Kategoria: Kaupunkien voitto

Kaupunkien voitto (9): Ristisubvention sijaan suoraan tukea

Ris­tisub­ven­tio on val­tion kannal­ta kätevä tapa tukea kan­nat­tam­a­ton­ta toim­intaa alue­poli­it­tisin perustein, sil­lä eihän se mak­sa val­ti­olle mitään. Ris­tisub­ven­tio on mah­dol­lista vain, jos toim­intaa har­joit­taa monop­o­li tai toim­inta on luvan­varaista, jol­loin siihen voidaan liit­tää ris­tisub­ven­tion kaltaisia ehto­ja. Ilmaista ris­tisub­ven­tio ei tietenkään ole, sen mak­sa­vat kulut­ta­jat. Ellei meil­lä esimerkik­si olisi apteekki­mak­sua, lääk­keet oli­si­vat kaupungeis­sa selvästi halvem­pia kuin ne ovat nyt.

Ris­tisub­ven­tio on kuitenkin sekä epäoikeu­den­mukainen että taloudel­lis­es­ti teho­ton tukimuoto.

Sen on epäoikeu­den­mukainen, kos­ka sil­lä on väärä mak­sa­ja. Mik­si syr­jäseu­tu­jen apteekkien tukeen osal­lis­tu­vat kaupunki­lai­sista vain sairaat, jot­ka tarvit­se­vat paljon lääkkeitä, mut­ta eivät ter­veet? Mik­si Helsin­gin ja Tam­pereen välil­lä junal­la matkus­tavien on tuet­ta­va lipun hin­nois­sa hil­jaisia ratao­suuk­sia, mut­ta ei niiden, jot­ka aja­vat samaa väliä autol­la? Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to (9): Ris­tisub­ven­tion sijaan suo­raan tukea”

Kaupunkien voitto 8: Kaupungit tarvitsevat eriytyvää lainsäädäntöä

Olo­suh­teet urbaanis­sa Suomes­sa poikkea­vat val­tavasti haja-asu­tusaluei­den olo­suhteista, ja ero tun­tuu kas­va­van. Tämä tuot­taa haastei­ta val­takun­nal­liselle lain­säädän­nölle. Jos lain­säädän­tö tehdään kaupunkei­hin sopi­vak­si, se sopii huonos­ti maaseudun olo­suhteisi­in ja päin­vas­toin. Tarvi­taan eriy­tyvää lainsäädäntöä.

Ennen vuot­ta 1977 kun­nat jakau­tu­i­v­at maalaiskun­ti­in, kaup­paloi­hin ja kaupunkei­hin, joil­la oli eri­laiset velvoit­teet ja oikeudet. Tämän jäl­keen kun­ta­la­ki on tun­tenut vain yhden kun­ta­muodon. Kun­tia kut­su­taan niiden oman valin­nan mukaan kaupungeik­si ja maalaiskun­niksi, mut­ta juridista eroa niiden välil­lä ei ole.

Kun­t­a­min­is­teri Paula Risikon (kok) syksyl­lä 2014 nimit­tämä asiantun­ti­jatyöryh­mä – niin san­ot­tu pro­pel­lipää­työryh­mä – esit­ti rapor­tis­saan, että palat­taisi­in takaisin tilanteeseen, jos­sa meil­lä olisi eri­laisia kun­tia, joil­la olisi eri­laiset tehtävät ja velvoit­teet. Monia nyky­isiä val­tion tehtäviä olisi tarkoituk­sen­mukaista siirtää kaupungeille, mut­ta pie­nille maalaiskun­nille ne eivät sopisi. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to 8: Kaupun­git tarvit­se­vat eriy­tyvää lainsäädäntöä”

Kaupunkien voitto: 7. Kehityksen tulppa — kaupunkiseutujen hajaantunut hallinto

Suurin osa suo­ma­lai­sista kaupungeista on viime vuosikym­meninä kas­vanut yli maanti­eteel­lis­ten rajo­jen­sa. Kaupun­ki on levit­täy­tynyt use­an itsenäisen kun­nan alueelle.
Ennen toista maail­man­so­taa Suomes­sa kaupun­gin kas­vaes­sa yli rajo­jen­sa rajo­ja muutet­ti­in ja naa­purikun­nan puolelle syn­tyneet asuinalueet liitet­ti­in kaupunki­in. Toisaal­ta maalaiskun­nan sisälle syn­tynyt kas­va­va taa­ja­ma voiti­in erot­taa omak­si itsenäisek­si kaupungik­seen tai epäit­senäisek­si kaup­palak­si tai taa­javäkisek­si yhdyskunnaksi.

Viimeinen suuri rajo­jen tark­istus Helsin­gin seudul­la tehti­in vuon­na 1946, kun niin san­otut liitos­alueet – suuri osa Helsin­gin maalaiskun­nas­ta ja muun muas­sa Haa­gan kaup­pala, Laut­tasaari ja Munkkinie­mi – liitet­ti­in Helsinki­in. Ruotsinkieli­nen Espoo jätet­ti­in kielipoli­it­ti­sista syistä kun­tali­itok­sen ulkop­uolelle. Helsin­gin pin­ta-ala kahdek­sanker­tais­tui. Vuon­na 1966 Helsinki­in liitet­ti­in Helsin­gin maalaiskun­taan kuu­lunut Vuosaari ja vuon­na 2008 Sipoos­ta Öster­sun­domin alue.

Nykyi­nen epä­tarkoituk­sen­mukainen kun­ta­jako johtaa kun­tien osaop­ti­moin­ti­in ja hait­taa kaupunkien kehi­tys­tä, mis­tä kär­sii lop­ul­ta koko maa. Kaupunkien hallinto on pirstoutunut ja alku­peräisen keskuskaupun­gin ja sitä ympäröivien lähiökun­tien välil­lä on usein hyvinkin jän­nit­teinen suhde. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 7. Kehi­tyk­sen tulp­pa — kaupunkiseu­tu­jen hajaan­tunut hallinto”

Kaupunkien voitto: 6. Montako kaupunkia Suomeen mahtuu?

Per­in­teiset pienet kaupun­git vaikut­ta­vat uhanalaisil­ta. Elinkeino­rak­en­teen muu­tos ei ole ollut niille suosiollinen.

Val­taos­al­la suo­ma­lai­sista pienistä kaupungeista asukasluku las­kee. Suomes­sa on 103 kun­taa, jot­ka kut­su­vat itseään kaupungeik­si. Vuo­den 2014 aikana näistä 41 kaupun­gin väk­iluku nousi yhteen­sä 33 000 hen­gel­lä ja 63 kaupun­gin väk­iluku las­ki yhteen­sä 7 500 hengellä.

Maalaiskunti­na itseään pitävistä 60 kun­nan väk­iluku nousi yhteen­sä 4 400 hen­gel­lä ja 151 kun­nan väk­iluku las­ki yhteen­sä 6 910 hen­gel­lä. Väk­ilukuaan nos­ta­neet maalaiskun­nat oli­vat voit­top­uolis­es­ti suurten kaupunkien ympäryskuntia.
Merkille pan­tavaa on, että jos keski­tytään vain väk­ilukuaan menet­täneisi­in kun­ti­in, väk­ilu­vun alen­e­m­i­nen pain­ot­tuu määräl­lis­es­ti pieni­in kaupunkei­hin enem­män kuin maalaiskuntiin.
Pääsään­töis­es­ti kaik­ki per­in­teiset pienet kaupun­git menet­tivät asukaslukuaan, elleivät ne olleet suuren kaupun­gin naa­pure­i­ta kuten Naan­tali ja Kau­ni­ainen. Väk­ilukuaan kas­vat­taneis­sa pienis­sä kaupungeis­sa oli myös sel­l­aisia kuin När­piö, Laiti­la, Ikaa­li­nen ja Nivala, joiden kaupunki­maisu­us voidaan aset­taa kyseenalaisek­si, mut­ta jot­ka ovat elin­voimansa osoit­tanei­ta alueen­sa keskuk­sia. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 6. Mon­tako kaupunkia Suomeen mahtuu?”

Kaupunkien voitto: 5. pienellä kaupungilla monia etuja – periaatteessa

Pienel­lä kaupungilla on peri­aat­teessa puolel­laan monia etu­ja. Van­hois­sa kaupungeis­sa on toimi­va ruu­tukaa­va ajal­ta ennen auto­ja. Sen ansios­ta jok­seenkin kaik­ki on saavutet­tavis­sa kävellen, tai olisi, jos kaupunkisu­un­nit­telus­sa tätä olisi ymmär­ret­ty pitää päämääränä.

Pienen kaupun­gin on jok­seenkin vält­tämätön­tä suo­jel­la keskus­tansa elin­voimaisu­ut­ta pel­tomar­ket­te­ja vas­taan. Valitet­tavasti kaik­ki kaupun­git eivät oival­ta­ne­et tätä ajois­sa, vaik­ka jokainen kaupun­ki nyt panos­taa keskus­tan elävöittämiseen.

Kon­tak­tikaupunkeina pienet kaupun­git toimi­vat parem­min kuin suuret, vaik­ka ne menet­tävätkin työ­markki­noiden toimivu­udessa suurille työssäkäyntialueille.

Pien­ten kaupunkien ilmapi­iri on kotoisampi. Ne koetaan tur­val­lisem­mik­si. Paikallis­demokra­tia toimii parem­min, kos­ka päätök­set tapah­tu­vat lähempänä. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 5. pienel­lä kaupungilla monia etu­ja – periaatteessa”

Kaupunkien voitto: 4. Osaaminen keskittyy rajusti suurille kaupunkiseuduille

Tiivis­telmä:

Nuoret osaa­jat määräävät alueke­hi­tyk­sen suun­nan. Heil­lä on varaa vali­ta, minne aset­tuvat asumaan. Yri­tys­ten on pakko seu­ra­ta perässä ja muiden on seu­rat­ta­va työpaikkoja. 

Nuoret aka­teemis­es­ti koulute­tut aikuiset ovat keskit­tyneet rajusti alueel­lis­es­ti. Helsin­ki ja Tam­pere ovat men­estyneet näi­den avain­henkilöi­den houkut­telemises­sa murskaa­van hyvin. Yrit­täjäl­lä, joka on perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen perus­tu­vaa yri­tys­tä, ei ole Suomes­sa  sijain­ti­vai­h­toe­hdon osalta paljon valin­nan­varaa. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 4. Osaami­nen keskit­tyy rajusti suurille kaupunkiseuduille”

Kaupunkien voitto: 3. Kasaustumisedut vauhdittavat kaupungistumista

Tiivis­telmä

Kasautu­mise­dut lisäävät suurten kaupunkien kasvua. Näitä ovat 

  1. Suuren työssäkäyn­tialueen edut. Mitä erikois­tuneem­paa on työvoima, sitä suurem­paa työssäkäyn­tialuet­ta tarvi­taan, jot­ta työ­markki­nat toimi­si­vat kun­nol­la sekä työn­tek­i­jöi­den että työ­nan­ta­jien kannalta.
  2. Kon­tak­tikaupun­gin edut. Help­po kohtaami­nen lisää luovien alo­jen tuot­tavu­ut­ta. Tämä toimii parhait­en käve­lykaupun­gin mit­takaavas­sa. Helsin­gin seudun alakeskuk­set on suun­nitel­tu tätä ajatellen väärin.
  3. Urbaan­it palve­lut ovat sitä parem­pia ja kiin­nos­tavampia, mitä suurem­pi on asukaspo­h­ja. Tämä on tärkeä vetovoimatekijä. 

Inter­netin ennustet­ti­in merk­it­sevän kaupunkien kuole­maa, mut­ta toisin on käynyt. On vielä arvailu­jen varas­sa, miten inter­net vaikut­taa kaupun­gin tuomi­in kasautu­mise­tu­i­hin työ­paikko­jen osalta, mut­ta asukkaiden kannal­ta inter­net lisää selvästi kaupungis­sa asumisen etu­ja. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 3. Kasaus­tu­mise­dut vauhdit­ta­vat kaupungistumista”