Kategoria: Eduskuntatyö

Sote-sopu (4) Kuntien valtionosuudet Erva-alueille

Paraikaa pohdi­taan myös kun­tien val­tiono­su­usjär­jestelmän uud­is­tamista. Han­ke on han­kala, kos­ka on vaikea tehdä järke­viä mittare­i­ta kun­tien menoille, jot­ka oli­si­vat ymmär­ret­täviä, oikeu­den­mukaisia ja sel­l­aisia, etteivät kun­nat pysty­isi niitä manip­u­loimaan. Ongel­mat koske­vat eri­tyis­es­ti ter­vey­den­hoidon meno­ja, jois­sa pitää miet­tiä sairas­tavu­ut­ta ja sen mit­taamista, etäisyys­tek­i­jöitä ja vaik­ka mitä. Jat­ka lukemista “Sote-sopu (4) Kun­tien val­tiono­su­udet Erva-alueille”

Sote-sopu (3). Kurssi kohden keskittymistä

Yksi suuri suun­nan­muu­tos tehti­in ilmeisen yksimielis­es­ti ja vähem­mäl­lä huomi­ol­la. Suomen hyvin hajautet­tu ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä keskitet­ti­in ker­ral­la. Yli kolme­sa­taa itsepäistä ja itsenäistä kun­taa kor­vat­ti­in viidel­lä sote-alueelle ja niidenkin osalta STM:n ohjaus­mah­dol­lisuuk­sia lisätään huo­mat­tavasti. Vielä 20 vuot­ta sit­ten van­not­ti­in hajau­tuk­sen nimi­in, nyt siitä on riit­tävän kar­mai­se­via koke­muk­sia, eri­tyis­es­ti sadoista toisi­in­sa sopi­mat­tomista tietojärjestelmistä.

Sote-sopimus (2) Mistä maksetaan?

Hal­li­tuk­sen tiedo­nan­to sote-sopimuk­ses­ta on niin yli­malkainen, ettei siitä oikein voi päätel­lä, mis­tä on sovit­tu. Tätä on kuitenkin tiet­tävästi valmis­tel­tu pitkään merkit­tävien asiantun­ti­joiden kanssa, joten paljos­ta muu­takin se sisältää. Toiv­ot­tavasti valmis­telus­sa ollut riit­tävään taloudel­lista asiantun­te­mus­ta, sil­lä suuret organ­isaa­tiot nou­dat­ta­vat niitä taloudel­lisia kan­nus­timia, joi­ta pelisään­töi­hin sisäl­tyy – suun­nitel­lusti tai suunnittelemattomasti.

Monikanavais­es­ta rahoituk­ses­ta toiv­ot­tavasti päästään. Jat­ka lukemista “Sote-sopimus (2) Mis­tä maksetaan?”

Sote-sopu (1) Hyvä malli vaikka ei täydellinen

Palaste­len syn­tynyt­tä sote-sopimus­ta use­am­mas­sa kir­joituk­ses­sa. Siihen voi men­nä vähän aikaa, kos­ka on muu­takin tekemistä.

Sopimus sote-uud­is­tuk­ses­ta on lois­to­jut­tu. Asian valmis­telu on ollut välil­lä paina­jais­maista ja koetel­lut ainakin min­un lojaal­isu­ut­tani hal­li­tuk­selle. Aikamoinen täyskään­nös tässä tapah­tui, mut­ta oli syytäkin. Jat­ka lukemista “Sote-sopu (1) Hyvä malli vaik­ka ei täydellinen”

Leikatako vai eikö leikata, siinäpä vasta pulma

Vihrei­den sähkö­pos­tilis­toil­la keskustel­laan valmis­tau­tu­mis­es­ta kehys­ri­iheen. Pal­stat ovat sul­jet­tu­ja ja keskuste­lut luot­ta­muk­sel­lisia, mut­ta oman kir­joituk­seni saan toki julk­istaa. Tässä vas­tauk­seni kysymyk­seen, mihin talous­poli­it­tiseen ajatuk­seen perus­tuu meno­jen leikkaami­nen ja vero­jen nos­to taan­tu­man olois­sa: Jat­ka lukemista “Leikatako vai eikö leika­ta, siinäpä vas­ta pulma”

Minä ja Nato

Kun Vladimir Putin on aloit­tanut näyt­tävän kam­pan­jan Suomen Nato-jäsenyy­den puoles­ta, moni on kysel­lyt kan­taani asi­aan. Yritän vas­ta­ta, vaik­ka en ole asi­aan paneu­tunut enää vuosi­in. Jot­ta tätä ei siteer­at­taisi vihrei­den puheen­vuorona, totean, että vihrei­den viralli­nen kan­ta on suun­nilleen, että ei jäseniksi, kump­panu­us on ok, mut­ta tule­vaisu­us voi olla toisen­lainenkin, toiv­ot­tavasti ei kuitenkaan ole. Jat­ka lukemista “Minä ja Nato”

Miksi perheyritykset eivät kasva?

Val­tio­varain­valiokun­ta kävi pörssisäätiön luona aamukahvil­la. Olin varautunut nor­maali­in verot muiden mak­set­tavak­si ‑lät­inään, mut­ta nyt tuli ihan oikea argumentti. 

Suomes­sa pienyri­tyk­set eivät han­ki rahoi­tus­ta pörssistä, vaik­ka sitä aivan var­masti olisi saatavis­sa. Lahoaa­han ihmisil­lä läh­es sata mil­jar­dia rahaa pankki­tileil­lä. Ruot­sis­sa tilanne on aivan toinen. Tämä on huono jut­tu, kos­ka talouden men­estys edel­lyt­täisi, että taan­tu­vien alo­jen tilalle nousisi uusia. Ei nouse, kos­ka yri­tyk­set eivät pysty tai oikeas­t­aan eivät halua kas­vaa han­kki­mal­la lisää osakepääo­maa. Syy on vero­tuk­ses­sa ja melkein­pä vain siinä. Jat­ka lukemista “Mik­si per­heyri­tyk­set eivät kasva?”

Soinin–Halla-ahon linja?

Timo Soinin ryh­mäpuheen­vuoron jäl­keen käy­dyssä debatis­sa Jus­si Hal­la-aho täy­den­si puheen­jo­hta­jansa hah­mot­ta­maa suomet­tumis­lin­jaa sanoen muun muassa:

Ajatelti­in Krim­istä mitä hyvän­sä, niin myön­ny­tys­ten tekem­i­nen nykyisessä tilanteessa olisi jatkoa ajatellen hyvin vaar­al­lista. Tilanne muis­tut­taa erästä euroop­palaista kri­isiä vuon­na 1938. Suur­val­ta liet­soo naa­puri­maas­sa asu­van vähem­mistön kap­inaan, masi­noi eri­laisia kod­in­tur­va­joukko­ja­ja lähet­tää armei­jansa suo­jele­maan sor­ret­tu­ja maan­miehiään sekä liit­tää lop­ul­ta alueet itseen­sä. Myön­tyväisyyspoli­ti­ik­ka ruokkii laa­jen­e­m­ishaluis­ten hal­lit­si­joiden ruoka­halua ja sik­si siitä tulisi pidät­täy­tyä. Toivon, että Suo­mi sen enem­pää kuin Euroopan unionikaan ei lähde Cham­ber­lain­in hengessä osta­maan rauhaa mei­dän ajallemme Krim­il­lä tai Ukrainan itäi­sis­sä oblasteis­sa.

Kuu­lu­vatko nämä kak­si samaan puolueeseen?

Timo Soinin kyyninen linja

Odotin mie­lenki­in­nol­la, mitä Timo Soi­ni sanoo Ukrainan kri­i­sistä eduskun­nan asi­as­ta käymässä keskustelus­sa. Onhan joil­lakin perus­suo­ma­laisil­la ollut kovin “rautaa rajalle” ‑puheen­vuoro­ja.

Soi­ni sanoi jotain aivan muu­ta. Ensin hän pahoit­teli sitä, että EU ylipään­sä on men­nyt sotkeu­tu­maan koko asi­aan ja sit­ten hän sanoi, että Suomen nyt ainakaan ei pidä men­nä toru­maan Venäjää asi­as­sa, kos­ka mei­dän pitää huole­htia vain ja ain­oas­taan kansal­lis­es­ta edus­tamme ja se etu edel­lyt­tää kaup­paa, ener­giaa ja tur­is­te­ja.  Jat­ka lukemista “Timo Soinin kyyni­nen linja”

Vanhustenhoito on järjestettävä toisin

Kun nyt aloitin, on ehkä hyvä ker­toa, mitä van­hus­ten­huol­lolle pitäisi oikeasti tehdä. Tosin olen sanonut tämän pääosin ennenkin.

Miksi muutosta tarvitaan?

Mikä van­hus­ten hoi­dos­sa on rik­ki, kun sitä pitää korjata?

Kri­isiy­tyy taloudel­lis­es­ti. Van­hus­ten­huol­lon menot tule­vat kas­va­maan voimakkaasti, mikä on tiedet­ty pitkään. Kun rahaa on niukasti, kär­si­jöik­si joutu­vat aina sel­l­aiset käyt­töko­hteet, joi­hin tarvi­taan lisää rahaa. Julkises­sa taloudessa on vaikea­ta siirtää rahaa pienenevästä tarpeesta kas­vavaan. VM oli suun­nitel­lut asian niin, että kun koulutet­ta­vat ikälu­okat pienenevät ja van­hus­ten määrä kas­vaa, voidaan siirtää rahaa kouluista van­hus­ten­huoltoon, mut­ta tämä kaa­tui poli­itikko­jen käsit­telyssä. Har­vas­ta asi­as­ta on Suomes­sa oltu niin yksimielisiä kuin siitä, ettei tämä käy; kaikkien puoluei­den ope­tusalan ihmiset oli­vat yksimielisiä siitä, ettei opetuk­ses­ta voi vähen­tää, vaik­ka lap­sia onkin vähem­män! Jat­ka lukemista “Van­hus­ten­hoito on jär­jestet­tävä toisin”