehdään niin että sen sijaan että arvioidaan vanhusten kunto/hoitotarve ja siihen tarvittava rahoitus kuntakohtaisesti se arvioidaan vanhuskohtaisesti.
Tässä on vanhuksen apuna tarvittavassa määrin asiamies, joka voi olla virkamieskin, mutta olennaista on se että hän edustaa vanhusta eikä kuntaa, KELAa, tms.
Eli katsotaan minkälainen rahoitustarve mummun kunnosta aiheutuu. Suhteutetaan tuloihin jollain kaavalla malliin korkeintaan n prosenttia omavastuu, ja näin saadaan subventiotarve. Tämän subventiotarpeen verran maksetaan rahaa valtion mummurahastosta. Tämä voi olla kokonaan tai osittain lainaa joka erääntyy kun mummu siirtyy ajasta ikuisuuspalveluiden piiriin. Mummurahasto on perinnönjaossa etuoikeutettu. Kaikkia lainoja ei saada näin katettua eli rahastoon jää alijäämää, tämä samoin kuin alkupääoma katetaan verovaroista.
Ei tämä mikään ongelma ole.
http://demographymatters.blogspot.com/2010/09/does-dependency-ratio-mean-all-that.html
Kyllä se on ongelma kunnalle. Jotkut vanhukset eivät tarvitse apua, mutta toiset taas tarvitsevat. Erityisesti haja-asutusalueilla yksin mäkissään asuva vanhus on aikamoisissa ongelmissa.
Ja lopputulemana on, että jokainen ikääntyvä lahjoittaa omaisuutensa eteenpäin jo hyvissä ajoin ennen kuin laitoshoito uhkaa, pidättää vain itselleen hallintaoikeuden.
Täällä maalla on paljon kyliä, joissa vetrein väki on jättänyt viisikymppiä taakseen jo moniaita vuosia sitten. Tämä joukko huoltaa yli 80-vuotiaita vanhempiaan kotona niin pitkään kuin pystyy. Laitoshoitoon lähdetään vasta, kun on ihan pakko. On helppo nähdä, ettei tätä tietä kovin pitkälle pysty jatkamaan.
Hyvä ratkaisu minusta olisi se, että haja-asutusalueille saataisiin kohtuullisen kokoisia kodinomaisia hoitopaikkoja. Yhteiskunnan tuki olisi tietysti tarpeen ja kuntarajoja ylittävä yhteistyö auttaisi. Jostain pitäisi vain löytyä aloitteentekijöitä ja ennakkoluulottomia toteuttajia.
> Kyllä se on ongelma kunnalle.
Luitko tuon linkin? Lainaan:
“Those measures are based on fixed chronological ages, and this can generate misleading results,” says Dr. Warren Sanderson, from IIASA and SBU. “When using indicators that assume fixed chronological ages, it’s assumed that there will be no progress in factors such as remaining life expectancies and in disability rates. But many age-specific characteristics have not remained fixed and are not expected to remain constant in the future.”
Olisin odottanut sinulta vähän enemmän. Vaikka että linkissä mainitut Sanderson, Scherbov ja Regan ovat tunnettuja tiedepiireissä huonoista kirjoitelmistaan, ja Science Policy Forum ei ole luotettava julkaisu. Tällä hetkellä katson, että luotan Sandersoniin, Scherboviin ja Reganiin enemmän kuin Soininvaaraan.
> Jotkut vanhukset eivät tarvitse apua, mutta toiset taas tarvitsevat. Erityisesti haja-asutusalueilla yksin mäkissään asuva vanhus on aikamoisissa ongelmissa.
Kukaan ei kieltäne tätä, mutta ollaan realistisia. Tällaiset todella harvinaiset yksittäistapaukset eivät merkitse mitään koko väestön huomioon ottaen.
Siitä nyt oin aika vankkaa tilastollista evidenssiä, kuinka suuri osa minkäkin ikäisistä vanhuksista tarvitsee ulkopuolisten apua. Nuo tilastot vain ovat maan eri osissa erilasia.
Yleensä jokainen tarvitsee apua kolmena viimeisenä elinvuotenaan. Vaikka elinajan odote kasvaa, useimmat kuitenkin kuolevat joskus. Se, että ihminenon viimeisen elinvuotensa varsin sairas ja huonokuntoinen ei ole mikään harvinainen eritystapaus.
Ode
“Paine sulauttaa pieniä syrjäisiä kuntia isompiin helpottaisi, jos valtio tukisi vanhustenhoitoa pelkän isän sijasta vanhusten kunnon perusteella.”
Toisaalta tuossa menisi kunnilta se viimeinenkin kannuste ennaltaehkäisevään hoitoon.
> Siitä nyt oin aika vankkaa tilastollista evidenssiä, kuinka suuri osa minkäkin ikäisistä vanhuksista tarvitsee ulkopuolisten apua.
Hyvä. Nyt vaan linkit peliin. Odottaisin myös, että ulkopuolisten avun osuus ikäluokissa on myös muuttunut aikojen saatossa?
> Yleensä jokainen tarvitsee apua kolmena viimeisenä elinvuotenaan.
Tästäkin olisi hyvä olla niitä linkkejä, mutta mikä tärkeintä, että minkälaista apua. Kodinhoitaja kiertämässä kaksi kertaa päivässä kaupunkialueella verrattuna fysioterapeutti, kodinhoitaja yms. yms. “haja-asutusalueilla yksin mäkissään asuvan vanhuksen luona” verrattuna sairaalassa makaava dementoitunut vanhus jne..
> Se, että ihminenon viimeisen elinvuotensa varsin sairas ja huonokuntoinen ei ole mikään harvinainen eritystapaus.
Kuitenkin vaan viimeisenä elinvuonna? Sitä paitsi kuinka moni kaatuu saappaat jalassa, kuinka moni muutaman viikon sairauden jälkeen ja kuinka moni vuosikymmenien dementian jälkeen. Tästäkin tieto olisi poikaa.
Huomasiko kukaan muuten toissapäivän Hesarissa pientä tilastotietoa: ihmisillä on Suomessa keskimäärin hiukan yli 60 tervettä elinvuotta. Ero naisten hyväksi oli vain vähän yli vuosi, eli pienempi kuin eliniänodotteessa. En siis tiedä onko tämä toteutunut vai odote, tai mikä on “terveen” määritelmä tässä. Mutta sekä hoiva- että siihen olennaisesti liittyvän eläkeikäkeskustelun takia olisi mielenkiintoista kuulla asiasta lisää.
Vaikka tuo malli minusta kuullosti sinällään ihan hyvältä, niin puutun tähän:
Epäilen, ettei tuo toimi käytännössä. Rahat on kuitenkin äärimmäisen helppoa siirtää perinnönsaajille etukäteen (vaikkapa ihan lahjoittamalla).
Jos tuon systeemin nyt jollain tavoin haluaa varallisuuteen sitoa, niin epäilen, että ainoa mielekäs tapa on sitoa se eläkkeeseen. Ei ole ongelmatonta sekään, mutta korkea eläke yleensä korreloi kohtuullisen hyvin varallisuuden kanssa.
Kari
Kaipaisin lainsäätäjiltä rohkeutta tehdä uusia ratkaisuja. Haluamme tarjota vanhuksille jotakuinkin samantasoiset palvelut kaikkialla Suomessa. Siispä valtio voi maksaa/rahoittaa lystin. Lääkärikunta tekee arvion siitä mitä kukin vanhus tarvitsee. Valtio voi sitten ostaa palvelun vaikkapa (paikalliset olot tuntevilta) kunnilta. Ja edelleen palvelu voidaan sopivissa tapauksissa ostaa omaishoitajilta.
Hintatason tulisi olla sellainen, että kunnat (tai muut palveluiden järjestäjät) eivät halua vanhuksistaan eroon, eikä myöskään synny kovin suurta tarvetta haalia lisää vanhuksia kuntaan (pieni tarve voisi olla hyväksi, jos talous sallii, sillä haluamme kai tarjota näille kunnioitetuimmille yhteiskuntamme jäsenille hyvät elnolot).
Tämä olisi mielestäni selkeä ja tarkoituksenmukainen tapa hoitaa asia. Ongelmana on se, että muutos rahoitus-/verotusjärjestelmään on sen verran iso, että poliitikot eivät uskalla tähän lähteä ja/tai eivät saa sopua aikaan.
Itse asiassa monet kuntien hoitamat asiat ovat sellaisia, joissa haluamme tarjota kaikille suomalaisille likimäärin samantasoiset palvelut asuinkunnasta riippumatta. Eli tätä mallia voisi soveltaa laajemminkin, esim. sairaanhoitoon ja koulutukseen. Kuntien rahoitus ja verotusoikeus menisi kokolailla uusiin puihin, mutta se kai ei ole ongema jos uusi järjestelmä toimii paremmin kuin vanha.
Mitä jos kuntaorganisaatioista tehtäisiin ainoastaan valtionhallinnon palveluntarjoajia ja nykyisenlaiset veronkanto-oikeuden omaavat kunnat lakkautettaisiin. Samalla nykyiset kuntien velvotteet siirtyisivät valtiolle.
Kari:
Totta, mutta tuota voi säätää nostamalla lahjaveroa ja laskemalla perintöveroa.
Kunnilla pitäisi olla enemmän harkintavaltaa näissä asioissa. Ei missään nimessä pitäisi lisätä keskusjohtoisuutta.
Olisiko kohtuullista, että tuotto ja kustannus kannetaan tuotteen koko elämänkaarelta?
Autokaupassa jälkimarkkinointi tarkoittaa toki myös vastuun ja ylläpidon kaupallistamista, mutta pitäisikö kunnallisessa ihmiskaupassa myös nähdä muuta kuin tää tulopuoli vastuullisena suunnittelun alueena.
Kuinka paljon olemmekaan lukeneet tällä blogilla ihmistuotteet valtio- ja kuntatuottojen maksimomoimisen puolesta. Nyt on se vähän ikävämpi puoli jäljellä kakusta. Tämän puolesta ei paljon joukkoliikenneinfraa rakenneta, eikä uusia lähiöitä perusteta. Nyt on se tuottamaton olento saatava mahdollisimman pienin kuluin läpi järjestelmästä. Tätä tuntuu keskustelu olevan henkilöstä, jolla on rollaattori, mutta vasta vanhana.
Nuori rollaattorinkäyttäjä sen sijaan ihan toinen tapaus, jonka eteen vihreä yhteiskunta satsaa miljardeja luomalla pitkiä invaramppeja ja isoja eteisiä pieniin asuntoihin.
Yksi pikku muutos, jolla seuraava hallitus voisi helposti ryhtyä keräämään hoivavaroja, olisi se, että perikunnat eivät enää saisi enää myydä vainajan asuntoa ilman myyntivoittoveroa.
Tietenkin tämä johtaisi siihen, että näitä asuntoja myytäisiin sitten suunnitelmallisesti etukäteen, mutta varmaankin suurin osa myynneistä jäisi kuitenkin vainajan kuoleman jälkeiselle ajalle.
Sepolle sen verran, että jos vanhus on tolkuissaan, niin silloin hän toki voi itse vuokrata asuntonsa sukulaispojalle. Edunvalvoja taas ei voi tehdä niin, vaan asunto on vuokrattava markkinahintaan tai sitten myytävä.
Myynnin jälkeen rahat voi kyllä sitten laittaa johonkin rahastoon, josta ei tule tuloa ennen kuin rahasto-osuudet myydään.
Ainakaan Helsingissä maistraatti ei siis katso lainkaan hoitomaksujen perään, vaan aika kaavamaisesti huolehtii siitä, että edunvalvonnan alaisen omaisuus on sijoitettu tuottavasti.
Vanhusten hoitoon saa kyllä palamaan sen verran paljon rahaa, että mahdolliset perilliset kyllä polttisivat hihansa, jos suvun perintotilat ja talot pitäisi realisoida kun vanhaisäntä viettää viimeiset vuotensa vanhainkodissa. Lopputulos olisi se, mistä Riitta puhuu, eli kaikki jaettaisiin hyvissä ajoin.
Toinen asia on se, että keitä tämä omaisuuden käyttö hoitokustannuksiin koskisi. Jos 40-vuotias onnistuu telomaan itsensä niin, että joutuu sairaalaan kuukausiksi, pistäisikö kunta 40-vuotiaan talon ja tavarat myyntiin? Entä 60-vuotias? 80-vuotias?
Kerrattakoon se, että pitkäaikaishoidossa hoitomaksu on 82 prosenttia tuloista. Eläke konfiskoidaan siis melkein kokonaan hoitomaksuun. Omaisuus ei vaikuta, omaisuus tulot kylläkin. Melkein kaikissa muissa maissa myös omaisuus vaikuttaa hoitomaksuun.
Valtaosa vanhuksista on siinä tilanteeessa, että heidän eläketulot eivät millään riitä kattamaan viimeisten vuosien hoivapalvelujen todelllisia tuottamiskustannuksia. Miten maksaa 600–1.300 euron nettotuloista 3.000 euron kulut? Ja siihen päälle lisäksi erilaisia sairaanhoidon kuluja.
Kunnallisten palvelujen yksityistäminen ei ole mikään ratkaisu. Jossakin voidaan hieman säästää, mutta toisaalta palvelujen hajaantuminen monille tuottajille tuo väistämättä lisäkuluja.
Tietenkin voisimme nostaa taas tuloveroja tai alvia, mutta sekään ei tunnu hyvältä.
Ainoa oikeansuuntainen ratkaisu on käyttää vanhusten omaa varallisuutta hoivapalvelujen tuottamiseen.
Tämä edellyttää tietenkin sitä, että perillisten ahneet suunnitelmat ryövätä vanhus putipuhtaaksi ja sysätä vanhus veronmaksajien niskoille pystytään kohtuullisessa määrin estämään.
Kyse on samanlaisesta ahneudesta kuin pankkiireillakin: voitot kotiin ja tappiot veronmaksajille. Kun hölmö yhteiskunta tarjoaa tähän mahdollisuuden, niin sehän käytetään.
Verottajalla pitäisi olla tiedot kaikista merkittävimmistä lahjoituksista ja ennakkoperinnöistä. Siksi jälkikäteinen hoivalasku voitaisiin laittaa jälkikäteen vaikka lahjoitusten saajille, jos vainaja on putsattu etukäteen varattomaksi.
Sinivihreä hei! Kunnilla ei ole veronkanto-oikeutta. Se on valtiolla.
Kunnilla on verotusoikeus, sinivihreä varmaankin tarkoitti sitä.
Osmo,
“Kyllä se on ongelma kunnalle. Jotkut vanhukset eivät tarvitse apua, mutta toiset taas tarvitsevat. Erityisesti haja-asutusalueilla yksin mäkissään asuva vanhus on aikamoisissa ongelmissa.”
Kaupungissa asuva voi olla vielä suuremmissa ongelmissa kuin maalla asuva. Maalla sentään pelaa vielä jonkinsorttinen naapurikontrolli.
Ainoa lääke vanhushoitoon on kotona asumisen tukeminen ja siihen on myös valtion osallistuttava tuntuvalla osuudella. Ei siihen kuntaliitoksia tarvita, suuren kunnan leveitä hartijoita.
Tätä asiaa on mietitty tuhansissa yhteyksissä ja aina on päädytty kotona asumisen tukemiseen parhaana vaihtoehtona. Siihen on olemassa taloudelliset ja inhimilliset syyt.
Pitkäaikaisen laitoshoidon maksurajaa nostettiin vuoden 2010 alusta lukien 82 prosentista enintään 85 prosentiin hoidettavan nettotuloista.
Lahdessa ja Heinolassa laitoshoidossa olevilta peritään nettisivujen mukaan edelleen 82 prosentin maksua. Ei kaupungeilla siis ole pikkurahasta puutetta. Ja vielä kehtaavat valittaa.
Sanotaan, että taivaassa kaikki on tasan. Sama toteutuu jo maan päällä laitoshoidossa. Rikas maksaa hoidostaan 85 % eläkkeestään ja muista tuloistaan. Kansaneläkkeen varassa elävällä prosentit ovat samat, mutta hoitopäivän hinta on minimaallinen rikkaaseen verrattuna. Ja hoito on sama. Rikas voi sitäpaitsi joutua makaamaan käytävällä. Sekin vielä.
pyydän tarkentamaan väitteen ´rikas maksaa 85% tuloistaan hoitomaksuna´
olen saanut sen käsityksen, että ko. väitteeseen pitää lisätä: ´mutta kuitenkin enintään kohtuulliset hoitokustannukset´
muutoinhan kävisi niin, että 1.000.000 €/v omaisuus+ eläketuloja ansaitseva eläkeläinen ( niitäkin on mutta vähän) maksaisi 850.000€ eli 60.000€/kk hoidostaan. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan liene asia vaan jossain on myös ´tolkku´, eli ´kuitenkin enintään´ lauseke kuten minulle on kerrottu. Onko näin?
jos ei ole niin pitäisi olla.
Sari on aivan oikeassa. Hoidon hinnalla on kattona todelliset kustannukset. Tätä pykälää joudutaan soveltamaan niin harvoin, etteivät kaikki hoitopaikat edes tunne sitä. Osittain senkin vuoksi, että ne, jotka joutuisivat maksamaan julkisesta hoidosta täydet kustannukset, hakeutuvat yksityiseen hoitoon ja maksavat täydet kustannukset siellä.
Jos tällainen tilanne tulisi vastaan, hoitopaikalla tulisi kiire laskea ne todelliset kustannukset.
EDIT
Eläkkeiden taitettu indeksi on kuntatalouden rappion syy. Nyt otetaan miljardi euroa velkaa per vuosi, kun 125 miljardia eläkerahoja on sijoitettuna enemmän tai vähemmän riskialttiisti pääasiassa ulkomaille, jopa Kreikkaan.
Jääpi verotuloja saamatta, tulee maksuvajetta ja jopa sosiaalin pitää maksaa eläkeläisten tuloja. Valtiovarainministeriön Excel-taulukon kaavassa taitettu indeksi on väärällä “etumerkillä”.
EDIT EDIT (anteeksi laatikkosokeuteni:)
Eläkkeiden taitettu indeksi on kuntatalouden rappion syy. Nyt otetaan miljardi euroa velkaa per vuosi, kun 125 miljardia eläkerahoja on sijoitettuna enemmän tai vähemmän riskialttiisti pääasiassa ulkomaille, jopa Kreikkaan.
Jääpi verotuloja saamatta, tulee maksuvajetta ja jopa sosiaalin pitää maksaa eläkeläisten menoja. Valtiovarainministeriön Excel-taulukon kaavassa taitettu indeksi on väärällä “etumerkillä”.
Toivonkin, että tuotaisiin julkisuuteen myös Osmon mainitsema hoitokustannusten yläräjaleikkuri.
Tiedän tapauksia missä vanhukset ovat hädissään kun ei uskalla edes miettiä kunnalliseen hoitoon menemistä ´ryöstämisen´ pelossa. Tämä on ikävää varsikin kun samanikäiset kaverit ovat kunnallisessa hoitokodissa.
Kunnan virkahenkilöt eivät todellakaan tunne ylärajahälytintä. Heidän tulisi asia kertoa ja laittaa näkyviin jaettaviin esitteisiin missä kerrotaan kustannukset.
Jokaisen kunnan tulisikin vähintään arvioida mita maksaa kunnallinen hoitopaikka jolloin varakkaampi henkilö voisi päätää vanhuudestaan realiselta pohjalta. Tämä mahdollistaisi myös muuton kotipaikkakunnalle tai lasten luo — voisi muuttaa sinne kun maksaa omat kulunsa. Kaikkialla ei ole yksityisiä vanhainkoteja.
lisään vielä pienen taulukon mitä tarkoittaa yläraja eläketuloissa
tulot 85% hoitokulu
1500 1275
2000 1700
2500 2125
3000 2550
3500 2975
4000 3400
jos hoitokulut ovat kohtuulliset on em. tulon saavia eläkeläisiä melko paljon. Eo. eläke ja pääomatuloihin pääsee olemalla 35 vuotta työtä tehnyt ylempi toimihenkilö ja laitamalla asuntonsa vuokralle.
ps. eikö todellisten kunnan hoidon kustannuksien tulisi olla julkisia, jolloin syntyisi kilpailutilanne kunnallisen hoidon ja yksityisen välille.
Missä on parempi hinta laatusuhde vaikuttaisi päätöksiin. Voisi jopa johtaa kunnalliseen ´premium´ maksuluokan osastoon. Tämä saattaisi jopa helpottaa pienten kuntien vanhainhuollon kriittisen massan muodostumista.
Kunnan hoitojen hintojen pitäisi tietysti olla julkisia, mutta ongelma on, etteivät ne ole kunnolla edes tiedossa, koska niissä on määrittelyvaikeuksia. Pitääkö kunnanjohtajan palkkakin sälyttää kustannuksiksi? Monenkaan kunnan tiedot eivät ole siinä kunnossa, että kustannukset saadaan riidattomasti ulos.
Seppo S:
“Tämä edellyttää tietenkin sitä, että perillisten ahneet suunnitelmat ryövätä vanhus putipuhtaaksi ja sysätä vanhus veronmaksajien niskoille pystytään kohtuullisessa määrin estämään.”
Tietysti osa vanhuksista jopa mielummin jättää rahansa niille ahneille lapsille kuin kunnalle — osa ruojista vieläpä kehtaa pitää sitä jotenkin oikeudenmukaisenakin, että joku hänen läheisistään hyötyy siitä, että hän kävi töissä ja eli säästeliäästi — sen sijaan, että olisi ollut yhteiskunnan elätti jo työikäisenäkin.
“Pitääkö kunnanjohtajan palkkakin sälyttää kustannuksiksi? Monenkaan kunnan tiedot eivät ole siinä kunnossa, että kustannukset saadaan riidattomasti ulos.”
Kulu se on sekin ja se pitää allokoida joko suoritteille kuluna tai katevaateena myynnille eli välittömien kulujen päälle lasketaan kate joka kattaa allokoimattomat kulut
“Monenkaan kunnan tiedot eivät ole siinä kunnossa, että kustannukset saadaan riidattomasti ulos.”
Kuluja allokoidaan normaalisti aiheuttamisperiaatteella, mutta silloin pitäisi tuntea tarkasti mitä ihmiset tekevät ja miten prosessit toimivat ja mitä organisaation pitäsi tuottaa. Kuntatalouden ongelma on, että työ ei ole niin tarkasti organisoitua ja johdettua, että osattaisiin allokoida kuluja oikein.
Sama ongelma oli valtion liikelaitoksissakin mutta niitä alettiin kehittää jo 70-luvulla
Niinhän se on Risto, että yhteiskunnan elätit tulevat kalliiksi.
Jos eläteille halutaan tarjota vanhuusiässä kunnollista hoivaa, niin tavalla tai toisella ahkerat ja säästäväiset valitettavasti joutuvat homman kustantamaan.
Jos asian rahoitus hoidetaan tuloverojen kautta, niin loppujen lopuksi se on myös perillisten perinnöistä pois. Silloin perintöä ei kerry niin paljon kuin pienemmillä tuloveroilla.
Toinen tapa on se, että vanhukset maksavat itse aiempaa suuremman osan omasta hoivastaan, jolloin yhteiset verovarat riittävät paremmin elättien hoivaan.
Ja voihan niillä eläteilläkin olla esimerkiksi perintöjen kautta kertynyttä varallisuutta, vaikka tuloja ei juuri olekaan. Eikö olisi hyvä, että elätit maksaisivat varallisuudestaan omia hoivakustannuksia?
Ei kai vaihtoehtona sentään se ole, että elätit jätettäisiin heitteille?
Nythän suuntauksena näyttää olevan, että leikkausten ja kiristysten kautta hoivattavien vaipanvaihtoväliä joudutaan pidentämään niin, että kohta se on 24 tuntia.
Samanaikaisesti finanssialan keskusliitossa pankkiirit kehittelevät kieli pitkänä hoivavakuutuksia, joita ostamalla ahkerat ja säästäväiset voisivat taata itselleen paremman hoivapalvelun.
Pankkiirien visiona on, että elätit saisivat rangaistuksena vanhuksena kärsiä paskavaipoissaan pitempään kuin hoivavakuutuksen maksaneet. Muuten ei hoivavakuutukset mene kaupaksi.
Ja kuinkahan käy, kun Katainen pääsee pääministeriksi? Kuuntelee varmaan tarkalla korvalla pankkiireita. Onhan pankkiireilla tuttu lobbarikin.
Mutta myös hoivavakuutusten maksut pienentävät perinnönsaajien perintöjä. Ja pankkiirit tietenkin ottavat oman mehevän siivunsa välistä pois.
Vanhuksen omaisuuden sosialisointi ei ole yksinkertainen juttu muuten kuin totalitaarisessa valtiossa. Sellainen järjestelmä, jossa keskiverto säästeliään vanhuksen omaisuus saadaan kunnalle, on mahdollista tehdä, mutta sitä mukaa kuin omaisuuden määrä lisääntyy, lisääntyy kiinnostus erikoisjärjestelyihin. Lopputuloksena olisi, että keskiluokka ryöstettäisiin, alaluokalta ei muutenkaan saisi mitään ja yläluokan rahat kiertäisivät Luxemburgin kautta jälkeläisille — näin kärjistetysti sanottuna.
kustannuslaskenta on siitä jännä urheilulaji, että laskelman tarkoitus määrittää laskelman sisällön ja lopputuloksen.
olisiko siinä mitään järkeä, että luotaisiin joku ´standardi´ miten kustannukset lasketaan ja sillä sitten asetettaisiin kunnallinen ´kohtuullinen täysi hoitokustannus´? Siitä sitten avoin vuosittain päivitettävä tieto nettiin.
Tällaista asiaa vartenhan meillä on ministeriöt jotka antaa soveltamisohjeita. Tulisi samalla jatkuva ranking kuntien hoitopaikan hinnalle ja joku kustannusvastuu. Tieto helpottaisi kovasti niitä asuntoaan vuokraavia eläkeläisiä jotka menee yksityiselle puolelle vaikka pois kotiseudultaan pelätessään kunnan ´ryöstämistä´.
Kuntien toiminnot, mukaan lukien vanhustenhuolto, eivät tehostu ennen kuin ne, joiden pitäisi tämä saada aikaan, hyötyvät siitä. Nythän oikea “tehostuminen” ei ole yhdenkään “tehostajan” etujen mukaista. Siitähän saisi vain vihat niskoilleen kun vähentäisi 20% prosenttia väestä ja saisi 0% lisää liksaa. Palkkakuluistahan sen tehostumisen lopulta on tultava kuntasektorilla. Esimerkiksi vuodeosastopaikkoja vähentämällä ja tuettua palveluasumista lisäämällä.
Helsingissä ei tuloja tarvitse ilmoittaa, vaan vanhainkodissa hoitomaksu on sellainen 5050 € kuukaudessa. Tietysti nimenomaan Helsingissä on paljon halvempiakin hoitopaikkoja, tuettu asuminen jää siihen 1200..1500 €/kk haarukkaan.
Tämän maailman sepoilta ei näköjään saa vastausta kysymykseen, pitäisikö omaisuuden vaikuttaa myös muiden kuin vanhusten hoitomaksuihin (ja jos ei, niin miksei). Ymmärrettävää kyllä.
Kyllähän jokaisen kunnan pitäisi lain mukaan avoimesti kertoa, mikä on se korkein kustannus, minkä kunta veloittaa laitoshoidosta. Eli mikä on laitoshoidon todellinen kustannus.
Kävin läpi joukon kuntia, eikä minkään kunnan nettisivuilla kerrottu maksukattoa.
Kyseisen kustannuksen pystyy riittävän tarkasti +/- 5 prosentin tarkkuudella laskemaan helposti, kunhan vaan perustiedot saa käsiinsä. Kunnan talouspäälliköltä laskelman tekoon ei pitäisi mennä puolta tuntia pitempää aikaa.
Kulut kunnanjohtajista lähtien pitää tietenkin allokoida laskelmaan, mutta mitään huipputäsmällistä tiedettä laskelmasta ei kannata tehdä.
Ihmeellistä, että tällaiset tiedot halutaan pimittää kuntalaisilta. Sama juttu kuin Vanhasen jääviysjutussa. Jonkun ulkopuolisen eli tavallisen kansalaisen pitää tehdä valitus ennenkuin poliitikot tajuavat noudattaaa lakia.
Vastaus Pekka Pessille:
Ehdotin sitä, että omaisuudesta perittäviä laitoshoidon maksuja ei perittäisi vielä silloin, kun ihminen elää, vaan vasta kuoleman jälkeen. Näin ollen henkilön kuolinpesälle kertyisi laitoshoidosta laskennallista velkaa, joka pitäisi maksaa perintöpotista päältä pois.
Tietenkin omaisuudesta perittävien maksujen pitäisi olla kohtuullisia. Maksukatto voisi olla vaikkapa 30 prosenttia omaisuuden määrästä ja korkeintaan toteutuneet kustannukset. Mutta ihan pieniin omaisuuksiin ei koskettaisi ollenkaan.
Maksut maksettaisiin perukirjassa määritellyn omaisuuden perusteella aivan kuten perintöverotkin.
Minusta järjestelmän pitäisi koskea kaikkia henkilöitä ja kuolinpesiä, mutta yli kymmenen vuotta ennen kuolemaa tapahtuneet laitoshoidot voitaisiin rajata järjestelmän ulkopuolelle.
sari:
Aika vähän hyvätuloisia eläkeläisiä vielä kuitenkin on.
2008 eläkkeensaajien ylimpään kymmenykseen mahtui 2062 euron eläkkeellä, ylimpään prosenttiin vastaavasti alle 4000 euron eläkkeellä.
Kyllä on nyt niin käsittämätöntä tekstiä, että oksat pois. Oletteko tosissaan jälkiverottamassa ja sosiaalisoimassa kuntalaisten omaisuutta, kun ensin on koko ikä maksettu veroa?
Toinen minua erittäin paljon häiritsevä asian on tämän keskustelun sävy, jossa ei-tuottava kansanosa, vanheneva ihminen on jotain kummallista esineellistä massaa, jonka käsittelyssä käytetään energia- ja jätehuoltoon paremmin sopivia ilmaisuja.
Toivottavasti kukaan (vihreiden) äänestäjä ei lue tätä blogia, voisi mennä iltateet vähän väärään kurkkuun!
Huh, huh — taidan tästä lähteä vähän kaupungille revittelemään mun kalliilla länsiautolla…!
@ Seppo S
ja puhutankos byrokratian lisäämisestä:)))
paljonkohan tuo teikäläisen systeemi maksaisi? Montako vanhusta hoitaisi samalla rahalla?
Asioita on helppo esittää ja vaatia mutta keep it simple toimii aina.
Jos vanhus maksaa hoitopaikastaan kuukaudessa 2000 euroa, ei se liian paljon ole. Liian paljon on se, kun saa maata tuolla hinnalla samoissa vaipoissa koko vuorokauden. Ei paljon lohduta, kun viereisessä petissä makaa samanlaisissa vaipoissa luuseri, joka on pinnannut töistä koko ikänsä ja maksaa vaipoistaan 700 euroa.
Kuten kirjoitin, tasa-arvo toteutuu jo ennen taivasta. Niin ja sekin vielä, että viimeisessä paidassa ei ole taskuja.
Seppo S:
“Ei kai vaihtoehtona sentään se ole, että elätit jätettäisiin heitteille?”
Asiasta kolmanteen, jos sellainen olisi tarjolla voisinpa hyvin allekirjoittaa sitoomuksen, jossa minä, Risto N, Vastineeksi X% alhaisemmasta veroprosentista sitoudun siihen, että yli 70-vuotiaana pitkäaikaista laitoshoitoa tarvittaessa, olisi oikeutettu verorahoin vain yhteen riittvän isoon morfiinipiikkiin.
Saattaisinpa suostua, vaikka X:ä olisi nollakin.
Surkeata kun pitää nähdä oma äitinsä kunnossa, josta tietää, että hän ei sitä itse olisi elämisen arvoisena pitänyt — lisukkena on sitten että tila maksaa yhteiskunnalle monin, moninverroin enemmän kuin olisi aikanaan parempi hoito, silloin kuin siitä olisi voinut olla oikeasti hyötyä.
Syltyn tavoin en kauheasti innostu ajatuksesta jyvittää valtion korvaukset iän lisäksi vanhusten kunnon mukaan. Taipumusta kunnilla lienee ihan tarpeeksi jo nytkin tehdä tonnin säästöllä sadan tonnin vahinko.
On Sepolla varsinainen business idea. Ei muuta kuin terveehköt vanhukset pakkohoitoon ja omaisuus ryöstetään kunnalle.
Tehohoito saattaa maksaa sellaiset puoli miljoonaa euroa. Mitä mieltä Seppo olet, saako hoidettava tai omaiset pyytää töpselin kiskomista irti siinä vaiheessa, kun toivoa ei enää ole ja hoidettavan perhe joutuu myymään perheen asunnon laskun kattamiseksi?
Mainitsemani 5050 euroa kuukaudessa on vain reilu 160 euroa päivässä. Se on siis summa, jonka Helsingissä olisi joutunut tässä alkuvuodesta anopin vanhainkotipaikasta maksamaan, jos ei halunnut maksaa tuloperustaisesti. Se ei käsittääkseni kuitenkaan vastaa edes keskimääräisen vanhainkotipaikan kustannuksia. Helsingin osalta ne kyllä löytyvät netistä.
Jollain psykogeriatrisella osastolla kustannukset ovat vielä isommat keskimääräistä, oikeasta sairaalapaikasta puhumattakaan.
Aika hyvin Helsingin kaupunki on tuon vanhainkotipaikan todellisen kustannuksen mukaisen maksun peittänyt. Helsingin kaupungin sivuilta ei ainakaan pikaisesti löytynyt muuta tietoa, kuin tuo tulosidonnainen maksu (80% tuloista).
Yritin myös hetken googlata aiheesta, mutta en löytänyt yhdenkään kunnan tietoja paljonko tuo maksu olisi.
Kunnathan kyllä korjaavat tämän vanhainkotipaikkojen kalleuden vähentämällä niitä radikaalisti. Helsingissä yli 75-vuotiaista asui 2009 vanhainkodissa 6,6%. Valtakunnallinen tavoite (sic!) on laskea vuoteen 2012 mennessä vanhainkotipaikkojen osuus kolmeen prosenttiin. Samalla lisätään palveluasumista, jossa tapahtuu merkittävä kustannusten siirto kunnalta Kelalle ja vanhuksille itselleen.
Tässä säikeessä käyty keskustelu vanhusten asuntojen ja mökkien sosialisoinnista on kyllä aika surullista. Jos 85% tulojen sosialisointi ei riitä niin eikö samaa pitäisi sitten ulottaa kaikkiin palveluihin, esimerkiksi päivähoitoon. Hesarin pääkirjoitussivulla oli tänään juttu jonka mukaan päiväkotipaikka maksaa kunnalle n. tuhat euroa/kk enemmän, kuin päivähoitomaksuina kerätään. Miksi vanhusten pitäisi maksaa hyvinvointipalvelut kokonaan, jos muu väestö jättää valtaosan yhteiskunnan kontolle?